Porin Cygnaeuksen koulu (Synkkäri): A) Porin Cygnaeuksen silloisessa kansakoulussa tämän kirjoittaja kävi 3. ja 4. luokkansa lukuvuosina 1962-63 ja 1963-64. Tämä kuva on 4. luokkamme potretti - poikia oli kaikkiaan 39! Oppivuodet tässä poikaporukassa oli hyvää valmennusta myöhempiin poikalyseovuosiin. Luonnoton erottelu poistui vasta 70-luvun peruskoulun myötä Porissakin. Opettajanamme toimi oikealla seisova Sakari Sumiala, jonka pojanpoika Antti tunnetaan menestyneenä jalkapalloilijana. Oppilaiden nimet ovat kyllä tallessa - takarivin äärivasemmalla sinnittelee tämän kirjoittaja. Porin poikalyseoon meitä siirtyi tästä joukosta jatkamaan ilmeisesti 4-5 oppilasta. Tästä luokkakuvasta löytyy muuten tarkkaan katsoen myös Nokian johtajamies (vuoteen 2010 asti). Kuva on otettu koulurakennuksen länsisiiven yläaulassa, väliseinän ikkunoiden takana oli varastotila kartoille ja kuvatauluille - sinne pääsi vain harvoin seikkailemaan. Juuri tällä kuvauspaikalla oli tapana suorittaa kertyneitä rangaistusseisontoja välituntisin tai joskus koulupäivän jälkeen - yksin, pikkuryhmissä tai koko luokka joukkorangaistuksena. Aiheesta useimmiten. Oppituntien alkuun jäi muutamia minuutteja vapaa-aikaa ennen opettajan saapumista, pääsimme luokkahuoneeseen sisälle ja viikon järjestäjä sai suurenmoisessa vallantunteessaan kirjoittaa alkumellakoinnin pääpäsmärien nimiä taululle. Opettajan tullessa luokkaan listalaisia seurasi kuvauspaikalla tutustuminen opettajan kävelykeppiin (hyvin hellävaraisesti - vertauskuvallisesti vain). Koululuokkamme vaarallisia seikkailuja jääkiekkokentän työmaalla (keväällä 1963 tai 1964): Tämän luokan oppilaat muistavat varmasti kaikki vielä Porin Isonmäen metsään suunnitellun maastojuoksuharjoitustuntimme, joka äkisti ja odottamatta muuttui dramaattiseksi vaaratilanteeksi. Ennen opettajan saapumista kokoontumispaikalle Porin maauimalan eteen joku meistä sai idean lähteä tutustumaan aivan viereisellä alaspäin viettävällä rinteellä tekeillä olevaan tekojäärataan. Kaikki mukaan tietysti yhtenä laumana. Jyrkkä savi- ja sorarinne oli rouhittu auki tulevaa jääkiekkokentän maakatsomoa varten. Lämpimät ilmat olivat laittaneet savimassan valumaan rinnettä alas tasaisena sinertävänä savivellinä tulevan kentän suuntaan. Ei aikaakaan kun ensimmäinen viikari meistä jo juoksi houkuttelevan ja sinisenä kiiltävän saviliejun päälle veuhtaamaan. Häneltä tarttui kenkä savivelliin kiinni, jäi sitä irrottamaan vain sukka toisessa jalassaan - ja pyöriessään toisen jalkansa varassa alkoi vajota velliin, aluksi nilkkaa myöten, sitten jo säärtä myöten - kohta jo molemmat jalat savessa syvällä. Naurua piisasi sinisessä vellissä sätkijällekin. Pari poikaa meni auttamaan ja vetämään housunlahkeista ylös - ja tarttuivat itse jaloistaan samalla tavalla kiinni. Taas kaksi lisää auttamaan - ja taas molemmat kiinni. Viisi poikaa vellissä kiinni, ensimmäinen jo polvia myöten ja hätääntyessään riuhtoi vimmatusti ja upposi nopeammin - kohta jo housuntaskujaan myöten. Naurut olivat jo aikaa sitten vaienneet. Me muut pyörimme ympärillä turvallisella kovalla maalla kuin muurahaiset, mutta koko joukko jo sen verran paniikissa , ettei kukaan pystynyt järkeviin ratkaisuihin. Ensimmäiseksi uhkaavaan savivelliin kiinni jäänyt poika oli jo housunvyötään myöten savivellissä, kun opettajamme pyöräili paikalle. Hän näki heti tilanteen vaarallisuuden ja lähetti meistä poikia hakemaan lautakasasta lautoja ja pyysi heittämään niitä vajoavien vierille. Itse hän haki kiireessä maauimalan korjaustöissä olleita miehiä apuun ja hetkessä pojat saatiin savivellin syleilystä ylös. Opettaja teetätti tapauksesta säikähtäneenä seuraavan aamun sanomalehteen varoituksen kyseisen jääkiekkokentän työmaan saviliejun vaarallisuudesta valokuvan kera. Omaan mieleeni on jäänyt tapauksesta se ihmetys, ettei meistä muista pojista kukaan ollut ymmärtänyt hakea mainittuja lautoja läheisestä kasasta avuksi. Eikä työmiestenkään apuunhakemisen ymmärtäminen olisi meiltä liikaa ollut vaadittu. Lamaannuttiin täysin, kun alkoivat olla jo niin syvällä. Toisaalta - olimmehan kuitenkin vain noin 10-vuotiaita. Muistan sen epätodellisen hiljaisuuden ennen opettajan tuloa, edes liejussa olleet eivät pitäneet mitään ääntä - se raja oli jo ohitettu. Vakavan tilanteen lopusta on mieleen jäänyt tilanne, jossa viimeisenä liejusta autettiin pois tunnetun porilaisen kenkäkauppiaan poika. Häneltä oli liejuun jäänyt molemmat kengät. Opettaja yhä säikähdyksestä kalpeana näki tilanteessa jo kevennyksenkin aihetta: No jos sinne jonkun kenkänsäkin piti upottaa, niin sinä olit kyllä siihen hommaan just oikea poika. Kuvasin Cygnaeuksen koulun pihan puolelta 80-luvun alussa (S&J). Luokkamme olivat molempina lukuvuosina kuvan vasemman reunan päätyikkunoiden takana (ylin kerros). Kuvasin Cygnaeuksen koulun pohjoispuolelta 80-luvun alussa (S&J). Cygnauksen koulun pohjoissivun puolella - Eteläpuiston ja koulurakennuksen välisessä puistossa - sijaitsee tämä Emil Cedercreutzin v. 1920 paljastettu