14) Kirkkolahdenkuja
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 19.1.2016)

Liikemies Viktor Topelius

A Nykyisen Kirkkolahdenkujan maisemia Kirkkolahden rannoilla hallitsi aikoinaan Viktor Topeliuksen kauppakartano, sahalaitos, marjanjalostustehdas (per. 1907), höyrymylly, leipomo ja siementenkaristuslaitos (kävyt!), jotka näkyvät ylemmässä vuosien 1910-15 aikoihin otetussa kuvassa taustalla.
Saimme ylemmän postikorttikuvan käyttöömme huhtikuussa 2013 Seppo Turkin kokoelmista - välittäjänä Vesa Häkkinen - kiitos. Postikortti on leimattu 13.10.1932 ja kortin takaa löytyy leima O.Karjalainen. Alempi kuva on otettu samoilta paikoilta 29.4.2006 (S&J).

Etualalla yläkuvassa on kirkkovene, jossa perämies, kuusi soutajaparia ja yksi knallipäinen matkustaja. Vene suuntaamassa ilmeisesti Emäpajulle Tissarinkylään. Kuormaa on mukana säkkikaupalla.

Kyseistä lahtea kutsuttiinkin 1900-luvun alkupuolella Topeliuksenlahdeksi (myöhemmin Suurosenlahdeksi). Siikaselän-Hyyrylän perinnekirjasta (1987) löytyy yksityiskohtaisia muisteluita Emäpajun suurista kirkkoveneistä ja niiden värikkäistä matkoista.
Yksi muistelijoista oli ollut silloisen Topeliuksenlahden pohjukassa asunut (s.1902) Aili Kortekallio. Hänen ja muutamien muiden muistelemista kirkkoveneliikenteen yksityiskohdista mainittakoon tuolloisten Topeliuksenlahden ranta-asukkaiden seuranneen tarkasti, kun kirkkoveneet pohjoisesta Puijatsalmesta ja Pappilansillan ali ilmestyivät näkyviin, kääntyikö joku veneistä juuri ennen lahdenpohjukan laitureita kirkonlaituriin. Se oli nimittäin merkinnyt sitä, että kyydissä oli ollut kirkolle tuotu ruumis. Varsinkin alueen lapsille tapahtumien kulun seuraaminen oli ollut pelottavaa, mutta jännitykseltä ei voinut olla seuraamattakaan, kääntyikö joku veneistä tietyllä kohdalla.


Topelius myi myös marjamehulimonadejaan jopa Englantiin, Amerikkaan ja Afrikkaan asti. Kuntakokous oli myöntänyt Topeliukselle luvan myydä marjamehuja kangasniemeläisille siirrettävästä kojusta (1908). Topelius kehitti myös oman patenttituotteensa kuivatuista marjoista tehdystä jauhevalmisteesta.

Osasuurennos Topeliuksen tehtaasta ylempänä olleesta kirkkovenekuvasta.

Tässä yllä olevassa kuvassa näkyy Topeliuksen karistuslaitos sellaisena kuin se kukoistuskautenaan 1907-15 oli. Kesäkuussa 1915 Topeliuksen sahalaitos syttyi palamaan, tuli levisi sieltä marjatehtaan ylimpiin kerroksiin ja tuhosi nopeasti kaikki teollisuuslaitokset. Niitä ei enää rakennettu uudelleen, tehtailija Topelius muutti Otavaan, missä jatkoi marjanjalostusliikettään.

Viktor Topelius (kuvassa vasemmalla) jatkoi Kangasniemeltä lähdettyään mehutehdastaan vuoden 1915 tulipalon jälkeen Otavassa. Ylläoleva Topeliuksen mehuhinnasto on painettu janoisille Mikkelin alueella vuonna 1926.

Otavaan muutettuaan Viktor Topelius oli ostanut heti v.1915 Otavan sahan hirvensalmelaisten maanviljelöiden perustamalta Tuukkalan Höyrysaha Oy:ltä. Sotavuosina saha ei ollut käynnissä, mutta se toimi vielä vuonna 1917 ja osan vuotta 1918. Topelius puratti vuonna 1918 sahan ja myi sen koneiston.
Vuonna 1920 perustettiin Otavaan uusi saha, Osakeyhtiö Puula, joka rakennutti höyrysahan Valtion Koulutilalta vuokraamalleen tontille Liukkolan lahden rantaan. Sahan perustajat olivat Otavan kylältä Mannilan tilan omistaja Albin Pulkkinen, Rantakylästä Sokkalan tilan omistaja August Tikka, rautatiekirjuri Bertil Salonius ja liikemies Viktor Topelius. Osakeyhtiö Puulan toiminta päättyi taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 1930 (Tietolähde: Sahateollisuutta Mikkelin maalaiskunnassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella).

Tämä maalaus esittää Topeliuksen tehtaita maalattuna lännestä Ainolanhaan puolelta (eli nykyisen terveyskeskuksen tienoilta). Maalaukseen ei tekijä ole laittanut lainkaan signeeraustaan, joten hän on jäänyt tuntemattomaksi. Maalauksesta kuitenkin näkee mielenkiintoisesti, millaiselta Topeliuksen tehtaat maalausajankohtaan ovat näyttäneet. Taustalla näkyy vanhan hautausmaan kiviaitaa ja Tervaniemen talo. Kuvattu 18.6.2010 (S&J). Topeliuksen tehdasrakennuksista käytettiin ajallaan yleisesti nimeä Venetsia, koska pimeän aikaan varsinkin ko. rakennukset näkyivät valaistuina järvestä heijastuen aidon Venetsian mieleen tuoden.

