1960: Porin Karhut syntyi kaudelle 1960 uutena fuusioseurana (=PoPa ja Kärpät): Karhujen nousuhaaveille tuli katkera takaisku, kun syyskierroksen loppuvaiheissa Karhut hävisi tärkeässä kotiottelussaan TuTo:lle peräti 1-7! Porin KARHUT selvisi ensimmäisenä kesäkautenaan Suomen cupissa aina 4. kierrokselle asti: 1) TuWe-Karhut 2-4, 2) Karhut-TaPa 3-1, 3) Karhut-Sudet 6-2 ja 4) Karhut-TP-47 (Tornio) 1-2. Porin junioreita tekniikkakilpailuissa: Tämä Satakunnan Kansan lehtileike on peräisin Juha Rantasilan kirjasta Puolustaja (Teos, 2013). Kirjassaan Rantasila keskittyy luonnollisesti enemmän jääkiekkoon, mutta hän muistelee myös omaa jalkapallouraansa Porissa (Kärpät ja Karhut) - sekin näytti lupaavalta: - Jalkapallo oli aluksi se suuri laji. Porin Kärppien C-juniorit voittivat piirimestaruuden vuonna 1959. Joukkueen huoltajana oli Esko Paltanen, josta myöhemmin tuli kiekkovalmentajamme Kärpissä ja sittemmin myös Karhuissa. - Jalkapallossa Porin Lyseo voitti vuonna 1961 Kesäpäivien mestaruuden kukistamalla Joensuun Lyseon. Oppikoulujen cupissa ei oikein menestytty, mutta Yhteislyseo voitettiin niukasti. - Kärppien B-junioreissa tuli piirinmestaruus ja maalikuninkuus 21 maalilla. Palloliiton tekniikkamestaruuskilpailuissa edustin Porin Karhuja, kun Kärpät ja PoPa olivat yhdistyneet. Sijoituin neljänneksitoista. Muistelen olleeni paras satakuntalainen sinä vuonna. - Kieliopinnot ja kesät ulkomailla pakottivat jättämään jalkapallon vähemmälle, kun olin parhaan peliajan poissa. Jalkapallo jäi kakkoseksi, ja se oli minun onneni. Edellytykseni eivät olisi riittäneet huippujalkapalloilijaksi. Onneksi tajusin puutteeni ja suuntasin jääkiekkoiluun. Olin kuitenkin vielä vuonna 1960 Pajulahdessa poikien jalkapallomaajoukkueleirillä toisen joukkueen keskushyökkääjänä vastassani itse Arto Tolsa, ikätoverini. - Suomisarjassa pelasin muutaman ottelun. Ei sen enempää. .

1961: Karhut Suomensarjassa ~ pelastui pisteen turvin putoamisviivan yläpuolelle. SPL:n Jalkapallokirja 1961 esittelee Porin Karhujen Suomensarjan länsilohkon joukkueen seuraavasti: Porin Karhut (Karhut), Pori. Presidentinpuistokatu 22 B 12, Martti Laippala. Puheenjohtaja Olavi Ture, sihteeri Martti Laippala, valmentaja Olavi Ture, tilitykset R.Numminen, Isolinnankatu 5 B 60, Pori. Paita sinikeltaraitainen, kaulus sininen, housut valkoiset. Hallussani olevaan Jalkapallokirja 1961:n alkuperäinen omistaja (ostin käytettynä myöhemmin) on merkinnyt kirjaan tunnollisesti ylös seuraavat Karhujen ottelutulokset - näistä peleistä olen kotiotteluista käynyt katsomassa varmasti suurimman osan ja pelaillut muutamien kyseisten Karhujen kotipelien esiotteluissa nappulaliigaakin (Aston Villan joukkueessa) - yksittäisiä Karhujen Suomensarjan otteluita en kuitenkaan tuloslistankaan avulla pysty muistamaan - kaikki lohkon seurat, pelit ja tunnelmat Herralahdessa ovat yhä mielessäni mukavana, erittelemättömänä yhteiskokemuksena: Kevätkierros: Karhut-Lukko 2-1, KalPo-Karhut 2-2, ÅIFK-Karhut 1-1, Karhut-HIK 2-3, IKissat-Karhut 3-2, Karhut-TPV 4-2, Karhut-TKT 1-2, HPK-Karhut 1-0, RU-38-Karhut 3-2, RaPa-Karhut 3-4, Karhut-BK-46 5-0. Syyskierros: Lukko-Karhut 3-3, Karhut-KalPo 1-2, Karhut-ÅIFK 2-0, HIK-Karhut 7-1, Karhut-IKissat 5-2, TPV-Karhut 7-1, TKT-Karhut 2-1, Karhut-RU-38 3-2, Karhut-HPK 0-1, Karhut-RaPa 4-1 (varmisti sarjapaikan säilymisen), BK-46-Karhut 5-2 (pelit pelatussa järjestyksessä 30.4. - 8.10.1961). BK-46 ja HPK putosivat (yhden pisteen Karhujen takana vain molemmat) ja TPV (kolme pistettä Karhuista). .