Äestäjä-patsas. Pikkuväkeä kuvattuna sen vierellä 90-luvun alkupuolella (kuvaaja: P.Joutsi). Emil Cedercreutzin Äestäjä-patsas kuvattuna 1980-luvun alussa - taustalla oikealla Cygnaeuksen koulu ja vasemmalla vielä keltaisempana yhteiskoulu. Kuvareunan vasemmalta puolelta alkaisi näkyä Karhulinna. Äestäjä-patsaan tekijä Emil Cedercreutz intoutui samasta aiheesta tekemään vuonna 1921 myös postikorttitaidetta siluettisarjoissaan. Oheinen postikorttina ilmestynyt teos on nimeltään Parivaljakko ja kyntömies. Kuvanveistäjä Emil Herman Robert Cedercreutz syntyi v.1879 Köyliössä ja kuoli v. 1949 Harjavallassa. Selvittämättä on postikorttitaiteen erikoistutkijoillekin, ovatko lukuisat Suomessa julkaistut signeeraamattomat siluettisarjat mahdollisesti hänen käsialaansa. Kuvan postikortista taiteilijan signaaraus todella erottuu. (Saija Laaksovirta, 22.08.2016 * Porin nettisivut): Äestäjä-patsastakin kaavailtiin aikanaan Raatihuoneenpuistoon: "Ennen ensimmäistä karhuveistosta Emil Cedercreutz oli tehnyt luonnollisessa mittakaavassa Äestäjä-veistoksen varta vasten Raatihuoneen edustalle pystytettäväksi. Veistos symbolisoi mullan ja raadannan työtä, jonka Cedercreutz näki silloin kaupungin elämän perustaksi. Hänen ajatuksensa mukaan raha tuli kaupunkiin maalta ja maakauppiailta. Kyseinen ajatus oli kuitenkin kaupunkilaisille vieras ja Äestäjä-patsaaseen suhtauduttiin varauksella. Äestäjä-patsas oli hetken näytillä Raatihuoneenpuistossa patsaan paljastusjuhlallisuuksien aikaan, mutta sen pystyttämistä ei hyväksytty. Elokuun lopulla vuonna 1920 se päätettiin pystyttää Cygnaeuksen koulun edustalle, jossa se komeilee edelleen. Äestäjä-patsas on Porin ensimmäinen julkinen veistos." (Emil Cedercreutzin museon nettisivulta 5.7.2009): Cedercreutzin ensimmäinen ulkoilmataideteos Äestäjä-monumentti pystytettiin Poriin 1920. Vihtori Sikstus Vindin, Cedercreutzin palvelijan ja talonmiehen tiedetään toimineen Äestäjä-veistoksen mallina. Äestäjä-hanketta veivät eteenpäin Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan naisopiskelijat, vetäjänä osakunnan inspitär Maila Mikkola (kirjailijanimeltään Talvio). Veistos oli valmiina jo 1912, mutta varojen kerääminen ja ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen 1914 viivyttivät veistoksen valamista pronssiin ja pystyttämistä. Patsas paljastettiin elokuussa 1920. Emil Cedercreutz kirjoitti Maila Mikkolalle evääksi patsashankkeen eteenpäin viemiseksi selostuksen työnsä aatesisällöstä: " -- Niin, olen ajatellut Satakunnan lakeuksia, ajatellut sitä, että Pori juuri elää varakkaasta sen ympäröimästä maaseudusta, tehtaita ja meriliikettä kun on siellä niin vähän, miltei lainkaan. Kaikki rahat Poriin tulevat maalta, maakauppiailta jne. Tuo satakuntalainen äes on sitä lajia, jommoista ei löydetä mistään muualta Suomesta, ainoa aitosatakuntalainen maanviljelyskalu. Piikkiäkeitä on kyllä Karjalassakin, mutta niiden päällä ei seisota ja ne ovat toista mallia. Äestäjäryhmä kuvaa sitä viimeistä äestämistä ennen kylvöä, kun pelto on jo vallan sileä. Se on metsätorpan poika ja hevonen, sillä jolla ei ole muuta kuin yksi juhta. Isommissa paikoissa käytetään nimittäin kaksi hevosta äkeen edessä. Maahengen taimi, sen primitiivisessä, alkuperäisessä muodossa se on, maahenki, ennen kuin tämä on kohonnut suurien olojen itsetietoisuuteen, tahi miten minä sen nyt sanoisin.Ja koska Pori on Satakunnan pääkaupunki, niin on tämä maakuntamme symboli juuri oltava Porissa, samalla kuvaten lakeuksien kaupunkia, joka vähitellen on syntynyt mullan ja raadannan työstä. Pori pukee äestäjän, antaa hänelle kahvia, tupakkaa, tuontitavaraa jos jommoista, lähettää hänelle sanomalehdet, silakat jne. -- ". Markku Harell lähetti 29.5.2014 tämänkin kuvan: Tilanne 2012 luvulla Cygnaeuksen koulusta - nykyinen rehtori Arto Suni tulossa aulaan. Cygnaeuksen koulu Jarmo Pyytövaaran kuvaamana 16.9.2011. Koulu valmistui v.1912 ja sen piirsi Usko Nyström. Cygnaeuksen koulu sai siipeensä itänaapurin ilmapommituksissa sotavuosina. Jos jonnekin Poriin pommeja piti kerran pudotella, niin monen silloisen oppilaan mielestä ilmeisesti hyvin valittu kohde? Antti Suomiselle vielä tässäkin yhteydessä kiitokset kirjansa kuvamateriaalin käyttöluvasta sivustollamme. Tämä kuva on Satakunnan maatalousnäyttelystä elokuun alussa v.1947. Näyttelyalueena toimi Cygnaeuksen koulu ja viereinen yhteiskoulu. Kävijöitä oli kaikkiaan 25.000. Tässä kuvassa on menossa Synkkärimme pihassa lypsykilpailut. Omat luokkahuoneeni kahtena vuotenani tässä koulussa 1962-64 sijaisivat takavasemmalla, länsisiiven kahdessa eri kerroksessa eri lukuvuosina (seisovan lypsytuomarin lippalakista vasemmalle) - viiden ikkunan rivit antoivat katselumaisemaa pihalle päin. Kuva on kirjasta Muistojen Pori, kuvaaja on ollut paikallisen Satakunnan Kansa-lehden nimettömäksi kirjassa jätetty toimittaja. Todettakoon tilastonikkareille, että lypsykilpailuun osallistui yhdeksän kilpailijaa ja kuvan finaaliin selvisi kuvan kolme suoraselkäistä lypsäjätärtä. Cygnaeuksen