16) Kangasniemen vanha hautausmaa ja tapuli
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 11.4.2017)

A) Kangasniemen kirkkotapuli kuvattuna 22.11.2008 (S&J).

Syksy luo hautausmaalle oman vaikuttavan tunnelmansa. Kuva otettu syksyllä 1996 (S&J).

Hautausmaan omaa, ainutlaatuista tunnelmaa ja tilataidetta - molemmat kuvattu 22.11.2009 (S&J).


Eläinten ammoiset oikeudet liikuskella vapaasti kirkkomaan alueella kumottiin 1800-luvun päätöksillä:

Hautausmaa oli 1800-luvun alkuun mennessä rappeutunut hoidon puutteessa. Hautausmaata laajennettiin vuonna 1809 ja jo kolmen vuoden kuluttua todettiin hautausmaan olevan niin huonossa kunnossa, että kantajat olivat vaarassa kaatuilla kulkiessaan sen läpi ja vanhimpia haudattujen luita alkoi olla jo näkyvillä. 1812 päätettiinkin siirtää väliaikaisen lautakirkon sakasti hautausmaalle uudeksi luuhuoneeksi.
Haudankaivaja Pål Dyster velvoitettiin vuonna 1817 hautaamaan kolmen viikon sisällä kaikki esiin tulleet vainajien luut ja täyttämään mullalla kaikki huonon täytön seurauksena painuneet hautapaikat.

Vuonna 1816 sakastin eteen rakennettuun, lumikinoksilta suojaavaan kuistiin päätettiin rakentaa ovet, sillä kirkonkylän siat ja vuohet olivat ottaneet kuistin lepopaikakseen. Myös hautausmaan puuaita päätettiin korjata, etteivät vapaana kulkevat siat pääsisi enää hautausmaalle lainkaan. Vuonna 1818 päätettiin vihdoin rakentaa kiviaita kirkon ja hautausmaan ympärille estämään lähialueilla irrallaan kulkevien sikojen ja vuohien pääsy kirkkomaalle.
Pitäjänkokous päätti vuonna 1860 kieltää kaikilta eläimiltä ikimuistoisen oikeuden kuljeskella irrallaan kylällä jumalanpalvelusten ja julkisten kokousten aikana. Tämä kielto liittyi yleisen kurittomuuden kitkemiseen kirkonkylällä.

Hautausmaata laajennettiin 1853, 1889 ja 1914. Vihikankaan uusi kolmen hehtaarin suuruinen hautausmaa-alue otettiin käyttöön vuonna 1927. Lääninpuutarhuri palkattiin 1880-luvulla antamaan neuvoja, miten hiekanotolla pilattu kirkonmäki saataisiin parhaiten tasoitetuksi ja kuinka puita istutettaisiin kirkon ympärille. Samalla kiellettiin kaikilta mullanotto kirkonmäeltä yksityistarkoituksiin.
Vuonna 1922 hautausmaalle rakennettiin vesijohto ja oma puutarhuri palkattiin vuonna 1931. Hautausmaalla oleva syvä notko täytettiin, käytävät avattiin, kiviaitaa siirrettiin ja korjattiin. Uusia puita istutettiin ja tapulin viereen saatiin vesisäiliö, johon vesi johdettiin järvestä sähköpumpulla (tiedot kirjasta Kotikirkkoni - 200-vuotias kangasniemeläinen * 2015).


Tapuli ja ympäröivää vanhaa hautausmaata kuvattuna 22.11.2009 (S&J).

Tämä kuva tapulista ja ympäröivästä vanhasta hautausmaasta on peräisin Maila Talvion v.1927 toimittamasta teoksesta 'Jumalan puistot' (WSOY). 1920-luvun Kangasniemen hautausmaalla valkoiset puuristit ovat olleet hallitsevina, kuten tämä kuva selkeästi osoittaa.

'Rauhan viita, Kangasniemi' Maila Talvion v.1927 toimittamasta teoksesta Jumalan puistot (WSOY). Valitettavasti aika on ollut armoton vanhoille puuristeille, niitä ei juurikaan enää ole Kangasniemen vanhalla hautausmaalla löydettävissä.

Aika on armoton vanhoille puuristeille - kuvattu 19.4.2009 (S&J).

Varjonsa mittaisia hautaristejä - molemmat kuvattu 31.5.2007 (S&J).


