6) Kangasniemen kirkonkylän varhaisia rakennusvaiheita:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 2.11.2015)

Mikkeli-Kangasniemen tien alkuhistoriaa ja Kangasniemen kenttämakasiinista 1700-luvun lopussa:

A) Länsi-Savo julkaisi 11.9.2014 mikkeliläisen Olavi Pakarisen yleisönosastokirjoituksen, jonka innostajana oli ollut Curt von Stedingkin näyttely (mm. Kustaan sota - 1788). Pakarisen kirjoitus sisältää mielenkiintoista tietoa Mikkeli-Kangasniemen tien syntyvaiheista ja myös Kangasniemelle rakennetusta armeijakunnan massiivisesta elintarvikkeiden kenttämakasiinista. Sen koko oli Pakarisen mukaan ollut jopa 14 x 71 metriä eli varastotilaa oli ollut 1000 neliötä.

Kangasniemen kirkonkylän kartta noin vuodelta 1760. Käräjätalo (Tingshuus) sijaitsee Suurolan kylän alueella. Kartta on julkaistu Antero Mannisen 'Kangasniemen historia 1'-kirjassa (s.266 - 1953). Torppia on kyseiseen karttaan merkitty kolme - yksi nykyisen Tervaniemen tuvan kohdilla, toinen nykyisen Kirkkolahdenkujan alkupäässä kirkon länsipuolella rannassa ja kolmas lahden vastakkaisella rannalla nyk. terveyskeskukseen johtavan Sairaalantien alkupäässä (myöh. Flinkmanin nahkatehtaan kohdilla). Valitettavasti Manninen ei selvitä, mitä kartassa olevat kirjaintunnukset 'E', 'F', 'N' ja 'O' tarkoittavat tarkalleen. Seurakunta luonnollisesti omisti maa-alueista suurimman osan. Puulavesi on kartassa mukavassa muodossa - "Pulowesi". Kankaistenlampi vastaavasti "Kngaisten Lambi".
Kartasta näkyy myös hyvin, miten nykyisen Salmelantien eteläosassa on ollut vuolas vesireitti pienine saarineen. Kyseinen kohta sijaitsee nykyisin Mari Jurvasen rakennuksen pohjoispuolella, mihin on tien nimeksikin liitetty kuin muistoksi 'ketvele' (sanan tarkoittanee lyhyttä vetokannasta eli maaosuutta vesireitillä).

Antero Manninen kirjoittaa historiakirjassaan #1: Tietymätöntä on, milloin Kangasniemen maanteistä vanhin, Pieksämäelle johtava, valmistui. Henrik Laitinen mainitsee arveluna vuoden 1695, ja mahdollista onkin, että tie on peräisin 1600-luvulta. V. 1765 tie ulottui Suurolaan asti (vrt. kuva). Tiellä oli useita siltoja, joista pisin, 255 kyynärää, oli pappilan luona oleva Salmen silta. Virran silta (nyk. kirkonkylän pohjoisrajan kohdalla, missä Puulan laskuun saakka aaltoili 5 kyynärää syvä salmi, oli 150 kyynärää pitkä. Yhtä pitkä silta johti pappilan koillispuolella upottavan Lapassuon poikki. Vuosien 1788-90 sodan aikana tien sanotaan olleen niin huonossa kunnossa, että kuljetukset Joroisille ja Rantasalmelle kärsivät siitä, ja sodan jälkeen olikin suoritettava perusteellinen korjaustyö. Saman sodan aikana rakennettiin kovalla kiireellä maantie Laukaasta Kangasniemen kautta Mikkeliin.
Manninen jatkaa tiehistoriaansa mainitsemalla nimismies Limatiuksen vaatineen syyskäräjillä 1801 Seppälän kyläläisten velvollisuudesta rakentaa kylästään yhteystie yleiselle maantielle. Tie oli vielä vuonna 1807 ollut kuitenkin vielä niin alkutekijöissään, ettei sitä pystynyt kunnolla edes yhdellä hevosella ratsastamiseen. Luusniemeläiset saivat tieyhteytensä vasta kymmenisen vuotta myöhemmin.


Kangasniemen kirkonkylän rakennukset vuoden 1832 kartassa:

Tämä kartta Kangasniemen kirkonkylästä vuodelta 1832 on peräisin Antero Mannisen 'Kangasniemen historia #1'-kirjasta (1962) ~ kartta piirretty Maanmittaushallituksessa säilytetyn alkuperäiskartan mukaan. Tämän kirjoittaja lisäsi karttaan talojen 'satunnaiset' numerot kirjoittamisen ja tiedonvaihdon helpottamiseksi.

Antero Manninen ei v. 1962 ilmestyneessä kirjassaan juurikaan kirjoita tästä vuoden 1832 kartasta. Hän kirjoittaa varhaisimpia kuvauksiaan talonimineen vasta 1870-luvun tienoilta, joten tämän vuoden 1832 kartan talojen nimeäminen kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen onkin hankalampi juttu.


Seuraavat ensimmäiset nimeämiset (tämän kirjoittajan 3.11.2012 tekemät) menevät ilmeisesti ainakin melko 'lähelle':
3) kappalaisen pappila (='Pikku-pappila'),
6) kirkko ja tapuli,
8) kestikievari,
9) käräjäkartano,
10) pitäjäntupa,
11) "kansakoulu".

Rakennus 4) on ilmeisesti pitäjänmakasiini (vrt. tämän sivun kuvaruudun 'D' sisältämää uutta 11.9.2014 saatua lisätietoa).

Mitä ilmeisemmin on rakennus 5) kuvaruudussa 'A' vuoden 1760 tietämiltä olevassa kartassa esiintyvistä kirkon lähellä sijainneista torpista toinen - nykyisen Kirkkolahdenkujan alkupäästä. Tervaniemen talo (silloinen torppa) olisi ehkä hiukan kyseisessä kartassa ylempänä pohjoisessa?

Rakennus 7) saattaisi olla vaikka 'Pöntisen (tai Pöntysen) torppa', josta useissa eri lähteissä on mainintoja, mutta tarkka sijainti on jätetty kuvailematta.

* * * * *

(Jouko Laitinen, sähköposti, 16.2.2014): Rakennukset on nimetty ansiokkaasti. Minusta kartassa numerolla 11 merkittyä rakennusta ei vielä tällöin voida nimetä kuitenkaan kansakouluksi, vaikka kansakoulu myöhemmin tällä paikalla sijaitsikin. Tähän aikaan ei Suomessa vielä ollut kansakouluja. Ensimmäinen kansakouluhan perustettiin Kangasniemelle melko pian vuoden 1866 kansakouluasetuksen antamisen jälkeen.


