64) Salmelantien loppuosa Aarontieltä etelään Nakertajaan asti.

(Svala & Joutsi * viimeiset lisäykset: 16.1.2017)

A) Aarontien lenkin eteläisempi kevyenliikenteen liittymä Salmelantielle sijaitsee talonmies Halttusen talon kohdalla. Kyseinen talo jää kuvasta oikealle piiloon (15.10.2006 - S&J).

B) Pientä kevyen liikenteen väylää ollaan nyt palattu Aarontien lenkiltä takaisin Salmelantielle. Juuri liittymän kohdalla sijaitsee Salmelantien länsipuolella tämä asuinrakennus (M.Jurvanen). Kuvattu 15.10.2006 (S&J).

(Jukka Kiljunen, sähköposti ~ 2.11.2006): Tämäkin talo on Karjalan evakkojen aikanaan uudeksi kotipaikakseen rakentama. Tulokas oli Mari Jurvanen (Raudusta ?) kaksine lapsineen. Talossa asuivat 50- ja 60-luvuilla Marin lisäksi hänen tyttärensä Sylvi miehineen sekä heidän lapsensa Touko s.1951, Juha ja Seija Partti.
Partit muuttivat Kuusankoskelle vuonna -63 tai -64. Talo oli kymmeniä vuosia alkuperäisenä hirsiseinäisenä kunnes sai peruskorjauksen yhteydessä tämän ulkovuorauksen. Nykyisin Mari Jurvasen jälkeläiset pitävät taloa vapaa-ajanasuntonaan.

Samainen M.Jurvasen talo kuvattuna pihanpuolelta 20.9.2008 (S&J).

C) Ketvelkujan risteyksen kohdalla sijaitsee tämä eläinlääkärin asuintalo, edellisen M.Jurvasen talon etelänaapurina. Kuvattu 20.9.2008 (S&J).

Jurvasen ja sen etelänaapurissa olevan eläinlääkäritalon välissä on vanhemmissa kartoissa nähtävissä tällä kohtaa vielä Salmelan kannaksen poikki kulkenut vesiyhteys eli ketvele. Järven pinnanlaskujen myötä nykyisin paikalla enää vaatimaton oja. Kuvattu 7.1.2007 (S&J).

(Jukka Kiljunen, sähköposti ~ 2.11.2006):Heti Mari Jurvasen talon jälkeen reitillä on "ketvele". Ovat fiksusti älynneet ottaa sen kaavatien nimeen. Hyvä! Siitä on vanhan kartan mukaan kulkenut vesireitti ennen Puulan laskua! Kirkkoveneillä tulleet Emäpajulta. Tämä spekulaatio netistä löytämäni ja ihastelemani 1750 -luvun kartan mukaan. Google-hakusanaksi: "saariin ja metsiin haudatut". Juha Ruohonen on artikkelin kirjoittaja ~ kartassa sivunumero 266.

D) Salmelantietä eteläänpäin ja tien itäpuolella sijaitsee tämä edesmenneen kuorma-autoilija Antti Laitisen Elma-vaimon asuintalo. Kuvattu 29.10.2006 (S&J). Laitisia ennen rakennuksessa emännöi kanttori Nymanin leski.

Elma Laitisen Ismo-pojan omakotitalo sijaitsee tien vastakkaisella puolella - kuvattu 25.12.2007 (S&J).

Ismo Laitisen omakotitalon etelänaapuritontilla sijaitsee tämä vuonna 2007 valmistunut Tapio Hannikaisen ja Pia Kärkkäinen-Hannikaisen omakotitalo. Kuvattu 19.8.2007 (S&J).

E) Salmelantietä jatkettaessa tien länsipuolella avautuu kenttä, jonka reunassa varastotilana vanha tavaravaunu. Ylempänä keltainen tiilitalo (kuorma-autoilija Aulis Laitinen). Kuvattu 29.10.2006 (S&J). Kentän takana kulkee jo Salmelantien suuntaisena 'Leinonkuja', joten reitillämme olemme tulleet jo Kangasniemen 80-luvun loppupuolen sofy-projektialueelle.

