57) Kangasniemen Terveyskeskus.

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 13.1.2017)

A) Kangasniemen terveyskeskus kuvattuna laajennetussa muodossaan 26.9.2008 (S&J). Sairaala oli siirtynyt tälle paikalle pohjoisempaa, Salmelantien sivutien varrelta, alkuvuoden 1952 tienoilla. Terveyskeskus-nimitystä alettiin käyttää vasta vuosikymmeniä myöhemmin. 50-luvulla virallinen termi oli Kangasniemen kunnansairaala.

Tässä 21.9.1980 (S&J) otetussa kuvassa Kangasniemen terveyskeskus kuvattuna ennen myöhempiä remontteja. 2000-luvulla terveyskeskuksen kiinteistössä tehtiin remontti- ja laajennustöitä merkittävissä määrin. Lääkäripalvelujen siirtäminen Mikkeliin (esim. viikonloppuisin) ei vielä tuolloin ollut esillä kauhukuvissakaan.

Kangasniemen historia 1-kirjassaan Antero Manninen kirjoittaa (1953) Kangasniemen terveydenhuollon alkuhistoriasta seuraavasti:
Kangasniemen varhaisimmat asukkaat ja heidän jälkeläisensäkin monen miessukupolven ajan saivat hoitaa tautinsa ja vammansa omin päin, sillä Suomen kaupungeissa ja rintapitäjissäkin pysyivät lääkintä- ja sairaanhoito-olot nykyajan silmin katsottuna aivan alkeellisina aina Ruotsin vallan loppupuolelle saakka. Etäisiin korpipitäjiin ei silloin tietenkään riittänyt akateemista oppia saaneita lääkäreitä, eipä edes kokemuksen koulussa jonkinlaista parantamistaitoa saavuttaneita välskäreitäkään. Apteekeista ja sairaaloista ei maaseudulla voitu uneksiakaan. Kyminkartanon lääniin saatiin piirilääkäri pysyvästi vasta 1795. Kun hänen asemapaikkansa oli Heinola, hänen kosketuksensa kangasniemeläisten kanssa supistui etupäässä erinäisiin viran puolesta toimitettuihin ruumiinavauksiin ja sittemmin Heinolan lääninlasarettiin (valmistui 1790-luvulla) lähetettyjen sairaiden käsittelemiseen.

Käytännössä Kangasniemessä sairastuneiden hoito jäi siis omaisten tai vaikeimmissa tapauksissa parantamistaidoistaan mainetta saavuttaneiden tietäjien, noitien, poppamiesten ja muiden samantapaisten itseoppineiden miesten ja naisten käsiin.
Suolahti kirjoittaa Suomen papisto-teoksessaan, että Kangasniemen kaltaisten pitäjien ensimmäiset papit ja lukkarit harjoittivat yleisesti myös parantamista, heitä lienee kiinnostanut halu lisätä arvovaltaansa tietäjien kustannuksella.
Antero Manninen mainitsee erityisesti Kangasniemen papeista Aron Molanderin, joka tarmokkaasti taisteli ihmisten ja eläinten tauteja vastaan puhtaasti inhimillisistä syistä hankkimalla kulkutaudin uhatessa lääkkeitä, joita pitäjäläiset saivat pappilasta noutaa, ja itsekin toimimalla parantajana. Molander hankki seurakunnan käyttöön jopa kuusi lääketieteellistä teosta apua antamaan.

