53) Kappalaisenkujaa ylös entisen Pikkupappilan seutuville.

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 13.1.2017)

A) Kappalaisenkuja erkanee Asematiestä länteen (kuvassa vasemmalle) Telatien talon kohdalla. Telatien talon edessä entisen - tulipalossa v. 1994 tuhoutuneen - Peterin talon kohdalla on nykyisin kukkaniitty. Molemmat kuvat otettu sunnuntaina 30.7.2006.

Telatien talo kuvattuna videofilmille 9.5.1991 (S&J, pysäytyskuva).

Telatien talo kuvattuna 5.4.2009 (S&J) Kappalaisenkujalta, taustalla entinen Suurosen kaupparakennus ja kirkko.

B) Kappalaisenkujan alkupään näkymä länteen heti Asematien risteyksen jälkeen kuvattuna 30.7.2006 (S&J). Niin rehevää on tienvierustojen kasvillisuus, ettei kuvassa näy yhtään rakennusta. Tämän tielinjan kohdilla melko tarkalleen sijaitsi aikoinaan mäen päällä sijainneeseen Pikkupappilaan johtanut tie, jota reunusti koivukuja (vrt. kuvat alempana tällä sivulla).

Kappalaisenkujaa länteenpäin noustessa alkaa näkyä kuvan kerrostalo - 14.6.2009 (S&J).

Kappalaisenkujalta näkymä takaisin itäänpäin syksyn vehreydessä - kuvattu 27.9.2008 (S&J). Asematien takaa näkyy sähköliikkeen tulipalosta ainoana säilynyt varastorakennuksen osa.

C) Heti Kappalaisenkujan alkupäässä näkyy eteläpuoleisella tyhjällä tontilla tämä Peterin entisen autotallin betoninen lattiapohja. Kuvattu 30.7.2006 (S&J). Taustalla Kuvajan liike- ja asuinrakennus.

Lähellä edellistä autotallin pohjaa ollaan tässäkin lumimaisemakuvassa (17.11.2007 - S&J).

Kappalaisenkujalta kuvattu takaisin Siwaa ja matkahuoltoa kohti lauantaiaamuna 17.11.2007 (S&J).

D) Kappalaisenkujan alkupäässä, länteenpäin noustessa tien oikealla puolella sijaitsee tämä asuinrakennus: nykyisin Marjatta ja Aulis Tiihonen - ennen Esteri ja Aarne Seppä. Kuvattu 17.11.2007 (S&J). Rakennus sivuaa pohjoispuoleltaan Joutsantietä.

Tiihosten talon idyllistä miljöötä kuvattuna 27.9.2008 (S&J) Kappalaisenkujan puolelta.

Marjatta Tiihonen lähetti (14.1.2010) kuvan tekemästään ja pihaansa sijoittamasta jäisestä joulukoristeesta.Taustalla näkyy Kuvajan liikerakennus Kappalaisenkujan toisella puolella.

E) Kuvassa Aarne Seppä, joka ennen Tiihosia asui ylläolevan kuvaruudun talossa. Aarne Seppä oli mukana monessa toiminnassa, kuten mm. näytelmäpiireissä (vrt. kuva sivulla #23). Hän omisti aikanaan Reinikkalan kartanonkin. Huomattuaan, ettei maanviljelys kuitenkaan ollut hänen alaansa, Aarne Seppä muutti Satamatiellä sijainneeseen Toivo "Dodge" Pynnösen rakennukseen ja aloitti ensimmäisenä elokuvien esittämisen Kangasniemellä.
Toinen merkittävä kulttuuriteko Aarne Sepältä oli Kangasniemen Kunnallislehden perustaminen 1950-luvun alussa Oskari Kyröläisen kanssa. Lehden toimitus sijaitsi alussa juuri silloisessa Aarne Sepän talossa.

F) Kappalaisenkujan alkupäässä länteenpäin noustessa tien oikealta puolelta tulee näkyviin maastomuotoja myötäilevänä tämä matala asuinrivitalo. Kuvattu 27.9.2008 (S&J). Kuvan oikeassa pilkottaa Tiihosten asuinrakennus.

G) Kappalaisenkujan rivitalon länsiosaa kuvattuna 17.11.2007 (S&J), taustalla J-P.Suomen talo.

