PORI - sivu #20:
KESKUSTAN ALUE: Vapaudenkatu, Hallituskatu, Pohjoispuisto, Länsipuisto.

(Svala & Jukka Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 4.9.2016)

Pohjoispuiston länsipuolta:

A) Akseli Gallen-Kallelan patsas Porin Pohjoispuistossa (tekijä: Heikki Nieminen, 1965) - loogisesti lähellä Gallen-Kallelankadun risteystä. Kuvattu 1980-luvun alussa (S&J). Kuvaussuunta on pohjoiseen - taustalla Valtakatu, Raatihuone ja sen edustan puisto. Kuvasta löytyy myös mielenkiintoista rakennushistoriaa Akseli G-K:n ahterin kohdilla: vasemmalla kuvassa taustalla on elokuvateatteri Asto (lippakatos näkyy) ja sen takana liike- ja asuinrakennus, jonka Valtakadun kulmauksessa toimi kuvanottoaikoihin O.Cederlöfin parturi ja kampaamo.
Patsaan kohdilla Pohjoispuiston länsipuolella toimi aikansa legendaarinen 'Pika-Nakki' (yksi ensimmäisistä kioskityyppisistä 'grilleistä'), josta tuli monet hampurilaisköriläät ostetua. Etelämpänä - Gallen-Kallelankadun kulmassa - sijaitsi ilmeisesti vielä kauemman aikaa yhtä legendaarinen 'keskikaljabaari', jonka nimeä en nyt saa kuitenkaan mieleeni (Pika-Pala?)

Pohjoispuiston liikennettä kuvattuna etelän suunnasta 23.1.2014 (S&J).

Pohjoispuiston näkymä etelään - 23.1.2014 (S&J).


Pohjoispuiston ja Valtakadun kulmatalo länsipuolella Pohjoispuistoa - silloisen elokuvateatteri Aston naapurissa (=valkoinen talo vasemmalla). Kuvattu 1.7.1981 (S&J). Kulman liiketiloissa toimi kuvaushetkellä O.Cederlöfin parturi ja kampaamo. Rakennuksen yllä leijui jo tuolloin purku-uhka.
Muistan kuvaushetkellä saaneeni 'inspiraation' käydä leikkauttamassa hiukseni ko. parturiliikkeessä, joka asiakkaana koettuna oli erityisen miellyttävä tuulahdus menneiltä ajoilta. Onnekseni itse parturimestari Cederlöf otti minut käsittelyynsä - työn jälki ja palvelu ei siitä enää parane. Parturintuoleista alkaen kaikki 'työkalut' ja sisustus olivat arvokkaan vanhantavaa. Naisten puolella näkyi olevan käytössä näppärästi sanomalehtipaperista kierrettyjä papiljottirullia. Mitä ilmeisemmin kampaamon johtajatar oli rouva Cederlöf, hän näyttäytyi myös 'salin' puolella ja olisi erityisen mielellään halunnut päästä käsiksi asiakkaiden odotustuolissa istuneen 'tulevan vaimoni' haasteellisen pitkiin hiuksiin. Hän ei meinannut millään tyytyä selityksiin, että kyseinen neitokainen vain odotteli tämän kirjoittajan käsittelyn loppuunsuorittamista.
Kauaa rakennus ei vierailumme jälkeen paikallaan ollut, tilalle nousi yksi noista persoonattomista kerroslaatikoista.

Kuva kirjasta 'Poria ja Satakuntaa - kuvannut E.Klint' (2008). Samainen rakennus kuin yllä: Konsuli Adolf Rohden talo Valtakadun ja Pohjoispuiston kulmassa edustaa 1800-luvun jälkipuolen uusrenessanssia. Konsulinna Mimmi Rohde oli Porin seurapiirien tunnetuimpia emäntiä. Lapsista Julius Rohde opiskeli hammaslääkäriksi ja avasi vastaanoton Porissa 1907. Kuvassa talon seinillä näkyy teksti 'Hammaslääkäri'. Rohden talo purettiin 1980-luvun puolivälissä.. Kirja ei anna kuvalle tarkkaa ajankohtaa - Klint kuvasi Poria 1910-luvulta 30-luvulle. Kuvassa kiinnittyy huomio kulmaoven molemmilla puolilla näkyviin seinään kiinnitettyihin kuvatauluihin. Tarkkaan katsoen molemmissa kuvissa näyttäisi olevan valtamerilaiva Titanicin kuva. Titanic upposi pohjoisella Atlantilla huhtikuun 14. ja 15. päivän välisenä yönä vuonna 1912. Oven oikealla olevassa laivakuvassa on ympärillä leveä musta kehys - viittaisiko se tragedian jälkeiseen suruun?

(V.Lahtinen, sähköposti 4.2.2014): Olet mielestäni oikeilla jäljillä arveluissasi tuosta Titanicista. Kun tuo Rohde oli 'konsuli' ( eli vieraassa maassa toimiva valtion edustaja), niin ilman muuta hänen 'kansainvälisyytensä' on saattanut motivoida häntä ripustamaan nuo Titanic-kuvat julkisivulleen. En siis tiedä, en pysty varmistamaan tuota Titanicin tunnistusta tai kuvien yhteyttä turmaan, mutta sanotaan - päätelmäketjusi on hyvin uskottava ja lisäsi mielenkiintoani tuohon upeaan historialliseen kuvaan. Kun konsulin poika aloitti hammaslääkäripraktiikkaansa tuossa talossa tekstin mukaan v. 1907, niin sekin sopii ajoitukseen.

(Jukka Joutsi, 4.2.2014): Tuli ajatuksena mieleen, olisiko Titanicin uhrien joukossa voinut olla mukana porilaisia? Katsoin uteliaisuudessani kirjasta 'Titanicin vuosisata 1912-2012 - unelmalaivan ihmiskohtalot' (Simo Ylikarjula, 2013) - porilaisia hukkunuiden listalla ei ollut. Raumalaiset (Kolla/Rauma) Victor Richard Rosblom (s.1894), Helena Wilhelmiina Rosblom (s. 1870) ja vauva Salli Helena Rosblom (s. 1910) olivat Poria lähimmät uhrit. Onnettomuudesta pelastuneidenkaan suomalaisten joukossa ei ole läheltäkään Poria matkalle lähteneitä. Mainitun lähteen mukaan suomalaisia pelastui kaikkiaan 20, hukkuneita (suomalaisia) oli 43. Kaikkiaan laivalla mukana olijoista pelastui 706 ja hukkui 1517.

(Markku Harell, sähköposti 11.4.2014): Hienoja kuvia ns. Rohden talosta. Mielenkiintoinen yksityiskohta todellakin nuo Titanicin kuvat. Mutta Konsuli Adolf Rohde ei ole niitä ripustanut, ja miksi ei ? Adolf Rohde kuoli 3.3.1884 - hautauspäiväksi on ilmoitettu vain vuosi 1884. Hän oli syntynyt 10.3.1838. Kuolisyy Ahdistus, keuhkohökä. Ikä kuollessa 45v 11kk 23pv.


Raatihuoneen puistosta kuvattuna 23.1.2014 (S&J) Pohjoispuiston länsipuolen kerrostaloja. Itse miellän alueen entisen elokuvateatteri Aston sijaintipaikaksi.


Etelä-Savon kaislikkojärven rannalta saapuneet pienet matkustavaiset innoissaan kaupungin tarjoamista näyteikkunatarjouksista - Pohjoispuistossa v. 1994 (kuva: P.Joutsi).

Hotelli Otava Valtakadun varrella:

B) Hotellin Otavan rakennus, joka varsinkin hotelliravintolansa puolesta muodostui porilaisille hyvin muistorikkaaksi, kuvattuna 17.10.2011 (Jarmo Pyytövaara). Porin Oluttehtaalta - naapurista - ei ollut pitkä matka tuoda hotelliravintolaan matkalla huljaantumatonta Karhu-olutta. Hotelli Otava lopetti toimintansa helmikuun lopussa 1985. Lopettaessaan Hotelli Otava oli Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut hotelli-ravintola. Nykyään rakennus on toimistotiloina muun muassa Porin kaupungin käytössä.

(Wikipedia, 2014): Hotelli Otava on Porissa sijaitseva arkkitehti C. J. von Heidekenin suunnittelema uusrenessanssityylinen rakennus. Vuonna 1857 valmistuneessa rakennuksessa toimi hotelli aina vuoteen 1985 saakka. Lopettaessaan Hotelli Otava oli Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut hotelli-ravintola. Nykyään rakennus on toimistotiloina muun muassa Porin kaupungin käytössä.
Hotelli Otava oli alun perin kaksikerroksinen. Majoitustilojen lisäksi toisessa kerroksessa oli salonki, joka muutettiin kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen teatterisaliksi. Nykyisen ulkoasunsa rakennus sai vuonna 1891, kun se korotettiin arkkitehti J.E. Stenbergin suunnitelmien mukaisesti kolmikerroksiseksi. Silloin myös toisen kerroksen tilat saneerattiin hotellihuoneiksi. Vuonna 1908 valmistui jugendtyylinen laajennusosa, joka yhdisti päärakennuksen vieressä sijainneeseen puurakenteiseen ravintolaan.
Vuonna 1872 Hotelli Otavassa tehtiin suomalaista teatterihistoriaa, kun suomenkielinen teatteri sai siellä alkunsa. Suomalaisen teatterin nimellä toimintansa aloittanut Kansallisteatteri piti kaikkien aikojen ensimmäisen näytäntönsä hotellin teatterisalissa 13. lokakuuta. Ruotsinkieleistä teatteritoimintaa hotellissa oli ollut jo 1850-luvulta alkaen.
Jatkosodan aikana hotellissa asui Porin lentokenttää tukikohtanaan pitäneiden saksalaisten päällystö. Rauhan tultua hotellin tiloissa piti majaansa venäläisten valvontakomission upseereja. Vuonna 1966 Otavassa perustettiin Pori Jazz-festivaali. Hotelli toimi myös festivaalin alkuaikoina yhtenä sen esiintymispaikoista.
Vuonna 1957 kiinteistö päätyi Porin Oluttehtaan omistukseen. Hotelli Otavan lopetettua toimintansa 28. helmikuuta 1985, purettiin vieressä sijainnut ravintola, sekä sitä päärakennukseen yhdistänyt osa. Tilalle rakennettiin sisäänkäynti kellarikerroksessa sijainneeseen oluttehtaan edustusravintolaan.
Nykypäivä: Porin kaupunki osti Otavan kiinteistön vuonna 1997 ja aloitti kolme vuotta myöhemmin mittavan peruskorjauksen, jonka tarkoituksena oli saattaa rakennus mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Kolme miljoonaa euroa maksanut entisöinti valmistui vuonna 2006 ja sen jälkeen rakennus on ollut virastokäytössä.