luokkahuoneistamme avautuvasta maisemasta kun puhetta tuli, tämä kuva löytyi samaisesta Muistojen Pori-kirjasta (kuvaajaa ei nytkään mainita) - kyseessä on samat Satakunnan maatalousnäyttelyt vuonna 1947 kuin edellisessä kuvassa. Tämä kuva on otettu ilmeisesti juuri alemman päätyluokkamme ikkunasta pihalle - etelään. Taustalla erottuvat maamerkkeinä rautatieasema ja sitä ympäröivä ratapiha - niiden takana korkea keskussairaalan vaalea rakennus. Kaikki kuva-alueen myöhemmät kerrostalot siis vielä puuttuvat. Cygnaeuksen koulun eli Synkkärin pihassa oli omien opiskeluvuosieni aikana 1962-64 usein myös kuvan kaltaisia katsojarinkejä - mutta pienempiä ja eri asiayhteyksissä (onneksi). Legendaariset synkkäritappelut alkoivat nimittäin jostain päin pihaa koululaisjoukosta kuuluneella huudolla: Tappelu! Sitten seurasi klassikkohuudahdus: Isompi rinki! ja niin tappelupari sai hetken otella rauhassa vellovan katsojajoukon kannustaessa kehänä ympärillä. Valvojaopettajankin oli vaikea murtautua hurmioituneiden kannustajien läpi pukareita toisistaan erottelemaan. Klassiseen 'synkkäritappeluun' kuului (se kuitenkin kerrottakoon) kaksi poikaa kontallaan maassa ja paikalleen pysähtynyt painivääntöasento - mihinkään sen selvempään toimintaan yleisön pettymykseksi ei juuri koskaan päästy. Cygnaeuksen koulun luokkakuva - kuvan takana oppilaiden ja opettajan nimet - ajoitusmerkintänä löytyy "1931 4/4". Kuvan lähetti Jaana Lehtonen (11.1.2017), kiitos: "Isoisäni Martti Lehtonen eli "Napsu" on kuvassa mukana. Hänet tunnetaan varmaankin paremmin tuolla "Napsu"-nimellä - asui Musassa." Cygnaeuksen koulussa - opettaja Irja Yrjänän ja Aune Vaurion luokka joskus 40-luvulla, mukana kuvan haltija Juhani Vinberg (kiitos). (Juhani Vinberg): "Cygnaeuksen kansakoulun III ja IV luokka 1947-48 - opettajana Lauri Martsalo." (Jarkko Alajääski): "Cygnaeuksen kansaloulun 2a-luokka (1953-54). Opettaja kuvassa Martta Virtanen. Mukana ainakin oppilaista : Ilmo Parvinen, Pertti Vaajakari, Kristian Järvinen, Pertti Juhola, Irja Tähtinen, Ritva ja Seija Vuorilahti, Paavo (Tapio) Kihlberg, Seppo Linnainmaa, Jarkko Alajääski ja -- Astala. Cygnaeuksen kansakoulun 1. luokka 1954 - kuva: Hannele Forselius (eturivissä kolmas oikealta). Cygnaeuksen kansakoulun 1. luokka 1960-61 - kuva: Hannu Jalkanen (10.9.2015 - kiitos): Olen kirjava villapaita päällä opettajan kohdalla. Cygnaeuksen kansakoulun 2. luokka 1961-62 - kuva: Hannu Jalkanen (10.9.2015 - kiitos): Opettajan nimeä en enää muista. Cygnaeuksen kansakoulun Raili Rinkiön luokka 1962 - kuva: Piita Scheweleff. Tämän kirjoittaja (Jukka Joutsi) tuli samaan Synkkäriin syksyllä 1962 3. luokalle Sakari Sumialan opetukseen. Tästä kuvasta en kyllä tunnista kuitenkaan ketään. Opettajan nimikin ihan vieras. Tämän Cygnaeuksen koulun 3. luokan ryhmäkuvan lähetti Arto Termonen (31.8.2011) Kanadasta. Hän kertoo kuvan olevan kolmannelta luokalta Cygnaeuksen kansakoululla ja vuosiluku lienee n. 1967. Opettaja Eelis Junkkarinen on takarivissä äärivasemmalla. Arto itse seisoo toisessa rivissä ensimmäisenä vasemmalla (vaaleat hiukset). (Tom Enges, 22.3.2017): "Isän kanssa Cygnaeuksen puistossa 50-luvun lopussa, takana näkymä Itsenäisyydenkadulle linja-autoaseman suuntaan. Puiston kulmalla kioski." Kiitos käyttöluvasta. Tämä ilmakuva on peräisin Liisa Lappalaisen perhealbumista. Etualalla keskellä Cygnaeuksen koulu. Piharakennukset vielä 'varhaisessa' kaavassaan eli ruokala puuttuu vielä kokonaan, WC-rakennus on poikittain keskellä pihaa. Synkkärin takana yhteiskoulu eli Vellilä ja sen vasemmalla puolella vaalea kivirakennus Karhulinna. Taustalla näkyy jo vuonna 1949 rakentamaan aloitettuja Aravien kerrostaloja (valmiina kuvassa yhdeksän), mutta niiden etupuolella olevan Rautatienpuistokadun varrelta puuttuvat vielä kaikki kerrostalot, samoin Kiinanmuuri rautatieaseman suunnalta. Koska tämän kirjoittajan perhe muutti yhteen vasta valmistuneista Rautatienpuistokadun kerrostaloista (#10) vuonna 1953, tämän kuvan ajoitukseksi tulee vuosien 1950-51 aika melko tarkalleen. Oikeaa osaa kuvasta hallitsee poikien ammattikoulu, joka etupihalla (kuvassa oikeassa reunassa) on kuvaushetkellä menossa jokin omituinen projekti, mustia myttyjä Rautatienpuistokadun varrella ko. kohdilla myös. Mielenkiintoisesti kuvasta näkee, miten Aravien ympäri kulkeva hevosenkengän muotoinen Kiertokatu on saanut jo linjauksensa, Presidentinpuistokatu aravien takana on myös jo nähtävillä - samoin Satakunnankadun jatke kuvassa oikealle. Taustalla näkyy Uuden-Koiviston puutalokaupunginosa. Kuvassa keskivasemmalla on tässä kuvassa rakenteilla kaksi Kiertokadun pohjoispään kerrostaloa (ympärillä työmaaparakkeja runsaasti). Niiden edessä näkyy tyttöjen ammattikoulu. Nykyisen linja-autoaseman paikka rajautuu juuri kuvasta ulos vasemmalta (Keskuskartano tietenkin puuttuu vielä). (Matti Joutsi,12.5.2012): Tässä kuvassa näkyy vielä Synkkärin piharakennukset sellaisena kuin ne oli minun kouluaikanani. Oltiin silloin (kansakoulun) 3.luokalla Martsalon "urheilulukiossa" Viljasen Jampen kanssa. Silloin ei ollut vielä vanhaakaan ruokalaa, vaan pihaa hallitsi poikittain ns. paskahuusi. Muita kuvia siitä en ole nähnytkään. Pojilla ja likoilla oma puoli. Jampe vetäsi pihan pesäpallomatsissa (eihän Martsalon tunneilla muuta tehtykään kuin urheiltiin) ehkä merkkivirheen takia vaihtolyöntiä, tarkoituksena tyhjentää 'pajatso', hirveen laakin ... suoraan likkojen vessan ovesta sisään (oli auki). Ja kyllä me kansakoululaiset naurettiin niin. Cygnaeuksen koulun entinen ruokala tässä kuvassa vielä makaronivelleineen käyttövireessä - tarkemmat tiedot kuvasta puuttuvat. Esko Maasalo lähetti 13.11.2010 nämä kaksi kuvaa, mitkä hän oli ottanut Cygnaeuksen koulun pihalta 17.7.2009. Kuvausaikaan purettiin juuri maantasalle koulun ruokalarakennusta, josta edellä jo tuli kerrottuakin (mm. pöytäharakka-käytäntö). Kuvat olivat minulle sikäli yllätys, että en ollut tiennyt mitään ko. ruokalan purkamisesta. Cygnaeuksen koulun ruokalarakennuksesta on mieleen jäänyt paljon erilaisia muistoja. Jos karmeimman muiston heti saisin pärskäyttää ulos, niin olo helpottuisi: koskaan en tule unohtamaan ruokalassa tarjoiltuja makaronivelliannoksia. Vellilautaset olivat seisseet lämpimässä ruokalassa pöydällä jo ties kuinka kauan ennen sisääntuloamme ja ruokailu oli aloitettava kirjaimellisesti kannen poistolla - lusikalla piti lautaselta ensin taiteilla lämpimästä maidosta odotusajalla vellin päälle kehittynyt kansikuori, josta lisäksi piti jotenkin vielä päästä huomaamatta eroon. En halua kertoa käytettyjä menetelmiä. Kun kuivuneesta vellikannesta oli selvitty, odotti varsinainen pelkokerroin-testi - valkoisessa nesteessä lillui makaronilötköjä, joita oli tarkoitus niellä alas. Yhdistettynä mainittuun 'pöytäharakkakäytäntöön' tilanne oli useimmille todella traumaattinen. KOSKAAN elämässäni en ole kevään 1964 jälkeen suostunut edes harkitsemaan kyseisen ruokalajin syöntiä. Ruokalan ulkonurkka eteläpäädyssä (alemmassa kuvassa) on jäänyt myönteisenä mieleen. Opettajamme Sumiala vei meidät (ilmeisesti 31.5.1964) neljännen luokan eli koko kansakouluvaiheeni päätöspäivänä yllätykseksemme ruokalanurkan nurmikolle istumaan, missä jakoi päästötodistukset. Tilaisuuden iloisen haikea tunnelma jäi mieleen. Ruokalasta on mielessä myös elävästi erikoinen messumuisto. Koulun piha-alue oli suosittua messualuetta ja jonakin kesänä 60-luvun alussa messuille - ja erityisesti siis juuri ruokalaan oli hankittu silloisen nuorten rautalankamusiikkibuumin innoittamana tanskalainen The Hitmakers-yhtye esiintymään. Tungimme lähes eturiviin ja kun muissa konserteissa ei tuolloin vielä ollut tullut käydyksi, yhtyeen esiintyminen oli vaikuttava kokemus. Vielä niinkin myöhään kuin 1990-luvun alkupuolella tulin kerran käyneeksi Cygnaeuksen koulun ruokalassa - siellä oli esittelyssä 'Väärennetyn taiteen näyttely', joka paikanpäällä kuitenkin osoittautui silkaksi petokseksi - kyseessä olikin vain sarja tökeröitä harjoitelmia mestariteoksista tehtyinä. Ei siis edes kopiointeja vaan surkeita jäljennösyritelmiä. Jarmo Pyytövaara kuvasi 5.11.2011 tilaustyönä (erityiskiitos!) Cygnaeuksen koulun uuden ruokalarakennuksen eri puolilta. Kuvien ottaja kertoi saatesanoissaan (ilouutisena) myös tarkistaneensa , että kyseisessä ruokasalissa tarjoillaan edelleenkin ylempänä mainostamaani makaronivelliä. Hän nosti suosikkiasemasta kilpailemaan myös liisteripuuron, jollaisesta elämyksestä taisin omina aikoinani jäädä paitsi. Uusi ruokala on mahtipontisuudessaan suorastaan tyylikäs. Cygnaeuksen koulun keskuskeittiö iltavalaistuksessa Jarmo Pyytövaaran kuvaamana 30.12.2011.

Porin Suomalainen Yhteislyseo (PSYL): B) Porin Suomalainen Yhteislyseo (oppikoulu tytöille ja pojille yhdessä) sijaitsee aivan Cygnauksen koulun naapurissa. Sen piirsi Elsa Arokallio ja koulu valmistui vuonna 1935. Koulua kutsuttiin puhekielessä nimellä 'Vellilä' - en tiedä liittyikö nimitykseen muuta kuin ehkä usein tarjoiltu velliruoka. Kuvannut Jarmo Pyytövaara (16.8.2011). Tätä koulua en siis itse käynyt - eikä kukaan veljessarjastamme. Kaikki kävimme omilla persoonallisilla tyyleillämme lyseota liki jokirantaa. Tämän koulun liikuntasalissa kävin Porin viimeisinä vuosinani katsomassa Vedon koripallo-otteluita. Yhteislyseo oli muutenkin koripallokoulu. Puheissamme kutsuimme koulua omissa piireissämme yksinkertaisesti yhteiskouluksi. (Risto Rönkä, sähköposti 15.2.22014): Kouluni nimi oli aikanaan Porin Suomalainen Yhteislyseo, lyhennettynä PSYL. Pyöreäkulmainen päärakennus otettiin käyttöön 1935. Kuvissa näkyy myös vuonna 1957 valmistunut lisärakennus, E-siipi. PSYL sai lempinimensä Vellilä, kun oppilaille alettiin tarjoilla kouluruokailu maamme ensimmäisenä oppikouluna. Kait tuo ruoka oli useinkin velliä tai puuroa. Samainen yhteiskoulu - taustalla ent.- suojeluskuntatalo Karhulinna - kuvannut 5.11.2011 Jarmo Pyytövaara. Tasavallankadulta Koulukadulle (itään) yhteiskoulun nurkalta (toukokuu 2009, Google Maps). Seuraava poikkikatu Antinkatu. Keskuskartanokin näkyvissä.

