Porin Cygnaeuksen koulu (Synkkäri):

A)
Porin Cygnaeuksen silloisessa kansakoulussa tämän kirjoittaja kävi 3. ja 4. luokkansa lukuvuosina 1962-63 ja 1963-64.
Tämä kuva on 4. luokkamme potretti - poikia oli kaikkiaan 39! Oppivuodet tässä poikaporukassa oli hyvää valmennusta myöhempiin poikalyseovuosiin. Luonnoton erottelu poistui vasta 70-luvun peruskoulun myötä Porissakin.
Opettajanamme toimi oikealla seisova Sakari Sumiala, jonka pojanpoika Antti tunnetaan menestyneenä jalkapalloilijana.
Oppilaiden nimet ovat kyllä tallessa - takarivin äärivasemmalla sinnittelee tämän kirjoittaja. Porin poikalyseoon meitä siirtyi tästä joukosta jatkamaan ilmeisesti 4-5 oppilasta.
Tästä luokkakuvasta löytyy muuten tarkkaan katsoen myös Nokian johtajamies (vuoteen 2010 asti).
Kuva on otettu koulurakennuksen länsisiiven yläaulassa, väliseinän ikkunoiden takana oli varastotila kartoille ja kuvatauluille - sinne pääsi vain harvoin seikkailemaan. Juuri tällä kuvauspaikalla oli tapana suorittaa kertyneitä rangaistusseisontoja välituntisin tai joskus koulupäivän jälkeen - yksin, pikkuryhmissä tai koko luokka joukkorangaistuksena. Aiheesta useimmiten.
Oppituntien alkuun jäi muutamia minuutteja vapaa-aikaa ennen opettajan saapumista, pääsimme luokkahuoneeseen sisälle ja viikon järjestäjä sai suurenmoisessa vallantunteessaan kirjoittaa alkumellakoinnin pääpäsmärien nimiä taululle. Opettajan tullessa luokkaan listalaisia seurasi kuvauspaikalla tutustuminen opettajan kävelykeppiin (hyvin hellävaraisesti - vertauskuvallisesti vain).
Koululuokkamme vaarallisia seikkailuja jääkiekkokentän työmaalla (keväällä 1963 tai 1964):
Tämän luokan oppilaat muistavat varmasti kaikki vielä Porin Isonmäen metsään suunnitellun maastojuoksuharjoitustuntimme, joka äkisti ja odottamatta muuttui dramaattiseksi vaaratilanteeksi. Ennen opettajan saapumista kokoontumispaikalle Porin maauimalan eteen joku meistä sai idean lähteä tutustumaan aivan viereisellä alaspäin viettävällä rinteellä tekeillä olevaan tekojäärataan. Kaikki mukaan tietysti yhtenä laumana.
Jyrkkä savi- ja sorarinne oli rouhittu auki tulevaa jääkiekkokentän maakatsomoa varten. Lämpimät ilmat olivat laittaneet savimassan valumaan rinnettä alas tasaisena sinertävänä savivellinä tulevan kentän suuntaan. Ei aikaakaan kun ensimmäinen viikari meistä jo juoksi houkuttelevan ja sinisenä kiiltävän saviliejun päälle veuhtaamaan. Häneltä tarttui kenkä savivelliin kiinni, jäi sitä irrottamaan vain sukka toisessa jalassaan - ja pyöriessään toisen jalkansa varassa alkoi vajota velliin, aluksi nilkkaa myöten, sitten jo säärtä myöten - kohta jo molemmat jalat savessa syvällä. Naurua piisasi sinisessä vellissä sätkijällekin.
Pari poikaa meni auttamaan ja vetämään housunlahkeista ylös - ja tarttuivat itse jaloistaan samalla tavalla kiinni. Taas kaksi lisää auttamaan - ja taas molemmat kiinni. Viisi poikaa vellissä kiinni, ensimmäinen jo polvia myöten ja hätääntyessään riuhtoi vimmatusti ja upposi nopeammin - kohta jo housuntaskujaan myöten. Naurut olivat jo aikaa sitten vaienneet.
Me muut pyörimme ympärillä turvallisella kovalla maalla kuin muurahaiset, mutta koko joukko jo sen verran paniikissa , ettei kukaan pystynyt järkeviin ratkaisuihin. Ensimmäiseksi uhkaavaan savivelliin kiinni jäänyt poika oli jo housunvyötään myöten savivellissä, kun opettajamme pyöräili paikalle. Hän näki heti tilanteen vaarallisuuden ja lähetti meistä poikia hakemaan lautakasasta lautoja ja pyysi heittämään niitä vajoavien vierille. Itse hän haki kiireessä maauimalan korjaustöissä olleita miehiä apuun ja hetkessä pojat saatiin savivellin syleilystä ylös.
Opettaja teetätti tapauksesta säikähtäneenä seuraavan aamun sanomalehteen varoituksen kyseisen jääkiekkokentän työmaan saviliejun vaarallisuudesta valokuvan kera.
Omaan mieleeni on jäänyt tapauksesta se ihmetys, ettei meistä muista pojista kukaan ollut ymmärtänyt hakea mainittuja lautoja läheisestä kasasta avuksi. Eikä työmiestenkään apuunhakemisen ymmärtäminen olisi meiltä liikaa ollut vaadittu. Lamaannuttiin täysin, kun alkoivat olla jo niin syvällä. Toisaalta - olimmehan kuitenkin vain noin 10-vuotiaita. Muistan sen epätodellisen hiljaisuuden ennen opettajan tuloa, edes liejussa olleet eivät pitäneet mitään ääntä - se raja oli jo ohitettu.
Vakavan tilanteen lopusta on mieleen jäänyt tilanne, jossa viimeisenä liejusta autettiin pois tunnetun porilaisen kenkäkauppiaan poika. Häneltä oli liejuun jäänyt molemmat kengät. Opettaja yhä säikähdyksestä kalpeana näki tilanteessa jo kevennyksenkin aihetta: No jos sinne jonkun kenkänsäkin piti upottaa, niin sinä olit kyllä siihen hommaan just oikea poika.