'Myöhempien aikojen' pikakertauskurssi:

Seuraavassa muutamien rakennusten kohdalta vuosilukuja (tämän tekemisen huomasin ainakin itselleni suureksi avuksi tämän sivun kiemuroihin) ~ 'helpottanevat' pohdiskeluja (suluissa sivu- ja kuvaruutukoodi linkkinä muualle sivustoomme):
* Vanha seurakuntakoti vihittiin käyttöön v.1927 (1F).
* Osuuskauppa alkoi toimia J.Roposelta ostetussa rakennuksessa nykyisellä paikallaan v.1907 (31C).
* 'Kassantalossa' jatkoi yhteiskoulu pian Suhosen talossa tapahtuneen alun jälkeen (v.1925). Kassantalosta tuli 'Unnukkalan Osuuskassa' 1935 (33A).
* Yhteiskoulu rakennettiin v. 1934.
* 'Napala' eli kansakoulu alkoi 'päätoimisesti' ent. käräjäkartanossa 1898 (33D).
* Entisessä käräjäkartanon rakennuksessa kansakoulutoimintaa jo vuodesta 1867 (33D).
* Ikosen kauppa ~ kirkonkylän kaupparakennuksensa Matti Ikonen aloitti vuoden 1876 tietämillä. Hän osti kauppakartanonsa kirkonkylän keskeisimmältä paikalta haukivuorelaiselta kauppias Iisrael Häkkiseltä, joka oli ehtinyt paikalla pitää kauppaansa vain vuodet 1875-76 (35B).
* Kunnantalo käyttöön 'nykyisellä paikallaan' pitäjäntuvasta remontoituna v.1897 (36B).
* Uusi viljamakasiini (nyk. museo) ja rakennus palokalustoa varten (ens. "paloasema") valmistui kirkon kupeeseen v.1913 (15U).

Kangasniemen kirkonkylän rakennushistoriaa 1870-luvulta:
B) (Antero Manninen, 'Kangasniemen historia #1'-kirja, 1962): Se joka nykyisin liikkuu Kangasniemen kirkonkylää halkovilla kaduilla ja teillä, ei varmaankaan koskaan tule ajatelleeksi, että tämä väekäs asutustaajama on kenties enemmän kuin yksikään muu Suomen kirkonkylä ollut todellinen kirkon kylä. Vielä vajaat sata vuotta sitten ei kirkon ympärille ollut ehtinyt kertyä kuin muutama rakennus, ja niistäkin muodostivat melkoisen osan kappalaisen pappila torppineen ja kellonsoittajan asunto (nykyisen Säästöpankin rakennuksen kohdalla).
Saman verran oli julkisia rakennuksia: kestikievari (kunnantalon kohdalla), kansakoulun ensimmäinen rakennus (osuuskaupan paikalla), käräjäkartano (nykyisen Savon Seudun kohdalla) ja sitä vastapäätä sijainnut pitäjäntupa.
Kauempana Hokanniementiellä sijaitsivat siltavouti Juutilaisen ja värjäri Vigeliuksen talot, kun taas Ikanderin kauppa sijaitsi vastapäätä nykyistä kunnantaloa (=kirjastonhoitaja Lyyli Himotun tiedonanto).

'KASSAN TALO': (Wiljam Sarjala, 1948): Noin 70 vuotta takaperin ( =1870-luvun loppupuolella) on nahkuri Benjam Ikander pitänyt myös kauppaliikettä, sijaiten hänen kauppansa nykyisen osuuskassan talon kohdalla, missä silloin oli sotamiesten puustelli.

(Antero Manninen, 'Kangasniemen historia #1'-kirja, 1962): Vuonna 1869 vapautettiin pääosa kirkonkyläläisistä osallistumisesta pitäjäntuvan lämmittämiseen ja rakentamiseen ~ nimittäin: kappalaisen virkatalo, kanttori Rautian, kauppiaat Albin ja O.F. Niiranen sekä Benjamin Ikander, seppämestari Gustaf Westerholm, värjäri Mikko Vigelius, siltavouti Juutilainen, muonamies Antti Kohvakka, suutari August Österberg, kestikievari Otto Orselius, haudankaivaja Jeremias Kyröläinen ja Pöntisen torppa (kuntakokouksen pöytäkirja 9.5.1869). Näistä eräät eivät kuitenkaan asuneet varsinaisen kirkonkylän rajojen sisäpuolella, mutta kuitenkin kirkon tuntumassa.


(Antero Manninen, 'Kangasniemen historia #1'-kirja, 1962): 'Kirkontontin' siirryttyä kunnan hallintaan tämä alkoi vuokrata siitä tontteja sekä niille, joiden rakennukset sijaitsivat sillä, että muillekin. Ensimmäisiä vuokralaisia olivat kauppias G.Pylkkänen, suutari August Österberg, kellonsoittaja Antti Kohvakka ja 'kestkievari' Otto Orselius, jolle vuokraoikeus myönnettiin 7.9.1873.

Kangasniemen kirkonkylän asutushistoriaa 1890-luvulta:

C) Tämä 'Kangasniemen kunnalle kuuluva kirkonkylän osa 1893'-kartta on Antero Mannisen 'Kangasniemen historia #2'-kirjasta (s.336 - 1962).

(Antero Manninen, 'Kangasniemen historia #1'-kirja, 1962): Syyskuussa 1893 asetettiin erityinen valiokunta jakamaan 'liiallinen' kunnan maa rakennuspalstoihin, jotta kullekin palstalle tulisi sopivasti perunamaata, laatimaan ehdotus palstojen vuokrataksaksi ja käsittelemään muita asiaan liittyviä kysymyksiä. Valiokuntaan tulivat kuntakokouksen puheenjohtajan, kanttori Hellstenin lisäksi, herastuomari J.Saksa sekä talolliset Adolf Suuronen, Heikki Nojonen ja Heikki Tissari.
Tarkoiotusta varten laaditusta kartasta ilmenee, että varsin huomattava osa kunnan maasta oli vuokrattu yksityisiille henkilöille. Tonttien vuokraaminen oli kunnalle suhteellisen hyvä liikeyritys, sillä jo 1890-luvulla se tuotti nelisen kertaa niin paljon kuin manttaalikassa maksoi kappalaiselle (esim. 1896 227 markkaa tuloja, 50 markkaa menoja).


