PORI - sivu #19:
KESKUSTAN ALUE: Eteläpuisto - Itsenäisyydenkatu - Vapaudenkatu - Länsipuisto.

(Svala & Jukka Joutsi * heinäkuu 2009 ~ viimeisimmät lisäykset: 19.12.2015)

Itsenäisyydenkadun ja Eteläpuiston risteyksen paikkeilla:

A) Tammisen Arska ja risukuorma 1979. Aarne Tamminen oli vuosikausia koiriensa Pikun ja Grandin kanssa tuttu näku porilaisille. Hänellä oli tapana lämmitellä talvensa metsästä keräämällään jätepuulla. Lähtö liikennevaloista risukuorman ja kahden koiran kanssa oli vähän hidasta, mutta tuohon aikaan autoilijat olivat kohteliaita.

Teksti ja kuva ovat Antti Suomisen kirjasta ('Näin minä sen näin', 2003). Taustan kerrostalon matalammassa liikeosassa näkyy teksti 'Sound Center'~ Luvianpuistokadun/Otavankadun ja Itsenäisyyskadun kulmassa (paikan varmistuksesta kiitos: Mika Lundgren, sähköposti 11.1.2013). Liikennevalot siis Eteläpuiston eteläpäässä - Cygnaeuksen koulun puiston pohjoisreunalla.
Tämän kirjoittaja alkoi 1970-luvun puolivälin jälkeen oleskella vähemmän Porissa, joten se selittänee, ettei 'Tammisen Arskasta' koirineen ei ole mieleeni jäänyt minkäänlaista muistikuvaa.


Itsenäisyydenkadun ja Mikonkadun risteyksen paikkeilla:

Eteläpuiston länsipuolta - kuvattu 23.1.2014 (S&J) Liisankadun risteyksen kohdilta - oikealla pitkään toiminut 'Heikkilän hautaustoimisto'. Mikonkadun risteys on kuvassa pitkän ja matalan puurakennuksen jälkeen. Eteläpuisto päättyy Itsenäisyydenkatuun ja Cygnaeuksen koulun puistoalueeseen.

Eteläpuiston keskellä olevalta puistokäytävältä etelään kohti Cygnaeuksen koulua - 23.1.2014 (S&J).


Eteläpuiston ja Liisankadun risteyksen paikkeilla:

Lyseon abiturientit keväällä 1977 kaartamassa Eteläpuiston ja Liisankadun kulmassa - kuva lyseon arkistosta.

Tulvapäivä 12.8.2007 Eteläpuistossa:

B) Oskari Piepponen kuvasi 12.8.2007 Mikonkatu 13:n parvekkeelta näkymän Eteläpuistoon, joka oli rankkasateen jäljiltä alkanut tulvia.

Samalta rankkasadepäivältä 12.8.2007 Mikonkatu 13:n parvekkeelta näkymä Eteläpuistoon (Oskari Piepponen lähetti molemmat kuvansa 9.3.2014 - kiitos).


Eteläpuiston länsireunaa:

Eteläpuiston länsipuolta Itäpuiston ja Liisankadun väliltä ~ "Kino-Palatsin" talo. Kuvattu 23.1.2014 (S&J).

Martan Kilta (Kino-Palatsin talossa):

C) Osoitteessa Eteläpuisto 9 eli 'Kinopalatsin talossa' toiminut ravintola oli 1950-luvulla nimeltään 'Martan Kilta'. Tapio Jokinen lähetti (12.2.2012) kuvan Meripelastusseuran kokouksesta, mikä tuolloin 1950-luvulla pidettiin kyseisen Martan Killan tiloissa. Lähettäjän äiti toimi ko. seurassa puheenjohtajanakin aikansa:
Olen aika vakuuttunut, että tämä kuvan kokous pidettiin Martan Killassa Eteläpuisto 9. Tuo ulosvedetty erkkeri vahvistaa sen ja puistojen risteyskin on lähellä. Meeri Suominen kukittetuna puheenjohtajaksi - äitini istuu sopivasti lipun alla ja Meerin toisellapuolella Hilma Laaksonen. Santasen Kerttu on suoraan palmunoksan edessä suoraan kynttilän kohdalla (valkeat kaulukset) ja Sarpelan Helmi on kuvan etuosassa heti toinen oikealta - istuu sivuttain. Martan Kilta lopetti kai joskus 70-luvun lopulla. Ja varsin suosittu oli Grilli Säppi Kino Palatsin talossa, Eteläpuisto 9. Myöhemmin Baari Punainen Tupa. Minua huvitti suuresti, että puiston toisella puolella Eteläpuisto kympissä toimii Porin Seudun Muistiyhdistys ry. Ehkä minun olisi syytä liittyä siihen yhdistykseen.

(JJ - 26.2.2012): Martan Kiltan tiloissa toiminut ravintola oli myöhemmin nimeltään 'Selkämeri'.

Vanhassa tulitikkuaskin etiketissä mainostetaan Martan Kiltaa ja rinnakkaisyrityksiä (Tapio Jokinen, 12.2.2012).

Puistojenristeyksen alue:

D) Tämä on 'suosikkikuvani' porilaisen lehtikuvaaja Antti Suomisen vuonna 2003 julkaisemasta kirjasta 'Näin minä sen näin', jossa hän on koonnut 50 vuoden mittaisen työuransa (1953-2003) ajalta Satakunnan Kansalle kuvaamiaan valokuvia Porista ja sen lähiympäristöstä.
Tälle kuvalle Suominen on antanut osuvan nimen 'Kukkia äidille, 1963'. Kuvan poika on ajamassa kukkapakettinsa kanssa Porin 'puistojenristeyksessä', taustalla näkyy Eteläpuiston alkua - edessä kioski ja taustalla elokuvateatteri Kino Palatsin sijaintipaikkoja kerrostalon alakerrassa. Kuvauspaikalla (takaviistoon vasemmalle kuvaajasta), aivan Itäpuiston alussa sijaitsi kukkakioski, josta poika ilmeisesti on kukkapakettinsa hakenut ja on juuri lähdössä Pohjoispuistoa pitkin kohti raatihuonetta.
Poika on minua muutamia vuosia nuorempaa 'vuosikertaa', mutta pyörämalli on tuttu - noina vuosina ei poikien pyörien 'tyyliin' sopinut tavarateline ('takahäkki') takapyörän päälle. Muistan, miten uudesta pyörästäni sahasimme rautasahalla takahäkin 'irtipoikki' jo ensimmäisenä omistuspäivänä (isäni kauhuksi).