H) Rivitalon jälkeen länteenpäin noustessa Kappalaisenkujaa tulee tien pohjoispuolella tämä pihaliittymä keltaiseen asuinrakennukseen, minkä julkisivu varsinaisesti on Joutsantien suuntaan. Kuvattu 30.7.2006 (S&J).
Talossa aikoinaan asui Osuuskaupan pitkäaikainen työntekijä Urmas Suomi perheineen, nykyisin poika Jukka-Pekka Suomi perheineen.

I) Länteenpäin noustaessa Kappalaisenkujaa tulee tien eteläpuolella näkyviin kahden erillisen kerrostalon rakennusryhmä Kotikangas (valmistui v.1975). Talot sijaitsevat pohjoiseteläsuuntaisesti, pohjoispäädyt Kappalaisenkujan länsivarrelle. Tämä talvinen kuva on otettu 11.12.2005 (S&J) Asematien suunnasta idästä.

Samaa rakennusta kuvattuna 17.11.2007 (S&J).

Kerrostalossa majoituspalveluja: Aamu Aurinko Majoitus - kuvattu 5.4.2009 (S&J).

J) Tämä kahden kerrostalon ja erillisen matalan lisäosanyhdistelmä (Kotikangas) sijaitsee melko tarkalleen entisen Pikkupappilan paikalla. Kansalaisopiston työtilojen nimi on puhekielessä "Kapla". Tiloissa on annettu opetusta soitossa ja erilaisissa kudonnoissa. Aiemmin kyseisissä tiloissa toimi kauan Kansaneläkelaitoksen eli KELA:n konttori. Kuvattu 17.11.2007 (S&J).

>Kuva kansalaisopiston työtilojen Kaplan sisäänkäyntinäkymästä. Kuvattu 13.1.2008 (S&J).

Kuvan oikeassa reunassa näkyy entisen poliisiaseman putkatilojen kulmausta. Kuvattu 11.6.2006 (S&J).

K) Nämä kuvat entisen Pikkupappilan paikalla nykyisin olevan kahden kerrostalon (Kotikangas) suojaisasta sisäpihamiljööstä ovat kaikki otettu 30.7.2006 (S&J).

Kaija Suuronen asuu näissä kerrostaloissa ja hänellä on asunnossaan kunniapaikalla tämä "Inkeri"-nukke, jonka Kaija oli saanut leikkikaverikseen 30-luvun alussa. Kuvattu 3.9.2007 (S&J).

L) Kahden kerrostalon ryhmä näkyy Kappalaisenkujan loppupäästä takaisinpäin katsottaessa tällaisena. Talvinen kuva on otettu 11.12.2005 (S&J).

Tämä kuva samoilta paikoilta on otettu 17.11.2007 (S&J). Auton ovessa lukee 'Kerralla oikein'.

M) Kotikangas-kerrostaloryhmän paikalla sijaitsi 1970-luvulle asti ns. Pikkupappila (käytetty myös nimeä Pienipappila), mikä oli käyttötarkoitukseltaan ollut kappalaisten virka-asunto. Vuoden 1690 vaiheilta asti Kangasniemi No.1-maat ovat kuuluneet seurakunnalle ja kappalaisen virkatalon alaisuuteen. Käytännössä lähes koko nykyisen kirkonkylän keskusta on aikoinaan ollut juuri kappalaisen virkatalon eli Pikkupappilan hallinnassa olevaa viljelysmaata.
Antero Mannisen Kangasniemen historia 1-kirjan mukaan Kangasniemen ensimmäinen kappalainen oli ollut nimeltään Yrjänä Möllö (tai Möllä), jonka nimi ensikertaa esiintyy vuoden 1663 henkiluettelossa. Manninen kirjoittaa kappalaisen virkatalon alkuhistoriasta seuraavasti (1953):
Kappalaisella ei aluksi ollut virkataloa. Entinen Antti Toivarin lesken ja Paavo Toivarin tila, sittemmin Kangasniemi nro. 1, näet oli aluksi kirkkoherra Vulpiuksen hallussa. V. 1690 sen haltijana mainitaan muuan Jaakko Pentinpoika, kaiketi sama kuin Jaakko Kyröläinen, jonka varattomana kuoltua tilan sanotaan tulleen kappalaisen virkataloksi. Carolus Caroli Jachaenius oli ensimmäinen kappalainen, joka asui nykyisessä virkatalossa..

