Viktor Topelius rakennutti tämän kauppatalon v.1899 ja perusti sen tontille puutarhan. 1920-luvun alussa rakennus pihoineen siirtyi Basilius Siitarille ja vuonna 1938 Kerttu ja Otto Suuroselle. Viktor Topelius, jolla oli enemmänkin liiketoimintaa Kangasniemellä 1900-luvun alkupuolella, muutti perheineen Otavaan vuonna 1918.

Wiljam Sarjala kirjoitti v.1948 kirjassa Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947 seuraavasti:
Liikemies Topelius perusti kauppaliikkeen, jonka nyt (1948) Otto Suuronen omistaa. Tämä liiketalo olikin aikanaan varsin uudenaikainen ja komea ja oli vuosikymmeniä kirkonkylän edustavin rakennus.

Saimme tämän kuvan Topeliuksen Viktorin ja Antonian jälkipolvilta marraskuussa 2022 seuraavin saatesanoin: "Vanha valokuva ihan 1900-luvun alkuvuosilta. Liiketalonsa edustalla ovat Viktor ja Antonia Topelius ja heidän neljä ensimmäistä lastaan eli Kaarlo, Katri, Eeva ja Yrjö. Lapsia heillä oli yhteensä kaksitoista. isoäitini Ruut (lapsista toiseksi nuorin) syntyi 16.12.1917 Kangasniemellä."

Talon pihanäkymää 1920-luvun loppupuolelta.

Kuva on peräisin Esko Pylvänäisen albumista (kiitos - Tuija Hokkanen, 2015).

---

Kuva on peräisin Esko Pylvänäisen albumista (kiitos - Tuija Hokkanen, 2015). Eskon alkuperäinen kuvateksti: Kuvan ihmiset ovat Mandi ja Pentti Siitari.

Kuvateksti: Siitarin Irja, Pentti ja Airi. Kysessä siis kauppias Basilius Siitarin lapset 1920-luvulla ja kauppakartanon tontilla sijainnut hieno leikkimökki. Huomaa arvokkaasti esille laitettu nukkekin. Kuva on peräisin Aino Käyhdyn (o.s.s Makkonen) perhealbumista.

1920-luvun alussa rakennus pihoineen siirtyi Basilius Siitarille ja vuonna 1938 Kerttu ja Otto Suuroselle.

---

Esko Pylvänäisen ottamia kuvia Suurosen puutarhasta 1950-53:

Esko Pylvänäisen albumista (kiitos - Tuija Hokkanen, 2015). Eskon alkuperäinen kuvateksti: Suurosen puutarha keväällä 1950.

Esko Pylvänäisen albumista (kiitos - Tuija Hokkanen, 2015). Eskon alkuperäinen kuvateksti: Keinussa istuu Kaija Suuronen. Pyöreässä penkissä Zinnia elegans (oppineidenkukka), leijonankita ja reunalla hopeavillakko (1950).

Esko Pylvänäisen albumista (kiitos - Tuija Hokkanen, 2015). Eskon alkuperäinen kuvateksti: Leikkimökki - kukkia istuttaa Kaija Suuronen ja kastelijana Riitta Helimäki o.s. Suuronen (1950).

Esko Pylvänäisen albumista (kiitos - Tuija Hokkanen, 2015). Eskon alkuperäinen kuvateksti: Riitta Helimäki o.s. tallustelee pihatiellä (1950).

Esko Pylvänäisen albumista (kiitos - Tuija Hokkanen, 2015). Eskon alkuperäinen kuvateksti: Pyöreässä penkissä kasvoi koristehamppu. Sen poistamiseen syksyllä tarvittiin kirvestä (1950).

Esko Pylvänäisen albumista (kiitos - Tuija Hokkanen, 2015). Eskon alkuperäinen kuvateksti: Heinäntekoa viikatteella Suurosten pihalla viikatteella vuonna 1953.

.

B) Kerttu ja Otto Suurosen tytär Kaija Suuronen kirjoitti ja julkaisi v. 2001 kirjan Kangasniemen puutarhakulttuuri, jonka kansikuvassa näkyvä talo on kuvattu ilmeisesti melko pian sen v.1899 tapahtuneen rakentamisen jälkeen - puutarhat näyttävät olevan vielä suunnitteluvaiheessa.

.

C) Kangasniemen Kunnallislehti julkasi 24.1.1991 tämän kuvan Suurosen pihapiirin puutarhasta. Kuvan tarkkaa ottamisajankohtaa ei sivulla mainittu.
Kyseinen lehtiartikkeli oli otsikoitu: (Museoviraston vuoden 1990 muistitiedon) Keruukilvan voittajan Kaija Suurosen huolena: Luonnon säästäminen on unohtunut puutarhoissa.

