PORI - sivu #29:
Pori urheilukaupunkina ~ muut lajit.

(Svala & Jukka Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 3.1.2017)

Pori yleisurheilukaupunkina:

A) Porissa järjestettiin neljännen kerran yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailut eli 'Kalevan kisat' 1.-3. heinäkuuta 1983.
Aiemmat SM-kisat Porissa oli pidetty 1915, 1953 ja 1967. Viimeisimmät kisat pidettiin Porissa v.2005.

Tässä kuvassa on juostu maaliin metrin 110 metrin aidat. Arto Bryggare voitti kultaa ajalla 13.67. Hopeaa otti Reijo Byman (14.38) ja pronssia Hannu Pärssinen (14.45).
Kilpailut pidettiin Porin Stadionilla, joka valmistui 60-luvun puolivälin aikoihin. Aiemmin oli yleisurheilukisat ja jalkapallo-ottelut pelattu Porissa Herralahdessa, keskustan toisella puolella - liki Kokemäenjoen rantaa. Ensimmäinen varsinaisesti jalkapalloilijoille tarkoitettu kenttä oli sijainnut Tiilimäellä lähempänä alikäytävää - silloisen huoltoaseman eteläkulmilla.

Tämän sivuston 'työryhmäkin' näkyy istumassa tässä Bryggare-kuvassa yleisön joukossa (jos oikein tarkkaan katsoo) - kuvan otti paikallinen kuvaaja, jolta otos myöhemmin tuli ystävällisesti käyttöömme.

Kyseisten Porin Kalevan kisoista postittamamme kuvakortti (kulkenut 1.7.1983 erikoisleimalla). Kortin takaa käy ilmi: 'PR Kortti, foto: Markus Sundblom'.
Kuva-aiheina siis ylhäällä urheilukeskuksen stadionin pääkatsomo, alhaalla vasemmalla urheilukeskuksen jousiammuntarata ja alhaalla oikealla Isomäen jäähalli.

Lehtikuvaajia samaisissa Porin Kalevan kisoissa kesällä 1983 - vasemmalla Satakunnan kansan Antti Suominen kollegansa Rainer Nikkasen seurassa. Kuva Suomisen kirjasta 'Näin minä sen näin' (2003).

Noissa Porin vuoden 1983 Kalevan kisoissa säväytti tämän kirjoittajaa eniten nuori juoksijatar Kristiina Iisakkila, joka voitti SM-kultaa 10000 metrin juoksussa. Ylemmässä kuvassa Kristiina juoksee toisena (musta kilpailuasu) - edellä valkoisissa kilpailun ulkopuolinen japanitar, joka Kristiinan mukaan oli hankittu 'vauhdittajaksi', mutta josta kuitenkin olikin käytännössä 'vain haittaa'. Toisessa kuvassa Kristiina on palkintopallilla saamassa SM-kultamitalinsa.
Muistan tuon 27 vuoden takaisen juoksun vielä hyvin, arvelimme nähneemme pitkän ja menestyksekkään uran ensimmäisen varsinaisen arvokisamenestyksen. Valitettavasti Kristiina Iisakkilan ura katkesi jatkuviin jalkavammoihin (leikattiin 1983-1987 13 kertaa) ja sairasteluun. Valmennuspuolella käytössä ollut 'etä'-ohjauskaan lähinnä vain postitettujen harjoitusohjelmien muodossa ei kuulemma hänelle sopinut lainkaan. Myöhemmin Kristiina pystyi vielä kokeilemaan nopeuttaan kilpapyöräilijänä. Kuuden laudaturin ylioppilaana hän luki itsensä sittemmin lääkäriksi.
Nämä kaksi valokuvaa ovat Kristiina Iisakkilan omasta kuva-arkistosta hänen luvallaan (22.1.2010) käyttöömme annettu. Kuvat oli ottanut Kristiinan isä katsomosta.