Pikkupappila näkyy havainnollisesti tässä ilmeisesti 40-luvun loppupuolelle sijoittuvan ilmakuvan osasuurennoksessa. Kuvan lähetti Ritva Peltola o.s. Heiskanen 24.8.2008.

1800-luvun puolivälissä kirkkoherra ja kappalainen saivat palkkansa suureksi osaksi tavarasuorituksina: Hautajaisten jälkeen, kun kyseessä oli aikuinen, kirkkoherra sai vainajan suvulta lehmän - kappalaisen hoitaessa kyseisen toimituksen palkkiona hänelle oli vain lammas. Morsiuspari antoi kappalaiselle villalapaset toimituksen jälkeen. Torpparit, käsityöläiset ja loiset maksoivat usein palkkiokulut yhdellä päivätyöllä seurakunnan viljelyspelloilla.

Kappalainen Brusin oli v.1803 valittanut, etteivät kuntalaiset piitanneet kappalaisen asumuksen kunnosta lainkaan ja hän pelkäsi katon pian murskaavan hänet alleen. Kappalaisen virkatalon katto paloi v.1812, mutta seurakuntalaiset kieltäytyivät osallistumasta korjauksiin. Vuonna 1815 tuhoutui kappalaisen virkatalo ja pirtti kokonaan tulipalossa. Jälleen seurakuntalaiset olivat haluttomia osallistumaan lisäkustannuksiin, kun "kappalainen muutenkin keräsi heiltä liikaa viljaa".
Antero Mannisen mukaan kappalaisen pappila rakennettiin vuoden 1815 tulipalon jälkeen lopulliselle paikalleen, mutta rakennus paloi taas v.1834 kivijalkaan ja kappalaisen oli vietävä asia Vaasan hovioikeuteen asti saadakseen seurakuntalaisensa velvoitetuiksi osallistumaan vahingonkorvauksiin, joiden suuruudeksi arvioitiin 1048 bancoassignaattiruplaa. Seurakuntalaiset halusivat rakentaa palaneen tilalle kokonaan uuden halvemmalla, mutta kappalainen vaati palaneen korjaamista.

Mainittakoon, että Kangasniemen ensimmäisillä kirkkoherroilla oli kappalaisten ja lukkarien lisäksi apunaan piispanamtmanni-niminen toimihenkilö, jonka tehtävänä oli avustaa seurakunnan siveellisen tilan valvonnassa mm. huolehtimalla siitä, että irstaita naisia ei päässyt muualta pujahtamaan seurakuntaan sekä toimeenpanemalla tämänkaltaisille henkilöille, jos vahinko oli päässyt tapahtumaan, määrätyt piiskaustuomiot. Vuonna 1659 oli tässä toimessa Paavo Paavonpoika Toivari, joka oli suosiolla luovuttanut Salmenkylässä sijaitsevan talonsa kirkkoherralle, kun ei ollut pystynyt maksamaan siitä veroa.
Piispanamtmanni-nimitys muuttui jo 1600-luvun lopussa muotoon suntio eli raippaukko. Suntio toimi myös kirkonvartijana (kurinpito jumalanpalvelusten aikana) ja haudankaivajana. Kirkon isännöitsijänä ja kirkonkassan vastuunalaisena hoitajana toimi kirkkoväärti. Hänen hallussaan oli kirkonarkku ja yksi sen avaimista. Seurakunnan kappalaiset hoitivat joskus myös tätä maallikoille tarkoitettua virkaa.

Kappalaisen virkataloon on aikoinaan kuulunut kirkonkylän alueiden lisäksi isoja alueita Vaimosniemen eteläosista, Malloksen rantamaasto Hyövyltä Haarajoelle ja Lahnasilla Papinvuori. 1900-luvun alkupuolella maanviljelys oli pienessä pappilassa ollut suurimmillaan. Peltoja oli ollut Tervaniemestä Vihikankaalle, missä vaan peltomaata oli käytettävissä. Pikkupappilan alueille kuului myös kaksi torppaa, Kalle Lahikaisen torppa Tervaniemessä ja Jussi Pynnösen torppa Vihikankaalla.

