20) Satamatie - kirkolta torille - ja Pirtille:
1950-luvulta 1980-luvun loppuun.

osa 2 : Betaniasta torinkulmille ja Pirtin tuho.

(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 31.5.2019)

A) Rukoushuone Betania (Vapaakirkko) keltaisessa asussaan. Ylempi kuva otettu 22.11.1980 (S&J). Takaa näkyy kadunvarressa Husson talo ja torin yli pilkistää vielä paloasemankin kulmaus. Alempi kuva on otettu hieman myöhemmin 80-luvulla (S&J).

(Leena Enqvist, 11.6.2016): "Vapaakirkko Satamatiellä. Tuossa rakennuksessa aloitti äitini kirjastonhoitajan työnsä joskus 60-luvun alkupuolella."

Vuosina 1912-13 Kangasniemelle kotiutui vapaakirkollinen, Amerikasta kotoisin oleva Christian Endeavour-liike ("CE"), joka myöhemmin sulautui Suomen Vapaakirkkoon. Kunnallisneuvos Matti Ikonen teki merkittävän lahjoituksen 1920-luvun alussa (asuessaan jo Helsingissä) Betania-rukoushuoneen rakentamiseksi. Kangasniemen päässä Matti Ikosen poika Vilho J. Ikonen myös rahallisesti merkittävästi tuki Betania-rukoushuoneen rakennushanketta ja hänen vaimonsa Milma esiintyi innokkaasti Kangasniemellä liikkeen toiminnassa.
Kun Betania vuosien 1921-22 tienoilla valmistui, syntyi kyläläisten puhekieleen ko. rukoushuoneesta leikinomainen muoto Ikosen kirkko. Paikkaa on kyläläisten puheissa kutsuttu nimellä Rälläkkä, mikä nimitys ilmeisesti oli saanut alkunsa siellä esiintyneestä kielilläpuhumisen ilmiöstä, mikä oli kyläläisten mieliä kai hämmentänytkin.

Milma Ikonen toimi v. 1929 perustetun Kangasniemen Rukoushuoneyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana. Betanian tiloissa on eri aikoina toiminut mm. kirkonkylän kansakoulun alaluokkia, suojeluskunnan esikunta ja kunnan pääkirjastokin. 60-luvun loppupuolella Vapaakirkon rakennuksessa asui mm. Rädyn perhe.

(Jukka Kiljunen, sähköposti 2.7.2006): Betaniaa kutsuttiin rälläkäksi. Olen kuullut muuallakin päin vapaiden suuntien kokoontumishuoneita noin nimitettävän. Nimitys tulee juuri tuosta tosiuskovaisten harrastamasta äänekkäästä ja spontaanista ylistyksestä.
Rälläkkäkouluksi sanotussa Betaniassa oli siis yksi ja osan aikaa kai kaksikin alaluokkaa minun parakkikouluni ohella. Varmaan edullinen ratkaisu niin kunnalle kuin kiinteistön omistajallekin, koska tilat olivat päivisin vapaana. Meitäkin oli 2. vuonna kivikoulun meijerinpuoleisessa alakerran isossa luokassa 43 tai 45. Rinnakkaisluokka Rälläkkäkoulussa saattoi olla hieman pienempi. Sodanjälkeiset ikäluokathat alkoivat kaikkein suurimman, 47-vuosikerran jälkeen pienetä. Mutta ajatella, että yksin kirkonkylän koulupiirissä syntyi huippuvuosina vähintään 70-80 vauvaa.
Alaluokkien joulu- ja kevätjuhlat aikanani pidettiin Rälläkkäkoulun salissa.
Ekaluokan joulujuhlasta v.-55 yksi episodi: Muistan, kun juhlassa lauloi soolona "Heinillä härkien kaukalon" Pekkasen Matti. Minua vuoden edellä. Siirtolaisvanhempien poika muistaakseni Tissarinkylästä päin.

Betaniassa järjestettiin myös majoitusta Yhteiskoulun oppilaille, joilla oli liian pitkä kotimatka käydä koulua kotoa käsin. Eini Strengell (o.s. Patrikainen) kirjoitti "Kangasniemen Yhteiskoulu 1925-50"-kirjassa seuraavasti:
Olimme ensimmäisen lukuvuotemme 1949-50 serkkuni Elina Patrikaisen (nyk. Junni) kanssa kortteeria kirkolla, koska ei ollut vielä Lapaskankaan oikotietä Salmenkylään Multamäelle kotiini. Asuimme Betaniassa eli Ikosen kirkossa toisessa päädyssä. Vuokraemäntämme oli Tarkkalan tyttäriä. Urho Kekkosen äiti oli saman talon tyttäriä (Pylvänäisiä).

Kangasniemen Kunnallislehdessä mainosti 14.10.1953 (lehden historian ensimmäisessä numerossa) vaatturi V.J.Pyykkönen palveluksiaan.

Kangasniemen Kunnallislehden historian toisessa numerossa mainosti 21.10.1953 vaatturi V.J.Pyykkönen edelleen palveluksiaan - toimitiloina hänellä oli 'Betanian talo'.

Nämä kaksi kuvaa ovat Betanian sisätiloista. Ylemmässä kuvassa puhumassa evankelista Sanni Virnes Mikkelistä. Huomaa alemmassa kuvassa keskimmäisen istujan oikealla puolella lapsen katse penkkien välissä (1995) (Kuvat: S.Svala).

17.10.2006 Matti Hoviniemen ystävällisellä avustuksella saimme tähän näytille Vapaakirkon alkuperäiset piirustukset vuodelta 1921. Suunnittelija oli läheisen apteekkitalon poika, arkkitehti Hilding Ekelund (taidemaalari Ragnarin pikkuveli), jonka piirrostyyli kuvasta käy selkeästi esille. Piirustuksista käy ilmi myös se, että rukoushuoneen julkisivu on säilynyt alkuperäisessä asussaan aina nykypäiviin asti. Piirustuksissa näkyy oven edessä kaariaiheinen kuisti, jota 'aikalaiset eivät muista toteutetun'.

Betania eli Vapaakirkko (Rälläkkä) toimi myös koulutiloina:

B) Kuvassa ovat vasemmalta edestä lukien Kirsti Marttinen, Ritva Pulkkinen, Eeva Kortelainen ja Maritta Laitinen.
Keskirivissä vasemmalta Ritva Heiskanen, Liisa Pylvänäinen, Annikki Savolainen, Eila Lahikainen (tokaluokkalainen) ja Leena Laitinen.
Takarivissä vasemmalta toisen luokan Leena Hänninen, Katriina Kärkkäinen, Pirkko Jurvanen ja tunnistamatta jäänyt.

Nämä nimitykset teki Ritva Peltola (o.s. Heiskanen), joka lähetti (24.8.2008) tämän kuvan 'Rälläkän' koululaisista lukuvuodelta 1955-56 kuvattuna Vapaakirkon järvenpuoleisella pihalla. Hän on siis itse mukana kuvassa toisessa rivissä äärivasemmalla.

(Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 24.8.2008): Äitini Siiri Heiskanen muistelee, että 'Rälläkän' kouluun tulivat ekaluokalle loppuvuodesta -48 syntyneitä rauhallisempaan ympäristöön. Se selittäisi mm. sen, että esim. Annikki Savolainen tuli kirkolle Meijerinniemestä ohi parakkikoulun ja leikkitoverini Marjut Laine paloaseman naapurista taas kulki parakkikoululle. Asia ei ole aivan varma.
Tässä lukuvuoden 1955-56 kuvassa on yhdistetyn ykkös-kakkosen tyttöjä aurinkoisena talvipäivänä takarappusten edessä. Raput johtivat pieneen kulmahuoneeseen, jossa opiskeli yhdistetty luokka eka- ja tokaluokkalaisia. Aamuhartauteen ja yhteisiin tilaisuuksiin menimme salin puolelle, jossa muistaakseni oli kolmos-nelosia?
Takarappusten kautta pääsin usein livahtamaan luokkaan aamuhartauden aikana myöhästyttyäni koulun alkamisesta. Selitykset olivat moninaiset ja johtivat opettajan käynteihin kotona. Matkaa paloasemalta kouluun oli tuskin sataa metriä, silti olin usein myöhässä vaikka äiti minut lähetti hyvissä ajoin koulutielle. Vuoden viimeisenä päivänä syntyneenä 6-vuotiaana olin nuorin joukosta, siihen piikkiin silloiset ja myöhemmätkin kouluvaikeudet usein laitettiin.
Pihalla leikimme pienessä porukassa mm. 'Keisari seisoo palatsissaan'-laululeikkiä.

(Leena Pynnönen, o.s. Laitinen, sähköposti 27.8.2008): Itse aloitin kouluni Rälläkässä ja olin luokan nuorimpia (s. 30.12), joten Heiskasen olettamus aloituspaikan valinnasta pitänee paikkansa. Kävin myös parakkikoulua ja kivikoulua. Koulujen vaihdot tuntuvat aika hurjilta pienten koululaisten kannalta katsottuna. Tässä 'Rälläkän' kuvassa olen toisessa rivissä oikealla.

(Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 24.8.2008): Toinen kuva on koko poppoosta yhdessä. Eturivistä vasemmalta Ritva Heiskanen, Eeva Kortelainen, Maritta Laitinen, Ritva Pulkkinen, Kirsti Marttinen, Annikki Savolainen, Liisa Pylvänäinen ja Leena Laitinen.
Toinen rivi vasemmalta: Lehkosen velikullat, joista vasemmanpuoleinen oli toisella luokalla ja Markku ekalla, Erkki Seppänen, Markku Saloranta, Katriina Kärkkäinen, Pirkko Jurvanen, tuntematon, Pirkko (?) Heinonen ja Eila Lahikainen.
Takarivissä opettajamme Marjatta Ripatti, josta mieleeni on jäänyt erittäin mukavat muistot. En tiedä, onko totta, mutta lapsesta asti muistan kerrotun, että hän olisi ollut Aapeli Saarisalon tytär.
Opettajan vieressä Lasse Honkanen, Kari Joutsalainen, Hannu Jalava, Seppo Kääriäinen, Sakari Makkonen, Markku Pynnönen, Kari Kuitunen, Pertti Peltonen ja tunnistamaton.
Elävästi on mielessä ensimmäinen joulujuhla Rälläkässä: suuri lapsikuoro, äidin ompelema kaunis juhlapuku, loistava joulukuusi ja tiivis hikinen tunnelma. Muistan, että siellä lauloi aivan ihanasti "pikku-Seppo" Kuitunen, kuten monessa muussakin juhlassa myöhemmin, toisin kuin Kiljunen sanoo, mutta saatan olla väärässä.

(Leena Pynnönen, o.s. Laitinen, sähköposti 27.8.2008): Rälläkän ykkös/kakkos-luokan yhdistetyssä kuvassa istun (oikeassa) alareunassa suojellen silmiä kirkkaalta auringon paisteelta!

Tämän saman ikäluokan 'seikkailuvaiheita' on kerrottu luokkakuvien ja muisteluksien myötä jo sivulla #4 ja sen erikoissivulla 'Parakkikoulun lapset'.

Anna-Maija Everett (s.Pylvänäinen) Canberrasta, Australiasta lähetti tämän kuvan JK:n kautta, joka myös muokkasi tekstin ~ vastaanotettu 25.2.2009:
Kuvassa on Betanian 1. ja 2. luokka lukuvuodelta -56/57, jolloin hän oli siirtynyt 2. luokalle rukoushuone-Betaniaan eli "Rälläkkäkouluun" käytyään 1.luokan Parakkikoulussa. Anna-Maijan lisäksi tässä kuvassa on Parakkikoulusta siirtyneinä 10 tyttöä ja 5 poikaa. Vastaavasti Betaniassa edellistalvena 1.luokalla olleita oli siirretty suurelle yli 40-päiselle 2.luokalle "Kivikouluun". Mistähän moinen kierrätys mahtoi johtua ? Vanhempien toivomuksestako ?
Nämä kahden luokan oppilaat olivat yhden opettajan ohjauksessa samassa ryhmässä Betanian rakennuksen Pirtin puoleisessa huoneessa. Lisäksi suureen saliin oli sijoitettu lähes 40 oppilaan 1A -luokka.
Kuva on teknisestikin erinomainen. Vedoksen takana ei ole kuvaajan leimaa. Erkki Vassinen lienee ollut tässäkin asialla ammattimiehen ottein?
Muutaman tytön alkutunnistuksen on tehnyt kuvan lähettäjä. Loput tytöt ja pojat, yhtä lukuunottamatta, on tunnistanut Vesa Leikas. Myös Marketta Wessler (s. Pikkarainen) vahvisti muutaman nimen.
Vesa muistaa tuona lukuvuonna ryhmän opettajiksi: syyslukukaudella Rauni Haglund, kevätlukukaudella Helvi Langinkoski. Matti Pylvänäisen mukaan (31.5.2010) kuvassa oleva opettaja on Rauni Haglund.
Oppilaat, tyttöjen kaksi riviä vas. alkaen: Mirjami Laitinen, Arja Marttinen, Pirjo Muinonen, Pirjo Tulla, Kaija Manninen, Anna-Maija Pylvänäinen, Marketta Pikkarainen, Raija Hokkanen, Maija Lahikainen, Pirjo Malinen, Marjatta Luokkanen, toistaiseksi tunnistamaton ilm.1.luokan tyttö, Marjut Laine, Senja Manninen, Sirkka Laitinen, Eila Kohvakka (etunimi korjattu 31.5.2010 - pikkusisko oli Liisa) ja Senja Muinonen.
Poikien kaksi riviä vas alkaen: Seppo Pajunen, Jorma Luokkanen, Antti Mikkola, Vesa Marttinen, Vesa Leikas, Teuvo Hytönen, Osmo Virtanen, Taisto Seppänen, Matti Pylvänäinen, Harri Pulkkinen, Hannu Laitinen, Reijo Pynnönen ja Matti Kaulio.

