91) Ohensalo

(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 15.7.2015)


Antero Manninen, Kangasniemen historia, osa 1 (1953) ~ Kangasniemen kylien vaiheita:
"OHENSALO esiintyy asiakirjoissa jo ennen vuoden 1661 maaluetteloa. 'Teitin' valitusluettelossa vuodelta 1557 näet kerrotaan Gustaf Fincken anastaneen kruunun verotalonpoikia mm. Ohensalossa. Jesper Matinpoika Kruusin 1618 laatimassa Suomen aatelisten tilojen läänitysten luettelossa sanotaan Porkkalan kartanoon Hämeessä kuuluneen neljä tilaa Ahuensalon kylässä Suur-Savon Pellosniemen pitäjässä. V:n 1616 verokirjassa taas sanotaan Gödik Finckelle, yllä mainitun Gustafin pojalle, kuuluneen Pellosniemen pitäjässä Ohensalossa, Jousenniemessä ja Mieskonmäessä 8 veromarkkaa, 2 savua ja 4 manttaalia.
1600-luvun puolimaissa luettiin Ohensaloon 6 tilaa, jotka olivat Gödik Fincken perillisten rälssimaita. Nämä tilat vastasivat myöhempiä Ohensalon, Istrualan, Joutsiniemen ja Hirvenlahden Liukkolan kyliä.
Rälssimaan silloinen haltija oli Gödik Fincken tyttärenpoika, tunnettu sotapäällikkö ja maamme itäisten raja-alueiden kenraalikuvernööri Kustaa Eevertinpoika Horn (1614-1666). V:n 1664 maantarkastuskirjassa Ohensalo on supistunut kolmeksi tilaksi, jotka on saatu jakamalla yksi yllä mainituista 6 tilasta tasan Olli Pietari ja Niilo Pietarinpoika Laitiaisen kesken. Kaikki kolme asuivat Ohensalon maalla. Kylään kuuluivat sitä paitsi seuraavat maakappaleet: Luotolahden maa, Vavessalo, Pajusyrjän maa, Kurjen maa ja 'Häijnensarj'.
Vavessalo oli aikaisemmin kuulunut Synsiön kymmenkunnan anekkiin n:o 288, mutta oli laillisesti tuomittu Laitialan miehille (Ohensalon Laitiaisille). Samoin oli laita toisen puolen Luotolahden maata. Pajusyrjän maa oli alue Kälkäjoen länsipuolella, siitä käräjöitiin sittemmin ohensalolaisten ja Joutsan mieskonmäkeläisten kesken pitkin 1700-lukua. Kuren maa tarkoitti Haapajärven ja Haapaselän välistä maa-aluetta, jossa nykyään on samanniminen talo. 'Häijnensarj' on epäilemättä väännös 'Hämeensaari'-nimestä, tämänniminen saari on nykyisin kasvanut kiinni mantereeseen. Mainittakoon, että ohensalolaisten voitto maariidoissa harmitti siinä määrin Luotolahden maan ja Vavessalon entisiä haltijoita, että Ohensalon koillisrajaa naapurien keskuudessa vieläkin sanotaan 'voron linjaksi'.
Niilo ja Olli Laitiainen maksoivat veronsa Jöns Månsinpoika Ållongrenille, joka oli Gödik Fincken sisarenpoika. Ållongren-suvulta Ohensalo siirtyi von der Pahleneille. 1600-luvun lopulla mainitaan Ohensalon rälssikylän omistajana rykmentinmajoitusmestari Christopher (jolloinkin: Christian) Magni von der Pahlen, jonka omistusoikeus perustuu kunink. reduktiokomission (vapauttaviin) kirjeisiin vv:lta 1689 ja 1692.
Rälssiin kuului 2½ veromarkkaa. Kapteeni Wolter Magnus von der Pahlenin (kaatui Napuella 1714) tytär Maria solmi 1730 avioliiton majoittaja Axel von Beckerin kanssa, ja hänen mukanaan Ohensalo joutui von Becker-suvulle.
Ohensalon liittyminen Kangasniemeen oli suurelta osalta von Beckerin suvun ansiota. Isonvihan jälkeen Ohensalo oli jonkin aikaa erään majuri Sahlon hallussa, ennen kuin von der Pahlenin omistusoikeus selvisi.
Istrualan ja muiden naapurialueiden erottaminen Ohensalosta lienee tapahtunut 1600-luvun lopulla reduktion yhteydessä, koska ne olivat lahjoitusmaita eivätkä vanhaa rälssiä kuten Ohensalo. Ohensalolaisetkin pyrkivät 1700-luvulla saamaan tilansa tunnustetuiksi perintötiloiksi. Heidän tilojensa maanluonnon selvittäminen osoittautui kuitenkin tuomioistuimille ylivoimaiseksi tehtäväksi; ei näet saatu selville sitäkään, millä tavoin von der Pahlenit olivat päässeet Ohensalon omistajiksi. Lopulta von Beckerit kuitenkin saivat lainhuudon osaan Ohensalon kylää.
Vanhaan rälssiin kuuluvana Ohensalo on poikkeusasemassa muuhun Kangasniemeen nähden, jonka läänitysaika käsitti vain pääosan 1600-lukua. Ohensalo, joka on ollut rälssimaata ainakin jo 1500-luvun alkupuolelta, mutta ehkä jo keskiajalta saakka, on osaksi säilynyt sellaisena meidän päiviimme saakka samoin kuin Puulaveden länsipuolinen osa kylästä vielä nykyisin kulkee 'ränssinkylänä'." (Antero Manninen, 1953).

