Niirasentien ympäristö: A Nakertajantien ja Joutsantien risteyksestä näkymä suoraan länteen, siinä tämän kuvasivun lähtökohtia - kuvattu 11.11.2006 (S&J). Vasemmalla ensin Perälän rautakauppa ja mäen päällä entinen TB-asema, nykyinen teollisuusrakennus. Niirasentien risteys odottaa jo runsaan 100 metrin päässä kulkijaansa (kuvassa olevan auton kohdilla). Ennen sitä tie kulkee kuitenkin pienen puro-ojan yli, vanha Niirasenlahden ja Kankaistenlammin välinen vesireitti (Kankaistenjoki) on nykyisin katoamassa maisemasta. Aikoinaan paikasta kokat kohisten veneilivät kirkkomatkaajat, metsästäjät ja muut kulkijat. Purolinjan itäpuolen rakennuksia ja vanhaa muutettua tielinjaa purettuine siltoineen on käsitelty tarkemmin sivulla #60. Metsätyönjohtaja Heimo Manninen vietti lapsuuteensa (1926-1943) Liukkosenmäen kupeessa (itäpuolella) sijainneessa Vuorenrinne-nimisessä talossa. Tällä sivulla on käytetty hänen ystävällisesti käyttöömme antamia valokuvia ja muistikirjoituksiaan. Tämän sivun alkuun sopii Heimo Mannisen seuraava yleiskuvaus alueesta: (Heimo Manninen, 16.1.2007): LIUKKOSENMÄEN ALUE 1930-LUVULLA: Tiedot ovat ”fiktiota ja faktaa”. Koottu asiakirjoista ja muisteluista. Kuvaamani alue sijaitsee vanhan Mikkelintien ja Jyväskyläntien risteyksestä länteen. Kaikki asumukset oli rakennettu Jyväskyläntien välittömään läheisyyteen. Myöhemmin nykyinen 'Joutsantie' on rakennettu Papinkallion pohjoispäästä suoraan Liukkosenmäelle vanhojen rakennusten eteläpuolitse. Vanha Jyväskyläntie alkoi Nakertajan risteyksestä, Niirasen talon ja Törmälän välistä, jatkuen Kankaistenjoen yli Tyrväisen ja Pynnösen talojen välistä, nykyisen Albinintien kohdalta Liukkosenmäelle. Niirasentien risteyksessä sijaitsee tämä Viljo Laitisen vihreä rakennus (kuvattu 11.11.2006)(S&J). Kangasniemen kansalaisopiston ryhmätyö-kirjanen vuodelta 1984 kertoo (s.58) Viljo Laitisen talon paikalla aiemmin olleen talonmies Taneli Pynnösen rakennuksen. Rakennuksen haltijoina kuvaushetkellä olivat sisarukset Mirjami ja Markku Laitinen, joista ensinmainittu oli valittu verohallituksen johtoon hieman kuvausaikaa ennen. Tielinja kulki aiemmin tämän nykyisen rakennuksen sijoilta, sillä paikalla aiemmin ollut rakennus sijaitsi hieman lähempänä Niirasentien suuntaan (nykyisten kukkapenkkien luona). Tie kulki tuolloin talojen välistä. Laitisten talo kuvattuna 30.1.2009 (S&J). Joutsantieltä kääntyy Niirasentie länteenpäin mennessä oikealle heti Nakertajan jälkeen. Umpikujasta kertova liikennemerkki kertookin, ettei Niirasentieltä ole enää paluuta (siis muita teitä pois). Kuvissa näkyy, miten Albinintie kääntyy Niirasentiestä heti muutamien kymmenien metrien päästä vasemmalle. Kuvattu 17.9.2006 (S&J). Niirasentielle käännyttyämme ensimmäisenä oikealla vihreän risteystalon takaa pilkistää entinen poliisi Tyrväisen talo, jota nykyiset omistajat Tuula ja Harri Sallinen remontoivat (17.9.2006 * S&J). Sama paikka kuvattuna 12.1.2008 (S&J) hieman kauempaa Joutsantieltä. Laitisten ja Sallisten talojen edestä kulkee Niirasentie. Kuvasta pystyy vanhan tielinjan näkemään hyvin, sillä kuten sivullamme #60 jo tarkemmin on esitelty myös, tie Jyväskylään kulki aiemmin juuri Laitisten (vanhan) ja Sallisten talojen välistä. Sallisten talo kuvattuna 18.1.2008. Tämän kuvan ottaja on kyseisen talon lukiolaispoika Henri Sallinen, joka tammi-helmikuun 2008 aikana suoritti kuvaamataidon 5-kurssin oppilastyönään oman asuinrakennuksensa ja sen lähiympäristön valokuvauksen ja perinnetietojen tallentamisen kirjojen ja varsinkin haastattelujen muodossa. Työ on kokonaisuudessaan katsottavissa klikkaamalla seuraavaa linkkiä: Henri Sallisen kuvaamataidon kurssityö: Kotitaloni ja sen ympäristön historiaa (valmistunut 11.2.2008). Liisa Tyrväinen, poliisi Tyrväisen tytär, kertoi haastattelussamme 28.1.2008, että talon oli alunperin rakennuttanut kanttori Matti Radakko asuinrakennuksekseen. Liisa Tyrväinen muisti tielinjan muutoksesta sen yksityiskohdan, että heidän talonsa jäi uudessa mallissa mottiin niin, että heidän oli lunastettava maata naapuri Taneli Pynnöseltä, jotta heille tuli tieyhteys uudelle tielle. Hän muisti vanhan alkuperäisen sillan kivetykset ja kertoi sen sijainneen heidän talonsa välittömässä läheisyydessä. Entinen poliisi Tyrväisen (nyk. Sallisten) talo ja Laitisten talo (vasemmalla) kuvattuna Joutsantien puolelta etelästä 12.1.2008 (S&J). Sallisten ja Laitisten talojen itäpuolella kulkenut Kankaistenjoki on nykyisessä muodossaan supistunut melko vaatimattomaksi, mutta ennen siinä on käynyt melkoinen veneliikennekin. Vanha tielinja ylitti joen mainittujen talojen välimaastossa ja kulki (vanhojen) talojen välistä. Vanhan sillan paikka on ollut vain muutaman kymmenen metrin päässä tämän kuvan näkyvyysalueen ulkopuolella. Paikalla on nykyisin ilmeisesti vain viemäriputken suojaksi rakennettu betonirakennelma - toimii siltana nykyisin vain alueen kissoille. Ylläoleva purokuva on näpätty aurinkoisena päivänä 24.11.2007 (S&J) Joutsantieltä pohjoiseen (tietoisena kuvausryhmän varjojen mukaantulosta). Tässä 12.2.2008 (S&J) otetussa kuvassa näkyy vanhaa Kankaistenjoen uomaa, joka on käytännössä nykyisin siis kuivunut vaatimattomaksi ojaksi. Kuvassa näkyy entisen poliisi Tyrväisen (nyk. Sallisten) talon kohdalla entisen sillan paikka, jossa nykyisin (näkyy oksahaarautumien välissä tässä kuvassa) on vain betonien viemärisuojus naapuruston kissojen siltana. Oikealla puron toisella puolella pilkistää I.Viinikaisen talo. Tämä jokilinjahan on historiassa ollut vanha puolustuslinja, jonka vanhoista venäläisojan päivistä Martti Koponen Savonlinnan Maakuntamuseosta kirjoitti sähköpostissaan 13.11.2006 seuraavasti: "Vielä 1900-luvun alussa kaivannosta oli jälkiä nähtävillä. Nykyisin paikalla on tavallinen oja. Paikka on kirjan kartassa Niirasenlahden ja Kankaistenlammen välisellä kankaalla, jossa myös peruskarttaan on merkitty oja. Varustukset ovat olleet ojan itäpuolella." Tästä venäläisvarustuksesta on kerrottu enemmän sivullamme #67. Niirasentien tehdessä 45 asteen käännöksen länteen tien itäpuolella näkyy tämä viimeistelyvaiheessa oleva uudistalo (Lirkki) - kuvattu 17.9.2006 (S&J). Samainen Lirkin talo kuvattuna 31.1.2009 (S&J).