Puistojenristeyksen lounaiskulma - Eteläpuiston ja Länsipuiston risteyksessä oleva kerrostalo, viralliselta nimeltään 'Puistokulma 1'. Valokuva vuodelta 1952, lähetti 12.5.2014 Markku Harell - kiitos. Omissa puheissamme tätä rakennusta kutsuttiin sen Eteläpuiston sivulla sijainneen elokuvateatterin mukaan 'Kino Palatsin taloksi'. Elokuvateatterin yläpuolella sijaitsi ravintola Martan Kilta - myöhemmin nimenä Selkämeri. Kuvan vasemmassa reunassa erottuu bunkkerimainen kioski Eteläpuiston keskikäytävällä.

'Kino Palatsin talon' julkisivua Länsipuiston puolelta - kuva vuodelta 1942 (kulkenut postikortti, jonka Markku Harell lähetti 12.5.2014 - kiitos). Tällä sivulla sijaitsi minun aikoinani kauan pieni baari, jonka nimi on unohtunut.


Antti Suominen lähetti (8.7.2011) tämän kuvan seuraavalla kuvatekstillä: Risto Rytin patsaan paljastustilaisuus 14.5.2009, presidentti Mauno Koivisto. Patsashankkeen takana olivat Porin lyseon seniorit (Sofia Saari, 2009). Puistojenristeys nimettiin Risto Rytin aukioksi.

Risto Rydin patsas - hänen mukaansa myös nimetyllä aukiolla - kuva ja teksti: Antti Suominen, 2009 (kiitos käyttöluvasta).

Eteläpuiston keskellä olevalta puistokäytävältä pohjoiseen kohti Puistojenristeystä - 23.1.2014 (S&J).

Otavankadulla:

E) Otavankatu kulkee etelä-pohjoissuuunassa Eteläpuistosta ensimmäisenä länteen. Tämä kuva on otettu Liisantorin koilliskulmasta pohjoiseen 23.1.2014 (S&J). Seuraavana poikkikatuna Länsipuisto. Kerrostalosta seuraavana - kadun vasemmalla puolella puolella - olevassa matalassa rakennuksessa toimi pitkään Alko. Nyt sen seinässä näkyy lukevan 'Mobil' - eli edelleen nestemäisen voitelun kanssa taitavat olla tekemisissä. Länsipuiston risteyksessä olevan korkean kerrostalon paikalla sijaitsi aikoinaan poikkeuksellisen kaunis J.B.Sundblomin v. 1894 perustama puurakenteinen apteekkitalo.


Otavankadun ja Länsipuiston risteys:

Länsipuiston ja Otavankadun risteysalueen lounaiskulmassa sijaitsi aikanaan tämä kaunis puutalo. Kuva on Antti Suomisen ja Jaakko Leppäsen kirjasta 'Muistojen Pori (1986) - kiitos käyttöluvasta. Alkuperäinen kuvateksti kirjassa: Länsipuiston ja Otavankadun risteyksessä ollut puurakennus erottui tyyliltään selvästi ympäristöstään. Kulmauksessa sijaitsi apteekkari J.B.Sundblomin perustama III apteekki, jonka piirustukset ovat vuodelta 1894. Myöhemmin rakennuksen Otavankadun puoleista siipeä jatkettiin keskellä näkyvästä ovesta alkaen. Erittäin kaunis ja huomiota herättänyt oli rakennuksen katonharjaa kiertänyt aita. Kulmauksen kohdalla aidassa näkyy teksti "apteekki". Apteekkari F.W.Virmajuuren aikana v. 1929 apteekki siirtyi Eteläpuiston ja Liisankadun kulmaukseen. Entisessä apteekin huoneistossa toimi sittemmin muun muassa M.Palinin parturinliike.

Markku Harell lähetti kuvan Sundblomin apteekista 12.5.2014 seuraavin saatesanoin: Otavankadun ja Länsipuiston risteys. Esplanaatti-apteekki, Länsi Espl.20, Omistaja Bernhard Sundblom. Kuva apteekkirakennuksesta vuodelta 1903. Teksti: Porin kaupungin osoite-, ammatti- ja ilmoituskalenteristä vuodelta 1896 osiosta apteekit.

(Arto Aro): "Länsipuisto 20 - Hannove Oy. Vuodelta 1952. Liike myi kankaita, mattoja, moottoripyöriä, autoja (esim. Pobeda, Mosse, EMW). Ennen toimi Aatos Palinin parturiliike."


Porin kaupungin 400-vuotisjuhlien aikana v. 1958 järjestettiin 8. kesäkuuta juhlakulkue, jota kuvasi Antti Suominen (kiitos käyttöluvasta). Kulkueessa esiteltiin porilaista historiaa: rikkaat laivanvarustajasuvut, nälkävuosien ryysyläiset, karjapaimenet Porin metsästä ja suomalaisen teatterin toiminnan aloittaminen Porin Otavan yläsalissa 1872. Juhlakulkuetta Antti Suominen kuvasi tältä osin Otavankadulla Alkon ja entisen Sundblomin apteekkitalon edustalla.

Sundblomin apteekkitalon paikalle rakennettu persoonaton kerrostalo (kirjasta 'Muistojen Pori', Suominen ja Leppänen, 1986, kiitos käyttöluvasta). Vasemmalle siis Otavankatu Liisantorin itäreunaan. Kahden korkean kerrostalon välissä näkyvässä matalassa osassa sijaitsi Alko. Kuvassa oikealle Länsipuisto.

Annankadulta ~ 'Annan leipomo' (1933-88):

F) Annankadulla - Liisantorilta hiukan etelään, sijaitsi tämä 'Annan Leipomo - Kondiittoriliike', josta on jäänyt mieleen sen muutamat erityisleivonnaiset ja erikoiset aukioloajat. En ollut missään nimessä 'vakioasiakas'. Leipomo oli välillä ilman erikoisempia syitä pitkiä aikoja suljettuna (varsinkin kesäisin). Kuvattu elokuussa 1982 (S&J), jolloin ikkunassa oli ilmoitus liikkeen seuraavasta aukioloajasta. Liikkeen alkuperäinen omistaja Edwin Uhinki lopetti oman toimintansa juuri kuvausvuonna. Leipomo jatkoi toimintaansa muiden johdossa talon vuonna 1988 tapahtuneeseen purkamiseen saakka.

Mikonkadulla * Liisantorin paikkeilla:

G) Mikonkadun eteläpuolella - Katariinankadun ja Annankadun välisessä korttelissa sijaitsee tämä parturiliike Tähkä (23.1.2014 - S&J).


