Kangasniemen Pirtillä sijainnut elokuvateatteri KINOPIRTTI:

(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 13.4.2017)

Kangasniemen Pirtin elokuvateatteri Kinopirtin taustatietoja:

Kangasniemen nuorisoseurantalolla eli Pirtillä alettiin järjestää elokuvaesityksiä ilmeisesti 30-luvun alkupuolella. Pirtin salia kutsuttiin elokuvaesitysten yhteydessä elokuvateatteri Kinopirtiksi.
Aikalaiset muistavat, miten Kinopirtin elokuvaesityksiin käytiin ostamassa ennakkoon pääsyliput Aarne Sepän kotoa. Seppä oli aiemmin kokeillut maanviljelyshommia Reinikkalassa, mutta oli tullut siihen tulokseen, ettei kyseinen ala ollut hänen heiniään.
Aarne Seppä oli uutena kokeiluna aloittanut omien harrastusteatterikokemustensa innostamana elokuvien esittämisen Pirtillä ja saanut huomata yleisöä riittävän esityksiin riittävästi, jotta toiminta kannatti. Seppä asui tuolloin nykyisen Satamatien varrella, nykyisen hammaslääkäri Takalan asuintalon paikkeilla silloisessa "Dodge" Pynnösen talossa. Kotitaloon oli järven puolelta sisäänkäynti ja rouva Seppä myi ennakolta numeroituja paikkalippuja elokuvaesityksiin.

Tietoa siitä, milloin Pirtillä oli ensimmäisen kerran esitetty elokuvia, ei ole saatu tarkalleen selville. Esimerkiksi Siiri Laitinen muistaa (6.7.2013) käyneensä Pirtillä elokuvissa jo 'alle kouluikäisenä' (lippu oli maksanut yhden markan) - eli Pirtillä oli elokuvia esitetty jo ainakin 30-luvun puolivälissä.
Siiri Laitinen kertoi (19.1.2014) muistavansa yhä, että hänen elämänsä ensimmäisenä näkemä elokuva oli ollut Kinopirtissä esitetty "Paimen, piika ja emäntä", joka aihepiiriltään ja tapahtumiltaan oli ollut aika rajukin kokemus pikkutytölle.
Kyseinen Paimen, piika ja emäntä oli muuten Väinän Filmin tuottama, ensi-ilta Suomessa oli 23.10.1938, ohjaaja oli Roland af Hällström. Siiri muistaa elokuvasta vieläkin sen päähenkilön Santerin roolisanoja ulkoa, joten vaikuttava esitys on todellakin ollut. Santeria esitti elokuvassa Kaarlo Kytö, naispääosassa oli Martta Kontula. Elokuva perustui Siirin mukaan Auli Nuolivaaran romaaniin.

Siiri muistaa, miten elokuvalippujen hinnat alkoivat hänen ensi käynnistään alkaen vähitellen nousta - yhdestä markasta neljään markkaan. Siirin tyttöporukalla oli tapana käydä Sepän rouvalta ennakkoon ostamassa liput eturiviin keskelle.

Jussi Svala muisteli myös (2013), miten heidän kaveriporukkansa kävi ennalta ostamassa esityksiin samat vakiopaikat. Elokuvaliput eivät olleet lapsille kovinkaan kalliita, mutta silti lippurahojen eteen poikien oli viikolla keksittävä erikoistienestejä.


Kangasniemen nuorisoseuran talo eli Pirtti oli valmistunut luovutuskuntoon 9.10.1910. Pirtillä toimi jo 16.11.1911 alkaen myös nuorisoseuran lukutupa ja kirjasto. Tiloissa järjestettiin voimisteluharjoituksia, arpajaisia, tanssiaisia, perheiltamia, ompeluseuroja, lauluharjoituksia, Kalevala-esitelmiä ja näytelmiä. Nuorisoseuran säännöissä kiellettiin alusta alkaen väkijuomien nauttiminen Pirtin suojien sisällä mitä ankarimmin. Joulukuussa 1917 Suomen julistauduttua itsenäiseksi Kangasniemelläkin heräsi kansallista innostusta, niin epävarmoja kuin ajan olot olivatkin. Pirtillä järjestettiin tammikuun 20. päivänä 1918 Itsenäisyysjuhla, jossa tervehdyspuheen piti opettaja Salojärvi. Kunnansihteeri Oskari Nousiainen oli juhlaan sepittänyt Vapaa Suomi-nimisen runon.
1920- ja 1930-luvulla nuorisoseuran toiminta alkoi Pirtin tiloissa laantua, sillä seuran ilmoituksen mukaan kyläläiset halusivat järjestettäväksi vain iltamia ja juhlia. Nuorisoseura oli saanut 30-luvulle tultaessa rinnalleen muitakin järjestöjä kuten suojeluskunnan, lotat ja maatalouskerhoyhdistyksen. Paljolti samat henkilöt olivat mukana niidenkin toiminnassa.
Vuonna 1933 nuorisoseura myi Pirtin irtaimistoineen uudelle osakeyhtiölle, jossa nuorisoseura oli mukana yhtenä osakkaana. Seura piti itsellään torvisoittokunnan torvet, urheiluvälineet ja kirjaston, joka v.1937 lahjoitettin Kangasniemen kantakirjastolle.

