Käppärän kansakoulu: A) Tässä kuvassa näkyy Käppärän kansakoulu kuvattuna elokuussa 1982 (S&J). Kävin tässä koulussa ensimmäiset kaksi kouluvuottani (lukuvuodet 1960-61 ja 1961-62). Veljeni olivat aiemmin käyneet rautatien kaupunginpuolella Cygnaeuksen kansakoulussa, jossa siis itsekin olin luonnollisesti jo mielessäni valmistautunut koulunkäyntini aloittamaan (muutostamme huolimatta). Koulujen aluerajoja oli juuri ennen syyslukukauden alkua ehditty muuttaa, joten yllätys oli suuri, kun ensimmäisenä koulupäivänä Cygnaeuksen koululta tulikin häätö kotoamme kilometrin verran päinvastaiseen suuntaan Kuudennenosan toisella puolella sijaitsevaan Käppärän kansakouluun. Koulu sujui kuitenkin yllätyksestä huolimatta Käppärässäkin - opettajakseni tuli kahdelle ensimmäiselle kouluvuodelle Maire Pitkänen, jonka kanssa ei mitään ongelmia ollut. Jopa neliöksi suunniteltu patalappu, joka virkkuukoukut kourissani jenkautui lopulta kolmionmuotoiseksi, saatiin opettajan sensuurista ongelmitta läpi. Ensimmäisen kansakouluvuoteni luokkakuva Porin Käppärän kansakoulussa (1960-61). Kuva on kärsinyt vuosien saatossa, mutta takaa löytyy kirjoitettuna vielä (silloisella käsialallani) luokkatoverieni nimet. Itse olen kuvassa äärivasemmalla, toiseksi viimeisessä pulpetissa yläosastaan kirjavassa villapaidassa. Opettaja on kuvassa Maire Pitkänen ja luokkatovereistani sain selville seuraavat nimitiedot vuosienkin takaa: Lauri Mäntynen, Timo Salminen, Veijo Lahtinen, Kristiina Reunamo , Veli-Matti Lehto, -?- Oraviita, Teuvo Luovula, Soma Palin, Markus Jakobsson, -?- Niskanen, Rauno Wallin, Tuula Peltola, Seija Torvinen, Pirkko Räsänen, Harri Malja, Matti Heino, Jyrki Heini, Pentti Pihlava, Erkki Hakala, Seppo K---?--, Timo Räihä ja Jukka-Pekka Naukkarinen. Itse Käppärän kouluvuosista (1960-62) oppitunneilla ja välitunneilla muistan itse asiassa hämmästyttävän vähän. Luokkatovereitani kyllä muistan (kärsineen koulukuvan avulla varsinkin). Välillä tapahtumat luokkahuoneessa saivat aivan absurdeja käänteitä - pieniä kun oltiin. Muistissani on tarkasti seuraava tapaus, jolle en silloin - enkä myöhemminkään - keksinyt mitään selitystä. Se vain tapahtui - perinteisestä koulukiusaamisesta ei siis todellakaan ollut kysymys. Olimme tuoneet kukin yhden markan setelin (oli 100mk silloin kai vielä kuitenkin) kouluun maksuksi jostain (en muista mistä) - opettaja käski laittamaan setelit pulpettien nurkalle ja eräs tyttö (jota en luokkakuvasta muuten löydä - oli kuvausaikaan ehkä tauolla) sai tehtäväkseen kerätä setelit. Keräys sujui normaalisti minun kohdalleni asti, mutta sitten jokin selittämättömästi leikkasi tytöllä kiinni - hän otti setelini, laittoi sen suuhunsa ja jatkoi seteliäni pureskellen taas normaalisti muiden setelien keräämistä. Tyttö söi markkani - odottamaton käänne hämmästytti. En todellakaan muista, miten tapahtuma jatkui - huomasiko opettaja ollenkaan yhden setelin puuttumista vai miten episodi lopulta selvisi. Uskomaton tilanne tulee aina mieleeni, kun luen myöhemminkin inflaatiosta, joka syö säästöjämme. Risto Roopenpojan lukutunnit lauantaikoulupäivien lopuksi muistan, eteneminen sujui hitaimpien eli lukemaan opettelevien tahdissa, joten silloin ehti katsella ikkunasta ulos ja miettiä omia tulevia asioitaan. Miten on jäänyt sellainenkin mielikuva, että kun lopultakin lauantaina koulu oli päättynyt ja kilometrin katuosuus oli tepasteltu, muut perheestä olivat jo kotona omissa hommissaan (siinä muistossa ei kyllä taida kaikki osat täsmätä). Käppärän koulu