Hilkka Virta (o.s. Partti) antoi elokuussa 2012 tämän kuvan Venetsiasta käyttöömme. Kuvan takana on teksti: Venetsia - kesä 1960. Kuvassa näkyy järven rannassa Topeliuksen tehtaan viimeisiä pystyssä olevia osia. Taustalla näkyy (nykyisen) Kirkkolahdenkujan varressa kuvaushetkellä olleita rakennuksia. Vasemmalta silloinen Haapala (nyk. Heiskanen), Viinikainen ja oikealla Karensalon asuinrakennus (nyk. Pauninsalo) ja sauna.

Topelius oli sahojensa ja mehujensa lisäksi monessa muussakin projektissa mukana: 1920-luvulla varoja Otavan rukoushuonetta varten kerättiin ompeluseuroilla. Pyhäkoululaisetkin kantoivat asiassa kortensa kekoon. Isännät lahjoittivat tukkeja. Kerätyt tukit myytiin. Eräs hankkeen puuhamiehistä oli Viktor Topelius, joka oli kuullut, että Terijoella myytiin halvalla huviloita. Kylästä lähdettiin huvilanostoon, ja Terijoelta ostettiin kolme huvilarakennusta, jotka purettiin ja kuljetettiin hirsinä Otavaan. Röppään Kirjalaiset lahjoittivat rukoushuoneelle hehtaarin suuruisen tontin. (Tietolähde: 'Otavan kyläkirkko-rukoushuone').

Viktor Topeliuksen puoliso oli Jyväskylässä v.1878 syntynyt Antonia Sofia Schultz. Viktor itse oli syntynyt Toivakassa 19.8.1873.
Viktor Topeliuksen poika Martti Tolamo (muutti sukunimensä v.1930) oli syntynyt Kangasniemellä 2.2.1907. Martti Tolamo oli MiKV:n menestyksekäs yleisurheilija sotien välisenä aikana - hän saavutti Suomen mestaruuksia pituushypyssä (viisi kertaa) ja moniotteluissa. Hän ehti toimia 1930-luvulla Kuusankosken yhteiskoulun johtajana.
Martti Tolamo haavoittui Kannaksella 9.3.1940 ja kuoli Imatran Rauhan parantolassa 14.3.1940. Häneltä jäi kaksi lasta: v.1935 syntynyt Anja-Elina ja v. 1939 syntynyt Hannu. Martti Tolamon puoliso oli Anna (* ?) Astrid Augusta Tolamo, o.s. Wallenius.

* (JK, sähköposti 9.11.2008): Nimi on Aarna Wallenius, ei Anna. Ainakin niin sanoo esim. Helsingin kaupungin sivustolla oleva sodassa kaatuneitten luettelo ja Wallenius-suvun sukusivut ja jonkin toisenkin suvun sivuilta löysin nimen. Uskon että nimi tosiaan on Aarna.

Martti Tolamolla oli hallussaan kesään 2007 asti miesten (harvinaisemman) 5-ottelun Suomen ennätys:
(MTV3 Internet, 29.6.2007): Suomalaiset viisiottelijamiehet 1930-luvun tasolla:
Lohtajan Veikkojen Tero Ojala teki yleisurheilun viisiottelussa uuden Suomen ennätyksen 3611 pistettä Kauhavan karnevaaleilla perjantaina. Ennätyksen oli jo aikakin parantua, sillä edellinen SE-mies Martti Tolamo otteli 3558 pisteen ennätyssarjansa vuonna 1930. Suomalaismiehet eivät ole siis liiemmin kehittyneet ottelussa, jossa lajeina ovat pituus, keihäs, 200 metrin juoksu, kiekko ja 1500 metriä.
SE: 3558 Martti Tolamo 17.8.1930 Tampere (715, 56,64, 22,7, 36,25, 4.46,3). Miesten 5-ottelu oli tällä lajiohjelmalla olympialaji vuoteen 1924.

B) Tästä 'Lasten Pukimon' Hannu Mannisen lähettämästä (29.12.2006) kuvasta näkyy erinomaisesti, miltä Tervaniemessä maisemat näyttivät kuvan ottopäivänä eli 13.7.1937.
'Tervaniementie' ja tietenkin myös Lapassalmen pengersiltatie puuttuvat. Tervaniemen taloryhmä erottuu selvästi ja sen takana 'tehdasaluetta' laajalti Kirkkolahden rantaa pitkin etelään. Aivan Tervaniemen talon takana erottuu laaja, hiekkakenttää muistuttava plaani, jonka 'tarkoitus' on toistaiseksi epäselvä.

Kansalaisopiston julkaisu 'Tunne kotikyläsi - tallenna tieto' (1984): Kirkkolahdenkujan 12 (nyk. Heiskanen) kohdalla aivan rannassa sijaitsi Viktor Topeliuksen sahalaitos, joka paloi tulipalossa 1915 sekä rakennus, jossa oli asuntoja, korjauspaja, pilketehdas, mehutehdas, käpykaristamo ym. ~ rakennusta kutsuttiin sen sijaintipaikan takia 'Venetsiaksi'.

