106) Läsäkoski * Rauhajärvi

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 12.9.2016)



A) Kuvassa on Kangasniemen Osuuskaupan Läsäkosken uudempi myymälä kuvattuna vuoden 1957 tienoilla. Kuva on kirjasta Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1957. Myymälä oli siirtynyt tähän rakennukseen, Kangasniemi-Mikkeli-valtatien varrelle, vuoden 1952 alusta.


Samainen kaupparakennus kuvattuna 25.7.2009 (S&J). Kaupanpito talossa oli loppunut jo vuosia aiemmin - pitkäaikaisena kauppiaana ehti toimia mm. Orava. Nyt yksityisessä asuinkäytössä. Tämän kirjoittaja muistaa vierailleensa kauppa-asioilla tässä rakennuksessa muutamia kertoja 1980-luvulla.


Samainen kaupparakennus kuvattuna 9.1.2010 (S&J).

Kangasniemen Osuuskauppa oli kirkonkylällä aloittanut (nykyisessä paikassaan) ensimmäisen kauppaliikkeensä 16.7.1907 ja ensimmäinen sivumyymälä perustettiin Läsäkoskelle vielä saman vuoden 1907 kuluessa - aloitti toimintansa 29.10.1907.
Osuuskauppa-historiikin v.1957 kirjoittanut Martti Väinölä kirjoittaa:
Läsäkoskella oli vuoden 1907 aikoihin toiminnassa sahalaitos ja huomattavasti työväkeä, jotka liikuttelivat rahaa. Näin ollen oli luonnollista, että myymäläkin tulisi siellä onnistumaan. Myymälähuoneiston saaminen tuotti vaikeuksia, mutta sekin lopulta onnistui ja myyntitoiminta pysyi jatkuvasti vilkkaana.
Läsäkosken sivuliikkeen innokkaina puuhaajina ja tukimiehinä toimivat mm. Albin Koskiniemi, Otto Marttinen, Oskar Marttinen, Tobias Leikas ja Arvi Siitari. Myymälä aloitti toiminnan Läsäkoski Oy:ltä vuokratussa talossa ja siinä liike toimi vuoden 1951 lopulle saakka, jolloin sille valmistui Kangasniemi-Mikkelin maantien ja Läsäkosken tien risteykseen oma ajanmukainen talo. Tontti ostettiin jo v.1938. Talon urakoitsi Eemil Tiihonen.
Myymälän ensimmäisenä hoitajana toimi Vilho Hurme. Hänen jälkeensä on samalla paikalla työskennellyt kymmeniä henkilöitä. Nykyinen (1957) myymälänhoitaja Erkki Kontra tuli toimeensa v.1955.
Myymälätoimikuntaan kuuluvat nykyään (1957) emäntä Hilja Romo, opettaja Lauri Salminen sekä maanviljelijät Edvard Ukkonen, Otto Laitinen ja Toivo Kemppilä.


(Mikko Kontra, sähköposti 9.9.2016): Myymälänhoitajana toimi vuodesta 1952 alkaen Erkki Kontra, Erkki on isäni. Läsäkoskella toimi minun aikanani 1950- ja 60-luvuilla myös E-osuuskauppa. Aiemmin oli kaiketi myös kaksi yksityiskauppaa. Pölhö ja Kosloff. Me muutimme Läsäkoskelta pois v.1967. Läsäkosken Kartanolla toimi minun aikana myös puutarha / kasvihuoneet . Katuvalot oli myös, vaikka olikin pikkukylä, mutta kun oli oma voimalaitos. E-liikkeen muistan itse, oli siinä "meijän kaupalta" pikkusen kartanolle päin. Työväentalo oli myös minun aikana, en tiedä onko enää pystyssä. Pitää joku päivä ihan lähteä käymään, en ole vuosiin paikkakunnalla käynyt."


Samainen entinen kaupparakennus Läsäkoskella Janne Laitisen 25.4.2015 kuvaamana.