Kauppias Albin Niiranen B Nimet Niirasenlahti, Niirasentie ja Albinintie viitannevat Kangasniemessä jo 1860-luvun aikaan toimineeseen kauppiaaseen nimeltään Albin Reinhold Niiranen. Niirasten suku on ollut kauppa- ja maanviljelyssukua - 1800-luvun lopun historiikit mainitsevat Albin Niirasen lisäksi useita muitakin Niirasia - joista eniten esillä on ollut puuhamies Olof Ferdinand Niiranen. Kangasniemen historia 1-kirjassa Antero Manninen kirjoittaa (1953) Niirasten osuudesta Kangasniemen varhaisessa kauppapuotihistoriassa seuraavasti: "Ensimmäiset omat kauppaliikkeet Kangasniemi sai vasta vajaat sata vuotta sitten. Sellaisia voitiin näet maaseudulle perustaa vasta vuoden 1859 jälkeen, jolloin senaatin talousosastolle annettiin oikeus myöntää lupia kauppapuodin perustamiseen paikkakunnille, joilta oli vähintään 50 virstan matka lähimpään kaupunkiin. Kangasniemi täytti hyvin tämän ehdon." Ensimmäiset neljä luvan saanutta ja kaupan Kangasniemen kirkonkylään kauppansa perustanutta olivat: 1) Pitäjänkarvari B.Ikander (lupa 15.2.1861), 2) Läsäkosken sahan kirjanpitäjä B.F.Breitholtz (31.5.1861), 3) Sarvikosken sahan kirjanpitäjä J.A.Oxman (24.1.1862) ja 4) Läsäkosken sahan apulaiskirjanpitäjä Olof Ferdinand Niiranen (1863). Näiden annettujen lupien myötä pitäjänkokous kielsi itäkarjalaisten kulkukauppiaiden (laukkuryssien) liiketoiminnan harjoittamisen Kangasniemellä, mutta kieltoa katsottiin yleisesti läpi sormien. Vuonna 1869 kauppiaat Albin ja O.F.Niiranen (ja monet muut kirkonkyläläiset yrittäjät) vapautettiin velvollisuudesta osallistua pitäjäntuvan rakentamiseen ja lämmittämiseen. Maakauppiaat Albin Niiranen ja Matti Ikonen olivat v.1883 puuhastelleet yhdessä anomuksen saada perustaa pitäjään oman viinanpolttimon. Lupa saatiinkin, mutta hanke ei kuitenkaan toteutunut. Kauppias Albin Niiranen toimi kuntakokousten varaesimiehenä kolmeen eri otteeseen: 1877-79, 1883-85 ja 1889-91. Vuonna 1880 Albin Niiranen oli mukana perustamassa Kangasniemelle Eläinsuojeluyhtiötä - mukana puuhassa oli myös Olof (Olli) Fredrik Niiranen. Vuonna 1883 Albin Niiranen oli mukana anomassa Mikkelin lyseon opetuskielen muuttamista ruotsista suomeksi. Vuonna 1884 Albin Niiranen oli mukana kiivaana käyneessä keskustelussa hankkia Kangasniemelle oma kätilö. Vuonna 1898 Albin Niiranen oli mukana perustamassa Kangasniemelle nuorisoseuraa ja aluksi seura piti kokouksiaan mm. kauppias Albin Niirasen talossa (Pirtti valmistui 1910). Vuonna 1901 Säästöpankin hallitukseen kuuluivat mm. apteekkari Ekelund ja kanttori Radakko. Pankin isäntiin kuului puolestaan Albin Niiranen. Kankaistenlampi - koulukeskusalueen länsipuolella nykyisin lähes umpeen kuivattu vesialue - oli aikoinaan oikea lampi ja se oli yhteydessä kapeaa jokiuomaa pohjoisempaan Niirasenlahteen. Tuo kapea yhteysoja kulkee nykyisinkin havaittavasti muutamia kymmeniä metrejä yllä kuvissa näkyvän Niirasentien risteyksen itäpuolella. Kangasniemen museossa on nähtävillä kirkonkylän asumuskartta 1910-luvulta. Siihen on aikalaisten työryhmä (Oskari Kyroläinen, Vilho Svala jne...) merkinnyt juuri mainitun yhteysjoen ja nykyisen Joutsantien leikkauskohdalle seuraavat rakennukset: 1) Orseliuksen talo 2) Kanttori Radakko 3) Koponen ja 4) Albert Niirasen kauppa. Nakertajantien alussa sijaitsi jo 1880-luvulla Alfred Niirasen liikerakennus, mihin jo 1886 oli avattu Kangasniemen ensimmäinen posti (vrt. sivu #60). Mainittu Orseliksen talo saattaa viitata samoihin sukuihin kuin Kangasniemessä v.1855 toiminut siltavouti Thomas Orselius, joka oli muuttanut asuntonsa kamarin vankituvaksi. V. 1859 Thomas Orselius oli ollut 14 muun henkilön mukana keisari-suuriruhtinaalta oikeutta perustaa säästökassa eli säästörahasto Kangasniemen pitäjään. Pankki alkoikin - mutta vasta 1875. Siltavouti Thomas Orselius jäi vuonna 1841 aikakirjoihin käytyään niinkin kaukana kuin Mäntyharjulla virkansa puolesta tienkorjauksissa.