1962: Karhut Suomensarjassa ~ putosivat Maakuntasarjaan 11. sijalta. Porin Karhut, Presidentinpuistok. 22 B 12, M.Laippala. Puheenjohtaja ja valmentaja: Olavi Ture, sihteeri Martti Laippala, tilitykset: R.Numminen, paita sinikeltaraitainen - housut valkoiset. Jalkapallokirjan 1962 alkuperäisomistajan (ostin käytettynä aikoinaan) huolellisiin tuloskirjaamisiin perustuen tuloksia (pelijärjestyksessä): Lukko-Karhut 2-0, Karhut-ÅIFK 4-2, TuTeräs-Karhut 4-0, TKT-Karhut 3-1, Karhut-KalPo 0-0, Iirot-Karhut 2-3, Karhut-RaPa 1-4, Karhut-RU-38 2-3, TuTo-Karhut 6-2, Karhut-I-Kissat 2-1, VaKP-Karhut 0-1, Karhut-Lukko 1-1, ÅIFK-Karhut 3-0, Karhut-TuTeräs 0-1, Karhut-TKT 2-0, KalPo-Karhut 3-1, Karhut-Iirot 3-1, RaPa-Karhut 3-2, Ru-38-Karhut 3-2, Karhut-TuTo 4-2, I-Kissat-Karhut 2-3, Karhut-VaKP 1-2. .

1963: Karhut pudonneena Maakuntasarjassa (lohko #3) ~ jäi nousukahinoissa TPV:n taakse. Porin Karhut pelasi Maakuntasarjassa (PPT:n ohella), muttei onnistunut nousemaan vielä TPV:n ohi Suomensarjaan. Tämän kirjoittaja oli kesällä 1963 kovasti innokas 9-vuotiaana seuraamaan oman seuransa eli Karhujen edesottamuksia. Päästiinpä kerran jopa kaveripiirin suhteiden avulla Karhujen edustusjoukkueen mukana bussikyydissä Raumalle seuraamaan Karhujen voittopeliä RTU-seuraa vastaan. .

1964: Karhut Maakuntasarjassa (lohko #4) ~ nousi Suomensarjaan kaudelle 1965. Porin Karhujen onnistui nousta edelliskesän epäonnistumisen jälkeen takaisin Suomensarjaan kaudeksi 1965. Porin Karhut esiteltiin Jalkapallokirja 1964:ssa seuraavsti: Porin Karhut (Karhut), Presidentinpuistokatu 22 B 12 - sihteeri Martti Laippala, puheenjohtaja Olavi Ture, valmentaja Lauri Häyhä, tilitykset Raimo Numminen - pelipaita sinikeltainen, housut valkoiset. MuSa:n juniori Jukka Haanpää kuvassa oikealla - siirtyi Karhuihin kaudelle 1964. Kuvassa kyseessä piirin jalkapallotekniikkamestaruuskilpailut 1963. En muistanut Jukka Haanpäätä MuSa:sta enkä muualta, joten tiedustelin (19.11.2024) miehen vaiheista Musa-mies Olli Välimäeltä: "Jukka Haanpään perhe muutti 1964 alussa kaupunkiin (Porin keskustaan) ja niin Jukka siirtyi edustamaan Porin Karhuja. JH ehti pelata MuSassa yhden miesten pelin. Karhujen miesten jalkapallojoukkueessa Jukka pelasi, mutta loukkasi jalkansa. Siihen jalkapallo jäi. Karhujen voitettua jääkiekossa SM:n 1965, uuden kauden alussa joukkueen mukaan tuli useita nuoria mukaan. Lopullisesti Jukan kiekkoura hiipui Karhujen ja RU-38:n muodostettua tasokkaan joukkueen. Soitin em. tiedot itseltään Jukka Haanpäältä tänään." .

