B) Kuvassa ovat vasemmalta edestä lukien Kirsti Marttinen, Ritva Pulkkinen, Eeva Kortelainen ja Maritta Laitinen.
Keskirivissä vasemmalta Ritva Heiskanen, Liisa Pylvänäinen, Annikki Savolainen, Eila Lahikainen (tokaluokkalainen) ja Leena Laitinen.
Takarivissä vasemmalta toisen luokan Leena Hänninen, Katriina Kärkkäinen, Pirkko Jurvanen ja tunnistamatta jäänyt.

Nämä nimitykset teki Ritva Peltola (o.s. Heiskanen), joka lähetti (24.8.2008) tämän kuvan 'Rälläkän' koululaisista lukuvuodelta 1955-56 kuvattuna Vapaakirkon järvenpuoleisella pihalla. Hän on siis itse mukana kuvassa toisessa rivissä äärivasemmalla.

(Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 24.8.2008): Äitini Siiri Heiskanen muistelee, että 'Rälläkän' kouluun tulivat ekaluokalle loppuvuodesta -48 syntyneitä rauhallisempaan ympäristöön. Se selittäisi mm. sen, että esim. Annikki Savolainen tuli kirkolle Meijerinniemestä ohi parakkikoulun ja leikkitoverini Marjut Laine paloaseman naapurista taas kulki parakkikoululle. Asia ei ole aivan varma.
Tässä lukuvuoden 1955-56 kuvassa on yhdistetyn ykkös-kakkosen tyttöjä aurinkoisena talvipäivänä takarappusten edessä. Raput johtivat pieneen kulmahuoneeseen, jossa opiskeli yhdistetty luokka eka- ja tokaluokkalaisia. Aamuhartauteen ja yhteisiin tilaisuuksiin menimme salin puolelle, jossa muistaakseni oli kolmos-nelosia?
Takarappusten kautta pääsin usein livahtamaan luokkaan aamuhartauden aikana myöhästyttyäni koulun alkamisesta. Selitykset olivat moninaiset ja johtivat opettajan käynteihin kotona. Matkaa paloasemalta kouluun oli tuskin sataa metriä, silti olin usein myöhässä vaikka äiti minut lähetti hyvissä ajoin koulutielle. Vuoden viimeisenä päivänä syntyneenä 6-vuotiaana olin nuorin joukosta, siihen piikkiin silloiset ja myöhemmätkin kouluvaikeudet usein laitettiin.
Pihalla leikimme pienessä porukassa mm. 'Keisari seisoo palatsissaan'-laululeikkiä.

(Leena Pynnönen, o.s. Laitinen, sähköposti 27.8.2008): Itse aloitin kouluni Rälläkässä ja olin luokan nuorimpia (s. 30.12), joten Heiskasen olettamus aloituspaikan valinnasta pitänee paikkansa. Kävin myös parakkikoulua ja kivikoulua. Koulujen vaihdot tuntuvat aika hurjilta pienten koululaisten kannalta katsottuna. Tässä 'Rälläkän' kuvassa olen toisessa rivissä oikealla.

(Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 24.8.2008): Toinen kuva on koko poppoosta yhdessä. Eturivistä vasemmalta Ritva Heiskanen, Eeva Kortelainen, Maritta Laitinen, Ritva Pulkkinen, Kirsti Marttinen, Annikki Savolainen, Liisa Pylvänäinen ja Leena Laitinen.
Toinen rivi vasemmalta: Lehkosen velikullat, joista vasemmanpuoleinen oli toisella luokalla ja Markku ekalla, Erkki Seppänen, Markku Saloranta, Katriina Kärkkäinen, Pirkko Jurvanen, tuntematon, Pirkko (?) Heinonen ja Eila Lahikainen.
Takarivissä opettajamme Marjatta Ripatti, josta mieleeni on jäänyt erittäin mukavat muistot. En tiedä, onko totta, mutta lapsesta asti muistan kerrotun, että hän olisi ollut Aapeli Saarisalon tytär.
Opettajan vieressä Lasse Honkanen, Kari Joutsalainen, Hannu Jalava, Seppo Kääriäinen, Sakari Makkonen, Markku Pynnönen, Kari Kuitunen, Pertti Peltonen ja tunnistamaton.
Elävästi on mielessä ensimmäinen joulujuhla Rälläkässä: suuri lapsikuoro, äidin ompelema kaunis juhlapuku, loistava joulukuusi ja tiivis hikinen tunnelma. Muistan, että siellä lauloi aivan ihanasti "pikku-Seppo" Kuitunen, kuten monessa muussakin juhlassa myöhemmin, toisin kuin Kiljunen sanoo, mutta saatan olla väärässä.