Vesa Leikkaan muistikuvia ensimmäiseltä kouluvuodeltaan Betaniassa (25.2.2009):
Eräs edellä olevassa kuvassa oleva 1.luokan poika putosi (=luiskahti vesimärältä jään reunalta kumisaappaissaan) Pirtin rannassa välitunnilla jään nostajien avantoon. Avannolla häärineet miehet nappasivat hänet ylös ja kiireesti kiikuttivat koulun lämpimään kuivumaan. (lisäys J.K : Tuohon aikaan vielä yleisesti sahattiin irti ja nostettiin isoja jääharkkoja jäähdytystarkoituksiin. Mekaaniset jäähdytyslaitteet esim maitotiloilla olivat vasta tulevaisuutta. Paksun sahapurukerroksen eristämänä jäävarasto säilyi sulamatta kesähelteistä huolimatta) .
Sekaluokassa minusta ekaluokkalaisesta oli jännää seurata 'salaa' kakkosluokkalaisten opetusta. Joskus rohkaistuin jopa vastaamaankin, kun kukaan 2. luokkalainen ei niin tehnyt ja minä tiesin vastauksen.

(Matti Pylvänäinen, sähköposti 31.5.2010): Täsmennän hieman paria juttua tuohon 'Rälläkän' luokkakuvaan lukuvuodelta 56-57. Ensinnäkin kuvatekstissä oli epäselvyyttä opettajasta, oliko kyseessä Rauni Haglund vai Helvi Langinkoski. Voin vastata yksiselitteisesti, että kyseessä on Rauni Haglund. Rauni vaihtui Helviin jossakin vaiheessa kevätlukukauden kuluessa.
Toiseksi samassa kuvatekstissä mainittiin tytöistä Liisa Kohvakka. Kysessä ei ole kuitenkaan Liisa vaan hänen vuotta vanhempi sisarensa Eila. Tunsin nämä sisatukset erityisen hyvin siksi, että asuin alakouluaikoina heidän kanssaan samassa pihapiirissä Leppäniemessä.
Edelleen Leikkaan Vesan muistelosta avantoon pudonneesta pojasta. Varsin hyvin Vesan mieleen näyttää tapaus jääneen. Täsmennän kuitenkin hieman. Kyseessä ei ollut luiskahtaminen eivätkä jalkineina kumisaappaat, vaan tuohon aikaan yleiset huopatöppöset. Oli kova pakkanen ja vesi jäännostoavannossa oli nopeasti vetäytynyt ohueen riitteeseen ja kyseinen poika lähti kokeilemaan kestääkö jää kävellä. No, eihän se kestänyt ja alkoi avantouintiharrastukseni, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Tosin välillä oli kymmenien vuosien pituinen ei-aktiivinen kausi.

Betanian eteläpääty on kuvassa siis oikealla vielä vuoraamattomana hirsirakennuksena. 'Satamatien' toiselta puolelta näkyy Ikosen maatalouskaupparakennuksen eteläinen kulma, jossa tuolloin on sijainnut 'Urheilu ja Radio'-liike.
Aira Laakso vahvisti (26.2.2009) oletuksemme, että kyseessä oli Aira ja Toivo Laakson pitämä liike. Aira muisteli heidän pitäneen liikettään kyseisessä liiketilassa vuosien 1956-58 ajan, jonka jälkeen he olivat siirtyneet KOP-talon tiloihin. Aira kertoi myös, että he olivat samalla jättäneet radiot pois toimenkuvastaan, koska radioita myytiin tuolloin kirkonkylällä monissa eri liikkeissä ja lisäksi verottajan kanssa oli ollut turhan työlästä urheiluvälineiden ja radioiden vaatiessa erilliset 'verotusbyrokratiat'.
Ikosen maatalousrakennuksen pihasta erottuu autoilija Muurisen kuorma-auto, Muuriset asuivat talossa sota-ajalta aina 1980-luvulle asti.
Aivan kuvan yläreunassa erottuu 'Savonseudun' rakennus ja sen edessä vielä tuolloin sijainnut matalampi, pitkä ulkopiharakennus.

Tässä kuvassa on Betanian 1. luokka lukuvuodelta 1956-57. Kuvan lähettäjä on Anna-Maija Everett (s.Pylvänäinen) Canberrasta, Australiasta (25.2.2009). Kuvan 'ekaluokkalaisiin' kuuluu Anna-Maijan pikkuveli Matti.
Opettaja takana vasemmalla on Taimi Kuronen.
Muurisen pihalla olevan kuorma-auton lähettyvillä näkyy nyt kaksi miestä puuhailemassa, muutoin edelliseen kuvaan verrattuna ei muutosta ole ehtinyt tapahtua.

(JK, 9.3.2009): Kuvan lähettäjä Anna-Maija Everett (s. Pylvänäinen) on nimennyt pikkuveljensä Matin lisäksi naapurin tytön Anna-Liisa Ukkosen ja Matti Marttisen. Vesa Leikas on vahvistanut muutaman JK:n tunnistuksen ja tunnistanut loput pojat yhtä lukuunottamatta. Useita tyttöjä on vielä tunnistamatta. Betanian suureen saliin sijoitetussa luokassa on tässä kuvassa on 32 oppilasta. Olemme merkinneet vielä tunnistamattomat XX -merkillä:
Tytöt eturivi vas: 1) XX, 2) XX, 3) XX, 4) Marjo Suomi, 5) XX, 6) XX, 7) XX .
tytöt, 2.rivi vas: 1) XX, 2) XX, 3) Paula Muurinen, 4) XX, 5) XX, 6) Anna-Liisa Ukkonen, 6) XX, 7) XX.
poikien kaksi riviä vas: 1) Pekka Pynnönen, 2) Heikki Pynnönen, 3) Hannu Partti, 4) Matti Marttinen, 5) Jukka Rislahti, 6) Keijo Ylönen, 7) Timo Puolakka 8) Pauli Häkkinen 9) Matti Pylvänäinen 10) Eino Lopperi 11) Vesa Tissari, 12) Reino Saajamaa 13) Kari Marttinen, 14) XX, 15) Martti Tullinen, 16) Timo Kupila ja 17) Seppo Ursin.

Samainen ikäluokka kuin edellä - nyt 2. luokka 1957-58 - luokkakuvassaan Betanian salissa. Kuvan lähettänyt Anna-Maija Everett (s. Pylvänäinen), jonka pikkuveli Matti on mukana kuvassa. Kuvasta näkee mukavasti ajan koululaisten vaatetusmuotia ja koululaukkumalleja.