1930-luvun kartoissa kirkonkylän torpat oli jo erotettu ja Pikkupappila hallitsi yhä ympäristöään nykyisen keskustan alueella. Kappalaisen virkatalon lounaispuolen alueita hallitsi Kimarin haka-nimellä kutsuttu karjalaidunalue (nykyistä koulukeskusaluetta Kankaistenlammen seudulla) ja nykyisen terveyskeskuksen alueella sijaitsi laaja Ainolan haka-nimellä tunnettu pelto- ja laidunalue. Maanviljelys pienen pappilan osalta loppui 1940-luvun puolivälissä. Tie kirkolta Jyväskylään muuttui suoraksi, peltoalueiden halki kulkevaksi.

Tämä kuva Kangasniemen Pienpappilasta on peräisin postikortista, joka on 1920-luvulla muodostettu yhdeksästä pienestä Kangasniemi-aiheisesta valokuvasta, joiden koko kortissa vain noin 2x4 cm.
Kyseisen kortin kääntöpuolelle on painettu myös kuvaajan nimi: K.J.Topelius. Kortin vastaanottaja on ollut Neiti Aino Svala - lähettäjä on ollut Kerttu (Topelius) huhtikuussa 1929.

(Anni Swanista kertova nettisivu, helmikuu 2010): Sekä satujen että nuortenkertomusten henkilöihin ja maisemiin on otettu piirteitä Anni Swanin omasta elämästä. Esimerkiksi Pikkupappilassa – kirjan Ulla on tekijän oma kuva ja Kaarinan kesäloman henkilöt ja ympäristö sijoittuvat Kangasniemelle.

N) Tämä ilmeisesti 40-luvun loppupuolen ilmakuva osoittaa hyvin, miten Pikkupappilaan johti tuolloin suora tie Suurosen kaupalta. Pikkupappilaan' johtavan tien reunoille istutetut kauniit koivut aikalaiset muistavat vielä hyvin. Kuvan lähetti Ritva Peltola o.s. Heiskanen 24.8.2008.
Koivukujan linjaus ei ole siis täysin nykyisen Kappalaisenkujan kanssa yhtenevä. On huomioitava, että mm. Asematie puuttuu ylläolevasta kuvasta vielä siis kokonaan.
Jyväskylään kuvassa lähtevä tielinjakaan ei ole samalla kohdalla nykyisen Joutsantien kanssa - nykyinen Joutsantie kulkee melko tarkallaan tässä kuvassa näkyvän pienen pappilan koivukujan ja sen aikaisen Jyväskyläntien puolivälissä olevan viljelysmaan keskikohdalla.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Kangasniemen postitoimistona vuodet 1923-1950 toiminut entinen Adolf Flinkmanin talo. Silloinen Jyväskylään johtava tie kulki sen pohjoispuolelta. Postin kohdalla tien toisella puolella kuvassa näkyy pieni Manta Holopaisen mökki ja sen vasemmalle puolelle sijoittuivat Adolf Flinkmanin nahkaverstaan- ja myymälän rakennukset.

Pikkupappilan arenttilaisena (=maan käyttöoikeutta vuokraa vastaan) toimi vuosikaudet Otto Tarvonen, joka viljeli maita ja vastasi Pikkupappilan leivonnasta ja karjanhoidosta vaimonsa kanssa. Hän asui Pikkupappilan piharakennuksessa. Nimitys pehtoori lienee ollut myös lähellä hänen toimenkuvaansa.

Ennen Pikkupappilan 1970-luvulla tapahtunutta purkamista sen tiloissa ehti toimia Kotiteollisuus kudontakoulu ja sen asuntola. Rakennuksessa toimi jonkin aikaa myös karstaamo.