(Antero Manninen, 'Kangasniemen historia #2'-kirja, s.337 - 1962): Kunnan tärkeimmät vuokralaiset olivat kauppiaat Matti Ikonen ja Juho Roponen, joiden rakennuksista edellinen sijaitsi Ikosen liikkeen ja jälkimmäinen osuuskaupan nykyisellä paikalla kirkolta Hokanniemelle vievän maantien itäpuolella.
Nykyisen kunnantalon paikalla oli Suurolan vuokraajan Olli Niirasen rakennuksia ja niitä vastapäätä maantien länsipuolella nahkuri Gabriel Miettisen talo ja Niirasen yksi rakennus.
Ikosen eteläpuolellasijaitsivat vastakkain käräjäkartano ja pitäjäntupa, jälkimmäinen tien länsipuolella, käräjäkartanon kaakkoispuolella kansakoulun molemmat rakennukset rantaan johtavan tien molemmin puolin sekä lähellä rantaa apteekki.
Kestikievari Ville Viinikaisen talo oli rakennettu Ikosen liiketalosta laivasillalle vievän tien pohjoispuolelle, ja siitä koilliseen Ruoveden rannalla oli rokottaja Otto Ursinilla talonsa ja saunansa.
Vielä oli kunnan maalla tilaa pitäjänmakasiinille, pitäjäntuvan vierellä sijaitsevalle Taavetti Suurosen 'kartanolle' sekä kellonsoittajanlesken Anni Kohvakan ja Malviina Suurosen mökeille.
Jokseenkin kaikilla rakennuksilla oli ympärillään peltomaata, joka sekin oli osaksi vuokrattu yksityisille, osaksi kuului kunnalle ja vuokrattiin vain vuodeksi kerrallaan.
Yleisenä vuokrataksana näihin aikoihin asuntotonteilla oli 1 markka neliösyleltä. Kauppias J.Roposelta, joka sai luvan rakennuttaa makasiinin ja laivasillan Puula- ja Ilmari-laivojen laiturisiltojen välille, ei katsottu voitavan periä lainkaan vuokraa, kun rakennus oli tehty veden päälle.

Kangasniemen kirkonkylää 1900-luvun alussa :


D) Saimme 24.11.2011 käyttöömme uuden 'version' yllä olevasta postikorttikuvasta (kiitos 'välittäjälle'). Nyt yksityiskohdat erottuvat hyvin.
Kuvassa näkyy Kangasniemen kirkonkylä kuvattuna etelästä ~ nykyinen 'Anni Swanin puistoalue' jää kuvan yläosan rakennusten 'sekamelskan' keskelle. Kirkon luona erottuvat suurimpina rakennuksina kunnantalo, Ikosen kauppa ja kansakoulurakennus 'Napala'.
Kuvan ajankohta on vaikea pala arvioitavaksi, 1910- ja 20-luvut tulevat kysymykseen. Mainitun 'Anni Swanin puistoalueen' alue varsinkin ja kirkonkylän eteläisempikin osa tässä kuvassa (etualalla) on sellaisessa pienten rakennusten 'vilskeessä', että niiden tarkempi erittely tuntuu jo lähes toivottomalta urakalta.
Vasemmassa reunassa näkyvät kaksi suurikokoista rakennusta ovat myös erityisen "arvoituksellisia". Mistä korkealta tämä kuva ensinnäkin lienee otettu? Kortista erottuu terveisten lähettäjien nimiä.

Jos nyt hiukan 'keittoa hämmentäisi' tämän kuvan rakennuksista, niin kirkonkylän rakennusten kartta vuodelta 1910 (sijaitsee museossa ~ työryhmä vuodelta 1975: Oskari Kyröläinen, Vilho Svala, Frans Toivakka jne..) kertoo puiston alueella sijainneen seuraavia rakennuksia:
1) Kauppias Kallioinen 2) seppä Suihkonen ja 3) Malviina Laitinen.


(Jukka Joutsi, 11.9.2014): Yllä olevasta kuvasta olen ensinäkemältä asti ihmetellyt vasemmalla taustalla - kahden hirsirakennuksen tanana - näkyvää pitkää puurakennusta, jolle en ole keksinyt mitään 'selitystä'. Sen sijainti on kuvan mukaan ollut sijoitettavissa 'nykykartan mukaan' Suurosen kauppakartanosta länsipuolen naapuritontille. Tämän sivun kuvaruudussa A on esillä Olavi Pakarisen Länsi-Savossa 11.9.2014 julkaistu yleisönosastokirjoitus, jossa hän kertoo Mikkelistä Kangasniemelle rakennetusta 'sotilastiestä' (valmistui 1788). Kirjoituksessa Pakarinen mainitsee myös Kangasniemelle rakennetun armeijakunnan kenttämakasiinin, jonka koko oli ollut jopa 71x14 metriä. Pakarisen esille tuomien tietojen valossa heräsi mielessäni ajatus, voisiko tuo kuvassa näkyvä pitkä puurakennus olla vielä tuo kyseinen makasiini. Kuvassa erottuu toisaalta rakennuksen itäpuolella ('kirkon puolella') selvästi ikkunarivistöä, jota en taas kovin hyvin miellä makasiinirakennuksen luonteeseen. Uusi viljamakasiini (nyk. museo siis) ja rakennus palokalustoa varten ("paloasema") valmistui kirkon kupeeseen v.1913 - olisiko vanhaa vapautunutta makasiinia remontoitu asuttavaksi. Tämä on vain pohdiskelua ilman 'todistepohjaa'. En ole edes varma, näkyykö kuvassa v. 1913 valmistunut kivimakasiini (nyk. museo) vai ei.
Tämän sivun kuvaruudussa C on nähtävissä kartta Kangasniemen kirkonkylän silloisista rakennuksista ja pelto-omistuksista vuodelta 1893. Siihen on 'pitäjänmakasiini' merkitty kirjaimilla 'P.M' ('Piirustus'-otsikkosanan alapuolella) aivan kartan vasempaan ylänurkkaan. Kyseinen paikka kartalla sijoittuu suuri Suurosen kauppakartanona yhä muistetun rakennuksen seutuville.

Kangasniemen kirkonkylän asukkaita ennen ja jälkeen 1900-luvun alun:
E) Tässä kuvaruudussa ovat esillä Kangasniemen kirkonkylällä 'yli sata vuotta sitten' asustelleet ihmiset, jotka eivät sivustossamme ole tulleet muutoin esille (esim. yhdistettynä johonkin tiettyyn asuinrakennukseen tai työpaikkaan). Jotkut ovat tulleet esille vain yksittäisenä nimenä jostakin tietolähteestä - ehkä tällä tavalla heistä joku sivustolla käyvä osaa kertoa enemmänkin?

Mielenkiintoinen tietolähde Kangasniemen kirkonkylän 1800-luvun loppuvuosien ja 1900-luvun alun tapahtumiin (ja henkilöihin) on Hellevi Arjavan toimittama kirja 'Juuret Rasikankaalla' (SKS, 2001). Kirjassaan Arjava käy kirjeiden avulla läpi Otto Mannisen perheen tapahtumia vuodesta 1897 alkaen.
Kirjeistä löytyy paljon viittauksia tuossa ajassa eläneisiin henkilöihin, suurin osa heistä luonnollisesti sijoittuu Hokkaan Rasikankaan lähiympäristöön, mutta kirjeissä on säilynyt lyhyitä viittauksia tai mainintoja myös Kangasniemen kirkonkylän silloisista ihmisistä. Koska muita tietolähteitä mainitulta ajanjaksolta kirkonkylästä ei juurikaan ole ollut enää saatavilla, henkilöistä ei toistaiseksi ole ollut juurikaan muuta tietoa saatavilla.

