OULU:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 20.4.2018)

A) Oulussa 80-luvun alkuvuosina:

Oulun kauppatori ja sen rantoja ~ näkymiä mereltä:

Oulun kauppatorin rannassa kahvilalaiva Hailuoto - kuvattu 23.6.1982 (S&J).

Oulun kauppatorin seudun rantoja taustalla - kuvattu 28.6.1981 (S&J).


Oulun keskustan rakennuksia:

Oulun keskustan puistoa ympäröiviä rakennuksia - kuvattu 18.6.1982 (S&J).

Oulun kirjasto ja museo - Ainola. Kuvattu 28.6.1981 (S&J).


Kissa ikkunalla - juna saapumassa Ouluun 28.6.1981 (S&J). Kun aikansa nojasi paljaalla kyynärpäällä ikkunanviereiseen ruuturitilään, ihoon jäi pitkäksi aikaa muistoksi ruutukuvioinen painauma.

B) Oulu rautatiekaupunkina:

Nimimerkki "Estormiz" kuvasi Oulun asemalla loppuvuodesta 2005 (lupa: public domain).

Oulun rautatieasema (ruots. Uleåborgs järnvägsstation) sijaitsee Oulun keskustassa, Matkahuollon ja linja-autoaseman välittömässä läheisyydessä, kävelyetäisyyden päässä keskustan ja Raksilan palveluista. Oulussa risteävät rataosat Seinäjoki–Oulu, Oulu–Tornio ja Oulu–Kontiomäki. Oulu on Pohjois-Suomen tärkein risteysasema, ja sen kautta kulkee Suomen ainoa raideyhteys 65. leveyspiirin pohjoispuolelle.
Oulussa sijaitsee myös liikenteenohjauskeskus, joka vastaa rautatieliikenteen ohjauksesta seuraavilla rataosilla:
Ylivieska–Oulu, Oulu–Tornio, Tornio–Kolari, Laurila–Kelloselkä, Oulu–Kontiomäki, Kontiomäki–Vartius, Kontiomäki–Ämmänsaari ja Kontiomäki–Vuokatti–Lahnaslampi.

Henkilöliikenteen asema on Oulun liikennepaikan pohjoisin osa. Se sijaitseen Vaaran ja Raksilan kaupunginosien välisellä alueella, heti ydinkeskustan itäpuolella. Oulu on henkilöliikenteen tärkeä vaihtopaikka: useimmista pohjoisesta Rovaniemeltä, Kemijärveltä ja Kolarista saapuvista junista on vaihtoyhteys itään Kajaaniin, Kuopioon, Pieksämäelle ja Kouvolaan.
Raiteelta 1 liikennöi osa Helsingin junista sekä yksi juna Turun satamaan Kuopion ja Pieksämäen kautta.
Raiteelta 2 liikennöi osa Rovaniemen junista sekä Kuopion ja Kajaanin junat.
Raiteelta 3 liikennöidään pohjoiseen (Rovaniemi, Kemijärvi ja Kolari), mutta myös osa Helsingin junista käyttää tätä raidetta.

Asemarakennus on rakennettu Pohjanmaan radan valmistuttua 1886, ja sitä on laajennettu useaan otteeseen. Rakennustyyliltään asemarakennus noudattaa muiden Pohjanmaan radan asemarakennusten tyyliä ja sen suunnittelija lienee rautatiehallituksen arkkitehti Knut Nylander. Asemarakennusta on myöhemmin laajennettu. Laajennusosan suunnitelman laati Bruno Granholm.
Asema-alueella on myös muita vanhoja rakennuksia, kuten entinen asemaravintola (rak. 1929: toimi liikenteenohjauskeskuksena 1985–2003), tiilinen asuin- ja toimistorakennus (1929) ja joitain asuinkäytössä olevia puurakennuksia vuosilta 1899 ja 1905.