Mikonkatua itään Katariinankadun risteyksen kohdilta 23.1.2014 (S&J). Toisella puolella katua Porin seudun työttömien puurakennuksia (mm. kirpputori ja korupaja). Edessä Annankadun kulman jälkeen vasemmalle aukeamassa Liisantori. Vaaleissa kulman puurakennuksissa toiminnassa ainakin Pelastusarmeijan päiväkoti.

Pelastusarmeijan päiväkoti (23.1.2014 - S&J) Mikonkadun ja Annankadun risteyksen luoteiskulmatontilla.


Mikonkadun ja Annankadun eteläisempi risteyskulma - valokuvaajalle karmeimpaan mahdolliseen matalaan vastavaloon varjosta kuvattuna 23.1.2014 (S&J). Oikealla kulmassa 'Parturi-Kampaamo Salon Anna & Mikko' ja vastapuolella 'Mikaelsgården' (=Svenska Kulturfonden i Björneborg, stiftad 1919 - 7/10 av Hjalmar Widbom). 'Björneborgs svenska samskola' Liisantorin itäreunalta 'Mikaelsgårdenin' kuvioissa mukana myös.

Samainen risteys (Annankatu ja Mikonkatu) kuvattuna nyt Liisantorin suunnalta - 23.1.2014 (S&J). Annankatua etelään - seuraavana poikkikatuna Itsenäisyydenkatu. Kadun päässä Kauppaoppilaitoksen yhteydessä oleva Porin palveluopisto.
Kulmauksen uuden kerrostalon paikalla sijaitsi minun aikoinani eräs 'autoilualan' firma - alempana aiheesta tarkemmin lisää.


Mikonkatu 24-Annankatu 21 ~ risteystontilla sijaitsi ennen 2000-luvun alussa rakennettua kerrostaloa kolmikerroksinen kivitalo, jossa loppuvuosikymmeninä toimi autoliike Keto-Seppälän tallit. Kivirakennus purettiin vuonna 1987, sen vieressä kadun varressa sijainnut pienempi myymälärakennus oli purettu jo aikaisemmin. Kuvan kivirakennus valmistui yksikerroksisena v. 1896 (Arthur Fagerholm). Alunperin rakennuksessa sijaitsi kylpylä ja maalarin verstas. Ullakkokerroksessa toimi Honkasen kirjasitomo. Erillinen puurakenteinen myymälärakennus valmistui v. 1909 (Richard Rosengren).
Vuonna 1922 kivirakennus korotettiin kolmekerroksiseksi (Heikki Honkanen). Isossa rakennuksessa toimi Ekwallin huonekalujen valmistusosasto, pienemmässä rakennuksessa huonekalujen pintakäsittelyosasto. Oy Ekwall Ab:n toiminta päättyi lopullisesti Karjarannassa v. 1957. Keto-Seppälän autoliike tuli tontille Ekwallin jälkeen. Rakennus ehti ennen purkamistaan seistä kauan tyhjillään. Kuvassa (Liisa Nummelinin otos) rakennus on jo tyhjillään - ikkunoita päädyssä rikki.

Liisantorilla (alkujaan 'Elisabethin tori'):

H) Porin Liisantorin itäreunaa taustalla (Otavankatu) - kuvattuna elokuussa 1982 (S&J) sen länsilaidalta Malminpään koulun kohdilta. Malminpään koulu oli aikoinaan ollut tyttölyseo eli 'Tipula'. Koulumatkani lyseoon kulki oikelta viistosti yli torin vasemmalle. Talvisin torille jäädytettiin luistelurata ja kaupunginmiehillä oli monena aamuna suuri ilo roiskia jäädytysletkuistaan kuin 'vahingossa' niiden torinylittäjien päälle, jotka kieltolapuista piittaamatta lähtivät toria kulmittain oikomaan jäädytyksen aikana. Pakkasella moinen vesisuihku ei pelkästään piristänyt, mutta periksi ei voinut antaa - aina oli ylitykseen lähdettävä.
Oikeassa reunassa näkyvässä valkoisessa kivitalossa asui aikoinaan eräs luokkakaverini, jonka kotijoukoilla oli matkustajakoti samassa yhteydessä (ilmeisesti erillisessä puutalossa?). Liisantorin pohjoissivulla oli aikoinaan myös kaksi matkustajakotia. Kuvasta vasemmalle - vastapäätä Malminpään koulua - oli kerrostalo, jonka lempinimi oli 'Moskova'.
Liisantorilla pelattiin ennen vanhaan pesäpalloa ja jopa tennistä - ei enää 'minun aikanani' kuitenkaan. Myöhempinä vuosina Liisantorilla nähtiin usein sirkuksia ja tivoleita - laulajatar Tuulikki Eloranta oli jossakin Liisantorin sirkuksessa lähellä päästä hengestään jäädessään norsun ja jonkin seinämän väliin pahasti puristuksiin.

Liisantorin länsisivun kulmassa sijaitseva koulurakennus (Marja-Riitta Saikkosen kesällä 2009 kuvaamana). Koulun julkisivussa näkyy minulle outo teksti 'Liisanpuisto' - olihan tämä koulu minun aikoinani tunnettu vain 'Malminpään keskikouluna'.
Malminpään koulussa oli joskus oppilailla vauhti päällä - kerrankin sen kohdalla (omalla koulumatkallani kauemmaksi lyseolle) koulun ylimmän kerroksen luokan avoimesta ikkunasta lensi pulpetti alas asfaltille räsähtäen tuhannen päreiksi. Sen verran jäin seuraamaan, tuleeko opettajakin perässä, muttei tullut - ainakaan sillä kerralla.

(Erkki Kauppi, sähköposti 7.9.2012): Entisenä lyseolaisena en malta olla mainitsematta Liisantorin varrella ollutta koulua. 'Malminpään koulu' oli aikanaan Tyttölyseo eli "Tipula". Varmaankin 13-vuotiaana luokkamme kävi tanssikurssia Tipulassa vastaavan luokan tyttöjen kanssa. Penkinpainajaisissa pojat joskus varastivat Tipulan portin ja 1965 penkkareissa meitä kiellettiin ehdottomasti menemästä lähellekään mainittua koulua.

Tyttölyseon eli "Tipulan" aikainen kuva koulurakennuksesta vuodelta 1928 (Kaarina ja Väinö Alavan albumeista) - myöhemmin tunnettiin 'Malminpään keskikouluna'.


Teppo Suomela lähetti (3.4.2014) tämän koulukuvan ajalta, jolloin tyttölyseo sijaitsi vielä Liisantorin varrella: Kuvan ajankohdasta tai ottajasta en tiedä mitään - tyttöjen vaatemuodistakaan kun en ymmärrä sitä enkä tätä, ehkä joku tunnistaa jonkun ja osaa siitä päätellä ajankohtaa?

