47) Otto Mannisen tien ja Keskustien risteysalue.

mm. Mikkelin Työväen Osuuskauppa, Säästöpankki ja Virtakallion kauppa.

(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 23.4.2021)

A) Mikkelin Työväen Osuuskauppa Kangasniemelle v. 1921.
(uusi liikerakennus 40-luvun alussa * Antti Tossavainen myymälänhoitajana Osuusliike Savonseudussa Kangasniemellä 1927–1947).


Mikkelin Työväen Osuuskauppa-rakennus alkuperäisessä asussaan 1920-luvulla, jolloin talon ullakkokerros oli vielä asumiskäytössä. Vinttikerros purettiin sittemmin pois ja rakennusta madallettiin. Kuvan lähetti VA (8.10.2011). Kuten sivullamme 2B kerrotaan Amanda ja Anders Svala asuivat Mikkelin Työväen Osuuskauppa-rakennuksessa avioitumisensa jälkeen 1890-luvulla.


MIKKELIN YLEINEN OSUUSKAUPPA R.L. ~ historiaa: Vuosisadan vaihteessa suuri osa Mikkelin asukkaista oli käsi- ja sahatyöläisiä sekä palveluskuntaan kuuluvia. Muiden pyrkimysten ohella myös osuustoiminnan merkitys elinehtojen parantajana tuli keskustelun kohteeksi. Mikkelin kaupungin Työväentalossa 12. ja 15.6.1904 pidetyissä kokouksissa päätettiin perustaa Mikkelin Osuuskauppa. Suuri osa perustajista ja mukaan tulleista lienee ollut työväestöä. Vielä silloin ei perustetun osuuskunnan nimeen tullut sanaa "työväen" vaan nimeksi tuli "Mikkelin Yleinen Osuuskauppa r.l.".
Työväen edustajia oli mukana myös liikkeen hallinnossa, mutta siitä huolimatta sitä ei kenties riittävästi tunnettu omaksi yritykseksi. Alkutaival osoittautui varsin vaivalloiseksi, eikä osuuskunnasta milloinkaan tullut edistyvää liikettä. Niinpä se jo v. 1908 jouduttiin luovuttamaan vararikkoon. Alakuloisina todettiin: "Kuluttajien keskuudessa ei ollut riittävässä määrässä osuustoiminnallista harrastusta ja valveutuneisuutta viedäkseen omaa liikettä menestyksellisesti eteenpäin".
V. 1915 perustettiin Mikkelin Työväen Osuuskauppa r.l., sen nimi muutettiin Osuusliike Savonseuduksi v. 1941.

(Mikkelin kaupunki, historia - 2014): Menestyksekkäitä osuuskauppoja olivat Mikkelissä mm. Mikkelin ympäristön talonpoikien aloitteesta vuonna 1907 perustettu Mikkelin osuusmeijeri, jolle kohosi vuosina 1908-09 toimitalo Rokkalanjoen varrelle, Mikkelin läänin maanviljelysseuran aloitteesta vuonna 1914 perustettu Mikkelin karjanmyyntiosuuskunta (nyk. Karjaportti). Laajempialaisia ja pitempiaikaisia osuusliikkeitä perustettiin Mikkeliin, kun huomattiin edellä mainittujen menestyvän. Vuonna 1915 avattiin Mikkelin Työväen Osuuskauppa (myöh. Savonseutu). Seuraavana vuonna perustettiin etupäässä maaseutulaisille taloustarvikkeita välittävä Mikkelin Osuuskauppa r.l. (myöh. Osuusliike Suur-Savo). Kaikilla edellämainituilla osuusliikkeillä oli sivuliikkeitä ympäri maaseutua.

KYSYMYS: "Mitä kirjaimet r.l. tarkoittivat Osuuskauppa-nimen yhteydessä?"
VASTAUS: Rajoitettu lisämaksuvelvollisuus (= rl. tai r.l.), aiemmin osuuskuntien nimissä mahdollisesti ollut osuuskunnan sääntöihin viittaava nimitys.



Mikkelin Työväen Osuuskauppa-rakennus kuvattuna talvisaikaan 1930-luvulla (Savonseudun uusi liikerakennus valmistui 1940-luvun alkuun), jolloin taloa oli jo madallettu ullakkokerroksen osalta.
Vuoden 1918 sodan tapahtumat olivat johtaneet Kangasniemelläkin kauppahuushollit siihen, että osuuskauppaväki oli väistämättä jakautunut kahtia. Sosialisteihin kuuluvat olivat alkaneet v.1920 puuhata sekä kirkonkylään että Läsäkoskelle Mikkelissä toimivan työväen osuusliikkeen Savon Seudun haaramyymälöitä. Nämä ovatkin siitä pitäen ... liikenimien ja -logojen vaihdellessa ... kilpailleet ostajista paikallisen osuuskaupan ja yksityisliikkeiden kanssa.

Mikkelin Työväen Osuuskaupan myymälä Kangasniemelle perustettiin Lydia Leikkaan toimesta v.1921. Kaupan ensimmäinen myymälänhoitaja oli Juho Kaivola, joka kuitenkin kuoli keuhkokuumeeseen jo vuonna 1927.
Mikkelin Työväen Osuuskauppa nousi merkittäväksi kilpailijaksi muiden kirkonkylän kauppojen kanssa, kun sen myymälänhoitajaksi tuli Antti Tossavainen Anni-vaimonsa kanssa.
Johtaja Tossavaisen perheen ohella asui rakennuksessa vuokralaisina vuosien varrella lukuisia eri henkilöitä perheineen - mm. Amanda ja Anders Svala, räätälit Pyykkönen ja Urpo Hyrsky, Siiri ja Reino Makkonen, Attenbergit ja monet muut.


Heimo Manninen lähetti (27.2.2008) tämän kuvan Mikkelin työväenosuuskaupan Kangasniemen myymälästä kaksikymmenluvun alkupuolelta. Henkilöt : Aadi Halmeslahti, Väinö Manninen, Hilja Manninen ja Juho Kaivola.


Vasemmalla Lydia Leikas, oikealla ensimmäinen myymälänhoitaja Juho Kaivola (kuoli jo v. 1927). Kuvat Esko Pylvänäisen albumista.


Mikkelin Työväen Osuuskaupan myöhemmästä johtajasta Antti Tossavaisesta Vilho Manninen kirjoitti kirjassaan Kotipuolen raitit (1978) seuraavasti:
Naapurimme, työväenosuuskaupan johtaja Antti Tossavainen oli hauska ja huumorintajuinen, säilytti hyväntuulisuutensa kiperissäkin tilanteissa ja tuli kaikkien kanssaeläjien joukossa hyvin toimeen. Hän ahersi työväen sivistystoiminnan hyväksi ja sen ohella muuallakin, kuten nuorisoseuratalolla Pirtissä esiintyen näytelmäosissa, kaskuja kertomassa ja laulamassa.

Tossavaisen maine huumoriesiintyjänä oli levinnyt Kangasniemen ulkopuolellekin - Esa Pakarisenkin kerrotaan käyneen täällä Tossavaisen oppipoikana !


Antti Tossavainen (1886-1962):

presidentin valitsijamies * Mikkelin Työväen Osuuskaupan ja myöhemmin Savonseudun myymälänhoitajana 25 vuotta.

Antti Tossavainen (Kuva Esko Pylvänäisen kokoelmista).

Antti Tossavaisen nimi on näillä Kangasniemen kuvallisilla historiansivuillamme ollut esillä jo monissa eri yhteyksissä - kauppiaana, poliitikkona ja armoitettuna huumorimiehenä. Tällä sivulla katsotaan miehen "aikaansaannoksia" vielä tarkemmin yhteenkoottuna.

Kangasniemen Työväenyhdistys 1905-2000-kirjassa (kansalaisopistoryhmässä olivat kokoajina olleet Esko Pylvänäinen, Eino Laitinen, Lauri Tissari, Erkki Reinikainen, Pauli Ollikainen ja Kirsti Rahikainen) Antti Tossavainen saa luonnollisesti ansaitsemansa huomion:
Varmasti kaikkein tunnetuin henkilö yhdistyksen jäsenistä oli aikanaan Antti Tossavainen. Huumoristaan hän oli laajimmin tunnettu, kaupanteko oli hänelle sivuhomma ja politiikassa hän, omien leikillisten sanojensa mukaan oli sijaiskärsijä. Hän saattoi myös olla aikansa tunnetuin kangasniemeläinen.