Kangasniemen seurakunta lohkaistiin vuoden 1650 tienoilla Pieksämäen kappeliseurakunnasta ja siitä muodostui v.1654 itsenäinen seurakunta. Nykyinen kirkko ja sen tapuli ovat Kangasniemen kolmannet. Toinen kirkko oli tullut poltetuksi 21.8.1808 (vrt. tämän sivun alemmat kuvaruututekstit). Kolmannen kirkon rakensi Matti Salonen ja se valmistui v.1815. Kirkkotapuli tuli käyttövalmiiksi v. 1812 (myös Matti Salonen). Kahdeksankulmaisen tapulin kellot painavat 200 ja 400 kiloa. Tapuli kuvattu pohjoisesta hautausmaan keskikäytävältä 1.12.2007 (S&J).

Veli-Matti Häkkinen kirjoittaa kirjassaan Kirkonmäki - Hankasalmen historiaa (1999), miten siellä Kangasniemen naapurikunnassa v. 1833 oli rakennettu kellotapulia niin innokkaasti, että sikäläinen työporukka oli saanut työnsä jo valmiiksi, kun Carl Ludvig Engelin nimikirjoituksella vahvistetut piirustukset Helsingistä vasta saapuivat Hankasalmelle. Omatoimisuutta Hankasalmella siis ainakin löytyi jo tuolloin.
Muistitiedon mukaan Hankasalmen tapuli olisi ollut samanlainen kuin Kangasniemellä. Tämä iältään Hankasalmen tapulia vanhempi tapuli on edelleen pystyssä. Se edustaa itäsuomalaista tyyppiä. Siinä alin kerros, jalka, on kahdeksankulmainen samoin kuin toinen kerros, kellohuone. Sama toistuu edelleen ylimmässä osassa, lanterniinissa.

Kirkko ja sen tapuli muodostavat pohjoisesta katsottuna idyllisen näkymän - kuvattu 31.5.2007 (S&J).

Kangasniemen kellotapuli on tullut mielenkiintoisesti ikuistettua maailmankirjallisuuteen. Ensipainoksensa v.1954 saaneen Aapelin eli Simo Puupposen nuortenkirjan Koko kaupungin Vinski kuvittajana toimi Maija Karma, jonka Hans-veli toimi Kangasniemellä radiomekaanikkona asuen ainakin Suhosen ja Husson taloissa.
Hans Karman kuvittajasisko tarvitsi kyseiseen Vinski-kirjaan kirkkotapulin kuvaa Hömpstadin vakinaisen palokunnan hälytysajosta kirkon tapulille - ja malli löytyi veljen asuinsijoilta. Kuinka paljon Maija Karma Kangasniemellä vietti aikaansa, ei ole tiedossa. Maija Karman tapulipiirros on otettu kyseisen kirjan (WSOY) kahdeksannesta painoksesta vuodelta 1967 sivulta 105.


Tapulin yläosa lähikuvassa 31.5.2007 (S&J). Huusi maalareita.

Sota-aikana tapulin tornissa sijaitsi ilmavalvontakeskus - lotat ja sotilaspojat suorittivat tehtävänsä pilkkopimeinä pakkastalvien öinä nurisematta. Tapuli valmistui vuonna 1812 ja sen suunnitteli ja rakensi - kuten varsinaisen kirkonkin - Matti Salonen. Tämä kuva otettu 25.2.2008 (S&J).

Lähikuva tapulista - 21.6.2009 (S&J).


Tässä Perinnealbumista peräisin olevassa kuvassa (om. Lyyli Nenonen) poseeraa tapulin juurella rippikoululaistytöt vuonna 1917. Kuvauspaikka näkyy hyvin edellisessä, melkein 90 vuotta myöhemmin otetussa kuvassa. Tyttöjä on kuvassa kaikkiaan noin 115 - isoja ikäluokkia. Takana keskellä erottuu lukkari-urkuri Matti Radakko.

Satunnainen osasuurennos edellisestä vuoden 1917 rippikoulutyttöjen kuvasta. Näillä luottavaisin silmin eteenpäin katsovilla kangasniemeläistytöillä oli edessään suomalaisen historian merkittäviä hetkiä: Suomi itsenäistyi 6.12.1917 ja jo 27.1.-16.5.1918 taisteltiin Suomen sisällissota. Aikalaiskirjoituksien ja muistelmien perusteella kyseiset tapahtumat eivät kuitenkaan tainneet kovin paljoa myllertää normaalia arkielämää Kangasniemen kyläraiteilla.
Tytöillä kaikilla hiukset kammattu tiukasti päätä myöten siististi taakse - jakaus keskellä tai hiukan vasemmalla. Kahden letin versio näkyy nauttineen erityistä suosiota.

