VIIPURI suomalaisena jalkapallokaupunkina (1944 asti) :

(Jukka Joutsi * viimeisimmät muutokset: 14.4.2015).

Yleishistoriikkia Viipurin suomalaisista jalkapallovuosista:

Viipurilainen voimistelunopettaja Max Alfthan oli ulkomaanmatkoillaan nähnyt jalkapalloa. Hän toi pelin rinkelikaupunkiin. Viipurin suomalaisen reaalilyseon historiassa todetaan: "Ensimmäinen jalkapallo hankittiin kouluun syksyllä 1896 ja siitä lähtien palloa potkittiin ahkerasti." Viipurissa aloitettiin koulujen väliset ottelut 1900-luvun ensimmäisinä vuosina (lähde: 'Jalkapallon pikkujättiläinen', 2003).

Sudet ry. on vuonna 1912 Viipurissa perustettu legendaarinen jää- ja jalkapalloseura. Sudet aloitti toimintansa Viipurissa 13. joulukuuta 1912. Sen silloinen nimi oli Wiipurin Bandy & Jalkapalloseura.
WB & JS muutti nimensä Wiipurin Susiksi v. 1924. Vuonna 1940 Wiipurin Sudet muutti Helsinkiin ja vuonna 1950 siitä tuli Sudet ry. Kouvolaan Sudet muuttivat v. 1962.
Vuosisadan ensimmäiset vuosikymmenet olivat jääpallon vahvaa aikaa ja niinpä WB & JS:kin panosti erityisesti jääpalloon. Jääpallossa se voitti kaikenkaikkiaan 14 suomenmestaruutta.
Sudet ry:llä on ollut vahva asema myös jalkapallossa. Mestaruussarjakausia Susilla on kaikenkaikkiaan viisitoista. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Suomen mestaruuden jalkapallossa Sudet voittivat heinäkuun 28. päivänä vuonna 1940.

Kouvolan Sanomat kirjoitti aiheesta (14.8.2001):
Joulukuun 13. päivä vuonna 1912 kutsuttiin vanhassa Viipurissa joukko jää- ja jalkapalloilusta kiinnostuneita ihmisiä Maununkatu 1:ssä sijaitsevaan Elonvoima-kahvilaan tarkoituksenaan perustaa uusi seura. Uusi seura sai tuolloin nimekseen Wiipurin Bandy & Jalkapalloseura ry eli lyhennettynä WB&JS ry. Alkuvaiheessa Sudet menestyivät erityisesti jääpallossa. Vuonna 1945 tuli olosuhteiden pakosta Susien kotipaikaksi Helsinki jossa se ajautui vuonna 1961 vaikeuksiin löytää taloudellista tukea toiminnalleen. Vuonna 1962 matka suuntatui sitten Kouvolaan jonne seura sittemmin asettui asumaan. Tänä päivänä Sudet ry tarjoaa toimintaa Kouvolassa jalkapallon ja salibandyn saralla.

Viipurin Palloseura (lyh. ViPS) oli vuonna 1928 perustettu viipurilainen jääpalloseura. Jääpallossa se voitti SM-kultaa vuosina 1931 ja 1936. Lisäksi seura saavutti SM-hopeaa vuonna 1934 ja -pronssia vuosina 1932 ja 1933.
Jalkapallossa ViPS pelasi pääsarjassa kahden kauden ajan vuosina 1930–31.

Viipurin Reipas ry on nykyisin lahtelainen voimisteluseura. Seura perustettiin Viipurissa 1891, josta se siirtyi karjalaisten evakoiden mukana toisen maailmansodan jälkeen Lahteen.
Viipurin Reippaassa on harrastettu voimistelua koko sen historian ajan. Matkan varrella seurassa on ehtinyt toimia myös monien muiden lajien jaostoja, kuten jääkiekko, jalkapallo ja taitoluistelu. Kaikkiaan ViRe:ssa on ollut yli 20 jaostoa. Nyt kun muiden lajien harrastajat ovat eriytyneet omiin alueisiinsa erikoistuneisiin seuroihin, toimii Viipurin Reipas yhä juurillaan telinevoimistelussa.
Ylempänä oleva Viipurin Reippaan logo on v.1951 julkaistun kirjan 'Viipurin Reipas 1891-1951' etukannesta (Ranne Roni).

Viipurin Reippaan varhaishistoriikkia:

Viipurin Reipas syntyi sikäläisen klassisen lyseon koulupoikien voimistelutunneilta saadusta innostuksesta liikuntaan. Väinö Pynnisen johdolla Viipurin Reipas perustettiin syksyllä 1891 - Pynninen oli tuolloin vasta 19-vuotias, mutta silti hän aloitti perustajakokouksen yksimielisellä kannatuksella seuran ensimmäisenä puheenjohtajana. Seuran nimen keksi kirjaltaja K.Widgren (myöh. Väre). Seuran oranssimustan merkin, jossa oli Viipurin linnan kuva ja W-kirjain suunnitteli konttoristi Ernst Lindfors (myöh. Launne).
Seura harrasti aluksi vain voimistelua, mutta laajensi toimintaansa jo vuosien 1892-93 aikana hiihtokilpailujen järjestämiseen. V.1894 seura järjesti ensimmäiset luistelukilpailunsa. Seuraavina uusina lajeina olivat vuorossa yleisurheilu, soutu, pyöräily, uinti, painonnosto ja paini - sitten olikin vuorossa jo palloilun aloittaminen Viipurin Reippaassa.