(Leena Pynnönen, o.s. Laitinen, sähköposti 27.8.2008): Rälläkän ykkös/kakkos-luokan yhdistetyssä kuvassa istun (oikeassa) alareunassa suojellen silmiä kirkkaalta auringon paisteelta!

Tämän saman ikäluokan 'seikkailuvaiheita' on kerrottu luokkakuvien ja muisteluksien myötä jo sivulla #4 ja sen erikoissivulla 'Parakkikoulun lapset'.

Anna-Maija Everett (s.Pylvänäinen) Canberrasta, Australiasta lähetti tämän kuvan JK:n kautta, joka myös muokkasi tekstin ~ vastaanotettu 25.2.2009:
Kuvassa on Betanian 1. ja 2. luokka lukuvuodelta -56/57, jolloin hän oli siirtynyt 2. luokalle rukoushuone-Betaniaan eli "Rälläkkäkouluun" käytyään 1.luokan Parakkikoulussa. Anna-Maijan lisäksi tässä kuvassa on Parakkikoulusta siirtyneinä 10 tyttöä ja 5 poikaa. Vastaavasti Betaniassa edellistalvena 1.luokalla olleita oli siirretty suurelle yli 40-päiselle 2.luokalle "Kivikouluun". Mistähän moinen kierrätys mahtoi johtua ? Vanhempien toivomuksestako ?
Nämä kahden luokan oppilaat olivat yhden opettajan ohjauksessa samassa ryhmässä Betanian rakennuksen Pirtin puoleisessa huoneessa. Lisäksi suureen saliin oli sijoitettu lähes 40 oppilaan 1A -luokka.
Kuva on teknisestikin erinomainen. Vedoksen takana ei ole kuvaajan leimaa. Erkki Vassinen lienee ollut tässäkin asialla ammattimiehen ottein?
Muutaman tytön alkutunnistuksen on tehnyt kuvan lähettäjä. Loput tytöt ja pojat, yhtä lukuunottamatta, on tunnistanut Vesa Leikas. Myös Marketta Wessler (s. Pikkarainen) vahvisti muutaman nimen.
Vesa muistaa tuona lukuvuonna ryhmän opettajiksi: syyslukukaudella Rauni Haglund, kevätlukukaudella Helvi Langinkoski. Matti Pylvänäisen mukaan (31.5.2010) kuvassa oleva opettaja on Rauni Haglund.
Oppilaat, tyttöjen kaksi riviä vas. alkaen: Mirjami Laitinen, Arja Marttinen, Pirjo Muinonen, Pirjo Tulla, Kaija Manninen, Anna-Maija Pylvänäinen, Marketta Pikkarainen, Raija Hokkanen, Maija Lahikainen, Pirjo Malinen, Marjatta Luokkanen, toistaiseksi tunnistamaton ilm.1.luokan tyttö, Marjut Laine, Senja Manninen, Sirkka Laitinen, Eila Kohvakka (etunimi korjattu 31.5.2010 - pikkusisko oli Liisa) ja Senja Muinonen.
Poikien kaksi riviä vas alkaen: Seppo Pajunen, Jorma Luokkanen, Antti Mikkola, Vesa Marttinen, Vesa Leikas, Teuvo Hytönen, Osmo Virtanen, Taisto Seppänen, Matti Pylvänäinen, Harri Pulkkinen, Hannu Laitinen, Reijo Pynnönen ja Matti Kaulio.