Oulun rautatieaseman alueelle ollaan suunnittelemassa Oulun matkakeskus -kauppakeskusta, joka sisältäisi VR:n henkilöliikenteen toiminnot sekä runsaasti liiketilaa. Kauppakeskushankkeella pyritään yhdistämään ydinkeskustan ja Raksilan kaupalliset alueet. Kauppakeskussuunnitelma herätti runsaasti keskustelua oululaisessa mediassa, sillä keskuksen alta puretaan asema-alueen vanhat rakennukset asemarakennusta ja entistä asemaravintolaa lukuun ottamatta. Korkein hallinto-oikeus on hylännyt kauppakeskuksen asemakaavaa koskevat valitukset elokuussa 2007.

Oulun tavararatapiha sijaitsee henkilöaseman eteläpuolella, pääasiassa Limingantullin kaupunginosan alueella ja Nokelan kaupunginosan länsipuolella. Ratapiha jakautuu useampaan osaan. Myös varikkotoimintoja on. Ratapihaan kuuluvaksi lasketaan myös Oulun sataman sekä yhdistettyjen kuljetusten terminaalin raiteistot (Wikipedia 2017, Radan varrela, 2009).

Juho Joutsi kuvasi Oulun asemalla 29.3.2018 (kiitos * käyttölupa 2018-4-A).

Esko Maasalo kuvasi Oulun asemalla 7.8.1984 (kiitos kuvan käyttöluvasta).

Oulun asemalaiturien tunnelmakuva päivämäärältä 4.2.2012 (Petri Kiviniemi). Kiitos käyttöluvasta. Oulun rautatieaseman lähiympäristö tulee ilmeisesti piakkoin kokemaan melkoisen mullistuksen uuden matkakeskuksen myötä.

Ville Hautamäki kuvasi 19.6.2016 Oulun asemalla: "263 on saapunut pysähdykselleen Oulun asemalle. Junan ollessa noin vartin etuajassa se ajettiin poikkeuksellisesti raiteelle 2." (kiitos * käyttölupa 2016-1-F).


Nokela:

Petri Kiviniemi kuvasi Oulun ratapihalla 25.1.2011 (kiitos käyttöluvasta): Tunnelmakuva Oulun Nokelan varikosta. Pakkasta oli ehkä parikymmentä astetta. Kuvassa näkyy sivuaurinko.

Ari-Pekka Lanne kuvasi Oulun Nokelassa 29.7.2012 (kuvan käyttölupa 2015-12-J).

Ari-Pekka Lanne Oulun Nokelassa 30.7.2014 (kuvan käyttölupa 2015-12-J).

Valtteri Renfors kuvasi 10.7.2017: "Lätät paistattelevat aurinkoa Nokelassa osin pilvisessä säässä." (kiitos * käyttölupa 2017-11-C).

Nykyinen Oulun liikennepaikka (lyh. Oul) jakautuu seuraaviin osiin:
Oulu Nokela (Nok), liikennepaikan ja tavararatapihan eteläisin osa,
Oulu Oritkari (Ori), Oulun satama ja yhdistettyjen kuljetusten terminaali,
Oulu tavara (Olt), tavararatapiha,
Oulu asema (Ol), henkilöliikenteen asema ja
Oulu Tuira (Tua), Tuiran asema, mukaan lukien Toppilan ratapiha (Wikipedia, 2015).

Reino Kalliomäki kuvasi Oulun Nokelassa vuonna 1973 (kiitos * käyttölupa 2015-11-B).


Tuira:

Tuiran asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (käyttölupa 2015-11-A).

Tuiran asema perustettiin Toppilan satamaradalle kohtaan, josta radalta haarautui Tornion rata vuodesta 1903. Asemarakennus on valmistunut viimeistään 1904 Bruno Granholmin piirustusten mukaan. Rakennusta jouduttiin kuitenkin laajentamaan jo pian ja laajennussuunnitelma on päivätty vuodelle 1906.
Tuirasta rakennettiin teollisuusrata Laanilaan, vuonna 1950 avatulle typpitehtaalle sekä 1960-luvulla Ruskon teollisuusalueelle. 1980-luvulla ratapihaa muutettiin niin, että Laanilaan ja Ruskoon voitiin ajaa suoraan Oulun suunnasta ilman kääntymistä Tuiran ratapihalla. Samoihin aikoihin Toppilan satamaratdan liikenne alkoi hiljentyä merkittävästi.
Henkilöliikenteen pysähdykset lopetettiin ja Tuita muutettiin miehittämättömäksi liikennepaikaksi 1990, kun sitä alettiin kauko-ohjata Oulun asemalta. Asemarakennus purettiin 1998 kadunrakennustyömaan alta ja pystytettiin uudelleen muuhun käyttöön Toppilaan. Tuiran tavaraliikenne lopetettiin vuonna 2002 ja liikennepaikka on ollut vuodesta 2005 Oulun liikennepaikkaan kuuluva junien kohtauspaikka (Radan varrella-kirja, 2009).