Ateenan väliolympiakisoihin v.1906 Suomesta matkusti nelimiehinen urheilijajoukko - heistä Uuno Häggman ja Heikki Åhlman olivat Viipurin Reipaan viisiottelijoita. Varsinaisiin olympialaisiin Lontooseen v.1908 Viipurin Reipas sai mukaan matkalle oman vapaavoimistelujoukkueensa.

Jalkapalloinnostus saapui Turun satamassa vierailleiden englantilaisten merimiesten kautta ensin Helsingin kouluihin ja siellä alkoi v.1906 yksi ensimmäisistä Helsingin jalkapalloa harrastavista seuroista - Helsingin Unitas - järjestää jalkapallo-otteluita eri seurojen kesken. Unitas kutsui Helsinkiin myös muutamia ulkolaisia seuroja 'esityspeleihin'.
Viipurin tavoitettuaan jalkapalloinnostus pesiytyi kaupungissa lyseon poikien keskuuteen ja vuosittain alettiin ratkoa koulujen välillä kaupungin mestaruuksia. Vuonna 1907 Viipurin Reipas oli valmis hyväksymään jalkapallon seuran ohjelmaan ja lyseolaisia liittyi innokkaasti 'virallisesti' pelaamaan seuran tunnuksien alle. Näihin samoihin aikoihin oltiin muuten vasta perustamassa valtakunnallista 'Suomen Palloliittoakin'.
Syksyllä 1907 Viipurin Reipas otti myös jääpallon ohjelmaansa - lajin nimi oli kuitenkin tuolloin 'hockey'.

Tässä Viipurin Reippaan 60-vuotisjuhlakirjassa (1959) julkaistussa kuvassa poseeraa seuran vuoden 1909 uljas jalkapallomiehistö. Huomiota kiinnittänevät ensimmäisenä nuo mainiot päähineet. Pelaajien nimet erottunevat näytöltä.

Viipuriin saapunut englantilainen urheilumies Geo W. Easton esitteli Viipurissa talvella 1909 jäällä suoritettavan keilailuntapaisen pelin, missä heittokiviä liu'utettiin tarkkuuden mukaan jäällä. Jonkinlainen curling-pelin esivaihekkin siis otettiin Viipurin Reippaan ohjelmaan jo tuolloin. Reipas voitti 'jääkeilailussaan' mm. Moskovan englantilaisen seuran luvuin 15-10.
Tämä englantilainen Geo W. Easton oli ajallaan 'ylivoimainen pikajuoksija', joka Reippaan jalkapalloilijoiden suureksi riemuksi suostui aloittamaan seuran pallonpotkijoiden harjoittamisen. Easton myös pelasi Viipurin Reippaan jalkapallojoukkueessa ja pääsi vuonna 1909 mukaan Suomen jalkapallomaajoukkueeseenkin maalivahdiksi (erikoista sikäli, että samaisen Eastonin v.1910 juoksemaa 200 metrin aikaa 23.4 ei tuolloin hyväksytty 'Suomen ennätykseksi', koska juoksija oli ulkomaalainen).

Seuraavassa 'kuvaruudussa' käsitellään tarkemmin Suomen jalkapallomestaruuksien jakamisesta cup-turnauksien muodossa vuosina 1908-1929. Viipurin Reipas oli kuitenkin jo v.1910 pelaamassa kyseisen cupin finaalissa Helsingissä, mutta hävisivät turkulaisille (ÅIFK) luvuin 2-4 (2-2). Reippaan yksi pelaaja oli loukkaantunut jo ensimmäisellä jaksolla, joten silloisten käytänteiden mukaan Reipas oli joutunut pelaamaan koko toisen jakson vajaalla miehistöllä.

Suomen jalkapallomaajoukkue oli v.1911 matkalla Pietariin - Viipurissa pelattiin harjoitusottelu Viipurin Reipasta vastaan. Maajoukkue voitti 'vain' 6-5. Maajoukkue oli koottu lähinnä helsinkiläisistä pelaajista, mutta Pietariin (Eastonin sijalle) otettiin mukaan myös Reippaan uusi mainio maalivahti Aku Syrjäläinen.
Kauden 1911 SM-cup-turnaus sortui Reippaan osalta jääräpäisyyteen - viipurilaisten mielestä ottelu Reipas-ÅIFK olisi pitänyt pelata (jostakin tuntemattomaksi jääneestä syystä johtuen) 'oikeutetummin' Viipurissa eikä Turussa. Reipas kieltäytyi matkustamasta SPL:n käskyjen mukaisesti Turkuun, jolloin Reipas suljettiin sarjasta - ja ÅIFK jatkoi finaaliin asti (missä hävisi kuitenkin HJK:lle luvuin 1-7).