Vesa Leikkaan muistikuvia ensimmäiseltä kouluvuodeltaan Betaniassa (25.2.2009):
Eräs edellä olevassa kuvassa oleva 1.luokan poika putosi (=luiskahti vesimärältä jään reunalta kumisaappaissaan) Pirtin rannassa välitunnilla jään nostajien avantoon. Avannolla häärineet miehet nappasivat hänet ylös ja kiireesti kiikuttivat koulun lämpimään kuivumaan. (lisäys J.K : Tuohon aikaan vielä yleisesti sahattiin irti ja nostettiin isoja jääharkkoja jäähdytystarkoituksiin. Mekaaniset jäähdytyslaitteet esim maitotiloilla olivat vasta tulevaisuutta. Paksun sahapurukerroksen eristämänä jäävarasto säilyi sulamatta kesähelteistä huolimatta) .
Sekaluokassa minusta ekaluokkalaisesta oli jännää seurata 'salaa' kakkosluokkalaisten opetusta. Joskus rohkaistuin jopa vastaamaankin, kun kukaan 2. luokkalainen ei niin tehnyt ja minä tiesin vastauksen.

(Matti Pylvänäinen, sähköposti 31.5.2010): Täsmennän hieman paria juttua tuohon 'Rälläkän' luokkakuvaan lukuvuodelta 56-57. Ensinnäkin kuvatekstissä oli epäselvyyttä opettajasta, oliko kyseessä Rauni Haglund vai Helvi Langinkoski. Voin vastata yksiselitteisesti, että kyseessä on Rauni Haglund. Rauni vaihtui Helviin jossakin vaiheessa kevätlukukauden kuluessa.
Toiseksi samassa kuvatekstissä mainittiin tytöistä Liisa Kohvakka. Kysessä ei ole kuitenkaan Liisa vaan hänen vuotta vanhempi sisarensa Eila. Tunsin nämä sisatukset erityisen hyvin siksi, että asuin alakouluaikoina heidän kanssaan samassa pihapiirissä Leppäniemessä.
Edelleen Leikkaan Vesan muistelosta avantoon pudonneesta pojasta. Varsin hyvin Vesan mieleen näyttää tapaus jääneen. Täsmennän kuitenkin hieman. Kyseessä ei ollut luiskahtaminen eivätkä jalkineina kumisaappaat, vaan tuohon aikaan yleiset huopatöppöset. Oli kova pakkanen ja vesi jäännostoavannossa oli nopeasti vetäytynyt ohueen riitteeseen ja kyseinen poika lähti kokeilemaan kestääkö jää kävellä. No, eihän se kestänyt ja alkoi avantouintiharrastukseni, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Tosin välillä oli kymmenien vuosien pituinen ei-aktiivinen kausi.

Betanian eteläpääty on kuvassa siis oikealla vielä vuoraamattomana hirsirakennuksena. 'Satamatien' toiselta puolelta näkyy Ikosen maatalouskaupparakennuksen eteläinen kulma, jossa tuolloin on sijainnut 'Urheilu ja Radio'-liike.
Aira Laakso vahvisti (26.2.2009) oletuksemme, että kyseessä oli Aira ja Toivo Laakson pitämä liike. Aira muisteli heidän pitäneen liikettään kyseisessä liiketilassa vuosien 1956-58 ajan, jonka jälkeen he olivat siirtyneet KOP-talon tiloihin. Aira kertoi myös, että he olivat samalla jättäneet radiot pois toimenkuvastaan, koska radioita myytiin tuolloin kirkonkylällä monissa eri liikkeissä ja lisäksi verottajan kanssa oli ollut turhan työlästä urheiluvälineiden ja radioiden vaatiessa erilliset 'verotusbyrokratiat'.
Ikosen maatalousrakennuksen pihasta erottuu autoilija Muurisen kuorma-auto, Muuriset asuivat talossa sota-ajalta aina 1980-luvulle asti.
Aivan kuvan yläreunassa erottuu 'Savonseudun' rakennus ja sen edessä vielä tuolloin sijainnut matalampi, pitkä ulkopiharakennus.

Tässä kuvassa on Betanian 1. luokka lukuvuodelta 1956-57. Kuvan lähettäjä on Anna-Maija Everett (s.Pylvänäinen) Canberrasta, Australiasta (25.2.2009). Kuvan 'ekaluokkalaisiin' kuuluu Anna-Maijan pikkuveli Matti.
Opettaja takana vasemmalla on Taimi Kuronen.
Muurisen pihalla olevan kuorma-auton lähettyvillä näkyy nyt kaksi miestä puuhailemassa, muutoin edelliseen kuvaan verrattuna ei muutosta ole ehtinyt tapahtua.