C Niirasentien varrelle on rakennettu runsaasti toistensa kanssa lähes identtisiä puurakenteisia rivitaloja. Tämä kuva on aivan Niirasentien länsipäästä - kuvattu 17.9.2006 (S&J). Niirasentien keskivaiheilla siitä erkanee pohjoiseen kuvassa näkyvä Liukkosenkuja, joka päättyy Niirasenlahteen (17.9.2006 - S&J). Niirasentien länsipäästä oli aikoinaan liittymä Joutsantielle, mikä 70-luvun lopussa oli muuten vielä normaali tieväylä, mutta moottoriliikenne oli estetty puomilla. Kuten tästä 17.9.2006 (S&J) Joutsantien liittymäkohdast' otetusta kuvasta näkyy, kyseinen tieosuus on saanut sittemmin kasvaa rauhassa umpeen, jäljellä on vielä pienoinen polku. Samalta suljetulta entiseltä liittymältä 24.3.2007 (S&J) otettu kuva, jossa vuodenajasta johtuen näkyvyys ympäristöön on parempi. Umpeenkasvaneelta liittymältä on jyhkeä näkymä ylös itäpuoleiselle Liukkosenmäelle, josta alempana tällä sivulle enemmän. Kuvattu 17.9.2006 (S&J). (Jukka Kiljunen, sähköposti 15.11.2006): Tuo Liukkosenmäen länsireunassa oleva jyrkkä rotko - se ei kokonaisuudessaan näy tuossa kuvassa. Kuten näkyy, puunavetta oli ihan sen partaalla. Onko rotko koko pituudeltaan luonnollinen vai näkyykö siinä louhinnan jälkiä ? Minua jäänyt askarruttamaan tuo kivisillan ja kymmenien kivinavettojen raaka-aineasia. Varmaankin ollut useinmiten niin, että vauraammat talolliset teettivät navetan kivestä, jos raaka-ainetta kätevän lähellä. Mahtaako olla tiedossa louhintapaikkoja maastossa näkyvinä ? Samaa näkymää kuvattuna ylös Liukkosenmäelle - kuvattu 24.11.2007 (S&J).

Liukkosenmäki: D) Joutsantien pohjoispuolella - noin 200 metriä Niirasentien risteyksen jälkeen länteen - alamme lähestyä 'Liukkosenmäki'-nimellä tunnettua uudisrakennusaluetta, joka mataline rivitaloineen nousee maastoltaan merkittävästi ympäristöään korkeammalle. Kuvattu 17.9.2006 (&J). Liukkosenmäkeä kuvattuna 10.6.2007 (S&J) Joutsantien eteläpuolella sijaitsevan Myrskylyhdyn myymälän ikkunoiden edustalta. Liukkosenmäen asuinympäristö on viihtyisän luonnonläheistä - kuvattu 17.9.2006 (S&J). Nimet Liukkosenmäki ja lähellä Niirasenlahtea oleva Liukkosenkuja ovat saaneet nimensä paikalla asuneesta liikemies' Reino Liukkosesta (hänen vaimonsa oli Laura, os. Pekkola - kutemajärveläisen opettajan tytär). Liukkoset asuivat nykyisten rivitalojen paikalla olleessa Uudistalossa. Ylläoleva valokuva on juuri Liukkosten päärakennuksesta ja navetasta. Edessä kulkeva tie on silloinen Joutsantie (tielinja ei aivan samalla kohtaa kuin nykyinen) ja kuva on otettu nykyisen Puulankoneen suunnalta pohjoiseen. Kuvan ottamisajankohta ei ole tiedossa. Talot valmistuivat jo ennen sotia. Navetan tiloissa toimi myöhemmin autokorjaamo (Vaittinen) ja automaalamo (Laitinen). Metsätyönjohtaja Heimo Manninen (s.1927) vietti lapsuutensa Liukkosenmäen kupeessa kirkonpuolella (Vuorenrinteestä alempana tällä sivulla vielä tarkemmin). Heimo Manninen muisteli (22.1.2007) Liukkosenmäen asioita seuraavasti: UUDISTALO LIUKKOSENMÄELLÄ: Uudistalo on kantatila N:o 2 Pylvänälän kylässä. Tilaa on omistanut ainakin 1920-luvulta Edvard ja Matilda Liukkonen perillisineen. Talon rakentamisaikaa enkä rakentajaa tiedä, mutta kuulemieni puheiden perusteella oletan, että sen omistivat ennen Liukkosta Pylvänäiset. Liukkoset olivat ostaneen Uudistalon entisten omistajien taloudellisten vaikeuksien jälkeen. Kolmekymmenluvulla oli useimmilla kirkonkylän ja lähi alueen asukkailla pienehköt tontit. Kuitenkin pidettiin lehmää ja pienkarjaa. Omia heinämaita ja karjanlaitumia ei ollut. Heinää korjattiin vuokramailta, rantaniityiltä, tienvarsien joutomailta sirpillä leikaten ja tietenkin ostaen. Kuulinpa joskus Toivakan Ruuhimäessä Kangasniemeä sanotun sirppiheinän pitäjäksi. Karjan kesälaidun oli hyvin monilla Liukkosen maalla. Liukkosella oli Kangasniemellä kolme muuta tilaa Tanelinmäellä Kiertokallion takana, Pylvänälänmäellä tila mihin kuului Tampian niittypelto, sekä Synsiön rannalla Rantala. Uudistalo, Tanelinmäki ja Tampia lähekkäin olevina tarjosivat laajat laidunmaat. Siihen aikaan karjaa laidunnettiin yleensä metsälaitumilla. Syksyisin syötettiin lypsylehmiä heinäpellon äpäriköissä. Liukkosella oli tapana, koska siihen aikaan peltotyöt tehtiin melkein yksinomaan hevos- ja ihmistyönä, periä korvaus laitumesta ja muista saatavistaan vuokratyönä kuten torppariaikaan. Se sopi monille varsin hyvin, sillä kaikilla ei rahaa ollut. Myöskin me lapset kelpasimme moniin töihin pelloille ja puutarhaan. Syksyinen lehmien paimentaminen olikin lähes aina nuorien tyttöjen ja poikien puuhaa. Aluksi ison lehmikarjan ajaminen yli kolmen kilometrin etäisyydelle oli