Samainen Teppo Suomela lähetti (3.4.2014) nämäkin kaksi hyvin vanhaa kuvaa silloisesta Liisantorin reunalla sijainneesta Tyttölyseosta: Joku jo ihmettelee, mitä minä vain näitä Tipulan kuvia lähettelen...?

Eksoottinen kuva Porin Liisantorilta, missä syyskuussa 1956 kohtasivat pesäpallo-ottelussa Porin Veto ja Laihia. Tuossa kuussa täytin vasta kolme vuotta, joten voin 'omasta muististani' sanoa vain, että minun muistamieni vuosien aikaan Porin Liisantorilla ei enää koskaan pelattu virallisia pesäpallo-otteluita. Talvisin paikalla oli luistinrata. Kuvan otti SK-lehtikuvaaja Antti Suominen.

(PJ, 3.12.2010): Veto pelasi tosiaan Liisantorilla aikanaan pesäpallopelejään. Oli jossain matsissa lyönyt jo yli 100 juoksua, mutta pimeys aiheutti pelin keskeyttämisen.

Porilainen jalkapalloilu näki ensiaskeleensa myös Liisantorilla 1910-luvulla. Torialueen itäreunasta rajattiin köysillä puiden avulla peliareena. Tästä aiheesta tarkemmin porilaisen jalkapallohistorian erikoissivuillamme.

Liisantorilla nähtiin v.1906 näinkin riehakasta urheilujuhlaa, kun tenniksen naisten nelinpelissä otettiin mittaa toisistaan. Kuva on peräisin Porin Verkkopalloseuran arkistosta. Melkoisen aavemaisen autio tunnelma Liisantorin 'Wimbledonissa'.


Liisantorin länsisivun näkymä - kuvannut Marja-Riitta Saikkonen tammikuussa 2009. Liisantorille on ilmeisesti yritetty edelleen jäädyttää luistinrataa. Oma koulumatkani kulki juuri kuvaussuuntaan Liisantorin poikki lyseolle kerrostalojen välistä. Taustalla vasemmalla ent. Malminpään keskikoulu, siitä oikealle kerrostalo 'Moskova' ja kulmassa minulle vieras, uusi kerrostalo - sen paikalla oli ennen matalampi kivitalo, jonka alimmassa kellarikerroksessa sijaitsi viihtyisän idyllinen sekatavarakauppa.
Kuulin aikoinaan mielenkiintoisen tarinan, joka liittyi 'Moskovan' alakerran silloiseen sekatavarakauppaan. Kaupan yläpuolella asunut kertojan sukulaismies oli aamuyöstä herännyt avoimesta ikkunasta kuuluneisiin kaupan ulko-oven murtoääniin. Mies oli soittanut poliisille ja jäänyt avoimesta ikkunasta seuraamaan tulevia tapahtumia. Poliisiauto oli kaartanut kaupan eteen samalla hetkellä, kun janoinen murtomies oli astunut rikkomastaan ovesta ulos jalkakäytävälle kaksi olutkoria sylikannossa. Havaittuaan poliisit veikkonen oli kohteliaana miehenä poliiseille todennut 'Huomenta' ja laskenut korit viereensä jalkakäytävälle. Toinen poliiseista oli vastannut: Huomenta vaan, mutta ei taida kauppa olla ihan vielä auki - virallisesti.

Liisantorilla tammikuussa 2014:

I) 'Liisanpuiston koulun' nimellä nykyisin kulkeva koulu. Aikoinaan tyttölyseo ja sen jälkeen Malminpään keskikoulu. Kuvattu 23.1.2014 (S&J) Annankadun suuntaisesti - kadun päässä Porin lyseo, jonne oma koulumatkani kulki juuri Liisantorin poikki kulmittain ja loppumatka Annankatua.

Ent. Malminpään keskikoulu kuvattuna Liisantorin jääkentän yli 23.1.2014 (S&J). Porilainen jääkiekkolegenda Juha Rantasila kertoi 'Puolustaja'-kirjassaan ensimmäisistä luistelukokemuksistaan juuri tällä 'paanalla' - hänen äitinsä oli toiminut noihin aikoihin liikunnanopettajana kuvassa näkyvässä silloisessa tyttölyseossa eli 'Tipulassa'.

Liisantorin jääkentän takana Annankadun ja Liisankadun risteys - 23.1.2014 (S&J).

Liisantorin toinen pohjoinen kulma - Otavankadun ja Liisankadun risteys - 23.1.2014 (S&J). Ennen Lisantorin pohjoissivulla oli puutaloissa ainakin kaksi matkustajakotia, joista toinen paloi. Aarnioilla oli kolmas matkustakakoti Liisantorin itäreunalla.

Liisantorin itäpuolella Otavankatu - 23.1.2014 (S&J). Tällä sivulla Aarnioilla oli puurakennuksessa matkustajakoti - asuivat muistaakseni itse tuossa kivitalossa.

Björneborgs svenska samskola ~ Liisantorin itäpuolen tyylikkään rosan värisen (Rosa Huset) kivitalon seinän kyltti kertoo: Sveriges konsulat - 23.1.2014 (S&J).

(Wikipedia, 2014): Björneborgs svenska samskola on yksityinen Porissa toimiva ruotsinkielinen koulu. Se perustettiin vuonna 1892. Koulussa voi opiskella esikoulusta aina ylioppilaaksi asti. Nykyään koulussa opiskelee n. 300 oppilasta. Koulu on toiminut nykyisellä paikallaan Otavankadulla 1960-luvulta saakka, jolloin suurin punatiilinen koulurakennus valmistui. 1990-luvun alussa koulu hankki itselleen myös naapurikiinteistön, ja remontin jälkeen vuonna 1992 koulu sai uusia tiloja Rosa Husetista. Viimeinen osa koulua, Mikaelsgården, rakennettiin 2000-luvulla Mikonkadun toiselle puolelle, ja se yhdistettiin päärakennukseen maanalaisella yhteydellä. Kouluun kuului vuosina 1976-2003 myös Euran Kauttualla sijaitseva, vuosiluokat 1-4 käsittävä ala-aste. Kouluun kuuluu myös Annankatu 10:ssä sijaitseva koulukoti, "Inttis", jossa kauempaa, etenkin Kauttualta, tulevat oppilaat asuivat kouluviikkojen aikana. Koulukodin toiminta loppui keväällä 2006 oppilasmäärän vähentymisen vuoksi. Ennen Rosa Husetin ja isomman kouluruokalan valmistumista 1992 kävivät oppilaat 5. luokasta ylöspäin Inttiksessä ruokailussa.