Kuvassa Läsäkosken ensimmäinen myymälä, joka toimi tässä rakennuksessa vuoden 1951 lopulle saakka. Kuva on kirjasta Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947, missä Wiljam Sarjala kirjoittaa:
Siihen aikaan (vuoden 1907 aikoihin) oli Läsäkosken sahalaitoksella paljon suurempi merkitys pitäjän elinkeinoelämässä kuin nykyisin (1948). Mainittiinhan sitä oikein tehdasyhdyskunnaksi. Näin myös jo osuuskaupan perustamisvuonna avattiin sivumyymälä Läsäkoskelle. Silloin oli luonnollista, että myyntitoimintaa ulotettiin sinne, missä raha liikkuu ja siinä mielessä oli sivuliikkeen avaaminen Läsäkoskelle ilmeisesti onnistunut.
Myymälähuoneuston saanti oli tuottanut suuria vaikeuksia, jopa rettelöitäkin, mutta oli siinä kuitenkin niin onnistuttu, että myymälä avattiin tässä puhtaasti kuluttajaympäristössä 29.10.1907.
Myymälä on koko ajan ollut vuokrahuoneustossa, joka on Läsäkoski Oy:ltä vuokrattu. Oma tontti Mikkelintien varrelta on ostettu jo v. 1938, mutta rakennustöihin ei ole sotien ym. voittamattomien esteiden vuoksi ryhdytty.
Ensimmäisen myymälähoitaja Vilho Hurmeen jälkeen Läsäkosken sivumyymälää ovat hoitaneet seuraavat henkilöt: Kalle Laitinen, J.Liimatainen, P.Hyvönen, Valeria Hämäläinen, Abel Piekiläinen, Emil Liukkonen, Armas Vaittinen, J.Niinimäki, E.Luotola, O.Santamäki, Emil Siitari, Nestor Korhonen, O.Mäntyaho, Jalmar Peltomäki, Urho Lappalainen, Mauno ja Hanna Oksanen, M.Tiusanen, Ilmari Tattari, Vilho Ylönen ja 1.11.1947 lähtien Eino Veijalainen.



Janne Laitisen 25.4.2015 kuvaamana - Läsäkoski lähestyy - valtatie 13.


Janne Laitisen 25.4.2015 kuvaamana - "Vanha tie".


B) Janne Laitinen ajoi 25.4.2015 Läsäkoskelta (Valtatie 13) lenkin Läsäkosken ja Rauhajärven maisemissa: "Talo Läsäkoskella (en tiedä omistajaa) ~ Kurakatu ~ Kangasniemen ainoa katu."


Janne Laitinen kuvastaan (25.4.2015): "Vanhatie".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Marttisten talo Rauhajärventien varressa.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Rauhajärventietä.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Turusen talot.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Turusten rakennuksia.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Jalmari Onttosen talo.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Lamminsyväntien ja Rauhajärventien risteys.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Petäisenpääntien ja Rauhajärventien risteys.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Petäinen näkyy metsän takaa.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Pieni kesämökki Petäisenpääntien varressa.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Juhani Romon talo.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Beda Savolaisen entinen talo. Beda siis kuollut ja nykyinen omistaja joku perillisistä.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Näkymä Petäiselle.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Marjoniemi (Anne Savolainen).".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Roinilan tilalle lähtevän tien risteys.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Myllykangas (Erkki Neuvonen).".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Pellon takana Haniskangas (Matti Laitinen).".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Haniskankaalle lähtevä tie.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Vanha Haniskankaan eloaitta ~ rakennusvuosi 1804 lukee ylähirressä.".


Janne Laitinen (25.4.2015): "Hoilan tila (Vesa Saksa).".



Karttapala Läsäkosken ja Rauhajärven maastoissa kulkevan 'vanhan tien' hahmottamista helpottamaan ...


C) Tämä kuva on 'Perinnealbumista' - alkuperäinen kuvateksti: Kuvassa on Läsänkoskelaisia ostosmatkalla Mikkelin Työväen Osuuskaupan myymälän n:o 24 edustalla Läsänkoskella 1920-luvun alussa. Kansalaissodan tapahtumat olivat aikaansaaneet sosialistien eron Kangasniemen Osuuskaupasta (kuva: Otto Ukkonen).