Hyvä tietolähde tähän tutkimusteemaan on luonnollisesti myös Antero Mannisen 'Kangasniemen historia #1'-kirja vuodelta 1962.


Seppämestari Gustaf Westerholm:

*** Antero Manninen kirjoittaa 'Kangasniemen historia #1'-kirjassaan muutamaan eri otteeseen seppämestari Johan Gustaf Westerholmista. Seppämestari vaikutti Kangasniemen kirkonkylällä vuonna 1869, jolloin hänet monen muun kirkonkylän vaikuttajan kanssa vapautettiin pitäjäntuvan rakentamisesta ja lämmittämisestä.


*** Seppämestari Westerholmin ammattitaitoa tarvittiin v.1890, kun Kangasniemen kirkossa aloitettiin remontti. Hänelle lankesi arkkitehti A.Cavenin laatimassa korjaussuunnitelmassa kaikki työssä tarvittavat sepäntyöt (A.Manninen, 1962).

*** Vuonna 1871 seppämestari Gustaf Westerholm oli mukana kuntakokouksen määräämässä toimikunnassa, jonka tehtävänä oli pohtia menetelmiä vaivaishoitokustannusten pienentämiseen. Toimikunnan tuloksena oli mm. lausuma, jossa haluttiin estää kerjäläisten vapaa kulku ympäri pitäjää - heidät olisi elätettävä kinkeri- ja piirikunnassaan vuoron perään jokaisessa talossa, sitä työtä vastaan, jota suinkin pystyvät tekemään (A.Manninen, 1962).

*** Vuoden 1869 kuntakokous tutki seurakunnan kappalaisen puustellin tontin rajoja - uuden rajan määrittelyssä luki:
--- ... Kangaistenlammin etelänurkasta poikki Vihikankaan Ruoveen selän rantaan suoralla liniällä sekä Tyystärin lahesta Kappalaisen pellon sivuitse seppä G.Westerholmin ja kauppias B.Ikanderin kartanoin länsipuolitse Kankaisten lampiin saakka (kuntakokouspöytäkirja 25.7.1869 - A.Manninen, 1962).
Tuostahan pitäisi pystyä selvittämään, missä seppä Westerholmin 'asuinkartano' aikanaan sijaitsi, mutta aivan helppoa tekstin muuntaminen selkokielelle ei kuitenkaan ole. Ensiksi pitäisi saada tieto, mitä lahtea tuolloin kutsuttiin 'Tyystärin lahdeksi'. Oletettavasti nimen takana on silloinen sukunimi - kirjoitusasultaan 'Dyster'?

*** Kangasniemen ensimmäinen kuntakokous pidettiin marraskuun 30. päivä 1867. Seppämestari G.Westerholm valittiin toimikuntaan, jonka tehtävä oli tutkia äänioikeuden käytöstä tulevissa kuntakokouksissa. Tarkoitus oli saada aikaan 'äänitakseerausluettelo' (A.Manninen, 1962).

Leskirouva Josefiina Fennander:

*** Otto Manninen mainitsee hänet 29.4.1898 päivätyssä kirjeessään (Helsingistä Manda-siskolle). Otolle oli tullut tehtäväksi Helsingissä yrittää löytää Fennanderille kesävieraita, leskirouva eli pitämällä kirkonkylällä täysihoitolaisia. Otto ilmoittelee kirjeessään Mandalle, ettei potentiaalisia ehdokkaita Fennanderin ylöspitoon ollut vielä löytynyt, mutta lähestyvä vappu tulisi tarjoamaan hyviä 'mainostapaamisia' - jos sisko varsinkin vielä olisi ehtinyt leskirouvalta tiedustella tarkempia hintoja ja kulunkeja, niin 'kaupanteko' olisi ollut helpompaa.

*** Antero Manninen mainitsee 'Kangasniemen historia #1'-kirjassaan, miten v.1897 kestikievarinpitäjä Ville Viinikaisen leski myi hänen vuokraoikeutensa Fennanderin perikunnalle. Kyseessä oli Pirtin luona sijainnut 'majatalo'.

Räätäli Otto Kuitunen:

*** Otto Manninen mainitsee 6.1.1899 Helsingissä päivätyssä kirjeessään kotiväelle räätäli Otto Kuitusen 'Kangasniemen parhaaksi räätäliksi', jolle Mandan kutoma pukukangas tulisi viedä tehtäväksi - isälle aiottu joululahja oli myöhästynyt, koska täti Roosa Hokkanen oli Mikkelistä tarkempia ohjeita odoteltuaan lähettänyt langat vasta 3.12.1898.

Leipuri Nikolai Stepanoff (Stepanov):

*** Antero Manninen kirjoittaa 'Kangasniemen historia #1'-kirjassaan (kunnallislautakunta ~ terveyslautakunta - pöytäkirja 8.1.1912):


*** Antero Manninen kirjoittaa samaisessä 'ykkösosassa' myös (kuntakokouksen pöytäkirja, 25.9.1909): Kuntakokous alkoi esittää vaatimuksia uusien rakennusten ulkonäön suhteen. Niinpä kun leipuri Nikolai Stepanoville myönnettiin tonttimaa läheltä apteekkia, määrättiin, että rakennus oli tehtävä 'jotenkin siisti ja ajan mukainen'.

*** (Pirjo Tolonen, Helsinki ~sähköposti 30.10.2012): Isotätini Alina Tiihonen oli aviossa Nikolai Stepanoffin kanssa, heidät oli vihitty 1908 Kangasniemellä . Perimätiedon mukaan he asuivat Kangasniemen kirkolla. Suur-Savo sanomalehden lehtileikkeestä löysin tiedon, että leipuri Stepanoffille olisi tarjottu vaihtotonttia Kangasniemeltä, jonkun toisen tontin tilalle, lehti oli päivätty 9.2.1910. Asia on vanha, mutta ehkä jollakin henkilöllä olisi lisätietoa asiasta?
Toinenkin lehti-ilmoitus löytyi: "Stepanoffille on myönnetty tontti apteekin takaa ja on velvoitettu tekemään rakennus kunnolla". Olen kysellyt Mikkelin maakunta-arkistostakin asiaa.

Talollinen Mitrofan Stepanoff (Stepanov):

*** Antero Manninen kirjoittaa 'Kangasniemen historia #1'-kirjassaan (kuntakokouksen pöytäkirja 4.10.1874 ja lääninsihteerin kirje 407/1876):


Leipuri H.Lievonen:

*** Antero Manninen kirjoittaa 'Kangasniemen historia #1'-kirjassaan (s.153) leipuri H.Lievosesta, joka v. 1909 oli kunnan terveyslautakunnalta saanut käskyn siirtää leipomonsa kauemmas uudesta pitäjäntuvasta - leipomo kun oli sijainnut vain 10½ metrin päässä. Lievosen leipomossa oli jatkuvasti esiintynyt nokivalkeita.