(MH, 15.10.2006 ~ sähköposti): Tervaniemen "teollisuuslaitoksella" oli sota-aikana pilketehdas. Pilkkeitä tehtiin myös talkootyönä ilmeisesti armeijalle. Myös lapset napsivat halkokiekkoja pieniksi. Luokkatoverini Arto Kalpamaa oli tehtaiden lähinaapuri. Hän muisteli, että joskus piti hakata jopa viisi säkillistä pilkkeitä, joka määrä meistä pikkupojista tuntui melkoiselta urakalta. Majuri Artur Kalpamaan perhe asui Pauninsalon paikalla.
Tervaniemen teollisuuskylässä asui Olga Kokkonen ja pojat Onni, Niilo ja Eino. Olga meni sittemmin naimisiin autonkuljettaja Honkasen kanssa. Tervaniemessä oli myös Vihtori Kuitusen paja ja autokorjaamo.

'Venetsiaksi' kutsuttiin varsinaisesti Topeliuksen alkuperäisestä tehtaasta säilynyttä rakennusosaa, jonka alakerrassa oli autotallit ja yläkerrassa oli asuinhuoneistoja ja kattotiilitehdas.
'Tervaniemen punainen talo'-sanonta aikalaisten puheissa tarkoittaa juuri 'Venetsiaa'. Järveltä katsottaessa rakennus ympäristöineen olivat tuoneet kyläläisille mieleen oikean Venetsian.
Asuinhuoneistoissa asui mm. ompelija Liisa Savinen. Hänellä oli kaksi tytärtä: Alli (Valkonen) ja Liisa (sama nimi kuin äidillään ja myös ompelija).
Opettaja Taimi Kuronen oli myös asunut Venetsiassa. Myös 'VaPon' pomo Konsta Juntunen asui Venetsiassa.
'Venetsian' piha-alueilla sijaitsi 1940- ja -50-luvuilla Pauli ja Reino Holmin hautakiviveistämö. Se oli työllistänyt n. 4-5 henkilöä ja hautakiviä valmistettiin Kangasniemen ulkopuolellekin (17.10.2006 - Jussi Svala).

Tässä kuvassa näkyy edellä mainittu Pauli ja Reino Holmin hautakiviveistämö. Kuvan lähetti (24.8.2008) Ritva Peltola o.s. Heiskanen, jonka Arvi-isä on mukana kuvassa.

(Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 24.8.2008): Tervaniemessä Tullisen kohdalla rannassa oli 40-luvulla (tarkempia vuosilukuja en osaa sanoa) kiviveistämö. Kiviveistämön omisti Pauli Holmin veli Reino. Verstaassa toimivat kivenhakkaajina, "piikkaajina" ja hiojina mm. Ville Marttinen ja Veikko Marttinen, joka asui perheineen Tullisen talossa. Kaivertajina toimivat isäni Arvi Heiskanen ja ajoittain Pauli Holm. Isäni oli sodan jälkeen ensin metsätöissä ja sitten kaivertajana, kunnes alkoi uuden paloaseman suunnittelu- ja rakennustyöt, joissa hän oli mukana.
Kiviveistämö oli käsittääkseni merkittävä työllistäjä noihin aikoihin. Veistämö koki konkurssin jossain vaiheessa ja isäni jatkoi kaiverrustöitä oman toimensa ohella tultuaan paloaseman valmistuttua palopäälliköksi. Muistan, että hän työskenteli paloaseman takana olevassa katoksessa. Ainakin 'Karjalaisten muistomerkin' kaiverrusta muistan seuranneeni tarkasti. Isäni varhaisen kuoleman jälkeen kaikki välineet osti Kalle Laitinen, joka jatkoi kaiverrustyötä.
Oheisessa kuvassa on kiviveistämön miehiä. Keskellä istuu isäni Arvi Heiskanen hänelle tyypillisessä asennossa hieman vinottain. Kopin edessä Veikko Marttinen.

Näissä kahdessa kiviveistämön kuvissa (ilmeisesti 40-luvulla) työskentelevät kaiverrushommissa Arvi Heiskanen ja ilmeisesti vesihiontakoneen äärellä Ville Marttinen. Kuvat antoi käyttöömme 24.8.2008 Arvi Heiskasen Ritva-tytär.


Kangasniemen Kiviveistämö mainosti Kangasniemen Kunnallislehdessä 28.10.1953 hautamuistomerkkejään lauseella "Työ huolellista" - ihan samaa ei ilmoitus kerro ilmoituksen latojapojan/kirjapainon huolellisuudesta (vrt. Kagasniemi).

C Nykyisin Kirkkolahdenkujan pohjoispäässä - Topeliuksen teollisuusrakennusten entisellä paikalla - sijaitsee Nina ja Ilkka Ikosen (perheineen) rakennus, rakentaneet Laina ja Tapio Ikonen. Kuvattu 26.4.2009.

D) Hilma Partin talo, kuvattu 90-luvulla (S&J).

Hilma Partin talo kuvattuna 11.12.2005. Nykyisin omistajana hänen tyttärensä (S&J).