1965: Karhut pelasi Suomensarjassa kaudella 1965 ~ sijoittui kahdeksanneksi. Karhut pelasi kauden 1965 Suomensarjan Länsilohkossa, missä mukana myös RU-38. Karhut sijoittui kahdeksannelle sijalle (8/12). .

1966: RU-38, Karhut ja PPT porilaisista joukkueista Suomensarjan länsilohkossa. Karhut Suomensarjassa ~ sijoittui kahdeksanneksi. (Jalkapallokirja 1966): Porin Karhut (Karhut), Presidentinpuistokatu 22 B 12, sihteeri Martti Laippala, puheenjohtaja Olavi Ture, valmentaja Lauri Häyhä, tilitykset Numminen - pelipaita sinikeltainen, housut valkoiset. .

1967: Porin Ässät perustettiin kauden 1967 aikana. Porin Ässät syntyi Porin Karhujen ja Rosenlewin Urheilijat-38:n fuusiossa seuraavalle kaudelle 1968: RU-38 nosti uuden fuusioseuran (Porin Ässät) mestaruussarjaan kaudeksi 1968. Porin Ässien synty julkistettiin kesäkuun lopulla 1967. Nimen seuralle keksi Vilho Santala, joka oli valittu Ässien ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Vesa Antikainen suunnitteli seuran patalogon. ____________________ Karhut fuusioitumassa ja auttamassa RU-38:n nousua SM-sarjaan yhteisen Ässät-nimen alle. Karhut sijoittui Suomensarjassa kahdeksanneksi. Kesän 1967 aikana Karhut ja RU-38 pelasivat samassa suomisarjan lohkossa, vaikka seurojen tuleva fuusio oli jo yleisessä tiedossa. RU-38 saavutti lohkossa karsintapaikan ja nousun mestaruussarjaan. Ottelu Karhut-RU-38 loppukaudesta oli yhtä sirkusta, kun kaksi joukkuetta pelasi samaan maaliin - silti maalit saatiin aikaiseksi vasta myöhään toisella jaksolla - Karhujen Jukka Koskisen piti lopulta vetää omiin 1-0, kun aika alkoi uhkaavasti lähestyä loppua. Peli päättyi 2-0 - harvoin on jalkapallokatsomossa peli itsessään herättänyt niin paljon hilpeyttä kuin tämä klassikko. Veikkaus tuskin olisi päästänyt peliä pelilistoilleen? Lopulta RU-38:n onnistui voittaa lohko ja nousta kaudeksi 1968 SM-sarjaan Karhujen kanssa yhdessä uuden seuran Porin Ässien tunnuksien alle. Kausi ennen Karhujen ja RU-38:n fuusiota syksyllä 1967 - Karhujen käsiohjelman esipuheesta ei vielä löydä merkkejä sisäpiirien neuvotteluista kahden seuran fuusioitumisesta. Samassa lohkossa pelasi lisäksi kolmantena porilaisjoukkueena PPT. Mainitun käsiohjelman mukaan Porin Karhujen puheenjohtaja oli v.1967 Vilho Santala, sihteeri Martti Laippala, jalkapallojaoston puheenjohtaja Olavi Ture ja nuorten jaoston puheenjohtaja oli myöhemmin jääkiekkopiireissä tunnettu Esko Paltanen. Porin Karhujen valmentaja kaudella 1967 oli Lauri Häyhä ja apureinaan Olavi Ture ja Uolevi Erlin. II-joukkuetta valmensi Karhujen jääkiekkomies Antti Heikkilä. Tässä Porin Karhujen pelaajalistausta kaudelta 1967. Muistan heistä pelaajina melkein kaikki vielä yli 40 vuoden takaa. Jääkiekkoilijoina Porin Karhuissa heistä olivat voittaneet Suomen mestaruuden keväällä 1965 Anto Virtanen, Kaj