1) Kirkon ja kellotapulin katveesta seurakuntatalolle:
Tutustumismatka Kangasniemen kirkonkylään:

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 17.1.2017)

A) TERVETULOA mukaan tutustumiskierrokselle Kangasniemen kirkonkylään ja sen lähiympäristöön. Lähtöpaikkanamme on Kangasniemen kirkon itäpuolella sijaitsevan tapulin varjoisa katvealue. On tiistai 13.6.2006 (S&J) - kesän ensimmäinen hellejakso on iskenyt ja lämpömittarien lukemat lähestyvät +30 astetta. "Tällainen ilma on kuin lehmän hengitystä", kuvaili paikalle osunut satunnainen sauvakävelijä säätilaa.

B) Tapulin juurelta Puulavedelle katsellessa (kuvattu 13.6.2006 - S&J) mieleen tulevat Oskar Kyröläisen muistiinmerkitsemät tuntemukset samasta näkymästä vuosikymmenten takaa ("Tunne kotikyläsi - tallenna tieto" * Kangasniemen kansalaisopisto * 1984):
Kun menee syyskesän hämyisenä iltana seisomaan kirkon sakariston nurkalle ja katsoo siitä Vaimosniemen suuntaan, niin kyllä hopeanhohtoisena välkehtivä Puulavesi on ihana nähtävyys, vaikka sitä nyt jo hieman häiritsee kirkon ympäristöä verhoava rehevä puusto.
Ja kun menee siitä korkeintaan parikymmentä metriä eteenpäin kellotapulin vierelle elo-syyskuun hämyisenä iltana ja varsinkin kuutamon valaistessa laajan ympäristön ja katselee siitä rehevien lehtipuiden ympäröimän Puulaveden yli niin kauas kuin silmä kantaa, tulee mieleen kiitos Luomakunnan Herralle siitä, että Hän on antanut meille näin kauniin kotiseudun. Tämänkin näkymän kirkonkylän puoleista osaa varjoaa nyt seurakuntakodin kohoava katto, jota ei ole huomattu taloa suunniteltaessa.

Oskar Kyröläisen edellä sanallisesti maalailemaa maisemaa tapulin juurelta kuvattuna 12.9.2008 (S&J).

Martti Väinölä kirjoitti v.1957 ilmestyneessä 'Osuuskauppa 1907-57'-kirjasessa seuraavasti:
Savossa on yleensä luonnon kauneutta kaikkien ihailtavaksi, mutta tuskin liioiteltaneen jos sanotaan, että Kangasniemi on kauneinta Savoa. Sen maisemille antavat oman viehättävän leimansa laajat selkävedet, sadat saaret, niemet ja mantereeseen syvälle pistävät lahden poukamat. Puulavesi, joka hallitsee eteläistä osaa tästä suuresta pitäjästä, on ikään kuin ottanut maat ja metsät syleilyynsä ja hyväilee niitä joka puolelta. Matkustaja, saapukoon hän esimerkiksi Kangasniemen kirkonkylään miltä suunnalta hyvänsä, toteaa tämän kauneuden ympärillään joka paikassa.
Karu, usein jylhätuntuinen ja alati kumpuileva maasto, missä aikaisemmin hiekkaiset mutkikkaat maantiet sekä pienemmät kylätiet risteilivät, väläyttelee silmän katseltavaksi alati vaihtelevia, lumoavia näköaloja. Huippuluokan nautinnon kokee, jos tätä kaikkea voi katsella joltakin korkealta näköalapaikalta, esimerkiksi kirkontornista. Silloin yhtyy täysin sydämin runoilijan sanoihin: 'Kaunis olet synnyinmaa'.

Kappale kauneinta Suomea - kuvattu kirkkotapulilta 20.9.2008.(S&J).

Sama maisema toisinpäin - eli järveltä (Svalan laiturilta) ; kuvaushetkellä 13-vuotias Sinikka Joutsi tallensi kirkkorantaa 18.10.2003. Kaislikon edessä liehakoi vielä kuusi joutsenta ~ muutto kai jo mielessään. Kirkon edessä seurakuntakeskus.