Artikkelissa Kaija kertoo, että koko perheen ja erityisesti hänen Kerttu-äitinsä harrastuksen kohteena oli hienosti kukoistava puutarha keskellä kirkonkylää. Vanhasta kotipuutarhasta on Kaijan kertoman mukaan säilynyt paljon karttoja, piirroksia ja valokuvia.
Kaija Suuronen kertoo: Kasvisto oli vielä viisi vuosikymmentä sitten kotipiirissä runsasta. Lajikkeita oli lähes sata. Jalostaminen tapahtui lähinnä omin voimin, mutta uusien taimien hankinnassa oli hyvänä apuna vanhan pappilan upea puutarha. Koska puutarhamyymälöitä ei tuolloin ollut, omavaraisuus ja ystävien apu oli kaiken lähtökohtana.
40-luvulla pahamaineinen DDT tuli kotipuutarhoihin ja tämä myrkky näkyi luonnossa siten, että kehrääjät ja kiitäjät hävisivät meidän puutarhastammekin kokonaan. Kitkemistä parempaa keinoa ei ole tällä tehokkuuden aikakaudellakaan onnistuttu vielä voittamaan.
Porkkanapenkissä auttaa mustajuuri, myyriä vastaan taas valkosipuli tehoaa hyvin samoin kuin narsissi.
Säilönnässä oli ennen pakastamista käytössä umpiointimenetelmä. Meillä kotona viljeltiin myös sokerijuurikasta ja sikuria. Voikukan juuriakin käytettiin tehokkaasti hyväksi.

Samaisessa artikkelissa nimettömäksi jäänyt toimittaja kirjoittaa myös Kaija Suurosen omista elämänvaiheista seuraavasti:
Kaija Suurosen juuret ovat syvästi Kangasniemellä. Heti sodan päätyttyä hän lähti Helsinkiin opiskelemaan luonnontieteitä yliopistossa ja valmistui sieltä vuonna 1950. Sen jälkeen opettajan taival alkoi Kausalassa vuoden mittaisena ja jatkui parin vuoden pestillä Kangasniemellä. Täältä hän muutti Kouvolaan ja vuodesta 1958 lähtien aina eläkepäiviin asti Suuronen toimi lehtorina Lahden lyseossa.

D) Suurosen rakennus kuvattuna museon suunnalta 80-luvun loppupuolella. Päädyn ovi johti Suurosten kauppaan, joka sisäänkäynti oli tienpuolella (vasemmalla) kulman takana (S&J).

E) Kauppias Matti Suuronen (Otto Suurosen poika), Kaija Suurosen veli, kuvattuna kauppatiskinsä takana 23.12.1985 (S&J), jolloin kauppa oli vielä toiminnassa viimeisiä aikojaan.

F) Kaupan sisäänkäynnin paikka kuvattuna 16.10.2006. Kaupan ovesta kauemmaksi eteläsivua on näkyvissä toinen sisäänkäynti, josta aikoinaan oli kulku paikalla olleeseen KOP:n konttoriinkin (S&J).

Suurosen talon piharakennuksen eteläkulmauksessa on jäljellä nämä portaat, jotka Kaija Suurosen mukaan kuuluivat paikalla aiemmin olleen asuin- ja liikerakennuksen kulkuyhteyksiin. Kuvattu 16.10.2006 (S&J).

H) Tämä kuva on päivämäärältä 16.10.2006 (S&J), jolloin syksy oli saapunut Suurosen kauppakartanolle hiukan vertauskuvallisestikin, sillä rakennus oli ollut pitkään myytävänä ja sen tulevaisuus myös sitä kautta oli vielä täysin auki (S&J).

I) Suurosen talon piha-alueen pohjoislaidan entinen saunarakennus kuvattuna 17.9.2006 (S&J). Näitä Suurosenlahden eteläpoukaman seutuja on tarkemmin kuvattu myös sivulla #56.
Adolf Flinkmanilta ostetun Kangasniemen postirakennuksen (1923-50) naapurissa sijainneen Manta Holopaisen mökin tontti rajoittui vuoden 1937 asemakaavakartan mukaan juuri Suurosten tontin pohjoislaitaan.