Antti Tossavainen

Antti Tossavainen syntyi Nilsiässä 11.6.1886. Hän oli jäänyt orvoksi jo neljän viikon ikäisenä. Antti joutui kasvattipojaksi neideille Miina ja Emilia Brofeld. Näiden kuoltua Antti joutui itse huolehtimaan itsestään ja toimi suurimman osan elämästään liikealalla.
Hän astui jo nuorukaisena OTK:n osuusliikkeen palvelukseen ja hän oli toiminut viidellä eri paikkakunnalla ennen Kangasniemelle tuloaan.
Kangasniemessä Tossavainen toimi Mikkelin Työväen Osuuskaupan ja myöhemmin Savonseudun myymälänhoitajana 25 vuotta. Kaikkiaan hän palveli elämässään osuuskauppaliikkeissä 40 vuotta.

Politiikkaan Antti Tossavainen meni mukaan v.1904. Hän pääsi kunnallispolitiikasta pitkälle aina eduskuntaan asti vuosiksi 1947-48 ja presidentin valitsijamieheksi vuosina 1950 ja 1956.

Kangasniemen Sosiaalidemokraattien riveissä Antti Tossavainen tuli ensi kertaa valituksi kunnanvaltuutetuksi vuonna 1930 ja viimeisen kautensa hän teki vuosina 1957-60.
Kangasniemen Työväenyhdistyksen johtokunnassa (useimmiten puheenjohtajana) hänet nähtiin vuosien 1928-1957 aikana.

Kangasniemen yhteiskoulun johtokunnassa Antti Tossavainen oli jäsenenä 19 vuoden ajan (1929-48).


Antti Tossavaisen perhepotretti:
Eturivissä vasemmalta Antti itse, poika Toivo ja vaimo Anni.
Takana vasemmalta Taimi, hänen miehensä Nestori ja Maire.

Jo ennen Kangasniemelle tuloaan Antti Tossavainen oli aloittanut vapaat kansalaisharrastuksensa kuten kuoro- ja näyttämötoiminnan sekä juhlaohjelmien tekemisen. Itse hän oli arvellut ehtineensä esiintyä kaikkiaan 400-500 osuuskauppaväen juhlatilaisuuksissa ja melkein yhtä monissa työväenjärjestöjen tilaisuuksissa. Useissa säilyneissä iltamaohjelmissa lukee "huumoria esittää Antti Tossavainen".
Olipa erääseen Kangasniemen Työväenyhdistyksen kokouspöytäkirjaankin eksynyt omien iltamien suunnitteluvaiheessa muistiinmerkintänä: Humpuukia esittää Antti Tossavainen.

Tossavainen esiintyi erilaisilla näyttämöillä vuosina 1904-40. Kangasniemen aikana hän oli iltamaesiintyjänä niin suosittu, että kutsuja tuli myös nuoriseuratalo Pirtille, vaikka muuten paikkakunnalla työväentalon ja Pirtin yhteistyö ei aina niin ruusuista ollutkaan.
Aikakirjoihin on merkitty, että näyttelijänä Tossavainen intoutui usein kesken vakavienkin näytelmien puhumaan omia repliikkejään, eikä hän pitäytynyt usein juurikaan rooliinsa. Muille harrastelijanäyttelijöille maestron sooloilu tietenkin oli painajaismaista mukanaseurattavaa.

Eräässä näytelmässä Tossavaisen piti veisata virttä, hän intoutuikin laulamaan "Sä kasvoit neito kaunoinen" - kuiskaaja hermostui ja lähti kotiinsa kiroten, että 'eihän tämä ole sama näytelmäkään, missä minun piti kuiskata!".

Tossavaisen bravuuri huumoriesityksissään oli Nilsiän Nipasenmäen iltamat, missä hänen tyylinsä ohjelman nähneiden mielestä toimi jonkinlaisena esikuvana jopa Esa Pakariselle, jonka ainakin huhupuheiden mukaan kerrotaan käyneen Tossavaiselta oppeja hakemassa. Esa oli syntynyt v.1911 Rääkkylän Hernevaarassa, joten Antti oli häntä 25 vuotta iäkkäämpi oppi-isä.
Pakarinen asui juuri ennen talvisotaa Jyväskylässä ja kävi töissä Mäki-Matin rautaosastolla. Esa oli muuttanut Jyväskylään vaimonsa Orvokki Vesarannan saatua sieltä teatterikiinnityksen. Esa viihtyi hyvin esiintyjänä Jyväskylän Työväentalon iltamissa, joissa kahinoissa hän varmasti tuli törmänneeksi myös Kangasniemen vastaavaan seremoniamestariin.
Keväällä 1940 talvisodan päätyttyä Esa Pakarinen ja Tauno Palo nähtiin näyttelemässä yhdessä Aleksis Kiven Kihlauksessa Jyväskylän Nuorisoseurantalolla.

Aikalaiset ovat todenneet Antin persoonasta seuraavasti: "Häntä ei ole surulla ruokittu, vaan ilolla elätetty".
Tossavainen esitti kuulemma vakavankin asian veikeillä ilmeillä ja asetti sanansa sellaiseen järjestykseen, että liika totisuus lähti kuulijoista.
Hänen lakkaamatta pursuava huumorinsa vaahtoaa kuin kevätpuro ja hän osaa jättää surut pitkin teitä ja ottaa ilot myötä.
Kangasniemen Kunnallislehdessä Antti Tossavainen kuitenkin itse aikanaan oli sanonut: Ei maailma ole minulle erikoisempia riemuja näyttänyt, muuta ei se ole kohdellut sen pahemminkaan kuin muitakaan orpoja, eikä ole jättänyt minua minkäänlaiseen hätään.

Antti Tossavainen (AT:n sukulaisten käyttöömme antama kuva)

Viljo Lehkonen (s.1921) kertoo Kangasniemen yhteiskoulu 1925-50-kirjassa, miten hän vuonna 1936 muutti kortteeria eli vaihtoi kirkolla yhteiskoulua käydessään asuinpaikkaansa Antti Tossavaisen perheen luokse:
Vuonna 1936 pääsin asumaan Mikkelin Työväen Osuuskaupan hoitajan Antti Tossavaisen kotiin sillä perusteella, että auttaisin pari luokkaa alemmalla luokalla olevan Toivo Tossavaisen opintoja. Asuessani Antti ja Anni Tossavaisen kotona tunsin olevani kuin kotonani. Topista tuli hyvä kaveri, jonka kanssa tehtiin monenlaisia kepposia. Mikkelin Työväen Osuuskauppa ja Kangasniemen Osuuskauppa sijaitsivat varsin lähekkäin. Puhekielessä oli työväen osuuskauppa ja herrain osuuskauppa.
Antti Tossavainen oli mukava mies, jolla riitti huumorilla höystettyjä juttuja niin arkipäivänä kuin Työväentalon juhlissa ohjelmanumeroina. Antti oli demari, joka oli aikanaan kansanedustajan varamies ja toimi lyhyen aikaa eduskunnassakin. Perheeseen kuului myös kaksi tytärtä, Taimi ja Maire ja vaikutti siltä, ettei perheessä riitaa syntynyt millään ilveellä.
Koulussamme Laina Siukola oli muiden opettajien avustamana meidän oppilaiden tapojen ja moraalin vartijana. Ei saanut käydä tansseissa, työväentalolle meno oli kokonaan kielletty ja koulun vierellä markkina-aikaan olevia huvituksia (karuselli, pelit) pidettiin oppilaille sopimattomina. Joku opettajista julisti meille: "Niin kuin separaattori erottaa kerman maidosta, niin karuselli erottaa viisaat hulluista".
Kerran Mikkelin Työväen Osuuskauppa järjesti ohjelmallisen osuuskauppajuhlan työväentalolla. Asuin silloin mainittua kauppaa hoitavan Antti Tossavaiosen kotona ja minut ilman muuta pyydettiin mukaan juhliin. Antti Tossavainen tuohtui silminnähtävästi kun kerroin, että yhteiskoulun oppilailla on tyoväentalolle porttikielto. "Tule mukaan vaan, minä vastaan tästä asiasta", sanoi Antti. Minä olin juhlissa ja seuraavana päivänä sain käskyn tulla johtajaopettajan puhutteluun. Laina Siukola selitti minulle, että kielto työväentalolle menosta koski vain tanssiaisia ja muihin juhliin voin vapaasti mennä. Vasta jälkeenpäin tajusin, että Antti Tossavainen yhteiskoulun johtokunnan jäsenenä oli tarttunut asiaan.