Pian Porin palon 1852 jälkeen rakennettu hotelli Otava oli maan vanhin yhteen menoon samoissa tiloissa toiminut hotelliravintola. Toiminta loppui 1985. Valokuvaaja Franz Schröder asui Otavassa vieraillessaan Porissa 1860. Kuva ja teksti kirjasta 'Muistojen Pori' (1986, Suominen-Leppänen). Kiitos kuvan käyttöluvasta. Maamme sivistyselämän merkkitapaus oli suomalaisen teatterin toiminnan al oittaminen Porissa Otavan yläsalissa 13. lokakuuta 1872.

Kuva ja teksti kirjasta 'Muistojen Pori' (1986, Suominen-Leppänen): Yli 130 vuotta toiminut Otava tunnetaan suomalaisen teatterin ensimmäisenä esiintymispaikkana ja Porin jazzjuhlien syntysijana. Jatkosodan aikana Otavan julkisivuun kiinnitettiin kilpi, jossa kerrottiin saksalaisten komendanttiviraston toimivan talossa. Tämä joukko ei kuitenkaan ihaile saksalaiskilpeä, vaan kuvan vasemmassa yläkulmassa ikkunan pielessä heikosti erottuvaa taulua, jossa kerrotaan suomalaisen teatterin aloittaneen toimintansa tässä talossa 13. lokakuuta 1872. Taulun luokse on kokoontunut Pori Teatterin väkeä - ilmeisesti suomalaisen teatterin 70-vuotismerkkipäivänä 1942.

(Harri Lahtinen, 12.9.2014): Enoni Aarno "Nappi" Koskivainio tuli Ruotsin vuosiensa jälkeen Otavaan viinuriksi 1950-luvun loppupuolella. Lähti sieltä Fenniaan Helsinkiin ja oli siellä Fennian lopettamiseen asti. Pitkä ja monipuolinen ura mm. Presidentinlinnassa ja Kultarannassa jatkui aina v. 1991 kuolemaan asti, jolloin hän oli 75-vuotias.

Porin teatteri:

C) Porin teatterirakennus - kuvannut Jarmo Pyytövaara 17.10.2011. Porin Näyttämö ja Porin Työväen Teatteri yhdistettiin vuonna 1931 'Porin Teatteriksi'. Poria voidaan pitää suomenkielisen teatterin kehtona, sillä juuri Porissa Kansallisteatterin edeltäjä Suomalainen Teatteri aloitti toimintansa vuonna 1872. Teatteri toimii vuonna 1884 valmistuneessa uusrenessanssia edustavassa teatteritalossa, jonka suunnitteli ruotsalainen arkkitehti Johan Erik Stenberg. Se on kuuluisa 313-paikkaisen päänäyttämönsä öljyväritteisistä allegorisista kattomedaljongeistaan.

Porin Teatteri - kuva ja teksti: Antti Suominen (kiitos käyttöluvasta).


Porin Teatteri kuvattuna iltamyöhällä 22.1.2014 (S&J). Monen vuoden tauon jälkeen taas Porissa ... ensimmäinen oma kuva kotikaupungistani yli kymmeneen vuoteen.

Porin Teatterin pienen näyttämön sisäänkäynti kuvattuna aamuhämärissä 23.1.2014 (S&J).


Porin Teatteri kuvattuna kuvapostikortissa, jonka postimerkki on leimattu 9.8.1954. Olin silloin itse vielä 0-vuotias.

Porin Teatteri Hallituskadun varrella - tässä kuvattuna Teatterikadun puolelta 31.1.1981 (S&J) - samalta puolelta kuin edellä vuoden 1954 postikortissa. Pääsisäänkäynti nurkan takana Hallituskadun puolella.
70-luvun alkupuolella tuli käytyä usein Porin teatterin näytöksissä - tarjolla oli halpoja 'koululaislippuja' ennen ensi-iltaa olleisiin 'kenraalinharjoituksiin'.
Porin Teatterin näyttelijöitä noina 70-luvun alkuvuosina olivat mm. Aimo Heino, Maija-Liisa Ahlgren, Marja-Leena Kouki, Kirsti Wallasvaara, Kalevi Honkanen, Ahti Jokinen ja Eeva Litmanen.

Porin Teatteri kuvattuna 22.1.2014 (S&J) Raatihuoneenpuiston puolelta. Raumalaisen Hj. Nortamon patsas Porin Teatterin edustalla. Yrjö Liipolan veistämä patsas paljastettiin 1946.

(Tapani Vainio): "Porin teatterirakennus sekä HJ. Nortamon patsas vuonna 1962 (kuva: Aimo Vainio, "linssiluteena" pikku siskoni)."


Frans Hjalmar Nortamo, alun perin Nordling, kirjailijanimeltään Hj. Nortamo (1860, Rauma – 1931, Pori) oli raumalainen murrekirjailija, professori ja lääkäri. Hänet tunnetaan Rauman murteella kirjoitetuista kertomuksista, "raumalaisista jaarituksista". Hj. Nortamon syntymäpäivä on vakiintunut liputuspäivä Raumalla. Patsas kuvattu 22.1.2014 (S&J). Nortamon 'raumalaisuudestakohan' johtuu, että tätä patsasta ovat aika ajoin ilmeisesti paikalliset jästit häpäisseet eri keinoin. Kuvaushetkellä oli Nortamon kädessä oluttölkki, Satakunnan Kansan mukaan viikon päästä jotakin muuta - sotkuisempaa.

Nortamon patsas - kuva ja teksti: Antti Suominen (kiitos käyttöluvasta).

Porin seurakuntayhtymän hallintorakennus eli 'kirkkoherranvirasto':

D) Porin seurakuntayhtymän hallintorakennus - kutsuttiin yksinkertaisemmin vain 'kirkkoherranvirastoksi' minun aikoinani. Papintodistukset oli noudettava täältä - kuvannut Jarmo Pyytövaara 13.10.2011. Rakennus sijaitsee Raatihuoneen länsinaapurina Hallituskadun ja Teatterikadun kulmassa.

Samainen seurakunnallinen hallintorakennus kuvattuna tammikuun pakkaspäivän illassa 22.1.2014 (S&J).

Sama kohde ~ seuraavan aamun sarastus - 23.1.2014 (S&J).

Sama srk:n hallintorakennus kuvattuna pakkaspäivän aamuhämärissä Hallituskadulta, teatterirakennuksen edestä - 23.1.2014 (S&J).

Sama srk:n hallintorakennus iltapäivällä - 23.1.2014 (S&J).

Nybergin talon tuho (1967):

E) Suojeltavaksi esitetty Nybergin talo (Hallituskatu 16) purettiin vuonna 1977, kun Oluttehdas tarvitsi valmistavaravaraston. Samassa yhteydessä purettiin myös Hotelli Otavan ravintolasiipi. Oluttehdas piti rakennussuunnitelmaa niin tärkeänä, että sen mukana ratkesi tulevien laajennusten sijoituspaikka. Porin vaihtoehtona oli pääyhtiön, Oy Sinebrychoff Ab:n Espooseen suunniteltu laajennusalue.

Kuva ja alkuperäinen teksti ovat Antti Suomisen kirjasta 'Näin minä sen näin' (2003). Ylläolevaa kuvaa on retusoitu 'saksilla' ja mustalla taustavärillä yläosastaan.

Toinen Antti Suomisen kuva Nybergin talon purkamisesta vuodelta 1977 samaisesta em. kirjasta. Parhaiten mainitusta talosta itselleni on jäänyt mieleen juuri nuo kahteen suuntaan antaneet, kaupunkikuvassa erikoiset tyylikkäät kiviportaat.

Antti Suomiselle vielä tässäkin yhteydessä kiitokset kuvamateriaalinsa käyttöluvasta sivustollamme.

Edellisten kuvien talo vielä pystyssä 'alkuvoimassaan' - rakennus tunnettiin kuvaushetkillä vielä 'apteekkari Widbomin talona'. Kuvausaika lienee vuoden 1920 tienoilla. Kuvan lähetti J.Tarkkanen, 11.2.2012.

'Rantaruokala' (myöh. 'Uskonmaja') ja uuden museorakennuksen peittämä puistoalue muistomerkkeineen:

F) 'Kaupungin Rantaruokala' jokivarressa sillan lähellä ~ toimi myöhemmin 22 vuotta 'Uskon Majana'. Kuvan lähetti 1.12.2013 M.Lehtonen. Mikähän 'väenkumous' on kuvaushetkellä Rantaruokalan ympäristössä ollut, kun väkeä on mustanaan ja ryhdikkäät poliisit valvovat? Hevoset syövät apettaan kuitenkin rakennuksen takana rauhassa.