Mikonkadun ja Katariinankadun koilliskulman puutaloyhteisö:

J) Mikonkadun ja Katariinankadun risteyksen koilliskulman tontilla on säilynyt mielenkiintoinen vanhojen puurakennusten ryhmä idyllisine pihoineen. Kuvattu 23.1.2014 (S&J).

Mikonkadun ja Katariinankadun idyllinen kulmatalo erikoisessa värikuosissaan - 23.1.2014 (S&J). Olisi mukava saada kuulla, mitä suunnitelmia kaupungin päättäjillä on kaavailtuna tämän rakennusryhmän varalle.


Mikonkadun ja Katariinankadun kulmatalossa toimi kuvaushetkellä - 23.1.2014 (S&J) - työttömien Tuoremehuasema ja Kirpputori.


Porttikäytävä pihan puolelta Mikonkadulle - 23.1.2014 (S&J).

Kulmarakennus pihan puolelta vesitornin suuntaan - 23.1.2014 (S&J).

Katariinankadun puoleinen rakennus pihan puolelta - 23.1.2014 (S&J).

Pihaa Katariinankadun puolelta, uuden ja vanhan kohtaamista - 23.1.2014 (S&J).

Sisäpihan oma erillinen rakennus - 23.1.2014 (S&J).

Mikonkadun puoleinen rakennus pihan puolelta - 23.1.2014 (S&J). Kellaritiloissa 'Korupaja'.

Mikonkadun länsiosuuksilla:

K) Mikonkatu päättyy lännessä Valtionsillalle liiankin jyrkästi kääntyilevään ramppiin. Tämä kuva on otettu 23.1.2014 (S&J) Vapaudenkadun kulmilta eli juuri Valtiosillan paikkeilta itään. Koko Mikonkatu näkyy lähes Vähälinnankadulle asti (5. kaupunginossa). Kuvan suunnassa ensimmäiset poikkikadut: Katariinankatu, Annankatu, Otavankatu, Eteläpuisto, Antinkatu, Yrjönkatu, Isolinnankatu ja mainittu 'nykyajan' ääripää Vähälinnankatu.

Tässä Mikonkadun eteläpuolen kerrostalon liiketiloissa toimi kuvaushetkellä (23.1.2014 - S&J) 'Tassuväen Tavaratalo'. Pääsisäänkäynnissä mainittu myös 'Sauna - kokoustilat'.


Mikonkadun pohjoispuolta - Katariinankadun kulmassa, yhdeksän ikkunan mittainen julkivivu puurakennuksessa - 23.1.2014 (S&J).


Mikonkadun eteläpuolta - Katariinankadun kulmassa, Vapaakirkko - 23.1.2014 (S&J).

Mikonkatua kuvattu Liisantorin kulmasta (Annankatu) länteen vesitornin ja Valtionsillan suuntaan - 23.1.2014 (S&J).

Mikonkatua kuvattu vesitornista syyskuussa 1959 (Aimo Vainio).

Katariinankadulla:

L) Katariinankatua etelään Mikonkadulta - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Seuraavana poikkikatuna Itsenäisyydenkatu - tämän sivun kohdealueen eteläraja. Kadun päässä poliisi- ja paloasema (sivullamme #16). Molemmat kerrostalot (uusi ja vanha vierekkäin) melkoisia 'Roope Ankan rahasäiliöitä'.

Katariinankatua pohjoiseen Mikonkadulta - kuvattu 23.1.2014 (S&J). Seuraavana poikkikatuna Liisankatu, jonka jälkeen tämän sivun kohdealueen pohjoisraja eli Länsipuisto (sen takana olevat Katariinankadun asiat sivullamme #20).

(Piita Scheweleff): Tässä on ns. Rosenlewin talo Katariinankadun (etelään oikealle) ja Länsipuiston risteyksessä Vuosi on 1966. Talo on vieläkin paikallaan. Äiti tai minä parvekkeella. Huoneistoon kuului takka. Torpan pihalle näki, mielenkiintoisia keikka-autoja."

(Kari Limnell): Tuon talon alakerrassa oli kaksiratainen Rosenlewin keilahalli (myöhemmin ampumarata), olin siellä nostamassa keiloja 12 ikäisenä, siitä sai mukavasti vähän rahaa ja sai ilmaiseksi keilata ellei heittäjiä tullut.

Porin työväentalo eli 'Torppa':

M) Porin työväentalo Länsipuiston ja Annankadun kulmassa vihittiin käyttöön 8.10.1893. Rakennuksen suunnitteli K.F.Eriksson. Työväentalolla oli ravintolatilat, mutta ne olivat aluksi ainakin yleisölle auki vain kokousten ja iltamien aikana. Taloa laajennettiin v, 1921, jolloin lisää tuli viisi huonetta, uusi ravintola ja keittiö. Sisällissodan aikana 1918 'Torppa' oli Porin Punakaartin päämajana. Porin Työväen Teatteri toimi tiloissa 1918-1931.
'Torppa' oli saksalaisten sotilaiden käytössä sotavuosina 1941-44. Tiloissa toimi myös Porin Pyrinnön urheilijat harrastuksissaan useiden vuosikymmenten ajan.
'Torpan tanssit' vetivät aikansa huippuesiintyjiä Poriinkin ja nuorison keskuudessa paikka oli hyvin suosittu (varsinkin 60-luvulla), Rakennus korjattiin v. 1951, mutta purettiin huonokuntoisena v. 1973. Kuva ja tiedot Ville Viljasen klassikkokirjasta 'Purettu Pori' (2008).

Tämän kirjoittaja ei koskaan käynyt 'Torpan' rakennuksessa sisällä. Ikä ei piisannut, kun rautalankayhtyeet, letkajenkka ja twist saapuivat Porin kylmille kaduille ja 'Torpalle'. Olisi mukava saada tähän yhteyteen muistelmia niiltä, jotka 'Torpalla' aikoinaan kävivät. Keitä oli esiintymässä ja mitä muuta on mieleen jäänyt. Kuvasta hiukan vasemmalle, kadun vastapuolen kulmassa sijaitsi 60-luvulta alkaen pitkään ravintola Teljänhovi.

Sisäkuva Torpan 60-luvun tanssihuumasta - kuvasta kiitos Orvo Lähteenmäelle.