Läsäkosken mylly:


D) Kuvassa on Läsäkosken mylly. Valokuva kuuluu osana Kangasniemen lukion oppilaan Eija Hurskaisen tammikuussa 2008 suorittamaan kuvaamataidon KU5-kurssin näytetyöprojektiin, missä hänellä oli aiheena 'Läsäkosken myllyn ja sen lähiympäristön muiden rakennusten historiikin tallentaminen kuvien ja kirjatiedon avulla'.


(EH, 2008): Kyy- eli Läsäkoski sijaitsee Rauhajärven kylän eteläisessä osassa Mikkelin maalaiskunnan tuntumassa. Kanava erottaa Mikkelin maalaiskunnan ja Kangasniemen kunnan toisistaan. Jo 1600-luvulla Läsäkoski on toiminut merkittävänä kalastuspaikkana. Koski virtaa Rauhajärvestä Puulaan.
15. maaliskuuta 1832 Gustaf von Becker, joka omisti puolet Läsäkosken alueesta, sai idean vesivoimalla käyvän tuulimyllyn rakentamiseen ja anoi siihen lupaa. Hanke ei aluksi saanut kannatusta asukkailta, sillä myllyn pelättiin nostavan Rauhajärven pintaa ja kolinallaan karkoittavan kalat koskesta. Vastarinnasta huolimatta lupa myönnettiin kaksi vuotta myöhemmin 1834. Lähimmille maanomistajille myönnettiin omaa tarvetta varten tulliton jauhatusoikeus.
Pian luvan saamisen jälkeen mylly rakennettiin, mutta myllyrakennus oli vain 25 vuotta oikeutettu työskentelemään. Vuosittain pidettiin useita tarkastuksia myllyn jauhatuskyvyn ja tullimärien toteamiseksi, jotta voitaisiin määrätä myllystä suoritettava vero.
Vuonna 1838 myllyn omistusoikeus vaihtui von Beckeriltä viipurilaiselle asessori G.F.Pistolekorsille ja kauppaneuvos C.H.Roseniukselle. Uusien omistajien toimesta kosken rannalle perustettiin saha noin vuonna 1840, jolloin kosken pohjoishaaran rannalla toiminut mylly siirrettiin keskimmäisen haaran etelärannalle.
Mylly lakkautettiin 1950-luvun lopulla, kun Läsäkoski-yhtymä siirtyi Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan omistukseen.

(EH, 2008): Vasemmalla: Läsäkosken mylly kuvattuna 'ennen'. Tukkeja menossa tukkiränniin. - kuva: Rauha Vuori. Oikealla: Tukkiränni 'ennen' ~ kuva: Lauri Salminen.


(EH, 2008): Läsäkosken myllyrakennus kuvattuna vielä eri 'kosken toiselta puolelta'.

(EH, 2008): Tietoa myllystä: Läsäkosken mylly oli vesivoimakäyttöinen, jonka voiman lähteenä oli vesiturbiini. Myllyrakennus on kaksikerroksinen, alakerta betonista, jossa on kolme osaa, siihen sisältyy turbiinikammio, toiseen osaan tulee jauhettu vilja hiukan ylempänä olevista kivipareista. Kolmannessa osassa on varsinainen myllyn koneisto akselistoineen, kartiohammaspyörineen, kytkimineen ja hihnoineen, jotka laittoivat kivet pyörimään.

(EH, 2008): Yläkertaan tulee raput ulko-ovelta, josta tuotiin jauhettava vilja sisään. Yläkerrassa perällä on jauhinparit, puhdistuskone, kolme kiviparia ja ryynimankeli. Alakerrasta olevasta ovesta tuotiin jauhettu vilja ulos. Yläkerrassa oli tiilikoppi, jossa asiakkaat maksoivat jauhatuspalkkion.

(EH, 2008): Vasemmalla: Parhaaseen aikaan myllyssä jauhettiin viljaa n.10000 kiloa vuorokautta kohden. Myllylle tultiin Kangasniemin pitäjän alueelta. Vihave, Kutemajärvi, Luusniemi ja Rauhajärvi kuuluivat vakituisiin jauhattajiin. Haukivuoren, Hirvensalmen ja Mikkelin maalaiskunnan puolelta kävi jauhattajia myöskin.
Oikealla: Mylläreinä ovat toimineet muun muassa seuraavat henkilöt: Honkanen, Riiberg, Hokkanen, Arvo Romo, Kalle Ränttilä ja viimeisenä myllärinä Maananen.

