|
1969:
Porin Ässät putosi SM-sarjasta 1969 heikon kauden jälkeen ~ viimeinen sija.
Ässät joutui säälimättömään loukkaantumisten kiroukseen, josta ei pelastusta ollut.



Leikekirja 1969 * Joutsi.
Toinen mestaruussarjakausi 1969 muodostui Ässille ja yleensäkin porilaiselle jalkapalloilulle katastrofiksi. Loukkaantumissuma söi Ässien muutenkin kapean materiaalin - jopa yli 40-vuotias valmentaja Toivo Johansson joutui Helsingissä HJK-pelissä kentälle pelaajien loputtua tyystin. Tuloksena murskaava 10-1 tappio.
Ässät ja KTP putosivat - molemmilla vaivaiset kuusi pistettä. Kuvassa kesän 1969 otsikoita. Pelaajat kuvissa Veikko Jokinen (vas) ja Ilpo Lindberg (oik). Jokisen ura loppui kokonaan tuon kauden loukkaantumiseen, Lindberg jatkoi kesään 1976 asti Kymenlaaksossa (Jäntevä ja PaPe).

Leikekirja 1969 * Joutsi.
Jalkapallokirja 1969 kertoo Ässien pelaajasiirroista kaudelle 1969: Uudet pelaajat: Kimmo Nokikuru (Karhut), Reijo Mustonen (Karhut), Jarmo Manninen (Karhut), Pentti Kilkku (Karhut), Uolevi Erlin (Karhut), Matti Harju (Ruosniemen Visa), Markku Silver (Ruosniemen Visa), Antti Raesola (Niittymaan Urheilijat) ja Lasse Honkanen (PPT). Pois seurasta olivat siirtyneet: Erkki ja Pertti Lehtonen (PTU), Timo Mäkelä (PPT), Ari Oras (PPT) ja Gösta Eklund. Lisäksi Markku Peltola siirtyi kaudelle 1969 PoPS-paitaan kolmannelle sarjatasolle.
Porin Ässien kokoonpano kauden 1969 alussa (ennen loukkaantumissuman alkua):
Maalivahdit: Esa Vironen ja Seppo Sairanen.
Puolustajat: Kalevi Tuli, Ismo Mäenpää, Markku Saarela, Kimmo Nokikuru ja Pentti Kilkku.
Tukimiehet: Veikko Jokinen, Pertti Kekki, Esa Furuholm, Raimo Tuli ja Heikki Saine.
Hyökkääjät: Olli Salminen, Jarmo Manninen, Matti Unho (kapteeni) ja Ilpo Lindberg.
Ässien loukkaantuneitten pelaajien tilalle ei löydetty vielä omista junioreista tarpeeksi kypsiä korvaajia, vaikka A-junioreissa muhikin tulevaisuuden pelaajia. Ässien A-juniorit voittivat v.1970 Suomen mestaruuden, mutta kesällä 1969 heistä ei vielä ollut mestaruussarjaan edustusjoukkuetta pelastamaan. Jos kutsu olisikin tullut heille vuoden tai varsinkin kahden päästä, tilanne olisi ollut jo aivan toinen.
Nyt kävi kuitenkin köpelösti. Kun lahjakas nuorten pelaaja-aines olisi pari vuotta myöhemmin ollut valmis astumaan ylimmälle sarjatasolle, olikin Ässät pudonnut jo rymisten alempiin kerroksiin. Parhaassa iässä olleet nuorukaiset jäivätkin täysin ilman kunnollisia jatkomahdollisuuksia ainakin omassa kaupungissa.