Kirjasta 'Muistojeni Pori' (Jaakko Leppänen, Antti Suominen) löytyy Uskonmajasta seuraavaa tietoa:
Puurakennuksen suunnitteli rakennusmestari K. A. Myntti 1930-luvun alussa, Rakennuksesta tehtiin alunperin kahvila-kioski, johon myöhemmin rakennettiin jatko-osa, Vielä 1920-luvulla paikalla oli kauppakuja, jonka varrella myytiin muun muassa silakkaa. Rakennus tunnettiin 'Rantaruokalana' aina sotien jälkeisiin aikoihin saakka. Järjestyksenpidossa ilmenneiden ongelmien vuoksi ruokala jouduttiin sulkemaan, ja katulähetystyöntekijät saivat kaupungilta luvan rakennuksen kunnostamiseksi asunnottomien ja yksinäisten asuntolaksi. Marianpäivänä 1946 vietetyssä tupaantuliaisjuhlassa rakennus sai nimen 'Uskonmaja'. Asuntolatoiminta jatkui vuoteen 1968 saakka, minkä jälkeen rakennuksen suojissa toimi metodistikirkko vuoden verran. Uskonmaja, joka huutokaupattiin purettavaksi 12.3.1969, tarjosi 22 vuoden aikana yösijan noin 4300 asunnottomalle ja yksinäiselle miehelle.

Samaisesta 'Muistojeni Pori'-kirjasta (1986) löytyi tämä yleiskuva, josta ylempänä ollut kuva on osasuurennos. Tämä kuva alkuperäisine teksteineen (kiitos käyttöluvasta) kertookin sitten jo kaiken oleellisen. Uskonmajan tarkka sijainti käy nyt tästä kuvasta hyvin ilmi. Maja sijaitsi Raatihuoneelta 200-300 metriä länteen - Rantapuistossa olleesta 'Porin entisten kirkkojen muistomerkistä' vajaa satametriä länteen, Karjarannan suuntaan.
Pikkukuvan yhteydessä olinkin ehtinyt jo ihmetellä tuota väenpaljoutta - sekin ratkesi tämän laajemman kuvan avulla. Kyseessä oli juuri mainitun 'entisten kirkkojen mistomerkin' paljastusjuhla: Vuoden ensimmäisenä päivänä 1939 vietettiin arvokasta seurakunnallista juhlaa. Päivä oli omistettu Porin kirkolle, jonka vihkimisestä oli kulunut "ummelleen" 75 vuotta. Kirkon edeltäjät tuhoutuivat suurpaloissa 28.5.1698 ja 22.5.1852. Niiden sijaintipaikalla Rantapuistossa, nykyisen Satakunnan Museon edustalla paljastettiin entisten kirkkojen muistomerkki.

Lähikuvassa nyt tuo mainittu Porin 'entisten kirkkojen muistomerkki' - samaisesta 'Muistojeni Pori'-kirjasta (kiitos käyttöluvasta). Kuvateksti: Hallituskadun ja Etelärantakadun välissä sijainneen Rantapuiston kesäistä idylliä. Raatihuoneenmäki ja sen kupeessa ollut Rantapuisto ovat vanhaa Päärnäisten kylää, josta kaupunki on alunperin saanut alkunsa. Näillä tienoilla sijaitsivat vanha hautausmaa, kirkko ja ruiskuhuone. Puisto joutui väistymään Satakunnan Museon uudisrakennuksen tieltä.
Tämän muistomerkin muistaa varmasti Porin lyseon ykkösluokkani ajoilta (n. 1964-65) muuan myöhemmin Kanadaan muuttanut luokkaverini, jonka kuvaamataidontunnin alkajaisiksi kyseisellä paikalla tehty tempaus tuli taiteilija Aarne Elomaan palkitsemaksi jälki-istunnolla. Yksityiskohdat jätän hienotunteisesti kertomatta.

(Jukka Joutsi, 8.12.2013): Heräsi mielessä kysymys, onko tuosta 'Porin entisten kirkkojen muistomerkistä' enää mitään jäljellä. Puiston päällehän rakennettiin v. 1973 kaikin puolin kiistelty 'Satakunnan Museo'. Piti GoogleMapsista tarkistaa - museorakennuksen julkisivunpuoleisen porrastasanteen itäkulmassa seisoo lipputankojen takana orpona tuo alkuperäisen muistoteoksen musta kivipaasi kuin 'muun rojun keskellä':

GoogleMaps-kuva 'Porin entisten kirkkojen muistomerkistä' (2009) Museon porrastasanteella.

'Porin entisten kirkkojen muistomerkistä' piti käydä ottamassa kuva aamulla 23.1.2014 (S&J). Mies työnsä äärellä ikkunan takana.

Satakunnan Museo:

G) Satakunnan museo Hallituskadun varrella - kuvattuna aamuhämärissä 23.1.2014 (S&J).

Satakunnan museon sisäänkäynti kuvattuna 23.1.2014 (S&J).


Sisäkuva Satakunnan museosta. Kyseessä ajoitukseltaan tuntematon matkamuistokuva, ehkä 70-luvulta? (= 'Matkalahja Oy' ~ made in Italy).

Porin Oluttehtaan alue:

H) Hallituskatua alemmaksi länteen ja Porin Oluttehdas janoisille - kuvannut Jarmo Pyytövaara 13.10.2011.

V. 1973 Porin tehtaalle rakennettiin 2,2 milj. litraa uutta käymistilaa. Porin oluttehtaan siirryttyä Sinebrychoffin omistukseen sitä alettiin merkittävästi kehittää. Kuva vuoden 1973 laajennustöistä (Oluttehtaan arkisto).


Porin Oluttehtaan aluetta Hallituskadun varrella Etelärannan liittymän kohdalla. Upeassa tiilitalossa toimi kuvaushethellä ravintola Panimo - kuvattu aamulla 23.1.2014 (S&J).

Porin Oluttehtaan tontilla ravintola Panimo - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Aiempiin lähialueiden tapauksiin liittyen - älkää ny vaa tätäki purkako! (= ääneen sanottu kuvaushetkellä).

Ravintola Panimon sisäänkäynti - kuvattu 23.1.2014 (S&J).


(Wikipedia, 2014): Porin Oluttehdas oli viimeisenä nimenä pisimpään samalla paikalla jatkuvasti toimineella suomalaisella olutpanimolla. Se ensimmäinen edeltäjä perustettiin Poriin vuonna 1853 ja toiminta jatkui aina vuoteen 2009 saakka. Vuonna 1854 Porin Konepajan viisi vuotta aikaisemmin perustaneet liikemiehet Anton Björnberg, K. J. Löneberg ja Isaak Karström aloittivat myös panimotoiminnan nimellä Bayerska Bryggeriet (Baijerilainen panimo). Se perustettiin samaan kortteliin, jossa Porin Oluttehdas myöhemmin toimi vuoteen 2009 saakka. Vuonna 1898 Baijerilainen Olutpanimo yhdistyi kauppias Gustav Adolf Bäckmanin 1853 perustaman panimon kanssa ja uuden yrityksen nimeksi tuli Bäckmans Ölbryggeri Ab – Bäckmanin Olutpanimo Oy. Bäckmanin ensimmäisen panimon perustamisvuotta pidettiin myöhemmin myös Porin Oluttehtaan perustamisvuotena ja vuosiluku esiintyi loppuun asti panimon tuotteissa.
1920-luvun aikana Bäckmanin Olutpanimon omistus siirtyi konsuli Sulo Salmelinin haltuun, joka omisti myös Pyynikin oluttehtaan kotikaupungissaan Tampereella. Vuonna 1928 hän yhdisti Bäckmanin Olutpanimon ja Satakunnan Mallasjuoman. Toiminnot keskitettiin Porin Oluttehdas Osakeyhtiöksi, jossa aloitettiin muun muassa Karhu-oluen pano vuonna 1929. Vuosina 1940–1959 Porin Oluttehdas kuului Pyynikkiin. Vuonna 1941 sen omitukseen puolestaan liitettiin 1868 perustettu Rauman Oluttehdas. Rauman panimo oli Porin Oluttehtaan hallussa sen toiminnan päättymiseen vuoteen 1969 saakka.
Pyynikkiä johtanut Rosa Salmelin luovutti panimon pojalleen M. Erik Salmelinille vuonna 1959 ja tämä muodosti Porin Oluttehtaasta jälleen itsenäisen yhtiön. Vuonna 1972 se siirtyi Sinebrychoffin haltuun, joka puolestaan on ollut tanskalaisen Carlsbergin omistuksessa vuodesta 1997 lähtien. Panimotoiminta Porin Oluttehtaan tiloissa päättyi syyskuussa 2009 Sinebrychoffin lopettaessa sen toiminnan.
Porin Oluttehtaan tuotannosta noin 80 prosenttia oli Karhu-olutta pullotuksen siirtyessä Keravan panimoon 2007. Parin vuoden kuluttua Koff päätti lakkauttaa Porin oluttehtaan. Päätöksen jälkeen perustettiin kansalaisliike Porin Oluttehtaan puolesta ja se julisti kaikki Koffin tuotteet ostoboikottiin, kunnes tehtaan lakkautuspäätös olisi pyörretty. Porin kaupunki puolestaan paheksui, että sen tekemistä suurista investoinneista huolimatta kaupungin kulttuurihistoriaa tuhottiin. Tehtaan toiminta kuitenkin päättyi syyskuussa 2009.
Porin Oluttehtaan tunnetuin olut oli Karhu, jonka paneminen aloitettiin jo 1929. Panimo valmisti myös virvoitusjuomia aina 1990-luvulle saakka. Valikoimaan kuuluivat yhtiön omien juomien lisäksi muun muassa lisenssillä valmistettu Pepsi sekä Sinebrychoffin Jaffa. Vuonna 1961 Porin Oluttehdas toi ensimmäisenä suomalaispanimona markkinoille tölkkioluet.