C) Samalta kellotapulin kohdalta talvella (5.12.2005 - S&J) otettu kolmen kuvan panoraama, jossa katsomissuunta on idästä länteen. Alkupäässä on Kalliolankoulu eli kivikansakoulu ja toisessa ääripäässä moderni uusi kunnantalo. Tapulimäen alla sijaitsee uusi seurakuntakeskus, jonka paikalla sijaitsi aiemmin vanha seurakuntakoti.

Toukokuussa 2007 maisema kirkonmäeltä etelään järven suuntaan muuttui, kun seurakunnan puutarhan entinen päärakennus purettiin uuden rivitalon tieltä. Kuvattu 12.5.2007 (S&J).

D) Näissä kuvissa samainen maisema nähtynä 1930- ja 1950-luvuilla. Kirkonmäki on puista paljas - silloiset rakennukset näkyvät hyvin. Ylemmän valokuvan taakse on kirjoitettu kahdesti vuosiluku "1930", mikä lieneekin lähellä oikeaa ajankohtaa. Etualalla, oikeassa alakulmassa näkyy vanha seurakuntakoti ja sen piharakennus, josta erottuu kolme yleisölle tarkoitettua WC-koppia valkoreunaisine ovineen. Piharakennuksen toisella eteläpuolella, WC-tilojen takana, sijaitsi hevostalli. Seurakuntakotia katsellaan lähempää tuonnempana.

Piharakennuksen takaa näkyy Tarjantin talo, johon palaamme myös pian tarkemmin. Tarjantin talon vasemmalta puolelta puuttuvat vielä Svala-suvun rakennukset. Rantaviivassa kulkee tie ja rannalla on laituri ja pieni venevaja. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Pyykkösten rantasauna.

Tämä kuva on otettu myös kirkkotapulista - ilmeisesti 1950-luvun loppupuolella päätellen Tarjantin talon vasemmalla puolella olevan Svalan tontin rakennuksista. Svalan kohdalla rannassa näkyy sauna, joka rakennettiin vuosien 1947-48 aikaan.
Seurakuntatalon piharakennuksen vasemmalle puolelle on rakennettu edelliseen kuvaan verrattuna pieni seurakuntakodin asukkaiden sauna. Kuvan vasenta yläreunaa hallitsee Meijeriniemi (aikaisemmin kutsuttu mm. nimellä Kirkkoniemi) ja vasemmalla keskellä erottuu korkea meijerin myllyrakennus, joka valmistui myös vuosien 1947-48 tienoilla. Myllyn rantapuolella erottuvat myös katosrakennelma, joka tunnettiin nimellä hevoskuuri ja erillinen liiteri.

(Leena Pynnönen, 1.7.2014): Lapsena tänne kellotapuliin sitä kiivettiin Makkosen Urhon (kellonsoittajan) perässä ja muulloinkin katselemaan ko. näkymää. Oli aika huimaa!

Samaa näkymää kuvattuna 10.5.2009 (S&J). Tarjantin talon paikalla Kovasen ja Pekkarisen tiilinen yhdistelmärakennus.

E) Ilmakuva etelästä pohjoiseen 60-luvun alkupuolelta. Kirkkomäki hautausmaineen on puiden kauniisti kattama.

Seurakuntakodin vierestä ovat kadonneet piharakennus ja sen vierestä saunarakennus. Seurakunnan puutarhan kasvihuoneet näkyvät kuvassa seurakuntakodin itäpuolella. Puutarhan tiilirakennus purettiin toukokuussa 2007. Kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy Satamatien alku vielä melko koskemattomassa muodossaan. Tarjantin talon kohdalla piharakennuksia on jo purettu.

Kirjasta Arkkitehtuuri Itä-Suomessa ~ Meijän Miljöö (Rakentajien Kustannus Oy, 1989):
Rakennettu ympäristö hahmotetaan usein juuriltaan irrallisena, rakennelmien ja rakennusten summana. Maisemalla on kuitenkin rakenteensa ja silläkin historiansa. Nykynäkymät ovat kulttuurin jälkiä täynnä. Ihmisen toiminnot ovat synnyttäneet erilaisia ympäristökokonaisuuksia, joissa luonto ja rakennuskulttuuri lomittuvat toisiinsa. Eri aikakausien arvomaailmat ilmenevät metsä-, järvi- ja maatalousmaisemassa, samoin kuin kylien ja kaupunkien, rakennustekniikan ja -taiteen kehityksessä. Kulttuurin muutokset vaikuttavat eri alueilla eri tavoin. Kukin suodattaa näkemänsä ja kokemansa oman aikansa arvojen läpi. Ymmärtämällä asuinseutunsa synty- ja kehityshistoriaa ja edellisten sukupolvien työtä pystyy arvostamaan uudemmankin rakennuskulttuurin saavutuksia.