Porin Karhulinna: C) Porin Karhulinna kuvattuna 16.9.2011 (Jarmo Pyytövaara). Rakennus valmistui v.1928 - suunnittelijana Bertel Strömmer. Rakennus valmistui Porin Suojeluskunnan taloksi ja toimii nykyään Steiner-kouluna. Vuoden 1970 tietämillä Karhulinnassa toimi Yleisradion Porin toimipiste. Siellä tuli käytyä erään koululaiskuunnelman merkeissä (Helmi Nevan palaute: Sentään aivan liian korni tällaisena). 50-luvun loppupuolella Karhulinnassa pidettiin joku tilaisuus, missä olin veljeni kanssa mukana. Arpoja ostaessa piti numeron kohdalle itse kirjoittaa nimensä - vasenkätinen veljeni kirjoitti nimensä ja arpoja myynyt iäkkäämpi naisihminen ihaili kannustavasti vierestä: Noin hyvä käsiala, vaikka kirjoitat vasemmalla kädellä. Karhulinna - kuvannut Jarmo Pyytövaara (16.8.2011). Porin Karhulinnasta tämän kirjoittajalla on säilynyt useitakin erilaisia muistoja, kaksi voimakkainta liittyvät käärmeisiin ja televisioon.. 1950-luvun loppupuolella Karhulinnassa järjestettiin käärmenäyttely, johon isoveljeni olivat menossa. Satuin kuulemaan, kun pyysivät rahaa lippuihin. Aistin lapsen herkkyydellä, että hanketta oli pidetty tarkoituksella minulta salassa. Pikkumiehen uhmalla aloin vaatia mukaanpääsyä. Minulle, tuolloin kai noin kolme-neljävuotiaalle, yritettiin muiden perheenjäsenten toimesta hienovaraisesti selittää, etten varmaankaan halua ja varsinkaan kestä nähdä käärmeitä. Oli kuitenkin jo ohitettu raja, jonka jälkeen olisin voinut vielä kunniakkaasti reissusta vetäytyä - olihan alettu puhua uskaltamisesta. Niin pidin pääni ja liityin urheasti käärmenäyttelyyn lähtevään isoveljieni joukkoon. Varoituksen sanoja kuului kai vielä ikkunastakin perään. Ei kun Karhulinnaan vain muiden mukana ja suoraan isoon saliin - käärmenäyttelyyn. Salin seinustoille oli laitettu koko tilan ympäri vieri viereen lasista tehtyjä laatikoita, jotka mielsin mielessäni vain akvaarioiksi ilman vettä (meillä oli ollut akvaario kotona). Lähdin reippaasti ensimmäisen lasihäkkyrän luo ja siellä pohjalla kulmassa näkyi jotain paikallaan olevaa mustaa - ei ongelmia, varmaan kivi. Urheasti seuraavalle - uskaltauduin katsomaan läheltä veljesten välistä ja nyt tuo vastaava musta möykky liikahti ja pikkumiehen aivoihin välittyi nyt vasta, mitä sana käärme todella tarkoitti - näyttelykäärme oli liikahtanut lasivitriinissään ja se laukaisi maailmaa suuremman kauhun pikkumiehen mielessä. Paniikki lienee liian vaisu sana kuvaamaan ensituntojani. Veljeni saivat ilmeisesti kantaa minut ulvovana vyyhtinä Karhulinnasta kotiin asti - itse en enää kauhultani paluumatkaa muista. Pikkumiehen urhea yritys oli päättynyt totaaliseen katastrofiin, eikä suhteeni käärmeisiin ole sittemminkään juuri parantunut. Vuoden 1959 aikana Karhulinnan samassa käärmenäyttelysalissa pidettiin ilmeisesti jonkinlaiset tekniikkamessut, ja siellä olin vanhempieni mukana paikalla. Tuosta käynnistä muodostui itselleni sikäli ikimuistoinen kokemus, että tuolloin Karhulinnassa näin ensimmäisen kerran elämässäni television. Ihmeellisessä laatikossa oli pieni pyöreähkö kuvaruutu, jossa pyöri pienessä koossa Rin Tin Tin-niminen nuorten ratsuväkisarja. Naulitsin itseni television eteen, enkä suostunut liikahtamaan, olin hypnotisoitunut tuijottamaan kyseistä ihmettä. Ja taas Karhulinnan vierailu päättyi lähes samoin kuin aiemmin käärmenäyttelynkin tapauksessa. Lähes kirjaimellisesti vanhempani saivat kantaa minut ulos salista television ja Rin Tin Tinin äärestä, puisiin ovenpieliin iskin vielä viimeisenä keinona kynteni vastaan taistellessani (jäljet saattavat näkyä ovipielissä vieläkin). Kun minut oli saatu kotiin, aloitin loputtoman ruinauskampanjan television ostamisesta. En suostunut kuuntelemaan selityksiä niiden korkeista hinnoista. Lopulta veljessarja sai tingattua isältä puolittaisen lupauksen - jos vuoden 1960 Rooman olympialaiset televisioidaan Suomeenkin, laite hankitaan. Niin kävi ja laite tuli olohuoneen nurkkaan, sen jälkeen mikään ei pikkumiehen elämässä enää ollut entisellään. Karhulinna kuvattuna ajoitukseltaan tuntemattomassa postikortissa - lähetti 'TA', 16.3.2012. Tapio Jokinen (25.2.2012): Verenluovuttajien juhla Porissa tammikuussa 1953 Karhulinnassa. Muistan elävästi nuo kolisevat tuolit, joiden selkämykseen oli maalattu numerot. Tuolit oli useimmiten pinottu suuriksi pinoiksi salin reunostoille ja näyttämön taakse. Tapio Jokinen lähetti (25.2.2012) tämän mainion kuvan Karhulinnan mummokerhon äidinkulta-kilpailusta: Tämän kuvan takana lukee: "Tuttipullokilpailu Porin vanhusten huollossa 24.3.1960 Karhulinnassa. Voittaja toinen vasemmalta aika 1 min 22 sek. Valok. Matti Halmeenpää, Pori". Tapio Jokinen (25.2.2012) : Satakunnan Kuva, Pori-leima, ei muuta tekstiä. Näyttäisi olevan joku SPR:n tilaisuus - Karhulinnan edessä ambulanssin kera. Ehkä kuva on SPR:n julkaisuihin tarkoitettu. Osmo Korosuo oli SPR:n piiritoiminnan johtaja, maisterismies ja rintamaupseeri. Porilaisen autoliike 'Jussilan' silloinen linja-autokalusto parkkeerattu kuvaamista varten Karhulinnan eteen - kuvattu ilmeisesti läheisen yhteiskoulun ikkunasta. Jussilan Autoliike Oy toimi Porissa vuodet 1936-76. Yritys myytiin Porin Linjoille v.1976. Tämä kuva lienee 1940-luvulta? Otosta on käytetty kansikuvana kirjassa Tarinoita tien päältä ~ Jussilan Autoliike Oy 1936-76 (Satakunnan ammattikorkeakoulun projektityö, 2008).