(EH, 2008): Sähkölaitos-ja muuntaja, jotka tuottivat myllyn antaman energian sähköksi. Se antoi sähköä kosken ympäristön asukkaille.

(EH, 2008): Myllytupa, jossa jauhattajat odottelivat vuorojaan. Nykyisin perhokalastajat majoittuvat rakennukseen kalareissuillaan.



Tämän Läsäkoskea esittävän postikorttikuvan saimme käyttöömme huhtikuussa 2013 Seppo Turkin kokoelmista - välittäjänä Vesa Häkkinen, kiitos. Kyseisessä postikortissa oli kuvapuolella neljästä erillisestä kuvasta muodostettu kokonaisuus, isoimman huomion oli saanut tämä Läsäkoskelta otettu kuva. Kortti oli postitettu vuonna 2008 Kangasniemeltä Riihimäelle. Kortin kuvat oli ottanut Jouni Oksanen (Art Jonesko Ky).



Tämä kuva Läsäkosken kaivannolta on 'Suomenmaa'-kirjasta (1924).


Tämän Läsäkoskea esittävän postikorttikuvan saimme käyttöömme huhtikuussa 2013 Seppo Turkin kokoelmista - välittäjänä Vesa Häkkinen, kiitos. Kortin ovat lähettäneet 'Tyyne ja Martti' tammikuussa 1975 Niitamoille Helsinkiin. Terveiset täältä Läsäkoskelta - Tuhannet kiitokset niistä kuvista, jotka oli hyvin onnistuneet, vaikka oli pimeä päivä.

Läsäkosken saha:


E) Eljas Pölhön arkistosta ~ hänen tekstinsä (kiitos käyttöluvasta): 1939 Oy Läsäkosken saha Ab, Kangasniemi: Pienellä mielikuvituksella voi sahan edustalla nähdä työntövaunuja. Lapsena kuljin useasti sahan hevosvetoisen radan ratapenkkaa ja tutkin suurella mielenkiinnolla sahan Puulaveden sataman monipuolista raidepohjien verkkoa.
Läsäkosken sahalla on pitkä ja vaiheikas historia. Se oli Mikkelin läänin vanhimpia teollisuuslaitoksia ja perustettu niinkin varhain kuin 1840. Jo Kustaa Vaasan aikaan paikalla oli Kruunun kalastamo, joka toimitti lohta ja siikaa Kruunun tarpeisiin. Saha siirtyi Hj. ja K.H. Pölhön omaisuudeksi 1933. Tuolloin se oli erikoistunut sahaamaan koivukeppejä. Koko tuotanto myytiin Englantiin vakio-ostajalle, joka valmisti niistä bobbinseja eli kehruukoneissa käytettäviä lankapuolia. Kepit niputettiin sahalla ja kuljetettiin hevosten vetämillä rullavaunuilla kapearaiteista 1,5 km pituista rautatietä pitkin Puulan rantaan. Sieltä ne vedettiin LÄSÄKOSKI-nimisen hinaajan vetämillä proomuilla Otavan satamaan, sieltä junalla Kotkaan ja edelleen laivalla Englantiin. Kun Englannin kauppa tyrehtyi II maailmansodan melskeisiin, loppui sahaustoiminta Läsäkoskella. Hinaaja siirtyi Otavan Saha Oy:lle ja loppuvuotensa se hinasi tukkilauttoja.

(Heikki Jalonen, 5.12.2013): Pienenä ilon pilkahduksena: hinaaja Läsäkosken kone on säilynyt, kuuluen nyt kaiketi Höyrypursiseuran kokelmiin. Ainakin koneen rakensi tamperelainen K.F.Dunderberg, varmaan myös kattilan ja ehkäpä koko laivankin. Erään tiedon mukaan laivan runko olisi Jyväskylässä moottorihuvipaatin rovina. Pitää kaivella vähän vuosilukuja ja lisätietoja jahka muistaa. Papereista.