Värjärit Oskar ja Mikko Vigelius:

*** Antero Manninen kirjoittaa 'Kangasniemen historia #1'-kirjassaan (s.153): Nahkurin, värjärin ja leipurin ammatit olivat elinkeinovapauden voimaantulon jälkeenkin keskeisimmät ja osoittivat jonkinlaista taipumusta kehittyä pelkän käsityön asteelta pienteollisuudeksi. Värjäri Oskar Vigelius esim. ilmoitteli 1889 ja 1890 Mikkelin lehdissä ja piti kaupungissa asiamiestäkin.

*** A.Manninen kirjoittaa (1962), että vuonna 1869 vapautettiin pääosa kirkonkyläläisistä osallistumisesta pitäjäntuvan lämmittämiseen ja rakentamiseen. Listassa oli mukana värjäri Mikko Vigelius. Oskarin ja Mikon välinen todennäköinen sukulaissuhde (isä-poika?) on vielä varmistamaton.

*** A.Manninen kirjoittaa (1962): Vielä vajaat sata vuotta sitten ei kirkon ympärille ollut ehtinyt kertyä kuin muutama rakennus, ja niistäkin muodostivat melkoisen osan kappalaisen pappila torppineen ja kellonsoittajan asunto (nykyisen Säästöpankin rakennuksen kohdalla). Saman verran oli julkisia rakennuksia: kestikievari (kunnantalon kohdalla), kansakoulun ensimmäinen rakennus (osuuskaupan paikalla), käräjäkartano (nykyisen Savon Seudun kohdalla) ja sitä vastapäätä sijainnut pitäjäntupa. Kauempana Hokanniementiellä sijaitsivat siltavouti Juutilaisen ja värjäri Vigeliuksen talot.

*** A.Manninen (1962) kirjoittaa Oskar Vigeliuksen kuuluneen G.Kallioisen ja K.F.Hellstenin ohella raittiusseura 'Tähti IV':n ohjelmanlaatijoihin, jotka lähettivät kirjelmän valtiopäivämies Häkkäselle evästykseksi (1894). Kirjelmä vaati ankaria toimenpiteitä raittiuden puolesta - mm. salaviinanpolttajien rankaisemista kuritushuoneella ja pakollisen raittiusopetuksen lisäämistä kansakouluihin. 'Tähti IV' oli perustettu marraskuussa 1892 ja sen ensimmäiset johtohenkilöt olivat Oskar Vigelius, Anders Wilhelm Svala ja G.Kallioinen. Yhdistyksellä oli oma laulukuntansa ja erityinen puhujaosasto, myös torvisoittokuntaa puuhattiin. Yhdistyksen jäsenluku jäi kuitenkin pieneksi (n. 40) ja yhdistys lopetti toimintansa kahden vuoden jälkeen.

Kangasniemen ilmiöitä ja henkilöitä sotavuosilta 1939-45:

F) Venäläisen sotavangin traaginen pako Puuhiili Oy:n Kangasniemen työmaalta:

Markku Iskanius kirjoittaa kirjassaan "Kotiseudun risteysasema ~ Pieksämäen seudun sotavuodet 1939-44" (Apali, 2010) seuraavasti käsitellessään Pieksämäen Naarajärvellä sijainnutta sotavankileiriä:

Kesällä 1943 Sv.Järj.Leiri 2 (Naarajärvi) vankien työmaat sijaitsivat laajalla alueella aina Pohjanmaata myöten. Pieksämäen lähiseudulla vankeja työskenteli Suonenjoella, Rautalammilla, Kuopiossa, Savonlinnassa, Leppävirralla, Konnevedellä, Hankasalmella, Kangasniemellä, Leivonmäessä, Jyväskylässä ja Korpilahdella. Lämmin sää ja työmaiden heikko valvonta edesauttoi jälleen karkaamisia.
Yksi sitkeimmistä ja vaarallisimmista karkureista oli sotavanki Feodor Soveljev. Hän karkasi Puuhiili Oy:n työmaalta Kangasniemeltä 6.7.1943 murhattuaan sitä ennen vartijan. Soveljev jäi kiinni Sortavalan seudulla elokuun lopulla
.

Iskanius jatkaa Soveljevin tarinaa - mies oli tuotu Sortavalasta takaisin Naarajärven vankileirille 28.8.1943 ja sijoitettu arestikoppiin odottamaan kenttäoikeuden käsittelyä. 7.9.1943 yöllä Soveljevin oli kuitenkin onnistunut karata päävartiosta ja paeta leiristä. Vartija oli nähnyt Ala-siili-nimisellä järvellä oudon soutelijan ja lähtenyt veneellä miehen perään. Vartija oli alkanut saavuttaa outoa veneilijää, jolloin tämä oli pudottautunut veteen. Vartija raportoi miehen hukkuneen, mutta varmuutta asiasta ei koskaan saatu. Soveljevista ei pakoyön jälkeen Naarajärvellä kuultu koskaan mitään.

Soveljevin pakomatkassa kiinnittää huomiota Kangasniemellä sijainnut Puuhiili Oy:n työmaa. Nimi viitannee häkäpönttöautoissa sota-aikana käytettyyn voimanlähteeseen, minkä saamiseksi metsätöihin jopa pakottamalla hankittiin siviilityövoimaakin talkookilpailujen ohella. Lisätiedot Kangasniemellä sota-aikana toimineesta Puuhiili Oy:n työmaista kiinnostaisivat. Tästä traagisesta karkaamistapauksesta ei aiemmin ole näkynyt tietoja muissa tietolähteissä. Nettihaulla löytyy Naarajärven vankileirillä kuolleiden venäläisten vankien listalta kaksikin "Fjodor Saveljev"-nimistä henkilöä, mikä lieneekin tavallisempi kirjoitusasu.

Kangasniemen ilmiöitä ja henkilöitä vuoden 1953 syksystä alkaen:


G) Kangasniemen Kunnallislehden historiallinen ensimmäinen numero ilmestyi 14.10.1953. Kyseisistä nelisivuisista lehden ensimmäisistä numeroista saa erinomaisen mahdollisuuden hahmottaa Kangasniemen silloista ajankuvaa sekä uutisista, artikkeleista että myös maksetuista ilmoituksista. Ensimmäisestä numerosta alkaen sekä kangasniemeläiset isommat liikeyritykset että myös yksittäiset pienyritäjät käyttivät Kunnallislehteä oman toimintansa mainosvälineenä. Nyt 60 vuotta myöhemmin Kunnallislehden numeroista välittyy ajankohdastaan tarkkoja yksityiskohtia, joita on tähän kuvaruutuun poimittu uutisia ja ilmoituksia sellaisista asioista ja ilmiöistä, joille on ollut vaikeampi löytää paikkaa sivustoltamme nimenomaan käytetyn jakoperusteen eli sijainnin mukaan.