Vuoden 1912 Tukholman Olympialaisten Suomen jalkapallomaajoukkueessa pelasi maalivahtina Viipurin Reippaan Aku Syrjäläinen.

Vuosina 1912 ja 1913 Viipuriin alettiin perustaa useita uusia seuroja (mm. 'Suomen Lyseoiden Urheilijain Viipurin osasto' eli Viipurin SLU), joista osa oli palloilun erikoisseuroja. Viipurin Reipas menetti paljon pelaajiaan näihin seuroihin ja vastaavasti uusien lupaavimpien nuorten pelaajien saaminen 'omaan seuraan' ei enää ollutkaan itsestään selvää.
Ensimmäisen maailmansodan syttyminen sai kuitenkin Viipurissakin ajatukset pois urheilusta ja mm. jalkapallon SM-cup-turnaus jätettiin v.1914 kokonaan pelaamatta.
Viipurin Reippaan kuuluisin painija Emil Väre joutui jopa itse maksamaan sanomalehtiin laittamansa ilmoituksen, missä hän julisti olevansa rautatieläisenä 'kokopäiväisesti Venäjän sotapalveluksessa', eikä siten voinut ottaa vastaan minkäänlaisia, rahakkaitakaan kilpailukutsuja.

Vuonna 1915 Reippaan jalkapallojoukkue oli saatu jo sellaiseen kuosiin, että se pystyi näytösottelussa voittamaan 'Viipurin yhdistetyn joukkueen' luvuin 7-4.

Reippaan 'uudessa lupaavassa jalkapallojoukkueessa' kunnostautuivat Nykäsen veljekset Yrjö, Matti ja Herman. Ehkä ajan jalkapalloilun 'taktisia kuvioita' välittyy lisätiedosta, että samaiset veljekset olivat tuolloin myös Viipurin kaupungissa johtavia painijoita.

Ensimmäisen maailmansodan ja varsinkin Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen melskeet saivat urheiluolot v.1917 Viipurissakin hyvin sekasortoisiksi. Kaupungissa urheilutapahtumia jouduttiin peruuttamaan jatkuvasti.
Viipurissa pystyttiin kuitenkin pelaamaan perinteinen ottelu 'Reipas-muu Viipuri', nyt Reipas voitti 5-0. Joukkueessa pelasi vielä palloilutoiminnan alullepanija ja monivuotinen kapteeni P.Roiha sekä edellä mainittu britti Easton. Reippaan kapteenina toimi Yrjö Nykänen.
Viipurin yhdistelmäjoukkue muodostui lähinnä v.1912 perustetun 'Wiipurin Bandy & Jalkapalloseuran' (vuodesta 1924 alkaen 'Sudet'-niminen) pelaajista.

Kuten tunnettua, Suomi julistautui 6.12.1917 itsenäiseksi valtioksi Venäjän vallan alta. Tapahtumat jatkoivat kuitenkin levotonta vyöryään ja vuoden 1918 maahamme syttyi 'kansalaissota' (tai millä nimellä sotaa haluaakin kutsua).
Viipuri jäi punaisten rintamapuolelle ja urheilutoiminta tyrehtyi kokonaan. Yli kolmekymmentä Reippaan urheilijajäsentä selvitti kuitenkin tiensä rohkeasti läpi punaisen Etelä-Suomen ja taisteli sodassa valkoisten puolella. Viisi (tai toisen tiedon mukaan kuusi) Viipurin Reippaan urheilijaa kaatui taisteluissa.
Sodan melskeet jatkuivat kolme kuukautta - kesän urheilutoiminta alkoi haparoivasti, mutta 20.10.1918 Viipurin Reippaan jalkapalloilijat pelasivat jo Helsingissä SM-cupin finaalissa, missä HJK kuitenkin oli luvuin 3-0 parempi.
Seuraavana vuonna 1919 sama toistui, 2.11.1919 Helsingissä pelattiin jälleen SM-cup-finaali HJK-Reipas - nyt HJK voitti rangaistuspotkullaan 1-0.

Vuonna 1921 juhlittiin Viipurin Reippaan 30-vuotisjuhlavuotta. Jalkapalloilijoista palkittiin kultaisella jalkapallomerkillä viisi seuran pitkäaikaista pelaajaa: Pekka A. Roiha, Geo W. Easton, Aku Syrjäläinen, Yrjö Nykänen ja Reino Laaksonen (viimeksi mainittu Reippaan palloilutoiminnan alullepanija Roihan kanssa).

Vuonna 1922 Reipas selvisi taas Helsingissä 25.9.1922 pelattuun SM-cup-finaaliin, mutta nyt vei tittelit ja maineen HPS luvuin 4-2.
Semi-finaalissa Reipas oli Viipurissa voittanut edellisvuoden finalistin HJK:n peräti 6-2. Reippaan kapteenina oli tässä joukkueessa Leo Leivo, joka oli myös mukana Suomen maajoukkueessa Viroa vastaan samana vuonna (Suomi voitti 10-2).
Samana vuonna pelattiin myös kaupunkiottelu Viipuri-Helsinki (Viipurissa) - Helsinki voitti 3-1. Viipurin joukkue oli muutoin Reippaan edustusmiehistö, vain toinen puolustaja oli Susista.