F) Aivan sofy-projektialueelle johtavan Ropulantien risteyksen lähettyvillä, Salmelantien itäpuolella sijaitsee tämä Hertta ja Keijo Pettisen rakennus. Rakennus muodostuu mielenkiintoisesti kuin neljästä erillisestä yhteenliitetystä osasesta - keskellä rakennusta on poikittainen osuus. Päätyosien harjakorkeuksissa on myös vaihtelevuutta. Kuvattu 29.10.2006 (S&J).

Samainen rakennus kuvattuna kesän vihreydessä 19.8.2007 (S&J). Tässä rakennuksessa asui aikoinaan Kaarlo Jung. Hänen luonaan tässä talossa Siiri Laitinen muistaa käyneensä Vuokko Hokkasen kanssa viulunsoittotunneilla. Tonttia kutsutaan nimellä Kotirant'.

(Eero Sappinen, sähköposti 22.3.2007): Kotirannan asukkaista minäkin hyvin muistan Kaarlo (Kalle) Jungin. Käytiin isän kanssa Kallen luona joskus kylässäkin. Talon muista asukkaista mieleen 1950-luvulta ovat jääneet erityisesti "Everstinna" ja "Etti-rouva", jotka asuivat talossa yhdessä ainakin kesäisin.
Everstinna oli kävelykeppiä käyttävä hienostunut ja arvokkaan oloinen harmaatukkainen rouva, joka mielellään jututti lapsia. Tämä on ehkä syy, miksi hän on jäänyt mieleen. Pienikokoinen Etti-rouva ja Everstinna kulkivat aina yhdessä kirkolla asioidessaan.

(Marius Huttunen, sähköposti 10.9.2008): "Etti-rouva" oli Bertan ja Kaarlo Jungin sisar Edith Jokela, os. Jung. Kotiranta oli siihen aikaan Jungin sisarusten omistuksessa, jossa myös isoäitini Lyyli Granroth, os. Jung joskus vieraili. Jungin sisarussarjahan oli syntynyt Reinikkalan kartanossa.
Vanhempani oopperalaulaja Jorma Huttunen ja äitini Sylva viettivät siellä myös kesiään ennen kuin ostivat mökkitontin Hokasta vuonna 1938, jossa itsekin nykyisin vietän eläkepäiviäni lähes puolet vuodesta. Ystävällisin terveisin, Marius Huttunen.

Näkymä samaisen rakennuksen edestä etelään pitkin Salmelantietä. Kuvattu 29.10.2006 (S&J).

Samainen nyk. Pettisen rakennus kuvattuna 21.3.2008 (S&J).

G) Näissä kuvissa näkyy metsikön lomitse sofy-projektialueelle risteytyvä Ropulantie kuvattuna 29.10.2006 (S&J).


Salmelan sofy-alueen rakennuksia (2006) - Anu Lahikainen:

Ropulantien ja samalla koko laajemman sofy-projektialueen uudisrakennuksia on nähtävillä oheisen linkitetyn lukion kuvaamataidon kurssityön muodossa:

LINKKI: Sofy-projektialuetta (Ropulantien seutu) (lukion kuv.t-kurssityö: Anu Lahikainen, 2006).


Ropulantien ja Leinonkujan risteyksestä näkyy Jehovantodistajien Valtakunnansali - kuvattu 15.10.2006 (S&J).

H) Salmelantietä etelään ja tien itäpuolella keltaisen puurakennuksen eteläpuolen naapurina näkyy tämä punainen rakennus. Aiempi omistaja Hertta ja Keijo Pettisen poika, nykyiset omistajat Tiina ja Jouni Pauninsalo. Kuvattu 15.10.2006 (S&J).

I) Ropulantien risteyksestä Salmelantietä etelään jatkettaessa on uudisrakentaminen ollut melkoista viimeisten vuosien aikana. Täysin uusia rakennuksia, muutostöitä ja parannusremontoituja taloja löytyy varsinkin tien itäpuolelta paljon. Tämä ylhäällä oleva kuva on otettu Partin talosta 15.10.2006 (S&J) .

Partin rakennuksen eteläpäädyn viihtyisää puutarhamiljöötä kuvattuna 19.8.2007 (S&J).

J) Itäpuolen yksi uusista rakennuksista (Häkämies) - kuvattu 19.8.2007 (S&J).