tarjosi sitten kolmannen lukuvuoden alussa vastaavan yllätyksen kuin mitä koulutien alussa oli äkkikouluvaihdoksella tarjottu. Meidät koottiin jo kolmanteen luokkaan Käppärässä, mutta ensimmäisen koulupäivän aikana joku tuli nimilistan kanssa ja kaikki Kuudennenosan kaupunginpään oppilaat komennettiin ulos ja marssimaan suoraan Cygnaeuksen kouluun jatkamaan koulutietä siellä. Niin Kuukkarin kolonna saapui Synkkäriin isona revohkana ja meitä ripoteltiin eri opettajien luokkiin. Läheisimmät kaverini tulivat onneksi samaan Sakari Sumialan opetusluokkaan. (Kari Siltakorpi, sähköposti 31.12.2013): Kouluaikoina asuin ensin osoitteessa Ratakatu 10 - Kotikujan risteyksessä. Sieltä tein kahtena ensimmäisenä kansakouluvuotena koulumatkani Käppärän kouluun, jossa opettajana oli Ellen Virtanen. Muistan hyvin tuon sivuillasi mainitun yllätyksenä tulleen siirron Käppärästä Cygnaeuksen kouluun, kun aloitimme kolmatta luokkaa kansakoulussa. Olin mukana tuossa joukossa, joka lähetettiin Käppärästä Cygnaeukseen, jossa Sakari Sumiala odotti meitä - samalle luokalle. Tämä Antti Suomisen ottama lehtikuva julkaistiin Satakunnan Kansassa niinä päivinä, jolloin oma kivinen koulutieni alkoi Käppärän kansakoulun ykkösluokalla syyskuun alussa 1960. Kuva oli Suomisen kirjassa Näin minä sen näin (2003) saanut seuraavan kuvatekstin: Koulutyön harras alku. Koululaiset aloittamassa lukukautta vuoden 1960 syksyllä Keski-Porin kirkossa.

B) Tapio Jokisen (s.1948) kuvia hänen Käppärän kansakouluvuosiltaan: Tapio Jokinen lähetti (10.2.2012) tämän luokkakuvansa Käppärän 'kansakoulusta'. Kuva on hänen muistamansa mukaan joko ykkös- tai kakkosluokalta vuosien 1956-58 tienoilta. Opettajatar on Maija Noterma. (Tapio Jokinen, sähköposti 10.2.2012): Huomasin Porin sivuillasi kuvan Käppärän kansakoulun ensiluokiltasi. Se näytti minusta hirmuisen tutulta ja aloin kaivella omia kuviani ja löysinkin tämän (lähetän ohessa). Minä olen aloittanut kouluni samoissa Käppärän luokissa kuin sinäkin - muistin, että minulta pitäisi jostain vielä löytyä lähes samanlainen luokkakuva, jossa silmälasit kiiltää etupulpetin pojalla ja oppilailla kädet samalla tavoin pulpetin kannella. Kuvasi sivuilla oli aika pieni, enkä tunnistanut oppilaista kuin Pihlavan Pentin, lienee poliisinpoika Käppärän korkeista kerrostaloista. Mikäli hän on se oppilas, joksi hänet tässä oletan, Pentin isä muurasi meidän omakotitaloon tiiliverhouksen. Monet luokkasi oppilaiden sukunimistä kuullostavat tutuilta, ehkä heidän isompia siskoja tai veljiä oli ollut minun kanssani koulussa samaan aikaan. Musassa kun asuttiin, tunsin lähiseudun lapsia paljon muutenkin. Istun kuvassa ensimmäisenä etupulpetissa täältä katsoen oikealla. Asuimme Musassa Tulosentie 24:ssä, josta perheemme muutti Ouluun 1962 loppukesästä. Aloitin Tuiran yhteiskoulussa samoihin aikoihin kun Mikko Niskanen filmasi Oulussa elokuvaansa Pojat. Tapio Jokisen (10.2.2012) lähettämä luokkakuva Käppärän kansakoulun alaluokilta - ehkä toinen luokka 1957-58? (Tapio Jokinen, sähköposti 10.2.2012): Tästäkin luokkakuvastani on nimet on hakusessa - pitää yrittää kaivella. Kuva näyttää kovasti tuolta sinun kuvaltasi sommittelun puolesta. Ehkä sama luokkatila jopa? En muista kuin Noution Ollin (vai oliko Nuotio) ! Istuu tämän kuvan ensimmäisenä vasemmalla. Minä olen oikeanpuoleisen rivin käytävän reunasta ja takaseinästä kolmas kirjankannet pystyssä edessäni. Jotenkin muistelen tuon oikean reunan tummahiuksien pojan Räsäseksi. Muisti kyllä saattaa heittää. Ehkä joku tunnistaa