Matalamäki ja Keijo Koistinen. Keijo Koistinen ehti pelata vielä (jalkapalloa) seuraavana kesänä -68 uuden fuusioseura Porin Ässien SM-sarjajoukkueen kevään peleissä, mutta heinäkuussa1968 Keijo Koistinen hukkui Kuopion seudulla. Koistinen voitti KuPS:ssa jalkapallon SM-kultaa kesällä 1966, jolloin hän edusti sitä harvinaista ryhmää pelaajia, jotka olivat voittaneet SM-kultaa sekä jalkapallossa että jääkiekossa. Koistisen ohella tuossa tempussa ovat onnistuneet mitä ilmeisimmin vain Timo Nummelin ja Mauno Nurmi TPS:ssa. Etuoikealla Karhujen ykkösvalmentaja Lauri Häyhä vetämässä ilmeisesti varhaiskeväällä metsälenkkiä. Kuva on Karhujen käsiohjelmasta (1967) Jonossa pelaajat Kaj Matalamäki, Jorma Murto ja (mv) Esa Vironen. Neljäs jonossa melko varmasti Mikko Niinikoski, hänen perässään Kalervo Sandberg. Loppujonosta tunnistan vielä männynrungon oikealta puolelta Jukka Koskisen ja Olli Salmisen. Tämä kuva on kauden avausottelusta Porin Pallokentältä. Huhtikuun 23. päivänä 1967 Porin Karhut kohtasi Suomensarjan länsilohkon ottelussaan Turun Toverit (TuTo) ja kotijoukkue kuvatekstin mukaan voitti. Porissa varhaiskevään pelit pelattiin useimmiten juuri tällä Pallokentän pienehköllä hiekkakentällä, jonka pohjoisella pitkällä sivulla sijaitsi melkein kiinni sivurajassa kuvassa takana näkyvä huoltorakennus. Avoin ovi kuvassa johti jonkinlaiseen kanttiiniin. Yleisö seisoi siis Pallokentän peleissä yhtenä tiiviinä muurina kirjaimellisesti sivurajan kalkkiviivalla. Aktiivisin - kulttimaineeseen noussut iäkäs järjestysmies (kutsumanimeltään 'Jäylä') yritti ainoana turhaan vellovaa ihmismassaa saada kalkkiviivalta metriä taaemmaksi - 'me-e-e-tri, kuului hänen ikimuistoinen äkäinen hokemansa. Talvisin samainen järjestysmies esti meitä pikkupoikia menemästä monojen kanssa vastajäädytetylle kentälle vakiokiellolla: Luistelmakengät! Kuvassa TuTo:lla punavalkoraidallinen pelipaita ja siniset housut (vasemmalla TuTo:n pelaajista Reima Koski) - Karhujen pelipaita oli alkuaikoina sinikeltaraidallinen ja housut valkoiset. Myöhemmin Karhujen paidat ehtivät (ilmeisesti) muuttua kokonaan keltaiseksi? Karhujen pelaajat kuvassa siis Matti Lahtinen ja Keijo Koistinen (hukkui seuraavana kesänä). Näitä pelejä ei juuri koskaan jätetty väliin, Karhujen keltaisen jäsenkortin kanssa pääsi portista ilmaiseksi - Karhujen peleihin ei tarvinnut mennä klassisesti aidan yli. Toinenkin kuva kauden avausottelusta Karhut-TuTo (23.4.1967), jonka Karhut voitti 1-0 (katsojia 277). Kuvat tästä pelistä ovat saman kauden Karhujen käsiohjelmasta. Pallokentän itäisen maalipäädyn lankkuaidan takana sijaitsi poikittain Porin legendaarinen ulkojääkiekkokaukalo Juhannuslehto ja sen takana taas itäänpäin oli 50-luvun RU-38:n hopeisten SM-vuosien nurmikkokenttä Herralahti, jossa oli ajanhengen mukainen, romanttisen