Partin talo kuvattuna 1.12.2007 (S&J) vanhalta hautausmaalta.

Samainen Partin talo kuvattuna 2.4.2009 (S&J).

Samaisen Partin talon edessä vappuajelua 1950-luvun alkupuolella. Kuljettajana Toivo Partti - apukuskina perheen pystykoira (näkyy ratin takana tarkkaavaisena). Matkustajina naapuruston nuorempaa väkeä. Taustalla hautausmaan kiviaitaa, nykyisen Wiljam Sarjalan tien linjaa ja kirkkoakin puiden välistä näkyy. Kuvan antoi käyttöömme elokuussa 2012 Hilkka Virta (Toivo Partin tytär).

E) Anja ja Heikki Heiskasen talo, kuvattu 11.12.2005 (S&J). Talon rakensi v.1952 kunnan silloinen rakennusmestari Viljo Haapala, joka asui talossa vuoteen 1979 asti, jolloin Heiskaset ostivat talon. Kansalaisopiston julkaisun 'Tunne kotikyläsi - tallenna tieto' (1984) mukaan tällä paikalla on ennen Haapalan uudisrakennusta sijainnut Emil Tissarin asuintalo.

Samainen Heiskasten talo kuvattuna 21.3.2008 (kuva: 'S&J).

Näkymä Heiskasen talon pihapiiriin - kuvattu 2.4.2009 (S&J).

F) Sirkka-Liisa Viinikaisen talo, kuvattu 11.12.2005 (S&J).

Sirkka-Liisa Viinikaisen aviomies oli Lauri, joka v.1925 oli aloittanut työnsä Kangasniemen kunnansihteerinä (myöhemmin "kunnankamreerina"). Pariskunta rakennutti kuvassa näkyvän talon itselleen (ilmeisesti 1950-luvulla).
Laurin sisko oli Katri (Viinikainen), joka aloitti opiskelunsa syksyllä 1925 - ensimmäisessä ikäluokassa - vasta perustetussa kirkonkylän yhteiskoulussa.

Samainen Viinikaisen talo kuvattuna 21.3.2008 (S&J).

'Kirkkolahdenkujaa' vielä Viinikaisen talon kohdilta katsottuna 'takaisin tulosuuntaamme' eli pohjoiseen. Seuraavana talona näkyy Heiskasten talo ja perimmäisenä Ikosten talo. Hilma Partin tyttären omistuksessa oleva talo Ikosten eteläpuolella sijaitsee sen verran muiden talojen linjasta enemmän rannan suuntaan, ettei tästä kuvakulmasta otetussa kuvassa näy. Kuvattu 2.4.2009 (S&J).

G) Ritva ja Eemil Pauninsalon talo, ylempi kuvattu 11.12.2005 ja alempi jouluaamuna 25.12.2005 (kuvat: S&J).
Eemil Pauninsalo lähetti 23.11.2009 ystävällisesti talonsa 'historiikin', missä hän samalla korjasi tällä paikalla kuvateksteissä aiemmin esiintyneitä 'epätarkkuuksia':
Kuvassa Tervaranta-nimisen tilan talo, jonka alunperin rakennutti majuri Artur Kalpamaa 1940-luvulla 'Napalan' koulurakennuksen hirsistä puolitoista kerrosta. Talo siirtyi v. 1948 Kymin Oy:n omistukseen, jossa eri aikoina asuivat em. yhtiön toimihenkilöt perheineen: Elna ja Eelis Karensalo, Aino ja Toivo Soidinsuo sekä Elisa ja Lauri Nikander vuoteen 1967 asti.
Kymin Oy suoritti v. 1964 talon peruskorjauksen, jossa yhteydessä talo madallettiin yksikerroksiseksi.
Ritva ja Eemil Pauninsalo perheineen muutti taloon syksyllä 1967 asuen työsuhdeasunnossa 17.3.1980 asti, jolloin he ostivat talon itselleen.

Tämä otos Kirkkolahdenkujalta 1950-luvun loppupuolelta oli mukana yhtenä yhdeksästä valokuvasta, jotka olivat mukana 1950-luvun lopulla 'turisteille' myynnissä olleessa Kangasniemeä esittelevässä 'valokuvahaitarissa'. Saimme kuvahaitarin käyttöömme 21.1.2012 Hyövyn Pylvänäisiltä. Tämä kokoontaitettava valokuvahaitari on aikoinaan kuulunut Savonseudun johtajattarelle Kaisa Huttuselle, joka on kirjoittanut kannen taakse päivämäärän 31.3.1959. Etupinnalle vain on painettu sana 'Kangasniemi', mitään muita tietoja ei ole laitettu näkyviin - ei kuvaajaa, julkaisijaa eikä painopaikkaa.
Tässä kuvassa näkyy (toisena vasemmalta) Pauninsalojen nykyisen rakennuksen aiempi ulkonäkö Kymi Oy:n omistusajoilta. 'Napalan' koulurakennuksen hirsistä rakennus oli tehty 1940-luvulla puolitoista kerroksiseksi (Kalpamaa).
Vasemmassa reunassa pienfunkkisasuintalo, joka rakennettiin v. 1941 (siskokset Airi Kotkatsaari (os. Siitari) ja Irja Siitari).