näistä itsensä ja ottaa yhteyttä - muistaa varmaan nimiäkin paremmin. (Pauli Reitto, 28.8.2014): Luokkakuvani Käppäränkoulusta 1950-luvun lopulta. Itse olen ikkunarivissä raitainen villapaita päällä. (Arja Wikman, 28.8.2014): Tunnistin Ville-Veikko Heinosen, seuraavassa koulussa luokkatoverini - vasen eka pulpetti keskellä. (Tapio Susi, 28.8.2014): Nuotion Olli on mielestäni vasemmalla edessä ja vasemmalla laidalla. Itse olen ikkunarivissä 3. pulpetin keskellä. Minusta oikealla Seppo Kantonen ja vasemmalla Veikko Långsjö kädet poskillansa, naapuritalojen pojat. Sepon olen tavannut täällä Helsingissäkin. Antti Haanpää takanani keskellä 4.pulpetissa oikealla. Opettajana oli Vesa Kettunen. Tämä on 3. luokan valokuva Käppärästä. Onko ikkunan vieressä etupulpetissa Tapio Fagerholm? Räsänen on kuvassa, Nukke-Räsäseksi sanottiin. Häntä oli kuulemma jossain alustan miekkailuleikeissä joku törkännyt pahoin silmään. Sotaväessä tapasin Räsäsen monen vuosien jälkeen. Kuvassa aiis ainakin Tapio Wallin Musasta, Kari Peltomo, Matti Päivinen, Ville-Veikko Heinonen, Pasi Tuomivuo, Hannu Agge, Olli Nuotio, Veikko Långsjö, Tapio Susi, Seppo Kantonen ja Juhani Räsänen. Tapio Jokisen (10.2.2012) lähettämä luokkakuva Käppärän kansakoulun alaluokilta. (Tapio Jokinen, sähköposti 10.2.2012): Olikohan tämä kuva se Vesa Kettusen III vai IV:s ? Käppärän poikia kaikki! Minä lähdin Vesa Kettusen neljänneltä luokalta Reposaaren Yhteiskouluun lukuvuodeksi 1960 - 61. Kuvassa takarivissä kuudes vasemmalta. (Tapio Jokinen, sähköposti 27.2.2012): Muistelen että V.P.K eli myöhempi jääkiekkoilija Veli-Pekka Ketola oli Käppärän vuosinani jonkin aikaa samalla luokalla kuin minä. Näistä kuvista häntä en kuitenkaan tunnista. Raju kaveri jo silloin - opettajan kanssa oli usein sukset ristissä. Urheilutunnilla hän oli ylivoimainen ja löi pesäpalloa sellaisia kaaria ettei siihen pystynyt opetkaan. (J.Joutsi, 12.2.2012): Kuten tuolta Porin varsinaiselta sivulta #1 on käynytkin jo ilmi, minä tulin Käppärän kansakoulun ensimmäiselle luokalle juuri lukuvuodeksi 1960-61 eli yhtä aikaa Tapio Jokisen kanssa emme ole Käppärän käytäviä talloneet. Tapion kuvista alimmainen on mitä ilmeisimmin otettu Käppärän koulun liikunta- ja juhlasalissa. Vaikka kaksi lukuvuotta Käppärää kävin, minulle ei ole jäänyt pienintäkään muistikuvaa kyseisen koulun juhlasalista. Kai meidät sentään sinne joskus päästettiin kurkkimaan ainakin? En muista kyllä Käppärästä ainoatakaan muuta opettajaakaan kuin omamme eli Maire Pitkäsen. (Käpyset ry:n nettisivut, 2015): Käppärän koulun kasvatit ovat edustaneet myös Suomea jääkiekossa A-maajoukkue tasolla: Flink Tapio, Joensuu Jesse, Ketola Veli-Pekka, Rantasila Juha ja Rautakallio Pekka

C) Muita Käppärän koulun historiallisia kuvia: Käppärän koulun opettajat yhteiskuvassa vuonna 1953. Kuvan lähetti K.Leino (16.3.2012). Tunnistan takarivistä keskeltä Vesa Kettusen ja eturivistä oikealta Maija Noterman. Omaa ensimmäisen luokan opettajaani syyskuulta 1960 (Maire Pitkänen) en kuvasta löydä. Opettajien nimiä olisi mukava kuulla lisää. En muuten muista lainkaan, kuka oli rehtorina omana aikanani 1960-62. (Kristiina Konttinen, sähköposti 19.11.2014): "Alarivissä neljäs oikealta Seija Konttinen. Siirtyi -55 Toejoen koululle, josta eläkkeelle -88.". (Anonyymi, sähköposti 17.5.2015): "Kuvassa ympyröimäni opettaja on alemman kuvan Erkki Tuominen nuorempana.". (Eero Järvinen, sähköposti 28.12.2014): Käppärän koulu on rakennettu sodan jälkeen ja otettu käyttöön 1949. Koulun