PORI - sivu #2:
Nummi-yhtiö * Ratakadun varrella Kuudennenosan itäreunassa:

(Svala & Jukka Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 22.1.2016)

Porin Kuudennenosan puutalokortteli ~ Nummi-yhtiö - asuinpaikkana 1959-67.

A) Nummi-yhtiö kuvattuna 23.1.2014 (S&J). Kuvaushetkellä oli remontti menossa juuri aikoinaan asuttamassamme huoneistossa. Kulmasta oikealle - Ratakadun suuntaan - ikkunoista kolme kuului huoneistoomme ja vasemmalle Laamanninkadun puolelle ikkunoitamme riitti neljä. Ratakadun puolella näkyy kattokolmion alla myös vintin ikkunamme.
Rakennuksen kivijalka oli korkea - melkein metrin. Kuvassakin erottuu kivijalassa olleet kellarin luukut, joista jalkakäytävälle usein hevospelillä tuodut polttopuut laskettiin ja me pikkupojat saimme heittää ne luukusta sisään kellariin. Rakennuksen ja ratakuopan välillä oli 'minun aikoinani' 60-luvulla pensasaidoin eri osiin jaettu puisto, erikseen nurmikko- ja leikkialueita. Tästä kuvasta käy ilmi, että puisto-osuus on lanattu nykypäivänä tasaiseksi plaaniksi.

Tämä kuva Nummi-yhtiöstä on otettu 1.7.1981 (S&J), jolloin rakennuksen väriksi oli tullut tumma sininen. Kotiväkeni asui tässä Kuudennenosan itäreunassa - aivan ratakuopan reunalla - sijaitsevassa koko korttelin alalle riittäneessä 'Nummi'-yhtiössä vuodet 1959-67. Asuinaikanamme puurakennus oli aina ollut valkoinen. 'Nummi' oli rakennettu jo v.1901 Onni von Zansenin piirustusten mukaan.
Asuinhuoneistomme oli kuvassa näkyvässä Ratakadun ja Laamanninkadun kulmauksessa. Alunperin kahdesta asuinosakkeesta oli aikoinaan kaksi kulmahuoneistoa yhdistetty lastentarhaksi ja sen muutettua paikalta pois, yhdistetty huoneisto oli annettu myyntiin - viisí huonetta, keittiö ja iso eteinen kahdella ulko-ovella (toinen vain käytössä).
Tilaa piisasi, mutta perheeseemme kuului viiden veljeksen sarja, joten tilalle kyllä käyttöä löytyi. Puulämmitteisin uunein talvisin riitti polttopuiden kanssa puuhastelua, jos kaikki huoneet haluttiin pitää lämpiminä.

Vaikka olin tähän taloon muuttaessamme juuri täyttänyt vasta 6 vuotta, muistan yhä, miten jo muuttovaiheessa kerrottiin tarinaa, että huoneistomme olohuoneen kohdalla (yksi ikkuna nurkasta vasemmalle ja kaksi oikealle) olisi joskus aiemmin (lastentarhaakin ennen siis) toiminut jonkin firman konttori, jossa olisi ollut myös kassakaappi. Tarinan mukaan murtovarkaat olisivat menneet kivijalan luukusta sisään kellariin ja sieltä sisäluukusta portaikkoon ja edelleen ko. huoneen kassakaapille, jonka olisivat räjäyttäneet auki ja vieneet rahat. Tarinan mukaan vorot olisivat oveluudessaan odotelleet ohijyrisevää tavarajunaa, jolloin räjähdysääni olisi vaimentunut naapureiden huomiolta.
En muista, että tarinan faktoja olisi koskaan myöhemmin tullut sen enempää selviteltyä . Ehkäpä tarinassa kuitenkin oli jotakin perää.