(JK, 9.3.2009): Kuvan lähettäjä Anna-Maija Everett (s. Pylvänäinen) on nimennyt pikkuveljensä Matin lisäksi naapurin tytön Anna-Liisa Ukkosen ja Matti Marttisen. Vesa Leikas on vahvistanut muutaman JK:n tunnistuksen ja tunnistanut loput pojat yhtä lukuunottamatta. Useita tyttöjä on vielä tunnistamatta. Betanian suureen saliin sijoitetussa luokassa on tässä kuvassa on 32 oppilasta. Olemme merkinneet vielä tunnistamattomat XX -merkillä:
Tytöt eturivi vas: 1) XX, 2) XX, 3) XX, 4) Marjo Suomi, 5) XX, 6) XX, 7) XX .
tytöt, 2.rivi vas: 1) XX, 2) XX, 3) Paula Muurinen, 4) XX, 5) XX, 6) Anna-Liisa Ukkonen, 6) XX, 7) XX.
poikien kaksi riviä vas: 1) Pekka Pynnönen, 2) Heikki Pynnönen, 3) Hannu Partti, 4) Matti Marttinen, 5) Jukka Rislahti, 6) Keijo Ylönen, 7) Timo Puolakka 8) Pauli Häkkinen 9) Matti Pylvänäinen 10) Eino Lopperi 11) Vesa Tissari, 12) Reino Saajamaa 13) Kari Marttinen, 14) XX, 15) Martti Tullinen, 16) Timo Kupila ja 17) Seppo Ursin.

Samainen ikäluokka kuin edellä - nyt 2. luokka 1957-58 - luokkakuvassaan Betanian salissa. Kuvan lähettänyt Anna-Maija Everett (s. Pylvänäinen), jonka pikkuveli Matti on mukana kuvassa. Kuvasta näkee mukavasti ajan koululaisten vaatetusmuotia ja koululaukkumalleja.

D) Tämä kuva Husson talosta on peräisin Hussojen suvun kuva-albumeista - Anita Konttinen ja Satu Kontio (molemmat siis 'Husson' sukua) järjestivät kuvan käyttöömme syksyllä 2010. Hussojen talo purettiin v.1984.

Husson talo kuvattuna 1950-luvun alussa. Kuva Hussojen vanhasta perhealbumista (Konttinen & Kontio, os. Husso - 2010/11). Nimismies Toivo Lahikaisen talo valmistui v.1958 'Satamatien' ja 'Toritien' kulmaukseen eli keskelle etualan kuraista tieosuutta.

Husson sisäpihalta - taustalla Laakson talo. Tästä kuvasta on tiedossa seuraava tieto: Svenin Audi. Kuva Hussojen vanhasta perhealbumista (Konttinen/Kontio 2010/11).

Husson sisäpihalta tämäkin - pihalla nyt kääpiöauto tai hytillinen skootteri eli saksalainen Messerschmitt. Takana EMW-merkkinen moottoripyörä. Poika kuvassa on nimeltään Jukka. Kuvausaika lienee vuoden 1960 tietämillä. Kuva Hussojen vanhasta perhealbumista (Konttinen/Kontio 2010/11).

(Wikipedia, 2010): Messerschmitt KR (Kabinenroller) on saksalaisen Regensburger Stahl- u. Maschinenbau':n, myöhemmin Fahrzeug und Maschinenbau GmbH Regensburgin vuosien 1957 ja 1964 välillä valmistama kahden hengen kolmipyöräinen kääpiöauto. Suomessa Messerschmittit rekisteröitiin moottoripyöriksi.