____________________________________________________

(Von Becker-suvun historiaa, 2012):
VON BECKER, Axel. Syntyi 1701. Furiiri Hämeenlinnan jalkaväkirykmentissä (? Karjalan rakuunarykmentissä). Haavoittui sodassa Venäjää vastaan ja joutui vangiksi minä aikana hänet vietiin kauas Venäjälle, mutta onnistui ostamaan itsensä vapaaksi ja palasi Suomeen. Asiakirjoissa häntä nimitetään v. 1743 vänrikiksi mutta 1759 jälleen furiiriksi. Kuoli kartanossaan Saris Lipolassa (Seppälä) Sysmässä 14.6.1762. Avioitui 1729 Maria von der Pahlenin kanssa, joka oli baltiansaksalaista aatelissukua ja kuoli 21.11.1780. Hän oli kapteeni Wolter Magnus von der Pahlenin ja Maria Anna Schildtin tytär.

VON BECKER, Abraham Gideon (Axelin poika) s. Sysmässä 20.11.1754. Vapaaehtoinen Savon kevyessä jalkaväkirykmentissä 2.9.1773. Ratsumestari 25.8.1777. Kersantti 7.8.1781. Furiiri 10.7.1787. Vänrikki 21.6.1788. Luutnantti armeijassa 9.9.1799. Kapteeni armeijassa 27.4.1808. Ero 29.7. sv. Osallistui vuosien 1788-90 ja 1808-09 sotiin. Kuoli kartanossaan Ohensalossa Hirvensalmella 28.3.1819 vesipöhöön. Haudattu Kangasniemelle. Avioitui Rantasalmella 22.4.1783 Margareta Catarina Järnefeltin (as. n. 42) (s. Mikkelissä 19.10.1765 k. Ohensalossa 29.1.1823 hengenahdistukseen, haudattu Kangasniemelle) kanssa, joka oli vaunumestariluutnantti Olof Anders Järnefeltin ja Catarina Carlqvistin tytär.

Lapset, nuorinta lukuunottamatta syntyneet Ohensalossa:

1) VON BECKER, Gustava Fredrika. s. 28.3.1784. k. Ohensalossa 12.2.1816 kouristukseen. Haudattu Kangasniemelle.
2) VON BECKER, Maria Helena. s. 12.11.1785. k. Liikalassa Ristiinassa 29.1.1852. Avioitui 1) Ohensalossa 20.9.1812 Ristiinan kappalaisen varapastori Johan Kristian Schottmanin (s. Liikalassa 23.12.1779 k. siellä 12.1.1819) kanssa 2) Kangasniemellä 2.7.1824 Mikkelin kappalaisen varapastori Olof Resanderin (s. Kuopiossa 15.6.1790 k. 16.7.1866) kanssa.
3) VON BECKER, Anna Christina. s. 8.9.1790. k. 12.1.1836 Innalassa Ristiinassa. Avioitui Ohensalossa 29.12.1822 kapteeni Nils Henrik Longen (s. Innalassa 21.8.1774 k. Tuusulassa 27.11.1829) kanssa.
4) VON BECKER, Carl Adolf. s. 27.8.1792. k. Ohensalossa 27.6.1794. 5) VON BECKER, Sofia Albertina. s. 4.1.1795. K. Hankasalmella 20.7.1872. Avioitui Hännilän kartanossa Kangasniemellä 16.5.1827 Hankasalmen kappalaisen varapastori Erik Johan Tereniuksen (s. Puumalassa 1.11.1796 k. Hankasalmella 1851) kanssa.
6) VON BECKER, Anders Vilhelm. s. 22.7.1797 k. sp.
7) VON BECKER, Charlotta Catarina Vilhelmina. s. 12.11.1799. k. Mynämäellä 25.12.1875. Avioitui Ohensalossa 5.1.1818 Tuusulan kirkkoherran maisteri Lars Filip Palanderin (s. Vanajalla 25.2.1778 k. Tuusulassa 27.11.1829) kanssa.
8) VON BECKER, Georg Gustav Gideon. s. 16.3.1801. insinööri. k. 1850. taulu 18.
9) VON BECKER, Eva Margareta. s. Viipurissa 18.7.1805. k. Helsingissä 8.4.1895. Avioitui 21.1.1827 Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan esikuntakapteenin Per Henrik Molanderin (s. Kuuliala Pälkäne 30.2 (!) k. Mikkelissä 9.8.1862) kanssa.