Olavi Langinkoski mainosti ensimmäisessä Kunnallislehden numerossa kuorma-autokuljetuksiaan. Siiri Laitinen muisteli (15.2.2014) hänen toimineen kuorma-autonsa kanssa Lapaskankaalta käsin. Olavin isä Paavo oli tuomari Langinkosken veli. Siiri muisteli Olavi Langinkosken asuneen perheineen jonkin aikaa myös Satamatien varrella maalari Hugo Mannisen talossa. Sittemmin Olavi Langinkoski oli Siirin muistaman mukaan muuttanut Ouluun Veho:n automyyjäksi.

(Jukka Kiljunen. 11.7.2014): Siiri muistaa oikein Olavi Langinkosken omakotitalon paikan Lapaskankaalla kuten senkin, etta Olavi meni Ouluun Vehon palvelukseen, kun toiminta K-niemellä ei kannattanut. Siella O. kohosi jonkinlaiseen johtavaan asemaan, koska etsi Kangasniemeltä tyontekijääkin sinne koneiden ja autojen kanssa ammatikseen toimineiden keskuudesta. Tämä oli ehkä 60-luvun alkupuoliskolla. Isäni Reinokin pyrki. Kiinnostuneita hommasta oli K-niemellä useampia. Olli valitsi yhden. Tama perhe ei kuitenkaan viihtynyt siellä kuin ehka korkeintaan vuoden ja palasi K-niemelle. Olavin tytär, Hannele, on jatkanut Langinkosken juristisuvun perinnettä.


'Kangasniemen Autohuolto' mainosti palveluitaan Kangasniemen Kunnallislehden historiallisessa ensimmäisessä numerossa 14.10.1953. Toistaiseksi emme ole pystyneet vanhan kaartin autoilijoitakaan haastattelemalla selvittämään, kuka tätä firmaa hoiti ja missä se toimi. Arvailuja eri huoltamoiden ja bensa-asemien suuntaan on kuultu, mutta varmistettua tietoa ei ole - eli lisävihjeitä tarvitaan.

'Kangasniemen Autokoulu' mainosti Kangasniemen Kunnallislehdessä 28.10.1953. Ilmoittautumiset ammattikurssille piti tehdä 'Kangasniemen Autohuoltoon', johon ilmoituksessa oli annettu sama puhelinnumero eli mainitut yritykset toimivat "saman katon alla". Tässä yhteydessä on esille tuotu Haaviston nimeä, mutta varmistus puuttuu. Yritysten sijaintipaikkakin on toistaiseksi täysin epäselvä.

(Jukka Kiljunen, 16.7.2014): Seuraavassa vain spekuloin olematta ollenkaan varma asioista. Mutta ehkä tämä auttaa täsmentämään jonkin teistä muistikuvia, ja tuloksena on faktaa: Pieksämäellä ja Kangasniemellä ajo-opetusta antanut Haaviston autokoulu saattaa olla tässä kysymyksessä. Edelleen vain "saattaa" olla, että puh.nro 134 olisi kuulunut Reino Liukkosen (Uudistalon Reino) maille rakennetulle kiinteistölle, jossa toimi bensa-asema, autotarvikemyynti ja 2-ponninen korjaamotila (ilmoituksen "Kangasniemen Autohuolto" ?). Sen ja myymälähuoneen välissä oli vielä pienempi huone, joka oli tarkoitettu mm. ruiskumaalauksiin. Konttorihuone oli yläkerrassa. Ko. ilmoituksen julkaisemisen aikoihin siinä toimi yrittäjänä Tauno Mikkola. Taunon jälkeen toiminta jatkui Kangasniemen Huoltokeskus -toiminimellä. Tässä oli lukuisia osakkaita. Työntekijänä oli tuolloin mm. Erkki Reinikainen (myöh. Palo-Erkki, vapaapalokuntalainen, josta palopäällikkö Arvi Heiskasen yllättävän kuoleman jälkeen tuli K-niemen VPK:n palopäällikkö) Erkki perheineen asui tuohon aikaan vastapäätä Liukkosen Reinon talossa. Tyttärensä Pirkko oli luokkakaverini. Takaisin lehti-ilmoitukseen "K-niemen Autokoulusta": On mahdollista, että ennen Haavistoa valmennusta ajokortin saantiin K-niemellä olisi antanut Tauno Mikkola, ja ko. ilmoitus olisi siis hänen. Ainakin hän valmensi isäni Reinon kuorma-autokortin tutkintoon 50-luvun alussa. Oliko Haavisto lähistöllä asuneen poliisi (Edvard?) Pynnösen vävy? Tässä kysymyksiä ja oletuksia - vailla vastauksia.

(Satu Kontio, 4.8.2014): Autoteknikko-isäni taisi työskennellä tuolla 50-luvun alussa vuoden pari, kunnes nai äitini ja muutti Hartolaan.


(Kangasniemen Kunnallislehti, 21.10.1953): Kunnanlääkärinä toimi Matti Mäkipentti (vastaanotto joka arkipäivä klo 9-13), hammaslääkärinä Pirjo Hämäläinen ja eläinlääkärinä Veikko Rajas.


Kangasniemen Kunnallislehden aivan ensimmäisestä numerosta alkaen lehden sivulla 3 (vasemmassa alanurkassa) julkaistiin kevyt 'pakina' otsikolla Hiskias haastelee. Tähän mennessä kukaan 'haastateltu' ei ole osannut varmaksi kertoa, kuka tuon Hiskias-nimimerkin taakse kätkeytyi. Oskari Kyröläistä on ehdoteltu - tai pikemminkin arvailtu. Kirjoitustyyliltään tämä 'Hiskias' ei kuitenkaan ihan Kyröläisen kirjoitustyyliä edusta?


(Kangasniemen Kunnallislehti, 21.10.1953): Hyvä leikki: Pikku Maija makasi selällään lattialla pyörien ympäri ja hyräillen. - Mitä sinä nyt leikit? kysyi äiti. - Minä olen gramofooni ja soitan nyt Ankanpoikasta.
Kun äiti katsahti Maijaansa hetken kuluttua tämä makasi vatsallaan lattialla pyörien koko ajan. Äidin kysymykseen hän vastasi: - Nyt soitan levyn toista puolta.


(Kangasniemen Kunnallislehti, ilmoitus - 21.10.1953): Kuorma-auto saatavana ajoon - M.Reinikainen. Puh. 57.

Kangasniemen Kunnallislehti, ilmoitus - 28.10.1953.