(Teemu Lokka, 5.12.2013): Tuo oli varmaan tuttu saha vaarilleni. Oli laivurina Puulalla kunnes hukkui syksyllä myrskyisen sään seurauksena.

(Eljas Pölhö, 5.12.2013): Satama ei ollut Alamyllyn kanavan päässä, kuten helpolla voisi kuvitella. Kavavaa oli kyllä kiva lasketella soutuveneellä (itse koski oli liian vuolas alapäästään). Rata ylitti joen vähän myllyn ja sähkölaitoksen padon alapuolelta (länsipuolelta) suunnilleen kartalla näkyvän pienen saaren ylitse ja sitten Myllysaarta sivuten toisen haaran ylitse. Sen jälkeen penger jatkui aivan tien vieressä, pääasiassa muutama metri sen kaakkoispuolella ja loppumatkan lehmihaan poikki suoraan rantaan, missä oli pieni ratapiha ja varastorakennus.

(EH, 2008): Tietoa sahasta: Sahalla oli aluksi työvoimaa toistakymmentä henkeä ja tuotteet myytiin etupäässä ulkomaille. Sahan värikkääseen historiaan on kuulunut muun muassa toiminnan seisaus vuosina 1886-1892, omistajanvaihdoksia sekä uudistuksia. Sahan toiminta lakkasi sodan alkaessa 1939. Lakkautuksen syynä saatoivat olla myös kuljetusmatkojen kalleus tai toiminnan keskittäminen Otavaan. Nykyään sahaa ei ole enää olemassa. Kuva on sahasta. Etualalla tiilirakenteiset paja-ja konehuoneet. Saha takana. (Kuva: Jaakko Hellberg ; tietolähde: Rauhajärven-Läsäkosken perinnekirja).

(EH, 2008): Otto Ukkonen rakensi pajan Läsäkoskelle 1927. Päätoimisesti hän oli Läsäkosken Sahan palveluksessa, mutta Otto ja isänsä Johannes hoitivat omaa pajaansa vapaa-aikoinaan siltä varalta, jos sahalla työt loppuvat. Pajassa tehtiin erilaisia maatalon kalusteiden kunnostamistöitä ja teroitettiin sahan teriä.
Sahalaitoksen lopetettua toimintansa, mylläri käytti pajaa omien myllykalujensa kunnostukseen. (Kuva: EH).

Läsäkosken koulu


F) Tämän kuvan Läsäkosken koulusta lähetti Marjatta Siitari (2.11.2008):
Läsäkosken koulun perustaminen ei kiinnostanut Kangasniemen kuntaa. "Luusniemen ja Harjumaan kouluihin mahtui vielä oppilaita eikä matkaakaan ole kuin alun toistakymmentä kilometriä. Sitä paitsi työläisten lasten koulunkäynti on turhaa. Kyllä ne osaavat kepit taaplata ilman kouluakin."
Sahan isännöitsijä Hugo Hietakari ryhtyi kuitenkin vanhempien kanssa puuhaamaan koulua, olihan kylällä yli 50 kouluikäistä lasta. Koulun kannatusyhdistyksen pienten jäsenmaksujen ja iltamista saatujen tulojen turvin opettaja Väinö Somerikko aloitti opetuksen Roihalan tuvassa vuonna 1919.
Kun yleinen oppivelvollisuuslaki astui voimaan Suomessa 1.8.1921, kunta oli velvollinen rakentamaan koulun. Läsäkosken koulun avajaiset pidettiin 28.10.1923 klo 10.


Tämän kuvan Läsäkosken koulusta MS lähetti 3.11.2008.


Läsäkosken koulun opettajapariskunta Somerikko (MS, 2.11.2008).


Tämän kuvan lähetti MS (3.11.2008) ~ kuvassa on Läsäkosken koulun johtokuntaa ja muutamia muitakin paikallisia henkilöitä kuvattuna 'Romohovin' pihassa 1920-luvulla.
(MS, 3.11.2008): Kuvan takana lukee: Äärimmäisenä oikealla istuu Topia Leikas, 2. mies?, 3.mies Basilius Siitari (isoisäni), hänen vieressään 4. mies Basilius Romo.