Kangasniemeläisen 'naisnäkökulman' jälkeen on syytä tasapuolisuuden vuoksi antaa puheenvuoro myös paikallisille rippikoululaispojille 1920-luvun puolivälistä. Kirkko oli tuolloin ilman lämmityslaitteita ja rippikoulut oli pidettävä lämpiminä vuodenaikoina, jolloin näitä nuorukaisia oltaisiin myös kovasti kaivattu kotinurkille erilaisiin töihin - varsinkin syksyllä elonkorjuuaikaan. Taustalla mitä ilmeisimmin kirkon kivijalkaosaa itäpuolelta kuvattuna.
Tämä kuva on Perinnealbumista (om. Toivo Laukkarinen). Tunnistuksiin on vaikea 80 vuoden takaa päästä. Poikia on yli sata - eikä yhtään paljainpäin! Hattumalleja riittää lippalakeista lierihattuihin. Noissa hattumalleissa pojanviikarit saattoivat helposti salakuljettaa erilaista luvatonta tavaraa esim. kouluun - noihin luomuksiin saattoi kätkeä tarvittaessa vaikka kohtalaisen kokoisen kissan koulupäivän ajaksi.

Nämä kaksi nuorta miestä edellisen kuvan eturivistä (osasuurennos) suhtautuivat kuvaushetkeen ylevän tunteikkaasti.

B) Vuonna 1659 valmistui Kangasniemen seurakunnan ensimmäinen kirkko, jonka rakennustöitä johti Nisius Martinpoika Fränti. Hänet perimätiedon mukaan murhasi Kangasniemellä eräs nainen tämän nukkuessa.
Jo 1700-luvun alkuvuosina kirkon seinien todettiin huolestuttavasti kallistuneen ja rikkoutuneista ikkunoista johtuen "linnut lentelivät vapaasti kirkkosalissa". Vuoden 1728 tarkastuksessa todettiin kirkon olevan rakenteellisesti "mätänemistilassa" ja uuden kirkon rakentamista alettiin suunnitella ja kerätä varoja.
Toista kirkkoa rakensi August Sorsa, jonka työskentelyä viivästytti hänen vuoden 1748 aikana saamaansa kaksi syytettä ja rangaistusta salavuoteudesta.
Toisen kirkon kerrotaan olleen todennäköisesti hyvin samanlainen kuin Pieksämäen kirkko, jonka Sorsa rakensi heti Kangasniemen kirkon jälkeen. Kangasniemen toinen kirkko valmistui ja vihittiin käyttöön vuosien 1752-53 aikana.
Toisen kirkon ja tapulin poltti kiihkomielinen Elias Hänninen 21.8.1808 - samana päivänä, kun seurakuntalaiset pakotettiin vannomaan uskollisuudenvala Venäjän hallitsijalle "Suomen sodan synkimpänä päivänä" (= Venäläisten voitto N.M.Kamenskin johdolla Karstulassa ja Keski-Suomen puolustuksen murtuminen).

Kirkon paikalle, hautausmaan pohjoispäähän on pystytetty muistomerkki. Kuvattu joulupäivänä 25.12.2005 (S&J).

Muistomerkin teksti: Tällä paikalla on ollut Kangasniemen ensimmäinen kirkko jonka rakensi 1650-luvulla Nisu Fränti sekä toinen kirkko jonka rakensi 1748 August Sorsa ja joka paloi 1808 (kuva: 8.6.2009 ~ S&J).

Kyseisen muistomerkin läheisyydestä on porttiyhteys läheiselle Tervaniemen tuvalle, joka on jo pitkään toiminut seurakunnan erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana. Kuvattu pakkaspäivänä 20.1.2007.

Tigerstedt ~ sukuhauta - kuvattu 8.6.2009 (S&J).