vihkiäiset vietettiin 1950, joten ensivuonna koulu tulee olleksi 65 vuotta. Koulu vietti 60 vuotisjuhlia syksyllä 2010. Olemme perustaneet 2009 tammikuussa Käppärän koulun Seniorit - Käpyset ry:n Yhdistyksellä on ainoana "Muistojen toimikunta" joka on rakentanut koulun kellaritilaan "Muistojen Museon". Museomme otettiin käyttöön (tutustumisvaraukset rehtorilta), Käppärän koulussa käytettyjä tarvikkeita, välineitä jne. joita on saatu säilytettyä koulun saneerauksen tieltä. Toimikunnan vastuuhenkilönä on Mervi Salminen (os. Kinnermä) ja apunaan hänellä on Ritva Salminen (Tanner) ja Leila Tanner. Koulun ensimmäinen johtajaopettaja oli Kinnermä. 'Käppärän veteraani' Eero Järvinen lähetti 28.12.2014 tämän kuvan: Koulun toinen johtajaopettaja Erkki Tuominen juhlapäivänään. Häntä avustaa Mervi Salminen, joka on ollut myös koulun opettajia. Maija Noterman 1e-luokka yhteispotretissa vuonna 1951 - K.Leino, 16.3.2012. 6e-luokka kuvattuna lukuvuoden 1958-59 aikana Käppärän pihassa - K.Leino, 16.3.2012. Noina vuosina oppikouluun mentiin jo neljännen kansakouluvuoden jälkeen, näitä viides- ja kuudesluokkia kutsuttiin nimellä 'jatkoluokat', joista aukesi usein tie ammatti- tai kansalaiskouluihin. 'Käppärän veteraani' Eero Järvinen lähetti 28.12.2014 tämän ryhmäkuvan kyseisen koulun nykypäivän opettajista. Eero Järvisen Käpyset ry:n nettisivun kuva Käppärän koulusta nykypäivänä - kiitos.

Käppärän hautausmaa ~ Juseliuksen mauseleumi: D) Juseliuksen mausoleumi kuvattuna kesällä 1983 (S&J). Tämän kirjoittajan vanhempien hauta tuli sittemmin sijaitsemaan muutamia kymmeniä metrejä kuvaushetken 'selkäpuolen' suuntaan. (Wikipedia, 2011): Juseliuksen mausoleumin rakennutti teollisuusmies Fritz Arthur Jusélius tyttärensä Sigrid Juséliuksen viimeiseksi leposijaksi. Juseliuksen tyttären hauta sijaitsee mausoleumin sisällä. Myöhemmin mausoleumin pihalle on haudattu Juseliuksen kaksi vaimoa. Jusélius itse on myös haudattuna mausoleumiin. Kryptan keskelle on, mustalle graniittialustalle, sijoitettu arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema Sigrid Juseliuksen valkoinen marmorinen sarkofagi, jonka voi nähdä lattiassa olevasta aukosta, jota ympäröi niin ikään marmorinen kaide. Kaide on Gallen-Kallelan piirtämä ja alun perin toteuttamakin; nykyinen kaide on samoilla piirustuksilla tehty kaksoiskappale alkuperäisen tuhouduttua tulipalossa. Mausoleumin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1901 ja se valmistui 1903. Rakennuksen on suunnitellut Josef Stenbäck ja se edustaa uusgoottilaista tyyliä. Arkkitehdin esityksestä Pekka Halonen sai tehtäväkseen suorittaa eteisen maalaukset ja Akseli Gallen-Kallela päätyön, itse kappeliin tulevat freskomaalaukset. Vasemmanpuoleisiin seinäpintoihin Gallen-Kallela maalasi freskot "Talvi", "Syksy" ja "Hävitys", joissa esitetään kuoleman ilmenemistä luonnossa. Oikeanpuoleisissa, "Kevät", "Rakennus" ja "Tuonelan virralla" nimisissä freskoissa kuvataan henkilöitä kuoleman yhteydessä. Tuonelan virralla -työhön hän liitti omakuvansakin taiteilijan nahkaesiliinassa, freskomaalarin muurauslasta kädessä. Suunnittelussa tehtiin eräs paha virhe: rakennusmateriaaliksi valittiin hiekkakivi, jota tuotiin meren luodolta, osittain jopa nostettiin veden alta. Aine imi kosteutta vaurioittaen nopeasti freskoja. Lopullisesti alkuperäiset freskot tuhoutuivat kokonaisuudessaan 1930-luvulla tulipalossa. Nykyiset freskot ovat kopioita alkuperäisistä, ja ne maalasi tulipalon jälkeen Akseli Gallen-Kallelan poika Jorma Gallen-Kallela. Halosen