Vuonna 1926 Viipurin Reippaan jalkapallomiehistö voitti SM-cupissa ensin Sudet, Sortavalan Virityksen ja LLS:n (viimeksimainitun tosin luovutusvoitolla). Semifinaalissa tie nousi kuitenkin pystyyn - TPS voitti Reippaan, jonka joukkueen kapteenina toimi nyt Onni Kosunen.

Vuonna 1927 Viipurin Reipas pääsi jo viidennen kerran historiansa aikana jalkapalloilun SM-cup-finaaliin, matkalla oli kaadettu Sortavalan Viritys, HJK (5-1) ja HIFK (4-3).
Helsingissä 9.10.1927 pelatun finaalin Reipas hävisi jälleen kerran - HPS voitti puhtaasti 6-0.

Vuonna 1928 Viipurin Reipas voitti Suomen mestaruuden - mutta uudessa lajissa, jääkiekossa.
Jalkapallon puolella Viipurin Reippaan Toivo Roivainen mahtui mukaan Suomen jalkapallomaajoukkueeseen, joka pelasi Riiassa Latviaa vastaan.

Reippaan jalkapallopuolelle sattui v.1929 paha suonenisku, kun paikkakunnalle perustettiin uusi, erityisesti jalkapalloon satsannut Viipurin Palloseura (ViPS).
Kun Suomessa kaudella 1930 jalkapallossa aloitettiin ensimmäinen kahdeksan joukkueen (yksinkertainen sarja), SPL nimesi yhden paikan Viipurille. Reippaan näppien edestä tuon uuden 'A-sarjan' paikan nappasikin juuri ViPS ja B-sarjastakin nousi pääsarjatasolle kaudella 1930 Viipurin Sudet.
Viipurin Reippaan onnistui nousta Mestaruussarjaan vasta kaudelle 1938, jolloin kohtalo puuttui dramaattisetsi peliin, talvisota keskeytti sarjan - Reipas oli tuolla hetkellä tosin viimeisenä (11 peliä - vain kaksi voittoa).

Tästä kohdasta Viipurin Reippaan historiikki hyppääkin alempana oleviin vuosittaisiin kausikohtaisiin osioihin.

Suomen 'jalkapallomestaruudet' pelattiin CUP-muodossa v.1908-1929:

Ensimmäinen 'Suomen Mestari' oli Unitas Helsingistä 1908 (Sportklubben Unitas):

Viipurin Reipas oli viisi kertaa Cup-finaalissa (1910, 1918, 1919, 1922 ja 1927), mutta joka kerta viipurilaiset saivat todeta hävinneeensä (ÅIFK, HJK ja HPS).

Tähän kohtaan sopii suora lainaus Viipurin Reippaan pitkäaikaisen pallo-osaston johtajan Onni Kosusen vuonna 1941 kirjoittamista jalkapallomuistelmista 1910-luvulta (julkaistu kirjassa 'Viipurin Reipas 1891-1951'):

Onni Kosusen muistelmaosuus ko. kirjassa on siis lainattua huomattavasti pidempi ja sieltä voi poimia seuraavia Viipurin Reippaan 1910-luvun ja myöhempiäkin pelaajanimiä lisäksi:
'Retikka' Ruosmaa (Rosendahl), K.Niemelä, B.Silvan, Matti ja 'Herkko' Nykänen, Hugo ja Vilho Kettunen, Leo Leivo, Veikko Kosunen, Hannes Kaasalainen, Niilo Yrjölä, Ilmari ja Väinö Laine, Julius 'Jukka' Rissanen, N.Tasichin, K.Aalto, H.Stenlund, Väinö Lankinen, Jori Östela (Östman), T.Ovaska, T.Reponen, T.Koskinen, I.Ihalainen, Vilho ja Väinö Tallberg (Talpio), Lauri Konttinen, I.Saxell, Eino Louhi, Toivo ja Pertti Roivanen, V.Meskanen, T.Paakkanen, Juho ja Benjam Tschitschajeff, Eero Kettunen, E.Kokko, T.Sandberg (Somervuori), Lauri Hirvonen, L.Novio, veljekset Sveholm, V.Vatka, A.Erkamo, E.Ikäheimo, E.Pohjolainen, E.Viinikka, V.Laapotti, Mattila, A.Vahaluoto, Vaara ja Mäntynen.


Kauden 1910 Suomen mestaruudesta aloitti pelaamisen kymmenen joukkuetta. Mukana olivat Viipurin Ponteva ja Viipurin Reipas. Kyseessä oli cup-systeemillä pelattu 'mestaruus' ja ensimmäisellä kierroksella viipurilaisjoukkueet laitettiin kai matkakustannuksia vähentäen pelaamaan vastakkain. Reipas voitti Pontevan 6-2.
Toisella kierroksella piti pelattaman ottelu Reipas-Unitas (Hki) Viipurissa, mutta Unitas kieltäytyi matkustamasta Viipuriin, koska Pietarissa oli riehunut koleraepidemia ja helsinkiläiset pelkäsivät taudin jo koputtelevan Viipurinkin portteja.
Reippaan johto sähkötti Helsinkiin: Mitään vaaraa ei ole, mutta silti Unitas kieltäytyi matkasta. SPL tuomitsi Reippaan voittajaksi ja Reipas pääsi finaaliin, joka pelattiin Helsingissä 9.10.1910 - ÅIFK (Turku) voitti finaalissa Reippaan 4-2.