C) Ei näy ristin sielua joulupäivänä 2005 Kangasniemen kirkkotapulilla (25.12.2005 ~ S&J). Kirkon tapulissa oli sotavuosina 1940-luvulla ilmavalvontaa, jota suorittivat lähinnä lotat. Kirkkotapuliin oli tilanpuutteen vuoksi jouduttu sijoittamaan joskus sankarivainajiakin hautausta odottamaan, jolloin säkkipimeässä yössä (ilmavaaran vuoksi ilman minkäänlaista valaistusta) valvojalotat joutuivat vahtivuorojensa vaihtuessa ahtaissa tiloissa kulkemaan pimeässä hapuillen vainajien sivuitse. Tilanne oli muistelmien mukaan riittävän karmaiseva myös valvontatehtävissä käyneille nuorille miehillekin.

Hautausmaan puistoteiden kunnossapitämisessä varsinkin talviaikana riittää puuhaa. Kuva otettu huhtikuussa 1980 (S&J).

Tapulinäkymä kuvattuna 23.12.2006 (S&J) - aurinko jo päivän lakipisteessään.

D) Kangasniemen vanha hautausmaa on varsinkin kauniina kesäpäivinä värikkäine kukkineen ja hyvinhoidettuine hautapaikkoineen maalauksellisen kaunis puistomainen paikka, missä omaisten on hyvä käydä kunnioittamassa vainajien muistoa. Kuva otettu heinäkuussa 1980 (S&J).

Saima Laitinen (vas), Kerttu Laitinen ja Eeva Tiihonen hautausmaavierailullaan 1.8.2008 (S&J).

Hautausmaan rauhallista idylliä kuvattuna 22.11.2009 (S&J).

Vanhan hautausmaan hautakiviä koristavat mielenkiintoiset veistokset, koristekuviot, maalatut kuva-aiheet ja jopa 'muistomitalit' . Kuva: Niko Suomi, helmikuu 2008 - osana kuvaamataidon lukion '5'-kurssin oppilastyötä Kangasniemen lukiossa.

Vaikuttava yksityiskohta vanhan hautausmaan alueelta - kuvattu 19.4.2009 (S&J).

E) Kalliolantieltä, Kalliolan koulun edestä - samalta paikalta kuvattuna kaksi otosta eri vuodenaikoina. Syksyinen kuva on otettu syyskuussa 1979 (S&J) ja talvinen kuva huhtikuussa 1980 (S&J). Talvisessa kuvassa erottuu paremmin vuoden 1918 sodan valkoisten hautamuistomerkki.

Hautausmaan kiviaidan reunustaa länsipuolelta - kuvattu 12.8.2007(S&J).

F) Vuoden 1918 sodan valkoisten muistomerkin teksti: Suomen Vapaussodassa kaatuneitten poikiensa muistoksi pystytti Kangasniemen kunta - kuvattu 19.4.2009 (S&J).

Vuoden 1918 sodan valkoisten muistomerkki - kuvattu 8.6.2009 (S&J).

G) Kirkon läntisen pääsisäänkäynnin kohdalla on sankarivainajapatsas, jonka v.1956 veisti Lauri Leppänen. Molemmat kuvat otettu 14.4.2006 (S&J).

Kuoleva sotilas Dino Rossin kuvaamana 1970-luvun alun postikortissa.

Sankarivainajapatsaan paikalla oli ennen vuotta 1956 kuvassa näkyvä suurikokoinen valkoinen risti. Kuva on seurakunnan arkistosta - saatu käyttöömme helmikuussa 2011.

Ritva Peltola lähetti (16.11.2008) tämän kuvan sankarivainajapatsaan pystyttämisen ajoilta (1956).
(Ritva Peltola, sähköposti 16.11.2008): Tämä kuva on sankaripatsaan pystytyksestä. Isäni teki kaiverrukset jalustaan ja oli pystyttämässä patsasta yhdessä taempana olevan miehen kanssa. Miehen nimeä ei äitini saanut palautettua mieleensä.

Sankaripatsaan paljastustilaisuus v.1956 - rovasti Matti Tukia puhuu, taustalla istuu Wiljam Sarjala. Kuva on saatu käyttöömme seurakunnan arkistosta helmikuussa 2011.

Mitä ilmeisimmin tämä kuva on myös Sankaripatsaan paljastustilaisuudesta v.1956. Kyseessä kunniavartio. Kuva peräisin Kaisa Huttusen albumista.