(Antero Manninen: "Kangasniemen historia 2"): Tällaisen, valmistushetkellään varsin korkeat vaatimukset täyttäneen seuratalon rakentaminen oli tietenkin huomattava edistysaskel kaikelle seuratoiminnalle pitäjässä, varsinkin kun sinne 1912 hankittin sähkövalaistuskin. Talo sai nimekseen Pirtti. Siinä oli juhlasali parvekkeineen ja näyttämöineen, keittiö, ravintolahuone ja kaksi pukuhuonetta: kulisseja arveltiin koko läänin parhaiksi.



Vuonna 1979 otetussa kuvassa ylempänä (S&J) Pirtin järvenpuoleisella seinustalla näkyy pieni parveke ja ovi. Oven takana oli elokuvien esityshuone, missä projektori sijaitsi. Kun aikoinaan kirkonkylä sai sähkönsä meijerin generaattorista, sähkön jakelu lopetettiin iltaisin tietyllä kellonlyömällä.
Jos Pirtillä esitettävä elokuva sattui olemaan sen verran pitkä, ettei se ehtinyt loppua ennen virallista sähköjenkatkaisuaikaa, meijerin generaattorinkäyttäjä Aadi Tissari antoi filmille jatkoaikaa - oli sovittu, että heti kun elokuva loppui, projektorin käyttäjä meni kyseiselle parvekkeelle ja antoi kättään heiluttamalla merkin järvenlahden yli meijerille, missä mylläri Aadi Tissari ylitöissä oli rannassa merkinantoa odottamassa. Talvisaikaan pimeällä merkki annettiin taskulampulla. Elokuvan lopputekstien jälkeen vasta kirkonkylä pimeni.
Pirtin vahtimestarit usein myös asuivat rakennuksessa. 1940-luvulla vahtimestarina toimi kelloseppänäkin kunnostautunut Juho Moilanen. Hän asui Pirtin yläkerrassa Elli-vaimonsa ja poikiensa Paavo, Raimo ja Heikki kanssa. Myöhemmin Pirtin vahtimestarina toimi mm. Hugo Reinikainen.



Ylempänä olevassa kuvassa näkyviin Pirtin järvenpuoleisen seinustan portaisiin liittyy seuraava muistelu. Satamatien kirkon puoleissa päässä asunut Matti Laitinen kertoili vuoden 2016 aikoihin työryhmällemme, miten pienenä poikana hän oli ollut leikimässä kotitalonsa kohdilla järven rannassa ja lahdenpohjukan suunnasta oli rantapolkua pitkin tullut Vilho Svala pyytäen Mattia mukaansa tähteä katsomaan. Hiukan ymmällään Matti oli Vilhon mukaan lähtenyt. Vilho oli Matin kanssa kiivennyt Pirtin seinustan ulkoportaille ja ikkunasta Matti oli kapeasta verhojen raosta nähnyt sisälle Pirtin saliin, missä Olavi Virta oli ollut esiintymässä. Laulu ja musiikki oli kuulunut hyvin paivaljakkomme aitiopaikoille. Matti muisteli myös, että sisäpuolella salissa joku oli huomannut ikkunan takaa verhojen raosta sisään kurkkivan kaksikon ja käynyt ystävällisesti avaamassa verhoja enemmän näköalan parantamiseksi.


Pirtin elokuvaesitykset elävät yhä monien kangasniemeläisten muistoissa. Aikaan ennen televisiota 50- ja 60-luvulla Pirtin elokuvaesitykset olivat K16-ikään ehtineille paikkakuntalaisnuorille erittäin tärkeä ikkuna elokuvataiteen uusimpienkin menestysfilmien pariin.

Muutamia vuosia sitten sain kuunnella kahden nyt jo aikuiseksi varttuneen (minulle tuntemattomien) kangasniemeläisen muistelua nuoruutensa vuosilta Pirtin elokuvakulttuurista seuraavaan tapaan:

A: Muistatko, kun oltiin silloin yhdessä Pirtillä katsomassa sitä länkkäriä "Etäisten laaksojen mies"?
B: En muista.
A: Alan Ladd pääosassa.
B: En muista .
A: Kyllä muistat.
B: En muista .
A: Minä tulin vielä hakemaan sinua teiltä kotoa, äitis ei meinannut päästää sinua.
B: En muista .
A: Äitis sanoi, ettet pääse, kun se on kielletty. Valehtelin, ettei ole. Siihen se sanoi, ettet pääse, kun on niin paljon pakkasta ja Pirtti on kylmä .
B: En muista .
A: Karattiin sitten ikkunasta ja mentiin. Pirtti oli jääkylmä mutta filmi oli upee. Etkö muista? .
B: En.
A: Jos olitkin sitten joku muu.