Vilho Manninen kirjoittaa kirjassaan Kotipuolen raitit (1978) seuraavasti 1920-luvun muistojaan:
Pienipappila, jonka pelloista osa kuului kylään, oli vielä siihen aikaan kirkonkylän huomattavin rakennus. Pappilaa ympäröi suurten puiden joukko. Piharakennukseen kuului pehtorin asuinrakennus perheentupineen. Navetta- ja talousrakennus olivat tuonnempana. Hain poikasena riihen takaa havuja, kerran jopa taikinahierrinpuunkin, ja pappilasta maitoa mökille monet vuodet. Pellot ulottuivat riihen luota Vihikankaan tuntumaan Hokan tien varteen. Kylä, suo ja pieni lampi olivat peltojen metsänpuoleisena rajana.
Pappilaa asuivat ja viljelivät kappalaispapit, heistä monet olivat syntyperältään talonpoikaisoloista. Aikalaisistani tunsin Antti J.Tuovisen paremmin. Hän oli tunnettu sanan voimakas tulkitsija. Eikä hän pelännyt julistaa tuomion aikojakaan seurakuntansa vaelluksen ohjaamiseksi vanhurskauden kaidalle tielle. Tuovinen tunsi iloa töistään, siksi hän levitteli sonnat pellolle, hakkasi polttopuut ja nousi varhain aamuisin kala-apajille.
Olin ollut erään syyskuisen viikon auttamassa pappilan väkeä perunain nostossa. Myöhemmin ennen talventuloa kirkkoherra Tuovinen yllätti tulemalla hevosella opettaja Henriikka Mannisen mökin eteen käyden kysymässä, mihin hän saisi nostaa perunasäkin rattailta pojan työpalkasta. Näytti siinä säkissä olevan enemmänkin kuin olin ansainnut.
Kirkkoherra halusi olla vain tavallinen kansan jäsen, vaikka olikin oppinut mies. Tuovinen palveli Kangasniemen seurakunnan kirkkoherrana 1921-27.


KANGASNIEMEN KUNNALLISLEHTI uutisoi numerossaan 28.10.1953 kappalaisen virkatalon eli pikkupappilan sitkeästä vuokra-alueiden lunastusasiasta. Yli 31 vuotta vireillä ollut Kangasniemen seurakunnan omistaman kappalaisen virkatalon vuokra-alueiden lunastus- ja erottamistoimitus näytti lehden ilmestymisaikaan olleen päättymässä. Asia oli viivästynyt lehden mukaan tonttien pyykityksien ja rajojen käymisien vuoksi. Kirkonkylän rakennussuunnitelmakin oli viivästynyt useiden valituksien ja jopa sotienkin vuoksi. Maanmittaushallitus oli antanut insinööri Y.Kaarteelle määräyksen selvittää sotkuinen vyyhti ja saada vuokra-alueiden haltijoille ja maanomistajille hankalaksi muodostunut juttu kuntoon.
Kaarre oli pitänyt erottamis- ja lunastustoimitusta varten alkukokouksen 22.10.1953, jossa oli todettu vuokra-alueiden haltojoiden vaihtuneen jo moneen kertaan - eräissä tapauksissa oli jo kolmas sukupolvi asiaa selvittämässä. Kokouksessa päätettiin rakennusaluesuunnitelman ulkopuolelle jäävien alueiden osalta torppari- ja mäkitupa-alueiden erottamista eri toimituksiksi, jotta erottamistoimitus saataisiin näin nopeammin tehdyksi. Koska rakennussuunnitelma-alueella ei tonttien pyykitystä ei enää katsottu ehdittävän ennen pakkasten tuloa tehdä, lopullinen järjestely ko. alueella oli määrä tehdä vasta seuraavana kesänä 1954, kertoi tehdyistä päätöksistä Kunnallislehti.

O) Kangasniemen Pikkupappilalla on myös kansallista kulttuurihistoriallista merkitystä sikäli, että kuuluisa kirjailija Eino Leino vietti siellä paljon aikaansa v.1897 kanttorinleski Rautianin luona. Leinohan vieraili säännöllisesti Kangasniemessä ystävänsä Otto Mannisen luona Hokan Rasinkankaalla.
Seuraavassa otteita saman kirjoittajan artikkelista Kirjailija Eino Leino pelasi Shakkia (maaliskuu 2005), mikä on kokonaisuudessaan luettavissa seuraavaa linkkiä klikkaamalla:
Eino Leino

Vuonna 1895 Eino Leino kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta kiitettävin tiedoin ja luokan parhaana oppilaana.
Myöhemmin saman vuoden syksyllä 1895 kangasniemeläinen runoilija ja kääntäjä Otto Manninen ja Eino Leino tapasivat ensimmäisen kerran kadulla Helsingissä syksyllä. Tapaaminen johti työnjakoon Runebergin suomentamisessa: Manniselle tuli lyyrilliset runot, osa Vänrikki Stoolin tarinoista sekä näytelmä En voi. Leinon osalle tuli muutamia Vänrikkejä, Kuningas Fjalar, Nadeshda" ja Salamiin kuninkaat.