Viipurin Bandy ja Jalkapalloseura (V.B.J.S) aiheutti pelikaudella 1917 pelaajansa Y.Penttilän johdolla sellaista 'pahennusta', että tekoset pääsivät 'Suomen Palloliiton toimintakertomukseen 1917' asti.


Sotavuottamme 1918 kuvattiin SPL:n vuosikertomuksessa 1918 myöhemmin Viipurin osalta valaisevasti.

SM-sarja 1930 ('A-sarja') - Viipurin Palloseura (ViPS) neljäntenä:

HIFK voitti Suomen mestaruuden v.1930 kahdeksan joukkueen yksinkertaisessa sarjassa (vain seitsemän peliä). Viipurin Palloseura sijoittui neljänneksi.

Viipurin Sudet nousi B-sarjasta ylimmälle sarjatasolle:

Uuden SM-sarjan alapuolinen sarjataso oli 'B-sarja', johon oli koottu A-sarjan ulkopuolelle jääneistä 'parhaista' seuroista 10 joukkuetta (eri piireistä).
B-sarja pelattiin cup-systeemillä - Viipurin Sudet onnistui selviämään välierävoittajaksi ja nousi HJK:n kanssa A-sarjaan seuraavalle kaudelle 1931. Toisen kierroksen ottelussaan Viipurin Sudet voittivat KuPS:n Kuopiossa 3-1.

Eino Turunen (synt. 27.08.1908, kuoll. 1931-39 ennen talvisotaa) pelasi Viipurin Reippaan jalkapallojoukkueessa puolustajaa. Hän edusti maataan kahdessa A-maaottelussakin v. 1930.
Myöhemmin samalla vuosikymmenellä sai jalkapallo-ottelussa munuaisvamman, jonka seurauksiin menehtyi ennen talvisotaa.

Eino Iivari Louhi (synt. 21.08.1905 Viipuri) oli joukkueensa Viipurin Reippaan kapteeni ja oli nostamassa vielä vuonna 1938 seuraa SM-sarjaan jalkapallossa sekä oli samana vuonna perustamassa SVUL:n Viipurin piiriin jääkiekkojaostoa. Toiminut Viipurin Reippaan puheenjohtajana ja rahastonhoitajana sekä myöhemmin Jyväskylän Ahmojen puheenjohtajana. Työskennellyt puhelinmekaanikkona. Sotien jälkeen asettui Jyväskylään asumaan.

SM-sarja 1931 - Viipurin Sudet nousijana kuudes - ViPS putosi pääsarjasta 'jumbona':

HIFK voitti toisen kerran peräjälkeen Suomen mestaruuden v.1930 kahdeksan joukkueen yksinkertaisessa sarjassa (vain seitsemän peliä).

Viipurin joukkueista nousija Sudet sijoittui kuudenneksi ja varmisti paikkansa seuraavalle kaudelle pääsarjassa. ViPS jäi 'jumboksi' ja putosi ylimältä sarjatasolta.

Kauden 1931 Viipurin Susien A-sarjan joukkue. Esittelyssä oli toimittaja Hugo Valpas (Jalkapallokirja 1933) käyttänyt kertomansa mukaan lähinnä kauden 1932 tietoja - osittain pelaavat joukkueet tietenkin kaudella 1933 hiukan uusituissa kokoonpanoissa, mutta runko on tänäkin vuonna sama. Kuva oli siis kaudelta 1931.

Tämä kuva Viipurin Reippaan vuoden 1931 jalkapallomiehistöstä on kirjasta 'Viipurin Reipas 1891-1951' (Ranne Roni). Pelaajien nimet näkynevät näytöltäkin. Peliasun värit olivat siis oranssi ja musta.

Viipurin Reipas pelasi kauden 1931 cup-muotoisessa 'B-sarjassa' - Vaasan IFK onnistuttiin voittamaan 3-1, mutta tie nousumahdollisuuksiin katkesi tappioon ÅIFK:lle niukasti 0-1. ÅIFK nousikin ylimmälle sarjatasolle seuraavaksi kaudeksi.

________________________________

Viipurilainen Talikkalan Toverit edusti TUL:a ja voitti sen mestaruudet vuosina 1931 ja 1933. Ensimmäisen mestaruutensa v.1931 se sai voitettuaan finaalissa jatkoajalla Helsingin Kullervon 1-0. Voittomaalin teki Eino A. Wuokko, josta myöhemmin tuli TUL:n pääsihteeri.

SM-sarja 1932 (=A-sarja) - Viipurin Sudet viidentenä:

HPS voitti sarjamuotoisista SM-sarjoistamme ensimmäisen kaksinkertaisena sarjana pelatun. VPS voitti hopeamitalit ja HIFK pronssiset.
Viipurin Sudet sijoittui viidenneksi.

