TAMPERE (sivu #16):

Kaleva (Kalevankangas * Kalevanrinne):

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 21.7.2020)

Tampereen kaupungin sivullemme #17.

Tampereen Kaleva * Sammonkadun alue:

A) Linja-auto Kalevan tornien keskellä joskus 1950-luvun loppupuolella. Leveät kadut jalkakäytävineen ja funkkistyyliset kerrostalot edustavat 1950-luvun kaupunkirakentamisen ihanteita. Kuva: V.O.Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

(Koskesta voimaa, Ulla Aatsinki): Vuosina 1941-1945 Tampereen kaupunkikuva ei muuttunut paljoa. Suunnitelmat keskustan kehittämisestä pilvenpiirtäjätorneineen jouduttiin hautaamaan. Sotavuosina kaupungissa rakennettiin vain tarpeellinen. Valtaosa rakennuksista oli asuntoja ja niistä yli puolet valmistui vuosina 1941-1942. Tuolloin rakennettiin asuinhuoneistoja Karjalan siirtolaisväestölle ja rintamamiesten perheille. Liikerakennuksista näyttävimmät, Suomen Pankin rakennus ja Suomen Maanviljelijäin kauppa, valmistuivat vuonna 1943 Hämeenkadun itäpuolelle.
Sodan jälkeen Tampereella saatettiin päätökseen jo 1930-luvulla aloitettu alueliitospolitiikka. Vuonna 1947 Tampereeseen liitettiin Messukylä ja vuonna 1950 Lielahti. Liitosten myötä Tampereen pinta-ala liki kolminkertaistui. Liitokset mahdollistivat ajan hengen mukaisen asutus- ja teollisuusalueiden suunnitelmallisen ja laaja-alaisen kaavoituksen. Sekä kaavoituksessa että rakentamisessa toteutettiin funktionalismia. Asunnot, puistot ja teollisuusalueet kaavoitettiin omiksi kokonaisuuksikseen. Niitä halkoivat leveät liikenneväylät, jotka oli suunniteltu autoliikenteen kasvu huomioonottaen. Umpikortteleiden sijaan rakennukset sijoitettiin väljästi, jotta huoneistot olisivat valoisia. Rakennusten ympärille kaavoitettiin viheralueita. Rakentamisessa suosittiin yksinkertaisia ja selkeitä muotoja. Omakotitalojen raaka-aineena käytettiin puuta hirren sijasta. Asuinhuoneistoissa työlle, vapaa-ajalle ja levolle varattiin omat huoneensa, mikä näkyi erillisten keittiöiden ja makuuhuoneiden yleistymisenä. Asukkaiden asumistason parantui myös muuten, yhä useammassa asunnossa oli vesijohto ja viemäri. Aivan 1950-luvun lopulla myös Tampereella alettiin kokeilla myös elementtirakentamista. Kissanmaalla Hillerinkadun rivitalossa välipohjat rakennettiin elementeistä jo 1955 ja puolielementtikerrostaloja valmistui Kalevaan 1959. Täyselementtitalojen aika oli kuitenkin vasta 1960-luvulla.
Vuosina 1940-1960 Tampereen kaupungin väkiluku kasvoi keskimäärin 2800 asukkaalla joka vuosi. Pelkästään Messukylän ja Lielahden liitosten myötä väkiluku kasvoi 10 000 henkilöllä. Lisäksi voimakkaasti kasvava teollisuudenala työpaikkoineen vauhditti muuttoliikettä Tampereelle. Sodan seurauksena Tampereelle siirtyi yli 9000 siirtolaista luovutetuilta alueilta, mikä vastasi noin 35% Tampereen koko 1940-luvun väestönkasvusta. Kaupunkiin muuttaneet työnhakijat, rintamamiesten siviiliin paluu ja perheidenperustamisaalto synnyttivät sodan jälkeen akuutin asuntopulan, jonka poistamiseksi kaupungissa rakennettiin 10 000 uutta asuntoa vuosien 1945-1960 välisenä aikana. Asutus laajeni itään päin. Ensimmäisessä vaiheessa mittavin rakennusurakka toteutettiin Kalevan puistotien ja Liisankallion välisellä alueella, jonne nousi kymmeniä uuden rakennustyylin mukaisia torni- ja lamellitaloja. Kaupunkilaisten keskuudessa uutta kaupunginosaa kutsuttiin Kalevaksi, vaikka se virallisesti, aina vuoteen 1970 asti oli XX kaupunginosa. Varsinaista Kalevan kaupunginosaa alettiin rakentamaan vuonna 1955. Se ulottui Kaupinkadulta Hippoksen raviradalle. Kaavoitus ja rakentaminen etenivät kaupungin itäpuolella 1950-luvulla aina Leinolaan asti. Kaupungin länsiosassa oli runsaasti asutusta, mutta v. 1944 asemakaavoitettu alue ulottui vain Pyynikintorille asti. Puute korjattiin heti sodan jälkeen. Asemakaavoituksen myötä mm. Kalkunvuoren ympärille syntyi uusia kaupunginosia, kun alue kaavoitettiin v. 1945 säädetyn maanhankintalain (MHL) mukaisesti. Ikurista ja Kalkusta tarjottiin tontteja siirtolaisväestölle ja rintamamiehille. Kaupungin eteläosissa kasvu oli rauhallista. Tosin kaupungin viranomaiset suunnittelivat Lempäälän rajalle sijoitettavaa uutta, modernia kaupunginosaa - lähiötä. Näin ensimmäiset suunnitelmat Multisillan asumalähiöstä valmistuivat jo vuonna 1948, mutta sen toteutus siirtyi 1960-luvulle.