Kuvasin Cygnaeuksen koulun pihan puolelta 80-luvun alussa (S&J). Luokkamme olivat molempina lukuvuosina kuvan vasemman reunan päätyikkunoiden takana (ylin kerros).

Kuvasin Cygnaeuksen koulun pohjoispuolelta 80-luvun alussa (S&J).

Cygnauksen koulun pohjoissivun puolella - Eteläpuiston ja koulurakennuksen välisessä puistossa - sijaitsee tämä Emil Cedercreutzin v. 1920 paljastettu Äestäjä-patsas. Pikkuväkeä kuvattuna sen vierellä 90-luvun alkupuolella (kuvaaja: P.Joutsi).

Emil Cedercreutzin Äestäjä-patsas kuvattuna 1980-luvun alussa - taustalla oikealla Cygnaeuksen koulu ja vasemmalla vielä keltaisempana yhteiskoulu. Kuvareunan vasemmalta puolelta alkaisi näkyä Karhulinna.

Äestäjä-patsaan tekijä Emil Cedercreutz intoutui samasta aiheesta tekemään vuonna 1921 myös postikorttitaidetta siluettisarjoissaan. Oheinen postikorttina ilmestynyt teos on nimeltään Parivaljakko ja kyntömies. Kuvanveistäjä Emil Herman Robert Cedercreutz syntyi v.1879 Köyliössä ja kuoli v. 1949 Harjavallassa. Selvittämättä on postikorttitaiteen erikoistutkijoillekin, ovatko lukuisat Suomessa julkaistut signeeraamattomat siluettisarjat mahdollisesti hänen käsialaansa. Kuvan postikortista taiteilijan signaaraus todella erottuu.
(Saija Laaksovirta, 22.08.2016 * Porin nettisivut): Äestäjä-patsastakin kaavailtiin aikanaan Raatihuoneenpuistoon:
"Ennen ensimmäistä karhuveistosta Emil Cedercreutz oli tehnyt luonnollisessa mittakaavassa Äestäjä-veistoksen varta vasten Raatihuoneen edustalle pystytettäväksi. Veistos symbolisoi mullan ja raadannan työtä, jonka Cedercreutz näki silloin kaupungin elämän perustaksi. Hänen ajatuksensa mukaan raha tuli kaupunkiin maalta ja maakauppiailta. Kyseinen ajatus oli kuitenkin kaupunkilaisille vieras ja Äestäjä-patsaaseen suhtauduttiin varauksella.
Äestäjä-patsas oli hetken näytillä Raatihuoneenpuistossa patsaan paljastusjuhlallisuuksien aikaan, mutta sen pystyttämistä ei hyväksytty. Elokuun lopulla vuonna 1920 se päätettiin pystyttää Cygnaeuksen koulun edustalle, jossa se komeilee edelleen. Äestäjä-patsas on Porin ensimmäinen julkinen veistos."
(Emil Cedercreutzin museon nettisivulta 5.7.2009):
Cedercreutzin ensimmäinen ulkoilmataideteos Äestäjä-monumentti pystytettiin Poriin 1920. Vihtori Sikstus Vindin, Cedercreutzin palvelijan ja talonmiehen tiedetään toimineen Äestäjä-veistoksen mallina.