Pauninsalojen tontilla rannan puolella on vielä tallella saunarakennus, mikä on Kalpamaan ajoilta. Kuvattu 26.4.2009 (S&J).

Siiri Laitinen kertoi (22.7.2010), että kyseisen Pauninsalon talon paikalla oli 1940-luvun alussa ollut 'Kangasniemen kunnan maatalouskerhon' maapalsta ('aaripalstat'/'kerhomaat'), jossa oli viljelty juurikasveja hyötykäyttöön. Kerhoneuvojana oli toiminut alkujaan kangasniemeläinen Lempi Pynnönen.
Siiri Laitinen oli toiminut kyseisen maatalouskerhon rahastonhoitajana ja hänellä oli tilikirjana ollut käytössä 'vihreäkirja'. Kerho oli kokoontunut kahdesti kuussa ja toimintaan oli kuulunut erilaiset tutustumisretket ja arpajaiset. Siiri muisteli myös, että kyseisellä maatalouskerholla oli ollut pienemmät kerhomaat (1940-luvun alussa) myös nykyistä Puulavedentietä (hieman eripaikassa) edeltäneen tien varrella - nykyisten Hämäläisen ja Vassisen talon alueilla.

H) Airi Kotkatsaaren funkkis-tyylinen talo kuvattuna 90-luvulla, jolloin sen pinta oli valkeaksi rapattu. Talo rakennettiin v.1941 - rakennuttajina siskokset Airi Kotkatsaari (os. Siitari) ja Irja Siitari (kuva: 'S&J).

Tähän 'Kotkatsaaren talon' kuvan yhteyteen lähetti Ulla-Maija Hokkanen seuraavia taustatietoja:
(U-M.H ~ sähköposti, 19.11.2006): Siitarin sisarusten talosta tuli jälleen nämä tittelit mieleen. Irja Siitari oli prokuristina KOP:ssa ja hänen sisarensa Airi Kotkatsaari kanslistina jo Suurolassa nimismies Langinkosken aikaan jatkaen eläkeikään saakka nimismiehen kansliassa virastotalolla.
Airilla oli tytär Merja, joka valmistui liikunnanopettajaksi ja työskenteli ainakin jossain vaiheessa Lappeenrannassa. Molemmat sisarukset asuivat kuvan talossa kuolemaansa saakka.

Sama (alk. Kotkatsaaren) rakennus remonttien jälkeen (lautavuoraus) kuvattuna 11.12.2005 (S&J). Kotkatsaaren jälkeen talon osti v.1995 kampaaja Tiina Lahikainen ja piti talossa parturikampaamoa. Pekka Siitari ja Arja Reinikainen ostivat talon v.1998 (kuva: 'S&J).

Samainen rakennus 'Kirkkolahdenkujan' varrella kuvattuna ennätyksellisen leutona talvena - 21.3.2008 (kuva: 'S&J).

Ryhmä 9-luokkalaisia matkalla luontokuvauskurssinsa kuvaustehtäväpaikalle Kirkkolahden kujaa pitkin - kuvattu 2.4.2009 (S&J).

I Jouko ja Anneli Parviaisen (os. Tullinen) talo, kuvattu 16.10.2006. Tällä paikalla sijaitsi jo 1920-luvulla Eino Tullisen isokokoinen hirsipuinen asuinrakennus, joka tuolloin 'hallitsi maisemaa' kyseisellä alueella. Tullisen tytär, musiikinopettaja Anneli rakennutti paikalle uuden talon v.1982. Veranta valmistui v.2001. (Tiedot 'Kangasniemi'-kirjasta , 2003)

(MH, 15.10.2006 ~ sähköposti): Tervaniemen ja Akseli Viinikaisen talon välillä oli Eino Tullisen talo, jonka yläkerrassa asui kutoja Iida Pynnönen, Eelis Pynnösen sisar, Reijo Pynnösen täti. Hän kutoi villapaidat kylän lapsille. Yläkerrassa asui myös Veikko Marttisen (="Karkee Veikko") perhe, jonka lapset Raimo ja Raili asuvat nykyisinkin Kangasniemellä. Eino Tullinen oli taksimies. Hän asui ensin "Valkoisessa talossa" ja muutti omistamaansa "Punaiseen taloon" Tervaniemen 'teollisuusalueella'. Einon poika Keijo toimi linja-auton kuljettajana ja on sittemmin muuttanut Mikkeliin. Einon veli oli Aati ja hänen poikansa oli Reino.

Jussi Svala muistaa (17.10.2006) Aati Tullisen olleen linja-autokuskin ja hänen vaimonsa nimen olleen Tyyne.

Tästä 1920-luvun kuvasta näkyy hyvin Eino Tullisen talo lähes ainoana 'Kirkkolahdenkujan' rakennuksena niinä aikoina. Huomattakoon, että tielinjaukset olivat tuolloin merkittävästi erilaiset, kun Lapaskankaan pengertietäkään ei vielä ollut olemassa.