C) Tämä torialueen kuva sijoittuu 80-luvun alun tienoille. Pirtti on vielä paikallaan ja sen piha-alue ~ nykyinen Pirtinpuisto on vielä tuuhean puuston vallassa. Vanhan apteekin rakennuksen paikalle on v.1972 valmistunut "As.Oy Puulantien" kerrostalo. Pirtin puolella Satamatietä Vapaakirkon rakennuksen eteläpuolella erottuu hieman Husson talo kattorakenteita. Paloaseman jatko-osaa järven suuntaan ei ole vielä tehty.

Satamatie kuvattuna torin kohdalta kirkon suuntaan itsenäisyyspäivänä 6.12.1980 (S&J). Vasemmalla Laakson talo, jonka takana Ikosen maatalouskauppa. Lahikaisen talo jää kuvan vasemmasta reunasta näkymättömiin. Oikealla näkyy Husson talo ja sen takaa pilkistää vaalea Vapaakirkon rakennus. Satamatien loppupäässä erottuu vielä Hännisen talo.

Husson talo kuvattuna 23.11.1980 (S&J). Piharakennuksen kulmassa olevassa punaisessa julisteessa mainostetaan "Kinkkubingoa". Markkinoiden aikaan Hussoilla oli tapana räväyttää tämän ulkorakennuksensa tielle antavat kaksoisovet selkoselleen auki ja sisältä löytyi viimeisen päälle tunnelmallinen kahvi- ja virvokebaari.

Ulla-Maija Hokkanen lähetti seuraavia lisätietoja 'Husson talon' yhteyteen:
(U-M.H, sähköposti ~ 19.11.2006): Tässä Husson talossa äitini asui 50- luvun lopulta pitkälle 60-luvulle. Tätä äidin asuntoa kutsuimme perhepiirissä "kämpäksi". Talosta on minulle jäänyt monia ihania muistoja ja erityisesti sen omistajasta Husson mummosta, kuten minä häntä kutsuin.
Tuohon kadunpuoleiseen ikkunaan painoin useasti nenäni lyttyyn tarkkaillessani ohikulkijoita.

Husson rakennuksen idyllinen pihanäkymä. Ylempi kuva on otettu kesällä 1983 ja mitä todennäköisemmin myös alempi kuva (S&J). Talo purettiin pois v.1984. Alunperin paikalla asui vaimonsa kanssa kelloseppä Pekka Husso, jonka poika Aarne myöhemmin piti paikalla "pienkorjaamoa" (esim. polkupyöriä). Hänen vaimonsa oli Mandi Husso (os. Siiskonen). Aarnen ja Mandin lapsia ovat Eero Husso, Kaino (Kontio) ja Hertta.

Vilho Manninen muisteli v.1978 kirjassaan Kotipuolen raitit Husson taloa 20-luvulta seuraavasti:
Rantakentän pohjoispäässä harjoitti liikettään itseoppinut kelloseppä-mekaanikko vanha Pekka Husso. Hänen pojallaan oli moottorikorjaamo, jossa hän työskenteli poikansa kanssa. Siellä oli kaikenlaisia moottoreita, koneita ja polkupyöriä. Husso työskenteli omassa kamarissaan kellojen parissa.

Radiomekaanikko Hans Karma muutti Husson taloon (Suhosen talosta):

Hans Karma mainosti Kangasniemen ainoaa sähkötarkastuslaitoksen hyväksymää radiohuoltoa Kangasniemen Kunnallislehden historiallisessa ensimmäisessä numerossa 14.10.1953. Aivan varmaa ei ole, minä vuonna Hans Karma muutti Suhosen talosta Hussojen rakennukseen Satamatielle. Karman asumisesta Suhosen talossa löytyy tietoja sivultamme #41 (kuvaruutu H).

Eino Hokkanen asui vuokralla Husson talossa v. 1957. Hän muisteli (18.2.2014), että hänen asuessaan vuokralla Hussojen luona Hans Karman radiohuoltamo oli toiminnassa kyseisessä talossa. Hän muisteli Karman sittemmin sairastuneen.

Radiomekaanikko Hans Karma - muutti Husson taloon Suhosen talosta museon viereltä.

Ulla-Maija Hokkanen lähetti seuraavia lisätietoja Karman asumisesta Husson talossa:
(U-M.H, sähköposti ~ 19.11.2006): Täällä pihan puolella oli käynti Karman radiokorjaamoon. Karma jäi lähtemättömänä mieleeni tuhmasta teostani. Olisinko ollut noin 4-vuotias, kun keksin mennä hänen avoimen ovensa taakse lällättämään "karma parma, karma parma".
Äitini yllätti minut itse teosta ja sain aikamoiset torut ensin häneltä ja sitten vielä käsipuolesta talutettuna jouduin esittämään Karmalle anteeksipyyntöni syvien niiausten kera.

(Jukka Kiljunen, sähköposti 20.6.2006): Hans Karma muutti Suhosen talosta Rantatielle nyk. Laakson taloa vastapäätä olleeseen puiseen (Husson) taloon, jossa jatkoi toimintaansa. Siellä kuoli kesällä yöllä sänkyynsä suhteellisen nuorena - ehkä n. 50-vuotiaana? Luonnollinen kuolema? Hans Karman vähäisen jäämistön huutokauppaa ohjaili ja kassaa hoiti sisarensa, kuuluisa satukirjojen kuvittaja Maija Karma. En muista, kuka meklarina. Yleisöä paljon. Joku vanhempi nainen huusi Karman käytetyt lakanat ja muut sänkyvaatteet. -Siis kuolinlakanat, ihmiset kohahtivat.

Hussojen piharakennus. Kuva on otettu kesällä 1983 (S&J), oikealla näkyy Vapaakirkon harjakulmaus.

(Ulla-Maija Hokkanen, sähköposti ~ 19.11.2006): Husson talon ulkohuussi oli sekin seikkailu, ihailin haltioituneena vanhoja elokuvamainoksia, jotka varmaan päätyivät huussin koristeeksi, kun olivat aikansa palvelleet. Noista kuvista on lähtemättömänä jäänyt mieleeni Ester Toivonen, joka oli todella upea kaunotar.

Husson talo (Hussojen kuva-albumeista)

D) Tämä kuva Husson talosta on peräisin Hussojen suvun kuva-albumeista - Anita Konttinen ja Satu Kontio (molemmat siis 'Husson' sukua) järjestivät kuvan käyttöömme syksyllä 2010. Hussojen talo purettiin v.1984.

Husson talo kuvattuna 1950-luvun alussa. Kuva Hussojen vanhasta perhealbumista (Konttinen & Kontio, os. Husso - 2010/11). Nimismies Toivo Lahikaisen talo valmistui v.1958 'Satamatien' ja 'Toritien' kulmaukseen eli keskelle etualan kuraista tieosuutta.

Husson sisäpihalta - taustalla Laakson talo. Tästä kuvasta on tiedossa seuraava tieto: Svenin Audi. Kuva Hussojen vanhasta perhealbumista (Konttinen/Kontio 2010/11).