Olohuoneemme nurkkapaikalle ilmestyi vuoden 1960 Rooman olympialaisia varten hankittu 'Körting'-televisio. Kuvaruutu oli noissa ensimmäisissä televisiomalleissa lähes pyöreä. Olin kuvaushetkellä vuonna 1966 käynyt oppikoulua (Porin lyseo) kai vasta pari luokkaa. Televisiostahan näkyi Porissa useita vuosia vain yksi kanava ja ohjelmat alkoivat vasta iltapäivällä testikuvalla. Testikuvaa istuttiin jo ajoissa katsomaan olohuoneen matolle. Tänään kotona-täditkin kiinnostavine kastikeresepteineen olivat pitkään korkealla pikkumiehen uudessa arvomaailmassa. Omalla liikuttavalla tavallaan tuo kuvahan myös vahvistaa, millainen arvomaailma televisioon tuolloin kohdistui - tuskin monikaan nykypäivän 12-vuotias kuvauttaa itseään taulutelevisioon nojaillen. Kuvan vuosina nykyisen tv-tekniikan plasma-sanan olin kuullut kai vain avaruuden aurinkotuulien ja revontulien yhteydessä (joskus sentään koulukirjojakin aukaistiin).

Käppärän kansakoulun alaluokkavuosinani 1960-62 alkoi televisiossa iltapäivällä heti koulun loppumisen jälkeen mm. Roger Mooren tähdittämä 'Ivanhoe'-sarja, jota piti kuudennenosan läpi juosta katsomaan ehtiäkseen ennen alkutunnusmusiikkia . Usein koulukavereita tuli mukaan isokin joukko jännittämään. Iltakuuteen mennessä yleisö alkoi vaihtua korttelirakennuksemme 'ompeluseura'-naisten haastavaksi ryhmäksi. Onneksi ei tarvinnut taistella katseltavista kanavista heidän kanssaan.
Televisiokatseluni varhaisvuosilta on mieleen jäänyt useita sarjoja, joista päällimmäisinä ainakin 'Highway Patrol', 'Lahjomattomat' , 'Hämärän rajamailla', 'Perry Mason', 'Takaa-ajettu', 'Riemuperhe Riley', 'Beaver', 'Rin Tin Tin', 'Mister Ed' ja 'Harry Lime'.
Kotimaiset elokuvat olivat kova sana noina television alkuvuosina - kotoinen katsomo täyttyi aina varsinkin lauantai-iltaisin, jolloin katselukokemukseen liittyi vuosikausia pakollisena kuviona 'keitetyt nakit' eteen tarjoiltuna.

Musiikkiohjelmia ei 60-luvun alussa televisio tarjoillut juurikaan. Varsinkin nuorisomusiikki jäi kokonaan ohjelmiston ulkopuolelle - ei näkynyt Elvis, ei rock and roll, ei Beatles eikä Rolling Stones. Hurjimmillaan saatettiin Laila Kinnunen ja Brita Koivunen nähdä ja kuulla iskelmineen tepastelemassa studion pahvikulissien keskellä.

Ensimmäiset urheilulähetykset olivat Rooman Olympiakisat 1960 (joiden televisiointiin televisiomme osto oli 'kytkeytynytkin'), Manchester United ja erityisesti Dennis Law olivat kovimmat sanat ensimmäisissä kansainvälisissä jalkapallo-otteluissa. Oma kultainen lukunsa oli Englannin riemukas mestaruus jalkapallon MM-kisoissa 1966. Isäntämaa Englanti teki 'ihmemaalinsa' ja kukisti MM-finaalissa Länsi-Saksan 4-2.
Lauantaisin alettiin esittää klo 17 alkaen suorina televisioituja Englannin liigan otteluita, joita Aulis Virtanen myöhemmin omalla 'rahtusen verran' persoonallisella tavallaan selosti. Niissä hetkissä syntyi monia elinikäisiä brittifutiksen ystäviä. Aston Villat ja Sunderlandit tulivat tutuiksi näistä monille pikkufutareille ensi kertaa. Porin Karhujen jalkapallon nappulaliigassa sain edustaa juuri Aston Villaa. Oli iso juttu pikkukaverille saada pukea päälleen ko. seuran taivaansininen ja purppuranpunainen pelipaita. Liiga hiipui tuolloin muutamassa kuukaudessa, mutta rakkaus lajiin jäi.
Erityisesti on jääkiekon puolelta jäänyt mieleen Porin Karhujen sensaatiomaisen mestaruusvuoden 1965 televisioidut pelit - ensin Lappeenrannasta voitokas SaiPa-peli ja lopuksi huipentumana Tampereen finaalipelissä Ilveksen kukistaminen.
Televisiota tuli katsottua 60-luvulla todella paljon - aivan liikaa. Siinä jäivät kotiläksyt totaalisesti toissijaisiksi riesoiksi, mikä harmittaa vieläkin. Ajankäyttö lipsui aivan väärille raiteille television myötä. Vanhemmat olivat tässä asiayhteydessä voimattomia veljessarjan joukkovoimalle.