Kangasniemen Kunnallislehden numerossa 4.11.1953 julkaistiin luettelo kyseisen lehden asiamiehistä. Kirkonkylässä lehden tilauksia hankkivat: postikonttori, Kone- ja urheiluliike, Savonseutu, Arvi Joutsalainen, Eelis Nykänen, Kerttu Telatie, Sirkka Svala ja Lennart Manninen.
Kirkonkylän ulkopuolella toimivat seuraavat asiamiehet: Otto Pöyhönen (Orala), Meeri Sarapalo (Synsiö), Kalle Reinikainen (Kutemajärvi), Vilho Ylönen (Rutakoski), Väinö Tyrväinen (Tahkomäki), Oskar Liukkonen (Ruokomäki), Hautakankaan Osuuskauppa, Onni Ylönen (Kauppila), Eero Kiesi ja Eino Littunen (Läsäkoski), Vilho Laukkarinen (Vuojalahti), Erkki Saksa (Vaimosniemi), Yrjö Joutsalainen (Sydänmaa), Reino Väisänen (Hokan Osuuskauppa), Niilo Hokkanen (Kinttuniemi), Erkki Kinnunen (Hännilän Osuuskauppa), Lasse Kinnunen (Ristikangas), Emil Hokkanen ja Kalle Liukkonen (Makkola), Emil Rytkönen (Särkimäki), opettaja Kervinen ( (Mehtoniemi), kauppias Kuusimäki ja Irja Komppa (Kortesalmi), Urho Manninen (Levä), Fabian Suuronen (Laitiala), Olavi Hokkanen (Haarajoki), Vilho Pylvänäinen (Vihave), Airi Romo (Harjunmaa), Martti Hokkanen (Kerinkanta, Luusniemi), Mannisen kauppa (Luusniemi) ja Pauli Huuhka (Reinikkala).
Kunnallislehden seuraavassa numerossa 11.11.1953 asiamiesten luetteloon tehtiin vielä seuraavat lisäykset: Jaakko Hokkanen (Seppälä), H.Rislahti (Pylvänälä) ja Antero Hämäläinen (Kaihlamäki).


Kangasniemen Kunnallislehden numerossa 4.11.1953 kaivattiin otsikon Koska saapuu puhelinlinja Kangasniemeltä Jyväskylään? alla suoraa puhelinlinjaa Jyväskylään. Mikkeliin oli jutun mukaan jo suora yhteys, mutta puhelut Jyväskylään välitettiin kirjoittajan tietojen mukaan vielä Mikkelin tai jopa Vaasan kautta.


Kangasniemen Kunnallislehden numerossa 4.11.1953 uutisoitiin poliisiviranomaisten suorittamasta kevyen liikenteen tarkastuksesta Kangasniemen kirkonkylällä. Poliisi oli joutunut sakottamaan useita polkupyöräilijöitä, joilla ei kulkuneuvossaan ollut toimivia valoja ja kissansilmiä.


Kangasniemen kunnallisvaalit 1953:

Kangasniemen Kunnallislehti uutisoi historiallisessa ensimmäisessä numerossaan 14.10.1953 Kangasniemen kunnallisvaaleja. Etusivulla lueteltiin valtuustoon valitut puolueittain:
Maalaisliiton vaaliliitosta (16): kansanedustaja Wiljam Sarjala, maanviljelijä Vilho Siitari (Luusniemi), mv. Oskari Liukkonen (Könönen), mv. Eero Kosonen (Kutemajärvi), mv. Edvard Junni (Luusniemi), mv. Otto Pylvänäinen (Vihave), mv. Eino Pylvänäinen (Ukonmäki), mv. Vilho Reinikainen (Mannila), mv. Onni Alpo Laitinen (Kauppila), mv. Vilho Romo (Petäjäselkä), mv. Vilho Häkkinen, nuorempi (Hyyrylä), mv. Alvi Patrikainen (Salmenkylä), mv. Toivo Laitinen (Kutemajärvi - Rasto), mv. Mauri Pynnönen (Vuojalahti), mv. Fabian Huikko (Vehmaskylä) ja mv. Toivo Laukkarinen (Kutemajärvi - Ollinaho).
Kansandemokraattien vaaliliitosta (2): seppä Reino Varjo (kk), pienviljelijä Antti Tiihonen - nuorempi (Vaimosniemi).
Vaaliliitosta "Eri alojen asiantuntemusta valtuustoon" (2): opettaja Helmi Romo (kk) ja kunnanlääkäri Matti Mäkipentti (kk).
Sos.dem.työväen ja pienviljelijöiden vaaliliitosta (11): entinen myymälänhoitaja Antti Tossavainen (kk), pienviljelijä Onni Albin Hämäläinen (Istruala), myymälänhoitaja Eino Huoponen (kk), mv. Yrjö Hokkanen (Hokka - Haukilahti), työnjohtaja Vilho Einari Venäläinen (Kaihlamäki), pienvilj. Otto Tiihonen (Makkola), opettaja Arvo Mäenpää (Vihave), koneenhoitaja Aati Tissari (kk), puuseppä Lauri Rikhard Hellberg (Läsäkoski), työmies Vilho Halttunen (Synsiö) ja pientilallinen Väinö Huikko (Kutemajärvi).

Vaalitulosuutisen lopussa kirjoittaja tuo vielä esille, että "oteäänet voivat muuttaa tulosta, sillä jos maalaisliiton vaaliliitto saa 16 oteääntä enemmän kuin sos.demokraattien vaaliliitto, siirtyy yksi paikka sos.demokraateilta maalaisliitolle. Vaalin lopullinen tulos määrätään 23.10,1953 pidettävässä keskuslautakunna kokouksessa".
Kunnallisvaaleissa oli ollut äänioikeutettuja 6334 ja äänestäneitä 3637 (57,42% äänioikeutettujen lukumäärästä. Porvarilliset vaaliliitot olivat saaneet äänistä 60%, sos.demokraattien vaaliliitot 33,8% ja kansandemokraattien vaaliliitot 6,2%.