työlästä, mutta muutaman päivän opettelun jälkeen lehmät kulkivat jonossa kuin sotamiehet. Joskus päivät tuntuivat pitkiltä, mutta useimmiten siellä oli jopa hauskaa. Siiri Laitinen oli myös joskus nuoruudessaan lehmipaimenena. Nyt vuosikymmenten jälkeen olemme niitä aikoja hauskoina muistelleet. Sodan jälkeen Liukkonen antoi talot lapsilleen. Reinosta tuli Uudistalon omistaja. Aini rakensi talonsa Tanelinmäelle. Elsa muutti perheineen Rantalaan ja Sulo Pylvänälänmäelle rakentamaansa uuteen taloon. Kuitenkin Sulo mentyään naimisiin ja lunastettuaan vaimonsa Ainon kotitilan Pösönniemen itselleen, luovutti tilansa pika-asutustilaksi. Aikaisemmat Uudistalon omistajat asuivat jo kaksikymmenluvulla tien eteläpuolella, Kiertokallionmutkassa olevassa vanhassa talossa. Talossa asuivat Hilma Lahikainen (ent. Pylvänäinen) poikiensa Erkki Lahikaisen ja Lauri ja Veikko Pylvänäisen kanssa. Talossa asui vuokralaisena myös Laitisen perhe. (Jukka Kiljunen, sähköposti 15.11.2006): Reino Liukkosen tilan nimi oli Uudistalo. Reinoa sanottiin erotukseksi muista Reinoista ja myöhemmin myös vaatekauppias Reino Liukkosesta Uudistalon Reinoksi. Uudistalon navetassa piti 1960-luvun alussa pari kolme vuotta autokorjaamoa Toivo Kuronen. Hänen jälkeensä mm. Teuvo Puukko. Tämä kuva Liukkosenmäen Uudistalosta löytyi kesäkuussa 2009 Svalan vanhojen perhekuvien joukosta. Kuvassa on vasemmalta vanhempi naisihminen, viiksekäs aikuinen mies, valkoleninkinen nuorinainen, kissa sylissään istumassa tummassa leningissä nuorehko nainen ja taustalla kolme nuorta poikaa. Lienevätkö Liukkosia vai ennen heitä paikkaa isännöineitä Pylvänäisiä? Kuvaan ei löydy minkäänlaista ajoitusta, kääntöpuolelta löytyy kangasniemeläisen valokuvaajan O.Karjalaisen merkkileimaus. (Heimo Manninen, sähköposti 11.6.2009): Kuvassa oleva valkopukuinen nainen on hyvin luultavasti Elsa Liukkonen ja pojat oikealla Reino ja Sulo Liukkonen. Kasvonpiirteistä olen heidät tunnistavinani. Omat muistoni Liukkosen pihamaalta alkanevat kolmikymmenluvun alkupuolelta. Talon ja maantien välissä oli jo silloin omenapuutarha, mikä oli tien puolelta aidattu verkkoaidalla, joten kaksi alempaa kuvaa ovat selvästi kaksikymmenluvulta tai vielä vanhempia. Ensimmäisen kuvan oikeassa laidassa näkyykin jo omenapuun oksa. Samainen Liukkosenmäen Uudistalo kuvattuna talvella vielä paljashirsisessä ulkoasussaan. Kuva on löytynyt kesäkuussa 2009 Svalan vanhojen perhekuvien joukosta. Kuvasta ei löydy minkäänlaisia ajoitusta helpottavia merkintöjä. Heimo Mannisen mukaan (11.6.2009) tämä kuva on 20-luvulta tai vielä varhaisemmilta ajoilta. Liukkosenmäen Uudistalo nyt lautavuoratussa ulkoasussaan ja vasemmalla näkyy navetta. Tämäkin kuva on löytynyt kesäkuussa 2009 Svalan vanhojen perhekuvien joukosta ilman minkäänlaisia merkintöjä. Reino Liukkonen ilmoitteli kangasniemen Kunnallislehdessä 28.10.1953 aloittavansa 1.11.1953 kiven- ja kallion porauksia uusilla koneillaan. Helvi Ojala kirjoitti Savon Sanomissa 24.10.1985 Liukkosenmäen Uudistalon purkamispäätöksestä. Liukkosenmäen rakennuksia kuvattuna Joutsantien eteläpuolelta 1.1.2006 (S&J) - kuvaa on mielenkiintoista vertailla edellä olleisiin vanhojen Liukkosten uudistalo-kuvien kanssa. Näkymä Liukkosenmäeltä itään kirkon suuntaan. Oikealla alhaalla nykyinen Reinikaisen rakennus, jota lähellä aikoinaan sijaitsi metsätyönjohtaja Heimo Mannisen lapsuudenkoti. Heimon isä Eemil Manninen oli ostanut mökin konstaapeli Mustoselta. Kuvattu 17.9.2006 (S&J). Männyn rungon takana näkyy Albintien varrella olevat punaiset talot ja niiden takana Niirasentien ja Joutsantien risteyksessä oleva Viljo Laitisen vihreä puutalo. Entisen tielinjan kulku on tästä kuvasta kerrottavissa: tie tuli taustalla näkyvän vihreän talon vasemmalta puolelta ja jatkui nykyistä Albinintietä pitkin kuvan punaisten talojen oikeaa puolta kohti etualan valkoisen uuden omakotitalon paikoilla ollutta Mustosen/Mannisen taloa (Vuorenrinne) ohittaen sen eteläpuolelta (oikealta) ja nousi sen jälkeen Liukkosenmäelle (...'näinhän se meni?'). Vilho Manninen kirjoittaa kirjassaan Kotipuolen raitit (1978) seuraavasti 1920-luvun muistojaan juuri ylläolevan kuvan maisemista: Alkumatkalla Jyväskylään johtavan tien varrella oli muutamia omakotitaloja. Niistä kaksi oli poliisimiesten Tyrväisen ja Pynnösen talot. Kylän syrjältä löytyi eläkkeelle jääneen konstaapeli Mustosen talo jyrkän kallion rinteen alapuolelta. Talossa oli poikajoukkoa mihin laatuun tahansa ja minkänimistä hyvänsä, Antista Aapeliin saakka. Isännän saatua muuton ikuisuuteen alkoivat jälkeläisetkin hajota kuin akanat tuuleen pois paikkakunnalta.