E) Laakson talo (Aira ja Toivo) - kuvattu 23.11.1980 (S&J). Talon omisti 30-luvulla Elvi Laitinen, joka piti liiketilassa kahvilaa. Tauno Kuitunen oli rakennuksen seuraava omistaja, hänellä oli talossa sekatavarakauppa. Laakso piti talon liiketaloissa omaa liikettään, jonka hän sittemmin siirsi ensin mm. Kansallisosakepankin taloon (nyk. Honkonen) ja myöhemmin Kimarintalon itäpäätyyn. Albin Reinikaisen kellarissakin Toivo Laaksolla oli hetken pyöräkorjaamo. 80-luvulla Laakson talon liikehuoneistossa aloitti venekauppojaan Ilkka Lehto, jolla nykyisin on "Puula Sport" läheisessä torinreunan kerrostalon pohjoispäädyssä (entiset Alkon tilat). Nykyiset liiketilat melkein näkyvät aivan kuvan vasemmassa reunassa.

L) Kesällä 1985 Pirtin tarinan loppuluvuksi muodostui suomalaisten nuorenpolven nykytaiteilijoista muodostuneen ryhmän saapuminen Kangasniemelle kunnan silloisen kulttuurisihteeri Hannu Hyvösen johdolla.
Suomen Aino-näyttelyä varten ryhmä valtasi Pirtin muutamaksi viikoksi ja teki siitä sisältä ja ulkoa selvää - heidän terminologiassaan kokonaistaideteoksen. Tilataide oli silloin muotikäsite maailmalla. Hiljaisen kirkonkylän elämässä taiteilijoiden luova elämöinti ja performanssitaiteen ryhmäalastonuinnit kylän keskustan rivitalorannassa jättivät elämään paljon taiteen kauhutarinoita.

Oli miten oli, ei pidä unohtaa, että taiteilijoiden joukossa oli mukana myös monia jo tuolloin todellisiksi taiteilijoiksi luokiteltuja persoonia, kuten Alpo Jaakola. Myös Erkki Pirtolan nimi tunnettiin jo 80-luvun puolivälissä nuorten nykytaiteilijoimme etunokassa (kuvat: S&J).

Pirtin katolla näkyy tässäkin kuvassa valkoinen maaliviiru. Se oli syntynyt Aino-taidetapahtumassa jonkun taiteilijan kaadettua järisyttävän inspiraation vallassa katonharjalle ämpärillisen valkoista, juoksevaa maalia. Kun samoihin aikoihin Kiviniemen seuduille oltiin juuri pystytetty Veikko Haukkavaaran Sotka-linnun suurikokoinen patsas, niin kylänmiesten toteamuksena kuultiin kyseisestä Pirtin katon valkoisesta maalijäljestä: Se sotkalintu on nyt käynyt sitten Pirtin katolla paskomassa.

Aino-näyttelyn taiteilijoiden käsittelyssä Pirtin pitkän historian nähnyt juhlasali sai käsittelyn, missä hakaristit ja Aku Ankat yhdessä melskeessä jyräsivät kaiken historian havinan alleen. Monet kangasniemeläiset pahoittivat mielensä Pirtin saamasta loppuhäväistyksestä, liittyihän rakennukseen paljon erilaisia nuoruudenkokemuksia ja myös kipeitä sota-aikaisia (lopullisiakin) lähdön muistoja (kuva: S&J).

Kangasniemen Kunnallislehti omisti kesäkuun 20. päivänä 1985 lähes puoli sivua Suomen Aino-näyttelylle ja artikkeli oli otsikoitu Pitääkö Pirtin kokea tämäkin.
Jutun kirjoittajaa ei mainittu, mutta kirjoitus perustui kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mikko Tyrväisen ja kulttuurisihteeri Hannu Hyvösen eriäviin mielipiteisiin. Mainittakoon, että julkaistusta tekstistä käy ilmi, ettei lopullista päätöstä Pirtin kohtalosta vielä tuolloin oltu vielä tehty ~ tilateoskäsittelystä huolimatta.
"Sen vielä ymmärtäisi, jos näyttely olisi sisätiloissa, mutta nyt itse rakennuksen suhteen on menetelty mauttomasti", mittaili Mikko Tyrväinen tuntojaan. Varsin kovin sanoin näkemäänsä ja kokemaansa reagoinut valtuustomme keulamies oli vihainen ja syy oli lähinnä Suomen Ainossa ja sen myötä Pirtin saamassa uudessa ulkoasussa.
"Rakennus on kokenut vuosikymmenten aikana paljon, mutta tällaista se ei olisi missään nimessä ansainnut", Tyrväinen jatkoi.
"Mitään korvaamatonta vahinkoa ei Pirtille ole tapahtunut. Kyse on pelkästään ihmisten mielistä ja moraalista lähtenyttä närkästystä", painottaa puolestaan järjestelyistä vastaava kulttuurisihteeri Hannu Hyvönen.
Hyvösen mielestä on täysin hurskastelua puhua Pirtin kovasta kohtalosta, kun kukaan ei ole vakavissaan ollut sitä kunnostamassa.
"Minä ainakin olen tyytyväinen tulokseen sanokoot muut mitä tahansa", toteaa Hyvönen.
"Tilataide on kertakäyttötaidetta ja sen kohtalo voi olla vaikka kaatopaikka. Museotavarasta ei suinkaan ole kysymys. Koko tilataide-käsite on kangasniemeläisille vieras. Toivottavasti näyttely laukaisee paikkakunnalla vallitsevia apatioita", jatkaa Hyvönen.
"Jos tehdyt työt halutaan näyttelyn jälkeen poistaa, niin kyseessä on yhden päivän urakka talkooporukalle. Vaikka kävijöiden mielestä Pirtti olisi nyt minkä näköinen hyvänsä, niin nyt se on ainakin huomion keskipiste", Hyvönen toteaa.