(Kristiina Iisakkila, sähköposti 22.1.2010): Kauden 1983 ehdottomia kohokohtia olivat 10000m Suomen ennätystulokset ja SM-kulta samalla Porissa, sekä 'Lidingöloppet' reisirevähdyksen jälkeen.
Olen muuten koko ajan juossut ja valmentautunut yksin. Yksi seuran mies hieman muka valmensi, mutta tuli isoja erimielisyyksiä Porin SM-kisoja ennen; olisin halunnut juosta kympin ja kolmosen. Valmentaja lupasi, jos kymppi menee hyvin, voin juosta kolmosen. Kymppi meni mielestäni hyvin, mutta valmentaja sanoi että meni liian hyvin enkä saa juosta kolmosta. Menin sitten lenkille, venäytin nilkkani....ja illalla valmentaja soitti että voit sittenkin juosta kolmosen. En enää voinut, ja ihme pompottelun takia ns. valmennussuhde loppui.
Jalkavammojen ja sairastelujen aikana kukaan ei vaan välittänyt, eikä kukaan käytännössä valmentanut minua. Mutta itse asiassa paremmin olisi mennyt, jos mitään yliopistotiede-valmentajaukkoa ei olisi ollut, kun totuus on se, että kun valmentaja ei koskaan tavannut minua esim. harjoittelussa ( tai muutenkaan), välittänyt kuunnella mitä minä ja kehoni olivat mieltä, ja mikä sopi mun persoonalle, niin eihän siitä hyvää seurannut.
Tuli vaan 'A-nelosia' postissa: tee näin. Vaikka en edes tiennyt, mitä tietyt termit: intervalli, pk, vk, tv jne... ovat. Miten voi juosta 4 minuutin kilometrivauhtia, kun juoksee pururadalla tai tiellä? Kysyn vaan vieläkin, silloin ei ollut sykemittareita sun muita. Hölkkäkisoista tykkäsin kaikkein eniten, inhosin radalla juoksua - kaikkien edessä pientä ympyrää.
Onneksi pyöräily on juoksu-uran jälkeen sopinut, viime vuonna ajoin käsittämättömät 40 240km ja ennätyslenkkini oli 705km. Tommosta enää jaksa, ja nyt ovat pakkaset haitanneet aikalailla, mutta sairastelujeni jälkeen ( itse asiassa mun ei pitäisi edes olla elossa ) osaan todella iloita siitä, että pääsee lenkille ja voi liikkua!
Parhain terveisin - ja kiitos, että olen Porin sivuillesi päässyt.

Piirikunnalliset ikäkausikisat menossa Porin stadionilla. Kuva kirjasta 'Pori' (1974) - kuvaajan nimeä ei ole mainittu.


Pentti Nikula hyppäsi Porin Pallokentällä RU-38:n 25-vuotisjuhlakilpailuissa 5.5.1963 Euroopan ennätyksen 5.00m. Rosenlewin tehtaat sponsoroivat luonnollisesti tapahtumaansa runsain mainoksin - sahajauhot alastulokasaan kerrottiin olevan Seikun sahan toimittamia.
Ensimmäisinä uutta ennätyshyppääjää onnittelemassa kuvassa entinen porilainen huippuhyppääjä Eeles Landström (vasemmalla) ja Bo Bäckström oikealla.
Tämän kuvan otti Satakunnan Kansan lehtikuvaaja Antti Suominen, joka myös julkaisi tämän otoksen eläkkeelle siirtymisensä kunniaksi julkaisemassa kuviensa kokoelmakirjassa "Näin minä sen näin".
Olin itse paikalla tuota hyppyä seuraamassa veljeni kanssa ja siksi seuraavana alempana oleva kuva tuon kyseisen Nikulan hyppykisan yleisöstä tuntuukin kovin tutulta.
En muuten muista tuossa kilpailussa olleen seiväshypyn lisäksi muita lajeja lainkaan - Pallokenttäkin kun oli hiekkainen jalkapallokenttä ilman juoksuratoja. Tuolloin vielä ilmeisesti hyväksyttiin Euroopan ennätykseksikin tulos moisesta erikoisseiväskisasta? Enää se ei ymmärtääkseni onnistuisi. Pihkaakin väitettiin järjestäjien laittaneen rimaa kannatteleviin läpysköihin ennätyksen varmistamiseksi.