Oluttehtaan tontin nykytilanne (2014): Porin Oluttehtaan tontilla jatkaa nykyään panimotoimintaa vuonna 2008 Karhupanimon nimellä perustettu pienpanimo. Vanhan sähkölaitoksen tiloihin perustettu panimo kuuluu nykyään Panimoravintola Beer Hunter'sille ja toimii nimellä Ravintola Panimo.
Oluttehtaan käytössä olleet prosessilaitteistot ja tankit on purettu ja myyty edelleen. Tehtaan vanhalle tontille on kaavoitettu asuinalue, jonka rakentaminen alkaa todennäköisesti lähivuosina. Karhukorttelin nimellä tunnetulle alueelle on suunnitteilla myös torimainen aukio.

SataMaidon rakennus (ennen puhuttiin vain meijeristä):

I) SataMaidon rakennus (ennen puhuttiin vain meijeristä) - kuvannut Jarmo Pyytövaara 13.10.2011.

Samainen Satamaidon rakennus Hallituskadun ja Katariinankadun kulmauksessa - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Ei muutoksia aiempaan kuvaan verrattuna.

Satamaidon rakennus kuvattuna 23.1.2014 (S&J). Viereistä lyseota käydessäni oli luokkakaverinani silloisen meijerin johtajan Kuurin poika.

Satamaidon rakennus Katariinankadun puolelta kuvattuna 23.1.2014 (S&J). Lyseon rakennukset näkyvät jo Valtakadun kulmalla oikeanpuoleisimman talon takaa. Tuo oikealla näkyvän nykyisen kerrostalon nurkan takana (lyseon suunnasta katsottuna) oli suosittu välituntien viettopaikka 70-luvun lyseolaisille. Silloin ei ollut nurkalla kerrostaloa. Samoin samassa korttelissa Katariinankadun ja Valtakadun kulmassa ollut silloinen Kansan myymälä (='maitokauppa' tai 'sekatavarakauppa' puhekielessä tuolloin) ja erillinen leipomorakennus ovat jo purettuja. Välituntipaikkaa kutsuttiin kyseisen Kansan kaupan vuoksi nimellä 'Kansan takana', jonka silloiset luotetuimmat kielimiehemme muokkasivat muotoon 'Behind folket'. Kansan myymälään oli silloisen käytännön mukaan sisäänkäynti keskeltä (Katariinankadun puolelta) pieneen sisävälikköön, josta johti ovet oikealle (maitopuolelle - eli limsat ja munkit) ja vasemmalle (sekatavarat eli karkit). Nykyiset liikennejärjestelyt ovat erilaiset näillä kohdilla - Katariinankatu tekee lenkin vasemmalle vain pysäköintialueelle (lyseon suunnalta etelästä siis tullessa), suora yhteys Hallituskadulle on katkaistu.

Scanian kuvasi Satamaidon maisemissa Sami Nordlund (elokuu 2013) - kiitos käyttöluvasta.


Satamaidon rakennus ja muu Hallituskadun ja Valtakadun rantamaisema kuvattuna 23.1.2014 (S&J) Kirjurinluotoon johtavalta Raumansillalta. Porilainen pakkasaamu valkenemassa.

Porilainen (nyk. Satamaito) suunnittelee muuttoa Ulvilaan. Tässä Porin Ympäristön Osuusmeijeri vuodelta 1949. Kuva Jaakko Leppäsen ja Antti Suomisen teoksesta Muistojen Pori (1986).

Kirjurinluodon silta Vapaudenkadun jatkeena (= Raumansilta):

J) Kokemäenjoen ylittää Vapaudenkadun pohjoispään kohdilla kuvassa näkyvä Raumansilta - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Porilaisten oli/on vaikea hyväksyä sillan nimeä.

Kirjurinluotoon johtavan sillan (Raumansilta) kupeella ~ entisen Hankkijan rantamakasiinin tontilla:

K) Toinen Hankkijan makasiinirakennus oli Karjarantaan johtavan tien ja joen rantakaistaleella aivan nykyisen Kirjurinluodon sillan kupeessa - ehkä Porin upeimmalla/parhaimmalla paikalla? Sen tiloihin puuhasteltiin joskus aikoinaan jazz-kuumeessa hotellimajoitustiloja, mutta projekti ei koskaan toteutunut. Joen rannalla Hankkija-rakennus seisoi kauan tyhjillään odottamassa 'kehitystä', kunnes lopulta purettiin. Nykyisin Shell-huoltamo ja HelmiSimpukka-ravintola matalassa rakennelmassa. Kuvattu pakkasaamun valjetessa 23.1.2014 (S&J).

Nykyisen Raumansillan kupeessa sijainneen Hankkijan funkistyylisen myllyrakennuksen suunnittelija 1930-luvulla oli Erkki Huttunen. Rakennus purettiin v.1985. Kuvassa näkyy itäpäädyn ikkunoissa tulipalon jälkiä. Talo taisi tyhjillään päätöksiä odottaessaan olla välillä 'vallattunakin' - paikalliset nuoret etsivät kokoontumistiloja. Kuvaaja: Jalo Porkkala.

Vapaudenkadun pohjoispäätä:

Entisen Sataleivän rakennus Vapaudenkadun ja uuden Taiteilijakadun risteyksessä:

L) Vapaudenkadun länsipuolella - Oy Sataleivän rakennus. Kuvasi Jarmo Pyytövaara kahdesti 13.10.2011. Muistan 60-luvun loppupuolella Sataleipää pyörittäneen Teuvo Jalkasen, jonka poika Hannu kuului kaveripiiriini koulun ja jalkapallon kautta. Jalklasten perhe asui leipomorakennuksen yläkerroksissa jännittävien porraskäytävien päässä. He muuttivat pois paikkakunnalta vuonna 1967. Näissä uusissa kuvissa Sataleivän rakennus on kyllä jotenkin muuttanut muotoaan noista 60-luvun ajoista, en saa oikein yhteyttä entiseen, vaikka tuttujakin osia on jäänyt jäljelle.
Niin, silloisen Sataleivän leipomorakennuksen eteläpuolelle onkin raivattu uusi katulinja 'Taiteilijankatu', joka ylemmässä kuvassa erkantuu vasemmalle (oikealla Vapaudenkatu) - alempi kuva on otettu Taiteilijankadulta Vapaudenkadun suuntaan. Aiemmin Sataleivän ainoa julkisivu oli Vapaudenkadulle, joten siksi oli vaikeuksia hahmottaa näitä kahta Pyytövaaran kuvaa.


Sataleivän johtaja Teuvo Jalkasen poika Hannu lähetti (27.4.2015) tämän kuvan 60-luvun Sataleivän rakennuksesta - Vapaudenkadulta kuvattuna.

Hannu Jalkanen (27.4.2015): Sataleivän takana "Valleilla" kaksi ylpeää Porin Karhua.

Hannu Jalkanen (27.4.2015): Joskus kesäisin pääsin leipäauton kyytiin kiertämään Satakuntaa. Ei paljon apua ollut, mutta tyhjiä palautuslaatikoita jaksoin kantaa. Lounaaksi pala lauantaimakkaraa tai lenkkiä, voileipä ja maitoa, monesti jonkin kaupan takapihalla. Opin tuntemaan Porin ympäristön erityisen hyvin.

Hannu Jalkanen (27.4.2015): Kuvassa osa Sataleivän henkilökunnasta leipomon suuren ylpeyden eli kiertoarinauunin edessä. Teuvo Jalkanen eturivissä keskellä. Pienelle leipurin pojalle suuri seikkailu, koska uuni oli ensimmäisiä Suomessa, tuotiin osina Saksasta. Kaksi vain saksaa puhuvaa asentajaa haalareissaan, työkengissään toivat tuulahduksen Euroopasta. Sain seurata läheltä työskentelyä ja päästä näkemään ammattimiehet asentamassa, haistamaan saksalaisen konerasvan tuoksua, yrittää käyttää muutamaa englannin sanaa kun sunnuntaisin heidät kutsuttiin meille. Toinen eli Franz Stockert lähti kanssamme sieneenkin ja pelästytti meitä maistelemalla metsässä tatteja raakana. Me lapset saimme kerätä vain rouskuja, maitosieniä.

Hannu Jalkanen (27.4.2015): Korppujen pussittaminen oli rauhallista työtä muuten kiireisessä leipomossa.

Hannu Jalkanen lähetti 7.6.2015 nämä lehtijulkaisut.

Hannu Jalkanen (27.4.2015): Sataleivän henkilökuntaa retkellä, syksyllä sieni- ja puolukkaretkiä, elintarvikealan messuilla Helsingissä. Takana auton umpikorissa oli tilapäiset istuimet - ilman turvavöitä.

Hannu Jalkanen (27.4.2015): Siskoni Anne Jalkanen pyöräilemässä Vapaudenkadulla Sataleivän kohdilla.


Hankkijan rakennukset:

Vapaudenkatua pohjoiseen - jokirantaa kohti, länsipuolella Hankkijan rakennus. Kuvat kirjasesta 'Satakunnan Osuuskauppapiiri - entinen Rauman OK-piiri, 1908-1958, Hankkija, Pori'.

Satakunnan Osuuskaupan viljavaraston toiminta Vapaudenkadun varrella alkoi keväällä 1954. Jarmo Pyytövaara kuvasi rakennuksen 13.10.2011. Miellän tämän 'Hankkijan' rakennuksena - nykyisin 'Sale'.

Samainen nyky-Sale entisissä Hankkijan rakennustiloissa Vapaudenkadun pohjoispäässä - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Kameraan piti juuri Salesta käydä ostamassa paristoja.

Entiset Hankkijan lastauslaiturit Vapaudenkadun puolella nyky-Salen käytössä - kuvattu 23.1.2014 (S&J).

Hallituskadun ja Vapaudenkadun risteyskohdilla:

M) Tämä iäkkään arvokas kerrostalo sijaitsee Hallituskadun ja Vapaudenkadun yhtymäkohdilla vastapäätä Raumansiltaa (Kirjurinluodon siltaa) - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Taustalla Karjarantaan johtavan tien varteen nousseita uusia kerrostaloja. Kuu vielä näkyvissä talon katon päätykolmion luona aamun valjetessa.

Sama kerrostalo Raumansillan kohdilla - kuvattu 23.1.2014 (S&J).

Sama paikka kuvattuna nyt pohjoiseen joen suuntaan - 23.1.2014 (S&J). Hallituskadun ja Vapaudenkadun risteysaluetta. Raumansilta kuvasta vasemmalle.

Katariinankadun pohjoispäätä:

N) Näkymä Katariinankatua etelään kuvattuna 23.1.2014 (S&J). Hallituskatu etualalla, vasemmalla entisen meijerin rakennuksia (SataMaito), seuraava poikkikatu Valtakatu ja vasemmalla sen kulmassa Porin lyseo. Oikealla, osoitteessa Katariinankatu 1, sijaitsi Kansan sekatavarakauppa ja sisäpihalla muistaakseni myös leipomo ('leipätehdas').
Lyseon kohdilla Katariinankadun vastakkaisella länsipuolella oli vielä kouluvuosinani toiminnassa rähjäisessä yksikerroksisessa puutalossa legendaarinen 'Ranta-Ravintola', jota koululaiset kauniisti kutsuivat nimellä 'Ranta-Räkälä'. Siellä ehdin vierailla samalla käynnillä kaksi kertaa - ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Muita kuvan kerrostalojen tieltä kadonneita lyseo-senioreiden muistamia välituntipaikkoja olivat Kulmakauppa Gallen-Kallelankadun ja Katariinankadun luoteiskulmassa ja kulmittain risteyksen vastakulmalla Impi Helmisen leipomo-konditoria. Kulma-Kauppa katosi jo minun aikananani - sen munkit olivat melkoisen ryntäyksen ja etuiluruuhkan arvoisia. Tilalle tulleen (70-luvun alkupuolella) kerrostalon alakerran liiketiloissa toimi epämääräinen keskikaljabaari (nimeä en muista) ja sekatavarakauppa. Impi Helmisen konditoriasta ostettiin tuoreita leivonnaisia. Kadun päässä näkyy poliisi- ja palolaitos.

Antti Suomisen kuva vuodelta 2013 ~ Katariinankatua Länsipuistosta pohjoisen suuntaan. Kiitos käyttöluvasta.


Markku Harell lähetti tämän kuvan 10.4.2014 seuraavin saatesanoin: F.V.Petrellin viinanpolttimo. Osuusliike Kansa R.L. osti maaliskuussa 1923 kiinteistön (kuvassa) osoitteessa Katariinankatu 1. Aiemmin oli tiloissa toiminut F.V.Petrellin viinanpolttimo, joka oli perustettu vuonna 1896 ja silloin osoite ilmoitettiin Katariinankatu 59/2, kyse on samasta osoitteesta ja talosta.

Tämän sivun alussa olevassa vanhassa tontti- ja katukartassa kyseisen rakennuksen paikka löytyy tontilta #59 Katariinankadun ja Valtakadun (ennen Nikolainkatu) kulmasta. Ei näin komeaa tiilirakennusta tainnut enää olla Kansan kaupan läheisyydessä ko. korttelissa 70-luvun alun lyseovuosinani. Muistan Kansan kaupan sijainneen rapatussa, sinapin väriseksi maalatussa jonkinlaisessa kerrostalossa Katariinankadun ja Valtakadun Kansan tontin kulmassa (kulmittain lyseon uutta puolta vastapäätä).
Kuvassa torniosan katolla muuten mielenkiintoinen logo, jossa ilmeisesti karhun kuva ja tekstiä ... lukeekohan siinä KANSA? (11.4.2014). Kuva olisi siten otettu vuoden 1923 jälkeen, jolloin rakennus kuului jo Osuusliike Kansalle.

(JJ - 11.4.2014): Löysin tällaisen 'johtolangan' sivustoamme nuuskimalla - 'Porin Juoma Oy':n logossa oli aikoinaan kuvattuna karhu ja alla teksti 'Kansa' - olenkohan oikeilla 'yhteysjäljillä'?. Imetetteviä karhunpoikasia kaksi.

Markku Harell löysi ja lähetti (11.4.2014) jatkoksi 'Kansan' karhulogon (Ol. Kansan historiikista vuodelta 1927), joten 'Porin Juoma Oy' on kuulunut Osuusliike Kansan toimintakuvioihin ja toimintapaikkana on ollut kyseinen Katariinankatu 1. Kuvassa näkyvät ajoneuvot ovat Kansan leipäkuljetuksiin ja miksei virvoitusjuomiinkin tarkoitettuja. Logossa imetetteviä karhunpoikasia kolme.


Markku Harell lähetti (11.4.2014) aiemmat spekulaatiot varmistavat kirjalliset 'faktatiedot' (tekstit vuoden 1927 kirjasesta 'Osuusliike Kansa R.L. 25 vuotta') seuraavin saatesanoin: Näyttää siltä, että vuosi 1923 on ollut isojen investointien aikaa, niin leipä- kuin virvoitusjuomatehtalla.

(JJ - 12.4.2014): Lisätään keittoon mausteita - missähän mahtoi sijaita ylläolevassa vuoden 1927 tekstissä mainittu 'keskusvarasto' ja missä mielenkiintoinen, lyhytikäiseksi mainittu 'silakkasuolaamo'? Vielä puuttuu myös tieto siitä, milloin kyseinen Petrellin/Kansan liikerakennus purettiin.

(Markku Harell, 21.4.2014): Leipätehtaan rakennus, Rakennus on vuonna 1903 korotettu 3-kerroksiseksi.Torni on purettu korjausten yhteydessä vuonna 1942, samaan aikaan rakennuksen ulkokuorta pelkistettiin huomattavasti, lisäksi tiilitalo rapattiin ja maalattiin harmaaksi. Kansan leipomo ('Ekan leipätehdas', 'Leipämestarit') toimi rakennuksessa vuoden 1988 loppuun saakka. Katariinankadun puolella oli pieni puurakennus (näkyy vähän kuvassa), se muutettiin vuonna 1923 leipämyymäläksi ja vesitehtaaksi. Virvoitusjuomatehtaaksi muutettiin 1940 vapaudenkadunpuolella sijainnut varastorakennus. Rakennukset purettiin vuonna 1989.

(JJ - 22.4.2014): 70-luvulla lyseovuosinani tämä rakennus oli siis viimeisimmässä 'kuosissaan' vielä olemassa ja tuo porttikongi Katariinankadulla on kuvassa aivan silloisen välituntiviettopaikkamme kunnossa. Rakennuskompleksia todellakin ehdittiin rusikoida vuosikymmenten aikana moneen eri muotoon ennen lopullista purkamista v. 1989.

Porin lyseo ja lähiympäristö:

O) Aloitin Porin lyseon käymisen 1.9.1964 ensimmäiseltä luokalta. Lukuvuoden 1964-65 opettajat tässä yhteiskuvassa:
Eturivissä vasemmalta: Leila Pekkarinen, Tyyni Berg, Eeva-Esteri Sarjela, Eeva Suurlahti, Aino Kallasvuo, Pirkko Koivuniemi, Reija Salonen, Pirkko Lettolammi, Toini Eklund, Reino Hannula ja Ilmari Kautto.
Takarivissä vasemmalta: Maire Hymander, Tuulikki Louhenkilpi, Liisa Keto-Tokoi, Terttu Lehto, Hilkka Hannula, Juhani Pälsi, Alpo Aaltonen, Heikki Huopalainen, Jorma Särkkä, Kalervo Nikkilä, Erkki Kalijärvi, Mies Honkanen, Juhani Hyvätti, Pertti Lehtonen, Ossi Valtonen, Heikki Huhtala, Sakari Sulamäki, Viljo Pihlajamäki, Jorma Saari ja Immo Tuominen.

Näistä opettajista tuli monet lyseovuosinani syöpymään sieluuni hyvinkin lujasti - muutamat hyvin myönteisessäkin mielessä. Ensimmäinen luokanvalvojani oli ruotsinkielen opettaja Eeva-Esteri Sarjela.
Pitkäaikaisempia opettajiani näistä olivat Tyyni Berg ("Pärskä" ~ matematiikka), Reija Salonen (äidinkieli), Juhani Pälsi (biologia, maantieto, kemia ..), Kalervo Nikkilä (käsityöt), Jorma Saari (historia), Ossi Valtonen (liikunta ja myöhemmin rehtorina) ja Viljo Pihlajamäki (englanti).
Muistan heidän lisäkseen näistä monen muunkin opettajan olleen lyhyen aikaa opettajanani eri luokkatasoilla - vain muutama heistä ei koskaan toiminut opettajanani - muutaman kasvot ja nimet ovat jääneet aivan vieraiksi.

Rehtori Reino Hannula ei koskaan pitänyt minulle yhtään oppituntia, mutta rehtorina tuli kyllä tutuksi puhutteluissa. Hänen vaimonsa ehti sitä vastoin tehdä unohtumattoman vaikutuksen ruotsin opettajanani muutamien lukuvuosien aikana minulle sopimattomalla tyylillään.

Myönteisimmät muistot kuvan opettajista ovat herroista Ossi Valtonen, Viljo Pihlajamäki ja Jorma Saari.


Tähän yhteyteen pieni muisteluni, jossa osoitus, miten noilta lyseon alkuvuosilta lähti yhteyksiä suoraan arkielämään vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Kun oltiin lyseon ykkösluokalla ja oli kevätjuhla (1965) - Eeva Esteri Sarjela johdatteli meidät voimistelusaliin tuoleille ja meni niin että luokanvalvoja itse tuli istumaan juuri taakseni. Äitini oli laitatuttanut päälleni isoveljiltäni pieneksi käyneen valkoisen kauluspaidan, jollaista en olisi halunnut pitää. Niin kävi, että paidan kova kaulus oli mennyt salissa istuessamme aivan mutkille ja taitoksille. Ja eikös Eeva-Esteri takanani alkanut kesken jonkun oppilasmusiikkiesityksen oikoa takaa kaulustani. Lehahti nöyryytyksen punaa poskille ja Nakki Lehtoset ja muut tirskuivat ympärillä. Oikominen kesti ja nolotus nousi sfääreihin. Pikkumies oli nolona.
No, kului pari vuosikymmentä - johdatin Savossa oman valvontaluokkani paikalliseen juhlasallin ja joku oppilas vingutti viulua rautasaha ja metalliputki-tyylillä, edessäni istui sivukylien kaislikkojärvien kasvatti ... valkoisessa kovakauluksisessa paidassaan, jossa näkyi vuosirenkaiden jäljet. Ja kaulus oli mutkalla ja kiemuroissa. Kumarruin eteenpäin ja aloin oikoa kaulusta - SILLOIN lävitseni löi ainutkertainen muisti-Ahaa-salama Eeva-Esterin ajoilta ... sama tilanne toistui niin prikulleen, että tunsin ihan paranormaalin lehahduksen - Eeva-Esteri hymyili jossain tilannetta. ... (elokuvassa Viva Zapata on aivan samanlainen aikatason rikkova mielleyhtymä, siellä Eeva-Esteri ei kyllä M.Brandoa värisyttele).


(Jenni Kämärä, sähköposti - 13.6.2015): "Tässä lyseon opettajainkuvassa 1964-65 komeilee tätini Pirkko Lettolammi. Sinähän olit nimenomaan Lyseon kasvatteja, lieneekö ollut opettajasi? Tipulassa hän on käynyt itse koulunsa, mutta huomattavasti sivulla 20 olleen luokkakuvan ottohetkeä aiemmin. Se taitaa olla 1950- tai 60-luvulta, mitä nyt tyttöjen muodista osasimme päätellä ..."

(Jukka Joutsi, 19.12.2015): "Pirkko Lettolammi tosiaan opetti minua yhden lukuvuoden ajan, mutta vaikka hän olikin vieraiden kielien opettaja, hän opetti meille kuitenkin äidinkieltä - en muista miksi.


Vasemmalla Tyyne Berg eli "Pärskä" - oikealla Hilkka Hannula (Ensio Peltomäki).

Tyyni Berg eli "Pärskä" oli persoonana mielenkiintoinen tapaus - pelätty laiskanläksyjen ja rangaistuksien sekä huonojen numeroiden antaja, mutta omasi harvinaisen syvällisen huumorinkäytön lahjan, joka monilta taisi jäädä noteeraamatta.
Tyyni Berg oli kehittänyt erikoisen rangaistuksen oppilaille, jotka olivat unohtaneet kirjan tai vihkon kotiinsa. Heidän piti mennä näyttämään kirja Pärskän kotiovelle Viisikantaan kello viisi (tekemättömistä läksyistä seurasi eri kaavojen mukaisia laiskoja eli rangaistuksia).
Muistan kerrankin, miten luokkamme kiltteihin ja tunnollisiin osaajiin kuuluneelta pojalta oli jäänyt kaavakirja kotiin. Hän tuskaili hätäänsä ennen Pärskän tuloa luokkaan. Kokemuksesta neuvoimme hänelle, että reilu ilmoitus heti tunnin alkuun saattaa hänenlaisensa hyvän oppilaan säästää kello viiden iltapäivälenkiltä.
Poika tekikin neuvon mukaan - ilmoitti, ettei ollut löytänyt aamulla kaavakirjaansa. Pärskä katseli poikaa pienen hymyn vireillessä suupielissä ja sanoi mahdollisimman miellyttävällä äänellään: Ei se mitään, löydät varmasti kirjasi kotoa ... (... poika istuutui helpottuneena, mutta Pärskä jatkoi yhdellä sanalla äänensävyn muuttuessa jääpuikoksi) ... viideksi.
Oma arvostukseni Tyyni Bergiä kohtaan perustui hänen tasapuolisuuteensa oppilaidensa käsittelyssä, kaikki saivat maistaa sanallisesta miekasta samalla lailla.
Pärskä palautti kerran matikankokeitaan (nimet tässä 'keksittyjä'): Suominen - nolla, Salminen - nolla, Virtanen - nolla, Lahtinen - yks'miinus ... mitä teistäkin tulee? ... Johtajakauppias X:n pojalla sen sijaan ei ole mitään huolta tulevaisuudestaan ... (mainittu oppilas X nousi ja hymy ylpeänä korvasta korvaan lähti hakemaan koettaan, kunnes ...) Sinä X pääset aina isäsi kauppaan juoksupojaksi - nolla.

Hilkka Hannula (ruotsi) ~ Kerrankin opettaja, joka pysyi sanojensa takana - lupasi minulle nelosen kevääksi jo syksyn ensimmäisillä tunneilla - ja piti lupaksensa korkojen kanssa.

Kuvaamataito oli yksi ehdottomista suosikkiaineistani lyseossakin - ainetta minulle ensimmäisinä vuosina opettanut porilainen taidemaalari Aarne Elomaa puuttuu tästä kuvasta. Kuvassa on äärioikealla toinen kuvaamataiteita opettanut (raumalainen taidemaalari) Immo Tuominen, joka ei koskaan toiminut minun opettajanani.
Aarne Elomaa oli taiteilijapersoona - baskeri päässä oppitunneilla. Yhtenä aamuna hän rauhoitteli meitä häliseviä vintiöitä ikimuistoisesti: Olkaas ny pojat hiljempaa, tänä aamuna baskeriani särkee.

Ehdottomasti plussan puolelle jäi mieleeni myös lukion äidinkielen opettajani Reija Salonen. Matematiikan opettaja Jorma Särkkä ilmestyi opettajaksemme vasta aivan viime metreillä - juuri ennen matematiikan tenttejä. Tenteissä sattui kohdalleni taululla selvitettäväksi minulle mystisiä asioita ja kommenttina kuulin: Ei ole kovin ylösrakentavaa.

Juhani Pälsi oli värikäs opettaja, jonka mielialat saattoivat nopeasti vaihtua laidasta toiseen. Hänen opettamansa aineet eivät olleet ihan omia erikoisalojani, joten en hänen suosiossaan juurikaan paistatellut. Mukava mies silti - niin joskus halutessaan. Osasi 'hikeentyä' kunnolla pienistäkin asioista ja reistasi pitkään - keräsi pahimmillaan 'lelunsa' pois (eli vei lasivitriinistä näytekivensä kotiinsa).
Pälsillä oli puheessaan pieni R-vika. Kemiantunnillamme ensi kertaa esittelyssä oli kaasuliekin aikaansaaminen koeputkiliuosten alle. Ohjeet olivat olleet tarkat, miten liekki säädetään juuri sopivan pieneksi. Eikös naapuripöydän sankarit saaneet säätövivun ääriasentoon ja kaasuliekki nousi humahtaen kattoon asti. Pälsi riensi kauhuissaan paikalle: Tuohan on jo R-ROIHU, per-rhana.

Liikunnanopettaja Ilmari Kautto oli yksi lyseon pitkäaikaisista legendaarisista opettajista, joka ei kuitenkaan koskaan toiminut minun vakituisopettajanani, vaikka joskus 'sijaisena' hänet muistan käyneenkin. Hänestä (eli 'Iivarista') kerrottiin paljon - vanhojakin - tarinoita, mutta omat kokemukseni hänestä jäivät aika 'vähiin'.
Kerran hänen liikuntaryhmänsä pelasi Porin pallokentällä vierekkäisellä lohkolla jalkapalloa toisen opettajan ryhmän kanssa. Ennen peliä oli toisessa ryhmässä alkulämmittely tehty silloisella 'kuntopallolla' (jalkapalloa hiukan suurempi, mutta merkittävästi raskaampi - tarkoitettu käsillä heiteltäväksi). Pelien aikana toisen ryhmän kuntopallo oli jotenkin eksynyt 'Iivarin' puolen pelialueelle ja tämä sitä palauttamaan takaisin. 'Iivari' vihelsi pelin poikki ja sanoi oppilailleen: Katsokaas pojat nyt mallia tyylikkäästä nilkkapotkusta ja otti vauhdin ja potkaisi kuntopalloon, joka käyttäytyi tilanteessa lähinnä kuin kivi. 'Iivari' oli äkkivilkaisulla erehtynyt luulemaan 'nahkakuulaa' tavalliseksi jalkapalloksi.
Naurujen säestämänä 'Iivari' kokosi itsensä ja peli kiireesti käyntiin. Nilkkaan sattui varmasti.
Herralahdessa 'Iivarin' oppilaat juoksivat sataa metriä, opettaja itse otti aikaa sekuntikellolla maaliviivalla. Pojat fuskasivat lähtöpaikkaa reilusti lähemmäksi. 100 metrin juoksun voittajalle 'Iivari' kellotti ajan ja ilmoitti: 10,2 - aika hyvä aika.

Musiikki ei kouluaineena ollut suosikkejani, kirkkourkuri Erkki Kalijärven tunteja oli kai vain ensimmäisellä luokalla. Monta karttakeppiä ehti mies lyödä pöytiin poikki yhden lukuvuoden aikana. Sitä jännitetttin, näyttääkö hän meille kuuluisan 'kulmakarvatemppunsa' - karttakeppi pysyi hänellä pitkinä sojottavien kulmakarvojen varassa vaakasuorassa muuten tukematta.

Kari Rastas lähetti (26.1.2011) tämän Porin lyseon opettajakuvan syyslukukaudelta 1969. Kaikkia opettajia en enää muista/tunne, mutta seuraavassa muutamia poimintoja:
Eturivissä istuu vasemmalla Jorma Särkkä ja keskellä 'myöhempi luokanvalvojani' Raili Järvi (o.s. Korpela). Äärioikealla istuu ensimmäinen luokanvalvojani Eeva-Esteri Sarjela ja hänen vasemmalla puolellaan rehtorin rouva Hilkka Hannula.
Takarivissä seisoo vasemmalla Viljo Pihlajamäki, viides vasemmalta Ossi Valtonen, hänestä oikealle ensin Heikki Huopalainen ja sitten kuvaamataidon Erkki Talari. Takarivissä keskellä (10. vasemmalta) Jorma Saari, seuraavat oikealle Aarne Elomaa (silmälasit) ja Kalervo Nikkilä. Kirjahyllyn edessä taustalla kurkkii silmälasipäinen rehtori Reino Hannula (vaaleapuseroisen, silmälasipäisen naisen takana). Oikeanpuoleisimpana 'välirivissä' Juhani Pälsi ja hänestä kaksi vasemmalle Ilmari Kautto.


Abiluokka 1951 Porin Lyseossa. Olavi Niemi äärimmäisenä oikealla.

Olavi Niemi kirjoittaa lyseovuosien loppuvaiheista seuraavasti:
Minun oppikouluaikanani urheilunumero syntyi yksinkertaisella kaavalla: piti juosta kesällä tonni, talvella piti luistella 500 metriä ja hiihtää 5 kilometrin murtomaahiihto. Ja lehtorimme piti kellonsa kanssa tarkkaa kirjaa kunkin saavutuksista. Tuo systeemi vaikutti ammatinvalintaani ratkaisevasti, joten kerronpa koko stooriin.
"Oli se vihon viimeinen päivä koulussa. Pyhäpuku päällä ja rehtorin asettama valkolakki tunnelmaa kohottamassa. Voimistelusalin avoimesta ikkunasta pilkahtivat hiirenkorvaiset koivut ja lintujen laulu kilpaili " Jo joutui armas aika..." -sävelten kanssa. Itselläni haave joko upseerin tai voimistelunopettajan urasta. Armeijaan oltiin menossa.
"Jumppaa" eli voimistelunopettajankoulutusta ajatellen jopa talvella "sairastin" hiihtokilpailuista, jottei joulutodistuksen kymppi vain putoaisi. Niinpä siinä sulosävelten soidessa ryhdyin aikani kuluksi availemaan rehtorin lakin yhteydessä antamia todistuksia. Lukuaineiden jälkeen tuli sitten ensimmäisenä voimistelunumero. 9 ! Jestas, ajattelin, kylläpä on loikkaajaa hyvitetty, tuskin kärrynpyörä permannolla ja "viisari" rekillä sujuu! Sitten urheilunumero....keväinen linnunlaulu loppui kuin veitsellä leikaten. 5 !
Koulun sankari, maaottelumies! Eihän tällaisella "klapulla" kehtaa edes Helsinkiin lähteä saati "Jumppaa" ajatellakaan!
Ennenkuin poistuimme koulun pihalle "kukittamista" varten, sain koulun käytävällä kiinni suuresti kunnioitetun voimistelunopettajani. Tuon ryhdikkään ja legendaarisen auktoriteetin, entisen olympiaedustajan. Kumma kyllä, sielussani ei tuolloin, niinkuin ei koskaan aikaisemmin tai myöhemminkään ole ollut pienintäkään vihan tapaista tunnetta häntä kohtaan. Olin tuona hetkenä vain sopivasti "puulla päähän lyöty". Siinä sitten yritin olla viimeisen kerran mallioppilas koulun käytävällä, laitoin ylioppilaslakin päästäni kainaloon ja tuo kouluelämäni viiimeinen "oppitunti" oli seuraavanlainen:
- Herra vararehtori, minulla olisi asiaa.
- Mitä sul Niämi ny ennää asiaa o, ku kouluki o jo osaltas ohi?
- No, kun minä ajattelin voimistelunopettajaksi ja tässä todistuksessa on urheilussa 5.
- Kyl sää tiärät, millai mää numerot anna. Vaikk sää ookki huono tonnii juoksee, nii mää annoi sul kuitenkki kesäurheilus kympi. Ja hiihdost sää pinnasi. Se o nolla. Ja kai sää Särkä ( matematiikan lehtorimme ) opeist tiärä, et nolla plus kymppi kahrel jaettun o viitone.
- Mut kyl mää luisteli.
- Älä sää sotke luisteluu tähä.....!
Tuohon retooriseen luistelulauseeseen loppui siis koulunkäyntini Porissa. Viisauttahan siihenkin lauseeseen sisältyi, vaikka sen vasta paljon myöhemmin oivalsin. Asia kerrallaan!
Jumpalle en sitten hakeutunut koskaan ja hyvä oikeastaan olikin, sillä elämästäni - siitä eletystä! - on aina puolet täyttynyt urheilun ja kilpailuhengen ihmeellisellä nektaarilla. Jos se toinenkin puoli olisi ollut samaa työn merkeissä, niin tuskinpa elämä olisi minulle lahjojaan niinkään paljon suonut kuin nyt.
Lähdin siis armeijaan, mahdollisimman kauaksi kotoani itäsuuntaan, lentäjähaaveiden jo ammoin kadottua mosatramppariksi Mikkeliin! Marskin kaupunkiin ja Adolf Ehrnroothin rykmenttiin!


Porin lyseon opettajat syksyllä 1954. Edessä vasemmalta L.I.Kaukamaa, Tauno Hoikko, Eino Salmenperä, Reino Hannula, Jorma Särkkä, Toini Eklund ja Sirkka Laurila. Seisomassa vasemmalta: Väinö I. Haapalainen, Ulla Rauha, Lauri Aalto, Sirkka Hannila, Kalevi Koskinen, Leena-Maija Reunanen, Tapio Koivukoski, Tyyni Berg, Eeva-Esteri Sarjela, Hilkka Hannula, Kalervo Nikkilä ja Raija Laaksonen. Kuva on kirjasta 'Porin lyseo 120 vuotta' (1999).


(Seppo Saine, sähköposti 17.3.2015): Kuva Porin lyseosta isäni kouluajoilta. En tiedä kuvan tarkkaa ikää, sillä kuvasta ei löydy mitään päivämäärää. Oletan kuvan olevan 20-luvulta, koska isäni oli syntynyt 1910.

Isoveljeni luokkakuva: Porin Lyseon 2b-luokka 1957-1958:
Takarivissä vasemmalta: Esko Kosonen, Juhani Nieminen, Seppo Linnainmaa, Jyrki Mustonen, Jorma Mikola, Juhani Ruusuluoto, Jarmo Kytöhonka, Pekka Aaltonen, Matti Tammilaakso, Kalle Rinne, Matti Aaltola ja Sulo Salo.
Keskirivissä vasemmalta: Erkki Lahti, Keijo Isomäki, Esa Eteläniemi, Kari Härkönen, Jaakko Leppänen, Jouko Haukioja, Asko Niemi, Erkki Vuorinen ja Paavo-Juhani Tarna.
Eturivissä vasemmalta: Arvi Ahti, Erkki Kauppi, Hannu Sorri, Erik Villanen, Markku Inkovaara, Hannu Salo, Pekka Lehtilä, Ilmo Parvinen, Seppo Aalto ja Jarmo Joutsi.

Timo Koivumäen kuva vuodelta 1963 - tarkemmat tiedot puuttuvat.


Hannu Jalkanen lähetti tämän Porin Lyseon 3a-luokan 1966-67 kuvan. Lähettäjä itse oikealla opettaja Viljo Pihlajamäen edessä. Kyseinen luokka oli tämän kirjoittajan rinnakkaisluokka, joten samasta ikäluokasta paljon tuttuja kasvoja: Jukka Nurminen, Timo Salminen, Esko Siirto, Pekka Punkari ja Jarmo Hyttinen.

Jussi Koskinen lähetti 13.5.2015 tämän Porin Lyseon 3b-luokan 1966-67 kuvan.

Takarivissä (vasemmalta): Timo Virtanen, Pertti Mäkeläinen, Ilkka Aromaa, Pekka Noren, Jussi Koskinen, Arto Salminen, Jorma Rannaste, Seppo Pihlajamäki, Juha Sjövall, ja Pentti Mattila.
Keskirivissä (vasemmalta): -?- , Seppo Louhenkilpi, Mauno Savinen, Paavo Kauppi, Hannu Raivio, Olli Kurki, Seppo Landgren, Lasse Hakula, Juha Rauhalammi ja Jukka Joutsi.
Eturiuvissä (vasemmalta): Ilkka Piisi, Tapio Kivimäki, Esa Mäntylä, Kari Lampivuo, Olli Salminen, Hannu Aarnio, Seppo Katajainen, Hannu Kylänpää, Markku Lehtonen ja Kimmo Valli.

(Kimmo Luoti, sähköposti 25.8.2015): Kuvasta Porin lyseon III b luokasta lukuvuodelta 1966-67. Huomaan tunnistavani yläriviltä kahdet tutut kasvot. Keskiriville on jäänyt yksi tunnistamaton henkilö. Sattumoisin minulla on tuon lukuvuoden vuosikertomus tallessa ja luokan oppilastietoja vertaillessani tuo tunnistamaton saattaisi olla mahdollisesti Pekka Koivisto, josta on merkintä, että hän olisi eronnut koulusta 24.10.1966. Eli ilmeisesti melko pian kuvan ottamisen jälkeen. Mahtaako pitää paikkansa? Ystävällisin terveisin, Kimmo Luoti (PL V b 1966-67).


Porin lyseon piha kuvattuna 26.12.1981 (S&J). Olin lähtenyt kevään 1974 kirjoitusten jälkeen tästä opinahjosta. Tyhjä jouluinen piha täynnä muistoja.
Opettajienhuoneen ikkunat sijaitsivat ensimmäisessä varsinaisessa kerroksessa vasemmalla olevan oven ja koripallotelineen välissä.

Lyseon vanhaa puolta 2010-luvulta. 1960-70-luvuilla seinät olivat puhtaan valkoiset (molemmat kuvat: Lyseon seniorit).
Alemman kuvan portaiden alapäästä oikealle ja oltiin "Sösö" Nikkilän käsityöluokan salaperäisissä syövereissä.


Porin Lyseo kuvattuna 'nykykunnossaan' (2011), kuvan ottaja Antti Suominen lähetti kuvan 23.8.2011 käyttöömme. Opinahjosta keväällä 1974 ylioppilaaksi kirjoittaneelle kuva on melko 'vieras', sillä kovin on koulun ulkoasu ja ympäristö muuttunut sitten omien 'jälki-istuntojen'. Porin Olut-tekstikin taitaa nykyisin olla lähinnä pelkkää rekvisiittaa.
Kuvassa keskellä näkyvä lyseon (violetti!) 'vanhapuoli' oli omina vuosinani väriltään sinapinkeltainen ja porttikäytästä vasemmalle alkoi muistaakseni Porin pisimpänä pidetty asuinpuutalo (ikkunoiden määrän mukaan laskettuna).
Vanhan puolen toisessa kerroksessa sijaitsi 60-70-luvuilla 'vanha voimistelusali', joka herättää vieläkin hyvin kiusallisia muistoja. Se oli omistettu tuolloin kokonaan telinevoimistelulle ja luoja tietää oman silloisen suhtautumiseni telinevoimisteluun. Kyseisinä 'vanhan salin liikuntapäivinä' muissakin oppilaissa alkoi ilmetä yllättävää oireilua. Tautien ja vaivojen aiheet ja selitykset olivat loputtomia. Kekseliäisyydellä ei olut rajoja - Ossi Valtonen olisi voinut koota niistä eläkevuosinaan kirjan. 'Estyneiksi' hyväksytyt onnelliset saivat seurata salin reunalla hyppytelineiden päällä istuen muiden äheltämisiä. Olkisten pehmustepatjojen täytyi olla 1800-luvulta peräisin. Samoilta ajoilta lieni peräisin myös rakenteisiin pinttynyt yletön hien haju.

Mopolla ei kukaan itseään kunnioittava lyseolainen tullut omien kouluvuosieni aikana kouluun, moottoripyörät olivat kuitenkin jo toinen juttu. Vanhimmilla alkoi olla autojakin käytössä, eräs legendaarinen Trabant Vähärauman suunnalta on erityisesti jäänyt mieleeni - ollessani kyydissä kuskin vieressä istuin oli käännetty asentoon 'selkä menosuuntaan'. Eräissä liikennevaloissa muistan viereemme lipuneen ison Mersun, jonka kuljettaja valojen vaihtumista odotellessaan sivusilmällä vilkaisi vasemmalle huomaten oudon istuma-asentoni. Katseemme kohtasivat - olimme kasvokkain vain muutamia kymmeniä senttejä välissämme. Arvokkaan pidättyväisen keski-ikäisen mersujuppikuskin huulille todistettavasti karkasi hetkeksi hyväksyvä hymy, ehkä moinen Trabant vieressä putputtamassa muistutti häntä jostain, minkä hän uraputkessaan oli kadottanut jo kauan sitten.

(Antti Suominen, sähköposti, 23.8.2011): Lyseon koko kortteli on nykyään mopojen ja mopoautojen saartama. Sanotaan, että Porissa on eniten mopoautoja koko Suomessa.

Porin lyseon penkinpainajaiset (vuosiluku ei tiedossa) - lähetti Erkki Kauppi 7.9.2012. Kuvauspaikka ei tiedossa (tähtikaukoputki ikkunalla).

Lyseon naapurin Anniksen seinillä vielä näkyvissä vanhoja liikenimiä - kuva 'Anniksen' nettisivulta (2011). 'Savokarla Oy' on kiinteistö- ja lähipalveluiden yritys, joka nykyisin toimii Porissa muualla.
Tämä 'Annis' on minulle täysin uusi ilmestys. Viereisestä lyseosta kun lähdin 1974 näissä tiloissa toimi jokin tekstiilialan yritys, jonka nimi oli ehkä 'Sataneule' tai vastaava - välillä liiketilat olivat noinakin vuosina tyhjillään. Lyseon vanhan puolen ikkunoista näki pimeinä talviaamuina valaistuihin liiketiloihin kuin teatterinlavalle - olipahan jotain seurattavaa.

(Nettisivulta 'Annis - kaaoksesta syntyy kauneus', 2011): Annankatu 6:n teollinen historia alkoi vuonna 1873 kun oluenpanija Elias Wessman rakennutti Aapo Sairasen suunnitteleman kivisen kellarirakennuksen ja sen maanpäällisen ullakko-osan Porin toiseen kaupunginosaan tontille 69. Wessmanin panimo siirtyi L.G. Östlingin omistukseen myöhemmin 1870-luvulla, mutta ajautui konkurssiin jo vuonna 1895. Oluenteko kuitenkin jatkui aiemmin Bayerilaisen Oluttehtaan panimomestarin Ernst Asplundin ostettua rakennuksen. Hän aloitti Annankadulla myös virvoitusjuomien ja kivennäisveden, kuten Wischyn, Soodan ja Tiwoli-Samppanjan valmistuksen.
1900-luvulle tultaessa omistussuhteet muuttuivat, mutta oluen ja virvoitusjuomien valmistus jatkui. Alkuperäinen rakennus sai korkeutta vuonna 1915 kun Bäckmanin olutpanimo rakennutti tiilestä kellarirakennuksen päälle varasto-, pesu- ja pastörointitilat. Rakennus alkoi saada nykyisiä muotojaan suunnittelija J. Saarenheimon kynästä kun osa sen Annankadun puoleisista suurista kaari-ikkunoista valmistui.
Vuonna 1935 tultaessa Honkasen kirjasitomo lopetti juomien valmistuksen Annankadulla ja aloitti samoissa tiloissa kirjapainotoiminnan. Yritys laajensi tuotantoaan, ja aiempaan panimorakennukseen rakennettiin vuonna 1938 toinen kerros sekä ullakko. Rakennus kasvoi myös pituutta ja leveyttä, saavuttaen nykyiset mittansa. Ensimmäisessä kerroksessa olivat kirjapaino, viivaamo, vihkovalmistamo, pakkaamo, pukuhuone ja tarveainevarasto. Toinen kerros oli yksi suuri ja valoisa työtila. Ullakko jätettiin avonaiseksi tilaksi, mahdollista laajentumista silmälläpitäen. Annankatu 6:n ulkomuoto on pysynyt lähes muuttumattomana Arvo J. Suomen vuoden 1938 piirtämästä näkemyksestä.
Työt jatkuivat kaksikymmentä vuotta, kunnes Honkasen kirjasitomo teki konkurssin vuonna 1958. Porin kaupunki osti tontin rakennuksineen helmikuussa 1963 Honkasen perikunnalta ja rakennuksen teollinen historia jatkui tekstiilituotannolla. Annankadulla toiminut paitatehdas otti vuonna 1969 käyttöönsä myös kolmannen kerroksen, laajentaen talon toiminnan täyteen kapasiteettiin. Tekstiilikaudelta on jäljellä vielä seiniin maalatut firman nimet.
1980-luvulle tultaessa teollinen tuotanto oli loppunut Annankatu 6:ssa. Samana vuonna uusia tiloja etsivät Porin teatterinuoret löysivät rakennuksen ja valtasivat sen kulttuurikäyttöön.

P) Pohjoispuiston, Valtakadun, Otavankadun ja Gallen-Kallelankadun rajoittaman korttelin sisäpihanäkymää kuvattuna 23.1.2014 (S&J). Taustalla Otavankadun länsipuolen Teyveystalo.

Otavankatu:

Q) Otavankadun itäpuolella - Länsipuiston ja Gallen-Kallelankadun rajoittaman korttelin keskivaiheilla sijaitsi ainakin vielä kuvaushetkellä 18.2.2014 tämä mielenkiintoinen rakennus. Kuvasi Jarmo Pyytövaara - kiitos. Violetti 'kaakelitalo' taustalla on kirjasto.

Porin Tulitikkutehtaan henkilökunnan laskiaisajelu menossa 16.2.1954 edellisen kuvan rakennuksen edustalla Otavankadulla (numero 8). Kuvat Jarmo Pyytövaaran kokoelmista - kiitos.

Gallen-Kallelankadun ja Otavankadun kulmatontilla:

R) (Juhani Vinberg): "Entinen Satakunnan Mallasjuoman talo Otavankadun ja Gallen-Kallelankadun risteyksessä - kuva Satakunnan Kansasta."

Entinen Satakunnan Museon rakennus Gallen-Kallelankadun ja Otavankadun kulmatontilla:

S) (Antti Suominen): "Satakunnan museo vuonna 1969. Museo toimi Iltaman-talossa 1903 - 1973 Torikadun (nyk. Gallen-Kallelankatu) ja Otavankadun kulmatontilla kuten kirjastokin. Museonjohtaja Unto Salo aloitti kokoelmien uudelleenjärjestelyn johtaja-aikanaan 1958 - 1972. Uusi museo Hallituskadulle valmistui 1973. Monet, erityisesti koululaiset, muistavat varmaan käynnit vanhassa museossa."

(Juhani Vinberg):"Satakunnan Museon pihalla, eipä jatkunut kavereilla rautatieläisyys kummallakaan. Kuvausaika menee jonnekin 40-luvun alkupuolelle. Minä istun tenderissä - Pekka Aaltio on tuo toinen kaveri."

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Porin sivulle #21

Takaisin Pori-sivujemme alkuhakemistoon.