Samainen rakennus kuvattuna 7.1.2007 (S&J). Saima Marttinen kertoi (7.9.2008) tämän talon paikalla aiemmin sijainneen ompelija Beda Kempin kaksikerroksisen hirsirakennuksen, jossa Bedan kuoleman jälkeen asui Eero Laitinen perheineen.

Sama rakennus kuvattuna keskikesän hehkeydessä 22.6.2008 (S&J).

K) Itäpuolen yksi uusista rakennuksista - kuvattu 15.10.2006 (S&J).

L) Itäpuolen yksi uusista rakennuksista (Hokkanen) - kuvattu 15.10.2006 (S&J).

M) Tuukkasenkuja kääntyy länteen n. 400 metriä ennen saapumistamme Nakertajantien pohjoiseen liittymään - kuvattu 15.10.2006 (S&J). Tuukkasenkujan varrella sijaitsee paljon uutta matalaa rivitaloasutusta. Kujan nimi tulee säveltäjä Kalervo Tuukkasesta, jonka entinen asuintalo sijaitsee Salmelantien toisella eli itäpuolella juuri risteyskohdalla.

N) Tällä 'Tuukkasen talon pohjoispuoleisella järvitontilla) sijaitsi aikoinaan Eino ja Saima Marttisen maatalo, jonka laajat peltoalueet kattoivat aikoinaan pitkältikin tämän sivun esittelemiä alueita. Eino Marttisen Helvi-sisko oli Eero Sappisen äiti - asuivat siis melko lähellä toisiaan. Tässä uudessa talossa asuu nykyisin (eteläpäässä) Saima Marttinen ja pohjoispäässä Saiman veljenpoika Arto Malinen. Kuvattu 7.1.2007 (S&J).

(Eero Sappinen, sähköposti 25.3.2007): Tämän talon paikalla sijaitsi aiemmin maatalo, jota viimeksi isännöivät Eino ja Saima Marttinen. Talo oli Einon syntymäkoti ja hänen vanhempansa olivat Albin ja Amanda Marttinen. 1970-luvulla kuolleen Einon siskoja ovat Helvi ja Saimi, joista viimeksi mainittu elää vielä USA:ssa Floridassa. Einon veli Erkki kaatui Valkeasaaressa 9. 6. 1944 ja toinen veli Toivo asui talossa kuolemaansa vuoteen 1968 saakka.

(Jukka Kiljunen, sähköposti 25.3.2007): Eino Marttinen teki joka kevät muutaman puuveneen tien toisella puolella olevassa riihessään, kun ilmat lämpeni ja päivä piteni, että näki ja tarkeni tehdä. Meillekin teki kaksi oikein hyvää venettä. Samassa taloudessa vielä aikanani poikamiehenä nuorimmainen Toivo. Kolmas veli Erkki oli kaatunut sodassa. Eeron kanssa joskus koluttiin Marttisen rantasaunalla. Siellä ylisillä tai jossain muualla oli lojumassa vielä kaatuneen enon rapumertoja. Kukaan ei ollut niillä hänen jälkeensä pyytänyt.

Tässä kuvassa Saima ja Eino Marttinen poseeraavat oman talonsa edustalla v.1952 (Helsingin olympialaisten aikaan, muistaa Saima). Saima antoi kuvan käyttöömme 7.9.2008.

Saima Marttinen kertoi (7.9.2008) talon tontin nimen olevan Koivuranta ja viereisellä Tuukkasen talon tontilla olevan aivan saman nimen Koivuranta. Talo oli rakennettu Saiman muistin mukaan vuosien 1923-24 tienoilla ja sitä kutsuttiin yleisesti nimellä Virtasen Marttinen - mistä kyseinen nimitys tuli, siitä hän ei ollut varma, mutta Sappisten takana oli Virtasenmäki, jota kutsuttiin myös Kummituskallioksi. Taloon oli aikoinaan kuulunut 40 hehtaaria maata.
Saima kertoi tulleensa taloon miniäksi 1940-luvun alkupuolella Synsiön Kilpiselän talosta. Silloin nykyisen Salmelantien varrella oli kirkonkylän puolella vain mainittu Tuukkasen talo (tai Sigfridsin talo, kuten sitä myös aiemman omistajansa mukaan kutsuttiin). Marttisista pohjoiseen taloja oli vain kaksi. Ensimmäinen niistä oli ompelija Beda Kempin talo, jossa hänen jälkeensä asui Eero Laitinen perheineen. Talo oli kaksikerroksinen, punaiseksi maalattu hirsitalo. Sen paikalla on nykyisin uusi keltainen kivitalo (Häkämies). Toinen talo Kempin mökin jälkeen oli Jungin talo eli nykyinen keltainen Pettisen puurakennus. Saima kertoi myös Eino-miehensä äidin, Amanda Marttisen olleen omaa sukuaan Heinolainen Lapasniemeltä.