Aikalaismuistelmia Porin työväentalolta eli 'Torpalta':

(Raisa-Tiina Lahtinen, 30.4.2009): Veljeni ja vanhemmat siskoni kävivät siihen aikaan tansseissa kesällä Luotsinmäellä ja talvella Torpalla. Minä kävin kavereitten kanssa joskus Torpan eteisessä lämmittelemässä. Muistan kuinka vesihöyry vyöryi ovesta vastaan kera hien ja hiuslakan tuoksun. Kansaa ainakin oli Torppa täynnä.

(Matti Joutsi, sähköposti 19.7.2013): Juuri Holger Reunamon tanssikoulusta v. 1963 (Yrittäjänaistentalo, Annankatu) hyväksytyin arvosanoin valmistuneena alettiin 15-vuotiaana tähystämään, missä oppeja voisi käytännössä lähteä toteuttamaan. Varovasti liikkeeelle koulutanssiaisista, Karhulinnan jälkeen Torpalle. Niinhän siinä 60-luku loppuun asti lähes kului kesäisin Luotsinmäellä, Poikeljärvellä, valtatie 2:lla ja Yyterissä ja talvet lähinnä Torpalla.
Tuossa Kuvassa ylempänä 'Torppa' on vähän ankeahko. Silloin talvipakkasilla se teinipojasta tuntui valoineen ja tunnelmiltaan lähes Pariisin Moulin Rougelta. Parveke antoi ujolle pojalle hienon turvapaikan opetella talon tapoihin. Väliin meni koko ilta siellä.
Tarjonta oli selkeä. Lauantaisin aina Suomen huippuorkestereita ihan Helsingistä asti. Uskalsivat soittaa jopa jatsia eka tunnin 20.00 - 21.00. Pori jazz-kaupunki, ei tarjottu puukkoa Pohjanmaan tyyliin. Orkestereita oli Ronnie Kranck, Erkki Karjalainen & Ragni Malmsten, Herbert Katz ja orkesteri, Harry Aaltonen & Tuula ja Paula, Wille Katz orkesteri ja Pärre Förars & Marion Rung, Kai Lind orkestereineen, Göran Ödner, Esa Pethman & Carola, Sacy Sand, Erkki Valaste orkestereineen, Ossi Runne ja Eila Pellinen.
Sunnuntaina paikallisia orkestereita; Tequila Quintet, Seppo Hakala, Seppo Kuusela laulusolistina Teuvo Viljanen, Teuvo Kulmala. Joskus vieraita Raumalta; Toke Hariola, Timo Panell yhtyeineen. Kaikkien yläpuolella kuitenkin "Porin Elvis" Seppo Hakala.
Eino Grön vakiovieras kotikaupungissaan. Sopiva taukopaikka löytyi kadun toiselta puolelta Teljänhovista.
Ja vielä oli keskiviikkotanssit. Silloin piti jo tyytyä Pekka Ruokolaisen yhtyeeseen ja jopa levytansseihin. Muistoista löytyy mm. Al Dams, Lars Tonman ja Kai Kristian.
Aidosta Torpan tanssi-ilmoituksesta: "Tänään kello 20 markan viidenkymmenen pennin "jortsut" Pekka Ruokolainen - Kaj Saari, keskiviikkona iloiset veikkaustanssit"
Lauantaina talo täyttyi hetkessä ja sisäänpääsy perustuikin sitten 'väleihin' talon selkeän isännän Eero 'Klasu' Virtasen ja alaistensa Rantanen, Sundelin ja järkkäri 'Pikku Pekan' kanssa. Sunnuntaina ja keskiviikkona oli aina tilaa, jos vaan omassa päässä oli tilaa.
'Rautalanka' kun valtasi myös Suomen, Torppa oli lähes edelläkävijä. The Renegadesia oltiin kuulemassa ja ihailemassa jo silloin, kun tuskin Suomessa kukaan tiesi koko bändistä. Lienee ollut melkein ensimmäinen keikka heillä täällä. The Sharks (Tampere), The Strangers, Jack Dailey and The Caretakes ("Amerikkalainen levy-, radio- ja TV-tähti JACK DAILEY laulaa"). Muistiinpanojani kyseisestä yhtyeestä: '15-vuotias, vielä nuoremman näköinen rumpali, joka oli helvetin hyvä. Laulusolisti oli Amerikan 'Mario Lanza'. Vaik oliki ni oli aika hyvä (MJ 21.3.1964).
Chris and The Mavericks (Tukholma), The Hit Makers (Tanska), The Lions (Tanska), Jan Rohde & The Adventurers (Norja, Ruotsi), ja paljon muita ... jatkossa huippuna Jerry Williams & The Violents. Muistelijan sykähdyttävin muisto Porin työväentalolta.
Paljon kävi orkestereita Torpalla ennenkuin 60-luku vaihtui 70-lukuun. Muistoina aina tanssipaikan jämpti järjestys, jonka takana seisoi yksi legenda, vahtimestari Eero "Klasu" Virtanen. Persoona, joka pelkällä olemuksellaan hillitsi hurjimmatkin hillujat.
Talo vanha ja nähnyt sisällään paljon historiallisempia tapahtumiakin, kun teinipoikien tanssikokemukset, mutta 50-60-luvun nuoren mieleen jäänyt Torppa myös voimailulajien tyyssijana. Melbournen olympiakisojen (1956) jälkeen painikilpailuihin oli saapunut kaksi olympiavoittajaa, Kyösti Lehtonen ja Rauno Mäkinen. Noin 10-vuotiaana piti tietty mennä nyrkkeily-, painonnosto- ja painikilpailujen vankkumattomana penkkiurheilijana mennä kattomaan, miten äijää lentää mattoon. Ja johan lensi Ukkoa meni selälleen jonossa. Ainoa harmi, että painikilpailut siihen aikaan venyivät lähes yön pikkutunneille asti.
Torpan ilmoitus päivämäärältä 12.4.1964: "Tänään klo 20 huhtikuun erikoistanssit, ruotsalainen orkesteri LILL-ARNE SÖDERBERG. Tiedättekö, että Lill-Arne Söderberg edustaa Ruotsin huippuja hanuristien sarjassa ? Orkesteri soittaa jokaiselle jotakin tangosta - twistiin. Laulusolistina Jörgen Edman, 20-v tummatukkainen Ruotsin uusin lupaavin laulajapoika. Liput mk 2,-. Keskiviikkona veikkaustanssit."
Kilttinä teinipoikana (mistä muistivihkokin kertoo) 1963-64 Klasu Virtanen päästi minut vähän perhetuttuna ovenraosta joka ikinen kerta ilmaiseksi sisään, jos sattui paikalle. Myöhemmin kun tuli kuvioihin mukaan nuo ennalta otetut päihdyttävät rohkaisuryypyt, niin Klasu taisi joskus ohjata jo toiseenkin suuntaan ulos ovesta. Klasun vaimo oli vaatesäilytysvastaavana, järkkäri Rantanen oli tosi 'kerberos' ovella. Sundelin oli kuitenkin symppis - päästi myös välillä puhumalla ohi.