Husson sisäpihalta tämäkin - pihalla nyt kääpiöauto tai hytillinen skootteri eli saksalainen Messerschmitt. Takana EMW-merkkinen moottoripyörä. Poika kuvassa on nimeltään Jukka. Kuvausaika lienee vuoden 1960 tietämillä. Kuva Hussojen vanhasta perhealbumista (Konttinen/Kontio 2010/11).

(Wikipedia, 2010): Messerschmitt KR (Kabinenroller) on saksalaisen Regensburger Stahl- u. Maschinenbau':n, myöhemmin Fahrzeug und Maschinenbau GmbH Regensburgin vuosien 1957 ja 1964 välillä valmistama kahden hengen kolmipyöräinen kääpiöauto. Suomessa Messerschmittit rekisteröitiin moottoripyöriksi.

Laakson talo

E) Laakson talo (Aira ja Toivo) - kuvattu 23.11.1980 (S&J). Talon omisti 30-luvulla Elvi Laitinen, joka piti liiketilassa kahvilaa. Tauno Kuitunen oli rakennuksen seuraava omistaja, hänellä oli talossa sekatavarakauppa. Laakso piti talon liiketaloissa omaa liikettään, jonka hän sittemmin siirsi ensin mm. Kansallisosakepankin taloon (nyk. Honkonen) ja myöhemmin Kimarintalon itäpäätyyn. Albin Reinikaisen kellarissakin Toivo Laaksolla oli hetken pyöräkorjaamo. 80-luvulla Laakson talon liikehuoneistossa aloitti venekauppojaan Ilkka Lehto, jolla nykyisin on "Puula Sport" läheisessä torinreunan kerrostalon pohjoispäädyssä (entiset Alkon tilat). Nykyiset liiketilat melkein näkyvät aivan kuvan vasemmassa reunassa.

F) Nimismies Toivo Lahikaisen v.1958 valmistunut talo Satamatien ja Toritien kulmauksessa kuvattuna 2.2.1986 (S&J).

Oikealla Laakso ja vasemmalla Lahikainen. Kuvattu toukokuussa 1988 (S&J). Koristekukkaistutuksien laatikkoina torin reunustalla betonisia kaivonrenkaita.
PÄIVITYS (21.1.2014): 25 vuotta myöhemmin tässä kuva-alueen miljöössä on tapahtunut yllättävän vähän muutoksia, vain tori on saanut uuden koristekivipinnan, taustalla näkyvät rakennukset ovat kaikki täysin entisellään.

Rantatie tarjoaa kauniit kävelytienäkymät siirryttäessä rantatorilta kirkon suuntaan. Tämä kuva otettu v.1989 (S&J). Taustalla meijerin rakennuksia.

Rantaa kuvattuna meijerin suunnasta. Kuva on otettu kesällä 1983 (S&J).

G) Tässä "Pirtin" portailla otetussa kuvassa poseeraa "Kangasniemen nuorisoseuran näytelmäkerho". Kuvan tarkka ajoitus puuttuu toistaiseksi, mutta ehkä 50-lukua? Kerho oli aloittanut toimintansa vuonna 1946. Henkilöt eturivissä vasemmalta: Kerhon puheenjohtaja Aarne Seppä, Irja Pamppunen, Linnea Rantanen ja Unto Pokela. Takana vasemmalta Irja Siitari, Sulo Saksa, Arvi Joutsalainen ja Einari Saksa.

Kangasniemen Kunnallislehti esitteli historiansa toisessa numerossa 21.10.1953 Kangasniemen Nuorisoseuran Näytelmäkerhon silloista tilannetta. Haastateltavana oli kerhon puheenjohtaja Aarne Seppä, joka sattui olemaan myös kyseisen lehden taloudenhoitaja.
Seppä kertoo jutussa kerhon olleen toiminnassa kyseisellä hetkellä pian seitsemän vuotta. Työn alla oli Elsa Soinin kolminäytöksinen huvinäytelmä 'Surkaa pois'. Sepän mukaan kerho oli ehtinyt seitsemän kauden aikana esittää kaikkiaan jo 12 kokoillan näytelmää. Yleisömenestys oli koko ajan ollut hyvä. Esiteykset oli pidetty pääasiassa Pirtillä, vierailunäytöksiä oli pidetty mm. Makkolassa ja Joutsassa.
Kerhon ongelmana oli Sepän mukaan miesnäyttelijiden puute. Alkuinnostus oli kuulemma muutenkin alkanut jo hiukan laskea, paikkakunnalta oli ehtinyt muuttaa pois muutamia innostuneimpia kerholaisia.
Antti Seppä kertoo jutussa: Kerhon varoilla on Pirtin näyttämölaitteita kunnostettu, mm. on hankittu uudet 180.000 markkaa maksaneet kulissit, joiden veroista harvoilla seuranäyttämöillä nykyään on. Toivottavaa vain olisi, että nuorison kiinnostus entistä enemmän kohdistuisi paikkakunnalla esim. näyttämötoiminnan kaltaiseen harrastukseen. Se pystyy joka tapauksessa kehittämään enemmän harrastajaansa kuin yksinomainen tanssinkitkutus.

Kangasniemen Kunnallislehden historiallisessa ensimmäisessä numerossa 14.10.1953 oli etusivulla pieni uutinen, jonka otsikkona oli Huomioitava tilaisuus Kangasniemellä:
Mikkelin Teatteri vierailee tiistaina 20.10.1953 Kangasniemen Pirtillä huippuhauskalla 3-näytöksisellä huvinäytelmällä "Yllätyslapsi", jonka näytännöt ovat tähän mennessä saavuttaneet suorastaan jymymenestyksen. Näytelmässä esiintyvät mm. Eino Weckström, Linnea Rantanen, Säde Matikka, Maija Leppänen, Martti Räsänen, Urpo Simola, Olavi Tervahartiala, Mirja Kakriainen, Aili-Kaarina Halonen ym. Näytäntö alkaa klo 20. Lippuja ennakolta Osk. kirjakaupasta.

Tämä Kangasniemen Osuuskauppa 1907-57-kirjasta peräisin oleva kuva esittää alkuperäiskuvatekstinkin mukaan Kangasniemen Nuorten osuustoimintapäiviä vuoden 1957 tienoilta. Osallistujat ovat asettuneet ryhmäpotrettiin Pirtin etuportaikolle. Muistaako kukaan olleensa mukana?

Kangasniemen Osuuskauppa 1907-57-kirjasta peräisin oleva kuva vuodelta 1957 esittää kuvatekstin mukaan osuuskauppakärjestön 50-vuotisjuhlia Pirtillä. Oven vieressä takaseinällä julisteessa teksti: Omin voimin * yhteistoimin.

Leena Frantti antoi käyttöömme (elokuussa 2010) tämän kuvan hiihtoporukastaan Pirtin edustalla - kuvattuna joskus 1950-luvulla. Vasemmalla Leena Frantti (os. Pienimaa), Lasse Tissari, tunnistamaton, Väinö Puttonen (Aatun poika), Kirsti Halttunen ja Erkki Reinikainen.