Kangasniemen Kunnallislehden numerossa 4.11.1953 Oskari Kyröläinen esitteli eroavan kunnanvaltuuston jäsenien "erikoispiirteitä" tarkoituksenaan kiittää heitä toiminnastaan:
Borovifoff Paavo: Siirtolaismaanviljelijä "Säynätmeren" takaa. Ei menettänyt valtuuston aikaa paljoilla puheenvuoroilla. Jää pois uudesta valtuustosta.
Halmeslahti Aati: Hiljainen ja sovinnollinen karjanostaja kirkolta. Näytti ottaneen ohjeekseen sananparren: "Puhu vähän, mutta ajattele enemmän". Ei uuden valtuuston luettelossa.
Heiskanen Iida: Kauniimpaa sukupuolta yksinään edustava kartanon rouva Hännilästä. Herätti kunnioitusta myöskin ulkoisella olemuksellaan. Ei tule uuteen valtuustoon.
Hellberg Lauri: Kuulu venemestari Läsäkoskelta. Vaitelias, vähä-ääninen valtuutettu. Myös uuden valtuuston jäsen.
Hokkanen Vilho: Harvoin, mutta sitä päättävämmin esiintyvä maanviljelijä Seppälästä. Erikoispiirre reistailu koneiden kanssa. Jää rannalle uudesta laivasta.
Huikko Fabian: Pitäjän länsilaitaa edustava maanviljelijä Vehmaskylästä. Kansa katsoi, ettei ole tehnyt pahaa ja valitsi uudelleen.
Huoponen Eino: Terhakka edustaja valtuustossa, kuten varsinaisessa toimessaan Savonseudussakin. Kantoi nähdäkseni toisinaan kärsivää miiniä, kun väkeä olisi ollut, mutta kukaan ei ostanut mitään. Sai vaaleissa jatkokontrahdin.
Kyröläinen Oskari (=itsestään): Puheenjohtajan nuijan varressa roikkunut markkinakaakki, joka pitää korsuaan Lehtolassa, ja jonka valitsijat heittivät yli, että roiskahti, ettei pääse sotkemaan kaikkia kunnan asioita. Tämän esittelyn kyhääjä.
Lahikainen Emil: Jämerä isäntämies Oralasta, joka sanoi sanottavansa lain varmuudella. Sai kolmen vuoden kotiloman talouttaan hoitamaan.
Lahikainen Väinö: Ruuan runtelema, messevä maanviljelijä-lautamies Luusniemeltä, jonka oli vaikea sanoa sanottavaansa ilman huumoria. Jäi opettelemaan vakavuuden aakkosia kolmeksi vuodeksi.
Laitinen Toivo: Filosofin piirteitä osoittava vakava, mullantonkija Kutemajärveltä. Kansan mielestä käypä mies, koska kelpasi uuteenkin valtuustoon.
Laukkarinen Armas: Työn ja kiireen kanssa ikuisen kontrahdin tehnyt jalkinemestari Kirkonkylästä. Kansa katsoi, että suutari pysyköön lestissään ja jätti rantakivelle.
Laukkarinen Toivo: Markan laidasta lujasti kiinni pitävä maanviljelijä Kutemajärveltä. Sai kolmen vuoden viisumin uudelleen.
Leikas Mauri: Tunnettu Kansaneläkelaitoksen virkamies-maanviljelijä ja valtuuston varapuheenjohtaja. Molskautettiin valitsijoiden voimalla samaan veteen kuin puheenjohtajakin.
Liukkonen Oskari: Tarkasti kaikkia asioita seuraava talousmies Könösestä. Piti usein tuntumayhteyttä Toivo Laukkarisen kanssa, jonka hänen kotiympäristönsä katsoi vielä tarpeelliseksi ainakin kolme vuotta.
Mäkipentti Matti: Huljakka rohtoruhtinas ja puukkotaituri. Kaikki asiat vakavasti ottava ja nopeasti reagoiva rutiinipakkaus. Valitsijoiden mielestä edelleenkin tarpeellinen kunnan talouspaiseita parantamaan.
Partti otto: Hokkalainen kansankynttilä. Ei esittänyt asiaansa diplomaatin viekkaudella ja siksi tarttui usein hampaistaan kiinni toisinajattelevien kanssa. Passi vanhenee tämän vuoden lopussa.
Patrikainen Alvi: Reipas ja asiallinen siirtomaanviljelijä Salmenkylästä. Kantaa harlulaisten lippua uudessakin valtuustossa.
Puolakka Mauno: Erittäin tempperamenttinen ja järkevä maanviljelijä-majuri Leskelästä. Hämäläiseksi harvinainen koiranleuka, jota kukaan ei katsonut omakseen uuteen valtuustoon.
Pylvänäinen Eino: Riuska isäntämies Siikaselältä, joka tuskin kunnioittaa mitään muuta kuin työtä. Hankkinut kokemusta puheenjohtajan nuijan pidossa sosiaali- ja taksoituslautakunnassa. Yksi uuden valtuuston kellokkaista.
Romo Vilho: Maanviljelijä ja Harjunmaan Osuuskassan rahakirstun vartija. Vakaa ja toisinaan vaikeasti taivuteltava valtuutettu uudessakin valtuustossa.
Rusanen Matti: Selkeäsanainen, pieni ja pippurimainen kansakoulunopettaja keskeltä pitäjää. Kouluasioiden erikoistuntija. Muuttaa ensi vuonna muualle ja siksi valitsijat ottivat valtakirjansa pois uudelta vuodelta.
Sarjala Wiljam: Valtuustolle erikoisväriä antava poliitikko, jonka ilmeille on ominaista ikuinen hymy. Pitäjää tarkoin tunteva, palvelushaluinen uudenkin valtuuston jäsen.
Savolainen Otto: Jäyhä ja hyvinvointia uhkuva rakennusmestari Kirkonkylästä. Esittää usein mielipiteensä rautakangennielijän jäykkyydellä, mutta on samalla hetkellä valmis rehevään huumoriinkin. Ei saanut lippua uuteen laivaan.
Siitari Vilho: Selvälinjainen ja suorapuheinen talonpoika Luusniemeltä. Käyttökelpoinen mies uudessakin valtuustossa.
Tiihonen Otto: Äkryntaipaleen kylään kuuluva pienviljelijä Makkolan puolesta. Seuraa asioita tarkasti, mutta ei puhu paljon. Tulee uuteenkin valtuustoon.
Tissari Aati: Vastuunalainen koneenhoitaja meijeriltä. Vanha ja kokenut kunnallismies. Yksi uuden valtuuston pätevimpiä perämiehiä.
Toivakka Fabian: Puolen vuosisataa kaikenlaisissa kunnan liemissä keitetty taloustirehtööri Tintolta. Keinotteli nimensä pois ehdokaslistasta omaksi hyödykseen, mutta kuntalaisten varmaksi vahingoksi.
Tossavainen Antti: Sutkauksistaan ja sanankäänteistään kuuluisa kuplettimestari. Kauan kunnan asioissa rehkinyt valtuutettu. Asettaa uudessakin valtuustossa sanansa sellaiseen järjestykseen, ettei suru pääse kuulijoita ruokkimaan.
Varjo Reino: Kuntaan muualta muuttanut railakka rautakoura, jonka komentopaikka on Kirkonkylässä. Ahkera puheenvuorojen käyttäjä, mutta vähemmän riitaa rakastava, kuin mitä moni etukäteen arveli. Löytyy uuden valtuuston jäsenluettelosta.
Venäläinen Viljo: Rintamamiestilalle Pylvänälään lähtökuoppansa kaivanut metsätyönjohtaja. Piirtänyt puumerkkinsä myöskin uuden valtuuston penkkiin.

seuraavalle sivulle #7

Sivuluettelo 1-107

etusivulle