1770- ja 80-luvuilla Kangasniemen asukkaita koettelivat isorokko- ja punatautiepidemiat, jolloin kyläläisiä kuoli tauteihin joukoittain. Saman vuosisadan lopulla Englannissa keksityt rokotteet eivät 1800-luvun alussa vielä kangasniemeläisille kelvanneet ja esimerkiksi vuonna 1814 Kangasniemessä kuoli kaikkiaan 90 henkilöä rokkoon - heistä suurin osa oli alle 10-vuotiaita. Seuraavana vuonna - katkerasta laiminlyönnistä oppineina - rokotukset alkoivat kangasniemeläisille kelvata. Varalukkari C.H.Savander rokotti vuonna 1819 jo 135 paikkakuntalaista. Rokotuksiin ei niiden todellisesta tehosta huolimatta uskottu ja isorokko pääsi iskemään vielä uudestaan vuosina 1832-33, 1848 ja 1859.
Kangasniemi joutuikin v.1860 piirilääkärin silmätikuksi, koska täällä oltiin niin vastahakoisia rokotuksia kohtaan. 1860-luvun riesaksi Kangasniemeen tuli kaikkien aiempien kulkutautien lisäksi lavantauti. Tuhkarokko, tulirokko ja hinkuyskät täällä saatiin myös katkerasti kokea, mutta koleralta sentään säästyttiin, vaikka kyseinen tauti esimerkiksi v.1853 surmasi Suomessa tuhansiakin uhreja.
Savupirttien ansiota oli, että Kangasniemen alueella kärsittiin poikkeuksellisen paljon silmätaudeista ja reumasta. Savun ja vedon katsottiin yksinkertaisesti kuuluvan normaaliin asumiseen ja niiden tautienaiheuttamista ei tiedostettu. Yksipuolinen, ylen hapan tai suolainen ravinto puolestaan aiheutti kangasniemeläisille jokapäiväisiä vatsasairauksia.
1700-luvulta on kangasniemeläisissä asiakirjoissa säilynyt myös merkintöjä muutamista sukupuolitauti- ja mielisairaustapauksista, jotka olivat aiheuttaneet papistolle ja pitäjänkokouksille paljon huolta.

Terveyskeskuksen uutta siipeä kuvattuna 18.2.2007 (S&J).

Kangasniemen ja naapuripitäjien asukkaat etsivät lievitystä jo 1700-luvun lopulta alkaen Hokanniemellä, peninkulman päässä kirkolta sijaitsevalta terveyslähteeltä. V.1799 kirkkoherra Molander rakennutti lähteen ympärille jonkinlaisen rakennuksenkin. 1800-luvun aikana terveyslähteelle järjestettiin suorastaan retkiä seurakuntalaisille niinkin kaukaa kuin Keuruulta, Jämsästä ja Rautalammilta. Veden tervehdyttävistä vaikutuksista oli saatu jopa kirjallinenkin vahvistus Tukholmasta asti, jonne piirilääkäri oli vesinäytteen lähettänyt analysoitavaksi.

Lääninsairaala siirtyi Heinolasta Mikkeliin v.1845, mikä merkitsi parannusta kangasniemeläisten terveydenhoidolle. Piirilääkäri kuitenkin asui Jyväskylässä eli mitenkään yksinkertaista asioiden hoitaminen ei ollut sen aikaiset kulkuyhteydet huomioiden.

Kangasniemeen perustettiin terveyslautakunta v.1894 ja termi kunnanlääkäri alkoi esiintyä myös säännöllisesti asiakirjoissa. Kangasniemen ensimmäinen kunnanlääkäri oli Thorfinn Stolpe ja hänen jälkeensä Karl Axel Konstantin Tennberg.
Ensimmäinen pitkäaikainen Kangasniemen kunnanlääkäri oli virkaan 13.3.1914 valittu Mandi Karnakoski (myöh. Richter), joka toimi virassa vuoteen 1929 asti ja palasi vielä sotavuosinakin hoitamaan lääkärin tehtäviä Kangasniemeen.
Toinen merkittävän työtehtävän Kangasniemessä tehnyt lääkäri oli Matti Akseli Mäkipentti, joka hoiti virkaa vuodesta 1936 kuolemaansa asti v.1957. Vuonna 1928 kunta oli jaettu 22 terveydenhoitopiiriin, joissa kussakin oli nimetty terveydenhuollon valvoja.
Vuonna 1936 oli valittu kirkonkylään kaksi terveyskaitsijaa ja kuhunkin koulupiiriin yksi vastaava.
Kangasniemen ensimmäisille lääkäreille kovia kilpailijoita olivat kansanparantajista mm. Kasperi Möttö ja karvari B. Ikanderin puoliso.
Ensimmäisiä hammaslääkärin palveluja Kangasniemessä saatiin 1920-luvun lopulla, eläinlääkärin virka perustettiin v.1931 (ensimmäisenä pitkäaikaisena hoitajana Veikko Rajas - kuoli v.1961).
1920-luvun alussa Kangasniemessä toimi jo kaksi virallistettua kätilöäkin.
Proviisori Ekelund aloitti Kangasniemen ensimmäisen oman apteekin hoidon v. 1897 (vrt. sivu #27).