Kaleva oli 1950-luvulla Tampereen nopeimmin kasvavaa aluetta. Nykyisen Sammonkadun alue oli kuitenkin vielä suurelta osin täynnä kaupunkilaisten maapalstoja. Taustalla Lapinniemen tehdas ja Näsijärveä.

B) Uudempaa Kalevan kaupunginosaa:

Kalevan kaupunginosa kehittyy ja on muuttumassa nopeasti - kuvassa uudempaa kerrostalorakennuskantaa Sarvijaakonkadulta * 10.6.2017 (S&J).

C) Sorsapuisto:

Janne Ridanpää: "Lohjan sähkörautatiella ja Harvialan metsäradalla palvellut, Tampellan valmistama (256/1916) kapearaideveturi Tampereen Sorsapuistoon siirrettynä. Tämä 1960-luvulla otettu kuva on peräisin tuttavani perhealbumista (Jaakko Salminen)." Kiitos ~ käyttölupa 2017-12-C.

(Eljas Pölhö, tammikuu 2013): "Veturi oli Tampellan tyyppiä Oa, tilattu 21.10.1915 ja toimitettu 10.3.1916. Tilaaja oli Hj. Linder ja toimituspaikka Lohja. Se osoittautui Lohjan sähkörautatielle liian painavaksi ja myytiin vuodenvaihteessa 1916/17 Harvialan metsärautatielle, om. Rosenlew & Co, ja siellä se oli radan toinen veturi. Harvialassa veturin ajot loppuivat vuonna 1955. Tampereen Sorsapuistoon veturi siirrettiin vuonna 1957. Veturin raideleveys on 750mm, eli Minkiö on sille oikea museorautatie.".

(Jorma Rauhala, tammikuu 2013): "Tämä veturi on hyvin tärkeä ja erityinen Suomen museovetureiden joukossa. Se on nimittäin maamme ensimmäinen (vuonna 1957) ulos näytteillepantu veturi (750 mm). Vuonna 1958 museoitiin seuraava ulkomuseoveturi (600 mm), eli RLR:n veturi 3 + vaunu 1 Riihimäellä. Ensimmäinen leveäraideveturi on ollut 1963 Helsingin Lastenlinnan pihalle hommattu Tk2 419 (1524 mm). Ilahduttavaa on, että nuo kaikki eri raideleveyksien ulkomuseoidut pioneerikoneet ovat edelleen olemassa hyvässä näyttelyiskussa. Tämä Sorsapuiston veturi ei ehkä täysin vastaa tässä nykyajan museaalisia määreitä, sillä kyseessähän oli Lasten Liikennekaupunki ja sen katu-uskottavuus. Pitäähän tuollaisessa toimintapuistossa olla ihan oikeasti myös juna ja tämä on juuri oikeaa "lasten" kokoa. Jos Tampereen perinteisessä työläiskaupungissa oltaisiin oltu vielä enemmän varoissaan hommaa tehdessä, niin vaikka minkälaiset "Pioneerirautatiet" olisi tuonne saatu aikaiseksi? Sorsapuiston vetovoimaisuutta lisäsi 1960-luvulla tässä lähellä toiminut Tampereen Eläintarha, jossa oli mm. Puolan kansantasavallasta lahjaksi saatuja leijonia häkissä."

Tampereen kaupungin sivullemme #17.

Tampereen sivustomme hakemistoon (etusivu).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle