Porin Kuudennenosan keskustasta erottava ratakuoppa: =1> A) Porissa on kaupunginosat nimetty numeroilla. Kuudesosa rajoittuu Porin rautatieasemalta Mäntyluodon ja Reposaaren satamiin jatkavan rautatien länsipuolelle. Pohjoisreunan muodostaa länteen johtava valtaväylä Maantiekatu - eteläreunassa Kalevanpuisto . Lännessä rajakatuna on Rauhanpuisto. Kaupungin varsinainen keskusta sijaitsee kuvasta oikealle, itään. Kuudesosa esiintyy joissakin yhteyksissä myös nimellä Päärnäinen, joka ei kyllä ollut kovin yleisessä käytössä omana asuinaikanani 1959-67. Puhekielessä kankea Kuudesosa oli saanut muodon Kuukkari. Kohdassa, jossa kyseinen Maantiekatu ylittää satamiin johtavat raiteet, sijaitsee kuvassa taustalla näkyvä Valtionsilta. Valtionsillan takana kuvassa erottuu Porin vesitorni, jolla vieläkin on kuulemma paineentasaustehtäviä. Kuvattu 1.7.1981 (S&J). Tämän kirjoittaja asui Porin Kuudennessaosassa (Laamanninkatu 1) - kuvassa näkyvän ratakuopan vasemmalla länsipuolella Nummi-yhtiön nimellä kutsutussa puutaloasuntokorttelissa vuodet 1959-67. Radan takana kulkee junaradan suuntaisesti proosallisesti Ratakatu. Tämä kuvassa näkyvä itäpuolen radanvierusniitty toimi useat vuodet poikaporukkamme jalkapallokenttänä - silloin ei niityn kasvit kyllä koskaan ehtineet pelien alla kasvaa noin täyteen mittaansa. Pelejä eivät keskeyttäneet kuin ohipuuskuttavat, pitkät tavarajunat, joita tuolloin vielä vetivät upeat mustat höyryveturit. Tapana oli laskea satamaan menevien ja sieltä tulevien tavarajunien vaunut - niinpä tavarajunia yleisesti kutsuttiinkin nimellä laskujunat. Muita pelipaikkoja olivat läheiset virallisten puistojen nurmikkoalueet, mutta niissä pelejä häiritsivät polkupyörin salakavalan äänettömästi liikkuneet puistovahdit eli Puisto-Paavalit. Tämä ratapenkkakenttä ei kuulunut Puisto-Paavalien reviiriin, joten pelit sujuivat täällä rauhassa. Kuvausaikaan 80-luvulla radan ylittäminen onnistui vielä jalkamiehiltä ja pyöräilijöiltäkin - myöhemmin radan reunat on aidattu ja kulku radan yli estetty. Sitä oli useaan kertaan yritetty vastaavin aidoin ja puomein estää jo 60-luvullakin, mutta siinä onnistumatta. Radan yli oli näillä kohdin kaksi ylityskohtaa: Esivallankadun jatke ratojen yli keskustaan (kuvauskohdassa), eteläisempi toinen ylityspaikka oli viereisen Laamanninkadun jatkeena. Aidan tulo ratavierustoille on merkittävästi hankaloittanut kuudesosalaisten kulkua keskustaan - nykyisin pääsee siis vain mainitun Valtionsillan kautta tai kauempaa etelästä palo- ja poliisiaseman kohdilta alikäytävästä. Onneksi ei tuolloin omana aikanamme uhkasakkojenkaan voimalla annettu periksi! Sama radanvieruskenttämme paikka kuvattuna 32½ vuotta myöhemmin (23.1.2014 - S&J) - tuossa viidakossa ei enää paljoa pelailtaisi. Valtionsiltakaan ei näy läpi. Jorma Lindqvist kuvasi Valtionsillan katveessa 2.5.2020 (käyttölupa 2016-1-C, kiitos). =1> Tässä 1.7.1981 otetussa kuvassa (S&J) näkyy edellisen kuvan ottopaikka radan toisella puolella vaalean muuntajan luona. Varsinaisessa ratakuopassa kulkee kaksi raideparia - toinen Mäntyluotoon ja Reposaareen, toinen veturitalleille. Tämä kuva on otettu ylempää Kuudennenosan puolelta järjestelyraiteelta, joka loppui juuri Nummi-yhtiön korttelirakennuksen kohdalla stoppariin. Kyseinen este näkyy aivan kuvan äärireunassa vasemmalla. Asuinaikanamme 1959-67 onnistui yhden höyryveturin myöhästyä jarrutuksessaan ja liukua stopparista läpi ratamontun kulkupolulle lenkalleen roikkumaan. Taustalla näkyy Valtionsilta, jolla näkyy kuvaushetkellä kaupunginpuolelle juuri laskeutuvan Vähärauman paikallisbussi. Sillan kaupunginpäässä (linjurista oikealle, puiden takana) näkyy korkea kerrostalo, jonka rakennusvaiheessa katolta putosi rakennustöissä ollut nuorimies. Hän oli katolla nostanut käsivarassa levyä ja tuuli oli tarttunut kantamukseen - nuorukainen putosi suoraan kaikki kerrosvälit alas lautakasaan - ja säilyi hengissä. Muistan kaveria haastatellun (lehtiuutisessa) onnettomuuden jälkeen ja hänen ainoan suuremman murheensa silloin olleen, ettei päässytkään putoamisensa takia Kanariansaarille nakkilalaisseuransa ryhmämatkalle mukaan. =1> Tämä kuva on otettu 1.7.1981 (S&J) melkein samalta paikalta kuin edellinen, mutta nyt päinvastaiseen suuntaan eli etelään rautatieasemalle. Vasemmalla erottuu vaalea poliisi- ja paloasema. Rautatieasema jää juuri näkymättömiin ratapihan kaartuessa vasemmalle. Nuorimies on kuvassa juuri polkupyörällään ylittämässä kaupungin suuntaan ratakuoppaa, mikä siis ei nykyaikana enää onnistu. Muistikuvissani yli 40 vuoden takaa (asuinajaltani 1959-67) tämä ratakuoppa on paljon jyrkkäreunaisempi ja muutenkin jännempi. Raideparin kuvaajan puolella näkyy vaaleaa hiekkamaata, niillä kohdin hypättiin pituutta ja kolmiloikkaa ja rahdattiin pennejä ratakiskoille tavarajunien litistettäväksi. Järjestettiin joskus myös tyhmänrohkeita kokeita, kuka uskalsi olla tavarajunan tullessa kyykyssä lähimpänä kiskoja. Veturimiehet eivät eleistään päätelleen ko. tempuista pitäneet. Rataparin poliisiaseman puolella näkyy kuvassakin vielä rinteessä hiekkakaivantoja. Sinne kaiveltiin luolia, kuoppia ja kätköpaikkoja käynnissä olleiden seikkailujen vaatimusten mukaisesti - kovin vaatimattoman matalilta nekin hiekkarinteet kuvassa näyttävät. Myös raiteiden hiekkarinnepuolelle mahtui pituushyppypaikka. LISÄYS (JJ, 28.11.2010): Edellisessä kuvassa oikealla oleva yksinäinen pistoraide on alempana kuvaruudussa B olevan vuoden 1995 vesitornista otetun valokuvan (J.Pyytövaara) mukaan purettu kokonaan pois - eli laitettu rullalle. Muuntaja saanut kylkeensä paikallisten töhrijöiden jäljet ~ 23.1.2014 (S&J). Paikallinen Incredible String Band-fani iskenyt ihailunsa inspiraatiossa muuntajaan ~ 23.1.2014 (S&J). Kohdalle, jolla tätä kuvaa ottaessani 23.1.2014 (S&J) seisoin, oli 60-luvulla jätetty ratamontun reunalle irtolava. Sen päätylevyyn naapurustomme pojat (en itse onneksi ollut tässä projektissa mukana) olivat keksineet kiinnittää tukevasti noin metrisen Y-kirjaimen muotoisen ritsapuun ja hylätyn polkupyörän sisäkumista oli järjestynyt kätevästi venyvä ritsakumi. Koeammukseksi oli valikoitunut n. 10 cm halkaisijaltaan ollut kivenmurikka ja kolmen pojan yhteisvedolla oli kiskottu liikkuvat taakse ja ammus matkaan. Ritsapyssy oli ilmeisesti ylittänyt suorituskyvyltään reilusti poikien odotukset, sillä ammuskivi oli lentänyt kuvaussuuntaan - koko kuvassa näkyvän ratamonttualueen yli - Ratakadun varressa kuvassa näkyvistä kolmesta talosta keskimmäisen asuinrakennuksen keittiönikkunasta sisään! Ilmeisesti hiukan väritetyssä versiossa osattiin lisäksi kertoa, että kivi oli osunut perheen juuri aterioidessa keittiön pöydän ääressä sen keskelle sijoitettuun soppakulhoon.

Ratanäkymiä Valtionsillan ja alikäytävän väliltä: B) Jarmo Pyytövaaran Porin vesitornista 8.8.1996 ottama kuva, kamera on suuntautunut veturitalleille ja Mäntyluotoon/Reposaarelle johtavien raiteiden yli palo- ja poliisiaseman ja Satakunnankadun varrella olevien kerrostalojen peittämän rautatieaseman suuntaan. Massiivisen palo- ja poliisiaseman takaa päästään kaupungin keskusta-alueelta ulos eteläpuolelle ratapihan alikäytävän kautta. Ratapihan takana taustalla erottuvat Porin lentoaseman kiitoradat. Yksinäinen diesel-veturi kruunaa tämän hienon otoksen. Kuvan keskellä erottuu valkoinen muuntajarakennus, jonka ympäriltä (kuvaruudussa A) tulikin jo kerrottua 'muisteluksia'. Ratamonttuun ja sen reuna-alueille on kuvan mukaan sitten 'omien päivien' ehtinyt alkaa 'metsittymisen' prosessi, jonka ratojen ylikulkemisen onnistunut estäminen on mahdollistanut. Kuvasta erottuu myös se yksityiskohta, että ratapenkan 'Kuudennenosan' puolelta on mitä ilmeisemmin poistettu yksittäinen pistoraide, joka sijaitsi varsinaisia montun pohjalla kulkevia kiskoja korkeammalla aivan puiston pensasaidan takana. Pistoraiteen 'stopparihan' osui aikoinaan juuri asumamme 'Nummi'-yhtiön kohdalle, joten se tuli hyvinkin tutuksi noina vuosina. Kuten kerrottu jo edellä, yhden pienemmän veturin onnistui siitä 'stopparista' ajaa ikimuistoisesti läpikin. Aimo Vainio kuvasi tämän mielenkiintoisen otoksen vesitornista syyskuussa 1959 (kiitos Tapani Vainiolle). Olimme kuvaushetkellä asuneet vasta vähän aikaa Nummi-yhtiössä, joka näkyy tässä kuvassa laajalti ratakuopan oikealla puolella (valkoisena). Tässä kuvassa näkyy tämän kirjoittajan elinympäristöä tuolloin, nuo ratakuopalla ja sen reunoilla risteilevät polut saivat muotoaan minunkin tossuistani. Ratakuopan itäpuolella (vasemmalla) oleva valkoisen muuntajan viereinen nurmikkoalue oli varsinkin peliemme "wembleyksi" muokkaama. Pituus- ja kolmiloikkapaikkammekin näkyy hyvin kiskojen vieressä asemalle päin n. 100m muuntajasta. Missähän minä olinkaan touhuamassa tuolla hetkellä kun Aimo Vainio kamerallaan tämän kuvan näpsäisi? Syyskuussa 1959 täytin 6 vuotta. Edellisessä ilmakuvassa erottuvan muuntajan luota kuva ratakuopan yli Kuudennenosan Esivallankadun ja Ratakadun risteykseen ~ 23.1.2014 (S&J). Risteyksen kohdalla oli penkereellä aikoinaan pistoraiteen 'stoppari', josta oli yhden veturinkin kokeilema putous ylikulkupolulle. Kyseisen paikan muodot ovat pyöristyneet näkymättömiin. Samalta paikalta ratamontun yli kuvattuna Nummi-yhtiö Laamamnninkadun ja Esivallankadun välissä, Ratakadun varrella ~ 23.1.2014 (S&J). Huomaa vaihde. Valtionsillalta etelään ratamontun suuntaan ~ 23.1.2014 (S&J). Aikoinaan montun pohjalla kulki koko matkan kahdet raiteet rinnakkain - nykyisin vaihderatkaisu. Vasemmalla: Valtionsillalta näkymä ratamonttuun VHS-videonauhamme pysäytyskuvassa. Radat erillään koko näkymällä - kuvattu 15.4.1990 (S&J). Sivuraide ja toppari vielä näkyvissä. Oikealla lähikuva sivuraiteen topparista Nummi-yhtiön Esivallankadun puoleisella nurkalla - 15.4.1990 (S&J). Piikkilankaa tarvittu rataoikaisijoiden hätistelemiseksi.

Ratavarren kuvia Kuudennenosan puolelta (Nummi-yhtiön kohdalta) vuosilta 1966-67: C) Asuimme Nummi-yhtiössä 1959-67. Näkymä Ratakadun puoleisen huoneemme ikkunasta koilliseen ratakuopan suuntaan. Puistokaistaleen takana erottuu korotettu sivuraide, joka päättyy toppariin. Mäntyluodon ja veturitallien raiteet kulkevan taaempana ratamontun pohjalla näkymättömissä. Kuva on kesältä 1966 (P.Joutsi). Kuvan topparista onnistui asumisaikanamme yhden pienen höyryveturin ajaa läpi hiljaisella vauhdilla - veturi jäi pystyyn radan päähän. Tämän kuvan ottomotiiviksi en keksi muuta kuin silloisen kinofilmikameran ikävä ominaisuus pätkiä kuvaruutuja filmin alussa ja lopussa. Siksi molemmissa päissä piti varmistaa turhemmilla taideotoksilla, ettei mitään tärkeää otosta jäänyt mainitusta syystä tulematta kunnolla talteen filmille. Nummi-yhtiön seinustalta ratakuopan yli koilliseen muuntajan suuntaan - kesä 1966. (Yrjö Nordlund, 4.8.2014): Poltettiin sen muuntajan takana kavierien kanssa monet tupakat, ikä oli 14 vuotta. (Terttu Lähteenlahti, 5.8.2014): Me kuunneltiin siinä "musaa" - asuin siinä vieressä - Äestäjänkatu 13. Edelleen ~ Ratakadun sorapintaa ratakuopan ja topparin suuntaan - kesä 1966 (JJ). Kuvasin tämän v. 1966 edellä esitellyllä järjestelyraiteen topparilla - taustalla Valtionsilta (JJ). Samaisen sivuraiteen varrelta - Nummiyhtiön kohdalla - vuonna 1966 .