Leikkauksia kangasniemeläisille tehtiin aluksi pitäjäntuvassa, kunnes hautausmaan itäreunalle tehtiin leikkaushuone.
Kun Kangasniemessä puhkesi v.1919 isorokkoepidemia, rokkosairaalana oli ensin työväentalo, joka edellisvuoden sotatapahtumien vuoksi oli tyhjillään, mutta sitten vuokrattiin rouva Ida Männynvälin talo samaan tarkoitukseen. Kunnanlääkäreillä ei aluksi ollut kunnan puolesta edes asuntoa. Ensimmäinen sairaala Kangasniemeen perustettiin v.1920, kun maisteri V.Juuselalta oli ostettu tarkoitukseen sopiva huvilarakennus Salmenkylästä. Sairaalassa oli vain kymmenen sairaansijaa, mutta 1930-luvun loppuun mennessä siellä oli ehditty hoitaa yli 2000 potilasta.
Marraskuussa 1934 valmistui alkuperäisen sairaalan viereen uusi kulkutautiosasto. Kangasniemessä riehui juuri v.1934 lapsihalvausepidemia - tautiin oli sairastunut useita kymmeniä henkilöitä, kuolemaan oli päättynyt kuitenkin vain kaksi taudintapausta.

Kangasniemen terveyskeskus kuvattuna lauantaina 26.1.2008 (S&J). Sairaala siirtyi nykyiselle paikalleen Ainolanhakaan vuoden 1952 tienoilla. 70-luvun alussa tuli käyttöön termi terveyskeskus ja samoihin aikoihin sairaala sai runsaasti lisätilaa matalista lisärakennusosistaan.

Kangasniemen terveyskeskuksen luonnonkaunis sijainti käy ilmi tästä postikortista (vasen alanurkka). Postikortin on kuvannut ja julkaissut Pentti Haarala Ky, Espoo (Tukku-Väänänen Ky). Postikortti saatu käyttöömme huhtikuussa 2013 Seppo Turkin kokoelmista - välittäjänä Vesa Häkkinen - kiitos. Kuvausaika ei käy valitettavasti ilmi kortista - postileimakin on epäselvä. Mainittakoon pienenä kuriositeettina, että kortilla on eräs tuntemani kangasniemeläinen aikoinaan vastannut Radio Mafian yleisökilpailuun - vastaus on ollut 'Blues Section'. Mielenkiintoisesti kortti on sittemmin seikkaillut takaisin Kangasniemelle.
Korttikuva on otettu kaakkoon, terveyskeskuksen oikealla puolella erottuu työväentalo. Kunnantalo erottuu taaempaa keskustasta ehkä selvimmin. Meijerinniemi hahmottuu taustalla Ruovedenselälle hyvin - Puulan sokkeloiset pohjoislatvat käyvät kuvasta hyvin ilmi myös.

B) Matti Mertanen lähetti (27.6.2007) kaksi 50-luvun lopulta olevaa kuvaa Kangasniemen kunnansairaalasta. Kuvissa sairaala on vielä alkumuodossaan.

Kuvassa keskellä Kangasniemen kunnanlääkäri Eero Varonen 50-luvun loppupuolella tunnistamatta jääneitä sairaanhoitajia ympärillään (kuva: M.Mertanen, 27.6.2007).

Kangasniemen kunnansairaalan muuta henkilökuntaa kuvattuna samoin 50-luvun loppupuolella, vasemmasta reunasta Martta Manninen ja Vieno Mertanen (kuva: M.Mertanen, 27.6.2007).

Tähän kuvaan soitti Paula Tiihonen (16.8.2010) muutamia uusia tunnistusnimiä:
Neljäs vasemmalta, kumisaappaat jalassa - pyykkäri Hilja Malinen. Keskellä seisoo Elsa Romo ja hänen oikealla puolellaan (ilman esiliinaa siviilivaatteissa) sairaalan kanslisti-konttoristi, jossa virassa oli noina aikoina toiminut ainakin Toini Pyykkönen, mutta 'aivan hänen näköisensä' ei kuvan nainen kuitenkaan Toinin muistavien mukaan ole.
Kolmas oikealta, valkoisessa essussa toisen sylissä istumassa on Paula Tiihosen tunnistamana Linnea Erkkilä.