Tämä otos 1950-luvun loppupuolelta oli yksi yhdeksästä valokuvasta, jotka olivat mukana turisteille myynnissä olleessa Kangasniemeä esittelevässä valokuvahaitarissa. Saimme kuvahaitarin käyttöömme 21.1.2012 Hyövyn Pylvänäisiltä. Valokuvahaitari oli aikoinaan kuulunut Savonseudun johtajattarelle Kaisa Huttuselle, joka oli kirjoittanut kannen taakse päivämäärän 31.3.1959. Etupinnalle vain on painettu sana Kangasniemi, mitään muita tietoja ei ole laitettu näkyviin - ei kuvaajaa, julkaisijaa eikä painopaikkaa.




Jari Lukkarinen kuvasi ylioppilaiden vierailua sankarivainajapatsaalla keväällä 1983 (kiitos käyttöluvasta).


Kuoleva sotilas katsoo viimeisen kerran - ylös. Kuvattu 23.12.2006 (S&J).

Yksityiskohta muistomerkistä - kuvattu 19.4.2009 (S&J).

Lauri Leppäsen veistos vuodelta 1956 - kuvattu 23.12.2006 (S&J).

H) Kirkon edustalla sijaitsevat sankarivainajien haudat, joita kauniit kukkaistutukset arvokkaasti korostavat. Kuvattu 10.7.2007 (S&J).


Sankarivainajien haudoille johtavat kiviportaat, joiden kärsimät routavauriot vain lisäävät näkymän vaikuttavuutta. Kuvattu 10.7.2007 (S&J).

Kiviportaat kuvattuna 12.5.2009 (S&J). Remontti oli tulossa.

Kiviaidan vaurioita kuvattuna 12.5.2009 (S&J).


Lähikuvassa sotamies Reino Puntasen hauta(kivi) - 10.7.2007 (S&J).

Kangasniemen seurakunta on pitänyt sankarivainajien haudat arvoisessaan kunnossa - 10.7.2007 (S&J).

Mielenkiintoinen kukkaruukku vanhan hautausmaan yksityiskohtana - 13.6.2006 (S&J).

Valoa ja varjoja vanhoilla kiviportailla - 8.6.2009 (S&J).

Syksyllä 2008 sankarivainajien hautaa reunustavassa kiviseinämässä alkoi esiintyä sortumia - joitakin kivenmurikoita oli irronnut ja pudonnut kävelyhiekkatielle. Kuvattu 26.10.2008 (S&J).

Karjalaan jääneiden muistomerkin äärellä sen tekijät Pauli Holm (?), Arvi Heiskanen ja Ville Marttinen. Kuvan lähetti 21.9.2011 Arvi Heiskasen tytär Ritva Peltola.

Karjalaan jääneiden muistomerkki kuvattuna 13.6.2006 (S&J).

I) Kirkon edustalle on Kangasniemen kotiseutuyhdistys pystyttänyt v.1974 kuvassa näkyvän muistokiven, jossa on seuraava teksti (kuvattu 20.8.2006):
Isonvihan aikana 25.1.1714 yllätti tässä kummulla kapt. P.Långström 120-miehinen sissiosasto 80-miehisen venäläisjoukon, josta 51 sai surmansa ja 19 joutui vangiksi. Suomalaisista kaatui 9, mm. varapäällikkö kart. Karjander.

J) Kangasniemen vanhan hautausmaan miljöö saa upeaa puistomaista lisähohtoa edustavista kukkaistutuksistaan - kuvattu 25.5.2008 (S&J).

Tapulin pohjoispuolta kuvattuna 12.9.2008 (S&J) - hautausmaan puistomaisuus, tapuli ja alkusyksyn pastellit värisävyt yhdessä luovat harmonisen kokonaisuuden hiljaisen kävelijän ihailtavaksi.

K) "Jouluyö, juhlayö ~ Frans Toivakan ottama kuva ennen kirkonmäen alentamista", siinä Siiri Laitisen alkuperäinen kuvateksti hänen kotialbumissaan olevalle joulukirkkokuvalle. Tarkempi kuvausajankohta epäselvä. Siiri antoi kuvan käyttöömme 6.10.2010.

Puistoshakkia Kangasniemen kirkon etumaastossa? Kuvattu 12.4.2009 (S&J).

Mukavalla tavalla kuurainen päivä kirkkoalueen pääsisäänkäynnillä - kuvattu 20.12.2017 (S&J).

Talven valoleikkejä Kangasniemen vanhalla hautausmaalla 31.1.2009 (S&J).

seuraavalle sivulle #17

Sivuluettelo 1-107

etusivulle