Porin Antinlinna: D) Vuonna 1929 valmistunut Antinlinna sijaitsee Antinkadun ja Itsenäisyydenkadun kulmassa. Jarmo Pyytövaara kuvasi komean rakennuksen 17.10.2011. Antinlinnan liiketiloissa sijaitsi aikoinaan pitkään Vuorelaisen kirjakauppa (seinässä näkyvissä vieläkin sana kirjakauppa). Muistaisin kyseisissä tiloissa sittemmin toimineen Neumannin vaimon western-tuotteiden myymälän. Google Mapsista kurkaten liiketilojen ikkunoissa lukee "BmEm" (toukokuu 2009), mitä se sitten tarkoittaneekin. Itäpuolella kiinni Antinlinnassa oli aikoinaan matala parakkimainen baari, jonka silloista nimeä en muista. Jarmo Pyytävaaran 16.3.2012 ottama selventävä kuva Antinlinnan itäpuolelta, vanha parakkimainen baarirakennus on vielä olemassa - nyt Kioski-kyltin alla. Parakkibaarin muistan olleen toiminnassa jo 1950-luvun lopussa kyseisissä tiloissa. Iloinen meno kantautui ohikulkijoidenkin korviin. Aikoinaan kohdalle sattuessani henkilökunta heitti sieltä kadulle liian innokkaan asiakkaan aivan Klondyke-tyyliin. Kuvan ulkopuolella vasemmalla toimii myös edelleen drive in-nakkikioski (nykyisin Maxi-Burger). Antinlinna - remonttia pukannut - Tommi Kankaala, 2016 (käyttölupa 2017-7-A * kiitos).

Yrjönkatu Keskusaukion länsisivulla: E) Itsenäisyydenkadun eteläpuolta Yrjönkadun (edessä) ja Antinkadun välissä - 23.1.2014 (S&J). Harmaassa kulmatalossa kuvaushetkellä toiminnassa Riihiketo - Kotiportaat (toukokuussa 2009 oli vielä Matkatoimisto Joutsenvirta). Saman kulmatalon länsipäässä toimi toukokuussa 2009 Sata-Pirkan Ajokoulutus - kuvaushetkellä tilanne muuttunut, mutta ikkunatekstistä ei ota selvää. Minun aikoinani taisi tässä kulmaliiketilassa toimia jokin valaisinliike? (Timo Tamminen, sähköposti 16.10.2014): "Kuvassa grillin puoleisessa kulmassa Itsenäisyydenkadun puolella oli aikoinaan Koottavat Laurilalta-liike, joka myi koottavia pienoismalleja ainakin 70-luvulla. Yrjönkadun ja Itsenäisyyskadun kulmassa - linja-autoaseman aukion eli Keskusaukion länsilaidalla, kuvattu 23.1.2014 (S&J). Harmaassa kulmatalossa kuvaushetkellä toiminnassa 'Riihiketo - Kotiportaat' (toukokuussa 2009 oli vielä Matkatoimisto Joutsenvirta). Kulmaliiketilasta seuraavana vasemmalle (kuvaushetkellä): Thai Station * Asian Food & Supplies (toukokuussa 2009 tiloissa toimi VuokraLukaali). Keskusaukion länsireunan asuin- ja liikerakennuksessa kuvassa vasemmalta toiminnassa: Joli , X ja Thai Station * Asian Food & Supplies(keväällä 2009 VuokraLukaali). Kuvattu 23.1.2014 (S&J). Samassa asuin- ja liikerakennuksessa vasemmalla toiminnassa - 23.1.2014 (S&J): Kristiina Keittiö - tehtaanmyymälä (keväällä 2009 vielä Sisustusstudio Kodikaskoti). Eteläpuolen (vasemmalla) keltaiseksi rapatussa naapuritalossa Rattis-baari (aiemmat nimet minun aikoinani Fregatti ja Rattaanpyörä) .

Keskusaukion itäpuolta (Yrjönkadun eteläinen alkukohta): Fregatti / Rattaanpyörä / Rattis: F) Linja-autoaseman edustan aukion länsireunalla sijaitsee tämä perinteikäs Bar Rattis - minun aikoinani aluksi Fregatti ja myöhemmin Rattaanpyörä. Riku Leino kuvasi 3.2.2011 (kiitos käyttöluvasta). Rattis-baari kuvattuna 23.1.2014 (S&J). Punertava Poni-pyörä odottaa uskollisesti isäntäänsä. Rattis-baari kuvattuna 23.1.2014 (S&J) - porttikäytävästä näkyy piharakennus, jossa suoritin rippikouluni 60-luvun lopulla. Fregatin aikaan takapihalla tässä rakennuksessa (puheissa silloin Fregatin takahuone) suoritin lyseolaisena joululomalla lyhyimmän kaavan mukaan rippikoulun v. 1969. Muistan saaneeni valmistavista kurssikokeista kurssin kirkkaasti huonoimman arvosanan 4½. Siitäkös pappi nosti kunnon yksityisen messun - ei tainnut pysyä ihan ilosanoman puolella, hän. Raamatun sisällysluettelon ulkoa opettelu ei kiinnostanut. Löytyipä vielä kuva ihan albassa konfirmaatiotilaisuudessa Keski-Porin kirkosta joulun -69 ajalta - eli läpi päästiin (ilman sisällysluettelon ulkoa luetteluakin). Rattis-baarirakennuksen takapihan näkymä 23.1.2014 (S&J) - naapuritalossa tupakkamies häädettynä parvekkeelle. Rattis-baarirakennus tekee pienen käännöskulman, jonka jälkeen Yrjönkatu jatkuukin Rautatienpuistokatuna rautatieasemaa kohti. Kuvattu 23.1.2014 (S&J). Liiketiloissa Porin Teatterikerho ry:n Pukuvuokraamo ja Hair - Makeup - Nails * Hair Statement, jonka ikkunassa näytteillä vielä vanhan ajan mainoskilpikin: Parturi - Kampaamo. Silloin tiesi vielä tarkalleen millaiseen liikkeeseen oli menossa. Edellisestä kuvasta edelleen etelään - naapuritalo, joka on (kai) jo virallisestikin Rautatienpuistokadun varrella, kulmassa risteää Koulukatu - 23.1.2014 (S&J).