J) Tämän kuvan (ja muutamia seuraaviakin) Kaija Suuronen on ystävällisesti antanut käyttöömme perhealbumistaan. Kuva on otettu 1950-luvun loppupuolella. Kuvassa näkyy museon ja Suurosen talon välissä sijainnut (Suurosen omistuksessa ollut) asuin- ja liikerakennus, jonka sisäänkäynnin yläpuolella näkyy liikekyltti Kelloliike. Kyseisessä rakennuksessa ehti sen olemassaolon aikana toimia lukuisia eri liikkeitä ja asuintiloissa vuokralaiset vaihtuivat tiheään.

(Anna Liisa Miettinen os. Viinikainen, sähköposti 10.4.2021): "Minä aloitin oppikoulun jo vuoden 1962 syksyllä Kangasniemen yhteiskoulussa ja asuin ensimmäisen lukuvuoden kouluviikot alivuokralaisena talossa, joka sijaitsi Suurosen kauppakartanon ja kivimakasiinin välissä. Siis ennen Akseli Viinikaisen taloa sijainnut kulmakiinteistö - Akseli Viinikainen oli pappani.
Tuossa liiketalossa sijaitsi tuolloin Kukkakauppa ja Hautaustoimisto, jota pitivät Airi ja Heikki Peteri. Airi oli omaa sukua Tissari ja kotoisin Kutemajärven Korholan kylältä kuten minäkin. Asuin heidän keittiössään , joka sijaitsi kukkakaupan ja ruumisarkkujen päällystyshuoneen takana. Airi ja Heikki olivat mukavia, yrittelijäitä nuoria ihmisiä, joiden kotona minulla oli turvallinen olo, vaikka arkut olivatkin viereisessä huoneessa! Suurosen talon makasiinirakennuksen takasyvennyksestä menivät portaat kookkaaseen ulkohuussiin, joka sekin tuli lukuvuoden aikana tutuksi. Ja Suurosessa oli vielä tuohon aikaan Matti Suuronen myyjänä ja sieltä osteltiin koulumatkalla jotain pientä purtavaakin. "

Kansalaisopiston 'Tunne kotikyläsi - tallenna tieto'-kirjassa on sivulla 62 mainittu kyseisissä liiketiloissa kauppaa pitäneistä seuraavat: kelloseppä Juho Moilanen, kelloseppä Heinonen, vaatturi Voitto Pyykkönen, vaatturi Udd, parturi Martta Vainio, jokin hautaustoimisto ja sähköliike.

Kaija Suuronen muisteli (haastattelu 16.9.2006) kyseisessä rakennuksessa liiketoimintaa harjoittaneita ja hän ei kaikkia edellä mainittuja nimiä pystynyt vahvistamaan. Kyseisten nimien lisäksi Kaija sen sijaan muisteli rakennuksessa toimineen hetken Aino Mannisen kemikalion, Mannisten lastenpukimon, kelloseppien Pulkkisen ja Hakasen sekä Niemisen sähköliikkeen.
Erillisessä asuinhuoneistossa Kaija Suuronen muisti asuneen vuokralla aikoinaan ainakin enonsa Urho Nykäsen perheineen ja Erkki Siitarin.

Aino Käyhty muisti (haastattelu 16.9.2006) kyseisen rakennuksen vuokralaisista lisäksi luutnantti Auvisen ja tämän Lempi-vaimon (os. Tiihonen).

KOP:n konttori sijaitsi aikanaan Suurosen varsinaisessa kaupparakennuksessa (Kaija Suuronen, syyskuu 2006), eikä puretussa sivurakennuksessa (kuten jotkut muistelijat ovat arvelleet).

Matti Hoviniemi kirjoittaa sähköpostissaan (15.10.2006) tämän samaisen rakennuksen asukkaista seuraavasti:
Talossa asui siirtoväkeä mm. Pajun perhe, josta muistan pojat Taisto ja Aimo. Lisäksi vanha pappa Torkkeli sekä Perhe Kokko, mm poika Martti. Myöhemmin talossa on asunut mm. siirtolaisen Pauli Huuhkan perhe.

Kuvassa Suurosta vastapäätä näkyy Osuuskaupan v.1955 perustaman 'Esso'-huoltamon kyltti (hoitajana aluksi oli Olli Manninen).

Suurosten varsinaisen kauppatalon viereinen rakennus purettiin TVH:n vaatimuksesta (Kaija Suurosen muistin mukaan vuonna 1965), jolloin Mikkelistä Joutsaan meneville aukaistiin oikotie museon ja Suurosen talon välistä. Museo jäi näin risteysalueen keskelle ja sai mm. television Liikennesolmu-ohjelman juontajan Veikko Pajusen hiukan asiaansa värittäenkin toteamaan, että Kangasniemi on kyllä ainoa paikkakunta, missä hän on nähnyt paikkakunnan tärkeimmän liikenneympyrän keskellä kivinavetan!.
Aukaistu tielinja on sittemmin taas ollut pitkään käyttämättä ja alue on ollut lähinnä kirkkovieraiden pysäköintialueena.