Kauppiaan ammatti oli Tossavaiselle se "arkinen leipäpuu", mutta usein Antin muistellaan sanoneen, että se oli hänelle kuitenkin vain sivuhomma ja että Anni-rouva hoiti kaupan pidon. Esiintymisiltään iltamalavoilla ja kunnallispolitiikan asioidenhoidoltaan ei mies kyllä liene kauppa-asioitaan aina täystehoisesti ehtinytkään hoitaa.
Kun Antti ehti kauppaansa tiskin taakse myymään, kauppaan alkoi kertyä asiakkaista kuin oma yleisönsä kuuntelemaan hänen juttujaan ja kaupantekokin siinä puuhassa pakkasi unohtumaan. Paikkakunnan huuliveikot pilsneriensä voimalla hakeutuivat Antin kanssa kauppaan juttujenkerronnassa kilpasille, mutta kyllä Tossavainen aina viimeisen sanansa sanoi.
1940-luvun alussa Savonseudulle rakennettiin uusi liikerakennus Ikosen viereen, Tossavainen oli puuhamiehenä siinäkin projektissa. Sekatavarapuodin lisäksi mukana kuvioissa oli nyt myös ravintola ja hotelli (Puulanhovi).

Tossavaiset asuivat aikansa uudessa Savonseudun talossa ja muuttivat sitten Nakertajaan rakentamaansa omakotitaloon, missä heidän Maire-tyttärensä (Lautiainen) vielä ennen 2000-luvulla tapahtunutta kuolemaansa asui.

Anni Tossavainen (Kuva Esko Pylvänäisen kokoelmista).

Antti Tossavaisen vaimo Anni oli intohimoinen kalastaja, mutta Antin moinen puuha puolestaan sai sanomaan: Paras repiä omaa suuta ja antaa kalan suun olla rauhassa.
Anni-vaimokin osallistui kunnallispolitiikkaan, hän oli kunnanvaltuutettuna vuosina 1957-60 ja kaksi edellistä kautta jo varamiehenä .

"Kangasniemen Tyäväenyhdistys 1905-2000"-kirjassa Anni Tossavaista luonnehditaan seuraavasti:
Anni Tossavainen oli virkeän iloinen ihminen ja erinomainen kauppias. Hän kuului yhdistyksen johtokuntaan ja perusti ensimmäisen naisjaoston. Myös työväentalon ravintola oli hänen johdossaan. Hän työskenteli osuusliikkeiden palveluksessa 35 vuotta, joista 25 vuotta Kangasniemellä yhdessä Antin kanssa.

Tossavaisten perhe asui pitkään tässä Nakertajan alkupäässä sijainneessa talossa. Kuvattu 29.4.2006 (S&J).

('Eduskunta.fi', 2011): Antti Tossavainen - Kansanedustajana 22.05.1947 - 21.07.1948.
Täydellinen nimi: Tossavainen, Anders (Antti), Ammatti / Arvo: myymälänhoitaja, Syntymäaika ja -paikka: 11.06.1886 Nilsiä. Kuolinaika ja -paikka: 20.02.1962 Helsinki.
Työura / Elämäkertatietoja: huutolaisena , Kajaanin osuuskaupan varastomies 1914-1916, Juankosken työväen osuuskaupan myyjä 1916-1918, Työväen ja pienviljelijäin osuuskaupan myymälänhoitaja Värtsilässä 1919-1920, Mäntän osuuskaupan myymälänhoitaja 1920-1922, Osuusliike Onnin myymälänhoitaja Lappeella 1922-1927, Osuusliike Savonseudun myymälänhoitaja Kangasniemellä 1927-1947.
Vanhemmat: loinen Johan Tossavainen, Amanda Serafia Hedman, Puoliso: Anna Johanna Torvinen 1908 - ?, Vaalipiiri: • Mikkelin läänin vaalipiiri 22.05.1947 - 21.07.1948.
Eduskuntatoiminta: Jäsenyydet eduskunnan toimielimissä: • Lakivaliokunta.
Eduskuntaryhmät: • Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä 22.05.1947 - 21.07.1948.
Kansanedustajana: 22.05.1947 - 21.07.1948 (edeltäjä: Hakala, Kalle /Sdp).
Valtiolliset luottamustehtävät: • presidentin valitsijamies 1950, 1956.
Kunnalliset luottamustehtävät: • Kangasniemen kunnanvaltuusto.


Anders (Antti) Tossavainen (11. kesäkuuta 1886 Nilsiä – 20. helmikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen myymälänhoitaja ja sosialidemokraattien kansanedustaja. Tossavaisen vanhemmat olivat loinen Johan Tossavainen ja Amanda Serafia Hedman. Hän oli lapsena huutolaisena. Tossavainen oli sittemmin Kajaanin osuuskaupan varastomiehenä 1914–1916 ja Juankosken työväen osuuskaupan myyjänä 1916–1918. Tossavainen toimi myymälänhoitajana Työväen ja pienviljelijäin osuuskaupassa Värtsilässä 1919–1920, Mäntän osuuskaupassa 1920–1922, Osuusliike Onnissa Lappeella 1922–1927 sekä Osuusliike Savonseudussa Kangasniemellä 1927–1947 .
Tossavainen oli kansanedustajana 1947–1948 edustaen Mikkelin läänin vaalipiiriä. Hän tuli eduskuntaan 22. elokuuta 1947 sosialidemokraattien Kalle Hakalan tilalle. Tossavainen oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1950 ja 1956 presidentinvaaleissa. Hän oli jäsenenä Kangasniemen kunnanvaltuustossa. Antti Tossavainen oli naimisissa vuodesta 1908 Anna Johanna Torvisen kanssa (Wikipedia, 2017).

Kangasniemen Kunnallislehden numerossa 4.11.1953 Oskari Kyröläinen esitteli eroavan kunnanvaltuuston jäsenien erikoispiirteitä tarkoituksenaan kiittää heitä toiminnastaan:
Tossavainen Antti: Sutkauksistaan ja sanankäänteistään kuuluisa kuplettimestari. Kauan kunnan asioissa rehkinyt valtuutettu. Asettaa uudessakin valtuustossa sanansa sellaiseen järjestykseen, ettei suru pääse kuulijoita ruokkimaan.

Tossavaisten sukuhauta kuvattuna 15.9.2017 (S&J) Kangasniemen vanhalla hautausmaalla.


Kun uusi Savonseudun rakennus valmistui 40-luvun alussa Ikosen kaupparakennuksen viereen, Mikkelin Työväen Osuuskauppa muutti sinne ja tähän alkuperäiseen kaupparakennukseen jäi kyseisen kaupan leipomo.
Työväen osuuskaupan leipomon lopetettua toimintansa paikalla toimi hetken aikaa mm. liike, jota Siiri Laitisen muistin mukaan piti "tumma nainen, joka asui talossa pikkupoikansa kanssa".
Aivan talon viime vaiheissa sen tiloissa toimi lahjatavaraliike MiniPuoti.

Ulla-Maija Hokkanen lähetti (4.1.2007) lisätietoja:
Torstaina helmikuun 2. päivänä 1961 lehdessä ilmoitus, jossa 'Muoti-Asu' ilmoitti siirtyvänsä isompiin tiloihin - siis tuohon talon kuvassa näkyvään päätyhuoneistoon. Valikoima oli laaja ja palveluihin kuului myös alan ompelutyöt.
Liikkeen omisti Marjatta Lindström, joka myös asui talossa poikansa Karin kanssa. Kari oli tuolloin vielä alle kouluikäinen. Marjatta oli näyttävä tumma kaunotar, joka varmasti jäi monen mieleen. Marjatasta tiedän sen verran, että hän päätyi leskeksi jääneen kauppaneuvos Huittisen puolisoksi muutettuaan Kangasniemeltä. Epäilen pahoin äidilläni olleen " sormensa pelissä" - olihan Huittinen Savonlinnasta kuten äitinikin ja hyvin samaa ikäluokkaa hänen kanssaan.

POHJOISMAIDEN YHDYSPANKIN (PYP) - vuodesta 1975 lähtien Suomen Yhdyspankin (SYP) - Kangasniemen konttori avattiin 6.8.1962 tilapäisuojissa entisessä Savonseudun liikehuoneistossa. Seuraavana vuonna pankki siirtyi uusiin toimitiloihin seurakunnan rakennuttamaan liike- ja asuintaloon Torinkulmaan.


Entinen Mikkelin Työväen Osuuskaupan rakennus näkyy hyvin tässä vuoden 1964 kuvassa, joka on otettu Keskustien Torinkulman kerrostalon ikkunasta (kuva: Saara & Tapio Mäkelä). Liikerakennuksen oven pielessä näkyy pieni kyltti, josta selviäisi liiketilan silloinen haltija. Oikeassa reunassa oleva piharakennus purettiin vasta vuoden 1980 tienoilla.



Kangasniemen Kunnallislehti julkaisi 26.5.2011 Viikon kuva-palstallaan Reino Heinolaisen 10.9.1977 ottaman valokuvan Mikkelin Työväen Osuuskaupan (Savonseudun) liikerakennuksen viimeisistä päivistä. Lehdessä kerrotaan talon olleen yksi kirkonkylän vanhimmista. 1900-luvun alussa siinä oli kuvatekstin mukaan toiminut käsityökauppa ja ompelimo. Kuvaushetkellä syyskuussa 1977 rakennuksessa näkyi vielä liikekylttejä: Osto ja myyntiliike * Antiikkia.. Kukahan kyseistä liikettä piti rakennuksen viime vaiheissa? Oliko tämä antiikkiliike aiemmin tässä kuvaruudussa mainittu lahjatavaraliike Mini-Puoti?
Rakennus purettiin joulukuussa 1977 ja paikalle ei rakennettu muuta kuin pysäköintialue. Kuvassa rakennuksen vasemman takakulman takaa pilkistää Virtakallion kaupan etelänurkka.

Matti Ukkosen lähettämä sähköpostiviesti (19.11.2015) tuo mielenkiintoisia yhteyksiä kuvan osto- myyntiliikkeeseen:
Itse en muista asiaa, mutta tapasin muutama vuosi sitten Kuopiossa Tuominen -nimisen (60- ja 70-lukujen taitteessa syntyneen) miehen autokaupan yhteydessä. Hän kyseli Kangasniemen kuulumisia ja kertoi isänsä pitäneen osto-ja myyntiliikettä Kangasniemellä, kunnes muuttivat pois. "Poika"-Tuominen oli kertomansa mukaan alle kymmenen vanha tuolloin. Pojan etunimeä en enää muista, mutta isä oli nimeltään Pentti Tuominen.


B) Pitäjän vanhin rahalaitos Kangasniemen Säästöpankki sai oman toimitalonsa v. 1918:


Ilmakuva 1950-luvulta. Kuvan vasemmassa alakulmassa tiukkaan rakennettuna Virtakallion kaupparakennus ja Mikkelin Työväen Osuuskauppa. Vastapuolella tietä Säästöpankin valkea kulmarakennus - remontuitu ja laajennettu 1952. Osuuskauppa siitä noin sata metriä pohjoisempana. Säästöpankin nurkalta lähtee nykyinen Puulavedentie (ennen Tiilikankatu). Kuvassa torin reunalla vielä vanha apteekkitalo, paloaseman takana tiukkaan rakennettuja makasiineja rannassa. Toriaukean kulmalla Laakson talon viereen juuri kuvaushetkellä rakenteilla nimismies Lahikaisen asuintalo.

Ensimmäinen säästöpankki oli perustettu Kangasniemelle jo v.1859 kolmantena koko Mikkelin läänissä ( Säästöpankkitilastot 1870-85 ). Mainittakoon kuitenkin, että Säästöpankin tallettajia Kangasniemellä oli v.1890 vain kuusi ja heidän säästönsä tekivät yhteensä 580 silloista markkaa. Tavallisimmin rahoja pidettiin vielä piirongin laatikoissa ja lainoja otettiin lähinnä rikkailta isänniltä tai sukulaisilta. Seurakuntakin antoi noina vuosina jonkinlaista luottoa.
Vuoden 1908 lopussa Säästöpankilla oli kuitenkin ollut jo lähes 800 tallettajaa ja heidän säästönsä lähentelivät yhteenlaskettuina jo 750.000 markkaa.

Säästöpankin säännöt oli vahvistettu Kangasniemellä v.1897: Rahaa otetaan korkoa kasvamaan ... yleisölle ja erityisesti työkansalle ja palvelusväelle tarjotaan Kangasniemen kunnassa tilaisuutta säästöjensä helppoon ja varmaan kartuttamiseen. Samalla tulee säästöpankki toimimaan lainarahastona, josta etuypäässä uutterille ja toimeliaille maanviljelijöille kunnassa annetaan lainoja heidän taloudellisen tilansa edistämiseksi.
Säästöpankki oli vielä vuonna 1908 Kangasniemen ainoa pankki, mutta tuona vuonna perustettiin Kangasniemen pitäjille kuusi erillistä osuuskassaa - ensimmäinen Kauppilaan 15.2.1908. Kirkolle ensimmäinen osuuskassa siirtyi kuitenkin vasta v.1935 Unnukkalasta Otto Ropposen johdolla Osuuskaupan viereiseen kassantaloon.
Säästöpankin lainoista päättävän hallituksen muodostivat vuoden 1908 alussa apteekkari Ekelund, pastori Valjakka, kanttori Radakko, tehtailija Markkanen ja kauppiaat Kallioinen ja Roponen. Alkuperäisissä säästöpankin säännöissä oli määrätty, että kahden viidestä johtokunnan jäsenestä oli oltava ns. rahvaanmiehiä, mutta kyseisen listan mukaan linjaus oli vuoteen 1908 tultaessa hiukan lipsunut.

Kangasniemen vanhin rahalaitos Kangasniemen Säästöpankki sai oman toimitalonsa v. 1918, jolloin se osti kauppias Juho Roposen puisen liiketalon kirkonkylän keskustasta. Rakennus korjattiin perusteellisesti vuonna 1952, jolloin siihen rakennettiin vielä lisätilaa. Keskeiselllä paikalla sijainnut pankki edusti jatkuvuutta, luotettavuutta ja syvään kangasniemeläiseen maaperään juurtunutta pankkitoimintaa. Pankin tuttuutta ja tuttvallisuutta lujitti vielä pankinjohtaja Reino Tenholan pitkä virkaura. Kivijärvellä syntynyt Tenhola tuli Kangasniemen Säästöpankin johtajaksi vuonna 1930 ja hoiti virkaansa eläkkeelle siirtymiseensä asti (1962). Häntä seurasivat Esko Riponiemi (1963-1968) ja Tarmo Mäkelä vuodesta 1969 alkaen.

______________________________________________


Säästöpankin vanhassa puurakennuksessa asuivat Tenholat. Tämä kuva on otettu 16.5.1935 Tenholan pihalla - kuva on peräisin Siiri Laitisen kuva-albumista. Siiri antoi kuvan käyttöömme 6.10.2010. Uusi Säästöpankin rakennus valmistui paikalle v.1966. Kuvassa keskellä Liisa Tenhola (Ripatti), oikealla Siiri Laitinen ja vasemmalla Sirkka Tenhola. Kuvan taustalla puuliiteri, Osuuskaupan vanha saunarakennus, nykyisen Toritien varrella olevan kerrostalon pihapetäjä ja äärioikealla vanhan työväentalon piharakennus.


______________________________________________

Kangasniemen Säästöpankki kehittyi vakaasti, mutta se jäi 1940-luvun lopulla jälkeen pääkilpailijastaan Kangasniemen Osuuskassasta. Se ei johtunut säästöpankin omasta toiminnasta vaan siitä, että sodanjälkeisen asutustoiminnan luototus järjestettiin Kangasniemellä osuuskassojen kautta. Säästöpankki kehitti omaksi kilpailuvaltikseen vuonna 1963 tilakohtaisten metsälösuunnitelmien - metsätaloussuunnitelmien edeltäjien - teetättämisen maanomistajille. Vuoden 1969 loppuun mennessä metsälösuunnitelmia oli Kangasniemellä tehty Säästöpankin kautta jo 291 tilalle. Valtakunnan sanomalehdet uutisoivat, että Kangasniemellä oli tehty suunnitelmien laadinnassa lukumääräisesti Suomen ennätys.

Toinen Kangasniemen Säästöpankin kehittelemä kilpailu-uutuus oli vuonna 1963 käyttöön otettu pankkiauto. Siinä oli yhdistetty myymäläauton ja sivukonttorien perustamisen lähtöidea. Pankkiauto kiersi viitenä päivänä viikossa koko Kangasniemen alueella - pysähtyen useimmiten kyläkauppojen pihoilla, missä ihmiset muutenkin liikkuivat. Pankkiauto oli liikkuva täyden palvelun pankkikonttori. Toimintamallia jatkettiin aina 1980-luvun jälkipuoliskolle asti.


Matti Mertanen lähetti (28.6.2007) tämän mielenkiintoisen kaihtimien läpi otetun kuvan Vassisen valokuvaamorakennuksesta:

(Matti Mertanen, 28.6.2007): Kuva on otettu Kuvapoikien - Vassisen liikkeen sisältä Virtakallion ja Säästöpankin suuntaan. Valokuvaaja Vassinen piti 1960-luvun puolivälissä valokuvauskerhoa Yhteiskoulussa. Vierailu Valokuvaamoon ja tämä kuva liittyivät kerhon toimintaan.

Vuonna 1965 Säästöpankki alkoi rakentaa kirkonkylään uutta asuin- ja liiketaloa. Siitä tuli seuraavana vuonna (1966) valmistuessaan Kangasniemen suurin liiketalo. Uutuutena oli yösäilö, ensimmäinen Kangasniemellä. Kuuden Etelä-Savon säästöpankin isännistöt päättivät elokuussa 1974 pitämissään kokouksissa yhdistyä Etelä-Savon Säästöpankiksi. Mukana olivat Mikkeli, Pieksämäki, Kangasniemi, Ristiina, Juva ja Sulkava. Fuusio astui voimaan vuoden 1975 alussa. Siihen päättyi maamme vanhimman suomenkielisen maaseutupankin - Kangasniemen Säästöpankin - itsenäinen taival. Paikallinen päätösvalta kuitenkin säilyi luotonantotasolla 80 prosenttisesti paikallistasolla.

EteläSavossa säästöpankkileirin keskittyminen eteni täydelliseksi 1980-luvulla, kun viimeisetkin paikallispankit maakunnassa liittyivät Etelä-Savon Säästöpankkiin. Fuusiossa saavutettiin ainakin osa niistä eduista, joita niillä sanottiin tavoiteltavan. Etelä-Savon Säästöpankki pystyi sopeutumaan elinkeinoelämän rakennemuutoksiin palvelukykyä ja pankkitekniikkaa nykyaikaistamalla.
1980-luvulla Säästöpankit ryhtyivät aggressiiviseen kilpailuun markkinaosuuksista muiden pankkiryhmien kanssa kalliin markkinarahan ja ulkomailta lainattujen pääomien turvin. Säästöpankkien Keskus-Osakepankista (SKOP) käsin johdettu uhkarohkea "iske, rahasta, poistu"-kasinotalouspolitiikka johtikin säästöpankit markkinaosuuksien kasvuun, mutta löysä luotonanto 1980-luvun loppuvuosina kostautui 1990-luvun alun laman iskiessä suuriksi luottotappioiksi. Kun Säästöpankkien omat pääomat olivat otettuihin riskeihin nähden pienet, koko pankkiryhmä ajautui kriisiin ja lopulta tuhoon. Siltä ei pelastanut edes säästöpankkien fuusioiminen yhdeksi suureksi Suomen Säästöpankiksi tammikuussa 1992. Sen omisti Suomen valtio. Se katseli Suomen Säästöpankin rimpuilua vähän aikaa, kunnes päätti 22.10.1993 myydä sen terveet liiketoiminnot kilpaileville pankkiryhmille: Yhdyspankille, Kansallispankille, Postipankille ja osuuspankkiryhmille (tiedot: Kangasniemen historia 4, Erkki Laitinen, 2015).


Tämä kuva lienee otettu vuoden 1960 tienoilla - Säästöpankin rakennus vasemmalla (uusi rakennus valmistui v.1966) ja oikealla entinen Mikkelin Työväen Osuuskauppa -rakennus.


Säästöpankin uusi rakennus rakennettiin entisen puurakennuksen paikalle vuosina 1965-66:


Säästöpankin rakennus kuvattuna "by night" helmikuussa 1986 (S&J).
Kiinteistössä on sen v.1966 tapahtuneen rakentamisen jälkeen ehtinyt toimia useita liikeyrityksiä kuten alakerroksessa sijainneet Markku Saastamoisen urheiluliike, Jorvan urheiluliike (tuhoutui raivoisassa tulipalossa toukokuussa 1984), Pentti Niemisen Sähkölangot-liike, Ikosen baari, Luoma-ahon kioski, Irma Mettalon parturi-kampaamo, Seppo Turusen parturi-kampaamo, vaatetusliike Muoti-Kaija ja Esko Toivakan valokuvausliike ja videovuokraamo Kuva-Esko.
Marjatta Kärjes piti fysikaalista hoitolaitosta Fysica 70- ja 80-lukujen vaihteessa rakennuksen Puulavedentien puoleisessa pohjakerroksessa, josta sittemmin siirtyi Lahtosen apteekkirakennukseen. Entisen pankkisalin pohjoisosan tiloissa toimi hetken aikaa myös kirjakauppa, joka siirtyi sittemmin Matkahuollon lähelle Liukkosen ent. liiketaloon.
Toisen kerroksen liiketiloissa on aiemmin sijainnut kunnan hammaslääkärien toimitiloja (mm. Salama ja Aino Karjalainen 60-luvulla).
Säästöpankkikin ehti vuosien varrella vaihtaa nimeään kahdesti - ensin Merita ja myöhemmin Nordea, kunnes kyseisen pankin toiminta Kangasniemellä loppui kokonaan vuoden 2011 aikana.

(Henry Luoma-aho, sähköposti 27.1.2013): Luoma-ahon kioski oli siinä keskellä, missä nyt on pankki-automaatti. Vasemmalla puolella oli Ellen Tullisen grilli. Oikealla puolella oli Ikosen baari. Pentti Niemisen Sähkölangot-liikkeen paikalla oli aiemmin Radio- ja TV-liike Sappinen & Kauppinen.

Enso Gutzeit-yhtiön Lauri Lahtisen (Raili-vaimo) poika Ismo Lahtinen muutti tähän taloon v.1966 noin 5-vuotiaana perheensä mukana.
(Ismo Lahtinen, sähköposti 16.4.2007): Muutimme Nakertajasta Iida Viinikaisen talosta Säästöpankin taloon heti sen valmistuttua vuonna -66. Asukkaista muistan Mannisen Kalevi perheineen, Mäkelän Tarmo perheineen (pankinjohtaja) ja Palsat.
Nykyisellä apteekin paikalla toimi Markku Saastamoisen urheiluliike. Lisäksi talossa oli ainakin Ikosen baari. Asuinaika talossa jäi sen verran lyhyeksi, ettei paljoa muistikuvia siltä ajalta ole. Kirkkoniementielle muutettiin jouluna -68 ja olin aloittanut koulun syksyllä -68.

Jari Lukkarinen kuvasi Säästöpankin edustalla vuoden 1983 tienoilla (kiitos käyttöluvasta).


(Kangasniemen Kunnallislehti, 15.3.1984): Peräti neljästi on Parturi-Shop Turunen muuttanut paikkaa niiden viiden vuoden aikana, jotka Seppo Turunen on ollut Kangasniemellä. Ensin Seppo 1) aloitti säästöpankintalon yläkerrassa, mistä 2) muutti alakertaan. Sitten liike toimi jonkin aikaa 3) Satamatiellä, kun pankin rakennustöiden tieltä oli lähdettävä muualle. Nyt liike on 4) taas säästöpankin talossa, paikalla missä ennen oli Ikosen uuden baarin kabinetti - voiko sijaintia sen tarkemmin määritellä. Apuna Seppo Turusen liikkeessä työskentelee Tuula Hämäläinen.


Säästöpankin rakennuksessa sijainneen Jorvan urheiluliikkeen tuhonnut tulipalo tiistaina 29.5.1984:


Jari Lukkarinen kuvasi Säästöpankin rakennuksessa riehuneen raivoisan tulipalon surullisen näköisiä seurauksia. Kaikki tämän kuvaruudun neljä otosta tulipalosta ovat hänen kuvaamiaan (kiitos käyttöluvasta - elokuu 2015). Olli Jorvan Kone-Urheilu Ky jatkoi melko pian tulipalon jälkeen toimintaansa saman rakennuksen Puulavedentien puoleisissa alakerran tiloissa tarjoten mm. metsureille moottorisahapalveluja.




Kuvaaja Jari Lukkarinen itse muisteli (1.9.2015): Tulipalo oli toukokuussa 1984. Olin silloin ammattikoulussa Pieksämäellä, tulin varmaan Kangasniemelle iltasella näkemään tuhot.



Tämän kuvapostikortin (Karhumäki) välitti käyttöömme huhtikuussa 2013 Vesa Häkkinen Seppo Turkin kokoelmista - kiitos. Kortti on postileimattu 24.6.1974. Säästöpankkirakennuksen keskeinen sijainti Kangasniemen kirkonkylässä käy hyvin ilmi tästä kuvasta (oikeassa alakulmassa).


Etelä-Savon Säästöpankki fuusioitui vaikeuksissaan Suomen Säästöpankiksi tammikuussa 1992.
Suomen Säästöpankkikin romahti ja joutui Yhdyspankin omistukseen loppuvuodesta 1993:

Säästöpankkien lopullinen kaatuminen 22.10.1993 merkitsi muutoksia myös Kangasniemellä. Etelä-Savon Säästöpankki ei ollut valtakunnallisen kriisin syypää ainakaan merkittävissä määrin. Se kärsi vuonna 1991 kyllä 26 miljoonan luottotappiot, mutta tilinpäätös osoitti silti liikevoittoa ja tilivuoden voittoa. Pankkia on luonnehdittu säästöpankkien joukossa keskitien kulkijaksi. Sen kohtalona oli joutua hieman omien mutta pääasiassa Etelä-Suomen suurten säästöpankkien tekemien virheiden maksumieheksi. Suomen Säästöpankkiin liityttyään Etelä-Savon Säästöpankki sai mennä, kun säästöpankit pilkottiin.
Teppo Vihola on arvioinut Savon historiassa, että Etelä-Savon Säästöpankki olisi selvinnyt ongelmistaan, ellei se olisi liittynyt Suomen Säästöpankkiin. Hengissä selvisivät vain ne harvat pienehköt säästöpankit, jotka olivat jättäytyneet Suomen Säästöpankin ulkopuolelle ja joiden oma talous oli kunnossa.

Tieto Suomen Säästöpankin Kangasniemen konttorin uudesta isännästä tuli välittömästi pilkkomispäätöksen jälkeen. Säästöpankit myytiin konttoreittain niin, ettei mikään pankkiryhmä pääsisi millään paikkakunnalla määräävään markkina-asemaan. Siksi osuuspankki ei voinut tulla kyseeseen.

Säästöpankin Kangasniemen konttorin liiketoiminta siirtyi v. 1993 Suomen Yhdyspankille ja sen Mikkelin konttoriryhmälle. Näin Yhdyspankin markkinaosuus Kangasniemellä kasvoi kertaheitolla muutamasta prosentista yli 30 prosenttiin. Kaikki asiakassuhteet talletuksineen, lainoineen ja yksilöllisine tili- ja maksusopimuksineen siirtyivät sellaisinaan Yhdyspankille. Sille siirtyivät myös säästöpankin entiset työntekijät. Säästöpankin kiinteistöt jäivät kuitenkin valtion haltuun sen pankeille maksaman pankkituen vastikkeeksi.
Yhdyspankki toimi Kangasniemellä jonkin aikaa (1993-95) kahdessa konttorissa (ent. säästöpankin tilat ja matkahuolto, jonne SYP oli muuttanut rakennuksen valmistuttua 1984) ja maksoi valtiolle vuokraa entisen säästöpankin konttorin käytöstä. Pian pankki osti sen itselleen ja keskitti kaikki toimintonsa sinne (tietolähteenä mm. Kangasniemen historia 4, Erkki Laitinen, 2015).


Säästöpankin uusi isäntä (vuodesta 1993) Yhdyspankki fuusioitui v. 1995 KOP:n kanssa - syntyi Merita Pankki.



Nordea-pankin edustalla 28.8.2006 (S&J).

Merita yhdistyi ruotsalaisen NordBankenin kanssa v. 1997 - syntyi NordBanken, jonka nimi muuttui v. 2001 muotoon Nordea.

1990-luvun alun lama ja pankkikriisi näkyi katukuvassa Kangasniemelläkin - vuonna 1993 Etelä-Savon Säästöpankki (viimeisessä vaiheessa Suomen Säästöpankki) kaatui ja joutui Yhdyspankin omistukseen. Vuonna 1995 Kansallisosakepankki (KOP) oli joutunut syöksykierteeseen ja fuusioitui Yhdyspankin kanssa. Uuden jättipankin nimeksi tuli MERITA Pankki. Kahta vuotta myöhemmin (1997) Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa ja syntyi MeritaNordbanken. Vuonna 2001 pankin nimi muutettiin muotoon NORDEA. Kangasniemellä nämä vaiheet näkyivät liikekylttien alituisena vaihtamisena (Kangasniemen historia 4, Erkki Laitinen, 2015).


Nordea-pankin etupiha keräsi kuvausaikaan paljon vierailijoita niin pankkiautomaatin, Nordean kuin apteekinkin asiakkaista. Kuvattu pimeänä talviaamuna 10.12.2005 (S&J).


Nordean kulmassa sijainnut apteekki kuvattu 27.4.2006 (S&J). Kuten apteekin seinässä olevista lukuisista mainoskylteistä voi päätellä, liikerakennuksessa toimi useita muitakin yrityksiä pankin ja apteekin lisäksi: UPM, AM Database Marketing Oy, Fysikaalinen hoitolaitos Media sekä hieroja Terja Ollikaisen ja kuntohoitaja Ritva Hämäläisen toimitilat.


Apteekkinurkan Puulavedentien puoleisella osuudella kaiveltiin monttuja 11.6.2006 (S&J).


Apteekki ja Nordea kaivauksien ympäröimänä ~ 11.6.2006 (S&J).


Asuinhuoneistojen remontointia "hukkaputken" avulla ~ 22.10.2006 (S&J).



Apteekin edustalla - molemmat 26.12.2006 (S&J).


Osuuskauppaa (kulman takana Nordea) ja apteekki ~ 26.12.2006 (S&J).


Sunnuntaiaamun 5.4.2009 (S&J) rauhaa apteekilla - Länsi-Savo odotti lukijoitaan.


Apteekin edustaa kuvattuna 29.4.2009 (S&J).


Entisen Säästöpankin rakennuksen arkkitehtuuria nähtynä Puulavedentien puolelta - kuvattu 2.4.2009 (S&J). Liiketiloissa toimi kuvaushetkellä apteekki.


Nordea-pankin rakennus risteysalueen takana kuvattuna 6.2.2007 (S&J) Beckerin koulun ikkunasta.

C) Tyyne ja Hannes Virtakallio aloittivat kauppansa Kangasniemellä v. 1928 ~ jatkui vuoteen 1979 asti.


Tässä kuvassa näkyy hyvin 1960-luvun alun miljöö Otto Mannisen tien ja Puulavedentien risteysalueella - nyt kuvattuna Hokan suunnasta etelästä. Taustalla oikealla KOP-talo ja siitä vasemmalle entinen Mikkelin Työväen Osuuskauppa-rakennus, Veikko Virtakallion kauppa ja aiemmin Lauri Hurrin - sittemmin Elli Välisalon rakennus, jossa hänen parturikampaamonsa. Puulavedentie erkani länteen Virtakallion kaupan ja Hurrin/Välisalon talon välistä.

Syyskuussa 1978 paikkakunnalle muuttaneena tämän kirjoittaja ehti asioida jälkikäteen ajatellen nipin napin Virtakallion kaupassa. Muistan yhä hyvin kaupassa vallinneen miellyttävän pikkukaupan tunnelman.
Virtakallion kaupan ennenaikaiseen purkamiseen vaikutti olennaisesti se harmillinen seikka, että se oli rakennettu niin lähelle pääraitin vartta. Kun uusia liikenneratkaisuja 1970-luvun lopulla suunniteltiin, katsottiin silloisten päättäjien näkökulmasta kohdalle syntyvän liikennetulpan, ellei Virtakallion kauppaa pureta. Kauppa sijaitsi nykyistä apteekkia vastapäätä - tien toisella puolella nykyisin olevan jalkakäytävän paikalla - osittain nykyisen ajoradankin osalla. Tielinjaa korotettiin samassa yhteydessä merkittävästi.

Purkamispäätös oli kauppias Virtakalliolle kova paikka hyväksyä - hän kuoli kauppansa takahuoneessa äkilliseen sydänkohtaukseen 9.11.1979, kesken aluetta myllertävien suunnitelmien ja turhiksi tuomittujen valitusprosessien.


Vasemmalta: Tyyne Virtakallio (kuva: 1927, Dyrendahl), Hannes Virtakallio ja Veikko Virtakallio - kuvat antoi käyttöömme albumistaan Siiri Laitinen 22.1.2012.


Hannes Virtakallio ........ Tyyne Virtakallio .......... Veikko Virtakallio



Tämä kuva antaa hyvän yleisnäkymän Otto Mannisen tien ja Keskustien risteysaluelle. Ajankohta kuvassa on vuoden 1962 tienoilla. Oikeassa reunassa näkyy KOP-talo, joka valmistui v.1951. KOP-talon vasemmalla puolella näkyy vielä Albin Reinikaisen talo. Sen paikalle rakennettiin v.1970 nykyinen As.Oy Kangasniemen Keskus eli ns. Kimarintalo. Aivan kuvan vasemmassa reunassa näkyy Veikko Virtakallion kaupparakennus ja sen oikealla puolella (kävelijöiden takana) on Mikkelin Työväen Osuuskauppana kyläläisten mieliin jäänyt rakennus.


Elokuussa 1959 kaakon suunnasta otettu kuva, josta näkyy havainnollisesti, miten tiukkaan korttelimuotoon Kangasniemelläkin oli osattu aikoinaan rakentaa.

Hannes Virtakallio (ennen Strömberg) oli muuttanut Kangasniemelle v. 1928 Helsingistä ja aloitellut Tyyne-vaimonsa kanssa kauppatoimintansa kuvassa näkyvässä rakennuksessa. Perheen poika Veikko alkoi vartuttuaan olla vahvasti mukana vanhempiensa kauppatouhussa.

Siiri Laitinen muisteli (11.11.2012), miten Hannes Virtakallio paikkakunnalle tullessaan v.1928 osti kauppa- ja asuinrakennuksen itselleen sen silloiselta omistajalta Salokkaan isännältä - Otto Hokkaselta. Kyseistä rakennusta oli ennen Virtakallioiden tuloa asuttaneet monet eri vuokralaiset - esimerkiksi Seppänen.

Virtakallion kaupan ja Mikkelin Työväen Osuuskaupan rakennuksen välissä näkyy tässä kuvassa hyvin kuja, jota tuolloin epävirallisesti puheissa kutsuttiin nimellä "Rantastenkuja".
Virtakallioiden perheenjäsen Siiri Laitinen muisteli (8.6.2006) suullisesti, miten 30-luvun lopulla tuo "Rantastenkuja" pikkutytön näkövinkkelistä katseltuna tuntui olevan aikuisille vaatimattomasta leveydestään huolimatta melkoinen ideologinen kuilu kahden kaupan välillä. Yksityisyrittäjän ja työväen osuuskaupan henkilökunnat eivät kuulemma juuri tekemisissä keskenään olleet, mitä nyt hyvät huomenet saatettiin aamuisin nähdessä sanoa.
Siiri muistaa, miten hän oli kyseisellä kujalla kulkiessaan havainnut erikoisen asian: Tossavaisten makuuhuoneen ikkunan alta lähti pienten mustien muurahaisten vilkkaasti kahteen suuntaan liikennöimä polku, joka kujan poikki johti Virtakallion eteisen alle. Siiri kertoo olleensa mielissään siitä, että elleivät aikuiset naapurit oikein yhteistä säveltä olleet keskinäisessä kilvoittelussaan löytäneet, niin ainakin muurahaiset kykenivät talot omissa riennoissaan vaivattomasti yhdistämään.
Siirin mieleen on jäänyt myös, miten Rantasten kuorma-auto käytti kyseistä kujaa - kapealle kujalle auto nipin napin mahtui ja tietyissä kuopissa kuormuri jyrähdellen tärähteli niin, että talojen seinätkin tuntuivat huojahtelevan samaan tahtiin.

Jo mainittujen Virtakallion, Säästöpankin ja työväen osuuskaupan lisäksi kuvassa näkyy alhaalla oikealla Myllykosken talo, jota asustivat Jenny ja Lauri Hämäläinen.
Kuvan keskellä, Virtakallion kaupan naapurina risteyksen eteläkulmassa on nahkuri Hurrin rakennus, jossa sittemmin asui myös kihlattu Elli Välisalo. Hurrin kuoltua vuoden 1952 tienoilla Välisalo osti rakennuksen - hän piti talossa parturikampaamoa.
Hurrin/Välisalon rakennuksen eteläpuolella oli (kuvan tyhjällä tontilla) aiemmin sijainnut Hurrin ns. "nahkasavotta"-rakennus, missä nahkurilla oli pahanhajuiset parkkisammiot, joihin ladottiin nahat ja pajut kerroksittain. Eteläpäädyssä Hurrilla oli työhuone, jossa hän poisti nahoista karvat. Kyseisessä tilassa aloitteli myös nuori Toivo Laakso pitkää polkupyörien korjaajan uraansa.

Puulavedentietä vasemmalle länteen mentäessä näkyy Emil "Tipu" Tiihosen suunnittelema ja v.1950 rakentama kauppias Veikko Virtakallion kotirakennus, johon perhe muutti kaupparakennuksen pohjoispäädystä. Liikerakennus saatiin vuoden 1953 remontin jälkeen kokonaan kauppatiloiksi.
Virtakallioiden kivitaloa vastapäätä tien toisella puolella seppä Rantasen rakennus ja paja - lisäksi muita piharakennuksia.

Albin Reinikaisen rakennus näkyy omine piharakennuksineen Rantasen tontin takana. Hannes Virtakalliolla ja Albin Reinikaisella oli piharakennuksissa oma teurastamonsa, josta lihaa välitettiin Mikkeliin asti.
Aivan kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy Esko Luhangon asuinrakennus.


Nämä kaksi kuvaa ovat peräisin Siiri Laitisen kuva-albumista (annettu käyttöömme 6.10.2010). Kuvat on otettu Virtakallion sekatavarakaupan edustalla ilmeisesti aivan 40-luvun loppupuolella. Siiri on itse mukana molemmissa kuvissa lemmikkikoiran kanssa ja mukana on myös asepalvelustaan tuolloin suorittanut Veikko Virtakallio. Kuvaaja on ollut mitä ilmeisimmin Frans Toivakka lähinaapurustosta.

Tämäkin kuva on samaisesta Siiri Laitisen kuva-albumista (annettu käyttöömme 6.10.2010). Kuvassa ollaan Virtakallioiden kauppa- ja asuinrakennuksen pihapiirissä 18.9.1949. Kuvassa mukana Veikko Virtakallio, Siiri Laitinen (koira sylissä), Tyyne Virtakallio (keskellä edessä) ja oikealla Hannes Virtakallio.


Hannes Virtakallio mainosti kauppaansa Kangasniemen Kunnallislehden historiallisessa ensimmäisessä numerossa 14.10.1953.


Virtakallion kauppa- ja asuinrakennuksen sisäpihalla 1930-luvun alkupuoliskolla. Virtakallion pariskunta ja vieraileva mieshenkilö - Siiri Laitinen antoi kuvan käyttöömme 6.10.2010. Hän on pikkutyttönä edessä kuvassa mukana.

Tyyne Virtakallio ja Siiri Laitinen Virtakallion pihapiirissä 1930-luvun alkuvuosina - kuvan antoi Siiri käyttöömme 6.10.2010. Taustalla ilmeisesti Albin Reinikaisen iso piharakennus, jossa toimi Virtakallion kanssa yhteinen teurastamo.

Tämäkin kuva on Siiri Laitisen kuva-albumista (annettu käyttöömme 6.10.2010). Siiri kertoi tähän kuvaan liittyvän tarinan:
Tuona päivänä 5.3.1949 minulla ja kuvassa oikealla olevalla Irja Tullalla - myöhemmin Lappalainen, oli molemmilla kauhea flunssa. Virtakallion ja Albin Reinikaisen yhteisessä 'teurastamossa' oli kuitenkin teurastuspäivä ja jouduimme molemmat töihin. Pakkasta oli hirmuisesti ja kuten kuvasta näkyy, puimme vaatteita päällemme niin paljon kuin mahtui. Jouduimme tuona päivänä teurastustyöhön avuksi ja esiliinamme olivat aivan työn mukaisessa kunnossa. Tauolla saimme yhdessä idean, että kun nyt näytimme mielestämme 'aivan ainutlaatuisilta', meidän pitää mennä lähitalossa asuvan Frans Toivakan luokse ikuistamaan itsemme juhlakunnossa. Frans meitä hymyillen totteli ja kun kaupalla kerroin järjestetystä valokuvauksesta, saimme ideastamme lieviä moitteita.