(Paula Tiihonen, sähköposti 17.8.2010): Isäni oli Kangasniemen kunnansairaalan entinen talonmies Eino Tiihonen ja äitini oli Aune Tiihonen os. Aaltola, siis Suurosen kaupan lähellä rannalla saunaa pitäneen Hilda Aaltolan vanhin tytär.
Sairaalan toiminta alkoi nykyisellä paikallaan vuonna 1952 käsittääkseni helmikuussa, muutin asumaan sairaalaan vanhempieni kanssa runsaan vuoden ikäisenä tammi-helmikuun vaihteessa v.1952. Siellä asuin vuoden 1965 elokuulle asti, jolloin perheemme muutti Mikkeliin.


Kangasniemen Kunnallislehti uutisoi 28.10.1953 ilmestyneessä numerossaan Kangasniemen kunnansairaalassa Lääkintöhallituksen suorittamasta tarkastuksesta, josta oli selvitty puhtain paperein.

C) Sairaalan sisäänkäyntialue - ylempi kuva kuvattu 29.4.2006 (S&J) ja alempi 9.9.2006 (S&J).

Sairaalan etupiha-aluetta kuvattuna 27.9.2008 (S&J).

D) Pääsisäänkäynnistä terveyskeskukseen astuttaessa vasemmalta aukeaa potilaiden odotustilat vastaanotoille ja kahvio, jota kuvaushetkellä pyöritti työttömien toimintajärjestö. Kuvattu 7.1.2007 (S&J).

Pääaulan kahviotiloja - kuvattu 29.4.2006 (S&J).

Tämä sisäkuva on lääkärien vastaanottohuoneiden odotuskäytävästä ~ kuvattu 11.11.2006 (S&J). Ennen tämä siipi oli neuvolakäytössä, nykyisin ainakin työterveyslääkärit pesivät tämän käytävän varrella.

E) Kangasniemen terveyskeskuksessa tehtiin laajennusremontti 2000-luvun alussa. Nämä kuvat ovat otetut 29.4.2006 (S&J) terveyskeskuksen itäpuolelta. Terveyskeskus sijaitsee luonnonkauniilla paikalla - sekä itään että pohjoiseen aukeaa upea järvimaisema.

Terveyskeskuksen vuodeosastojen ikkunanäkymiä kuvattuna idän puolelta 7.1.2007 (S&J).

Terveyskeskuksen järvenpuoleista eli itäistä julkisivua kuvattuna 18.4.2009 (S&J).

Terveyskeskuksen järvenpuolelta tämäkin - kuvattu 18.4.2009 (S&J).

F) Terveyskeskuksen lounaiskulman siipeä kuvattuna 9.9.2006 (S&J). Tästä kulmauksesta kuului 90-luvulla iloisia pikkulasten ääniä, sillä siellä pidettiin neuvolavastaanotot. Fysikaaliset hoidot annetaan myös tässä osassa laitosta.

G) Kangasniemen terveyskeskuksen ensiapuosasto sijaitsee länsipuolella, minne ambulanssipotilaat tuodaan. Ylempi kuva otettu 29.4.2006 ja alempi 9.9.2006 (S&J).

Terveyskeskuksen pohjoissivu on vähemmän tuttu kyläraitin kulkijoille - kuvattu 18.4.2009 (S&J).

H) Terveyskeskuksen uusinta siipeä itäpuolelta. Kuvattu 11.6.2006 (S&J) terveyskeskuksen pohjoispuoleisella tontilla sijaitsevan eläinlääkärin ja mielenterveystoimiston suunnalta.

Samaa uutta siipeä kuvattuna syksyllä - 27.9.2008 (S&J).

Terveyskeskuksen alueelta löytyy myös tämä liikennepeili - kuvattu 18.4.2009 (S&J).

I) Kangasniemen terveyskeskukseen kiinteästi liittyvä eläinlääkärin ja mielenterveystoimiston rakennus. Molemmat kuvat otettu 9.9.2006 (S&J).

J) Eläinlääkärin ja mielenterveystoimistorakennuksen taukotila kuvattuna 11.6.2006 (S&J) eteläpuolelta Sairaalantieltä, mikä tekee juuri tässä kohdin 45 asteen mutkan suoraan länttä kohti. Tämän rakennuksen paikalla sijaitsi aikoinaan (50-luvulla) autoilija Paavo Lahikaisen puurakenteinen talo.

seuraavalle sivulle #58

Sivuluettelo 1-107

etusivulle