Vuonna 1998 puretun Tuiran aseman nimikyltti oli ainakin kesällä 2007 nähtävillä Oulussa Tuisku Pubin mainoskylttinä osoitteessa Valtakatu 57 (LINKKI: Tuisku Pub).

Tuiran asemarakennus Reino Kalliomäen kuvaamana 11.8.1970 (käyttölupa 2015-11-B).

Samuli Rinne kuvasi Dv12:n #2622 Tuirassa (Museorautatieyhdistys Ry) * (käyttölupa 2015-11-C).

Ari-Pekka Lanne kuvasi puretun Tuiran aseman kohdilla 7.8.2011 * (käyttölupa 2015-12-J).


Oulunlahti:

Kuva Työväenmuseo Werstaan kokoelmista, TKK-10773, otsikkona "Oulun Osuuskauppa. Piirretty ilmakuva Vesalan maatilan alueesta ~ Oulunlahti."

Oulun aseman alainen OUlunlahden eli aikanaan Kiviniemen laituri perustettiin palvelemaan Oulusta Kempeleen suuntaan kulkeneen maantien varteen syntynyttä asutusta. Laiturirakennus valmistui 1949. Oulunlahden liikennepaikan seudun asutus pysyi kuitenkin melko harvana ja keskittyi lähinnä maanteiden varsille ja muutamalle pienelle omakotitaloalueelle vielä alueen liityttyä Oulun kaupunkiin.
Laituri Muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi 1954, henkilöliikenne lopetettiin 1970 ja liikennepaikka lakkautettiin 1971. Alueelle 1990-2000-luvulla syntyneet esikaupunkialueet tukeutuivat maanteihin, kun rautateillä ei ole enää paikallisliikennettä (Radan varrella, 2009).

Mika Vähä-Lassilan piirros Oulunlahden laiturirakennuksesta (kiitos * käyttölupa 2015-11-A).

Oulu urheilukaupunkina:

C) Oulun Kärppien jääkiekkojoukkue, joka nousi mestaruussarjaan kaudeksi 1960-61. Helsingin Sanomien palstalta 'HS 50 vuotta sitten' - julkaistu 12.11.2010 (kuvaajan nimeä ei mainittu).
Oululaisilta varttuneimmilta jääkiekkofaneilta olisi mielenkiintoista saada nimiä tähän joukkuekuvaan (vain kaksi kentällistä pelaajia).

('PJ', Pori, sähköposti, 14.12.2010): Kärppien sijaksi mestaruussarjassa kaudella 1960-61 jäi 9. (toiseksi viimeinen ja putosi). En tunne kyllä ainoatakaan pelaajaa kyseisestä kuvasta. Pelit: 18 ottelua, 2 voittoa, 1 tasapeli, 15 häviötä, 41 tehtyä maalia ja 113 päästettyä maalia ~ 5 pistettä.
1960-61-kauden mestaruussarjakauden pistepörssistä löytyy seuraavia oululaisnimiä: 37. Reino Ruotsalainen 6+7 = 13 , 45. Paavo Länkelä 8+2 = 10, 47. Raimo Äijälä 7+3 = 10, 53. Väinö Lassila 7+1= 8 , 54. Esko Kekarainen 5+3 = 8, 69. Veijo Niemelä 4+2 = 6 ja 99. Kari Kantanen 1+2 = 3.
Näistä varmasti valtaosa on ollut tuossa nousuporukan valokuvassa - silloin ei hypitty seurasta seuraan viikottain kuten nykyään.

Oulun Raatin stadion Jukka Leinosen kuvaamana ennen täysremonttia 2000-luvun puolivälissä (Kalevan lehtikuva).