(Hannu Hyvönen, sähköposti 26.3.2010): En väistä vastuutani viimeisen taidetapahtuman aloitteentekijänä. Mutta kerronpa kuitenkin etten itse hyväksynyt Pirtin töhrimistä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kulissien ym töhrimistä. Hankkeeseen lähtiessämme meillä oli Mörön taiteilijapariskunnan kanssa visio aivan toisenlaisesta tapahtumasta joka olisi voinut auttaa Pirtin pelastamista purkamiselta.
Pääkaupunkiseudun graffititaidesuuntausta vetänyt ja suoraan New Yorkista tapahtumaan tullut Erkki Pirtola kuitenkin otti täysin ohjat käsiinsä ja käynnisti töhrinnän enkä kyennyt häntä ja muita pysäyttämään.
Koko tapahtuma oli minulle hyvin traumaattinen kokemus ja kun huomasin että Pirtola rakensi tapahtumasta jonkunlaista kulttuurilegendaa ja oman uransa taidemeriittiä kirjoitin koko näyttelystä hyvin kriittisen kirjoituksen Taide-lehteen.
Mutta niin kävi, että taidetapahtuma vain vauhditti Pirtin purkua ja varmasti loukkasi paikallisia kulttuurihistorian ja vanhojen rakennusten ystäviä.
Nyt - tässä yhteydessä - lähinnä halusin kertoa oman näkökulmani tuohon 25 vuoden takaiseen juttuun.
terv. Hannu Hyvönen.

'Aino'-näyttely on päättynyt Pirtillä kesällä 1985. MH on kuvannut sen, mitä hänen isänsä aikoinaan maalaamista Pirtin kiitosta saaneista lavasteista on vierailevien nykytaiteilijoiden jäljiltä jäänyt. Kuva puhukoon puolestaan.

Pirtin kohtalonkysymyksistä - puretaanko vai kunnostetaanko - oli käyty mm. Kangasniemen Kunnallislehdessä kiivastakin ja voimakkaiden tunteiden sävyttämää keskustelua ja väittelyä koko 1980-luvun alkupuolen ajan. Suomen Aino-näyttelylle luvan antaminen oli jälkikäteen ajatellen viimeinen niitti keskusteluille, taiteilijaryhmän vierailun jäljiltä Pirtti oli kieltämättä surullinen näky purkamiseensa saakka.
"Pirtti itkee", totesi kirjoittajalle Pirtin ohi kulkevalla rantatiellä eräs vanhempi paikkakuntalainen mieshenkilö katsellessaan lumivalkeasta maastosta erottuvaa autioitunutta, kirjavaa rakennusta.

Taideteoksena kirjavaksi maalatun Pirtin kuva julkaistiin amerikkalaisessa taidelehdessä - se tuskin lohdutti yhtään niitä, jotka olivat kokeneet Pirtin loppunäytöksenä katkerana paikallishistorian ja henkilökohtaisten muistojen häväistyksenä.