Vuorenrinne (Manniset) E) Edelläkuvatun Liukkosenmäen juurella, sen itäpuolella - kirkon suuntaan siis - sijaitsi vuodesta 1910 alkaen tämä puinen asuinrakennus nimeltään Vuorenrinne. Rakennus sijaitsi kuistisivu eteläänpäin melko tarkalleen edellä kuvatun Reinikaisen valkotiilitalon kohdalla. Kuvassa taustalla ylhäällä mäellä näkyy Reino Liukkosen piharakennuksen kattoa. Talo on ollut metsätyönjohtaja Heimo Mannisen lapsuudenkoti ja hän on ystävällisesti antanut käyttöömme tässä kuvaruudussa olevat neljä vanhaa valokuvaa ja hän on myös kirjannut ylös omia lapsuudenmuistojaan rakennuksesta ja sen lähiympäristöstä. Heimo Manninen syntyi v.1927 ja lähti Kangasniemeltä 17-vuotiaana Luhankaan metsähommiin ja palasi kotikylälleen eläkevuosiensa rauhalliseen viettoon. Hän on antanut mielenkiintoiset muisteluksensa käyttöömme (16.1.2007). (Heimo Manninen, 16.1.2007): Olen saanut hyvää aivojumppaa kaivaessani esiin omia muistikuvia lapsuuteni maisemista. Olen viimeaikoina kerännyt tietoja isäni nuoruudesta ja hänen suvustaan, sekä asiakirjojen että muistitietojen perusteella. Siinä yhteydessä on tullut esille myös asutushistoriaa, lähinnä Pylvänälän ja Liukkosenmäen tienoilta. Liukkosenmäen itärinteellä on minun syntymäkotini Vuorenrinne. Talon on rakentanut poliisi Herman Mustonen vuonna 1910. Talo oli rakennettu sen ajan kaunista tyyliä noudattaen ruusukuvioin koristelluin ovien ja ikkunoiden kamanoin. Alkuperäiseltä väriltään talo oli valkoinen. Ulkonäöltään talo oli lähes muuttumaton purkamiseen 1980-luvulle asti. Mustoselta talon osti v. 1924 A. H. Marttinen, hän ei ole asunut koskaan talossa, vaan hän myi sen vanhemmilleni Emil ja Hilja Manniselle maaliskuussa 1926. Herman Mustonen asui edelleen talossa ja jäi hänelle kauppakirjan mukaan asumisoikeus kesään asti . Talo oli kohtalaisen kookas, joten siinä oli runsaasti tilaa viisihenkiselle perheelle. ( perheemme kasvoi muutamien vuosien jälkeen taas kolmella, me vanhemmat lapset: Kirsti, Hilkka ja Heimo saimme nuoremman sisarussarjan Pekka, Jorma ja kuopus Pirkko, joka oli kaksikymmentä vuotta Kirstiä nuorempi). Talo oli kohtalaisen tilava - siinä oli keittiö, kolme kamaria ja iso sali, sekä kaksi sisäänkäyntiä. Kangasniemellä oli kolmekymmentä luvun vaihteessa tulirokkoepidemia. Epidemian takia oli pitäjässä eristyssairaala tarpeellinen. Kotimme oli sijaintinsa ja kokonsa puolesta siihen sopiva, joten talo oli epidemian ajan vuokrattuna sairaala käyttöön. Perheemme asui sen ajan äitini vanhempien luona Hokan Haukilahdessa. Äitini isä oli suutarimestari Antti Hokkanen. Isämme Emil Manninen toimi piirityönjohtajana A. Ahlström osakeyhtiön Karhulan metsäosaston palveluksessa. Yhtiön toimisto oli asunnossamme, joten työnjohtajat toivat sinne tilityksiään, usein he myös yöpyivät. Metsätalojen isännät kävivät metsäkauppa-asioilla, hakkuumiehet ja hevosajurit poikkesivat asioillaan. Talvisin oli meillä vuokralaisina yhteiskoulun oppilaita ja rippikoululaisia Niinpä elämme oli vilkasta ja virikkeitä antavaa jo ennen sotia. Voisin toistaa Vilho Mannisen kirjassaan samaa pihamaata koskevan huomion “siellä oli joukkoa mihin lähtöön tahansa.” Talvisota toi muutoksen kaikkien suomalaisten elämään. Sotapakolaisia majoitettiin taloihin, mihin suinkin mahtui. Meillä asui syksystä 1939 kesään 1940 terijokelaiset mummo ja pappa Virolainen. Syksykesällä muutti meille Nikolai Sorvalin kuusihenkinen perhe Raudusta. Meiltä he muuttivat Kankaistenjoen itärannalla olevaan taloon. Jatkosodan aikana asui meillä myös Hoikkalan perhe. Meistä “Karhulan Mannisen” lapsista ei kukaan jäänyt pysyvästi Kangasniemelle. Hilkka oli muutaman vuoden opettajana yhteiskoulussa ja Pekka metsäasiantuntijana Säästöpankissa. Omalta kohdaltani lähtö Kangasniemeltä tapahtui jo seitsemäntoista ikäisenä. Olin Enso-Gutzeit OY:n metsäharjoittelijana, kunnes piiriesimies Sulo Selin eräänä lauantaina sanoi: “Laitahan poika maanantaiaamuna reppusi lähtökuntoon vien sinut uudelle työmaalle Luhankaan.” Siitähän se reissumiehen ura alkoi, jatkuen sotaväki- ja opiskeluaikoja lukuun ottamatta Keski-Suomessa lähes viisikymmentä vuotta. Puulaveden Matalasaaressa on perheemme viettänyt kesälomiaan jo vuodesta 1950 alkaen. Vuonna 1995 muutimme vaimoni Pirkon kanssa tänne Kangasniemelle viettämään eläkepäiviämme. Tässä kuvassa on Heimo Mannisen lapsuudenkoti Vuorenrinne kuvattuna 30-luvulla. Heimo mainitsi tästä valokuvasta (puhelu 16.1.2007) erityisesti mielenkiintoisen yksityiskohdan. Tässä kuvassa näkyy nimittäin vielä pääsisäänkäynnin ovi alkuperäisessä muotomallissaan, myöhemmin oven mallia hieman muutettiin remontin yhteydessä (vrt. muut kuvat). Talon länsipäädyssä oli toinen sisäänkäynti - keittiön eteinen. Tässä kuvassa on Heimon pikkuveli Pekka Vuorenrinteen paraatiportaiden valuhommissa. Heimon pikkusisko "Pipa" (Pirkko) kuvattuna Vuorenrinteen edessä vuonna 1949. Heimo muistaa, että taloon tehtiin uusi pärekatto vuonna 1948 ja samalla uusittiin ulko-ovi. Heimo Manninen kertoo silloisen Jyväskyläntien kulkeneen noin 20 metrin etäisyydellä heidän kuististaan eli hieman lähempänä kuin nykyinen Joutsantie. _____________________ Tiedustelin (toukokuussa 2008) Kiertokalliontien varrella vuoteen 1953 asti asuneelta Olavi Marttiselta hänen muisteluksiaan Mannisten Vuorenrinteen tiimoilta: (Olavi Marttinen, sähköposti 27.5.2008): "Mannisista tunsin Eemelin ja Pekan, hänet tapasin usein meidän konttorin (Steveco) käytävillä, sillä hän oli tekemisissä E-G:n laivauksien kanssa." Olavi Marttisen muisteluksia omilta kotinurkiltaan lisää hieman alempana tällä sivulla. "Vuorenrinteen" sijaintipaikalta nykyisin: Vuorenrinne sijaitsi Heimo Mannisen kertoman mukaan melko tarkalleen tämän kuvassa näkyvän rakennuksen (Reinikainen) ja osin sen pohjoispuolen naapuritalon kohdalla. Tämä kuva on otettu 17.9.2006 (S&J) Liukkosenmäeltä etelään ent. Tele-talon suuntaan. Joutsantieltä kuvattuna (17.9.2006) Vuorenrinteen paikalla melko tarkalleen nykyisin oleva rakennus (Reinikainen). Mannisten talon kuistijulkisivu oli siis juuri kuvaussuuntaa kohden. Edelläkuvatun rakennuksen (Reinikainen) pohjoisnaapurina sijaitsee tämä toinen valkotiilinen talo, joka sekään ei kaukana ole Vuorenrinteen alkuperäispaikasta. Kuvattu 17.9.2006 (S&J). Taustalla punaiset rakennukset sijaitsevat 'Albinintien' varrella. Tässä kuvassa vielä 'Albinintien' varrella olevat rakennukset kuvattuna 31.1.2009 (S&J). Näiden talojen omistajina olivat monet vuodet veljekset Ari ja Raimo Marttinen - ennen heidän isänsä "Karkea-Veikko" Marttinen asusti paikalla idänpuoleisemmassa talossa. (Heimo Manninen, sähköposti 29.1.2008): Kangasniemellä ja myös laajemminkin Savossa oli paljon samoja sukunimiä, kuten Laitisia, Hokkasia, Marttisia ja monia muita, myös monet etunimet toistuivat hyvin usein. Tästä johtuen on erotukseksi toisista samannimisistä annettu ko. henkilön jotain erityispiirrettä kuvaava liikanimi. Esimerkiksi Otto Hokkasia oli “Iso-Otto", "Torpan-Otto", "Punanenä-Otto" j.n.e. Veikko Marttinen sai liikanimen “Karkea-Veikko" puhetapaansa perusteella, mikä oli matalaääninen ja aika kova. Veikko Marttinen osti Tauno Mikkolalta ko. talon 1954 tai 1955. Muistini mukaan hän työskenteli Kangasniemen kunnan palveluksessa. Hänen poikansa asuivat tontilla olevissa taloissa sittemmin. Albinintien alkuristeyksessä sijaitseva talo kuvattuna kahdesti talviauringon paisteessa 24.11.2007 (S&J) (kuvaushetkellä Marttiset). Nykyisten Joutsantien ja Albinintien välissä, Ari Marttisen nykyistä taloa vastapäätä, sijaitsi aikoinaan poliisi Edvard Pynnösen asuinrakennus, jonka yhteydessä oli myös laaja kanala (kuva: Esko Pylvänäinen). Kuvausajasta ei ole tietoa. Kuvan ottoaikoihin tielinja kulki nykyistä Albinintietä pitkin eikä Joutsantietä ollut vielä lainkaan. Viereinen virkapotretti poliisi Edvard Pynnösestä on vuodelta 1949 (vrt. sivu #36). Jussi Svala muistelee (12.11.2006) Edvard Pynnösen varsinaisen asuinrakennuksen olleen vaaleanvihreän puutalon. Pynnösen kanalaa Jussi ei kuitenkaan muistanut noin suureksi kuin kuvassa. Tämä kuva Edvard Pynnösen talosta on kirjasta Suomen omakotiasutus - Mikkelin lääni (1972). Valitettavasti kuvan koko kirjassa on vain 3x4cm, joten siitä ei hyvälaatuista suurennuskopiota saa. Talo sijaitsi ennen purkamistaan 90-luvun alussa lähes kulma kiinni nykyisessä Joutsantiessä Ari ja Raimo Marttisten talojen kohdilla. Kirjan mukaan Edvardin ja hänen Anna-vaimonsa perheeseen kuuluivat lapset Sinikka ja Heikki. Talon nimi oli ollut Koivula. Talo oli rakennettu v.1928 ja tontti oli lohkaistu Liukkosen maista. Peruskorjaus oli tehty v.1960. Kirja kertoo (1972) Edvard Pynnösestä: Edvard (s. 1902) on poliisikonstaapeli. Hän on ollut säästöpankin hallituksen jäsen yli 10 vuotta. Sampo-yhtiön asiamiehenä hän on ollut vuodesta 1929 lähtien. Vapaa-aikaansa hän käyttää kalastamiseen. Anna Pynnönen on kotirouva. Hänen harrastuksiaan ovat kirjallisuus ja käsityöt. Heikki-pojalla on autokoulu Pieksämäellä. Nämä kaksi kuvaa päivämäärältä 26.8.1990 ovat Edvard Pynnösen rakennuksen hirsikehikosta - purkutyöt ovat siis alkaneet. Rakennus on todellakin sijainnut kulma kiinni nykyisessä Joutsantiessä. Kuvat ovat tuon ajan videonauhoilta siepattuja (S&J).