Matti Mertanen lähetti (9.5.2007) tämän mielenkiintoisen kuvan Pirtillä pidetyistä lastenjuhlista vuonna 1958.

(Matti Mertanen, sähköposti 9.5.2007): Kuva on Pirtiltä lastenjuhlista, ilmeisesti vuodelta 1958. Muistelen että SPR ja muutkin yhteisöt järjestivät siellä lastenjuhlia Vapun ja joulun aikoihin. Tässä kuvassa näyttäisi vaatetuksen perusteella olevan menossa juhlat talviaikaan.
Eturivissä oikealta on Käyhdyn tyttö ja Pirkko Määttänen Satamatieltä, toisessa rivissä toinen oikealta on Pirkko Pesonen (Myllykosken talosta), sitten Hannele Langinkoski (asui muistaakseni Virtakallion yläkerrassa). Kolmannessa rivissä oikealta Matti ja Juha Mertanen, sitten Ulla Laitinen ja Heikki Mertanen.

Tämä peili aikansa mainoksin oli Pirtin aulassa monet vuodet vierailijoiden katsottavana ~ kuvattu elokuussa 2016 Kangasniemen museossa (S&).

Kangasniemen Pirtin elokuvateatteri Kinopirtti:

H) Kangasniemen Kunnallislehti julkaisi 17.1.2013 oheisen Kinopirtin elokuvamainoksen vuodelta 1954. Torstainäytöksissä oli vakiovieraana läheisen Satamatien varrella kahvilaa pitänyt Ida Huiskonen, joka viikottain vei koko henkilökuntansa elokuviin ja pisti kahvilansa siksi aikaa kiinni (muisteli Aino Käyhty o.s. Makkonen toukokuussa 2013).

Lisää KINOPIRTIN elokuvaesityksistä.

Kangasniemen Pirtti iltamien ja tanssien pitopaikkana:

I) Pari vuotta aiemmin perustettu Kangasniemen Palloilijat-51 mainosti Kangasniemen Kunnallislehden historiallisessa ensimmäisessä numerossa pirteitä tansseja Pirtillä - aina soi ~ liukas lattia. Jotenkin vierastan ilmoituksessa olevaa sijamuotoa Pirtissä - samaa inessiivisyyttä kuin muodossa Kangasniemessä. Pirtti oli myös suosittu hääjuhlien pitopaikka - viimeiset häät tanssittiin vielä niinkin myöhään kuin vuoden 1980 aikana.

Kangasniemen Kunnallislehdessä mainostettiin 28.10.1953 Kalskeen tansseja Pirtillä (Metro-Tytöt) ja Eteläisen Maamiesseuran Kekri-tansseja Pekka Laitisen Trion johdolla. Oikealla Kangasniemen Kunnallislehdessä 1.4.1976 ollut uutinen Pirtillä sattuneesta uhkaavasta palon alusta.

J) Ylempi kuva on otettu Pirtistä rantalaitureilta vuonna 1979, jolloin Pirtillä järjestettiin enää vain satunnaisesti joitakin virallisia tilaisuuksia. Alempi on kesältä 1980 (S&J).
Elokuvia ei enää esitetty (elokuvateatteri Kangastus aloitti työväentalolla 80-luvun puolella), mutta tämän kirjoittaja muistaa vierailleensa juuri v.1979 Pirtillä ilmeisesti ainoan kerran virallisessa tilaisuudessa - koiranäyttelyssä - ennen kesän 1985 loppufinaalia eli nykytaiteen Aino-näyttelyä. Kyseistä koiranäyttelyä v. 1979 veti tuolloin lukion rehtori Olavi Tahvanainen, jolla itsellään oli tuolloin husky-koir(i)a.
80-luvun alussa muistan osuneeni Pirtin edustalle, kun meneillään oli lapsille tarkoitettu Robin Hood-tapahtuma. Portaikko ja edustan pensaikot vilisivät pieniä vihreisiin pukeutuneita Sherwoodin metsän sankareita.

80-luvun paikallinen, silloinen nuoriso muistaa Pirtin vaiheista varmasti parhainten elokuvat (mm. Tarzanit ja Grease-musikaali esitettiin Pirtillä). Silloiset nuoret ovat muistelleet käyneensä Pirtillä käärmenäyttelyissä ja kahlekuningas Timo Tuomivaaran show-esityksessä.
Erityisesti 70-80-luvun taitteessa Pirtillä pidetyt, lukiolaisten järjestämät konvat tunnutaan muistettavan vielä hyvin - esiintyjänä oli mm. paikallinen rockabilly-bändi. Pirtiltä vuokrasivat kaveriporukatkin aikoja, mahdollisuus oli pelata esim. pöytätennistä.

Tarkkaa tietoa siitä, milloin Pirtillä on ensimmäisen kerran esitetty elokuvia ei ole saatu tarkalleen vielä selville, mutta esimerkiksi Siiri Laitinen muistaa (6.7.2013) käyneensä Pirtillä elokuvissa jo alle kouluikäisenä (lippu oli maksanut yhden markan) - eli Pirtillä oli elokuvia esitetty jo ainakin 30-luvun puolivälissä.

Ylemmässä kuvassa Pirtin järvenpuoleisella seinustalla näkyy pieni parveke ja ovi. Oven takana oli elokuvien esityshuone, missä projektori sijaitsi. Kun aikoinaan kirkonkylä sai sähkönsä meijerin generaattorista, sähkön jakelu lopetettiin iltaisin tietyllä kellonlyömällä. Jos Pirtillä esitettävä elokuva sattui olemaan sen verran pitkä, ettei se ehtinyt loppua ennen virallista sähköjenkatkaisuaikaa, meijerin generaattorinkäyttäjä Aadi Tissari antoi filmille jatkoaikaa - oli sovittu, että heti kun elokuva loppui, projektorin käyttäjä meni kyseiselle parvekkeelle ja antoi kättään heiluttamalla merkin järvenlahden yli meijerille, missä Aadi Tissari ylitöissä oli rannassa merkinantoa odottamassa. Elokuvan lopputekstien jälkeen vasta kirkonkylä pimeni.

Pirtin vahtimestarit usein myös asuivat rakennuksessa. 1940-luvulla vahtimestarina toimi kelloseppänäkin kunnostautunut Juho Moilanen. Hän asui Pirtin yläkerrassa Elli-vaimonsa ja poikiensa Paavo, Raimo ja Heikki kanssa. Myöhemmin Pirtin vahtimestarina toimi mm. Hugo Reinikainen.

Tässä kuvassa Pirtti vielä odottaa päätöksiä kohtalostaan. Kuvan on 80-luvun alkupuolella ottanut Esko Toivakka. Kuvasta tehtiin aikoinaan myös postikortti (MH 18.10.2006) .