MUSIIKKILINKKI Torpan tunnelmiin vuosikymmenten taakse: Jerry Williams.


(Pekka Mantere, sähköposti 21.7.2013): Vaikka poliittiset asetelmat kuumenivat vasta seitsemänkymmentäluvulla, puhuttiin silti mieluummin Torpasta kuin Työväentalosta, jotta ilonpitoon ja tanssiin ei yhdistettäisi poliittista dimensiota. Talvisin kilpailevaa, ei poliittista eikä markkinataloudellista, tanssipaikkaa ollutkaan, nuorisolle ainakaan.
Torppa oli vanha, ehkä vähän ränsistynytkin, puutalo. Sisään noustiin kiviportaita kuin kauppaan, suurista pariovista. Silmänsä umpeen muurannut, paksuhuulinen portsari tarkasti usein jo ovella, että saapuja oli tanssikunnossa. Eipä ollut alkuvuosina, ehkä alkaen 1962, asiasta juuri huolta. Valssikurssin diplomi Holger Reunamon tanssikoulusta povitaskua pakottaen työntäydyttiin aluksi vain lauantaitansseihin. Tanssikoulusta oli saatu sen verran varmuutta, että uskalsi hakea tangoon tyttöä. Valssiin ei aluksi uskaltanut diplomista huolimatta, kun lattialla oli niin vähän väkeä.
Ulkona kadulla paloi molemmin puolin ovea kaksi suurta lamppua ja sisään päästyä valomeri huikaisi, silloisen käsityksen mukaan talo oli hyvin valaistu. Kiivetään ylös puuportaita, lattia on puoli kerrosta katutasoa ylempänä. Mitä lattian alla oli?
Luukulta ostettiin tiketti ja paksulla köydellä erotettu sisäänpyrkijöiden joukko tarkastettiin toisen kerran köyden päässä, missä lippu luovutettiin toiselle portsarille.
Eteisaula oli kohtalaisen laaja, paitsi kun joku tuntemattomampi tanssi pärähti salin puolella soimaan. Silloin taidottomat ryntäsivät talon kahvilaan, jota saatettiin sanoa baariksikin, vaikka pilsneriä vahvempaa ei sieltä saanut, vai saiko sitäkään. Jaffaa taidettiin polpottaa lasiin ja istua puutuolille melamiinipäällysteisen tai tummaksi lakatun pöydän ääreen.
Sisääntuloa vastapäätä olivat narikat, vaatesäilöt. Tytöille ja pojille erikseen. Naisille ja miehille, kävihän Torpalla hiukan varttuneempaakin väkeä, vähemmistönä kuitenkin. Esimerkkinä mainittakoon jo keski-iän reippaasti ylittänyt mies, joka pyrki itsepäisesti sisälle melkoisen humaltuneena ja intti ovimiehille tahtovansa tanssia "vain yhden saksanpolkan".
Tanssisali oli korkea ja hieman hämyisemmin valaistu. Toisella laidalla oli orkesterin lava, sen verran korkealla, että se kävi hyvin myös näyttämöstä tai sopi puheen pitämiseen. Toisella laidalla oli kohoava istumapenkkien rivistö, joka kävi myös katsomosta, mutta tanssi-iltoina sitä istutti toisiinsa painautuneiden parien joukko. Eteisaulasta pääsi toiseen katsomokerrokseen, jolla sitten riitti lempeen viittaavia nimiä hempeistä aina rajusti vesirajan alle meneviin. Siellä oli myös valaistus melkoisen niukka.
Tanssi käy tarpeelle, miesten eriö oli heti saapumisväylän oikealla puolen ja naisten kauempana hämyssä vaatenaulakoiden takana.
Valaistuksen ja sisustuksen lisäksi suurin ero nykyisiin tanssipaikkoihin oli ilmasto. Paksu tupakansavu leijui kaikkialla paitsi tanssisalissa.
Illan edetessä askel varmistui ja rentous vähitellen lisääntyi, myöhemmin muustakin syystä kuin illan etenemisestä. Omaa evästä ei juuri kovin paljon Torpalle tuotu, pohjat ja rohkaisu hankittiin ulkona. Kontrolli oli tarkkaa, vaikka iholle portierit eivät yleensä käyneet.
Rytmi keinutti, sävel valloitti, tytön hiukset tuoksuivat, nuoret rinnat painuivat varovasti pikkutakkiin. Askelet löysivät vastaparinsa, poski toisen ja kaulakuopassa sykki nuori suoni.

Vapaudenkatua liki Valtionsiltaa ja Itsenäisyydenkatua:

N) Tässä kuvassa näkyy Vapaudenkatua Liisankadun ja Mikonkadun väliseltä osuudelta. Kuva on otettu 23.1.2014 (S&J) radan yli vesitornin kupeelta - vanhan hautausmaan kiviaidan kulmalta - läheltä paikkaa, jossa aikoinaan Vanha Turuntie ylitti radan Valtionsiltaa edeltänyttä puusiltaa pitkin suoraan Mikonkadulle. Valtionsillalle (valmistui vuonna 1935) noustaan keskustan suunnasta kuvan oikeassa reunassa näkyvien kahden kerrostalon välistä - Mikonkadun jatkeena olevaa jyrkkämutkaista ramppia pitkin. Kartasta näkyy Vapaudenkadun puoleisella penkalla rakennusten edessä sijaitsevan kapean kulkuväylän nimeltä Radanvarsi.

Vapaudenkatua kuvattuna radan yli Valtionsillan pohjoispuolelta 23.1.2014 (S&J).

Kerrostalo Valtionsillan itäkupeella - Mikonkadun ja Vapaudenkadun kulmassa - kuvattu 23.1.2014 (S&J). 1960-luvulla, tämän kerrostalon rakennusvaiheessa katolta putosi rakennustöissä ollut nuorimies. Hän oli katolla nostanut käsivarassa levyä ja tuuli oli tarttunut kantamukseen - nuorukainen putosi suoraan kaikki kerrosvälit alas lautakasaan - ja säilyi hengissä. Muistan kaveria haastatellun (lehtiuutisessa) onnettomuuden jälkeen ja hänen ainoan suuremman murheensa silloin olleen, ettei päässytkään putoamisensa takia Kanariansaarille nakkilalaisseuransa ryhmämatkalle mukaan.
Kerrostalon Mikonkadun puoleisessa matalammassa siipiosassa toimi (ainakin 2011) Corners Kebab Pizza.