F) Joutsantietä kirkolta länteen edelleen - Kiertokalliontie kääntyy vasemmalle, Osmo ja Hilkka Löppösen kauppapuutarha toimi tässä rakennuksessa kuvaushetkellä 19.2.2006 (S&J). Osmo ja Hilkka Löppönen pitivät ennen muuttoaan näihin tiloihin Kangasniemen Puutarhaa runsaat 17 vuotta (1982-2000) vanhan hautausmaan eteläpuolella Kirkkoniementien varrella. Kuvattu 24.2.2009 (S&J) ~ Löppöset ovat muuttaneet rakennuksesta pois. 1950-luvulla toimi tällä paikalla Laitisen Puutarha. Siiri Laitinen muisti (19.1.2014) heidän nimensä olleen Emil ja Aino. Kangasniemen Kunnallislehden historiallisessa ensimmäisessä numerossa 14.10.1953 Laitiset mainostivat leikko- ja ruukkukukkiaan komeasti etusivulla.

G) Kiertokallion kohdalla Joutsantien eteläpuolella sijaitsee tämä tielaitoksen hiekka-asema (kuvattu 3.7.2006 - S&J).

Hepolammentie: H) Tässä näkymä helmikuiselta maantieltä hieman ennen sankkaa lumipyryä. Hepolammentien risteys näkyy jo kuvassa. Joutsaan johtava risteys etelään on vielä kilometrin matkan takana edessäpäin (kuvattu 19.2.2006). Tässä ollaan jo metsän siimeksessä, vanha kaatopaikka on jo jäänyt taakse ja vasemmalla metsän takana jossakin on pieni Hanhilampi. Tällä tiellä on kovin hiljainen liikenne. Kuvattu 19.2.2006. Hepolammen tienäkymä kesällä ~ kuvattu 10.5.2009 (S&J). Kuusimetsää Hepolammen lenkin varrelta - auringonsäde hiipinyt loppusyksyn lokakuiseen maisemaan - kuvattu 8.10.2008 (S&J). Pellon laidassa Hepolammen tien länsipuolella, molemmat kuvattu 10.5.2009 (S&J). Hepolammentien puolivälin paikkeilla sijaitsee tämä Veijo Hämäläisen omistaman maatilan päärakennus. Kuvattu 19.2.2006 (S&J). (Kuvateksti Timo Hämäläisen 15.10.2009 sähköpostilla täsmentämä). Samainen Hämäläisten maatilan päärakennus kuvattuna 10.5.2009 (S&J). Kuvassa on Lammintalon navettarakennus. Sen omistavat Reijo ja Eevi Laitinen. Kuvattu 8.10.2008 (S&J). (Kuvateksti Timo Hämäläisen 15.10.2009 sähköpostilla täsmentämä). Samainen Laitisten maatila - kuvattu Hepolammen tiellä 10.5.2009 (S&J). Hepolammintiellä Hämäläisen ja Laitisen kohdalla satunnaisia ohikulkijoita toivotti 10.5.2009 (S&J) tervetulleeksi tämä ylväs ja ystävällinen pystykorva. Hepolammentie oli koululaisten patikkaretken reittinä 8.10.2008 (S&J) ~ myöhäissyksyn tunnelmaa peltoaukealla. Tuija Hokkasen tekemä kuvakooste Hepolammen lenkin kävely- ja kuvausreissuilta - kiitos (käyttölupa 3.2.2019). Hepolammentien varrelta peltonäkymä - 10.5.2009 (S&J). Hepolammentieltä erkaneva sivutie suorastaan kutsuu kulkemaan - kuvattu 10.5.2009 (S&J). Hepolammentien varrelta - molemmat kuvattu 10.5.2009 (S&J). Puijatsalmen sillan tultua ylitetyksi - ennen liittymistä Jyväskylän pikitielle - noustaan vielä tämäkin ylämäki. Kuvattu 10.5.2009 (S&J).