Kansalaisopiston julkaisu 'Tunne kotikyläsi - tallenna tieto' (1984): Tullisen talon kohdalla aivan rannassa sijaitsi pieni torppa, jossa asui Hilda Aaltonen. Hän harjoitti ainakin muutamina vuosina saunatoimintaa.
Näin tieto oli pitkään ollut lainattuna sivullammekin, mutta 16.8.2010 saimme asiaan korjauksen. Mainitun Hildan sukunimi ei ollut aikoinaan 'Aaltonen' vaan 'Aaltola':

Puhelinkeskustelussa (16.8.2010) Hilda Aaltolan tyttärentytär Paula Tiihonen kertoi isoäitinsä Hildan olleen Luhangasta kotoisin ja hänen äitinsä oli ottanut vasta vuoden 1891 tienoilla käyttöönsä 'virallisen' sukunimen, mikä noina aikoina oli käytänteenä alkanut vakiintua esimerkiksi erilaisissa kuntien henkikirjoituksissa.
Hilda Aaltola oli asunnut Tullisen talon kohdalla rannassa ja hänellä oli ollut kolme tytärtä - Aino, Elina ja Aune (Paulan äiti). Jossakin elämänvaiheessaan Hilda Aaltola oli ollut myös lyhyen aikaa naimisissa Tavikainen-nimisen miehen kanssa, jolloin Hilda oli hetken tunnettu myös kyseisellä sukunimellä.
Paula Tiihosen Aune-äidin sisko Aino (Laine) oli vuoden 1930 aikaan lähellä hukkua kotirannassaan ja sen jälkeen Hilda-äiti rakennutti lapsilleen laudoista 'karsinan', missä lapset saivat viettää aikansa, kun äiti kävi kylillä esimerkiksi kaupoilla.
Paula Tiihosen Aune-äiti avioitui sittemmin Eino Tiihosen kanssa ja Paula-tyttö asui ensimmäiset 13 vuottaan 'kunnansairaalassa', missä vanhemmat hoitelivat talonmiehen tehtäviä.

Ylläolevassa kuvassa kyseinen 'Aaltolan rantasaunatorppa' näkynee hyvinkin selvästi Tullisesta vasemmalle.
Kuvassa näkyy hyvin myös oikealta järveen työntyvä pitkä Suurosten rantalaituri, jonka paikalta allaoleva nykypäivän rantakuva silloisen Tullisen talon suuntaan on otettu.

Eino Tullisen pojan Keijon tytär Ritva (sähköposti 27.7.2007): Äitini tiedon mukaan Hilda Aaltola todellakin harjoitti rannassa saunatoimintaa, vuosiluvuista en tiedä. Omasta lapsuudestani muistan rannassa olleen laiturin ja katetun venevajan. Muutin Kangasniemeltä pois v.1969.

Kuvassa erottuu aivan vasemmassa reunassa Topeliuksen tehdaslaitos, minkä hän vuoden 1915 tulipalon jälkeen oli "jättänyt" ja muuttanut Otavaan. Toimintaa tällä 'Tervaniemen teollisuuslaitoksella' ja koko tällä 'teollisuusalueella' oli kuitenkin vilkkaasti aina 1950-luvun alkuun asti.

* * * * * * *

Lahja Pöllänen (o.s. Karjalainen) (s.1914 - Kangasniemen yhteiskoulun oppilaanan 1928-32) muisteli kouluaikojaan Kangasniemen yhteiskoulun 'ykkösosassa'. Hän kertoi päässeensä asumaan koulukortteeriin kioskinpitäjä Eemil Seppäsen luo Tervaniemeen:
Asuessamme Seppäsillä siinä Tervaniemessä innostuin kerran Helmi-nimisen tytön kanssa kilpauintiin. Luulin rantaa loivaksi, mutta se olikin äkkijyrkkä ja minä vajosin veden alle. Toiset rannalla kiljuivat, että Lahja sukeltaa. Sisareni Lyyli huusi kuitenkin, ettei Lahja osaa sukeltaa. Kuulin sekä luin lehdestä, että linja-auto oli pysähtynyt meidän pihaan ja Lyyli huusi:
'Marttinen, Marttinen, Lahja hukkuu'. Marttinen tuli kahden aidan yli juosten ja onki minut vedestä.
Kun olin vuonna 1936 Kangasniemellä postinhoitajana , kävi Marttinen minua tervehtimässä ja sanoi: 'Näin olen sanonut, että kaksi ihmistä olen tuosta lahdesta pelastanut'. Marttinen kuoli vuonna 1939 syksyllä keuhkokuumeeseen.
Vanhuuteni vuosina matkustin taas kerran Kangasniemelle ja kirkonmenojen jälkeen etsin Tervaniemen rantaa. Sinne johtavalta tieltä erkani tie asunnolle, jonka puutarhassa istui pieni pyylevä nainen. Kerroin hänelle olevani katsomassa tuttuja paikkoja ja kerroin myös pelastuksestani hukkumasta. 'Marttinen oli minun mieheni', nainen kertoi.
Silloin tajusin, että nainen oli kauppias Siitarin sisäkkö, joka prässäsi sulhasensa housut, jotka kastuivat minua pelastettaessa. Marttisen leski kutsui minut sisälle ja lähtiessäni hän pyysi käymään uudelleen.

Voisikohan edellä mainitussa kertomuksessa oleva viittaus Marttisen suorittamaan toiseenkin pelastamiseen viitata aikaisemmin tässä kuvaruudussa kerrottuun Paula Tiihosen tädin eli Aino Laineen (os. Aaltola) hukkumisvaaratilanteeseen?