(PJ, 5.11.2010): Noissa kisoissa oli lajina mukana myös kuulantyöntö. Nimenomaan kai vain sen takia, että kisat olisivat 'viralliset' ja ennätyskelpoiset - mitä ne eivät yhden lajin kisoina olisi olleet.

Tämä kuva on samoista seiväskilpailuista (5.5.1963 Porin Pallokentällä), kuin missä edellisen kuvan Pentti Nikulan Euroopan ennätys syntyi (5.00m). Kuvaaja on Antti Suominen Satakunnan Kansasta.
Erityisen mielenkiintoiseksi tämän yleisökuvan tuosta kilpailusta tekee itselleni se, että muistan tuon kuvassa tupakkaa sytyttelevän pojan. Lähempänä kenttää seisoneena muistan takanamme alkaneen jonkinlaisen suukovun, jonka aiheutti tämä poika ja vieressä seisonut aikuinen mies.
Pojan alkaessa sytytellä tupakkaansa aikuinen mies vieressä alkoi häntä kovaäänisesti komennella olemaan polttamatta. Väittely päättyi ympäröivän yleisön seuratessa 'henkien taistelua' - tarkemmin kuin Nikulaa - pojan lopulta todella sytyttäessä tupakkansa aikuisen miehen kurkkiessa pojan oikean olan yli 'dramaattisesti' elehtien.
Koska muistan tämän 'episodin' elävästi, olen ollut tapahtumaa aika lähellä ja siksi olenkin tätä kuvaa tarkkaan tutkinut. Juuri tupakkapojan edessä on kuvassa taaksepäin sytyttäjää katsomaan kääntynyt paljaspäinen poika villapaidassaan - hän saattaisi hyvinkin olla minä (olin tuolloin 9-vuotias). Jopa mukana olleen veljeni näköinen nuorimies on kuvassa lähellä 'oletettua olemustani'. Voin silti olla väärässäkin - kukas takaraivonsa kovinkaan tarkasti tuntee, vuosien takaa varsinkaan. Mukana paikalla ollut veljeni vahvistaa (5.11.2010) minun 'hahmoni' tunnistuksen, omasta tunnistuksestaan hänkään ei ole varma.

(PJ, 5.11.2010): Olivat siis RU-38:n järjestämät kisat - takarivistä olen tunnistavinani kaksi RU-38:n jalkapallojoukkueen pelaajaa noilta vuosilta. Molemmat pitkiä pelaajia ja siksi kai jääneet katsomossa suosiolla takariviin. Paljaspäinen pitkä mies takarivissä (tupakkapojasta vähän vasemmalle) on varmasti Aulis Järvinen ja hänestä oikealle tolpan luona takarivissä aurinkolasit päässä (ilmeisesti) Aimo Sommarberg..

Tämä kuva on Porin Herralahdesta, missä oli juoksuradat ja jalkapallokentällä nurmikko. Kenttä sijaitsi aivan edellisten kuvien tapahtumapaikan eli Pallokentän itänaapurina - välissä oli vain luonnonjääaikojen jääkiekkoareena Juhannuslehto.
Kuvassa ollaan vuoden 1958 Porin 400-vuotisjuhlayleisurheilukisoissa ja porilainen seiväshyppääjäkuuluisuus Eeles Landström poseeraa edessään kyykistelevälle Satakunnan Kansan kuvaaja Antti Suomiselle, jonka kirjasta 'Näin minä sen näin' (2003) tämä otos on Suomisen luvalla saatu 'lainata' sivullemme. Kuvan kollegastaan työnsä ääressä otti Jorma Peltomäki.
Kyseisenä kesänä 1958 RU-38:n jalkapallojoukkue nousi Suomensarjasta Mestaruussarjaan seuraavaksi kesäksi - joukkue pelasi kotiottelunsa juuri samaisen Herralahden ruoholla. Seuraavalla debyyttikaudellaan ylimmällä sarjatasolla RU-38 voitti sensaatiomaisesti hopeamitalit. Muutamia pelejä olin jo minäkin tuolloin aivan poikasena ihmisruuhkissa katsomassa.