Tämän kirjoittaja kuvattuna Nummi-yhtiön huoneistomme olohuoneessa vuonna 1966, kun Englanti voitti jalkapallossa MM-kultaa. Yritin suurennella alkuperäiskuvaa, jotta kävisi ilmi, mikä tuo lukemani kirja sohvalla vierelläni oli ollut, mutta yritys ei onnistunut. Viisi kirjainta oli kirjan nimessä - tuskin koulukirja ainakaan.

Tällaiselta Nummi-yhtiö näytti siinä asuessamme - kuva on otettu talven 1966-67 aikana rautatien varrella olleesta puistosta. Talo oli siis valkoiseksi maalattu noihin aikoihin. Kuvassa näkyy olohuoneemme rautatien puoleiset ikkunat. Laamanninkatu jatkuu 'äärettömyyksiin' vasemmalla (kuva: P.Joutsi).


Nummi-yhtiö kuvattuna Laamanninkadun ja Ratakadun kulmauksesta, 23.1.2014 (S&J).


Tässä 1.7.1981 otetussa kuvassa (S&J) näkyy oikealla asuinhuoneemme kaksi ulko-ovea, joista vain vasemman puoleinen oli käytössä. Kuvan vasemman reunan yksittäinen ovi kuului Johanssoneille. Asuntomme oli yhdistetty aiemmin lastentarhaksi kahdesta eri vierekkäisestä huoneistoista.
Tässä koko korttelin käsittäneessä 'Nummi'-yhtiössä oli sisäpiha, jonka keskellä sijaitsi erillinen puurakennus, joka toimi pesutupana ja saunana. Pihalle johti porttikäytävät Laamanninkadun ja Esivallankadun keskikohdilta - kortteliyhteisö jakaantui siis käytännössä kahteen erilliseen rakennukseen sisäpihan ympärille porttikäytävien toisistaan erottamina.

Asuinaikanamme 1959-67 'Nummi'-yhtiössä asuneista on mieleeni jäänyt seuraavia sukunimiä kuvasta oikealle kierrokselle lähtien:
Nissilä (myöhemmin Suojoki), Karihaara, Laippala, Ture, Kopra, Laitinen, Noitero (myöh. Rantala), Mäntynen, Halme, Klint ja Johansson (Kalle ja Martta). Varsinkin vastapuolelta pihaa on jäänyt muistiin tyhjiä aukkoja.

Ovien välissä näkyy viistot metalliluukut, niistä johti hankalan matala oviaukko portaineen alas kellariin, josta pilkotut polttopuut korissa taiteiltiin sisätiloihin. Talvisin kellarinportaat väkisinkin täyttyivät lumesta ja jäästä, jolloin taiteilu sai jo vaarallisiakin piirteitä. Vintille johti keittiön komerosta todella jyrkät portaat, joiden yläpäässä oli varsinkin meille pienemmille seikkailijoille hankala ja vaarallinenkin luukkusysteemi. Muistan yhä kellarin ja vintin omat ominaistuoksunsa. Sahajauho oli molemmissa tiloissa eristeenä.

Talopuolikkaissa oli molemmissa alunperin muistaakseni kahdeksan huoneistoa. Kesäisin asukkailla oli kaikilla oma pieni muutaman neliön kukkapenkkinsäkin, minne potkimamme pallot sinkoilivat aina kuin magneetilla.
Tapana varsinkin ikääntyneimmillä asukkailla oli istua kesäpäivät ja -illat sisäpihan seinustapenkeillä, joiden ympärille joskus kertyi melkoinenkin 'pihaparlamentti'.
Näin suljetusta lähiyhteisöstä oli se johdannaisseuraus, että muiden virikkeiden pihapiiristä puuttuessa asukkaiden normaali likkuminen pihassa - menot ja tulot - seurattiin todella tarkkaan.
Muistan kerran noin 10-vuotiaana lähtiessäni kauppaan joutuneeni selvittämään 'penkkiläisille', minne olin menossa - täysien kassien kanssa kotiin palatessani tentattiin sitten, mitä kaupasta olin ostanut. Muistan pitäneeni pääni, enkä ostoksista lukua suostunut pitämään.