pieni, puinen katettu pääkatsomo. Alue on kovasti muuttunut sitten noista päivistä, kuten seuraava porilainen päivitys kertoo: (PJ, sähköposti 15.7.2009): Pallokentän alue on täysin muuttunut - hiekkaista jalkapallokenttää ei enää ole lainkaan. Paikalla on rakennuksia, mm. Expert-kodinkoneliike ja Uusi Aika-lehden toimitalo. Herralahden vanha pääkatsomo on purettu jo vuosia sitten. Herralahdessa on vielä pari vanhaa putkikatsomoa, osin ilmeisesti 60-luvulta. Vanhan pääkatsomon vastapuoli on vain nurmikoitunutta penkkaa. Juhannuslehdon portin pari pylvästä on yhä paikallaan, ei juuri muuta. Juhannuslehdon puoleisessa päässä oli Pallokentällä iso puukatsomo, mikä melkein lahosi ja rikottiin niin vaaralliseksi, että se purettiin joskus 50-luvun lopun, ehkä jopa 60-luvun alun puolella kokonaan pois. Pallokenttä tuli tutuksi pelimielessä kuitenkin Porin lyseon liikuntatunneilla. Entinen Juhannuslehdon jääkiekkokentän kohta oli tuolloin jo täysin villiintyneen horsmikon peitossa. Sinne ex-HJK/Karhut-kiekkoilijana muistettu opettajamme Ossi Valtonen pahimmat pukariporukat usein ajoikin säheltämään keskenään erilleen muista. Pentti Nikula hyppäsi kyseisellä Pallokentän hiekka-areenalla toukokuussa 1963 seipään Euroopan ennätyksen, mitä muistan olleeni paikalla todistamassa. Yli viisi metriä, tarkemmin en muista tulosta - tasan viisi metriä Nikula oli edelliskesänä hypännyt kolmantena maailmassa. Pallokentällä tai Herralahdessa ei juniorijoukkueet 60-luvulla koskaan pelanneet tai edes harjoitelleet (ainakaan Karhut tämän kirjoittajan aikana). Tiilimäelle oli tullut uudet harjoituskentät urheilukeskukseen, jonne toiminta oli siirtynyt kokonaan. Uusi stadion vihittiin valmiina käyttöön upeine pääkatsomoineen syksyllä 1965. Tämän kirjoittaja vietti noina vuosina paljon laatuaikaansa urheilukeskuksen eri toiminnoissa mukana ollen - pelaten tai sivusta seuraten. Ei ollut ihme, että osuin polkupyöräni kanssa sattumalta paikalle, kun Porin stadionin pääkatsomon rakentamisen aloitusseremoniat olivat käynnistymässä. Umpiautoja ja juhlapukuisia herroja oli kentän viereinen niitty mustanaan. Tulevan katsomon perustaan heitti pikkulapiolla ensimmäiset betonikokkareet silloinen eduskunnan puhemies Kauno Kleemola, joka oli ollut ministerinä monissa Kekkosen hallituksissa. Kleemola upotti betoniin myös jälkipolville metallisen lieriön, johon oli tallennettu jälkipolville ajan dokumentteja. Kauno Kleemola kuoli diabetekseen 12.3.1965, joten pääkatsomon rakentamisen aloittamisen ajankohdan määrittämiseen se ainakin antaa ehdottoman takarajan. Tämän kirjoittajalla on myös sellainen muistikuva, että kesäkauden 1965 päätteeksi myöhään syksyllä pidettiin uuden stadionin viralliset vihkiäiset (pääkatsomokin siis valmistuneena), jolloin muiden juhlallisuuksien viimeisenä ohjelmanumerona oli silloisten