(Wikipedia, 2010): Eeles Enok Landström (s. 3. tammikuuta 1932 Viiala) on suomalainen olympiamitalisti, sosiaalineuvos, entinen kansanedustaja ja yritysjohtaja. Eeles Landström on ensimmäinen suomalainen, joka on osallistunut Kansainvälisen Olympiakomitean (IOC) järjestämään Olympia-Akatemiaan (Ateena 1961).
Landström asui vuosina 1954–1959 Yhdysvalloissa, jonne hänen perheensäkin muutti vuonna 1957. Espanjassa hän asui perheineen vuosina 1982–2007.
Landström osallistui olympialaisiin kolme kertaa; Helsingissä 1952 hän kilpaili vielä kymmenottelussa sijoituksen ollessa 14:s. Melbournessa 1956 hän kilpaili seiväshypyssä sijoittuen seitsemänneksi ja seuraavissa olympialaisissa Roomassa 1960 hän sijoittui seiväshypyssä pronssille.
Euroopan mestaruuskilpailuissa Landström voitti kultaa Bernissä 1954 suomenennätystuloksella 440 ja Tukholmassa 1958 tuloksella 450. Euroopan ennätystä Landström paransi kolme kertaa vuosina 1955–1956 (447–451) ja Suomen ennätystä 13 kertaa vuosina 1954–1958 (432–457).
Suomen mestaruuden hän voitti kahdeksan kertaa peräkkäin 1953–1960. Vielä vuonna 1961 Landström voitti pohjoismaiden mestaruuden terässeipäällä hypäten ja seuraavana vuonna 1962 alkoikin lasikuituseipäiden ja muun muassa Pentti Nikulan aikakausi. Urallaan Landström edusti muun muassa seuroja Toijalan Vauhti, Alavuden Urheilijat, Helsingin Kisa-Veikot ja Rosenlewin Urheilijat -38.
Landström oli mestaruussarjan pesäpalloilija 1949–1951 Toijalan Pallo-Veikkojen riveissä. Eeles Landström toimi Suomen joukkueen lipunkantajana Melbournen (1956) ja Rooman (1960) olympiakisoissa.

Tämä Antti Suomisen ottama kuva Herralahden yleisurheilukilpailusta vuodelta 1958 on mitä ilmeisimmin samoista Porin 400-vuotisjuhlayleisurheilukisoista kuin edellinenkin. Pikkupoikia näkyy kerääntyneen estehaudan äärelle seuraamaan mahdollisia 'sukelluksia'.

Samuli Roslander lähetti 10.4.2013 tämän kuvan 1950-luvun lopun Herralahden yleisurheilukilpailuista. Äärivasemmalla kuvan lähettäjän isä Pekka Roslander selviytyy sadan metrin juoksussa toiseksi. Voittaja oli ilmeisesti Leo Mustonen ajalla 11,9.


Porilaisen yleisurheilun ylpeys (vaikka edustaakin nykyisin turkulaista seuraa): Nooralotta Maria Neziri (s. 9.11.1992, Turku) on suomalainen pikajuoksija ja pika-aitajuoksija. Hän edustaa Turun Urheiluliittoa, ja häntä valmentaa Jussi Ihamäki. Aikaisemmin hän on edustanut Porin Yleisurheilua ja Kyläsaaren Kajastusta. Neziri juoksi 13. heinäkuuta 2014 sadan metrin aitajuoksun Suomen ennätyksen 12,98 s. Hän asuu Porissa. Nooralotta Nezirin isä on Makedonian albaani ja äiti suomalainen. Hänellä on veli ja kaksi siskoa, joista Nea-Mari Neziri on myös yleisurheilija. Nooralotta Neziri valmistui ylioppilaaksi vuonna 2012 Porin suomalaisen yhteislyseon lukion urheilulinjalta ja opiskelee nyt Turun kauppakorkeakoulun Porin-yksikössä.