Tämä Laitialan koulupiirin kartta vuodelta 1990 selvittää alueen kylien keskinäistä sijaintia.

Svinhufvudin sukutila Mehtoniemessä:


A) Kuvassa Svinhufvudien sukutila, jossa mm. presidentti Pehr Evind Svinhufvud eli Ukko-Pekka vietti nuoruusvuosinaan paljon kesiään. Kuva on kirjasta Etelä-Savon rakennusperintö (1984 ~ kuva: HH).
Kuvateksti kirjassa: Päärakennus on vuoraamaton hirsitalo, jossa pihan puolella kaksi umpikuistia ja puutarhan puolella avokuisti. Pihassa on lisäksi kaksi aittaa. Maantien vastapäisellä puolella on Svinhufvudien sukuhauta. Rakennus on yksityiskäytössä.


Mehtoniemen kesähuvila Kangasniemen Ohensalossa - kuva Maritta Pohlsin kirjasta 'Ellen Svunhufvud' (Otava, 2011). Mehtoniemi oli tärkeä paikka erityisesti presidentti Pehr Svinhufvudille (1861-1944), jolla oli sieltä paljon muistoja lapsuuden ja nuoruuden kesiltä. Myös Svinhufvudien lapset saivat nauttia kesistä isoäidin ja tädin hoivissa.
Kuvassa Pehr Evindin poika Yngve (1890-1991) on tullut elokuussa 1904 metsästämään Kangasniemelle. Toinen aseenkantaja on seminaarilainen Antti Kaila. Myös Emilia Svensson, faster Mathildan virkatoveri postihallituksesta, on lomanvietossa Mehtoniemessä. Isoäiti Olgan edessä istuu Pehr Evindin tytär Gretel (1892-1969) . Kuvaajana on ollut Mathilda Svinhufvud - Pehr Evindin sisko (1860-1941).

G.G.G. von Beckerin (1801-50) ja hänen puolisonsa Mathildan (o.s. Björkstén) (1811-58) tytär Olga von Becker avioitui merikapteeni Pehr Gustaf Svinhufvudin (1836-64) kanssa ja heille ehti syntyä tytär Mathilda (1860) ja Pehr, tuleva presidentti (1861). Merikapteeni Pehr Gutsaf Svinhufvud toimi vaasalaisen varustamon kauppalaivan kapteenina ja hukkui vuonna 1864 Kreikan saaristossa vain 27-vuotiaana.
Suvun traagiset suru-uutiset jatkuivat - merikapteeni Pehrin isä (tulevan presidentti Pehrin isoisä) Pehr Gustaf Svinhufvud (s.1804) ampui v. 1866 itsensä tekemiensä kavallusten vuoksi ja ajauduttuaan suuriin velkoihin ja avioeroon.

Olga von Becker rakennutti nuorina myös leskiksi jääneiden sisarustensa kanssa von Beckerien sukutilalle Kangasniemelle kesähuvilan - Metsoniemen. Mainittakoon, että myöhemmän presidentin puolison Ellen Svinhufvudin (o.s. Timgren) äidin puoleinen suku oli myös Svinhufvud-nimisiä. Ellenin äiti oli Alma o.s. Svinhufvud (1846-1918) ja sukupuuta tutkiessa presidentin ja hänen vaimonsa välille löytyy monimutkaisesti hahmottuva sukulaissuhde kierrosten kautta. Sukuhistorioitsijoille presidenttimme Pehr Evind Svinhufvudin sukutaulu on muutenkin todella vaikeasti 'omaksuttava', koska esim. Pehr-etunimi piti olla ainakin viidellä melko läheisellä sukulaismiehellä - kolmella jopa koko nimi 'Pehr Gustav Svinhufvud' tismalleen sama.