Pirtin alkuperäistä, tarkkaa sijaintipaikkaa ovat muutamat Pirtinpuiston kävijät kysyneet. Poiketaan siksi hiukan tämän sivun aikarajoituksista ja harpataan ajassa eteenpäin - edelliseen ylempänä olevaan Pirtin kuvaan verraten löytyy Pirtin paikka 19.1.2014 (S&J) otetusta kuvasta melko tarkalleen, koska männyt ovat samat alkuperäiset ja tunnistettavissa. Vanhassa kuvassa Pirtin kuistin edessä oleva mänty on sama kuin uudemmassa hevosveistoksen vasemmalla puolella. Pirtinpuisto on esitelty tarkemmin sivullamme #24.

K) Nämä kuvat Pirtin sisäänkäynniltä ovat otetut kesäkuussa 1980 (S&J), rakennus taisi olla tuolloin jo käyttökiellossa.

Pirtin eteläpäädyn sisäänkäynnillä kesäkuussa 1980 (S&J).

Jari Lukkarinen kuvasi Pirtin vuonna 1984 - kiitos käyttöluvasta.

Kuva alkuperäisteksteineen Kärkkäisen kirjasta "Kalske 113 vuotta" (2017).

Helvi Ojala kirjoitti Savon Sanomissa 15.5.1986 Pirtin kohtalon lopullisesta sinetöimisestä.

'Pirtin tuho'

L) Kesällä 1985 Pirtin tarinan loppuluvuksi muodostui suomalaisten nuorenpolven nykytaiteilijoista muodostuneen ryhmän saapuminen Kangasniemelle kunnan silloisen kulttuurisihteeri Hannu Hyvösen johdolla.
Suomen Aino-näyttelyä varten ryhmä valtasi Pirtin muutamaksi viikoksi ja teki siitä sisältä ja ulkoa selvää - heidän terminologiassaan kokonaistaideteoksen. Tilataide oli silloin muotikäsite maailmalla. Hiljaisen kirkonkylän elämässä taiteilijoiden luova elämöinti ja performanssitaiteen ryhmäalastonuinnit kylän keskustan rivitalorannassa jättivät elämään paljon taiteen kauhutarinoita.

Oli miten oli, ei pidä unohtaa, että taiteilijoiden joukossa oli mukana myös monia jo tuolloin todellisiksi taiteilijoiksi luokiteltuja persoonia, kuten Alpo Jaakola. Myös Erkki Pirtolan nimi tunnettiin jo 80-luvun puolivälissä nuorten nykytaiteilijoimme etunokassa (kuvat: S&J).

MH lähetti (18.10.2006) tämän kuvan Pirtistä kesän 1985 Aino-näyttelyn jäljiltä. Otos on poliisien kuvaama.

Pirtin katolla näkyy tässäkin kuvassa valkoinen maaliviiru. Se oli syntynyt Aino-taidetapahtumassa jonkun taiteilijan kaadettua järisyttävän inspiraation vallassa katonharjalle ämpärillisen valkoista, juoksevaa maalia. Kun samoihin aikoihin Kiviniemen seuduille oltiin juuri pystytetty Veikko Haukkavaaran Sotka-linnun suurikokoinen patsas, niin kylänmiesten toteamuksena kuultiin kyseisestä Pirtin katon valkoisesta maalijäljestä: Se sotkalintu on nyt käynyt sitten Pirtin katolla paskomassa.

Aino-näyttelyn taiteilijoiden käsittelyssä Pirtin pitkän historian nähnyt juhlasali sai käsittelyn, missä hakaristit ja Aku Ankat yhdessä melskeessä jyräsivät kaiken historian havinan alleen. Monet kangasniemeläiset pahoittivat mielensä Pirtin saamasta loppuhäväistyksestä, liittyihän rakennukseen paljon erilaisia nuoruudenkokemuksia ja myös kipeitä sota-aikaisia (lopullisiakin) lähdön muistoja (kuva: S&J).

Suomen Aino-näyttely käynnissä kesällä 1985 (S&J).

Suomen Aino-näyttely veti vakavaksi kesällä 1985 (S&J) ~ Pekka ja Jukka Joutsi.

Kangasniemen Kunnallislehti omisti kesäkuun 20. päivänä 1985 lähes puoli sivua Suomen Aino-näyttelylle ja artikkeli oli otsikoitu Pitääkö Pirtin kokea tämäkin.
Jutun kirjoittajaa ei mainittu, mutta kirjoitus perustui kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mikko Tyrväisen ja kulttuurisihteeri Hannu Hyvösen eriäviin mielipiteisiin. Mainittakoon, että julkaistusta tekstistä käy ilmi, ettei lopullista päätöstä Pirtin kohtalosta vielä tuolloin oltu vielä tehty ~ tilateoskäsittelystä huolimatta.
"Sen vielä ymmärtäisi, jos näyttely olisi sisätiloissa, mutta nyt itse rakennuksen suhteen on menetelty mauttomasti", mittaili Mikko Tyrväinen tuntojaan. Varsin kovin sanoin näkemäänsä ja kokemaansa reagoinut valtuustomme keulamies oli vihainen ja syy oli lähinnä Suomen Ainossa ja sen myötä Pirtin saamassa uudessa ulkoasussa.
"Rakennus on kokenut vuosikymmenten aikana paljon, mutta tällaista se ei olisi missään nimessä ansainnut", Tyrväinen jatkoi.
"Mitään korvaamatonta vahinkoa ei Pirtille ole tapahtunut. Kyse on pelkästään ihmisten mielistä ja moraalista lähtenyttä närkästystä", painottaa puolestaan järjestelyistä vastaava kulttuurisihteeri Hannu Hyvönen.
Hyvösen mielestä on täysin hurskastelua puhua Pirtin kovasta kohtalosta, kun kukaan ei ole vakavissaan ollut sitä kunnostamassa.
"Minä ainakin olen tyytyväinen tulokseen sanokoot muut mitä tahansa", toteaa Hyvönen.
"Tilataide on kertakäyttötaidetta ja sen kohtalo voi olla vaikka kaatopaikka. Museotavarasta ei suinkaan ole kysymys. Koko tilataide-käsite on kangasniemeläisille vieras. Toivottavasti näyttely laukaisee paikkakunnalla vallitsevia apatioita", jatkaa Hyvönen.
"Jos tehdyt työt halutaan näyttelyn jälkeen poistaa, niin kyseessä on yhden päivän urakka talkooporukalle. Vaikka kävijöiden mielestä Pirtti olisi nyt minkä näköinen hyvänsä, niin nyt se on ainakin huomion keskipiste", Hyvönen toteaa.