K) Tämän kuvan takana on ilmeisesti valokuvaamossa tehty kaksinkertainen leimausteksti '23 JUNI 1953' eli kuva lienee kesältä 1953.
Kuvan on Matti Suuronen ottanut kauppatalonsa katolta kirkon suuntaan. Etualalla näkyy myös Suurosten omistukseen kuulunut asuin- ja liikerakennus, josta kerrottiin tarkemmin jo edellisessä kuvaruudussa.

Kuvassa näkyy myös oikealla takana kivinen museo ja sen vasemmalla puolella sijainnut entinen palokaluston säilytysrakennus, josta lisätietoja myöhemmin tällä sivulla.

Kelloliike A.Heinonen mainosti palveluitaan Kangasniemen Kunnallislehden historiallisessa ensimmäisessä numerossa 14.10.1953 kahdella erillisellä mainoksella. Liike toimi tuolloin mitä todennäköisimmin juuri Suurosen ja museon välissä sijainneessa rakennuksessa.

Tämä kuva on Matti Suurosen kuvaama samasta näkymästä (nyt päätyikkunasta) kuin ylempikin kuva. Kuvauspäivä on ollut 21.8.1954 - kirkkoaukiolla oleva kansanpaljous liittyy Kangasniemen kunnan 300-vuotisjuhliin - Kangasniemen kunnan tarkkaa perustamisvuotta kun eivät aikakirjat kerro, arvellaan Kangasniemen tulleen itsenäiseksi seurakunnaksi noin v.1654.
Kuvan käyttöömme järjesti MH (15.11.2006). Huomaa museon seinustalla olevat lukuisat polkupyörät.

L) Matti Suuronen oli 50-luvulla osallistunut yleisölennätykseen ja hän oli ottanut kameransa mukaan. Oman kotitalonsa yli lennettäessä hän oli napannut tämän kuvan. Jokin lentokoneen osa on aiheuttanut pienen harmin mielenkiintoiseen otokseen.
Suurosen kauppa jää osin länsipäädystään häiriötekijän alle, valkoinen asuin- ja liikerakennus ennen museota erottuu hyvin.
Myös Kirkkolahdenkujan alkupään rakennuksista tämä Matti Suurosen otos antaa antoisan näkymän. Aivan kuvan vasemmassa alakulmassa erottuu Aartialan rakennus. Oikeassa alakulmassa pilkistää Pöyryn talon ulkorakennuksen kattoa.

Tämän ilmakuvan taakse on kirjoitettu vuosiluku 1960. Suurosen talon ja museon välissä näkyy vielä edellisissä kuvissa mainittu liike- ja asuinrakennus. Muutenkin tämän kuvaruudun otokset havainnollistavat hyvin Kirkkolahdenkujan (vrt. sivu 14), Suurosen talon, museon ja kirkon keskinäiset sijainnit. Erityismaininnan ansaitsee Tullisen talo, joka on näissä kahdessa kuvassa vielä paikoillaan Viinikaisen talon pohjoisnaapurina.

Uusien omistajien suorittama remontti oli 29.7.2008 edennyt vaiheeseen, jossa ulkoseinät saivat uuden maalipinnan (S&J).

Yläasteen luontokuvauskurssilaisia perjantaiaamuna 12.9.2008 kuvaustehtäväpaikallaan ent. Suurosen kaupparakennuksen järvenpuoleisella tontinreunalla. Puutarhaa on juuri alettu raivata - rantasauna on vielä paikoillaan (S&J).

P) Entisen Suurosen kauppatalon remontti oli lauantaina 27.9.2008 tämän kuvaruudun neljän valokuvan esittämässä vaiheessa. Pihapuutarha oli raivattu ja tasoitettu, rantasauna purettu. Talon pohjoispuolen julkisivu oli saanut myös uutta ilmettä (S&J).

26.4.2009 remontti oli edistynyt itäpäädyn osalta jo tällaiseen näkymään. Päätyoven vasemmalla puolella olevat kaksi ikkunaa ovat siis uutuuksia verrattuna talon viimeisiin Suuros-vuosikymmeniin (S&J).

T) Museon sisäänkäynti kuvattuna 80-luvulla, jolloin rakennuksen edustalla oli vielä mielenkiintoiset istuinkivet. Otto Mannisen tien viitta näyttäisi osoittavan hiukan väärään suuntaan! (S&J).