Valmentajana toimi edelliskauden tapaan Toivo Johansson, joka joutui loukkaantumissuman pyörteissä itsekin vielä Helsingissä SM-sarjan HJK-ottelussa kentälle 40-vuotiaana! Ässät hävisi Olympiastadionilla 1-10. Valmentaja Johanssonilla oli keinot vähissä kauden aikana muutenkin - vain yksi voitto siunaantui joukkueelle.
Muistan, miten tämän kirjoittajalle alkoi kesän puolivälin paikkeilla väistämätön totuus tulevasta tuhosta selvitä. Ässille oli arpa heittänyt cup-vastustajan Maakuntasarjasta - vieraspeli Lapualla Virkiää vastaan sopi omiin matkustusohjelmiin ja tarkoitus oli saada nähdä sille kesälle harvinaista nähtävää eli Ässien voitto.
Koko Ässien tilanteen uinuva katastrofaalisuus paljastui tuossa pelissä. Ässät ajoi pakon sanelemana sisään junioreitaan - ja 40-vuotias valmentaja Toivo Johansson kirmasi pelaajana mukana kentälle. Virkiä voitti 8-2 (2-1)! Harvoin olen jalkapallo-ottelusta kesken pois lähtenyt, mutta silloin piti sekin temppu tehdä. Vain masokisti olisi sellaista nöyryytystä pystynyt loppuun asti katselemaan. Tuon kokemuksen jälkeen en Ässiltä enää mitään odottanut - edessä oli vain yksi tie alaspäin mustaan aukkoon.
29.6.1969 Ässät kohtasi Porissa SM-sarjan 10. kierroksella Hakan. Peli oli 58. peliminuutin jälkeen 0-5 Hakalle. Jotain porilaisissa jalkapallojännäreissä tapahtui:
Satakunnan Kansan urheilutoimittaja "Lare" kirjoitti seuraavan aamun lehdessä:
Eilinen peli oli yksi porilaisten heikoimpia kautta aikojen. Iäkäs mieshenkilö poistui jo ennen puoliaikaa katsomosta. Askeleet suuntautuivat kohti porttia ja ulos urheilupyhätöstä. Hän katsoi kerran taakseen, painoi päänsä kumaraan ja kiirehti pois.
Tämän menneitten vuosien ansiokkaan jalkapalloilijan poistuminen katsomosta ei sinänsä olisi ollut mikään merkkitapaus, ellei se olisi tapahtunut liikuttuneessa mielentilassa. Hän ei peitellyt kyyneleitten kastelemia silmiä, hän ei yrittänytkään pyyhkiä niitä pois.
Ne olivat surun kyyneleitä porilaisen jalkapalloilun puolesta. Kuinka selvästi tämän paljon nähneen vanhuksen liikuttuminen paljastikin kotijoukkueen Ässien peliesityksen. Ilmeistä oli, ettei hän halunnut olla todistamassa Ässien vieläkin tuntuvampaa romahdusta. Hänelle riitti se, mitä hän oli 30 minuutin aikana nähnyt. Ja se ei totta vie ilahduttanut.
Erehdyn tuskin suurestikaan todetessani eilisestä katselijoista lähes 99 prosentin menettäneen toivonsa nähdä mestaruussarjatason jalkapalloilua ensi vuonna Porissa.

Leikekirja 1969 * Joutsi.
Pelaajien loukkaantumisongelmien alkuvaiheessa puolustukseen etsittiin jääkiekkoilijoiden leiristä Kaj Matalamäki apuun. Hän oli jo Tampereen aikoinaan pelannut jalkapalloa TaPa:ssa (1962-65) ja Poriin muutettuaan hän palloili Karhuissa vuodet 1966-67.
Loukkaantumissuman myötä korvaajia etsittiin omista nuorten joukkueista. Loppukaudesta olivat enemmän tai vähemmän mukana edustusjoukkueen epätoivoisessa kuolinkamppailussa ainakin seuraavat, SM-sarjan kyytiin vielä liian kokemattomat nuorukaiset:
Tapio Furuholm, Reijo Kostiainen, Jukka Sulamäki, Jorma Mäntylä, Juha Granath ja Esa Dahl. Muitakin ehkä oli.
Kaudella 1969 Ässät teki SM-sarjassa 22 ottelussa 19 maalia: Jarmo Manninen 6, Tapio Furuholm 5, Raimo Tuli 3, Esa Furuholm 2, Matti Unho 2 ja Kai Matalamäki 1.
Nuoren Tapio Furuholmin tekemät viisi maalia oli erityismaininnan arvoinen, sillä tulihan nuorukainen SM-kuvioihin mukaan vasta kesken kautta.
 
Vasemmalla kuva kauden 1969 SM-sarjaottelusta Elo-Ässät (4.5.1969). Peli oli toisella kierroksella - Elo voitti 5-0. Tuolloin sen selitti itselleen vielä työtapaturmana - vaikka patoon olikin tullut jo heti vakava murtuma. Elolla oli punainen pelipaita, Ässät joutui pelaamaan kakkosasussaan - vihreä paita, jossa punainen numero. Oikealla Matti Unho.

Leikekirja 1969 * Joutsi.

Näin loistavissa liejuolosuhteissa pelattiin keväällä 1969 SM-sarjaan valmistautuvan Ässien ja suomensarjalaisen PPT:n välillä piirinsarjan finaali Porin Pallokentällä. Vasemmalla PPT:n Matti Röppänen ja oikealla Ässien Esa Furuholm.
Ankeat olot sotkivat ottelussa molempien suunnitelmat ja peli meni kuraleikeiksi, joista kertovat ottelun loppunumerotkin: 4-4. PPT:n Esko Tammi teki hattutempun ja PPT:n avausmaalin teki Matti Helppolainen. PPT ehti johtaa jo 2-0 ja 3-1. Kuvan Esa Furuholm teki Ässien maaleista kaksi.
Uusintaottelussa SM-sarjan Ässät näytti sitten kaapin paikan ja voitti PPT:n peräti 10-1. PPT:n ainokaisen teki Matti Helppolainen. Ässät oli tähän peliin laittanut parhaan miehistönsä, sillä edessä oli pian SM-avaus Kokkolan Pallo-Veikkoja vastaan Porin Pallokentällä.
.
|