G) Kuvassa on 'Kokkomäen vanha talo'. Kuvan lähetti MS (2.11.2008).

(MS, sähköposti 4.11.2008): Kokkomäki, Rauhajärvi 3: Kokkomäen talosta käytettiin ja käytetään edelleen yleisesti nimeä 'Siiterinmäki'. Topias Siitarin kuoltua jo v.1919 perikunta, vaimo Ida Romo ja heidän poikansa, ns. "Siiterinmäen pojat", Usko, Aati, Niilo ja Erkki Siitari rakensivat talon, jossa vieläkin asuu nuoria Topiaksen ja Idan jälkeläisiä. Tilan nykyiset omistajat rakensivat pellon reunaan uuden punatiilisen päärakennuksen.

(MS, sähköposti 21.12.2012): Alma Manninen (1874-1854) ~ Leskeksi jäänyt isäntä Topias Siitari otti uuden, 27 vuotta nuoremman vaimon, hoitamaan taloutta ja kahdeksaa orpolasta. Topias Siitari ja Alma Manninen menivät naimisiin 1894, jolloin Topias oli 47-vuotias ja Alma 19-vuotias. Topias sai entisestä talon piiasta hyvän emännän ja mieluisan äidin lapsilleen, joista nuorin oli vain 3-vuotias. Topiaksen ja Alman ainut yhteinen lapsi eli vain 15 päivää. Alma asui Kokkomäellä Topiaksen pojan perheen kanssa kuolemaansa asti. Kokkomäen talo sijaitsee siis Rauhajärvellä - juuri nyt rakennetaan samoille paikoille uutta taloa. Vanha puretaan, kun uusi on valmis.

Alma Mannisesta lisää sivuilla #76 ja #82C (kuvakin).



Tässä kuvassa 'Eteläharjun vanha talo' ~ kuvan lähettäneen MS:n mummola (2.11.2008).

(MS, sähköposti 4.11.2008): Eteläharju, Rauhajärvi 3: Basilius "Siljus" Siitari s.1888, k.1965 (kuva johtokuntakuvassa) rakensi suurelle perheelleen talon 1930-luvun alussa. 11-henkinen perhe asui talossa, jossa oli tupa ja kaksi pikkukamaria. Siljus oli perustamassa koulua ja työväenyhdistystä. Kangasniemen kunnanvaltuutettu hän oli 1931-1947.
Kyläläisten yleisesti talosta käyttämä nimi on Siljus. Tilaa hoitaa nykyisin Basiliuksen pojanpoika "Siljuksen Hannu." Tilan edellinen isäntä Veikko Siitari purki vanhan talon ja tilalle rakennettiin 1970 uusi valkoinen tiilitalo, joka paloi.


Tämän kuvan 'Horjan tilasta' lähetti MS 4.11.2008.

(MS, sähköposti 4.11.2008): Rauhajärvi 4, Horja: Horjan tila on ollut Siitarien hallussa ainakin vuodesta 1640. Tilan päärakennus on ollut edellisten isäntien Kalle Siitarin ja Toivo Siitarin kotina. Tilan nykyinen isäntä on Jyrki Siitari.

Romohovi


H) (MS, kuvan lähettäjä, sähköposti 5.11.2008): Romo, Rauhajärvi 2 : Muutamia vuosikymmeniä sitten talosta alettiin käyttää nimitystä 'Romohovi'. Romon suvun omistuksessa ollut tila joutui 1800-luvun lopulla uusille isännille, B.F.Breitholzille, Axel Nordenstrengille, Albin Koskiniemelle ym. 1950-luvulla tilan ostivat Tauno ja Hilja Romo. Heidän poikansa on nykyisin tilan isäntänä.


Janne Laitinen (25.4.2015): "Romonhovin tie. Tienpäässä Hovin talo.".