Nummi-yhtiön samainen sisäpiha, omat 60-luvun ulko-ovemme takana näkyvillä - pysäytyskuva VHS-videonauhaltamme 15.4.1990 (S&J).

Sama Nummi-yhtiön sisäpiha, kuvattu nyt 23.1.2014 (S&J).


Tämän kuvan muistan 1.7.1981 (S&J) kuvanneeni siitä erityissyystä, että kuvassa näkyy oma koulumatkani kansakoulun ykkös- ja kakkosluokille Esivallankatua pitkin läpi 'Kuudennenosan' kuvan ääripäässä sijainneelle Käppärän kansakoululle (lukuvuodet 1960-61 ja 1961-62).
Kuvassa näkyy siis 'Nummi'-yhtiön Esivallankadun puoleinen porttikäytävä eli 'kongi'. Muistan poikkikatuja olleen tasan kaksitoista ennen 'Rauhanpuistoa', jonka takana koulu sijaitsi. Poikkikatujen nimetkin tuli luonnollisesti parin vuoden tarpomisen aikana opittua oikeassa järjestyksessä. Nyt tätä kirjoitellessani yritin kokeeksi katujen nimiä muistella (lähes 50 vuoden takaa), mutta laihaksi jäi tulos ilman diagnosoitua dementiaakin.
Nykykartalta katsoen kadut 'kotoa koululle'-järjestyksessä ovat olleet: Riihikatu, Malminkatu, Väinönkatu, Päärnäistenkatu, Tiilitehtaan Puistokatu, Sackleninkatu, Ilkankatu, Ignatiuksenkatu, Tapionkatu, Hakkisenkatu, Peltomiehenkatu ja Käpylänkatu. Erityisesti 'Sackleninkatu' ja 'Hakkisenkatu' kuullostavat minulle nyt aivan umpivierailta.

Henkilöauton takana Riihikadun keltaisessa kulmapuutalossa toimi joskus 60-luvun alussa jokin NTKY-tyyppinen paikka, jossa pidettiin lastentilaisuuksiakin. Niissä tuli käytyä kai vain pari kertaa - liika hartaus hirvitti - ja kun minulle selvisi, että tuo lyhenteessä ollut T-kirjain tarkoitti - luoja paratkoon - tyttöjä, niin harvatkin käynnit loppuivat kerta heitolla.
Muistan ko. risteyksen myös siitä, että siinä olin kerran pienellä polkupyörälläni jossain kilpa-ajoleikissä todella lähellä ajaa suoraan Riihikatua pitkin ajaneen kuorma-auton eteen ja alle. Kuskin onnistui selvittää äkkijarrutuksella uhkaava tilanne.

Koulumatkaksi tuon kilometrin mittaisen Esivallankadun kulkeminen suoraan päästä päähän oli hyvinkin yksitoikkoista. Seikkailua piti keksiä mistä milloinkin. Kotimatka tuntui lyhyemmältä.
Päärnäistenkadun ja Esivallankadun risteyksen paikkeilla sijaitsi noihin aikoihin jonkinlainen välietappi eli kauppa nimeltään 'Te-Pa-Ke' (ilmeisesti sanoista tekstiili, paperi ja kemikalio). Esivallankadun varrella, kadun eteläpuolella - jyrkät portaat ylös ja erilliset ovet vasemmalle ja oikealle - eri osastoille. Sieltä paperitavaraa ja leluja tuli ostettua. Kurkkasin Google-Mapsista ja kyseisen kaupan ovi ja liikehuoneiden ikkunat olivat vielä 'tallella' keltaisessa puutalossa - kauppaa ei. Tarkemmin vielä (Kuvien kanssa) alempana kuvaruudussa C.