Vanhempi kerrostalo Mikonkadun ja Vapaudenkadun kulmassa. Liiketilassa kuvaushetkellä (23.1.2014 ~ S&J) toiminnassa Kello-Tupa. Aikaisempia liikkeitä?

(Pertti Venttinen, sähköposti 15.8.2015): "Tuossa Mikonkadun länsipäässä ns. Ollilan talossa olevan Kellotuvan paikalla oli vuosikymmeniä Kelloliike Eero Niini. Hänen poikansa Raimo Niini voi varmaan kertoa siitä paljon enemmänkin. Raimo asuu Palokunnanpuistokadulla Porissa."

Porin vanha rautatieasema ja sen ympäristö:

O) Porin vanha rautatieasema sijaitsi Vapaudenkadun ja Länsipuiston risteyksessä. Kun Porin rata vuonna 1895 avattiin liikenteelle, Porin rautatieasema oli sijoitettu kaupunkialueen länsireunalle. Asemarakennusta laajennettiin v.1902, mutta rakennus poltettiin sisällissodan aikana huhtikuussa 1918. Samalle paikalle rakennettiin uusi puinen asemarakennus.
Asematoiminnot siirrettiin vuosien 1935-38 aikana kaupungin etelälaidalle uuteen rakennukseen (suunnitelmat hyväksyi rautatiehallituksessa Thure Hellström). Nykyään vanha rautatieasema on restauroitu asunnoiksi. Vanha rautatieasema on suojeltu rakennus.

Tämän kuvan vanhasta Porin rautatieasemasta otti Jarmo Pyytövaara 27.5.1981. Omakohtaiset muistoni kyseiseen asemarakennukseen rajoittuvat 60-luvun puolivälin seutuville, jolloin lyseolaisena luokkakaverini (Kleemola) taisi asua ko. rakennuksessa ja vierailin hänen luonaan. Muistan kaverin erinomaisena autojen piirtäjänä. Rautatieasemasta rakennuksessa muistutti vielä jokin esine, muistan kaverin sen minulle esitelleen, mutta harmi kyllä, en enää muista tarkalleen, mikä se oli - ehkä soittokello ratapihan puoleisessa seinässä? Raiteet taisivat kuitenkin takapihan läheisyydessä vielä niihin aikoihin ruohottua - jatkuivat vielä pidemmälle jokirantaa kohti muutaman sata metriä.

(Pertti Liikala, sähköposti - 1.12.2015): Muistin virkistämiseksi, niin Kleemolat eivät asuneet Vanha-asemalla, vaan asemapäällikön talossa, joka näkyy yhdessä sivusi kuvassa ylempänä ( näkyy osittain ) ja siellä sellainen esine mahdollisesti oli. Vanha-asemalla ei. Itse asuin Vanha-asemalla talon oikeassa päädyssä vuosina 1958-1967. Kyseessä on ilmeisesti Jarmo Kleemola.


Samainen Porin vanha rautatieasema kuvattuna 10.2.2011 (Jarmo Pyytövaara).


Porin vanhan rautatieaseman rakennus sinnittelee yhä modernin muutoksen kynsissä. Kuvattu 23.1.2014 (S&J) radan yli vesitornin kupeelta. Aseman eteläpäädyn kohdilta jatkuu nykyisin Asemantaus-niminen väylä (kuvassa kapeat kuuset tien reunalla) isommalle Karjarantaan johtavalle Radanvarsi-väylälle.

Niila Heikkilä kuvasi Porin vanhan rautatieaseman 14.6.2004 (julkaisulupa 2015-12-K).


Porin vanha asema kuvattuna kuvapostikortissa vuodelta 1901 (kuvaaja: Gust. Ronelius). Kuvan välitti Reino Kalliomäki seuraavin saatesanoin: "Aseman seinässä ruotsinkielinen teksti ensin. Veturi valmistui Tampereella toukokuussa. Huomaa signaalinuora tenderin perästä vaunun katolle. Koukutkin erottuvat, ainakin alkuperäisestä. Postikortti kulkenut 5. tammikuuta 1902."

(Erkki Nuutio, 19.9.2015): "Aleksanteri II:n vuoden 1863 Kielireskriptin toteutuminen lykkäytyi ruotsinkielisen Senaatin vitkuttelulla vuoteen 1902. Silloin annettu Kieliasetus asetti viimein Suomen kielen hallinnollisesti tasa-arvoiseksi. Jotakin arvokasta on siis Keisari Nikolai II:n ja Kenraalikuvernööri Bobrikovin perintönä. Kieliasetus sääteli kaksikielisiä paikkakuntia enemmistökielen periaatteilla ja antoi turvan myös vähemmistökielen käyttäjille. Oletan että Rautatiehallitus melko pian asetuksen tultua määräsi asemakilpien järjestyksen asetuksen yleisperiaatteen mukaiseksi, ja että valistuneet asemapäälliköt saattoivat toimia jo ennen käskemistä.
Venäjänkielistä kilpeä ei kuvassa ole. Kenraalikuvernööri Bobrikov vaati kesällä 1903 Senaatilta, että asemakilvissä ja ylipäätään kaikessa mitä matkustaja asemilla ja junissa näkee, tulee olla venäjänkielinen teksti ensi sijalla. Hän oli kiinnittänyt jo aikaisemmin huomiota mm. siihen että matkustajavaunujen kohdekilvissä SVR:n asemalla Pietarissa, VALTAKUNNAN PÄÄKAUPUNGISSA oli vain suomen- ja ruotsinkieliset tekstit.
Tehtäväksi saaneena SVR:n virkaatekevä päätirehtööri Federley vastasi mm., että SVR on jo antanut ohjeen lisätä asemilla venäjänkieliset asemakilvet ja sijoittaa ne ylimmiksi. Tämä ohje on ilmeisesti annettu keväällä/kesällä 1903. Viimeistään tämän jälkeen kaikilla asemilla oli mainittu kilpi ylinnä. (Tuomo Polvinen: Die finnischen Eisenbahnen.... , 1963).
Jo aikaisemmin venäjänkielisiä kilpiä oli välillä Valkeasaari-Pietari ja esimerkiksi Simolassa, jossa Suuriruhtinaita kävi ketunmetsästyksellä. Milloin nämä kilvet asetettiin ja kenen määräyksestä, ei ole tiedossani. Niinikään Helsingissä ja Pietarissa ei tainnut olla asemakilpiä lainkaan, ainakaan itse asemarakennuksessa.
"

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Porin sivulle #20

Takaisin Pori-sivujemme alkuhakemistoon.