Vuonna 1897 Leino teki matkan Karjalan laulumaille, josta palatessaan hän kävi Mikkelin laulujuhlilla ja sieltä tullessaan Leino vieraili ensimmäisen kerran Otto Mannisen syntymäkodissa Kangasniemellä (Rasikangas, Hokka). Leino oleskeli suurimman osasta ajasta kuitenkin kirkonkylässä kanttorinleski Rautianin luona. Hän viimeisteli Yökehrääjän runoja.

Leino oleskeli suurimman osasta kesää 1899 Otto Mannisen luona Kangasniemellä. Leino valmisteli suomennosta Regina von Emmeritzistä Suomalaista teatteria ja Topeliuksen draamallisten teosten yhteissuomennossarjaa varten.

Leino oleskeli v. 1901 jälleen Otto Mannisen luona tämän syntymäkodissa Kangasniemen Rasikankaalla valmistellen runoelmaansa.

Kesällä 4.6.1903 lähtien Leino asui Otto Mannisen luona Kangasniemellä. Leino työsti suurimman osan Helkavirsi–runoistaan. Leino vietti Oton vieraana raitista ja ehkä tuotteliainta kauttaan Rasikankaan vinttikamarissa.

Alkukesästä 1905 Leino vieraili viidennen ja viimeisen kerran Otto Mannisen luona Kangasniemellä. Leinolla oli tekeillä Naamioita. Juhannuksen jälkeen Leino palasi morsiamensa luo.

Kangasniemen pikkupappila Eino Leinon kyläpaikkana v.1898.



Kangasniemen kappalaiseksi valittiin v.1858 Heinävedelle muuttaneen C.G.Wargentinin jälkeen Luopioisten kappalainen Carl Anders Gestrin, joka astui virkaansa vapunpäivänä 1859. Hän oli tuolloin jo 55-vuotias, mutta ehti silti olla kangasniemeläisten sielunpaimenenna runsaan neljännesvuosisadan, sillä hän kuoli pari päivää ennen 81-vuotissyntymäpäiväänsä. Häntä muistellaan mm. "verrattomana messupappina". Gestrinin korkean iän vuoksi pitäjäläiset suostuivat v.1877 tuomaan hänen voisaatavansa pikkupappilaan, koska hän ei enää voinut reissuta pitäjillä. Gestrinin apulaisena toimi hänen viimeisinä aikoinaan (1884-85) August Hämäläinen, jolle kuntakokous lupasi maksaa Gestrinin auttamisesta ruiskapan savulta (savu = yhden asumuksen väki).
Vuoden 1910 kirkonkylän rakennuskarttaan (Kangasniemen museossa) on merkitty nykyisen Sairaalantien paikkeille Gestrinin sisarusten asumus Flinkmanin asunnon ja nahkaverstaan välittömään läheisyyteen.

Gestrinin jälkeen Kangasniemen kappalaisina toimivat mm. Karl Johannes Lahtinen (1888-1891), Emil Thauvon (1892-1902), Tobias Valjakka (1902-1917), Vilho Kantola (1917-1921), Antti Tuovinen (1921-27) ja Niilo Heikkilä (1927-1939).

Mielenkiintoisen Eino Leino-yhteyden ajassa eteenpäin muuten löytää tuosta Emil Thauvonin kappalaisvuosista 1892-1902, jolloin edelläkerrotun mukaan Kangasniemen pikkupappila oli Eino Leinolle hyvinkin tuttu vierailupaikka. Eino Leino tutustui Emil Thauvonin tyttäreen Ainoon (s.1884), joka myöhemmin vuonna 1911 avioitui virolaisen kulttuuripersoona Gustav Suitsin kanssa. Aino Suits (os. Thauvon) piti Leinoa asumassa vuoden 1923 tienoilla perheensä Liisankadun asunnossa Helsingissä ja vei Leinon myös vierailemaan ja oleskelemaan rovasti isänsä Emil Thauvonin luokse Viitasaarelle, minne kirkkoherra oli siirtynyt vuonna 1917 virkaansa. Kangasniemeltä kappalainen Emil Thauvon oli siirtynyt v.1902 Pudasjärvelle kirkkoherran virkaan ja toimi siellä Viitasaarelle muuttoonsa asti. Emil Thauvon kuoli vuonna 1926 edelleen virassa Viitasaarella.
Emil Thauvonin poika (Ainon veli), nimismies Arvo Thauvon (s.1888) oli ollut jääkärikoulutuksessa Saksassa ennen vuoden 1918 sotaa ja palasi palvelukseen Suomeen jääkäriluutnanttina. Hänet lähetettiin 2. maaliskuuta 1918 konekivääriosaston johtajaksi Savon rintamalle. Hän kaatui Mouhussa käydyssä taistelussa jo seuraavana päivänä luodin lävistäessä hänen rintansa 3. maaliskuuta 1918. Hän oli kuollessaan naimaton ja kirjoilla Viitasaarella. Thauvonin perheestä on kerrottu lisää Viitasaaren sivullamme.