(Jenni Kämärä, sähköposti 13.6.2015): "Kuudennen osan NTKY:n tiloista minulla on omiakin muistoja. Isoäitini Kerttu Nurminen oli jäseniään. Ensinnäkin muistaisin lyhenteen tulleen sanoista Nuorten tyttöjen kristillinen yhdistys - tämä oli usein huvituksen aiheena, kun 1980-luvulla jäsenten keski-ikä oli ainakin 60. Tiloissa kai järjestettiin ainakin hartaushetkiä ja ovatpa ne tytöt käyneet kuulemani mukaan pyöräretkilläkin. Erityisesti itse muistan vapunpäivänä ja joulun alla järjestetyt myyjäiset. Mummoni emännöi perinteisesti arpajaispöytää, jossa arpa maksoi markan ja jokainen arpa voitti. Muistan kantaneeni kotiin palkintoina saatuja patalappuja, siivousrättejä ja pieniä leluja. Myös molempien isovanhempieni muistotilaisuudet pidettiin aikanaan NTKY:llä."


Nummi-yhtiö Laamanninkadun ja Ratakadun kulmauksessa. Kuvattu Ratakadun puolelta, rautatien ja puistokaistaleen suunalta 23.1.2014 (S&J). Kolme ikkunaa vasemmalta kuului huoneistoomme. Oikealla naapureinamme asui 60-luvulla Martta ja Kalle Johansson.

Nummi-yhtiön ulkokuvia asuinvuosilta 1966-67:

B) Vasemmalla: Olohuoneemme Laamanninkadun puoleisen ikkunan alta Laamanninkatua pitkin länteen. Nämä paikat olivat monien leikkien ja tarinankertomisien tapahtumapaikkoina vuosien varrella (kuva: Pekka Joutsi, 1966). Oikealla: Edellisen kuvan kohdilta (Laamanninkadun varrelta) yhden huoneemme ikkuna kuvattuna 1966 ~ kuva 'JJ'.

Ratakadun puolelta kuvattuna Laamanninkadun kulma - olohuoneemme ikkuna (kesällä 1966 ~ 'PJ'). Jalkakäytävän reunassa oikealla näkyy ilmeisesti tämän kirjoittajan silloinen polkupyörä.

Ratakadun puolelta asuntomme ikkunoiden alta näkymä pohjoiseen Valtionsillan suuntaan kesällä 1966 ~ kuva 'PJ'.

Samalla kertaa edellisen kanssa otettu kuva samaan suuntaan (1966) - satunnainen ohikulkija pääsi kuvaan mukaan ~ kuva 'JJ'.

Nummi-yhtiön sisäpihan näkymä asuntomme ovelta länteen. Oikealla saunarakennuksen välinevarasto. Taustalla Turen (Eino ja Tyyne) ovi ja siitä vasemmalle Laippala. Kuvausaika kesä 1966 ('PJ').

Nummi-yhtiön lehtijuttusivullemme.

Nummi-yhtiön sisäkuvia asuinvuosilta 1966-67:

C) Tämän kirjoittaja Nummi-yhtiössä tekemässä tieteellistä mikroskooppitutkimusta vuoden 1966 aikoihin. Minusta ei koskaan tullut tiedemiestä - onneksi. Pöydällä olevan mikroskoopin kotelon takana näkyy vielä vanha 'höyryradiomme' ja sen päällä melkein yhtä vanha levysoitin. Muistan kuinka tuon levysoittimen päästyä jo 'eläkeikään' innostuttiin joskus tutkimaan, josko siitä vielä saataisiin kunnostamalla kunnon soittopeli monille säilyneille 'savikiekoillemme'. Grammaria alettiin purkaa ja kun levylautanen saatiin nostettua, koneisto tuli näkyviin. Siellä lepäsi muun 'mellakan' keskellä puoliksi syöty näkkivoileipä. En tunnusta vieläkään.

Vasemmalla: Tässä kuvassa olin lähinnä koekaniinina - uudella kameralla kokeiltiin valon ja varjon vaikutuksia Nummessa v.1966 (kuva: P.Joutsi). Olin kuvaushetkellä 12-vuotias.
Oikealla: Tutkimusretkellä Nummen vintillä v.1966 (kuva: PJ). Nojailtavana savupiippu - hutera aita erottamassa naapurin vinttiosastoa.

Vasemmalla: Tämän kuvan kuvausmotiiveja en muista lainkaan - vuosi Nummessa oli 1966. Omena maistui.
Oikealla: Nummessa kesällä 1966. Ovenkarmiin kirjoitettu jostakin syystä tussilla päiväys '23.9.1963' (tai 1962). Kuva 'PJ'.

