Viipurin Reippaan varhaishistoriikkia:
Viipurin Reipas syntyi sikäläisen klassisen lyseon koulupoikien voimistelutunneilta saadusta innostuksesta liikuntaan. Väinö Pynnisen johdolla Viipurin Reipas perustettiin syksyllä 1891 - Pynninen oli tuolloin vasta 19-vuotias, mutta silti hän aloitti perustajakokouksen yksimielisellä kannatuksella seuran ensimmäisenä puheenjohtajana. Seuran nimen keksi kirjaltaja K.Widgren (myöh. Väre). Seuran oranssimustan merkin, jossa oli Viipurin linnan kuva ja W-kirjain suunnitteli konttoristi Ernst Lindfors (myöh. Launne).
Seura harrasti aluksi vain voimistelua, mutta laajensi toimintaansa jo vuosien 1892-93 aikana hiihtokilpailujen järjestämiseen. V.1894 seura järjesti ensimmäiset luistelukilpailunsa. Seuraavina uusina lajeina olivat vuorossa yleisurheilu, soutu, pyöräily, uinti, painonnosto ja paini - sitten olikin vuorossa jo palloilun aloittaminen Viipurin Reippaassa.
Ateenan väliolympiakisoihin v.1906 Suomesta matkusti nelimiehinen urheilijajoukko - heistä Uuno Häggman ja Heikki Åhlman olivat Viipurin Reipaan viisiottelijoita. Varsinaisiin olympialaisiin Lontooseen v.1908 Viipurin Reipas sai mukaan matkalle oman vapaavoimistelujoukkueensa.
Jalkapalloinnostus saapui Turun satamassa vierailleiden englantilaisten merimiesten kautta ensin Helsingin kouluihin ja siellä alkoi v.1906 yksi ensimmäisistä Helsingin jalkapalloa harrastavista seuroista - Helsingin Unitas - järjestää jalkapallo-otteluita eri seurojen kesken. Unitas kutsui Helsinkiin myös muutamia ulkolaisia seuroja 'esityspeleihin'.
Viipurin tavoitettuaan jalkapalloinnostus pesiytyi kaupungissa lyseon poikien keskuuteen ja vuosittain alettiin ratkoa koulujen välillä kaupungin mestaruuksia. Vuonna 1907 Viipurin Reipas oli valmis hyväksymään jalkapallon seuran ohjelmaan ja lyseolaisia liittyi innokkaasti 'virallisesti' pelaamaan seuran tunnuksien alle. Näihin samoihin aikoihin oltiin muuten vasta perustamassa valtakunnallista 'Suomen Palloliittoakin'.
Syksyllä 1907 Viipurin Reipas otti myös jääpallon ohjelmaansa - lajin nimi oli kuitenkin tuolloin 'hockey'.
Tässä Viipurin Reippaan 60-vuotisjuhlakirjassa (1959) julkaistussa kuvassa poseeraa seuran vuoden 1909 uljas jalkapallomiehistö. Huomiota kiinnittänevät ensimmäisenä nuo mainiot päähineet. Pelaajien nimet erottunevat näytöltä.
Viipuriin saapunut englantilainen urheilumies Geo W. Easton esitteli Viipurissa talvella 1909 jäällä suoritettavan keilailuntapaisen pelin, missä heittokiviä liu'utettiin tarkkuuden mukaan jäällä. Jonkinlainen curling-pelin esivaihekkin siis otettiin Viipurin Reippaan ohjelmaan jo tuolloin. Reipas voitti 'jääkeilailussaan' mm. Moskovan englantilaisen seuran luvuin 15-10.
Tämä englantilainen Geo W. Easton oli ajallaan 'ylivoimainen pikajuoksija', joka Reippaan jalkapalloilijoiden suureksi riemuksi suostui aloittamaan seuran pallonpotkijoiden harjoittamisen. Easton myös pelasi Viipurin Reippaan jalkapallojoukkueessa ja pääsi vuonna 1909 mukaan Suomen jalkapallomaajoukkueeseenkin maalivahdiksi (erikoista sikäli, että samaisen Eastonin v.1910 juoksemaa 200 metrin aikaa 23.4 ei tuolloin hyväksytty 'Suomen ennätykseksi', koska juoksija oli ulkomaalainen).