Äestäjä-hanketta veivät eteenpäin Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan naisopiskelijat, vetäjänä osakunnan inspitär Maila Mikkola (kirjailijanimeltään Talvio). Veistos oli valmiina jo 1912, mutta varojen kerääminen ja ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen 1914 viivyttivät veistoksen valamista pronssiin ja pystyttämistä. Patsas paljastettiin elokuussa 1920.
Emil Cedercreutz kirjoitti Maila Mikkolalle evääksi patsashankkeen eteenpäin viemiseksi selostuksen työnsä aatesisällöstä: " -- Niin, olen ajatellut Satakunnan lakeuksia, ajatellut sitä, että Pori juuri elää varakkaasta sen ympäröimästä maaseudusta, tehtaita ja meriliikettä kun on siellä niin vähän, miltei lainkaan. Kaikki rahat Poriin tulevat maalta, maakauppiailta jne. Tuo satakuntalainen äes on sitä lajia, jommoista ei löydetä mistään muualta Suomesta, ainoa aitosatakuntalainen maanviljelyskalu. Piikkiäkeitä on kyllä Karjalassakin, mutta niiden päällä ei seisota ja ne ovat toista mallia. Äestäjäryhmä kuvaa sitä viimeistä äestämistä ennen kylvöä, kun pelto on jo vallan sileä. Se on metsätorpan poika ja hevonen, sillä jolla ei ole muuta kuin yksi juhta.
Isommissa paikoissa käytetään nimittäin kaksi hevosta äkeen edessä. Maahengen taimi, sen primitiivisessä, alkuperäisessä muodossa se on, maahenki, ennen kuin tämä on kohonnut suurien olojen itsetietoisuuteen, tahi miten minä sen nyt sanoisin.Ja koska Pori on Satakunnan pääkaupunki, niin on tämä maakuntamme symboli juuri oltava Porissa, samalla kuvaten lakeuksien kaupunkia, joka vähitellen on syntynyt mullan ja raadannan työstä. Pori pukee äestäjän, antaa hänelle kahvia, tupakkaa, tuontitavaraa jos jommoista, lähettää hänelle sanomalehdet, silakat jne. -- ".

Markku Harell lähetti 29.5.2014 tämänkin kuvan: Tilanne 2012 luvulla Cygnaeuksen koulusta - nykyinen rehtori Arto Suni tulossa aulaan.

Cygnaeuksen koulu Jarmo Pyytövaaran kuvaamana 16.9.2011. Koulu valmistui v.1912 ja sen piirsi Usko Nyström.

Cygnaeuksen koulu sai siipeensä itänaapurin ilmapommituksissa sotavuosina. Jos jonnekin Poriin pommeja piti kerran pudotella, niin monen silloisen oppilaan mielestä ilmeisesti hyvin valittu kohde?
Antti Suomiselle vielä tässäkin yhteydessä kiitokset kirjansa kuvamateriaalin käyttöluvasta sivustollamme.