Läsäkoski Mannerheimin 'Päämajan' kuvioissa mukana:


I) Ylläoleva kartta on peräisin Pia Puntasen v.1993 julkaisemasta kirjasta 'Mannerheimin saappaanjäljillä' (Helsingin yliopisto, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli).
Kirjassaan Puntanen pyrkii selvittämään Mannerheimin 'Päämajan' sijaintia ja toimintaa Mikkelin seudulla talvi- ja jatkosodan aikana. Kuten kartta kertoo, Läsäkoski on kartassa mukana ja kirjasta löytyy muutamia mielenkiintoisia tietoja siitä, miten ilmapommitusten pelossa 'Päämajaa' hajautettiin Mikkelistä myös Kangasniemen puolelle - nimenomaan Läsäkoskelle.

Kun Mikkeli joutui talvisodassa ensimmäisen kerran ilmapommitusten kohteeksi 5.1.1940, paljastui päämajakaupungin puolustuksen surkea tila. Ilmatorjuntatykeistä puuttui osia ja tietyistä pattereista ei ammuttu monituntisten pommitusaaltojen aikana yhtään laukausta. Kaupungista katkesi lähes heti sähköt ja veden tulo. Palokuntalaiset ja vapaaehtoiset sammuttajat olivat täysin 'motissa' ja avuttomia työtään suorittamaan, kun tieto ei kulkenut ja vettä ei saatu. Osa sammutusväestä ja johtoportaastakin pakeni paniikissa kaupungista.
Jo seuraavana päivänä päämajassa katsottiin, ettei päämajakaupungiksi valittu Mikkeli sittenkään ollut turvallinen valinta. Päämajalle oli katsottu uutta sijaintipaikkaa Kangasniemen suuntaan:
Heti ensimmäisten pommitusten jälkeen tammikuussa 1940 oli ryhdytty rakentamaan tielinjausta myös Kangasniemelle päämajan mahdollisen siirron vuoksi. Nämä työt jäivät kuitenkin kesken, kun ajatuksesta luovuttiin (SArk, PM, Viestikom. SPK 3258).

Kesäkuussa 1941 Läsäkosken sahan alueelle oli sijoittunut 'Ylilääkäri' ja 'lääkintäosasto'. Päämajan ylilääkäri oli jatkosodan aikana lääkintäkenraali Eino Suolahti. Läsäkoskelta lääkintäosasto kuitenkin palasi pian kaupunkiin.

Lääkintäosaston jälkeen Läsäkoskelle oli muuttanut 'Ylieläinlääkäri' ja 'eläinlääkintäosasto' johtajanaan eläinlääkintäeverstiluutnantti G.Klenberg (alaisuudessaan eläinlääkintäosasto I). He vastasivat siitä, että sodassa tarvittavat hevoset saatiin hankituksi ja että ne pysyivät työkykyisinä.
Ylieläinlääkäri ja eläinlääkintäosasto päällikköinään ensin eläinlääkintäeversti Immonen ja vuodesta 1944 lähtien eläinlääkintäeversti Saarenmaa sijoittuivat sodan alussa kesällä 1941 Läsäkosken kansakoulun tiloihin, 30km Mikkelistä Kangasniemen suuntaan. Heinäkuun lopussa 1941 osasto muutti ensin Mikkeliin ja sieltä päämajan hajasijoituksen yhteydessä Otavan maamieskoululle.

Seuraava tieto mainitussa kirjassa Läsäkosken osalta koskee marraskuun loppua 1942: Pioneerikomentaja - Pioneeriosasto: Pioneerikomentaja, kenraaliluutnantti U.B.Sarlin ja Pioneeriosasto I majoittuivat jatkosodan syttyessä Otavan kansanopiston puiseen rakennukseen. Marraskuun lopussa 1942 osasto muutti Läsäkoskelle, Mikkelistä 30km Kangasniemen suuntaan. Pioneeriosasto I:n päällikkönä toimi eversti Herman Uimonen koko sodan ajan. Osaston tehtävä oli pioneerijoukkojen johtaminen ja kouluttaminen. Se määritteli pioneerimateriaalin tarpeen ja laadun sekä huolehti sen jakamisesta joukoille.
Tämän tarkempaa tietoa kirja ei Läsäkosken pioneeritoiminnasta anna.