Tämä hirsirakennus sijaitsi Marttisen uutta taloa vastapäätä tien toisella puolella - kuvattu 25.12.2007 (S&J) - kuin muistona entisistä ajoista. Hirsirakennus oli purettu vuoden 2011 loppuun mennessä.

Samainen hirsirakennus vielä pystyssä - kuvattuna 2.12.2007 (S&J).

O) Säveltäjä Kalervo Tuukkasen entinen asuintalo kuvattuna Salmelantien julkisivun puolelta 15.10.2006 (S&J). Rakennus on alkujaan ollut kanttori Vilhelm Rautianin virkatalo, jota laajennettiin etelään päin v.1884. Laajennusosaan sijoittui Kangasniemen ensimmäinen postiasema 1883-86.

Säveltäjä Kalervo Tuukkanen (1909-1979)

(Fimic, Kimmo Korhonen, 2000): Kalervo Tuukkanen (Mikkeli 14.10.1909 - Helsinki 12.7.1979) kuuluu siiheen suomalaiseen säveltäjäpolveen, jonka kohtalona oli tavallaan jäädä kahden aikakauden väliin. Hän jatkoi läpi uransa pääasiassa kansallisen romantiikan linjoilla, ja vaikka hänen teoksiaan esitettiin suhteellisen usein 1940- ja 1950-luvulla, ne jäivät vähitellen uusien suuntausten, ensin uusklassismin ja sittemmin 1950- ja 1960-lukujen modernismin jalkoihin.
Tuukkanen on maalannut taiteilijatiestään melko lohduttoman kuvan kirjassa Suomen säveltäjiä II: “Urani on nähdäkseni ollut meikäläisissä oloissa tyypillistä varattomasta kodista lähteneen taiteilijanalun taivallusta. Aikaa ja voimia on tuhlautunut luovan työn kannalta haitallisissa, taiteellisen ja ammatillisenkin tyydytyksen kannalta vähäisissä, jollei suorastaan olemattomissa, ansiotöissä, joiden epävakaisuus on useammin kuin kerran saattanut minut niin ruumiillisen kuin henkisenkin katkeamisen partaalle.”
Ehkä näiden vaikeiden kokemusten sytyttämänä Tuukkanen teki merkittävää työtä suomalaisten säveltäjien aseman parantamiseksi. Hän oli vuonna 1945 perustamassa Suomen Säveltäjät ry:tä, ja myös samana vuonna perustettu Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto oli hänen yhdessä Olavi Pesosen kanssa kehittelemänsä ajatus. 1950-luvulla Tuukkanen organisoi suomalaista musiikkia sisältävän laajan Fennica-levyantologian, johon sisältyy monien suomalaisten säveltäjien ainoita levytyksiä. Muutoin Tuukkanen työskenteli säveltämisen lisäksi mm. opettajana ja kapellimestarina.
Tuukkanen opiskeli sävellystä Leevi Madetojan johdolla. Hän ystävystyi opettajansa kanssa ja kirjoitti tästä myöhemmin elämäkerran. Ei olekaan yllätys, että Madetojalta saadut vaikutteet kuuluvat hänen musiikissaan. Kansallisen romantiikan lisäksi Tuukkanen sai jonkin verran virikkeitä myös uusklassismista, satunnaisesti myös eksotismista.
Tuukkanen oli ennen muuta orkesterisäveltäjä. Hänen keskeisen teossarjansa muodostavat kuusi sinfoniaa, joista viisi ensimmäistä valmistuivat vuosien 1944-1961 välisenä aikana ja viimeinen yli puolentoista vuosikymmenen sinfonisen hiljaiselon jälkeen alkuvuodesta 1978. Säveltäjän mukaan sinfonioista kolme ensimmäistä muodostavat väljän trilogian, samoin kolme jälkimmäistä.
Sinfonioiden lisäksi Tuukkanen sävelsi myös muita orkesteriteoksia, joista luultavasti tunnetuin on Luonnekuvia Kolmesta muskettisoturista (1942/1954). Konserttoja Tuukkanen sävelsi kolme, kaksi viululle (1943; 1954/1955) ja yhden sellolle (1946). Niistä toinen viulukonsertto on noussut 1990-luvulla uudelleen esiin Jaakko Kuusiston levytyksen ansiosta.
Myös vokaaliteokset muodostavat melko suuren ryhmän Tuukkasen tuotannossa. Itse asiassa niihin sisältyy tavallaan myös hänen kolmas sinfoniansa (1950-1952), lisänimeltään Meri, jossa normaalia orkesteria on täydennetty sopraano- ja tenorisolistilla sekä sekakuorolla. Myös tämä teos on levytetty 1990-luvulla.
Suurimman kansainvälisen menestyksen Tuukkanen sai mieskuorolle ja orkesterille sävelletyllä ja aihepiiriä myöten kansallisia aineksia heijastavalla teoksella Karhunpyynti (1948), joka saavutti hopeamitalin Lontoon olympiakisojen taidekilpailuissa 1948.
Esittämättömäksi jäänyt yksinäytöksinen ooppera Indumati (1962) edustaa Tuukkasen kiinnostusta eksoottisiin aiheisiin, sillä teoksen tapahtumat sijoittuvat Intiaan.