Tämä kuva on Satakunnan maatalousnäyttelystä elokuun alussa v.1947. Näyttelyalueena toimi Cygnaeuksen koulu ja viereinen yhteiskoulu. Kävijöitä oli kaikkiaan 25.000.
Tässä kuvassa on menossa Synkkärimme pihassa lypsykilpailut. Omat luokkahuoneeni kahtena vuotenani tässä koulussa 1962-64 sijaisivat takavasemmalla, länsisiiven kahdessa eri kerroksessa eri lukuvuosina (seisovan lypsytuomarin lippalakista vasemmalle) - viiden ikkunan rivit antoivat katselumaisemaa pihalle päin.
Kuva on kirjasta Muistojen Pori, kuvaaja on ollut paikallisen Satakunnan Kansa-lehden nimettömäksi kirjassa jätetty toimittaja.
Todettakoon tilastonikkareille, että lypsykilpailuun osallistui yhdeksän kilpailijaa ja kuvan finaaliin selvisi kuvan kolme suoraselkäistä lypsäjätärtä.

Cygnaeuksen luokkahuoneistamme avautuvasta maisemasta kun puhetta tuli, tämä kuva löytyi samaisesta Muistojen Pori-kirjasta (kuvaajaa ei nytkään mainita) - kyseessä on samat Satakunnan maatalousnäyttelyt vuonna 1947 kuin edellisessä kuvassa. Tämä kuva on otettu ilmeisesti juuri alemman päätyluokkamme ikkunasta pihalle - etelään. Taustalla erottuvat maamerkkeinä rautatieasema ja sitä ympäröivä ratapiha - niiden takana korkea keskussairaalan vaalea rakennus. Kaikki kuva-alueen myöhemmät kerrostalot siis vielä puuttuvat.
Cygnaeuksen koulun eli Synkkärin pihassa oli omien opiskeluvuosieni aikana 1962-64 usein myös kuvan kaltaisia katsojarinkejä - mutta pienempiä ja eri asiayhteyksissä (onneksi).
Legendaariset synkkäritappelut alkoivat nimittäin jostain päin pihaa koululaisjoukosta kuuluneella huudolla: Tappelu!
Sitten seurasi klassikkohuudahdus: Isompi rinki! ja niin tappelupari sai hetken otella rauhassa vellovan katsojajoukon kannustaessa kehänä ympärillä. Valvojaopettajankin oli vaikea murtautua hurmioituneiden kannustajien läpi pukareita toisistaan erottelemaan.
Klassiseen 'synkkäritappeluun' kuului (se kuitenkin kerrottakoon) kaksi poikaa kontallaan maassa ja paikalleen pysähtynyt painivääntöasento - mihinkään sen selvempään toimintaan yleisön pettymykseksi ei juuri koskaan päästy.


Cygnaeuksen koulun luokkakuva - kuvan takana oppilaiden ja opettajan nimet - ajoitusmerkintänä löytyy "1931 4/4". Kuvan lähetti Jaana Lehtonen (11.1.2017), kiitos: "Isoisäni Martti Lehtonen eli "Napsu" on kuvassa mukana. Hänet tunnetaan varmaankin paremmin tuolla "Napsu"-nimellä - asui Musassa."

Cygnaeuksen koulussa - opettaja Irja Yrjänän ja Aune Vaurion luokka joskus 40-luvulla, mukana kuvan haltija Juhani Vinberg (kiitos).

(Juhani Vinberg): "Cygnaeuksen kansakoulun III ja IV luokka 1947-48 - opettajana Lauri Martsalo."

(Jarkko Alajääski): "Cygnaeuksen kansaloulun 2a-luokka (1953-54). Opettaja kuvassa Martta Virtanen. Mukana ainakin oppilaista : Ilmo Parvinen, Pertti Vaajakari, Kristian Järvinen, Pertti Juhola, Irja Tähtinen, Ritva ja Seija Vuorilahti, Paavo (Tapio) Kihlberg, Seppo Linnainmaa, Jarkko Alajääski ja -- Astala.

Cygnaeuksen kansakoulun 1. luokka 1954 - kuva: Hannele Forselius (eturivissä kolmas oikealta).

Cygnaeuksen kansakoulun 1. luokka 1960-61 - kuva: Hannu Jalkanen (10.9.2015 - kiitos): Olen kirjava villapaita päällä opettajan kohdalla.

Cygnaeuksen kansakoulun 2. luokka 1961-62 - kuva: Hannu Jalkanen (10.9.2015 - kiitos): Opettajan nimeä en enää muista.