D) Ilmakuva otettuna etelän suunnasta elokuussa 1958. Kuvasta selviää hyvin, miten Puulavedentien risteysalue on hyvin täyteen rakennettu - pieniä ja isoja erilaisiin käyttötarkoituksiin tehtyjä kauppoja, asumuksia, varastoja, pajoja (Rantanen) ja ulkohuoneita piisaa todella paljon ahtauteen asti.

Virtakallion kaupparakennuksen ja Albin Reinikaisen rakennuksen välimaaston pikkumökeissä asusteli myös mekaanikko Toivo Unhola, josta Vilho Manninen kirjassaan Kotipuolen raitit (1978) intoutui seuraavaan korkealentoiseen tekstiin:
30-luvun alusta alkaen vaikutti Kangasniemen kirkonkylässä sellainen herra kuin mekaanikko Toivo Unhola, mies joka osasi ja tahtoi oppia kaikkea mahdollista, menestyen valokuvaajana sekä sähkö- ja radiomekaanikkona. Hän oli paljon muun lisäksi lahjakas, kyvykäs henkilö tarinoimaan asiakkaille filosofioiden lisäksi muustakin kuin vakioammateistaan.
Siihen aikaan oli radioala vielä lapsenkengissään, koneiden ja äänen laita oli niin ja näin. Unhola huomasi tulleen itselleen elämänsä tilaisuuden radioiden välittäjänä ja korjaajana ja hän otti muiden tehtäviensä lisäksi uuden alan. Elämää kokeneelle ja sen todellisuuden tuntijalle ei ollut alkoholinkaan tuntemus jäänyt vieraaksi.
Koska hän oli puhelias, ei asiakkaana odottavan aika pitkäksi venynyt. Hilpeän elämäntyylin osaavana miehenä hän ei omaakaan elämäänsä ottanut kovinkaan raskaasti, vaikka sen nurjia puolia oli joutunut kokemaan.
Hänenlaisensa puhelias taituri vaikutti kylän ihmisiin piristavästi oman elävän värinsä kautta. Olin näkemässä Unholan työskentelyä ja kuulemassa hänen työniloaan, kun hän työnsä ohessa nauroi ja hyräili, sävelin, puheenparsin ja sanansutkauksin. Varmaan herra Unholalle töitä antaneet kaipaavat hänenlaistaan mekaanikkoa vielä senkin jälkeen, kun hänet oli tavoitettu suureen tuntemattomaan.
Hänen poikansa Kaarlo ja Arvo jatkavat etelässä suuren kylän vaiheilla omilla ammattialoillaan aina muuttuvassa yhteiskunnassa, ja aikanaan olivat hekin siellä jossakin, tiellä isäin astumassa.
Kyläkuvaan ilmaantui muutamia vuosia sen jälkeen, kun Unholan työskentely oli jo tunnettua, sellainen hilpeä veikko kuin Frans Toivakka, hieroja Silja Toivakan poika. Hän oli myös tarmokkuutta uhkuva kansalainen: maalari, autoilija, valokuvaaja ja niin edespäin, ja oli kokenut vähän kaikkea, jopa laulajana. Nuo taituriherrat Unhola ja Toivakka esiintyivät molemmat optimistisin piristävin mielin, ja taitoivat toistensa ammatit, olivat puheliaita ja iloisia veikkoja.


Tämä kuva on otettu 60-luvun alkupuoliskolla - uusi pankkirakennus valmistui vuoden 1966 alkupuoliskolla (rakennustyöt aloitettiin jo vuoden 1965 puolella). Kuvassa ilmeisesti äiti ja tytär kävelevät käsi kädessä keskellä tietä tulevista muutossuunnitelmista tietämättä. Istutukset ovat tehneet alueesta jo viihtyisän ja kylän keskeisimmällä raitilla riittää rauhallista idylliä.


E) Vuonna 1980 tämän sivun käsittelemä alue koki ison remontin kun keskustan tiet saivat lähes nykyisen muotonsa ja istutuksia uudistettiin edustavaan kuntoon kunnanpuutarhuri Esko Pylvänäisen johdolla.


Vuoden 1980 kunnostusremonttia - Osuuskaupan edestä kuvattu etelään, työväen osuuskauppa, Virtakallion kauppa ja Elli Välisalon rakennus ovat molemmat purettu pois. Puulavedentien risteyksestä etelään (Välisalon talon paikalta alkaen) ollaan rakentamassa kaksiosaista ja kaksikerroksista rivikerrostaloa ( As. Oy Kivipelto ).
Virtakallion ja työväen osuuskaupan paikalle on tulossa pysäköintialuetta, tässä kuvassa näkyy aluella vielä puinen varastorakennus - purkutuomion alla sekin jo kuitenkin.


Pysäköintialueella, nykyistä apteekkia vastapäätä, sijaitsi vielä v.1980 tämä Mikkelin Työväen Osuuskaupan vanha varastorakennus. Koneet jo virittelivät teräsleukojaan nälkäisinä.


F) Virtakallion kaupan ja työväen osuuskaupan paikalla on nykyisin laakea asfalttinen pysäköintialue, jolta aukiolta tämä kuva on otettu purettavana olevan vanhan Osuuskaupan rakennuksen suuntaan v.1997 (S&J).


Kangasniemen Kunnallislehti uutisoi 12.6.1975 uuden grillikioskin ilmestymisestä kirkonkylän keskustaan. Nimeksi yritykselle oli annettu Nakkimoottori. Tarkemmat tiedot grillikioskista puuttuvat. Muistan kuitenkin, että syksyllä 1978 työväen osuuskaupan paikalla olleen laakean pysäköintialueen Osuuskaupan puoleisessa kulmauksessa kuitenkin sijaitsi nakkikioski, jota ilmeisesti yhteisesti (ainakin myöhemmin) pyörittivät yhdessä (ja kai erikseenkin?) Reijo Laitinen ja Pesonen. Kyseinen nakkikioski muutti sittemmin melko piankin rantatorille ja muutamien kehitysvaiheiden jälkeen päätyi Rantagrilliksi.

Oliko uutisessa mainitulla Nakkimoottorilla mitään tekemistä edes sijaintinsa puolesta mainitun Laitisen ja Pesosen yrityksille, siitä ei toistaiseksi ole mitään tietoa.

Mainittakoon tässäkin yhteydessä, että rantatorilla toimi jo vuoden 1974 aikana (Kunnallislehdessä olleiden mainosilmoitusten perusteella) Veikan Grilli -niminen yritys, jota mainosten mukaan pyöritti Veijo Kuitunen.


G) Mainitulla pysäköintialueella on kymmenisen vuotta sijainnut Eija ja Erkki Karjalaisen lasten pyörittämä jäätelökioski. Ylempi kuva on otettu kesällä 2000 (kuva: S.Svala) ja alempi 14.5.2006 (S&J), jolloin myyntivuorossa oli Marjukka Joutsi.

H) Syksyllä 2007 tehtiin kirkonkylän torimyyntipolitiikkaan muutos, joka salli torikauppaa tehtävän varsinaisen torin lisäksi myös apteekkia vastapäisellä pysäköintialueella. Tässä 26.1.2008 (S&J) otetussa kuvassa Roinilan lihatiski on toiminnassaan lauantaipäivänä. Vain linja-auton kokoluokkaa olevien myyntipisteiden on yhä velvoitettu pysymään varsinaisella torialueella.

Roinilan 'lihatiski' kuvattuna 2.2.2008 (S&J) - kauppa käy.

Joulumyynti sujui myös vilkkaasti uudella markkinapaikalla - kuvattu 22.12.2007 (S&J).

Loskasäässä myynti jatkui vuoden 2008 puolellakin - kuvattu 12.1.2008 (S&J).

I) Vuotuinen Kangasniemi-ralli järjestettiin lauantaina 23.2.2008. Lähtöpaikka oli apteekkia vastapäätä oleva pysäköintialue. Kuvassa autojono Puulavedentien suunnasta odottamassa lähtövuoroaan (S&J).

Lähtökorokkeella auto numero #93 ~ kuskina J.Perälä ja kartanlukijana T.Hannonen (23.2.2008 - S&J).

seuraavalle sivulle #48

Sivuluettelo 1-107

etusivulle