(Hannu Hyvönen, sähköposti 26.3.2010): En väistä vastuutani viimeisen taidetapahtuman aloitteentekijänä. Mutta kerronpa kuitenkin etten itse hyväksynyt Pirtin töhrimistä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kulissien ym töhrimistä. Hankkeeseen lähtiessämme meillä oli Mörön taiteilijapariskunnan kanssa visio aivan toisenlaisesta tapahtumasta joka olisi voinut auttaa Pirtin pelastamista purkamiselta.
Pääkaupunkiseudun graffititaidesuuntausta vetänyt ja suoraan New Yorkista tapahtumaan tullut Erkki Pirtola kuitenkin otti täysin ohjat käsiinsä ja käynnisti töhrinnän enkä kyennyt häntä ja muita pysäyttämään.
Koko tapahtuma oli minulle hyvin traumaattinen kokemus ja kun huomasin että Pirtola rakensi tapahtumasta jonkunlaista kulttuurilegendaa ja oman uransa taidemeriittiä kirjoitin koko näyttelystä hyvin kriittisen kirjoituksen Taide-lehteen.
Mutta niin kävi, että taidetapahtuma vain vauhditti Pirtin purkua ja varmasti loukkasi paikallisia kulttuurihistorian ja vanhojen rakennusten ystäviä.
Nyt - tässä yhteydessä - lähinnä halusin kertoa oman näkökulmani tuohon 25 vuoden takaiseen juttuun.
terv. Hannu Hyvönen.

'Aino'-näyttely on päättynyt Pirtillä kesällä 1985. MH on kuvannut sen, mitä hänen isänsä aikoinaan maalaamista Pirtin kiitosta saaneista lavasteista on vierailevien nykytaiteilijoiden jäljiltä jäänyt. Kuva puhukoon puolestaan.

Nämä ovat viimeisen vuoden kuvia Pirtistä ~ molemmat kuvattu 2.1.1986 (S&J). Rakennus purettiin syksyllä 1986.

Pirtin kohtalonkysymyksistä - puretaanko vai kunnostetaanko - oli käyty mm. Kangasniemen Kunnallislehdessä kiivastakin ja voimakkaiden tunteiden sävyttämää keskustelua ja väittelyä koko 1980-luvun alkupuolen ajan. Suomen Aino-näyttelylle luvan antaminen oli jälkikäteen ajatellen viimeinen niitti keskusteluille, taiteilijaryhmän vierailun jäljiltä Pirtti oli kieltämättä surullinen näky purkamiseensa saakka.
"Pirtti itkee", totesi kirjoittajalle Pirtin ohi kulkevalla rantatiellä eräs vanhempi paikkakuntalainen mieshenkilö katsellessaan lumivalkeasta maastosta erottuvaa autioitunutta, kirjavaa rakennusta.

Taideteoksena kirjavaksi maalatun Pirtin kuva julkaistiin amerikkalaisessa taidelehdessä - se tuskin lohdutti yhtään niitä, jotka olivat kokeneet Pirtin loppunäytöksenä katkerana paikallishistorian ja henkilökohtaisten muistojen häväistyksenä.

Erkki Junnin huhtikuussa 1986 ottama kuvasarjan Pirtin viimeisistä hetkistä:

M) Saimme 27.2.2012 käyttöömme Erkki Junnin huhtikuussa 1986 kuvaamat otokset Pirtin viimeisistä vaiheista.

Oven päällä lukee: Voiko iloinen tasapainoinen ihminen vihata?

N) Pirtti ja Penttisen majatalo kuvattuna 21.9.1980 (S&J).

Tämän kuvan maisemissa elettiin Kangasniemessäkin tammikuussa 1918 kiihkeästi mukana maamme ylikuumentumassa olleessa poliittisessa tilanteessa.
Kunnansihteeri Nousiainen oli 27.1.1918 käynyt Mikkelissä vireillä olleen kangasniemeläisen suojeluskunnan nimissä neuvotteluissa, joissa päätettiin nostaa joka kunnassa miehet aseisiin. Jo 29.1.1918 kuvassa näkyvässä Penttisen majatalossa pidettiin suojeluskunnan perustava kokous, mutta koska tilaisuuteen oli tullut vain kourallinen miehiä, päätettiinkin pitää seuraavana päivänä uusi kokous Säästöpankin tiloissa.
30.1.1918 paikalla oli jo 30 miestä ja suojeluskunta virallisesti perustettiin (vaikka olikin jo kesästä 1917 alkaen alkanut toimintansa, tosin uuden palokunnan nimityksellä). Jo seuraavana päivänä, 31.1.1918, viisi ensimmäistä vapaaehtoista miestä lähti jo Mikkeliin sotapalvelukseen - Ragnar Ekelund oli yksi heistä (muut olivat Kaarlo Jung, Matti Langinkoski, Kaarlo Topelius ja Sven Tuovinen).

Penttisen majatalo kuvattuna v.1979 (S&J). Koivuineen ja kukkaniittyineen majatalon pihamiljöö oli erittäin idyllinen.

Penttisen majatalon sisäpiha kuvattuna v.1979 (S&J), jolloin talo alkoi jo olla autiona.

Marjatta Lindfors (myöh. Leeni-Marjatta Louhenjoki) (vas.) ja Pirkko-Liisa Lindfors (Louhenjoki) lähdössä luokkaretkelle v.1964 Tyyne Penttisen majatalon edestä. Kuva on julkaistu Kangasniemen yhteiskoulun historiikkikirjassa osa 2. Kuvan oli kirjan tekijöiden käyttöön antanut Anna-Liisa Rissanen (ent. Suuronen).

(Pirkko-Liisa Schulman, os. Lindfors/Louhenjoki * sähköposti 22.2.2018): "Marjatan pyörän tavarat olivat kyllä Anna-Liisa Suurosen. Olimme lähdössä luokkaretkelle toukokuussa 1964 keskikoulun päätteeksi. Lähetän tästä tiedon Anna-Liisalle. Ohessa vielä toinen kuva tilanteesta, valitettavasti epäterävä:"

Kuvassa siis Pirkko Liisa Lindfors/Louhenjoki (Schulman) ja sisarensa Marjatta (myöh. Leeni-Marjatta Louhenjoki) lähdössä v. 1964 pyörillä luokkaretkelle Penttisen majatalon edestä.

O) Penttisen majatalosta jäljellä vain purkamisjätteitä, taustalla Pirtti vielä sinnittelee - kuvattu 22.11.1980 (S&J). Majatalon paikalle tulossa uudet rivitalot.

Rannalle rakennettavien uusien rivitalojen kohdalta kuvattu vielä sinnittelevän Pirtin suuntaan 23.11.1980 (S&J). Penttisen majatalon rauniot vielä näkyvillä Pirtin edustalla - oikealla Betania ja kerrostalo Majalanhovi.

Majatalon paikalle rakenteilla rivitalo - molemmat kuvat 1.4.1981 (S&J).

Rantatien ja rivitalojen alkua torin satamalaitureiden puolelta kuvattuna kirkkotapulille päin helmikuussa 1987 (S&J). Pirtti ja majatalo ovat poissa. Rivitalot valmiina.

seuraavalle sivulle #21

Sivuluettelo 1-107

etusivulle