Ilmakiväärin kanssa poseeraamista Nummessa kesällä 1966. Kuva 'PJ'. Tuo ovi johti olohuoneeseen.

Muotokuviakin piti Nummessa kokeilla (Jukka Joutsi) - kesää 1966. Kuvat 'PJ'.

Nummi-yhtiön nurkilla 1950-luvulla:

D) Nora Albrecht: Lapsikatras Ratakadun viereisessä puistossa (Svensbergin puisto) 1950-luvulla. Kuvan ottaja on tuntematon, mutta kuva löytyi isovanhempieni albumista. Taustalla Nummi-yhtiö.

(Arja Wikman, 11.4.2014): Tuossa Nummi-yhtiön talossa just näkyvässä kulmassa toimi lastentarha ja leikkikenttänä oli tuo alue, jossa oli hiekkalaatikko ja keinut ja ulkoiltiin aina siellä koska Nummi-yhtiön piha oli pieni. Lastentarha oli kaupungin ylläpitämä ja johtajatar oli Rauha Sillanpää (Rauha-täti), sitten oli Eeva-täti ja Ebba-täti, joka vastasi keittiöhommista. Osastoja oli kolme: Ruusula, Vuokkola ja Päivölä. Ainakin minä menin sinne aina yhdeksäksi ja kotiin pääsin muistini mukaan kahden aikoihin. Omasta mielestäni en ole tuossa kuvassa enkä myöskään muista kuvan tädin nimeä.

(Liisa Lahti, 23.3.2014): Nää on Tiilinummen lastentarhan (päiväkoti) kakaroita - siinähän istun minäkin eturivissä.

(Pauli Reitto, 17.3.2014): Kakarana monet leikit leikitty samalla hiekkalaatikolla.

(Erkki Halonen, 11.3.2014): Silloin sitä puistoa sanottiin "Lastenpuistoksi".

Nummi-yhtiö vuosien 2010-11 aikana - ulkokuvia:

E) Jarmo Pyytövaara kuvasi 'Nummi'-yhtiön keväällä 2010. Laamanninkadun ja Ratakadun kulmaus. Asuessamme kyseisessä rakennuksessa 1958-67 käytössämme ollut huoneisto ulottui kulmasta vasemmalle Laamanninkadulle neljän ikkunan verran ja oikealle Ratakadulle kolmen ikkunan verran.

'Nummiyhtiö' - Riihikadun ja Laamanninkadun kulma ~ 19.2.2011 (Jarmo Pyytövaara). Taloyhtiössä on runsaslumisena talvena ilmeisesti kokonaan luovuttu jalkakäytävien puhdistuksesta - mitä nyt autoille on paikkoja raivattu. Ei olisi tullut kuuloonkaan moinen laiskuus 'silloin ennen'.

Vasemmalla: 'Nummiyhtiö' - Riihikadun puolelta, taustalla vesitorni ~ 19.2.2011 (Jarmo Pyytövaara).
Oikealla: 'Nummiyhtiö' - Esivallankadun ja Riihikadun kulmaus - 19.2.2011 (Jarmo Pyytövaara).

Nummi-yhtiön kuvia tammikuussa 2014:

F) Nummi-yhtiö Laamanninkadun ja Ratakadun kulmauksessa. Remontti menossa huoneissa, joissa aikoinamme asuimme. Kuvattu 23.1.2014 (S&J).

Nummi-yhtiön Ratakadun puoleinen julkisivu. Asukkaina 60-luvulla vasemmalta: Joutsi, Johansson, Klint ja Halme ~ 23.1.2014 (S&J).

Nummi-yhtiön Laamanninkadun puoleinen porttikäytävä eli 'kongi'. Tässä pelattiin monet pelit. Pihan keskellä saunarakennus ~ 23.1.2014 (S&J).


YouTube-LINKKI: "PORI: Kuudennenosan ratavarsille: Nummi-yhtiö (15.4.90)".

Kyseiseltä 'linkatulta' VHS-videonauhaltamme pysäytyskuva: 15.4.1990 ~ silloiset Nummen pikkupojat pihaleikeissään. Nauhalta kuuluu yhden nimeksi Antti.