seinämaalauksia "Kirkkomiehiä" ja "Kivityömiehiä" ei maalattu enää uudestaan kappelia kohdanneen tuhon jälkeen. Omilta kouluvuosiltani jostain 60-luvun loppupuolelta muistan tapauksen, jossa mausoleumiin murtautui paikallinen taiteenystävä aikomuksenaan varastaa Gallen-Kallelan freskot mukaansa. Vasta paikanpäällä murtautujalle selvisi aukko taidesivistyksessään, seinälaastiin suoraan tehtyjä teoksia ei voinutkaan ottaa kainaloonsa - tästä turhautuneena mies raaputti sorkkaraudallaan freskoihin katkeruutensa kiemuroita. Juseliuksen mausoleumin Gallen-Kallelan freskoista ehkä se tunnetuin - Tuonelan joella. Elämän puolella ollaan odottamassa kyytivuoroa, Tuonelan joutsen mustassa virrassa (vasen ylänurkka) valvoo 'järjestelyiden sujumista'. Nuorimmat siirtyjät hämillään oudosta tilanteesta ('tässäkö tämä olikin?'), naiset epätoivoisia, eniten jätettävää - ehkä äitejä. Vanhukset käyvät alistuneen rauhallisina pakolliseen ennaltatiedettyyn, ehkä jo odotettuunkin vaiheeseen. Venettä vesille työntävä mieshahmo käy suomalaisen 'perusmiehen' edustajana suoraan toimintaan tässäkin tehtävässä - häntä käytetty myöhemmin mm. Suomen 1939-45 sotien sankarivainajien ja sotilaiden 'edustajana' - työ kuin työ otetaan vastaan ja hoidetaan kunnolla sivuille vilkuilematta ja valittamatta. Maalauksen symbolistinen alastomuus tarkoittaa vain sitä, että elämän ja kuoleman kysymyksissä kaikki ovat tasavertaisia - kuolema koskee niin nuoria kuin vanhojakin, rikkaita ja köyhiä - kukaan ei saa mitään mukaan. Taiteilija ikuisti itsensä maalauksen oikeaan reunaan. Hänellä on kädessään freskomaalarin muurauslasta, joka kuvaa hänen käsitystään omasta taiteilijan työstään ja tehtävästä - monikerroksista rakentamista kuvien avulla. Katseensa hän on omakuvassaan kääntänyt hahmoista ainoana tiukkailmeisenä takaisin elämän puolelle - paljon olisi vielä hänellä tehtävää - ja rakentamista, muutakin kuin kelohonkaisia ateljeerakennuksia Ruoveden korpiin. Ystäviään taiteilija myös ikuisti odottajien joukkoon. Erityisen jälkikeskustelun aihe tässä maalauksessa on ollut venettä vesille työntävän miehen asento. On sanottu, ettei tuosta työntötilanteesta ja -paikasta veneeseen nousta normaalitilanteessa oikea jalka edellä veneeseen. Kannattaa kokeilla kesämökkirannassa joskus itse omat motoriset toimintamallit. Viimeisten vuosikymmenien aikana tämä yksityiskohta on aina tullut mieleen, kun moisessa tilanteessa itse olen ollut. Isältäni muistan tämän 'ongelman' kuulleeni ensi kerran kyseisessä tilanteessa kesämökkirannassamme jo aivan pikkupoikana. Oikeellisuudesta tai virheellisyydestä vain sen verran, että kukin nouskoon veneeseensä omalla hyväksi koetulla tekniikallaan, ehkä Akselilla maalatessaan oli hiukan 'häveliäisyyssyitäkin' kyseisessä sommitteluratkaisussaan? Enpä näemmä malta olla kertomatta vielä yhtä ajatuskiemuraa tämän nimenomaisen maalauksen tiimoilta. Pidin aikoinani - kauan sitten - yläasteella kuvaamataidon taidehistorian kirjallista koetta ja yksi kysymyksistä koski juuri tämän maalauksen maalaria, nimeä ja sisältöä - vastauspaperissa luki sisällön kohdalla: Joku nudistileiri ulkoluodolla loppumassa, akat poraa ku ei haluais loppuvan.. Käppärän hautausmaan siunauskappelit (uusi Iso ja vanhempi Pieni): Käppärän hautausmaan vanha siunauskappeli (Pieni kappeli, Brynold Blomqvist, 1891). Nimimerkki Kallerna kuvasi 24.5.2012 - julkaisu lisenssin puitteissa. Käppärätie 5 eli Haamulinna. Kuvattu 15.2.2020 (Markku Ilari Manninen * käyttölupa 2017-6-A, kiitos).