Cygnaeuksen kansakoulun Raili Rinkiön luokka 1962 - kuva: Piita Scheweleff. Tämän kirjoittaja (Jukka Joutsi) tuli samaan Synkkäriin syksyllä 1962 3. luokalle Sakari Sumialan opetukseen. Tästä kuvasta en kyllä tunnista kuitenkaan ketään. Opettajan nimikin ihan vieras.

Tämän Cygnaeuksen koulun 3. luokan ryhmäkuvan lähetti Arto Termonen (31.8.2011) Kanadasta. Hän kertoo kuvan olevan kolmannelta luokalta Cygnaeuksen kansakoululla ja vuosiluku lienee n. 1967. Opettaja Eelis Junkkarinen on takarivissä äärivasemmalla. Arto itse seisoo toisessa rivissä ensimmäisenä vasemmalla (vaaleat hiukset).

(Tom Enges, 22.3.2017): "Isän kanssa Cygnaeuksen puistossa 50-luvun lopussa, takana näkymä Itsenäisyydenkadulle linja-autoaseman suuntaan. Puiston kulmalla kioski." Kiitos käyttöluvasta.

Tämä ilmakuva on peräisin Liisa Lappalaisen perhealbumista. Etualalla keskellä Cygnaeuksen koulu. Piharakennukset vielä 'varhaisessa' kaavassaan eli ruokala puuttuu vielä kokonaan, WC-rakennus on poikittain keskellä pihaa. Synkkärin takana yhteiskoulu eli Vellilä ja sen vasemmalla puolella vaalea kivirakennus Karhulinna.
Taustalla näkyy jo vuonna 1949 rakentamaan aloitettuja Aravien kerrostaloja (valmiina kuvassa yhdeksän), mutta niiden etupuolella olevan Rautatienpuistokadun varrelta puuttuvat vielä kaikki kerrostalot, samoin Kiinanmuuri rautatieaseman suunnalta. Koska tämän kirjoittajan perhe muutti yhteen vasta valmistuneista Rautatienpuistokadun kerrostaloista (#10) vuonna 1953, tämän kuvan ajoitukseksi tulee vuosien 1950-51 aika melko tarkalleen.
Oikeaa osaa kuvasta hallitsee poikien ammattikoulu, joka etupihalla (kuvassa oikeassa reunassa) on kuvaushetkellä menossa jokin omituinen projekti, mustia myttyjä Rautatienpuistokadun varrella ko. kohdilla myös.
Mielenkiintoisesti kuvasta näkee, miten Aravien ympäri kulkeva hevosenkengän muotoinen Kiertokatu on saanut jo linjauksensa, Presidentinpuistokatu aravien takana on myös jo nähtävillä - samoin Satakunnankadun jatke kuvassa oikealle. Taustalla näkyy Uuden-Koiviston puutalokaupunginosa.
Kuvassa keskivasemmalla on tässä kuvassa rakenteilla kaksi Kiertokadun pohjoispään kerrostaloa (ympärillä työmaaparakkeja runsaasti). Niiden edessä näkyy tyttöjen ammattikoulu. Nykyisen linja-autoaseman paikka rajautuu juuri kuvasta ulos vasemmalta (Keskuskartano tietenkin puuttuu vielä).
(Matti Joutsi,12.5.2012): Tässä kuvassa näkyy vielä Synkkärin piharakennukset sellaisena kuin ne oli minun kouluaikanani. Oltiin silloin (kansakoulun) 3.luokalla Martsalon "urheilulukiossa" Viljasen Jampen kanssa. Silloin ei ollut vielä vanhaakaan ruokalaa, vaan pihaa hallitsi poikittain ns. paskahuusi. Muita kuvia siitä en ole nähnytkään. Pojilla ja likoilla oma puoli. Jampe vetäsi pihan pesäpallomatsissa (eihän Martsalon tunneilla muuta tehtykään kuin urheiltiin) ehkä merkkivirheen takia vaihtolyöntiä, tarkoituksena tyhjentää 'pajatso', hirveen laakin ... suoraan likkojen vessan ovesta sisään (oli auki). Ja kyllä me kansakoululaiset naurettiin niin.