Pirtti eli nuorisoseurantalo Kangasniemellä purettiin syksyllä 1986. Tyhjäksi jääneelle tontille ei tahdottu millään keksiä uutta käyttöä. Vasta vuonna 1995 pieni talkooryhmä Kangasniemen Pihatarhureista alkoi ideoida ja toteuttaa paikalle Perinnekasvipuistoa, joka vihittiin käyttöön 14.6.1997.


Puretun Pirtin paikka käy ilmi tästä kuvasta (otettu 19.1.2014 - S&J) - Pirtin sisäänkäynti oli neljän männyn muodostaman ryhmän takana olevalla aukolla näkyvästä muistomerkistä noin viisi metriä (kuvassa) oikealle. Kuvassa vasemmalle talkooryhmän ideoima 'Pikku-Pirtti'- esiintymislava esikuvansa muistoksi ja kunniaksi .

Kangasniemen Pirtin elokuvateatteri Kinopirtin ohjelmistosta:


Kangasniemen Kunnallislehti alkoi ilmestyä 14.10.1953 (kun tämän kirjoittaja oli muuten kolmen viikon ikäinen!). Lehden päätoimittajana toimi Oskar Kyröläinen ja taloudenhoitajana Aarne Seppä. Samainen Aarne Seppä oli mukana 'päätekijänä' myös Kangasniemen nuorisoseurantalolla eli Pirtillä järjestetyissä elokuvaesityksissä, joten luonnollisesti Kunnallislehti antoi paljon huomiota Pirtin elokuvaesityksille..

Ensimmäisestä numerostaan alkaen Kunnallislehti vakiinnutti Kinopirtin elokuvamainoksen toisen sivun vasempaan ylänurkkaan. Kunnallislehden vanhoista numeroista pystyy kokoamaan kattavan listauksen Kinopirtissä esitetyistä elokuvista (tekstit suoraan Kunnallislehden mainoksista * värillisellä tekstillä tämän kirjoittajan lisäyksiä elokuvan tietoihin):

To 15.10.1953 ja su 18.10. klo 19 ~ Mustapukuinen mies * Englantilainen jännityselokuva - repäisevän jännittävä englantilainen elokuva salaperäisestä miehestä, jonka vain yksi henkilö tunsi - mutta kuolleethan eivät puhu. Lapsilta kielletty.
The Dark Man (Englanti, 1951) ~ O: Jeffrey Dell - N: Maxwell Reed, Edward Underdown ...

To 22.10.1953 ja su 25.10. klo 19 ~ Päin seiniä * Abbott ja Costello-iloittelu - Uusi täysosuma, jossa on vauhtia ja naurua riittämiin. Myös lapsille.
The Noose Hangs High (USA, 1948) ~ O: Charles Barton - N: Bud Abbott, Lou Costello, Joseph Lalleia ...

To 29.10.1953 ja su 1.11. klo 19 ~ Kolmiapila * Suomalainen koko perheen elokuva. Pääosissa Tauno Palo, Eeva-Kaarina Volanen, Leif Wager, Irma Seikkula y.m. ~ Myös lapsille.
(1953) - Ohjaajat: Kyllikki Forssell & Roland af Hällström ~ ensi-ilta: 29.3.1953.

To 5.11.1953 ja su 8.11. klo 19 ~ Kultainen häkki * Jännittävä ja romanttinen elokuva tytöstä, jota hänen menneisyytensä uhkasi. Ei lapsille.
Cage Of Gold (Englanti, 1950) ~ O: Basil Dearden - N: Jean Simmons, David Farrar, James Donald, Herbert Lom...

To 12.11.1953 ja su 15.11. klo 19 ~ Perijätär * Viiden Oscar-palkinnon elokuva, myös lapsille.
The Heiress (USA, 1949) ~ O: William Wyler - N: Olivia de Havilland, Montgomry Clift, Ralph Richardson ...

To 19.11.1953 ja su 22.11. klo 18 ja 20 (huomaa aika!) ~ Se alkoi sateessa * Hauska kotimainen seikkailukomedia: pääosissa Tauno Palo ja Eila Peitsalo, myös lapsille.
(1953) - Ohjaajat: Thure Bahne & Eddie Stenberg ~ ensi-ilta: 28.8.1953.


To 26.11.1953 ja su 29.11. klo 19 ~ Haluamme lapsen * Lämminhenkinen elokuva nuorten rakkaudesta ja heidän pulmistaan. Filmi palkittu kultamitalilla, ei alle 16-vuotiaille.
Vi vil ha' et barn (Tanska, 1949) ~ O: Lau Lauritzen & Alice O'Fredericks - N: Ruth Brejnholm, Jørgen Reenberg, Maria Garland ...

Takaisin sivulle #20

Sivuluettelo 1-107

etusivulle