Porin Tulitikkutehdas: E) Tämä upea ilmakuva Porin Tulitikkutehtaan alueesta vuodelta 1970 on peräisin Jarmo Pyytövaaran kokoelmista - kiitos käyttöluvasta sivustollamme. Tikkutehtaan takaa johtaa kuvassa tie Kokemäenjoen rantaan. Hiukan ennen jokea risteää oikealle pellon poikki tie, jonka varrella matalia asuinrakennuksia. Kyseessä on Hätilän kaupunginosa. Tulitikkutehdas hävitti joskus pilalle menneitä tai ylijääneitä (?) etikettejään rahtaamalla ne samaisesta Hätilän risteyksestä vielä muutaman kymmenen metriä lähemmäksi jokea - siellä oli heidän 'kaatopaikkansa' - aika epävirallinen luulisin. Kulovalkean tavoin sana levisi Kuudennen kaupunginosan itäpäähän asti - taas oli uusi satsi etikettejä kaadettu tehtaan kaatopaikalle - sinne lähti paikallista palokuntaa nopeammin pikkupoikien pyöräkolonnat kahmimaan itselleen mahdollisimman paljon etikettejä. Ne olivat usein märkiä ja yhteen liimautuneita - joskus haiseviakin. Ei haitannut, vakkei niillä myöhemmin juuri mitään tehnytkään - se keräilemisen into oli tärkeintä. Taisi olla niin, että kymmenellä etiketillä saattoi 'puhumalla' saada yhden purukumikeräilykuvan sarjasta 'FBI - salaiset aseet'? 'Tikkulan risteys' - kuvassa keskellä alhaalla - oli noihin aikoihin melko pahamaineinen, siinä oli usein kuolonuhrejakin vaatineita kolareita, satamiin kulkeneet raskaat rekat käyttivät suuria nopeuksia mennen tullen. Polkupyöräilijöille varsinkin vaarallinen risteys. (Juhana Nordlund, 19.2.2014): Kuvassa vasemmalla ylhäällä melkein näkyy Hevosluodon lossi. Kiinteää yhteyttä sinne ei Raumanjuovan toiselle puolelle ollut silloin. Lossi oli moottoroimaton - ainakin 1960-luvun loppuvuosina. (Raimo Harju, 19.2.2014): Muutos on nykypäivään verrattuna käsittämättömän suuri. Mitäs muuta on vielä jäljellä, kuin tuo tiilinen Rauma-Repolan entinen kurssirakennus ja vasemmalla näkyvä muuntajakoppi? (Samppa Maunuksela, 19.2.2014): Toi vaalea konttorirakennus on yhä olemassa. Nykyisin siitä seuraava rakennus kohti kuvan ylälaitaa on "peukkubaari", sitten parkkialuetta ja ennen pusikkoa on Kodin Terra. (Esko Maasalo, 20.2.2014): Pirskatin hyvän kuvan olet löytänyt! Huomaan, että porttirakennus oli vielä tuolloin Maantiekadun puolella. Pari vuotta myöhemmin olin tehtaan portilla töissä ottamassa vastaan haapatukkikuormia ja päästämässä työväen kotiin tasan neljältä, kun höyrypilli vislasi voimalarakennuksen katolla. Silloin portti oli jo siirretty oliko tien nimi silloinkin Tikkulantien varteen ns. savupiipun takana olevaan paikkaan. Haapapuukuormia tuli jopa keski-Suomesta asti puoliperävaunulla, joka vedettiin kokonaan vetoauton kyytiin. Junavaunuilla tulitikkujen raaka-ainetta tuli harvakseltaan ehkä pari kertaa viikossa. Siellä peräpihalla niitä haapakasoja näkyykin. Oikenpuoleinen raide tuli kuvatuksi aikoinaan puupinojen edestä piipun suuntaan. Gulfin huoltoaseman lippu liehuu voimakkaassa länsituulessa aivan oikeassa alareunassa. Kausen lautatapulialue laajeni myöhemmin muuntajarakennukselle asti. Öljysäiliöt olivat Esson ja Shellin kaupunkivarastoja, joihin vielä 60-luvulla tuotiin aineita pienillä rannikkotankkereilla Tahkoluodosta, olikohan yhden nimi muistaakseni Petronella. Jostakin säiliöiden takaa meni pieni kuja jokirantaan, jossa oli myös lossi joen yli Hevosluodon siirtolapuutarhaan, näkyy hyvin säiliöiden takana. Lossirannassa tehtiin pieni radio-ohjelma joskus 60-luvun