Kanttori Vilhelm Rautian

Kanttori Rautianin leski asui sittemmin pikkupappilassa ja Eino Leino vietti hänen luonaan usein aikaansa:
Vuonna 1897 Leino teki matkan Karjalan laulumaille, josta palatessaan hän kävi Mikkelin laulujuhlilla ja sieltä tullessaan Leino vieraili ensimmäisen kerran Otto Mannisen syntymäkodissa Kangasniemellä (Rasikangas, Hokka). Leino oleskeli suurimman osasta ajasta kuitenkin kirkonkylässä kanttorinleski Rautianin luona. Hän viimeisteli "Yökehrääjän" runoja. (Lainaus Pikku-Pappilan sivultamme #53).

Kirjassa Etelä-Savon rakennusperintö (1984) kirjoitetaan tästä Tuukkasen talosta seuraavasti:
Runsain puuleikkauksin koristetussa päärakennuksessa on kaksi umpikuistia pihan puolella. Puistomaisessa pihapiirissä on myös lankuista rakennettu aitta 1890-luvulta, sauna, liiteri sekä uimahuone. Säveltäjä Kalervo Tuukkanen asui talossa. Yksityiskäytössä.

Olli J.Olkkonen kirjoittaa kirjassaan Kangasniemen posti 100 vuotta (1983): Tämän Koivuranta-nimisen talon omistaa säveltäjä Kalervo Tuukkasen perikunta. Paikka tunnetaan myös Sikriitin talon nimellä erään omistajansa op. A.G.Sigfridsin mukaan. Postiasemaa hoiti 1883 alkaen lukkari Rautianin tytär, neiti Elvira Rautian. Kanttorilla itselläänkin oli kokemusta postin hoidosta. Olihan kunnan ja kihlakunnan postilaukun pysähdyspaikka ollut kanttorin luona jo vuodesta 1872.

Kaikki kolme yllä olevaa kuvaa on otettu 15.10.2006 (S&J).

Tuukkasen talon sisäänkäynti - kuvattu Salmelantien puolelta 21.3.2008 (S&J).

Tuukkasen talo kuvattuna 20.6.2009 (S&J) - huomio kiinnittyy kuparisena loistavaan kattoon.

P) Tämä keltainen puuasuinrakennus (Sappinen) sijaitsee Salmelantien länsipuolella melkein vastapäätä Tuukkasentaloa. Molemmat kuvat otettu 15.10.2006 (S&J).