Tyttöjen ammattikoulu: G) Rautatienpuistokadun ja Porilaistenkadun risteyksessä koulu, jota ainakin ennen kutsuttiin Tyttöjen ammattikouluksi - mikä lie hieno nimitys nykyisin. Tässä koulussa saattoi aikoinaan käydä halvalla leikauttamassa parturiksi harjoittelevilla hiuksensa (jos uskalsi - joukossa oli kyllä varsinaisia Saksikäsi-Edwardejakin, jos kohdalle sattui) ja jotakin leivonnaisiakin sai keittiöpuolelta ostettua puoli-ilmaiseksi. Kuvan lähetti Teppo Salmela 3.4.2014. Kuva lienee rakennuksen alkuajoilta. Eräästä lähteestä löytyi tekstiä tästä koulusta seuraavilla termeillä: Porin teollisuuskoulu (myöh. teknillinen koulu). Poikien ammattikoulu: Poikien ammattikoulu edessä ja taustalla oikealla tyttöjen ammattikoulu. Rautatienpuistokadun itäpuoli vielä heinäpeltona. Paikalle rakennettiin vuonna 1953 kerrostalojen rivi, mihin (10B) perheeni Viidennenosan Itälinjakadulta muutti vielä samana syntymävuotenani 1953. Tämä kuva on aikoinaan julkaistu postikorttina (kuvaaja ja julkaisija tuntematon - kuvausajankohta siis ennen vuotta 1953). Kortissa asia ilmaistu hieman ontuvalla sanamuodolla: Pori - Ammattikoulujen talo. Jarmo Pyytövaara kuvasi samaisen koulurakennuksen 5.11.2011. Entinen poikien ammattikoulu tunnetaan nyt Porin ammattiopistoon kuuluvana palveluopistona. 1.1.2005 yhdistyivät Porin palveluopisto, Porin tekniikkaopisto ja Porin metsäopisto hallinnollisesti ja toiminnallisesti yhteiseksi monialaiseksi ammatilliseksi oppilaitokseksi. Porin ammattiopisto toimii 11 toimipaikassa Porin alueella ja luonnonvara-ala toimii Ulvilassa. Näissä tiloissa nykyisin Winnova ja Palmgren-sali. Tässä rakennuksessa en sen läheisestä sijainnista huolimatta usein sisällä käynyt. Mieleen tulevat vain erilaiset messutapahtumat ja 50-luvun lopulla Porin Vedon koripallo-ottelut kyseisen koulun liikuntasalissa. Entinen poikien ammattikoulu - nykyisin Porin ammattiopistoon kuuluvana palveluopistona. Kuvattu 23.1.2014 (S&J). Asuessani vuodesta 1967 alkaen Rautatienpuistokadun toisella puolella alkoi koulumatkani lyseoon tämän ammattikoulun pihan poikki kulmittain kohti Cygnaeuksen koulun pihaa (koulun vihreä katto hiukan näkyvissä), jonka pihan oikaisin myös kulmittain. Matka jatkui Synkkärinpuiston viereisen Tasavallantorin oikaisulla kulmittain ja yhden korttelinmatkan jälkeen oli edessä vielä Liisantorin oikaisu kulmittain - ja Annankatua lyseolle. Kuvassa näkyvällä ammattikoulun pihalla pelattiin paljon eri pallopelejä asuessamme 50-luvun loppupuoliskolla ensimmäisen kerran Rautatienpuistokadun varrella. Muistan, miten joku naapuruston lapsista oli juuri saanut uuden jalkapallon, joka oli ylellisyys noihin aikoihin. Sillä ei kauaa ehditty pelata, kun joku potkaisi uutukaisen pallon kuvasta oikealle pensasaidan yli Rautatienpuistokatua ajaneen paikallisbussin takapyörien alle. Paukaus oli melkoinen. Pauli Reiton luokkakuva ammattikoulusta vuodelta 1963 - opettajana Erkki Ramberg.