puolivälissä ja satuin olemaan paikalla. Oikealla horisontissa rakennetaan ilmeisesti ensimmäistä Pormestarinluodon kerrostalolähiön rakennusta. Paljon ovat ihmismuurahaiset taas tehneet kekojaan tämän jälkeen. Toinen ilmakuva Porin tulitikkutehtaan ympäristöstä - ilmeisesti vuodelta 1971. Taustalla Käppärän kaupunginosaa. Kuva Jarmo Pyytövaaran kokoelmista - kiitos. Esko Maasalon edellä kuvan kommentissaan mainitsema otos heinäkuulta 1972 (kiitos käyttöluvasta): Kuvaaja oli joskus töissä täällä. Nykyisin tämä kohta voisi olla suurin piirtein S-Marketin oikeanpuolimmaisen sisääntulon kohdalla. Vanhan tehdashallin tienpuoleinen seinä vasemmalla kuvan ulkopuolella säilytettiin ja on osa kahvilan ulkoseinää. Savupiipputeollisuus on ajan hengen mukaan lähes kadonnut kotimaastamme. Kiskot päättyvät ilman päätypuskinta kadoten asvaltin alle? Tehtaan raideyhteys katkesi valtakunnanverkkoon vuoden 1984 jälkeen satamaradan uuden loivemman kaarteen käyttöönoton vuoksi. Tehdas lopetti toimintansa 1987 ja purettiin konttorirakennusta lukuunottamatta heti uuden vuosituhannen alussa. Siinä välillä tehdastiloissa toimi kuljetusliikkeen toimipiste. Jarmo Pyytövaara kuvasi entisen Pori Tulitikkutehtaan 'konttorirakennuksen' nykykunnossaan 28.3.2012 - kiitos.

Liinaharja: F) Mikko Alhasen kuva: Kovin oli vielä aution näköistä Liinaharjan Talonpojantiellä vuonna 1952, kun tuleva appiukkelini poseerasi vanhempiensa kanssa juuri valmistuneen uuden kodin edessä. Itse asiassa perhe pönöttää kohdassa, johon Talonpojantie raivattiin vasta myöhemmin. Tulimme Niinan kanssa taloon 1994 yhdeksi talveksi "talonlämmittäjiksi" ennen kuin se myytäisiin. Täällä ollaan edelleen ... (Mervi Luonila): Tässä kuvassa on kovin paljon Suomen historiaa. Tuntuu hienolta, että juuri kuvassa olevat Feodorov, Paraskeva ja Andrei ovat olleet niitä ihmisiä, jotka ovat rakentaneet meille sen, mistä voimme nyt nauttia. Kiitos. Antti Suomisen kuva: Liinaharjan vanhainkotiin tulivat ensimmäiset asukkaat vuonna 1969. Nyt kiistellään, pitäisikö koko rakennus purkaa ja asukkaat siirtää muualle. Kuvassa Liinaharjan vanhainkodin iloista ja tyytyväistä asukaskuntaa vuonna 1978.

Musan kaupunginosa: G) Tapio Jokinen asui nuoruudessaan 50-luvulla Porin Musan kaupunginosassa. Hän lähetti (10.2.2012) tämän kuvan seuraavalla tekstillä: Asuimme Musassa Tulosentie 24:ssä - muutimme Musaan osoitteesta Valtakatu 1. Musasta perheemme muutti Ouluun 1962 loppukesästä. Kuvassa "Sotahoppa" ~ Olavi-isäni silmäterä, joka ilmeisesti ostettiin armeijan huutokaupasta sodasta palautuneiden ajoneuvojen joukosta. Ford de Luxe - mahdollisesti Fordor 1939 - 40 mallia. Isä vei eräänä kesänä minut erään kaverini kanssa sillä Yyteriin uimaan. Mäntyluodon pikatiellä kaverini sai yllytettyä isäni ajamaan vähän lujempaa ja poika puhui vielä seuraavalla viikolla muille kavereille, että mentiin oikein sataa tunnissa pikatiellä. Eräiltä Juhannusjuhlilta yöllä palatessa äiti oli saanut ajokortin ja ajoi varoen hiljaa, kun takapuskuriin tömähti pitkällä Mäntyluodon pikatien suoralla moottoripyörä. Onneksi selvittiin pienellä puskurilommolla eikä henkilövahinkoja syntynyt. Nuori moottoripyöräilijä suostui maksamaan tekemänsä lommon - hän oli automaalari ja korvasi vahingon työllään maalaamalla vähän hopankulmaa. Sama auto oli kyseessä, kun uuden linja-autoaseman aukion laidassa Tähtisen tavaralähetti ajoi