Muita urheilulajeja Porissa:

B) Porin Pallokentällä menossa kahden tytön kaunoluisteluesitys - pojilla riittää ihmeteltävää. Kuvausaika ja kuvaaja ei tiedossa - kuvan lähetti 12.1.2012 'Taneli'. Kentän pohjoissivun huoltorakennus säilyi kauan pystyssä. Taustalla kaukana näkyy raatihuone.


Tapio Jokinen lähetti (10.2.2012) tämän kuvan, mikä on otettu 1950-luvulla mitä ilmeisimmin Porin Pallokentällä jonkin puulaakipalloilutapahtuman yhteydessä. Tutunnäköisiäkin henkilöitä joukossa, mutta yhtään nimeä en osaa herroihin yhdistää. Tapion isä oli töissä Rosenlewillä, siinä ehkä jonkinlainen lisävihje:
Kyse lienee jostain puulaakiottelun kiertopalkinnon luovutustilaisuudesta. Henkilöt lienevät tuttuja porilaisten keskuudessa. Muistan Valtakadun varrella asumisvuosiltamme 1950-luvulla hämärästi vain talven rusettiluistelut, joita talvella kohkattiin.


Porin lyseon voimistelujoukkue kuvattuna v.1926. Oikealla vetäjä Arvid "Ryty" Rydman (1884-1953) - kolmas vasemmalta Heikki Parvinen. Rydmanilla oli erinomaisia voimisteluansioita. Hän oli kuulunut Tukholman olympialaisten 1912 joukkuevoimistelussa hopeaa saaneeseen Suomen joukkueeseen. Hän oli jo neljä vuotta aikaisemmin osallistunut Lontoon olympialaisiin. Arvid Rydman kuoli kuitenkin pari viikkoa ennen lukuvuoden päättymistä v.1953. Hänen jälkeensä voimistelun/urheilun opettajina olivat Kalevi Koskinen ja Ilmari Kautto (Passagen, OS, 2011).


Moottoriurheilua - Porin raviradalla ajettiin maarata-ajoja vuoden 1963 tietämillä - toinen oikealta on turkulainen ajaja Timo Laine (speedway ja maarata-ajot). Kuvan lähetti "Santeri" 31.10.2011. Ainoa oma muistoni porilaisesta moottoriurheilutapahtumasta, jonka seuraamiseen edes jotenkin osallistuin, oli joko 1950-luvun lopussa tai aivan 1960-luvun alussa lentokentän kohdalla järjestetyt moottoripyöräkilpailut - ilmeisesti rata kulki Helsingin valtatiellä ja lentokentän jollakin kiitoradalla. Oma katseluni tapahtui niinkin erikoisesta paikasta kuin Porin vesitornista, jonne moottorien pauhu kuului ja kiitävät ajokit näkyivät pieninä pisteinä maisemassa radan takana.

Kävipä hyvin - Tapio Jokinen lähetti (10.2.2012) kuvan juuri edellä kuvailemistani vuotuisista moottoripyöräajoista: Isäni Olavi Jokinen kuului Porin Moottorikerhoon ja saimme vapaalippuja Tiilimäen TT-ajoihin, joista kuva on otettu venäläisellä laatikkokameralla. Kaikki lähettämäni mustavalkokuvat on otettu samalla kameralla. Kävimme myös Tampereen Pyynikin ajoissa ja Speedway-ajoissa Tiilimäen hiilimurskaradalla. Muistan aina sen risiininkatkun, joka noista (usein Jap-merkkisistä) moottoreista lähti. Esko Lahti oli TT-ajoissa oma suosikkini, joka menestyi hyvin - kuten Hannu Kuparinen, Walter Bergström, Antero Ventoniemi, Harald Karlsson, Paul Dromberg, Per Lindholm, Veikko Sulasaari, Anssi Resko ja monet muut tulivat tutuiksi ohjelmalehtisistä ja palkintopalleilta. Pyynikin rata oli vuoteen 1956 asti sora- ja kenttäkivipintainen. Vuodesta 1957 alkaen ajettiin sitten jo täysin päällystetyllä radalla. 1962 Tiilimäen jäähyväisajoista en muista paljoakaan. Meillä oli loppukesällä elokuussa muutto Ouluun edessä ja se toi omakotiasujille touhua enemmän kuin tarpeeksi.