(Ahti Pynnönen, kirje, 15.9.2010): Asuin kouluvuoteni 50-luvulla matkahuoltoa vastapäisessä ns. Tampellan talossa. Pikkupappila sijaitsi aivan Tampellan talomme ulkorakennuksen takana ja rovasti Kojon lapsista on jäänyt mieleen Pentti. Hänkään ei näy koulukuvissani, mitä minulla on. Olimme kuitenkin johonkin aikaan mitä parhaimmat ystävät, enkä muista meidän tehneen mitään mainittavia pahoja. Olimme paljon tekemisissä keskenämme.
Pappilaan en muistaakseni sisälle koskaan mennyt (tai päässyt). Pappilassa oli iso puutarha - omenapuita ja marjapensaita. Huomasin kerran kotini pihassa, että illalla meni joitakin poikia hiiviskellen pappilan puutarhaa kohti. Hiivin perässä ja katselin poikien syövän marjoja. Mieleeni tuli hieman säikäyttää poikia ja muutin pienen pojan ääntäni möreämmäksi ja huusin jotakin, jolloin he pelästyivät ja juoksivat pakoon. Tapasin pojat illalla myöhemmin ja kysyin, olivatko marjat olleet kypsiä. Silloin he tajusivat, kuka heitä oli puuhissaan häirinnyt. Huomasin yhdellä pojista housujen ja puseron repeytyneen piikkilanka-aidassa.

P) Tämä ilmakuva on otettu idästä (ilmeisesti 40-luvulla), jolloin kuvasta korostetusti näkee, miten yhteiskoulun takaa näkyvä pienen pappilan alue on vielä täysin kappalaisen virkatalon ja varsinkin sen ympärillä olevien viljelysmaiden hallitsema. Pieneen pappilaan johtava koivukuja erottuu selvästi, samoin vanha Jyväskyläntien linjaus ja samoin kuvassa vasemmalla nykyisen Keskustien linjaus, mikä on melko lähellä nykyistä sijaintiaan.
Pikkupappilan navettakin erottuu kuvassa lähes kokonaisuudessaan nykyisen virastotalon paikalla.

Q) Kotikangas-kerrostaloja vastapäätä Kappalaisenkujan pohjoispuolella huoltoaseman välittömässä läheisyydessä sijaitsee tämä asuinrakennus, jonka vuoden 1963 aikoihin rakensivat Ritva ja Jaakko Suomalainen.
Toivo Laitinen osti Antti Salmisen kanssa kyseisen talon vuonna 1967 huutokaupassa (Toivo Laitinen, haastattelu 13.9.2006). Talo on sittemmin ollut vuokralla monilla eri asukkailla - mm. Heimo Arkko, Uosukainen ja Elokivi. Vasemmalla vilkkuu Joutsantien takaa keltainen työväentalo - kuvattu 30.7.2006 (S&J).

Yksityiskohta edellisestä - kuvattu 5.4.2009 (S&J).

R) Kappalaisenkuja päättyy (kirkon suunnasta idästä tultaessa) tähän näkymään. Vasemmalla virastotaloa ja sen entisen putkaosaston nurkkaus, oikealla entinen Esso-bensa-asema - sittemmin ST1. Taustalla kulkee tulosuuntaamme nähden kohtisuoraan Kankaistentie, jonka takana erottuu matalia vanhustentaloja. Kuvattu 30.7.2006 (S&J).

Tämä kuva samoilta paikoilta on otettu 17.11.2007 (S&J).

seuraavalle sivulle #54

Sivuluettelo 1-107

etusivulle