Nummen sisäpihan kaakkoiskulma, jossa asuimme 60-luvulla. Vasemmalla Johanssonit, oikealla kaksoisovemme 60-luvulta. Kuvattu 23.1.2014 (S&J). Aurinko ei ko. nurkkaukseen paista oikeastaan koskaan - merkitsee valokuvaajalle kalvakkaa sinivarjoa varsinkin tammikuussa.


Nummen Laamanninkadun puoleinen sisäänkäynti - 60-luvun naapureitamme vasemmalla puolella kuvan kongia olivat ensin Nissilät, sitten Suojoet. Kuvattu 28.1.2014 (S&J). Kongin oikealla puolella asuivat aikanamme Karihaarat, joiden Slotte-koiran muistan.

Nummen meistä katsottuna vastakkainen luoteiskulma sisäpihalla - jäi 60-luvun asumisen aikanamme hiukan vieraammaksi. Nimiä oli ainakin Kopra, Laitinen ja Mäntynen - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Vasemmalla sauna, oikealla porttikongi Esivallankadulle.


Porttikäytävä Esivallankadulle - kuvattu torstaina 23.1.2014 (S&J).

Samainen porttikäytävä Esivallankadun puolelta kuvattuna - 23.1.2014 (S&J).

Nummi-yhtiön edustan rautatielämää:

G) Esko Maasalo otti tämän hyvin mielenkiintoisen kuvan maaliskuussa 1973. Taustalla näkyy Nummi-Yhtiö ja kuvassa tavarajuna on tuttuun tyyliin 'vekslailemassa' vuoteen 1967 asti asuttamamme olohuoneen ikkunoidemme edustalla. Toppari näkyy aivan kuvan oikeassa reunassa tolpan takana. Aikanamme vain yksi lyhyt höyryveturi meni topparista läpi ratamonttuun pystyyn. Kuvan oikeassa reunassa (tolpan takana) kaarteen helmaan jäävä hiekkainen katvealue oli asuinvuosinamme pituus- ja kolmiloikkapaikkamme. Tämä vasen sivuraide on siis nykyisin laitettu rullalle ja montussa kulkevien raiteiden vaihderatkaisuja on sittemmin muutettu. Huomaa kuvasta myös avovaunun kaksi 'matkustajaa'. Tunnistaisiko joku kuvan etualalla olevan vaihdemiehen?
Erityiskiitos kuvaajalle tämän otoksen käyttöluvasta tässä nimenomaisessa yhteydessä. Kuvaaja kirjoittaa: Porin 'laskumäki' kovassa käytössä 1970-luvun alkupuolella. Pari kertaa meni "Karhukoira"-veturi läpi heittoraiteen puskimen, koska tässä touhussa yleensä vain veturi jarrutti. Oikeanpuolimmaisen Mäntyluodon raiteen vierellä tulosemaforin lankojen kannatinpylväsrivi. Keskimmäinen raide on talleille menevä.

(Jani Keskinen, 16.2.2014): Vaunut siis tuli omalla painollaan pussiraiteelta ratapihalle? Oma mummolani oli aikoinaan Satakunnankadulla eräässä kerrostalossa, jossa olohuoneen terassilta oli aitiopaikat seurata mitä naapurin tontilla tapahtuu! Sieltä jäänyt etenkin mieleen Dr13 ja Dv15/Dv16n vaihtotyöt.

(Esko Maasalo, 16.2.2014): Eivät vaunut varsinaisesti tulleet ihan omalla painollaan vaan tarvitsivat vähän alkutyöntöä vaikka pussiraide vähän nouseekin ylämäkeen.

(Seppo Saine, sähköposti 17.3.2015): Etualalla oleva mies ei ole vaihdemies vaan konduktööri ja nimeltään Arvo Virtanen. Avovaunussa olevat henkilöt ovat sen verran epäselviä että en oikein pysty tunnistamaan heitä. Heidän ammattinimikkeensä oli taasen junamies. Uudenkoiviston ja konduktöörin poikana Arvo Virtanen on ihan tuttu henkilö, sillä hänkin asusteli Uudellakoivistolla.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Porin sivulle #3

Takaisin Pori-sivujemme alkuhakemistoon.