Valtionsilta: D) Valtionsilta kuvattuna 23.1.2014 (S&J) pohjoispuolelta - vesitornin puiston reunamilta. Valtionsilta johtaa Kuudennenosan pohjoisreunassa Maantiekadulta liikenteen keskustaan Mäntyluodon ja veturitalleille johtavien raiteiden yli Itsenäisyydenkadulle. Keskustan puolelta nousu Valtionsillalle tapahtuu Mikonkadulta. Paikalla sijaitsi aiemmin puusilta hieman pohjoisempana vanhan aseman suunnassa. Nykyinen Valtionsilta valmistui samana vuonna kuin vesitorni (Bertel Strömmer) - 1935. Valtionsilta VHS-videonauhamme pysäytyskuvassa. Pienenä kuriositeettina vain - tämän kirjoittaja työntämässä lastenvaunuja sillalla 15.4.1990 (S&J). Kuvan oikeassa alanurkassa näkyvä kaiteen päällinen jatkui yhtenäisenä koko sillan yli Maantiekadun puolelle asti. Se oli noin 10cm leveä. Kaiteelle noustiin suorittamaan nuorallakävelyä ahkerasti - ja tietenkin 'rohkeuskilpailuna' oli kävellä sillankin osuus kaiteella. Onneksi tyydyin kokeilemaan vain pengerosuuksilla. Valtionsilta kuvattu eteläpuolelta 23.1.2014 (S&J). Kevyen liikenteen väylä sillan alitse on rakennettu 60-luvun eli minun aikojeni jälkeen. Valtionsillan alla temmeltäessä pikkupoikana alussa tuli kerran vaaratilanne - itäpuolen pilarien välistä juoksin muovirevolveri sauhuten henkipattoja karkuun - suoraan kiskoille tähystämättä . Aseman suunnasta tuli pauhaten musta höyryveturi jo järkyttävän lähellä kuin väkisinkin päälle aikoen. Säikähdyksestä lamaannuin, vartalon läpi meni kuin sähköisku - siitä onnekseni tokenin ja ehdin kirjaimellisesti viime hetkellä alta pois. Tuolloin pilareita oli vähemmän ja ne olivat vastaavasti paksumpia ja näkyvyyttä peittävämpiä. Kuvattu turvallisesti 23.1.2014 (S&J). Valtionsillan alla - kaikki kuvattu 21.3.2014 (S&J).

Aikaisempi Valtionsilta: E) Markku Harell lähetti 6.4.2014 tämän kuvan Valtionsillan ensimmäisestä puuversiosta, jolle Maantiekatu kulki tuolloin vanhan hautausmaan kiviaitaa seuraillen. Silta johti rautatien yli suoraan Mikonkadulle eli samaan kohtaan, mistä nykyisin uudelle kivisillalle tulee keskustasta länteen ajava liikenne. Vanha silta sijaitsi noin 20-30 metriä pohjoisempana kuin nykyinen. Vesitorni ja uusi silta rakennettiin v. 1935. Tämän kuvan ajankohta ei ole tarkalleen tiedossa. Eiköhän nykyisen Maantiekadun varrelta ole vielä löydettävissä joku noista kuvassa taustalla näkyvistä rakennuksista - tutulta niiden muodot ainakin näyttävät. Väinönkadun kulmassa nykyinen Lujakumi (Michelin) lienee nykyisin kuvassa taustalla näkyvässä rakennuksessa - ja sama kuvan puurakennus taitaa olla yhä vastapäätä kadun toisellakin puolella? Markku Harell lähetti 6.4.2014 tämänkin kuvan vanhalta puiselta Valtionsillalta - kuvausvuosi näkyy merkatun kuvaan: 1920. Vanhan puisen Valtionsillan paikka kuvattuna nykypäivänä (23.1.2014 - S&J) - noin 20-30 metriä nykyisestä sillasta - suoraan Mikonkadulle.