SM-sarja 1933 (=A-sarja) - Viipurin Sudet voitti pronssimitalit:

HIFK voitti kolmannen sarjamuotoisen Suomen mestaruutensa - nousijajoukkue HJK selvisi hopealle.
Viipurin Sudet voitti ensimmäiset mitalinsa Suomen ylimmällä sarjatasolla eli A-sarjassa - sijoitus oli kolmas: pronssimitalit.

Viipurin Sudet kuvattuna Helsingin Pallokentällä - vasemmalta: mv. Simo (Aleksanteri) Maksimov, Paavo Rupponen, Yrjö Leppänen, Arvo Närvänen, Reijo Hintsa, Ville Närvänen, -?- Moisio, Toimi Laine, Niilo Jantunen, Mauno Siren ja Eero Sorvali.

Esittelyssä: Arvo Närvänen, Viipurin Sudet (1933):
Lempinimiltään 'Karjalan Kuningas' ja 'Viipurin Keisari':


Närväsen esittely julkaistiin vuoden 1933 Jalkapallokirjassa.

Hugo Valpas toimitti kirjan 'Jalkapallokirja 1933' ja sen takakannessa oli ylläoleva 'ilmoitus' tai mainos'. SPL:n Viipurin piirin puheenjohtaja ja viipurilaisen palloilun 'napa' Lauri Mäkinen kehui 3.3.1933 päivätyssä ilmoituksessa mahtipontisin sanoin 'Pikku-Kerhoa', jonka jäsenenä hän on kertomansa mukaan ollut jo kuusi vuotta.
Mikä tämä 'Pikku-Kerho' sitten tarkemmin sanottuna oli, se on toistaiseksi jäänyt mysteeriksi.

SM-sarja 1934 (=A-sarja) - Viipurin Sudet neljänneksi:

HPS voitti toisen sarjamuotoisen Suomen mestaruutensa - HIFK hopealla ja Helsingin Toverit (HT) pronssilla. Viipurin Sudet sijoittui neljänneksi.

SM-sarja 1935 (=A-sarja) - Viipurin Sudet jäi kuudenneksi (viimeinen säilyjä):

HPS voitti jälleen Suomen mestaruuden - HIFK hopealla ja Helsingin Toverit (HT) pronssilla. Viipurin Sudet sijoittui kuudenneksi - viisi pistettä erotti kuitenkin putoamispaikalta.

1936:

1937:

Viipurin Reippaan jalkapallojoukkueesta kaudelta 1937 mainitaan Reippaan 60-vuotisjuhlakirjassa (1959) vain kuuluisa Anatol Hasso, joka oli myös erinomainen yleisurheilija, mutta halusi keskittyä jalkapalloon.
Anatol Hasso (s.3.7.1917) oli juniorina kuulunut Viipurin 'ViPK'-seuraan, mutta aloitti Reippaan toisella sarjatasolla ('Itä-Länsi'-sarja) pelaavassa joukkueessa v.1937. Hän jatkoi myös kaudella 1938, jolloin Reippaan onnistui nousta SM-sarjaan.
Hasso oli mukana vielä vuoden 1939 SM-sarjassakin Reippaan riveissä, mutta alkanut talvisota keskeytti sarjan (Reippaan ollessa jumbona).
Anatol Hasso jatkoi pitkää uraansa vielä talvisodan jälkeenkin - mutta ei Viipurissa: välirauhan aikana 1940-41 VPS (SM-sarjassa) ja 1943-1955 HPS (SM-sarjakausia olivat 1945-49).

1938:

Viipurin Sudet putosi kahdeksan peräkkäisen SM-sarjakauden jälkeen.

Viipurin Reipas nousi toiselta sarjatasolta ('B'-sarja eli 'Itä-Länsi'-sarja) SM-sarjaan:

Viipurin Reippaan jalkapallojoukkue onnistui lopultakin nousemaan ylimmälle sarjatasolle. Reipas oli pelannut kaudet 1931-38 B-sarjassa ja joutunut vuosi vuodelta jäämään nousijoiden taakse.
Tällä kaudella Reipas siis voitti ensin 'Itä'-sarjan ja voitti vielä 'Länsi'-sarjankin voittajan - ja nousi siten sarjatasoa ylemmäs.
Reippaan kapteenina toimi tällä kaudella 1938 Eino Louhi, joka pelasi seurassa talvisin myös jääpalloa ja jääkiekkoa. Jalkapalloilijoiden valmentajana ja huoltajana toimivat entiset pelaajat Onni ja Veikko Kosunen.

1939:

Talvisota keskeytti Viipurin Reippaan ensimmäisen kauden SM-sarjassa:

Viipurin Reippaan jalkapallojoukkueen lopultakin päästyä nousemaan kauden 1938 lopuksi SM-sarjaan kohtalo puuttui peliin.
Kauden 1939 SM-sarjakausi jouduttiin lopettamaan talvisodan syttymisen vuoksi kesken. Edustajakokouksen päätöksellä keskeytetty asema jäi voimaan.
Reippaan kausi oli mennyt huonosti. Yhdestätoista pelaamaan ehditystä ottelusta oli tullut vain neljä pistettä kahdella voitolla. Kolmella puuttuvalla pelillään Reipas tuskin olisi sarjapaikkaansa pystynyt säilyttämään.