I) Asser ja Hilda Ursinin kotitila: Hepolammentie liittyy ensin Puijatsalmentiehen, joka kuvassa olevassa risteyksessä vuorostaan liittyy Jyväskylän ja Mikkelin valtatiehen. Risteyksessä sijaitsee kuvassa näkyvä maatalo (Ursin). Kuvattu 19.2.2006. Samainen tilarakennus kuvattuna lokakuussa 2009 (Google Maps). Sijainti Jyväskylän valtatien ja Korteniementien välissä. Asser ja Hilda Ursin ~ kuvattuna Korteniementien viereisen tilansa pihapiirissä. Kuvan antoi käyttöömme 11.11.2021 Hannu Pauninsalo - pariskunnan tyttärenpoika. Kuvan luovuttamisen yhteydessä Hannu Pauninsalo kertoi, että Asser ja Hilda Ursin olivat aikoinaan muuttaneet kuvissa näkyvään maataloon, mutta suvussa ei kukaan tiedä, kuka rakennuksen oli aikoinaan rakentanut/rakennuttanut ja ketkä siinä ennen Asseria ja HIldaa olivat asuneet. Jos jollakin vielä on asiasta säilynyttä tietoa, voi tiedon välittää kysyjälle työryhmämme kautta - kiitos. Tämä Jenni Luhangon lähettämä kirjatieto valaisee asiaa - rakennus ollut alkumuodossaan paikalla jo 1700-luvulla, rakennettu uuteen muotoon v.1920. Näissä kolmessa (Hannu Pauninsalon käyttöömme antamassa) kuvassa vietetään Eemil Pauninsalon (aik. Pulliaisen) ja (Laina) Ritva os. Ursinin häitä 50-luvun lopulla sukutilalla (Ursin).

Puijatsalmen silta: J) Jokelan suunnalta - Tissarinkylästä ja varsinkin Emäpajulta saavuttiin ennen vanhaan upeilla kirkkoveneillä sunnuntaisin jumalanpalveluksiin tämän Puijatsalmen sillan kohdalta kapeaa väylää, josta vielä vanhan pappilan kivisillan alitettua aukesikin suora näköyhteys kirkonkylälle. Kuvattu 10.5.2009 (S&J). Tästä Puijatsalmen kohdasta on kuvassa oikealle jatkettaessa vielä noin 500 metrin matka nykyiselle Mikkeli-Jyväskylä-tielle. Tämän tien risteyksestä päätiellä ei ole kuin noin sata metriä paikkaan, josta oikealle kääntyy Salmelantie kirkonkylää kohti. Toukokuussa 2009 ainakin Puijatsalmen sillan kevätkunto oli niin huono, että tarvittiin jo kuvan osoittamia radikaaleja toimenpiteitä (10.5.2009 - S&J). Sillan painorajoitukset ja ajokiellot taitavat koskea tukirakenteiden kiviosia lähinnä - kuvattu 10.5.2009 (S&J). Tässä näkymä Puijatsalmen sillalta etelään - suuntana kirkonkylä - kuvattu 10.5.2009 (S&J). Tässä näkymä Puijatsalmen sillalta pohjoiseen - kuvattu 10.5.2009 (S&J). Puijatsalmen kupeella - länsipuolella - sijaitsee tämä asuinrakennus (Rissanen) - kuvattu 10.5.2009 (S&J).

Kiertokalliontie (3.7.2006): 1. K) Kiertokalliontie on noin puolitoista kilometriä pitkä säilynyt osa vanhan Jyväskylän tien alkuosasta. Nykyisin Joutsantieksi kartoissa virallisesti kutsuttu tie kulkee Kiertokalliontien rinnalla muutamien satojen metrien etäisyydellä lähes yhdensuuntaisesti uudemman tien kanssa. Tie Joutsaan kääntyy etelään noin kahden kilometrin päässä Kangasniemen kirkolta ja suoraan jatkettaessa päästään vanhaa Jyväskylän tietä Toivakkaan. Kiertokalliontien varrella on harvakseltaan asuinrakennuksia (uusia ja vanhoja). Alkupäässä sijainneet Suur-Savon Sähkön ja Tielaitoksen rakennusalueet. Kuljemme Kiertokalliontietä takaisin kirkonkylän suuntaan - seuraavassa kuvien kavalkadia matkan varrelta aurinkoisena hellekesän päivänä 3.7.2006 (myös ylempi kuva). Antaa kuvien puhua puolestaan: 2. Tanelinmäki - Aini Liukkonen. 3. 4. (Olavi Marttinen, sähköposti 26.5.2008): Olen syntynyt Kangasniemellä, asunut Pylvänälässä vuoteen 1953, nykyisin asun Haminassa. Aini Liukkosesta kirkolle päin seuraava on minun entinen kotini - kuvassa katolla sammalta. Isäni oli kirvesmies Alho Marttinen, äitini Tyyne Marttinen ja veljeni Heikki Marttinen. Minä olen ollut Haminan Satamassa korjaamopäällikkönä ja tekniikan ostajana yhteensä 38 vuotta. Veljeni Heikki samassa yhtiössä (Steveco Oy) trukkiasentajana. Sittemmin setäni Vilho Marttinen, vaimo Aino Marttinen ja tytär Anneli Järvinen asuttivat tätä mökkiä. Silloiset naapurit oli vaatturi Innanen vastapäätä tietä, vieressämme Tilta Tuukkanen - hänen jälkeensä samassa mökissä asuivat Lopperit. Otto ("Han Otto") Laitinen, Vilho Laitinen ja Hilja Laitinen asuivat meiltä tien yli etuviistoon vasemmalle olevassa mökissä. "Han Oton" lisänimi juontaa Hanhimäestä, jota hänen isänsä Otto Laitinen isännöi joskus 1800-luvun lopulla, oli niin ikään "Han Otto", muuten kaikkien näiden sisaruksien kutsumanimen edessä oli "han" (taitaa olla japaniksi "ystävä"?). Nyt Hanhimäkeä omistaa tietojeni mukaan Hugo Kuneliuksen tytöt. Lyyli Pylvänäinen oli myös naapureitamme. 5. 6. 7. Tilta Tuukkasen mökki - myöhemmin Lopperit. Oikealla Lopperin ulkorakennus. 8. 9. 10. 11. 12. Kaikki tämän kuvaruudun otokset #1-12 Kiertokalliontieltä otettu 3.7.2006 (S&J).

Kiertokalliontie (1.1.2007): 1. L) Asuinrakennus osoitteessa Kiertokalliontie #1. Kirkonkylän suunnalta tultaessa ensimmäinen tien pohjopispuolella. 2. Kiertokalliontien itäpäässä laskeutuminen alas vanhalle Jyväskyläntielle (Joutsa-Toivakka) - 1.1.2007 (S&J). Molemmat tämän kuvaruudun otokset #1-2 Kiertokalliontieltä otettu 1.1.2007 (S&J).

Kiertokalliontie (1.7.2008): M) Kiertokallionmäeltä näkymä alas länteen - 1.7.2008 (S&J). Kiertokallionmäentie #7 tien pohjoispuolella - 1.7.2008 (S&J).