Saimme tämän postikorttikuvan käyttöömme huhtikuussa 2013 Seppo Turkin kokoelmista - välittäjänä Vesa Häkkinen - kiitos. Postikortin kuvaaja: Keijo Kääriäinen, Lammi. Postikortti on kulkenut (postimerkki leimattu) 6.9.1994 Kangasniemen Korpelantieltä Tuulilasi-lehteen. Korttikuvan ajoitukseen liittyen - kuvassa näkyy vielä Juntusten matkailijakoti Satamatien pohjoispäässä - se purettiin vuoden 1992 aikana.

F) Kangasniemen vanha seurakuntakoti vihittiin käyttöön 6.11.1927. Tämän valokuvan kuvauspäiväksi on merkitty 1.11.1927. Kuva olisi siis otettu viisi päivää ennen seurakuntakodin varsinaista käyttöönvihkimistä. Rakennuksen piirustukset suunnitteli arkkitehti Ilmari Launis. Kangasniemellä rippikoulua oli kaksi viikkoa syksyllä ja kaksi keväällä. Sen pitivät papit ja laulutunnit hoiti kanttori. Aluksi rippikoulut pidettiin kirkossa, myöhemmin seurakuntakodissa sen valmistuttua seurakunnan käyttöön. Kirkon kylmyys oli vaikuttamassa osaltaan siihen, että seurakunta v.1927 sai uuden seurakuntatalon. Nuorisoa tarvittiin elonkorjuun aikaan kotona töissä, joten uusi seurakuntakoti lämmitysmahdollisuuksineen tarjosi mahdollisuudet järjestää rippikoulun siten, että kaksi viikkoa pidettiin syksyllä ja kaksi keväällä - kesä jäi nyt nuorilta vapaaksi maatöille. Ilman lämmitystä olevassa kylmässä kirkossa rippikoulut oli ollut pakko järjestää aiemmin vain kesäkuumilla. Varsinainen kirkko oli muutenkin liian iso pienimuotoisille seurakunnan tilaisuuksille.

(Seppo Partti, 1.7.2014): Tuttuja maisemia ja rakennuksia lapsuuden ajoilta. Parakkikoulun iltavuorossa aloitin koulunkäynnin. Opettajana oli kanttori Ilomäen rouva. He asuivat vanhan srk-talon yläkerrassa.

Kangasniemen vanha seurakuntakoti kuvattuna hieman myöhempänä ajankohtana - tässäkin lännestä. Eteläpääty oli Kirkkoniementien varressa. Pohjoispäädyssä oli seurakuntasali, talon eteläpäädyssä oli kahdessa kerroksessa henkilökunnan asuntotiloja.

Kangasniemen Kunnallislehti julkaisi 1.6.2011 palstallaan Viikon kuva tämän Reino Heinolaisen ottaman valokuvan vanhasta seurakuntakodista, joka purettiin v.1968. Uusi valmistui seuraavana vuonna.

Tässä Hilma Partin tyttären (joulukuussa 2008) käyttöömme antamassa valokuvassa näkyy seurakuntatalo sisältä, kanttori Armas Nyman ja ilmeisesti rovasti Matti Lauha (kolmannen tunnistamattoman miehen kanssa) kerääntyneet soittopelin ääreen.
Ylhäällä seinällä olevasta tekstistä erottuu alku ja loppu: Tulkaa minun tyköni - - - - - niin minä annan teille lewon.

G) Uuden seurakuntakodin valmistuttua (1927) pystyttiin rippikoulua pitämään myös talvisin. Tässä kuvassa kirkkoherra Matti Nikodemus Lauha (oik.) ja kanttori Armas Nyman (vas.) rippilapsineen vuonna 1928. Nyman antoi rippikoulussa myös laulu- ja musiikkioppitunteja.