D-junioreiden välinen ottelu RU-38-Karhut, jossa itse olin mukana hölkyttelemässä. Paikalla muistan olleen paljon valokuvaajia - ja filmiryhmiäkin. Uudella urheilukeskuksen nurmikentällä oli kuitenkin varmuudella pelattu jo ainakin kaudella 1964, kun paikalla ei ollut vielä mitään huolto- eikä katsomorakennuksia. Muistan esim. Uudenkaupungin Roiman pelaajien noituneen olosuhteita silloisella uudella kentällä, heidän pukusuojanaan kun oli kentän vierelle raijattu tavaravaunua muistuttava puuparakki. Tämä kuva on 15.5.1967 pelatusta ottelusta Karhut-VaKP (Valkeakosken Kosken-Pojat). Pelipaikkana on Porin uusi stadion. VaKP:n pelipaita oli vihreä - Karhujen tasavaalea peliasu hämää tässäkin kuvassa. Juniorit pelasivat loppuun asti sinivalkoraitaisissa paidoissa. Kuva Karhujen käsiohjelmasta. Porin uudella stadionilla 7.5.1967 pelattu porilainen paikallisottelu Karhut-PPT. Lopputulos ei ole tiedossa. Keskellä Karhujen Keijo Koistinen - vasemmalta kengänpohjan nappuloilla akillesjänteelle kurottaa (ilmeisesti) Matti Helppolainen, oikealla PPT:n Tapio Aro. Karhujen Keijo Koistinen hukkui seuraavana kesänä heinäkuussa Kuopiossa. Karhujen ja RU-38:n fuusioituminen kaudelle 1968 Ässiksi pisti tietenkin edustustasolla Porin jalkapalloilun vanhat arvot täysin sekaisin ja yleisesti oltiin aika skeptisiä siitä, miten vanhojen kilpailevien seurojen pelaajat ja varsinkin johtomiehet (eri junioritasojen valmentajat) onnistuvat sopeutumaan uuteen hämmentävään tilanteeseen. Edustustason pelaajat löysivät itselleen sopivan joukkueen ilmeisesti melko vaivattomasti, mutta junioripuolella kahden eri vihollisleirin pelaajien ja valmentajien yhteensovittaminen ei niin helppoa sitten ollutkaan. Mieleen on jäänyt yksi esimerkkitilanne, josta kuvastuu tämän vaikean vaiheen syvällä sykkineitä jännitteitä. Ässien tarinahan alkoi siten, että heti jalkapallokauden 1967 päätyttyä syksyllä alkoi Porin Ässien ensimmäinen jääkiekkokausi, jolloin kahden eri seuran junioritkin ensi kertaa sulautettiin samoihin harjoituksiin (hyvin monet jalkapallojuniorit pelasivat tuolloin myös jääkiekkoa). Satuin näkemään tapauksen (vaikka en jääkiekkoa pelannutkaan), kun eräs iäkkäämpi, entinen Karhujen puolen valmennuspuolen mies pyysi entisiä Rosenlewin puolen kiekkolupauksia illaksi jakamaan Ässien edustusjoukkueen jääkiekkopeliin ohjelmalehtisiä. Juniorikiekkoilijat eivät heille oudon johtomiehen ehdotukselle lämmenneet ja elekielellä sen myös tälle selvästi osoittivat. Pyytäjän vastareaktiosta kuvastui ajan jännitteet: Vai ei herroille työ maistu!. .

1968: Uusi fuusioseura Porin Ässät säilyi nipin napin mestaruussarjassa kauden 1968 päätteeksi: Porin Ässät (jalkapallo 1968-1981) (erikoissivullemme) Suomensarjan länsilohkossa kolme porilaisjoukkuetta: PiTU (7/10), PPT (8/10) ja Karhut (10/10 ~ putosi). .