Kirkkolahden pohjukassa, entisen Suurosen saunan kohdilla, yhdeksäsluokkalaisten luontokuvausryhmä koolla 12.9.2008 (S&J). Taustalla oikealla näkyvällä rannalla sijaitsivat aikoinaan Topeliuksen tehtaat ja kuulu 'Venetsia'.

J) Tämän talon rakensi Akseli Viinikainen vuonna 1939. Siskokset Linda ja Tyyne Viinikainen asuivat vuoteen 1986 asti, jonka jälkeen taloon muuttivat Pekka ja Maija Vaheristo (o.s. Viinikainen). Talon rakentanut Akseli oli Maijan isoisä. Kuvattu 2.11.2008.

Hoviniemen perhe asui tässä kyseisessä rakennuksessa 1940-luvulla. Jorma Hoviniemi kirjoittaa (13.10.2006):
(JH, 13.10.2006): Vähän lisää Akseli Viinikaisen talosta: Talossa asui kesästä 1941 vuoteen 1947 Hoviniemen perhe, agronomi Antero ja farmaseutti Helve (o.s.Langinkoski) ja lapset Jorma, Matti, Anneli ja Raimo, joka muuten syntyikin talossa kätilö Lyyli Pynnösen avustamana. Talossa oli jo tuolloin keskuslämmitys ja kylpyhuone ammeineen. Lämmitys tapahtui keittiöstä käsin. Käyttövesi pumpattiin kaivosta keittiössä sijainneella käsipumpulla katossa olevaan säiliöön. Kylpyhuoneen katossa oli kuparinen lämminvesisäiliö. Sota-aikana rannalle rakennettiin sauna, jossa mm. tehtiin saippuaa ja jalosteltiin pellavia, ja pihalle sikolätti, jossa kasvatettiin sika, joka syksyllä aina teurastettiin. Jormalla oli välillä satakin kania, jotka olivat hyvä ruoan lisä pula-aikana. Pyykkösen Matti suoritti teurastuksen.
Lähes koko suuri tontti oli kasvimaana. Ja kirkonmäen yli kipaistiin "Kivikouluun" Tuulikki Miettisen oppiin.

Jorman veli Matti (Hoviniemi) kirjoittaa omia muisteluitaan tuosta perheensä ajasta Viinikaisen talossa seuraavasti:
(MH, 13.10.2006 ~ sähköposti): Asuimme "Akselin talon" alakerrassa vuokralaisina. Kotiapulaisemme Toini Niilivuo asui kanssamme lastenhuoneessa. Akseli Viinikainen tuli hevosella kirkolle kunnan asioita hoitelemaan kotoaan Kutemajärven Ala-Hovista. Hevonen oli usein päivän pihan liiterirakennuksessa.
Yläkerrassa asuivat hammaslääkäri Helena Berg, Karjalasta tulleet evakot Paavo Porovikoff, poika Pekka, sittemmin Ahtilinna, Anna Hoppedorf ja poika Esko, joka taitaa nyt asua majatalon tontilla olevassa rivitalossa. Anna ja Paavo menivät sittemmin naimisiin.
Helena Bergin muutettua Meijerinniemeen tuli yläkertaan parturi-kampaaja Pirkko Lampinen miehineen ja poika Jorma. Mies oli sodassa ja haavoittui menettäen toisen kämmenensä. Ajoittain yläkerrassa asui tilapäisiä asukkeja, kuten paikkakunnalle työhön muuttaneita tyttöjä, kuten Pynnösen Maurin Maire ja autoilija Veikko Tiihosen vaimo. Lampisen parturissa "koristeltiin" kaikki morsiamet, joten meillä pikkuipanoilla oli viikonloppuisin ihailtavina paljon kauniita tyttöjä ja uljaita sulhoja.
Lampiselle tuli työhön kampaaja Elli Välisalo, joka myöhemmin kihlautui nahkuri Lauri Hurrin kanssa.

Akseli Viinikaisen (nyk. Vaheristo) rakennus kuvattuna 16.10.2006 (S&J).

Jussi Svala muistelee (17.10.2006), että Akseli Viinikaisen talossa asui aikoinaan Martta Innanen ja 60-luvulla myös räätäli Ijäs.

(MH, 17.-18.10.2006 ~ sähköposti): Akseli Viinikaisen talossa on asunut myös tiemestari Svante Kupilan perhe ja kunnanrakennusmestari Lennes perheineen.

(Marketta Wessler, o.s. Pikkarainen, sähköposti 23.3.2008):
Viinikaisen talossa asusti myös Meri Koponen (kunnan kirjanpitäjä) tyttärensä ja poikansa kanssa sekä hammaslääkäri Hämäläinen jonkin aikaa.
Kävimme usein Koposilla, myös me partiolaiset leivoimme joulupaketteihin leivonnaisia usein hänen keittiössään.