Tämä talo on Turun yliopiston nykyisen tutkijan Eero Sappisen (FT ~ humanistinen tiedekunta\Kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede) lapsuudenkoti. Eero Sappinen on ystävällisesti halunnut osallistua sivustollamme lapsuuden kotialueensa rakennusten ja asukkaiden muisteluun:

(Eero Sappinen, sähköposti 22.3.2007): Tämä talo on valmistunut vuonna 1947. Sen rakensivat Viljo ja Helvi Sappinen, jotka asuivat talossa kuolemaansa saakka. Perheen lapsista Eero asuu nykyisin Turussa ja Matti Sydneyssä Australiassa.
Talo on hirsirakenteinen ja ensialkuun se oli maalattu keltamullalla. Alkuperäinen pärekatto on vaihdettu sittemmin huopa- ja peltikatoksi. Talo vuorattiin 1950-luvun puolivälissä.
Helvi Sappinen oli ammatiltaan modisti ja talossa toimi 1950-luvulla myös hattuliike. Viljo Sappinen oli Karjalan evakkoja (Raudusta), sotasokea ja ammatiltaan harjansitoja. Nykyisin talo on vapaa-ajan asunto.
Huomaan, että vanhoja asioita ei ole niinkään helppo muistaa. Varsinkaan sellaisten ihmisten kohdalla, joiden kanssa ei ole ollut tekemisissä. Esimerkiksi ihmisten etunimet näyttävät unohtuvan helposti.
Kun olin pikkupoika 1950-luvulla, niin meitä samanikäisiä oli silloin paljon ja niin Nakertajassa kuin Salmenkylässäkin kavereiden luona käytiin ahkeraan. Esimerkiksi Kiljusen Jukan koti tuli hyvin tutuksi.
Koko seutu uusine teineen ja taloineen on lapsuuden ajoista muuttunut paljon. Ainolan hakaa ei enää ole ja Marttisen pellot ovat täynnä uusia taloja. Myös Marttisen talo karjasuojineen ja ulkorakennuksineen on hävinnyt.
Muistan hyvin kun lammaslauma 1950-luvulla vielä kuljeskeli talon pihapiirissä ja mummoni keitti nokkosista pihalla olevassa padassa "hauvetta" lehmille, jotka laidunsivat lähimetsissä.
Vanhoista peltotyövälineistä mieleen on jäänyt "uatra" eli hankoaura, jota käytettiin perunanistutuksessa. Erinomainen työväline kivisillä pelloilla oli myös risuäes. Nyt tämä kaikki on historiaa eikä niitä käyttäneitä ihmisiäkään enää ole. Voi vain todeta kuinka paljon maailma ja sen myötä kotikulmat ovat 50 vuodessa muuttuneet.

Q) Tämä valkoinen rakennus Salmelantien järven puolella onkin viimeinen ennen Nakertajantien ja Salmelantien risteystä. Talo kuvattu 15.10.2006 (S&J). Rakennuksen alkuperäinen omistaja oli Langinkoski, sittemmin opettaja Ahti Ainasoja ja nykyisin kuorma-autoilija Kauko Arkko.

(Eero Sappinen, sähköposti 22.3.2007): Matti Langinkosken rakennuttama talo on lautarakenteinen ja valmistunut joskus 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Langinkoskelta talon ostivat Ahti ja Hilkka Ainasoja. Ahti Ainasoja oli Kangasniemen yhteiskoulun historian lehtori ja Hilkka-vaimo sairaanhoitaja. Perheen lapset olivat Ulla ja Matti.
Talon kolmas omistaja on Kauko ja Hilkka Arkko, joiden lapsia ovat Hannu, Timo ja Anne. Pojat asuvat edelleenkin paikkakunnalla. Kauko on autoilija ja hänen puolisonsa Hilkka Rautakirjan pitkäaikainen myyjä. Nyt molemmat ovat eläkkeellä.

Kirjan Suomen omakotiasutus - Mikkelin lääni (1972) mukaan Matti Langinkoski rakensi talon v.1960 ja Kauko Arkon omistukseen talo siirtyi v.1971.

'Nakertajan' näkymiä on esitelty sivuilla #59 ja #60.
Seuraavalla sivulla #65 esittelyssä 'Nakertajan' länsipuolen alueita :
mm. Kiertokallionmäki, Liukkosenmäki ja Niirasentien seudut.

seuraavalle sivulle #65

Sivuluettelo 1-107

etusivulle