Seuraavassa 'kuvaruudussa' käsitellään tarkemmin Suomen jalkapallomestaruuksien jakamisesta cup-turnauksien muodossa vuosina 1908-1929. Viipurin Reipas oli kuitenkin jo v.1910 pelaamassa kyseisen cupin finaalissa Helsingissä, mutta hävisivät turkulaisille (ÅIFK) luvuin 2-4 (2-2). Reippaan yksi pelaaja oli loukkaantunut jo ensimmäisellä jaksolla, joten silloisten käytänteiden mukaan Reipas oli joutunut pelaamaan koko toisen jakson vajaalla miehistöllä.
Suomen jalkapallomaajoukkue oli v.1911 matkalla Pietariin - Viipurissa pelattiin harjoitusottelu Viipurin Reipasta vastaan. Maajoukkue voitti 'vain' 6-5. Maajoukkue oli koottu lähinnä helsinkiläisistä pelaajista, mutta Pietariin (Eastonin sijalle) otettiin mukaan myös Reippaan uusi mainio maalivahti Aku Syrjäläinen.
Kauden 1911 SM-cup-turnaus sortui Reippaan osalta jääräpäisyyteen - viipurilaisten mielestä ottelu Reipas-ÅIFK olisi pitänyt pelata (jostakin tuntemattomaksi jääneestä syystä johtuen) 'oikeutetummin' Viipurissa eikä Turussa. Reipas kieltäytyi matkustamasta SPL:n käskyjen mukaisesti Turkuun, jolloin Reipas suljettiin sarjasta - ja ÅIFK jatkoi finaaliin asti (missä hävisi kuitenkin HJK:lle luvuin 1-7).
Vuoden 1912 Tukholman Olympialaisten Suomen jalkapallomaajoukkueessa pelasi maalivahtina Viipurin Reippaan Aku Syrjäläinen.
Vuosina 1912 ja 1913 Viipuriin alettiin perustaa useita uusia seuroja (mm. 'Suomen Lyseoiden Urheilijain Viipurin osasto' eli Viipurin SLU), joista osa oli palloilun erikoisseuroja. Viipurin Reipas menetti paljon pelaajiaan näihin seuroihin ja vastaavasti uusien lupaavimpien nuorten pelaajien saaminen 'omaan seuraan' ei enää ollutkaan itsestään selvää.
Ensimmäisen maailmansodan syttyminen sai kuitenkin Viipurissakin ajatukset pois urheilusta ja mm. jalkapallon SM-cup-turnaus jätettiin v.1914 kokonaan pelaamatta.
Viipurin Reippaan kuuluisin painija Emil Väre joutui jopa itse maksamaan sanomalehtiin laittamansa ilmoituksen, missä hän julisti olevansa rautatieläisenä 'kokopäiväisesti Venäjän sotapalveluksessa', eikä siten voinut ottaa vastaan minkäänlaisia, rahakkaitakaan kilpailukutsuja.
Vuonna 1915 Reippaan jalkapallojoukkue oli saatu jo sellaiseen kuosiin, että se pystyi näytösottelussa voittamaan 'Viipurin yhdistetyn joukkueen' luvuin 7-4.
Reippaan 'uudessa lupaavassa jalkapallojoukkueessa' kunnostautuivat Nykäsen veljekset Yrjö, Matti ja Herman. Ehkä ajan jalkapalloilun 'taktisia kuvioita' välittyy lisätiedosta, että samaiset veljekset olivat tuolloin myös Viipurin kaupungissa johtavia painijoita.
Ensimmäisen maailmansodan ja varsinkin Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen melskeet saivat urheiluolot v.1917 Viipurissakin hyvin sekasortoisiksi. Kaupungissa urheilutapahtumia jouduttiin peruuttamaan jatkuvasti.
Viipurissa pystyttiin kuitenkin pelaamaan perinteinen ottelu 'Reipas-muu Viipuri', nyt Reipas voitti 5-0. Joukkueessa pelasi vielä palloilutoiminnan alullepanija ja monivuotinen kapteeni P.Roiha sekä edellä mainittu britti Easton. Reippaan kapteenina toimi Yrjö Nykänen.
Viipurin yhdistelmäjoukkue muodostui lähinnä v.1912 perustetun 'Wiipurin Bandy & Jalkapalloseuran' (vuodesta 1924 alkaen 'Sudet'-niminen) pelaajista.
Kuten tunnettua, Suomi julistautui 6.12.1917 itsenäiseksi valtioksi Venäjän vallan alta. Tapahtumat jatkoivat kuitenkin levotonta vyöryään ja vuoden 1918 maahamme syttyi 'kansalaissota' (tai millä nimellä sotaa haluaakin kutsua).