Vanhan seurakuntatalon yläkerrassa sijaitsi aikoinaan kanttori Armas Nymanin virkahuone. Kangasniemen Kunnallislehti kertoi 29.11.2007 Kangasniemen kirkkokuoron historiikkijutussaan (Sirpa Katainen) myös Armas Nymanista - otsikolla 'Monipuolinen musiikkimies':
Kirkkokuoron perustaja viipurilaissyntyinen Armas Nyman oli monipuolinen musiikkimies. Hän sävelsi ainakin kolme marssia sekä Kangasniemen laulun ja lisäksi lasten laulu- ja laululeikkikirjaan kappaleita.
-Kun isä soitti pianoa ja lauloi virka-asunnossaan vanhan seurakuntatalon yläkerrassa, se kuului kauas, muistelee poika Teuvo Niinineva,78.
Kanttori-isä ei pakottanut lapsia laulamaan, mutta muuta puuhaa oli tarjolla. Joskus piti hakea pimeässä nuottivihko kirkon urkuparvelta ja silloin pelotti. Teuvo Niinineva muistaa myös, kun isä kävi laulattamassa ihmisiä pitäjillä, niin hänen tehtävänään oli raahata raskas urkuharmonilaatikko linja-autolle.
Armas Nyman kuoli vain 55-vuotiaana v.1949. Muistot säilyvät sävellyksissä, valokuvissa sekä puisessa veistoksessa, joka on sijoitettu kotiseutumuseoon.

'Kangasniemen Kunnallislehden' numerossa (29.11.2007) julkaistiin Armas Nymanista tämä kuva Sirpa Kataisen jutun yhteydessä.


Seurakuntakodin portailla kuvattuna lähes sata paikkakunnan naista. Kyseessä on melko varmasti äitienpäivän juhlatilaisuus (huomaa kukat hameenedustoissa) melko pian seurakuntakodin valmistumisen jälkeen - julkisivu on vielä samassa asussa kuin ylemmässä vuoden 1928 kuvassa.
Miehillä ei ole ollut pääsyä näihin naisten tilaisuuksiin, yhden sylilapsen kuvasta pystyy sentään löytämään. Amanda Svala on neljännessä rivissä viides vasemmalta. Paljon on uuden srk-kodin tiloihin naisia ahtautunut! Valkoisia huiveja noin 20 naisella.

Äitienpäivän juhlatilaisuus tässäkin seurakuntatalolla. Naisia oventäydeltä poseeraamassa. Oikealla mahtipontisessa poseerauksessa kirkkoherra Matti Nikodemus Lauha, kanttori Armas Nyman vasemmalla. Kolmas viran puolesta mukana oleva herrasmies Lauhan takana oikealla (leikkii kieltä näyttävän pikkutytön kanssa) on jäänyt tunnistamatta.
Eturivin äideistä äärioikealla Amanda Svala, hänestä vasemmalle Elsa Svala ja Olga Makkonen. Vasemmalla Nymanista yläoikealle (lierihattu päässä) Tyyne Virtakallio. Kuva Aino Käyhdyn (o.s. Makkonen) perhealbumista. Tarkka vuosiluku ei ole tiedossa.


Marjatta Siitari lähetti (7.11.2007) tämän kuvan seurakuntatalon portailla v.1929 kuvatuista rippikoulutytöistä.
(Marjatta Siitari, sähköposti 7.11.2007): Kuvan takana lukee: Rippikoululaisia toukokuussa 1929. Muita en tunne kuin äitini Tyyne Siitarin (os. Arkko) oikealla ylhäällä, joskus pikkutyttönä laitoin siihen nuolen. Vasemmalla alhaalla kanttori Nyman.

Osasuurennos edellisestä kuvasta - nyt on tunnistuksiin edellytyksiä? Tyttösiä näkyy melkein kuusikymmentä. Kun tytöt ovat olleet rippikoulussa vuoden 1929 tienoilla, heidän syntymävuotensa lienee lähellä vuosia 1914-15.