Maritta Pohlsin kirjasta 'Ellen Svunhufvud' (Otava, 2011).


Kuvassa on 'Kokillisia pikkuaittoja Svinhufvudien perintötilalla Ohensalon Mehtoniemessä.(kuva ja kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38).

Tämä kuva on Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta 'Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista' (Savotar IV' ~ 1949, Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja).

Kaukonen kirjoittaa: Ylläolevassa kuvassa nähdään kaksi vanhantyyppistä aittaa, joiden oviseinän yläosassa on umpinainen ulkoneva osa, kokki eli 'riima'. Tällaista kokkia on esiintynyt Kangasniemellä jonkin verran aitoissa, mutta kokkitalleissa se on ollut yleisempi.
'Kokilla' varustetut aitat ovat tavallisesti 'parvellisia' eli kaksikerroksisia ja korkeampia kuin nämä kuvassa näkyvät aitat. Niissä on ollut yläkertaan johtavat portaat aitan sisäpuolella. Keski-Suomessa tämän aittamuodon tiedetään olevan hyvin vanhan ja ehkä se on sieltä levinnyt Kangasniemellekin.
(Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38)

Sarvikosken hovi Ohensalossa:


B) Kuvassa Sarvikosken hovi vuoden 1910 tienoilla. Talon etupuolella tuohon aikaan vielä harvinainen kasvihuone. Etualalla katselee vanha rouva von Becker ja portaalla istuu fröögynä Olga. Pihapuuna on pihlaja. Rakennuksessa oli kaikkiaan 18 huonetta ja kasvihuoneessa viljeltiin kurkkua. Kuva: E.Väisänen (Unnukkalan perinnekirjasta, 1990).

Perinnekirjassa Sarvikosken hovia kuvataan Ohensalon kylän merkittävimmäksi rakennukseksi. Se oli sijainnut Ohensalon kylässä Patisenlammen ja Kälkäjoen välisellä kannaksella lähellä Sarvikoski-nimistä koskea. Tila oli kuulunut Becker-suvun omistukseen. Talvet herrasväki oli asunut joko Pietarissa tai Helsingissä, kesät kuluivat Ohensalossa. Vuoden 1917 vallankumous Venäjällä lienee vaikuttanut perheen taloudelliseen asemaan heikentävästi ja lopullisesti hovin tarina oli päättynyt kesän 1924 tulipaloon. Maa-alueet olivat sen jälkeen kuuluneet Svinhufvudin suvulle.
Paikalliselle sen aikaiselle kyläväestölle Sarvikosken hovin elämänmenossa oli riittänyt ihmettelemistä, kun herrasväki kaiken lisäksi oli kuulunut ortodoksisen uskonnon pariin ja ainakin kerran kesässä ortodoksipapit vierailivat tilalla pitämässä eksoottisiksi kutsuttuja toimituksiaan.


C) Kuvassa Ohansalon kylän Kuren talo ennen 1950-luvulla tehtyä peruskorjausta. Kuva (T.Laitinen) ja tiedot ovat Unnukkalan perinnekirjasta, jossa mainitaan Kuren talon olevan veistetty erittäin paksuista hirsistä. Tuvan ulko-ovea varten on katkaistu vain viisi hirttä - ja ovi on normaalikorkuinen. Kuvassa näkyy pihaportilla mies koiransa kanssa.

Ohensalon kylän kadonnutta asutusta:


D) Ala-Juones, asunto ja aitta 1950-luvulta, asui viimeksi Aino Hokkanen 1976. Kirjan ilmestymisaikaan (1990) kesäasuntona. Kuva: S.Laitinen.