Vuoden 1939 Viipurin Reippaan edustusjoukkue: V.Räty, V.Paavolainen, T.Leskinen, E.Saharla, V.Pirskanen, O.Miettinen, O.Ukkonen, A.Hasso, K.Kallio, Y.Lievonen ja D.Borisow (huoltaja: Onni Kosunen).

1940: Talvisota päättyi maaliskuussa - Viipuri menetettiin.

Talvisodan jäljiltä ehdittiin pelata vain 'ylimääräinen cup-kilpailu' - Sudet voitti:

Kausi 1940 jäi talvisodan jäljiltä myllerryksien alle. Välirauhan myötä ehdittiin jalkapallossa pelata vain 'ylimääräinen cup-kilpailu', Suomen mestaruustitteliin ei turnauksella kuitenkin päästy.
Finaalissa Sudet voitti TPS:n 2-0.

Talvisodan jäljiltä 'Viipurin Reipas' jatkoi ensin Jepualla ja sitten Lahdessa:

Viipurin menetysen myötä Viipurin Reippaan pelaajat ja johtomiehet joutuivat hajalleen ympäri Suomea ja palloiluosaston toiminta lakkasi moneksi vuodeksi.
Talvisodan loputtua maaliskuussa 1940 Pohjanmaalle Jepuan kuntaan oli sijoitettuna erään armeijan varikon mukana Reippaan aktiivisia urheilumiehiä (erityisesti Eero Tuomela), että 'Viipurin Reippaan' urheilutoimia päätettiin jatkaa Jepualla. Toisen johtomiehen Vilho Mankin (asettunut asumaan Lahteen) kanssa Tuomelan yhteistyö toimi ja vuosikokous 1940 pidettiin kesäkuun alussa Jepualla.
Jalkapallotoimintakin saatiin vireille - Viipurin Reipas pelasi muutamia 'harjoitusotteluita' Vaasan IFK:n kakkosjoukkueen kanssa.

Lahdessa asuva Vilho Mankki kutsui marraskuussa 1940 Viipurin evakossa asuvia urheilumiehiä kokoukseen, jossa päätettiin, että 'Viipurin Reipas' käynnistää toimintansa myös Lahdessa.
Itse Lahteen oli sijoitettu jo yli 5000 karjalaista, joten varma tukipylväs Reippaan toiminnan jatkamiselle Lahdessa oli olemassa.
Virallisesti kaikkien karjalaisten evakkoseurojen kotipaikkakunnaksi oli v.1940 urheilubyrokratiassamme kuitenkin kirjattu Helsinki, jossa Viipurin Reippaan puheenjohtaja J.Fr. Nevalainen ja keskusjohtokunnan sihteeri Veikko Kosunen toki asuivatkin.

1941: Jatkosota syttyi

Talvisodan jäljiltä ehdittiin pelata vain 'ylimääräinen cup-kilpailu' - Sudet voitti:

Lahdessa 'Viipurin Reipas' oli heti alkuvuodesta 1941 aloittanut hiihtokilpailujen järjestämisen ja jalkapalloilijat oli laitettu alkavaa kautta varten mukaan seuran voimistelijoiden vaativiin harjoituksiin.
Keväällä Reippaan jalkapalloilijat pelasivat useita 'tutustumisotteluita' uuden asumisseutunsa eli Lahden jalkapalloseuroja vastaan - ohjaajanaan E.Rosendahl (Ruutia). Edustusjoukkueen lisäksi kesälle 1941 perustettiin kolme eri juniorijoukkuetta.
Kaikki kesäkauden suunnitelmat kuitenkin kariutuivat kesäkuun lopussa alkaneen jatkosodan myötä. Reippaan 50-vuotisjuhlasuunnitelmat muuttuivat itänaapurin toimesta.

1942: Jatkosodan aikaa: Reipas Lahdessa.

Miehet olivat enimmäkseen armeijassa tai ankarissa rintamataisteluissa - kotirintamalla urheiluseurat keskittivät toimintansa nuorisoon - poikiin ja tyttöihin.
Jalkapallossa pystyttiin järjestämään kuitenkin epävirallinen cup-kilpailu kuten v.1940 (ilman Suomen mestaruustitteleitä) - Helsingissä Helsingin Toverit voitti Sudet 6-4.

Keväällä 1942 taistelurintamat näyttivät vakiintuvan entisten rajojen taakse Kannaksella ja kaukana Itä-Karjalassa. Huomattava osa Karjalan ja Viipurin entisistä asukkaista olivat jo ehtineet palata entisille kotiseuduilleen ja siellä yritettiin järjestää lähinnä lyseoiden toimesta jonkinlaista urheilutoimintaakin.