kolmipyöräisellä polkupyörällä samaan puskuriin. Muistan auton voimakkaan ominaistuoksun vieläkin ja heti käynnistyessään moottori teki selväksi, että odotettavissa on mieleenpainuva kokemus. Sain usein luvan painaa isän sylissä käynnistinnastaa, jolloin moottori murahti malttamattomasti matalana rullaavaan rytmikkääseen tyhjäkäyntiinsä. Kaasupoljinta painaessani moottori keräsi kierroksia sivuventtiilirakenteestaan huolimatta herkästi ja nopeasti. Ero samanikäisten kilpailijoiden laiskanpulskeisiin kuutosmoottoreihin oli huikea. Auton sydän on sen moottori. Harvaan tapaukseen tämä klisee kuitenkaan sopii niin hyvin kuin 30/40 -lukujen Ford V8 -malleihin. Hopalla me käytiin Porista sukuloimassa Tampereella. Muistan Lavian ahteen ja Siuronkosken jyrkän mäen pikkupoikana joita aina odotin. Kuulen vieläkin sen hopan pehmeän moottoriääneen, kun isä vaihtoi pienemmälle ja kierrokset kehräsi pehmeästi. Autossa ei ollut virta-avainta ja sain käynnistää joskus sen napista. Viiden hengen matkantekoon Ford tarjoaa ruhtinaalliset tilat. Varsinkin takamatkustajilla on tilaa enemmän kuin lääkäri määrää. Vaikka Ford edustaa aikansa tyypillistä amerikkalaista perheautoa, on verhoilu ollut alkujaan kauttaaltaan korkealaatuista kangasta. Paljasta peltipintaa on varsinkin kojelaudassa kyllä runsaasti, mutta taitavalla värienkäytöllä on silti saatu aikaan kohtuullisen äveriäs yleisvaikutelma. Hansikaslokeron kannessa oli kello jonka kävin vetämässä aina säännöllisesti…Vaihdetangon nuppi oli kaunis sienimäinen jollaista en missään muualla ole koskaan tavannut. Tapio Jokisen lähettämä (10.2.2012) kuva hänen ensimmäisestä koulupäivästään (1.9.1955?): Elämäni ensimmäinen koulupäivä ikuistettiin kuvaamalla minut keskeneräisen talomme ulkorappusilla Musan Tulosentiellä. Kaiteiden juottamispaikat on merkitty betonivalussa tyhjillä pulloilla, jotka rikottiin kun kaiteet asennettiin niiden jättämiin valureikiin. Siihen päivään loppuivat samalla huolettomat päivät äidin kasvimaalla - kirjaimellisesti. Käppärä kutsuu ! Tapio Jokisen lähettämä (10.2.2012) kuva heidän Musan Tulosentie 24:ssä sijainneen kotinsa kasvimaalta 1950-luvulla: Mäenpään Svanten talo näkyy kuvassa takanani ja tuo aljomänty on vieläkin sillä meidän tontilla pystyssä. Jätimme sen kasvamaan ainoana suurena puuna, muut runsaspuustoiselta tontilta kaadettiin kaikki pois. (Mika Laxström): "Tämä kuva on vuodelta 1951. Isoisäni rakennuttama talo melkein valmiina Musasta Polvitieltä, jossa itsekin asuin kuusi ensimmäistä vuottani. " Jaana Lehtonen lähetti tämän kuvan 12.1.2017 seuraavin saatesanoin: "Musassa vuonna 1955 tai 1956 ... ja osoite on Musantie 2, jossa katolla Martin ja Marjatan lapset. En nyt osaa sanoa miten perin noi nimet menee, mutta kikkarapää on ainakin Antti ja nainen on Marja ... ja ne kaksi muuta ovat Pekka ja Markku ...ja toi Pekka on oma isäni ... ja Pekka asuu edelleen samassa talossa." Jaana Lehtonen lähetti tämän kuvan 15.1.2017 seuraavin saatesanoin: "Setäni Markku Lehtonen (lempinimeltään Nakki) ja Borgwart Isabella Combi". Mainittakoon, että tämän kirjoittaja oli kyseisen "Nakki" Lehtosen kanssa monet lukuvuodet samalla luokalla Porin lyseossa, "Nakin" muistan erityisen hauskana kaverina, ajeli Trabantilla ja jäi mieleeni erinomaisena piirtäjänä. Luokkakuvassamme Markku Lehtonen edessä vasemmalla ja minä takana oikealla - lyseon 3b lukuvuonna 1966-67.