Unnukkalan perinnekirja (1990) antaa arvokasta, talteen kerättyä tietoa eri kylien kadonneesta asutuksesta. Sivuilla 47-50 luetellaan seuraavat Ohensalon 'kadonneet asutukset', joista osa on kirjoitushetkellä ollut jo kokonaan kadonneita, osasta on ollut jonkinlaiset rauniot jäljellä ja osa autiona, mutta vielä pystyssä:

Tuhkataipale, Peri, Myllärin mökki (Kuren mylly), Vieruharju (Ylä-Juones), Ala-Juones, Elsan mökki, Sammakkosaari, Lepola, Pien Kärmesaari, Heikkilänmäki, Kumpulampi, Karvikosken kartano, Sahakartano, Myllytorppa, Kuakkoselekä, Ollikaisen mökki, Kesä-Jussin torppa, Hämeensaari 1, Hämeensaari 2, Holma, Hietamäki, Salo, Pilvilinna, Vanha Ohensalo (Rantala), Ohensalo (Rantala), Juonaan torppa. Berggreenin mökki, Perkinsaari, Särkkä, Muistokallio, Rajamäki, Päivärinne, Putkela, Miina-Autio, Kumpunen, Suosaari, Pikilä ja Kiviniemi.


Katoavaa rakennusperinnettä Ohensalosta - hoitamaton aitta ajan armoilla - Antti Lindqvistin Ohensalossa 1980-luvun lopulla kuvaama, julkaistu 'Unnukkalan perinne'-kirjassa.

Ohensalon kansakoulu:

E) 1940-luvulla Kangasniemen kunnan Ohensalon ja Leivonmäen kunnan Havumäen kyläläiset alkoivat vaatia perustettavaksi kansakoulu Ohensalon kylälle. Koulumatkat kuntien rajan molemmin puolin olivat hankalia ja ylipitkiä. Vuonna 1949 kyläläisten vaateet toteutuivat, sillä kunta vuokrasi Ohensalon koulua varten tilat Eino Koivistolta Lapintalosta. Näin ollen koulu tuli toimimaan Leivonmäen kunnan puolella. Opetustyö Ohensalon supistetussa kansakoulussa alkoi 9.9.1949.
Kesällä 1954 Ohensalon koulu siirrettiin Viljo Laitiselta vuokrattuun Mehtokankaan taloon. Luokkahuoneena oli talon tupa ja käsityöluokkana toimi talon lämmittämätön riihi. Oppilasmäärän kasvettua Ohensalon koulu muutettiin kaksiopettajaiseksi 16.9.1959.
Syksyllä 1959 Ohensalon koulu aloitti koulutyön kahdessa eri kiinteistössä. Toista opetusryhmää varten Mikko Laitinen lupautui luovuttamaan opetustiloiksi yhden huoneen Vavesaaren talosta. Yläluokat toimivat edelleen entisessä paikassa.


Ohensalon kansakoulun alaluokat toimivat Vavesaaren talossa 1959-61 (lähde: Vavesaaren nettikuva).
.

Kokonaan uuden koulurakennuksen rakennustyöt aloitettiin 1.10.1960. Koulutalo tuli kahta opettajaa varten. Koulutyö uudessa Ohensalon koulurakennuksessa alkoi 1.9.1961. Koulun vihkiäisjuhla pidettiin 25.2.1962. Oppilasmäärä lukuvuonna 1961-62 oli 59 oppilasta.
Opettajana toimi 1949-1951 Viena-Maria Paavola ja hänen jälkeensä: 1951-52 Anna Laitinen, 1952-53 Lea Rantanen, 1953-54 Erkki Kervinen, 1954-1959 Bertta Heinonen-Hämäläinen, 1959-1971 Ulla Schwartz, 1959-60 Heljä Tietäväinen ja 1960-1971 Aimo Niinineva. Poikien käsiöitä opettivat 1950-1953 Matti Rastas ja 1954-1960 Matti Pylvänäinen. Keittäjinä toimivat vuorollaan Lyydia Koivisto, Sievi Laitinen ja Ritva Laitinen. Pauli ja Laina Laitinen toimivat "keittäjä-vahtimestareina" 1961-71.
Kunnanvaltuusto päätti oppilasmäärien vähennyttyä merkittävästi lakkauttaa Ohensalon kaksiopettajaisen koulun 31.7.1971. Viimeisessä Ohensalon koulun johtokunnassa toimivat Jaakko Laitinen, Väinö Laitinen, Viljo Laitinen, Sievi Laitinen, Mikko Laitinen ja Niilo Viinikainen (lähteet: Ohensalon koulun arkisto, Kangasniemen kunnalliskertomukset 1954-69 ja Äkryntaipaleen perinnekirja).

Ohensalon malmilöydöksistä 1960-luvun alussa:



F) Osa Paraisten Kalkki Oy:n kirjeselvityksestä Kauppa- ja teollisuusministeriöön (Rolf Boström) 1960-luvun Ohensalon malmitutkimusten suorittamisen jälkeen.

seuraavalle sivulle #92

Sivuluettelo 1-107

etusivulle