1943: Jatkosodan aikaa:
Reipas Lahdessa ja osa oli palaillut jo Viipuriinkin

Reippaan seuramiehiä oli alkuvuodesta 1943 palannut Viipuriin jo niin paljon, että he järjestivät junioripojille kahdet eri hiihtokilpailut, toiset Monrepoon maastossa, toiset Havin rannasta Pappilanniemen maastossa.
Kevään 1943 myötä aloiteltiin maastojuoksu- ja yleisurheilukilpailut, vaikka kaiken toiminnan yllä oli aina pommitusuhat ja erityismääräykset.
Viipurin Saunalahden kentällä pidettiin myös Viipurin Reippaan jalkapalloharjoituksiakin, mutta ajat olivat erityisen levottomia luonnollisestikin ja nuorisokin matkusteli paljon koulujen kesälomilla pois Viipurista turvallisimmille seuduille länteen. Minkäänlaista sarjatoimintaa ei Viipurin jalkapiireissä saatu kesällä 1943 aikaan - jos vakavissaan yritettiinkään.

Moni Viipurin Reippaan vuosia mukana ollut johtomies ei palannut tässä vaiheessa lainkaan Viipuriin, vaan pysyivät uusilla asuisijoillaan (eniten Lahdessa), jossa myös ylläpitivät pienen mittakaavan urheilutoimintaa nuorisolle Reippaan nimissä.

1944: Jatkosodan ja ankarien rauhanehtojen aikaa:

Viipurin Reippaan vuosikokous 1943 oli pidetty Helsingissä, vuoden 1944 vuosikokous haluttiin vaikeista ajoista huolimatta pitää kotikaupungissa eli Viipurissa.
Niin 30. tammikuuta 1944 Viipurin Reippaan vuosikokous todellakin pidettiin Viipurissa, tarkemmin sanottuna Punasenlähteentorin varrella sijainneessa 'Palatsiravintolassa'.
Kokouksessa päätettiin virallisesti muuttaa seuran kotipaikka jälleen Viipuriksi. Hyvin toiveikas ja iloinen mieliala oli vallalla vuosikokouksessa, vaikka uhan merkit olivatkin jo tarkkaavaisimpien nähtävissä.

Viipurin Reippaan puheenjohtajaksi valittiin Vilho Mankki, joka vielä asui Lahdessa, mutta kävi vakituisesti Viipurissa hoitamassa siviiliammattinsa liiketoimia.
Kevättalvella 1944 sotatilanne muuttui niin uhkaavaksi kuitenkin, että viranomaiset kielsivät kaiken koulutoiminnan kaupungissa. Pojat ja tytöt matkustivat länteen maaseudulle turvaan ja samalla urheilutoiminnan järjestäminen Viipurissa ja koko Karjalassa oli keskeytettävä myös.

Viipurin Reippaan johtokunta oli kuitenkin päättänyt osoittaa 'mielialaa kohottavaa rohkeutta' ja suuret yleisurheilukilpailut ilmoitettiin pidettäväksi Viipurin keskuskentällä 11.6.1944. Mukaan oli saatu joukko-osastoistakin huippunimiä - ilmoittautuneiden määrä oli noussut jo toiselle sadalla. Tulossa olivat mm. Viljo Heino, T.Kurki, Kainlauri, Siltaloppi jne.
Osa kilpailijoista oli saapunut Viipuriin jo hyvissä ajoin, mutta kaksi vuorokautta ennen määräpäivää viranomaiset kielsivät kilpailujen järjestämisen, koska Kannaksen tilanne oli muuttunut 'katastrofimaiseksi'.

Näin päättyi kesäkuussa 1944 urheilutoiminta(kin) Viipurissa ja Reipas oli ollut sitä viimeiseen saakka ylläpitämässä. Valtavat evakkojoukot alkoivat siirtyä pitkin maanteitä Kannakselta sisä-Suomeen päin.
Viipuri joutui toisen kerran viholliselle ja syyskuussa 1944 vihdoin syntyi rauha, joka jälleen määräsi Reippaankin kotipaikan Viipurin jäämään vieraan valtakunnan puolelle.

Ja niin on Suomen historiaa sittemmin kirjoitettu, ettei Viipuri ole sittemmin valtakuntamme piiriin palannut. Naapurivaltion nimi vain ehti vaihtua 'Neuvostoliitosta' taas muotoon 'Venäjä', mutta komento Viipurissa on yhä sama.
Tämän viipurilaisen jalkapallohistoriikkimmekin on aika loppuvuodesta 1944 siirtyä Reippaan mukana 'Lahden jalkapallosivuille' ja Susien mukana vastaaville 'Kouvolan jalkapallosivuille'.
'Viipurin Reippaan' vaiheet sittemmin Lahdessakin ovat olleet fuusioiden kautta epävakaita, mutta silti yhä kirjoitushetkelläkin - kesäkuussa 2010 Suomen jalkapallokentillä esiintyy junioripalloilijoita Reippaan ikimuistoisissa oranssi-mustaraitaisissa asuissaan. Siinä paidassa pelaili junioripelejään aikansa myös eräs Jari Litmanen.

Lahden jalkapallohistoriikkiin.

Kouvolan jalkapallohistoriikkiin.

Jalkapallosivustomme ETUSIVULLE.