Tämä kuva on peräisin Vilho Mannisen kirjasta 'Kotipuolen raitit' (1978). Kuvankin on Vilho Manninen mitä ilmeisemmin ottanut itse.
(Vilho Manninen, 1978): Kangasniemen kunnan vanhasta viljamakasiinista tehtiin v.1954 pitäjänmuseo, joka on Kangasniemen kotiseutuyhdistyksen käytössä. Edustalla seisoo museon vahtimestari Toivo Lahikainen.

Mainittakoon, että Toivo Lahikainen eli Käpyniemen Topi oli museon esittelijänä syntysavolaisena viäräleukaisena puhujana vertaansa vailla. Hän osasi kertoa museokierroksilla 'kaikista esineistä kaiken' - opaskierrokset tunnettiin laajalti Kangasniemen ulkopuolellakin.
Hiski Salomaankin tuttavapiiriin kuulunut Topi esiintyi myös televisiossa kertomassa Hiski-muisteluitaan omalla persoonallisella tavallaan.

Helvi Ojala kirjoitti Savon Sanomissa 23.6.1982 Kangasniemen kotiseutuyhdistyksen kehittämistä uusista matkamuistoista. Kuvassa museonhoitaja Toivo Lahikainen alias Käpyniemen Topi.

---

Museon etunurmikolle asetettiin v.1970 tämä suurten katovuosien uhrien muistokivi. Kuvattu 26.4.2009 (S&J).

Muistokivessä on seuraava teksti (kuvattu 19.4.2009, S&J): Suurten katovuosien aikana Kangasniemellä nälkään ja puutteeseen mehentyneiden muistolle - Kangasniemen talonpoikaiskultturisäätiö, v.1970.

Viljamakasiini (nyk. museo siis) ja rakennus palokalustoa varten (paloasema) valmistui v.1913. Tämä kuva saatu käyttöömme Hilma Partin tyttäreltä joulukuussa 2008.
Mooses Oranen poikansa Vilhon kanssa olivat tässä kivityötaitoa vaatineessa rakentamisessa mukana. Kivet otettiin Uudistalon pellosta isosta kivistä ainakin osittain (nykyisen Puulan Kone Oy:n paikkeilta).
Paloaseman tiloissa jouduttiin 40-luvulla sota-aikana väliaikaisesti säilyttämään myös sankarivainajia, mikä sai silloisten kirkonkylän pikkupoikien mielikuvituksen liikkeelle. Sittemmin rakennusta pidettiin uuden paloaseman valmistuttua torin laidalle kunnan varastona ja purettiin pois 50-luvulla.

Matti Hoviniemi asui 40-luvulla aivan tämän palokalustorakennuksen vieressä Akseli Viinikaisen rakennuksessa 'Kirkkolahdenkujan' alkupäässä (nyk. Vaheristo). Matti Hoviniemi muisteli sähköpostissaan (15.10.2006) tätä rakennusta seuraavasti poikavuosiltaan:
(MH, sähköposti ~ 15.10.2006): Kivimakasiinin vieressä oli palotalli, josta paloauto, vanha kuormuri Chevrolet läksi tulipaloihin. Myöhemmin sen tilalle tuli 6-pyöräinen Ford Sussex, samanlainen, millä Svalan Ville ajoi maitoja.
Tallin edessä toimi hevosotto. Konsulentti Fjalar Holmberg, Kallen isä, leikkasi pienillä saksilla numerot rintamalle menevän hevosen lonkkaan.
Sankarivainajat tuotiin rintamalta palotallille, jonka pohjoisosan lattia oli kalkin peitossa. Me pikkupojat menimme usein katsomaan vainajien tuontia. Joskus näimme, kun omaisille avattiin arkun kansi. Rakennuksen pohjoisseinustalla säilytettiin rikkoutuneita arkkuja, jotka vaaleina näkyivät hyvin kuutamolla olohuoneemme ikkunaan herätellen mielikuvitusta ja pelon tunteita. Pyhäisin olivat sankarihautajaiset. Vainajia hautaan laskettaessa ampui suojeluskunnan kivääririvistö kunnialaukaukset.
Sota oli joka päivä esillä puheissa. Öisin ikkunat olivat pimennysverhojen peitossa. Lapset eivät pelänneet. Sunnuntaisin oltiin aina kirkossa. Elämä pitäjässä oli kaikesta puutteesta huolimatta varmaan turvallisempaa, kuin monissa nykyajan rikkinäisissä perheissä.
Muutimme syksyllä 1947 Mikkeliin, jossa isä oli virassa Mikkelin läänin maanviljelysseuran asutustoiminnanjohtajana.