LINKKI: Oulun jalkapallon historiikkisivullemme.

Oululainen liikemies kaappasi Oulu-Helsingin vuorolentokoneen syyskuussa 1978:

D) Oululainen liikemies Aarno Lamminparras nosti syyskuussa 1978 surullisella tavalla Oulun kotimaisen median ykköskohteeksi - liiketoimissaan umpikujaan ajautunut Lamminparras kaappasi lauantaina 30.9.1978 klo15.00 Oulusta Helsinkiin lähteneen vuorokoneen ja piti matkustajia panttivankeinaan lennellen Oulun ja Helsingin väliä.
Matkustajia kaappari vapautteli koneesta saamiaan 'näennäisiä' rahamaksuja vastaan (yhteensä 675.000 mk). Panttivankien joukossa olivat myös musiikkialan julkkikset Aarno Raninen ja Monica Aspelund. 'Ritarillisesti' kaappari aloitti vankiensa vapauttamisen miehistä, koska pelkäsi heidän yrittävän käydä jossakin vaiheessa hänen kimppuunsa. Niin Aarno Raninenkin vapautettiin koneesta ennen Aspelundia.
Lunnasvaatimuksia Lamminparras oli esittänyt valtiolle - rahaa piti maksaa hänen perheelleen, SOS-lapsikylälle ja Kaunialan sotainvalideille.
Välillä käytiin lennolla Amsterdamissa ja kaapparin mielessä vilkkui jo Tel Avivinkin lentokentän maisemat (pelko siellä heti ammutuksi tulemisesta muutti suunnitelmia).
Lopulta kaapparin kanssa päästiin neuvotteluissa erikoiseen ratkaisuun, hänet 'vapautettiin' Oulun kentällä vuorokaudeksi vielä 'kotilomalle' vaimonsa luo. Poliisit tekivät asuntoon kuitenkin ennen kotiloman loppua rynnäkköiskun ja Lamminparras pääsi taas lentämään Helsinkiin, nyt poliisien piirittämänä.
Kaappausdraamasta Lauri Puintila kirjoitti kirjan 'Kaappari Lamminparras - Suomen enimmäisen konekaappauksen tarina' (WSOY, 2010). Kirja käy tapahtumaketjun ehkä liiankin tarkasti läpi - kuin kyseessä olisi ollut jotain merkittävämpääkin kuin mielentilaltaan järkkyneen miehen epätoivoinen yritys vielä osoittaa olevansa jotakin muutakin kuin vain paikkakunnalla 'luuserina' tunnettu epäonnistuja.
Kirjoittajalla ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä uutta lisättävää tapahtumaketjuun - uskomattomalta tuntuu, että kaappaja on hetkenkään saattanut kuvitella, että moisella operaatiolla 'kiristetyt' rahat olisi todellakin esimerkiksi hänen vaimolleen jätetty noin vain (oli papereissa sitten kenen ministerin nimet alla tai ei).
Helsingin Sanomienkin kerrotaan maksaneen 150.000 markkaa, joita kaappari myöhemmin väitti juttupalkkioksi - muut ymmärsivät rahat lunnasrahoiksi.
Puintilan kirja kertoo myös, miten Lamminpartaan elämä jatkui kaappauksen ja vankilavuosien jälkeen. Kirja alkaakin erikoisella tarinalla siitä, miten nimensä muuttanut ja 'jälkensä' uteliailta lehtimiehiltä vuosiksi peittämään onnistunut Lamminparras putkahti uudestaan julkisuuteen (omasta tahdostaan) syksyllä 2008.

Sota ylsi Ouluunkin:

E) Oulun tuomiokirkko kuvattuna sodan vaurioiden keskellä - tarkemmat tiedot puuttuvat.