Kirjan 'Suomen omakotiasutus - Mikkelin lääni (1972)' mukaan Akseli Viinikainen omisti tämän kiinteistön vuoteen 1967 asti (rakensi v.1939): Paikan nimi on 'Kirkkolahti'. Tonttia reunustavat orapihlajat ja kuuset. Hopeapajut, vaahterat, sireenit ja kukkaistutukset rehevöittävät pihaa. Lisäksi on kasvimaata ja puutarhaa. Kunnallisneuvos Sarjalan suunnittelema ja Eemil Tiihosen rakentama omakotitalo valmistui 1939 ja peruskorjattiin v.1963. Linda Viinikainen on eläkkeellä oleva opettaja.

Akseli Viinikaisen (nyk. Vaheristo) rakennus kuvattuna 14.10.2007 (S&J).

Entisen Suurosen kauppakartanon omistajavaihdoksen jälkeinen remontti näkyi ja tuntui myös 'Kirkkolahdenkujan' alkupäässä 'Viinikaisen talon' paikkeilla ~ kuvattu 2.11.2008 (S&J).

Ent. Suurosen piharakennus ja taaempana nyk. Vaheriston asuinrakennus kuvattuna 14.6.2009 (S&J).

Tässä kuvassa 'sota-ajan lapsia' Akseli Viinikaisen talon seinustalla. Vasemmalta Taisto Paju, Matti Hoviniemi edessä, Jorma Hoviniemi takana, pankinjohtaja Reijo Väisänen, Raimo Hoviniemi, Anneli Hoviniemi ja Aimo Paju. (kuva: MH, 9.11.2006).


Jari Lukkarinen kuvasi Kirkkolahdenkujan alkupään piharakennuksen vuoden 1983 tienoilla ullakkohuoneen ikkunasta (kiitos käyttöluvasta).

.

K Akseli Viinikaisen talossa vuodet 1941-47 asuneen Hoviniemen perheen lapset ovat näissä kuvissa uimassa lähirannassaan.
Kuvat lähettänyt MH kirjoitti (29.10.2006) kuvista seuraavasti:
Ohessa pari kesäkuvaa ehkä vuodelta 1943. Uimapaikka on ilmeisesti jäänyt Lapassalmen pengertien alle.
Kunnansihteeri Lauri Viinikaisella oli kesämökki jossakin Vatikaanin tienhaaran paikkeilla. Uimapaikka on luullakseni linjalla Tervaniemi- Viinikaisen huvila, jossa oli hiekkapohjainen matalikko.
Vasemmassa kuvassa ovat meidän penskat eli Matti, Jorma ja Anneli (Hoviniemi).
Oikeanpuoleisessa kuvassa on takana vasemmalla Kuitusen pajan poika Pekka, toista takarivin poikaa en muista. Keskellä Matti ja Jorma, sivussa Anneli H.

Tässä laaja ilmanäkymä tämän sivun aihealueesta vuodelta 1949 (Veljekset Karhumäki-kuvapostikortti - tässä osasuurennos, käyttöömme antanut elokuussa 2008 Leena Siikanen-Toivio).
Kuvasta erottuu Suurosen kauppakartanon kulmilta nykyisestä 'Joutsantiestä' poikkeava mutka sairaalan suuntaan. Ensimmäisessä mutkassa erottuu valkoinen postina toiminut talo ja sen takana nahkuri Adolf Flinkmanin rakennuksia.
Nykyistä Wiljam Sarjalan tietä ei ole, tie ranta-alueille ei näy kulkevan edes nykyistä 'Kirkkolahdenkujan' tielinjaa pitkin, vaan kulkuyhteys suuntautui heti Eino Tullisen kaksikerroksisen talon jälkeen v.1941 valmistuneen Airi Kotkatsaaren talon länsipuolelta ranta-alueelle ja eteenpäin ent. 'Venetsian pienteollisuusalueelle'.
Kirkon ympärillä näkyy kuvauslennon päivänä olleen melkoista ihmisvilinää.

Tämä ilmakuva esittelee myös mielenkiintoisesti tämän kuvasivumme kohdealuetta. Ajankohta on ilmeisesti hieman ennen vuotta 1969.
Suurosen kauppatalon itäpuolella on vielä vaalea asuin- ja liikerakennus. Eino Tullisen kaksikerroksinen talo on edelleen paikallaan ja rannassa kauempana erottuu selvästi vielä myös 'Venetsian' kaksiosainen rakennus. 'Wiljam Sarjalan tie' ja 'Kirkkolahdenkuja' ovat saaneet jo omat lopulliset linjauksensa.

Tämän Karhumäen kuvapostikortin välitti käyttöömme Vesa Häkkinen huhtikuussa 2013 Seppo Turkin kokoelmista - kiitos. Kortti on postitettu 16.6.1969 Kutemajärveltä. Kuva muistuttaa kovasti edellistä - lienee samalta lennolta napattu. Vasemmassa alakulmassa vanha postitalo ja nahkuri Flinkmanin liikerakennuksia. Lapaskankaalla ei vielä juurikaan asutusta. Hiekkakuoppa jo käytössä. Rannassa yksinäinen asuinrakennus keskellä korttikuvaa. Vanhan uimalan laiturit vielä paikallaan.


Jari Lukkarinen kuvasi Wiljam Sarjalan tietä Kirkkolahdenkujan vierellä vuoden 1983 tienoilla (kiitos käyttöluvasta).

seuraavalle sivulle #15

Sivuluettelo 1-107

etusivulle