Satakunnankadun ja Tasavallankadun risteyspaikoilla: H) Rautatienpuistokadun ja Satakunnankadun risteys v.1956 (rautatieasema kuvasta vasemmalle). Maatalousjärjestö järjesti Porissa yleislakon lopulla (maaliskuussa 1956) suuren kansalaiskokouksen. Väki saapui ammattikoulussa pidettyyn tilaisuuteen autoilla. Noin 900 auton kolonnan loppupää oli lähellä nykyistä poliisilaitoksen liikenneympyrää ja eturivi rautatieaseman liikenneympyrässä. Kaikki Satakunnankadun varren kerrostalot siis puuttuivat vielä, vain Ratalinna jököttää paikallaan alikäytävän luona. Taustalla radan takana kuudesosakin näkyvissä - Ratalinnan takana Niittäjänkadun ja Kotikujan varrella olleita asuinrakennuksia. Asuinkortteli Nummiyhtiö oikealla savupiipun kohdalla. Otettiinkohan tämä kuva Kiinanmuurin ikkunasta tai työmaalta? Ajankohdaltaan tunnistamaton kuvapostikortti - kuvattu rautatieaseman suunnalta. Tasavallankadun ja Satakunnankadun kulma - pitkä kerrostalo tunnettiin nimellä makaronitalo. Sen taustalla korkea kerrostalo Cygnaeuksen koulun eteläpuolen aidan takana. Lähetti TA - 13.3.2012. Toukokuussa 2009 Makaronitalon eteläpään liiketiloissa toimi Hiustrio. Aikoinaan ko. tiloissa toimi jokin ruokakauppa. Kuvassa näkyy myös puistoalueen kioski, joka myöhemmin purettiin. Siinä tuli vierailtua usein. Makaronitalon edustaa, takana poikien ammattikoulu ~ Tasavallankatua vuonna 1965. Kuva Aimo Vainio ~ kiitos, Tapani Vainio. Edellisen kuvan kanssa melko identtinen - tämä kuvattu 23.1.2014 (S&J). Ei juurikaan muutoksia. 'Hiustrio' yhä toiminnassa makaronitalon eteläpäädyssä. Tämän kuvan otin 23.1.2014 (S&J) sillä asiayhteydellä, että tällä paikalla olin vuoden 1957 loppupuolella katsomassa ensimmäisen tekokuun eli Sputnikin lentoa. Muistan tapaukseen liittyvän yleisen jännityksen, tieto Sputnikin ylilennosta oli laskettu kai tarkkaan ja lehdessä ehkä ilmoitettu, ulkona oli paljon ihmisiä taivaalle tuijottamassa. Meitä oli perhekunnastamme useampia mukana ilmiötä odottamassa. Sellainen muistikuva on jäänyt, että oli pakkasta ja ilta - minä olisin istunut fällyissä potkukelkassa. Sputnik tuli taivaalla kuvassa oikealta ja lensi vasemmalle rautatieaseman yli - melko nopea kulkunopeus ja muistaakseni vilkkuva tähtimäinen valo. Muistan isäni valinneen tuon katselupaikan, koska siinä oli taivaalle avaraa näkötilaa - erotuksena siis keskikaupungin rakennusten peittämille näkymille ja kirkkaille valoille. Olin siis tuolloin - kuitenkin - juhlavasti vasta 4-vuotias, joten tähän muisteluun on voinut kyllä hyvin tulla lisäväriä Nukku-Matin puoleltakin. (Wikipedia, 2014): Sputnik 1 (Matkatoveri-1) oli ensimmäinen Maata kiertävä keinotekoinen satelliitti eli tekokuu. Sen laukaisi Neuvostoliitto 4. lokakuuta 1957 ja se pysyi kiertoradalla 3 kuukautta. Tapahtuman katsotaan aloittaneen avaruusajan eli aikakauden, jolloin ihminen toimii avaruudessa. Kiertoradalle Sputnikin nosti Baikonurista, Kazakstanista laukaistu R-7-raketti. Se kiersi Maan 96,2 minuutissa, noin 250 km korkeudessa. Sputnik 1 :n rata kutistui aerodynaamisten voimien vaikutuksesta ja se paloi syöksyessään Maan ilmakehään 3. tammikuuta 1958. * * * * * Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan Sputnikin lennon (1957) Porissa (tai miksei muuallakin) nähneiden omakohtaisia muistoja tapahtumasta tähän yhteyteen. Meneekö yhtään omien muistikuvien kanssa yhteen. Näkyikö Sputnik Porissa vain kerran? (Matti Joutsi, 21.4.2014): Miten minulla on hiukan eri tavalla syöpynyt muistikuviin, että olisin talvella ollut menossa Rautatienpuistokadulta aamupimeässä kouluun (Synkkäriin) ja siinä yhteydessä yhtäkkiä jääty tuijottamaan taivaalle vilkkuvaa valopistettä, joka eteni aika vauhdilla. Paikkakin, jossa töllötettiin, olisi muistissa - heti se ammattikoulun puoleinen portti ruokalarakennuksen kohdalla. Olin varmaan Martsalon luokalla joko 3. tai 4. luokalla (1957). Satakunnankadun ja Rautatienpuistokadun risteyksen liikenneympyrä Mikko Laaksosen kuvaamana vuonna 2008. Edellisen kuvan kanssa melko identtinen - tämä kuvattu samoilta sijoilta 23.1.2014 (S&J). Ei juurikaan muutoksia. Rautatieasema vasemmalle kuvasta.

Asema-aukion itäpuolen liikerakennus: I) Rautatieaseman edusta-aukion itäpuoleiset rakennukset (Asemankulma) - oikealla entinen SOK:n aluekonttori ja varasto (valmistui 1957). Nykyisin Keskon aluekonttori ja vasemmalla kulmassa K-Market, joka 70-luvulla oli nimeltään 'Pehtoori'. Siellä kävi mm. Konsta Jylhä pelimanneineen soittamassa. Äärivasemmalla näkyy Kiinanmuuri. Kuvasi Jarmo Pyytövaara 5.11.2011. SOK:n rakennus myytiin aikanaan Keskolle, kun aluekonttoriverkosto purettiin, tavaratoimitukset keskitettiin Kilon keskusvarastolle Espooseen. Aikanaan kauppatiloihin muutti Citymarket ja Pehtoori lopetettiin samalla. Samainen liikerakennus Asema-aukion itäreunalla kuvattuna 23.1.2014 (S&J). Kuvaushetkellä näkyviä liikenimiä: K-Market, Apteekki, PlayCity, MotorMarket ja Are Oy - Rakennuspalvelut. Paikalla ollessa jotenkin vaikea hahmottaa, mikä firma sijaitsee missäkin. Samainen liikekortteli nyt Asema-aukion ja Karjalankadun kulmassa kuvattuna 23.1.2014 (S&J). Rautatieasema kuvaaja selän takana. Karjalankadun nimi oli minun aikanani Lounainen linjakatu, milloin lie vaihdettu? (Nimimerkki 'Hawk', 1.4.2008): Porin Lounainen linjakatu muuttumassa Karjalankaduksi ~ Satakunnan Radio: "Lounaisen linjakadun katunimikilvet vaihdetaan Karjalankatu -kilviksi torstaina aamupäivän aikana. Lounaisen linjakadun nimen muuttamista koskevan asemakaavan valmistelu käynnistyi Porin Karjala-Seura ry:n hakemuksesta." Porissa jos missä tapahtuu! Siirtolaiset nousivat junasta nyytteineen kyseisen kadun varrelle aikoinaan. Asema-aukion ja Karjalankadun risteysnäkymää kuvattuna itään 23.1.2014 (S&J). Ratapiha siis kuvasta oikealle muutamia kymmeniä metrejä. Asema-aukion ja Karjalankadun risteyksen purkutyö alkamassa - kuvasi Jorma Lindqvist tammikuussa 2015 (kiitos käyttöluvasta). Asema-aukion ja Karjalankadun risteyksessä purkutyö käynnissä - kuvasi Jorma Lindqvist 7.3.2015 (kiitos käyttöluvasta). Asema-aukion itäreunan purkutyö valmistumassa - kuvasi Jorma Lindqvist 26.3.2015 (kiitos käyttöluvasta).