Pikaluistelua - Porin Pyrinnön 1960-luvun pikaluistelijat Tapio Hannula ja Simo Gratshev. Kuvan lähetti "Santeri" 31.10.2011. Ainoa oma muistoni porilaisesta pikaluistelusta on urheilukeskuksen hiekkakentälle (maauimalantien varressa lähinnä jäähallia) talvisin jäädytetty pikaluistelurata, joka tuntui aina olevan pimeänä ja tyhjä luistelijoista.


Porin uimahalli linja-autoasemalta itään Itsenäisyydenkadun varrella. Kuva kirjasta 'Pori' (1974) - Tämä uimahalli purettiin 2010-luvulla.


Golfin pelaaminen alkoi Porissa vuonna 1938, kun Risto Roslander ja Onni Honkasalo ja A.V. Honkasalo alkoivat pelata koivunjuurakoista, laudankappaleista tai katajista veistetyillä mailoilla ja kivi tai puinen pallo pelivälineenä Lyttylän pelloilla. Peli oli silloin itse keksitty. Kaarluodon kentällä kuvassa Onni Honkasalo, Juho Tuuras, Risto Roslander, Armas Honkasalo, Taisto Stenberg ja Alvar Vuorilehto.
Seuraavana vuonna harrastusta jatkettiin Paarnoorissa lehmien laidunmaalla Kaarluodossa, jonne perustettiin 10-reikäinen kenttä. Mailat olivat katajaisia ja pallona oli nahkapäällysteinen pesäpallo. Tuolloin järjestettiin myös ensimmäiset kilpailut. Turun Kultasepän lahjoittaman Golf-Maljan (nykyinen Jungen Malja, yksi vanhimpia Suomessa edelleen kiertäviä golfpalkintoja) voitti 1939 omakseen Risto Roslander 1004 pisteellä. Kilpailuun kuului peräti kolme 90 reiän pelipäivää. Samana vuonna järjestetyn ensimmäisen seuran mestaruuskilpailun voitti puolestaan A.V. Honkasalo.
Toiminta oli niin vilkasta, että päätös perustaa seura oikein virallisesti kypsyi elokuussa ja Porin Golfikerhon perustava kokous pidettiin 25.8.1939 ravintola Kulta-Ankkurissa. Kerhoa oli perustamassa 7 henkilöä ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin lennätinvirkamies Alvar Vuorilehto.
Talvisodan jälkeen kesällä 1940 toiminta jatkui ja Kaarluodon kenttää Paarnoorissa kunnostettiin muuttaen se 9-reikäiseksi radaksi, jolla oli pituutta 1230 metriä. Samana kesänä hyväksyttiin kerhoon uusi jäsen: Erkki Lehto.
Kaarluodossa pelattiin vielä sotien jälkeenkin ja myös Juhani Örmä sai siellä ensi kosketuksensa peliin. Viimeiset kierrokset pelattiin Kaarluodon karheikoissa 1953, jonka jälkeen kerho löysi uuden pelipaikan lentokentän kiitoratojen tuntumasta. Lentokentällä pidettiin avajaiskilpailut elokuussa 1954 ja kenttä oli 9-reikäinen. Kentän bogey oli 36. 50-luvulla aloitettiin myös seuraottelujen pelaaminen. 1953 pelattiin ensimmäinen seuraottelu Helsingissä ja 1956 pelattiin Lappeenrannassa Viipuri Golfia vastaan. Ensimmäinen Porissa pelattu seuraottelu oli Lentokentällä 1958 Kokkolalaisia vastaan (kuva ja tiedot: 'Kalafornia 1939').


Muuta porilaiseen urheiluelämään liittyvää:

1. 2.

C) Jaana Lehtonen lähetti 2.1.2017 nämä kuvat isoisänsä Martti "Napsu" Lehtosen jäsenkorteista ja mitaleista. Martti eli "Napsu" asui aikoinaan Musassa.

3. 4.

5. 6.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Porin sivulle #30

Takaisin Pori-sivujemme alkuhakemistoon.