Harri Närhen vuoden 2004 kirjassa 'Pölönen' on elokuvaohjaaja Markku Pölösen kertomana kuvaus Veikko Huovisesta sota-aikana (kevättalvella 1944) Oulussa:
Veikko Huovinenhan on sanonut itsestään, että hän on sodan murtama mies. Hän kun oli ilmatorjuntatehtävissä Oulussa kevättalvella 1944, suurten pommitusten aikaan. Kun he olivat marssimassa ensimmäiseen majapaikkaansa Tyttölyseolle, pommitusten tuhot vetivät naamat vakaviksi. Asemalta lähtien olivat monet korttelit tuhoutuneet kokonaan. Vääntyilleet vesijohtoputket ja mustuneiden savupiippujen metsiköt muistuttivat sodan mielettömyydestä. Oli nasakka pakkanen, ja jokaisesta raunion ulokkeesta roikkui jäätyneen sammutusveden puikkoja. Tunkkainen savun haju leijui vielä ilmassa.

Puutaloon tullut täysosuma - jälleenrakentamista. Tarkemmat tiedot puuttuvat.

Tämän kirjoittajalle sanat "sota" ja "Oulu" yhdessä tuovat väistämättä ensimmäisenä mieleen Mikko Niskasen elokuvan 'Pojat' (1962). Tietenkin Vesa-Matti Loiri 'Jaken' roolissa - toinen vasemmalta.

(Pentti Tarkiainen, 1.1.2011): Paavo Rintalan sota-ajan omiin muistoihin perustuva romaani ilmestyi 1958, ja Moskovan elokuvakorkeakoulusta palannut Niskanen valitsi sen esikoisohjauksekseen.
Aikaa vastaan filmi on kestänyt, sillä tänään ei "historiallinen tarkkuus" merkitse enää niin paljon kuin ajan kokeneille, ja niin Niskanen ja hänen Jake-löytönsä (Vesa-Matti Loiri) olivat silloin lähes kuolevaksi oletetun kotimaisen elokuvan uutta perustaa.
Yksi syy valintaan oli tietysti silloinen näyttelijäjälakko (vaikka ammattilaisia onkin aikuisrooleissa) - pojathan tietysti olivat kaikki jo ikänsä puolesta amatöörejä, kun Raksilan ja Tiuran poikien elämä muuttuu saksalaisjoukkojen kauttakuljetusten alkaessa Oulusta pohjoiseen 1941 päättyen rauhaan 1944.
Yhä pojat leikkivät, hakevat jännitystä, mutta joutuvat liian varhain myös näkemään elämän (elintarvikkeet, tavarat, suomalaiset naiset ja saksalaiset sotilaat) ja kuoleman (ruumisjunat, rynnäkkötykin kranaatin varastus) toisin silmin kuin ennen: ei elämä eikä sota ole seikkailua, vaan tragediaa, johon Raksilan ja Tiuran klaanit nivoutuvat.
Niskanen on muuttanut romaanin lopun (myös tapahtumien järjestystä), mutta idea pysyy: sota on loppu, mikään ei ole ennallaan eikä mennyt palaa, "iso" poika vain itkee tyhjillä kiskoilla ihmissuhteiden murentuneisuutta ja haurautta. Rintalan ratkaisu oli tylympi. Pojat oli Vesa-Matti Loirin läpimurto. Mutta hyvin Niskanen peilaa muitakin, joista eniten esillä on Immu.

Ei olisi Mikko Niskanen voinut tehdä Kauko Helovirran esittämää saksalaisupseerin eli 'Fritz-sedän' roolihahmoa ärsyttävämmäksi. Sympatioita ei kyllä herättänyt Liisa Nevalaisen armottomasti tulkitsema Jaken äiti-hahmokaan. Jake jäi pahasti maailmojen väliin.

Oulun Toppilan satamassa lastataan Tornioon kuljetettavia joukkoja 15.10.1944. Kaikki 'Fritz-sedät' oli määrä ajaa Suomen pohjoisosista pois tiettyyn itänaapurin antamaan määräaikaan mennessä.

Ilmakuvia Oulusta:

F) Tämä postikorttikuva on peräisin Seppo Turkin kokoelmista - käyttöömme välitti Vesa Häkkinen huhtikuussa 2013 - kiitos. Kortti on postileimattu 30.3.1966 ja postitettu Oulusta Mieluskylään. Kortin kustantajana 'Kuultokuva, Helsinki' - Oulun keskustaa.

Etusivulle.

Suomen sivumme hakemistoon.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)