Viipuri jäi punaisten rintamapuolelle ja urheilutoiminta tyrehtyi kokonaan. Yli kolmekymmentä Reippaan urheilijajäsentä selvitti kuitenkin tiensä rohkeasti läpi punaisen Etelä-Suomen ja taisteli sodassa valkoisten puolella. Viisi (tai toisen tiedon mukaan kuusi) Viipurin Reippaan urheilijaa kaatui taisteluissa.
Sodan melskeet jatkuivat kolme kuukautta - kesän urheilutoiminta alkoi haparoivasti, mutta 20.10.1918 Viipurin Reippaan jalkapalloilijat pelasivat jo Helsingissä SM-cupin finaalissa, missä HJK kuitenkin oli luvuin 3-0 parempi.
Seuraavana vuonna 1919 sama toistui, 2.11.1919 Helsingissä pelattiin jälleen SM-cup-finaali HJK-Reipas - nyt HJK voitti rangaistuspotkullaan 1-0.
Vuonna 1921 juhlittiin Viipurin Reippaan 30-vuotisjuhlavuotta. Jalkapalloilijoista palkittiin kultaisella jalkapallomerkillä viisi seuran pitkäaikaista pelaajaa: Pekka A. Roiha, Geo W. Easton, Aku Syrjäläinen, Yrjö Nykänen ja Reino Laaksonen (viimeksi mainittu Reippaan palloilutoiminnan alullepanija Roihan kanssa).
Vuonna 1922 Reipas selvisi taas Helsingissä 25.9.1922 pelattuun SM-cup-finaaliin, mutta nyt vei tittelit ja maineen HPS luvuin 4-2.
Semi-finaalissa Reipas oli Viipurissa voittanut edellisvuoden finalistin HJK:n peräti 6-2. Reippaan kapteenina oli tässä joukkueessa Leo Leivo, joka oli myös mukana Suomen maajoukkueessa Viroa vastaan samana vuonna (Suomi voitti 10-2).
Samana vuonna pelattiin myös kaupunkiottelu Viipuri-Helsinki (Viipurissa) - Helsinki voitti 3-1. Viipurin joukkue oli muutoin Reippaan edustusmiehistö, vain toinen puolustaja oli Susista.
Vuonna 1926 Viipurin Reippaan jalkapallomiehistö voitti SM-cupissa ensin Sudet, Sortavalan Virityksen ja LLS:n (viimeksimainitun tosin luovutusvoitolla). Semifinaalissa tie nousi kuitenkin pystyyn - TPS voitti Reippaan, jonka joukkueen kapteenina toimi nyt Onni Kosunen.
Vuonna 1927 Viipurin Reipas pääsi jo viidennen kerran historiansa aikana jalkapalloilun SM-cup-finaaliin, matkalla oli kaadettu Sortavalan Viritys, HJK (5-1) ja HIFK (4-3).
Helsingissä 9.10.1927 pelatun finaalin Reipas hävisi jälleen kerran - HPS voitti puhtaasti 6-0.
Vuonna 1928 Viipurin Reipas voitti Suomen mestaruuden - mutta uudessa lajissa, jääkiekossa.
Jalkapallon puolella Viipurin Reippaan Toivo Roivainen mahtui mukaan Suomen jalkapallomaajoukkueeseen, joka pelasi Riiassa Latviaa vastaan.
Reippaan jalkapallopuolelle sattui v.1929 paha suonenisku, kun paikkakunnalle perustettiin uusi, erityisesti jalkapalloon satsannut Viipurin Palloseura (ViPS).
Kun Suomessa kaudella 1930 jalkapallossa aloitettiin ensimmäinen kahdeksan joukkueen (yksinkertainen sarja), SPL nimesi yhden paikan Viipurille. Reippaan näppien edestä tuon uuden 'A-sarjan' paikan nappasikin juuri ViPS ja B-sarjastakin nousi pääsarjatasolle kaudella 1930 Viipurin Sudet.
Viipurin Reippaan onnistui nousta Mestaruussarjaan vasta kaudelle 1938, jolloin kohtalo puuttui dramaattisetsi peliin, talvisota keskeytti sarjan - Reipas oli tuolla hetkellä tosin viimeisenä (11 peliä - vain kaksi voittoa).
Tästä kohdasta Viipurin Reippaan historiikki hyppääkin alempana oleviin vuosittaisiin kausikohtaisiin osioihin.
|