Cygnaeuksen koulun entinen ruokala tässä kuvassa vielä makaronivelleineen käyttövireessä - tarkemmat tiedot kuvasta puuttuvat.

Esko Maasalo lähetti 13.11.2010 nämä kaksi kuvaa, mitkä hän oli ottanut Cygnaeuksen koulun pihalta 17.7.2009. Kuvausaikaan purettiin juuri maantasalle koulun ruokalarakennusta, josta edellä jo tuli kerrottuakin (mm. pöytäharakka-käytäntö). Kuvat olivat minulle sikäli yllätys, että en ollut tiennyt mitään ko. ruokalan purkamisesta.
Cygnaeuksen koulun ruokalarakennuksesta on mieleen jäänyt paljon erilaisia muistoja. Jos karmeimman muiston heti saisin pärskäyttää ulos, niin olo helpottuisi: koskaan en tule unohtamaan ruokalassa tarjoiltuja makaronivelliannoksia. Vellilautaset olivat seisseet lämpimässä ruokalassa pöydällä jo ties kuinka kauan ennen sisääntuloamme ja ruokailu oli aloitettava kirjaimellisesti kannen poistolla - lusikalla piti lautaselta ensin taiteilla lämpimästä maidosta odotusajalla vellin päälle kehittynyt kansikuori, josta lisäksi piti jotenkin vielä päästä huomaamatta eroon. En halua kertoa käytettyjä menetelmiä.
Kun kuivuneesta vellikannesta oli selvitty, odotti varsinainen pelkokerroin-testi - valkoisessa nesteessä lillui makaronilötköjä, joita oli tarkoitus niellä alas. Yhdistettynä mainittuun 'pöytäharakkakäytäntöön' tilanne oli useimmille todella traumaattinen. KOSKAAN elämässäni en ole kevään 1964 jälkeen suostunut edes harkitsemaan kyseisen ruokalajin syöntiä.
Ruokalan ulkonurkka eteläpäädyssä (alemmassa kuvassa) on jäänyt myönteisenä mieleen. Opettajamme Sumiala vei meidät (ilmeisesti 31.5.1964) neljännen luokan eli koko kansakouluvaiheeni päätöspäivänä yllätykseksemme ruokalanurkan nurmikolle istumaan, missä jakoi päästötodistukset. Tilaisuuden iloisen haikea tunnelma jäi mieleen.
Ruokalasta on mielessä myös elävästi erikoinen messumuisto. Koulun piha-alue oli suosittua messualuetta ja jonakin kesänä 60-luvun alussa messuille - ja erityisesti siis juuri ruokalaan oli hankittu silloisen nuorten rautalankamusiikkibuumin innoittamana tanskalainen The Hitmakers-yhtye esiintymään. Tungimme lähes eturiviin ja kun muissa konserteissa ei tuolloin vielä ollut tullut käydyksi, yhtyeen esiintyminen oli vaikuttava kokemus.
Vielä niinkin myöhään kuin 1990-luvun alkupuolella tulin kerran käyneeksi Cygnaeuksen koulun ruokalassa - siellä oli esittelyssä 'Väärennetyn taiteen näyttely', joka paikanpäällä kuitenkin osoittautui silkaksi petokseksi - kyseessä olikin vain sarja tökeröitä harjoitelmia mestariteoksista tehtyinä. Ei siis edes kopiointeja vaan surkeita jäljennösyritelmiä.
 
Jarmo Pyytövaara kuvasi 5.11.2011 tilaustyönä (erityiskiitos!) Cygnaeuksen koulun uuden ruokalarakennuksen eri puolilta. Kuvien ottaja kertoi saatesanoissaan (ilouutisena) myös tarkistaneensa , että kyseisessä ruokasalissa tarjoillaan edelleenkin ylempänä mainostamaani makaronivelliä. Hän nosti suosikkiasemasta kilpailemaan myös liisteripuuron, jollaisesta elämyksestä taisin omina aikoinani jäädä paitsi. Uusi ruokala on mahtipontisuudessaan suorastaan tyylikäs.

Cygnaeuksen koulun keskuskeittiö iltavalaistuksessa Jarmo Pyytövaaran kuvaamana 30.12.2011.
|