Mannerheim itse siirtyi tammikuun 1940 pommitusten jälkeen Mikkelistä Otavaan: Mannerheimin toinen yöpymispaikka oli Otavan Saha Oy:n johtajan Hjalmar Pölhön talo noin 1,5 kilometrin päässä opistolta. Pölhön perhe oli siirtynyt Läsäkoskelle antaen tilaa sodanjohdolle.
Toisaalla kirjassa vielä erikseen mainitaan, että siviilimajoittajat saivat hyvät rahalliset korvaukset korkeimpien sotavoimien johtajien asuinpaikkojen järjestämisestä, mutta johtaja Pölhö kieltäytyi ottamasta vastaan rahallista korvausta Mannerheimin majoittamisesta pitemmäksikin aikaa.

__________________________________


Läsäkosken kartano nykykunnossaan.


Läsäkosken kartanon entinen navettarakennus: Kartanon ääressä sijaiseva vanha navetta on jo vuosia toiminut suosittuna hääpaikkana. Pihapiirin vanhat rakennukset luovat romanttisen tunnelman, jota kosken kuohunta taustalla säestää (teksti ja kuvat: naimisiin.info).
Tämän kirjoittaja muistaa viettäneensä yhden työpaikkansa koulutusiltapäivän Läsäkosken kartanolla joskus 2000-luvun alussa silloisen omistajan hoidellessa monipuolisen viihdeohjelmapuolen järjestelyt.

Kangasniemen Kunnallislehti uutisoi 4.8.2011 uuden matkailuyrittäjän aloittaneen Läsäkosken kartanon tiloissa (Jyrki Häyry). Jutun yhteydessä Arja Reinikainen kirjoittaa:
(Läsäkosken) kartanon päärakennuksessa henkii Läsäkosken historia. Sota-aikana päärakennuksessa toimi Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenkoti sotaorvoille ja -leskille. Talon toisessa päässä toimi Päämajan viestiosasto. Itse Marsalkka Mannerheiminkin kerrotaan vierailleen kartanossa. Kartanoon on tarkoitus kerätä Mannerheimiin liittyvää materiaalia. Jo nyt on myynnissä aiheeseen liittyviä matkamuistoesineitä.

Edellä mainittu Pia Puntasen v.1993 julkaisema kirja 'Mannerheimin saappaanjäljillä' ei mainitse mitään Läsäkosken kartanoon sijoitetusta viestintäosastosta, joten se ei ehkä kuulunut suoraan Mannerheimin 'Päämajan' alaisuuteen. 'Päämajalla' oli komento-osaston alainen viestitystoimisto, joka huolehti päämajan viestikeskuksista sekä sisäisistä ja ulospäin suuntautuvista viestiyhteyksistä. Läsäkoskesta ei löydy tässä yhteydessä mainintoja.
Viestikomentajan alaisuudessa oli erikseen 'Viestiosastot I-III', joiden tarkemmissa sijoitustiedoissa ei myöskään Läsäkoskesta löydy mainintaa.


Mainitun 'Kunnallislehden' jutun yhteydessä oli erillisenä 'tietoruutuna' ylläoleva Läsäkosken historiikki.


J) Esko Pylvänäisen kuva-albumista (2015, kiitos): Jaakko Oksanen Läsäkoskelta.


K) (YLE Uutiset, Etelä-Savo, 7.12.2012 - kuva: Petri Kosonen): Kangasniemen Läsäkoskella hyydepadon purkaminen on toistaiseksi saatu päätökseen. Kaivinkoneet hajottivat patoa kahden päivän ajan ja vesi on saatu virtaamaan. Vedenpinta laskenut koko joen matkalta ja tiet ovat ajokuntoisia. Pelastuslaitos jatkaa tilanteen seuraamista. Jos tulviminen alkaa uudelleen torjuntatoimiin ryhdytään uudestaan.


Kangasniemen Kunnallislehti (Arja Reinikainen) uutisoi 17.1.2013 Läsäkosken elpyvästä taimenkannasta.

seuraavalle sivulle #107

Sivuluettelo 1-108

etusivulle