Kiertokalliontie (24.2.2009): 1. N) Kiertokalliontie oli edellisessä kuvaruudussa katselmuksessaan 3.7.2006 (S&J). Tässä kuvaruudussa samaa Kiertokalliontietä kuljetaan noin 2½ vuotta myöhemmin talvisaikaan kirkolta tulosuuntaan länttä kohti (25.2.2009). Kuvat samaan tapaan kuin edelläkin kavalkadina: 2. 3. 4. 5. 6. Tilta Tuukkasen mökki - myöhemmin Lopperit. 7. 8. 9. 10. Olavi Marttisen entisestä lapsuuskodista ja piharakennuksista viisi kuvaa. 11. Tanelinmäki - Aini Liukkonen. 12. 13. 14. Kaikki tämän kuvaruudun otokset #1-14 Kiertokalliontieltä otettu 24.2.2009 (S&J).

O) Tämä kuva on otettu 1930-luvulla Kiertokallionmäellä olleella suojeluskuntalaisten ampuraradalla. Suhonen seisoo edessä keskellä, taustalla lottien parakkimainen kanttiinirakennus. Kuva on Perinnealbumista. Vilho Manninen kirjoittaa kirjassaan Kotipuolen raitit (1978) seuraavasti 1920-luvun muistojaan: Tie nousi Kiertokallion mäkeä ylös, oikealla puolella metsässä oli suojeluskunnan rakentama ampumarata. Tien laidassa mäen alla kohosi hirsimökkejä, muiden joukossa Otto Vilenin ja Albin Kuitusen mökki. Mökeissä oli runsaasti alkavaa polvea. Mökkien isät olivat tunnetusti ahkeria työmiehiä. Perheitä hallitsi ja vallitsi köyhyys ja tilanahtaus. Ei vielä toiminut sosiaaliturvajärjestelmä. Näin köyhän väen elämän kovettamia kasvoja, lasten vähemmän iloisia ilmeitä. Puisevan karua oli mökkien elämä ottamatta huomioon muutamia pelakuita ikkunoilla. Ei tauluja seinillä, siihen ei ollut varaa. Paras paikka oli oma sauna. Puoli kilometriä etäämpänä tienvarressa asui räätälipariskunta Innaset mökissään. Ammatin perusteella heillä oli paremman toimeentulon mahdollisuus kuin jollain raa'an työn raatajalla. Räätälin perheen jäsenet olivat vaatimattoman kansanomaisia ja hiljaisia oloissaan. Eräänä harrastuksena he olivat seurakunnan kuorossa mukana. Lapset, Martta ja Sulo olivat koulutovereitani. (Olavi Marttinen, sähköposti 27.5.2008): Kysymykseesi minun aikaisestani (ennen 1953) talojärjestyksestä Kiertokalliontien varrella olen saanut aikaiseksi seuraavan listan (tietojani vahvistivat Asta Pyykkönen, Heikki Marttinen ja Matti Pynnönen): Tien pohjoispuolella oli ensin ampumarata, sitten Albin Kuitunen, Lestelä, Tyyne Hokkanen, "Han Otto" Laitinen, Innanen, Tilta Tuukkanen, tanssilava, Kärkkäinen, samalla alueella Kalle Pylvänäinen, Hanhimäki (Kunelius), Oskar Marttinen, kauppias Laitinen (hänellä kauppa kirkolla lähes Ikosta vastapäätä) ja Synsiön tienhaaran jälkeen Aati Malinen. Tien vasen (etelä)puoli: TVH, Anni Pulliainen, Tuomen Manta , Tyyne ja Matti sitten Hiski (en muista sukunimeä), Lopperi, Tyyne Pylvänäinen, Alho Marttinen (kotini), Aini Liukkonen, Tanelinmäki: Sanni Postaref, Aune Loisa, Immonen, Saloranta, Jalmari Pylvänäinen, Armas Laitinen - enempää en muista tai tiedä, ja näissäkin on virhemahdollisuus. Heimo Manninen muistelee (22.1.2007): Jatkettaessa nykyistä Kiertokalliontietä Jyväskylän suuntaan oli mäen päällä oikealla suojeluskunnan ampumarata ja mäen takana Albin Kuitusen talo. Vasemmalla puolen tietä oli Manta Tuomen talo. Viime mainitut talot on jo rakennettu uudelleen, mutta seuraava, Taavetti Reinikaisen rakentama Niittylä on vielä alkuperäisessä asussaan. Seuraavalla mäellä oikealla olevan aukean Hansuon laitaan kalliokumpareelle rakensi SKDL tanssilavan. Muutama vuosi siellä tanssittiin. Ennen Kiertokalliontien ja 13. tienristeystä olikin vain Malisen talo ja yksi talo sen lisäksi. Tässä kuvassa ovat Hiski ja Iida Suuronen, jotka olivat antaneet tämän kuvan 30.4.1950 Siiri Laitiselle tämän kuva-albumiin liitettäväksi. Siiri muisteli pariskunnan asustaneen tuolloin Kiertokallionmäellä. Iidan poika oli ollut jossakin vaiheessa naimisissa Martta Lopperin kanssa. 1930-luvulla Kiertokallionmäellä olleen suojeluskuntalaisten ampuraratavalokuvan sijaintipaikkaa kuvattuna 24.2.2009 (S&J). Edellisestä kuvasta sata metriä enemmän länteen ja paikalla isännöi nykyisin Suur-Savon Sähkö - kuvattuna 24.2.2009 (S&J). Suur-Savon Sähkön virityksiä kuvattuna (24.2.2009 - S&J) Joutsantien suunnalta pohjoisesta. Kovasti ovat maisemat muuttuneet mainittujen ampuraradan ja tanssilavan päiviltä.

Entisaikojen TVH Kiertokalliontien varressa: P) Seppo Virtanen oli ollut isänsä mukana TVH:n Kiertokallionmäen tontilla joskus 50- tai 60-luvulla kuvaamassa tämän hienon aikansa dokumentin. TVH:n kuorma-auto oli merkiltään Jyry-Sisu (rekisterinumero MI-158). Jussi Svala tunnisti (29.4.2011) miehistä yhtä lukuunottamatta kaikki - oikealta alkaen: Reino Naumanen, Eino Laitinen, Bruno Virtanen, Otto Marttinen, Reino Makkonen, Otto Valkonen, Paavo Moilanen ja tunnistamaton mies äärivasemmalla. Paavo Moilanen soitti Jussi Svalalle (7.1.2014) lisätiedon kuvaan - äärivasemmalla kuvassa on Moilasen tunnistamana Ossi Loisa. Samainen Paavo Moilanen (asuu nykyisin Pieksämäellä) antoi 15.1.2014 käyttöömme tämän kuvan Kiertokalliontien TVH:n varastorakennuksesta - kiitos. Tarkempi kuvausaika ei ole tiedossamme. Paavo Moilasen 15.1.2014 käyttöömme antama kuva Kiertokalliontien TVH:n kalustokatselmuksesta - kiitos. Tarkempi kuvausaika ei ole tiedossamme.