(Paula Smeds-Pyykkönen, sähköposti 7.2.2009): Lähetän tässä ryhmäkuvan appivanhempieni albumista, siinä on rippikoululaisia Kangasniemen kirkon edessä v. 1936 tai 1937. Tähdellä merkitty on Albin Pyykkönen, syntynyt v. 1923 Laitialan Utrunselällä. Hänkin kävi Unnukkalan koulua ja saattaa olla yksi niistä lapsista jotka ovat Unnukkalan sivuilla olevassa luokkakuvassa 1930-luvulta. Muut tässä rippikoulukuvassa ovat luultavasti samanikäisiä kuin appiukko, osa kaatui sodassa, osa voi olla vielä hengissä tai ovat tunnistettavissa nykyään elävien kyläläisten isiksi.

Eturivin oikeassa reunassa seisoo kanttori Armas Nyman, mutta eturivin vasemman reunan aikuinen on toistaiseksi tunnistamatta.

Viljo Häkkinen Kangasniemen Ruokomäestä kävi vanhalla seurakuntatalolla rippikoulunsa vuoden 1945 aikaan. Hän lähetti vuoden 1945 poikien rippikuvan (12.9.2008) mukana mielenkiintoiset muisteluksensa rippikoulun käynnistä vanhalla seurakuntatalolla:
(Viljo Häkkinen, sähköposti 11.9.2008): Rippikoulua oli syksyllä ja keväällä kaksi viikkoa. Jos missä, niin siellä koulussa tapahtui ns. koulukiusaamista, sillä pojat oli poikia rippikoulussakin.
Kirkonkylän pojista en muista muuta kuin että yksi Svalan poika oli mukana. Olisiko ollut Hännisen Heikki mukana ? Tyttöjä ei ollut mukana, sillä heillä oli oma koulunsa.
Syyskaudelta jäi mieleen venäläisten sotavankien lähtö kirkkokankaalta palautettavaksi kotimaahansa. Vankeja oli ollut taloissa töissä. Jotkut ehkä vuosikausiakin ja heistä oli tullut usein kuin perheen jäseniä. Nyt heidät kirpeänä pakkasaamuna lastattiin kuorma-autojen lavalle. Lähtö oli monelle vangille vakava paikka ja niin näytti olleen monelle saattajallekin. Itkettiin molemmin puolin. Eräs emäntäkin huomasi, että heidän vangillaan ei ollutkaan käsineitä ja kun auto oli jo lähtemässä, hän juoksi auton rinnalla ja antoi omat rukkasensa vangille.
Keväällä pari päivää ennen koulun loppumista Viljo teki ison mokan. Sen aikaisen seurakuntatalon etupihalla oppilaat mm. kilpailivat hyppäämällä pituutta. Alastulopaikka oli aivan meijerille menevän tien vierellä jolloin helpolla loppuvauhti päätyi tielle.
Näin kävi Viljon hypyllekin ja pahaksi onneksi joku mummeli oli maitokannunsa kanssa matkalla meijerille. Hän jäi hyppääjän alle ja hyppääjä kirosi karkeimman jälkeen. Pappi eli Oiva Kojo oli juuri tulossa tunnilleen ja näki sekä kuuli tapahtuman aivan läheltä.
Viljo kutsuttiin Kojon puhutteluun ja se ei ollut mikään mieltä ylentävä tilaisuus. Hänelle annettiin kaksi mahdollisuutta. Joko koulusta erottaminen tai julkinen anteeksi pyyntö. Ensin Viljo pyysi papilta anteeksi ja vielä sen jälkeen kaikilta oppilailta ja opettajilta. Oli melkoinen nöyryytys. Eihän kiroileminen siihen loppunut. Tuskin edes vähenikään.

Viljo Häkkisen muisteluita löytyy lisää hänen kotikylänsä Ruokomäen (Haukiselkä) sivulta #106.

Rippikoulupoikia vanhan seurakuntatalon portailla ~ ajankohta ei ole tiedossa, mutta jonnekin 50-luvun lopulle poikien vaatetus viittaa? (Kuva: Kangasniemen seurakunnan arkisto).


H) Kuvassa tilaisuus seurakuntatalolla - ajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta ilmeisesti ollaan 50-luvulla?

(MS - sähköposti, 21.1.2014): Kuvassa oikeasta reunasta lähtien kaksi tuttua mummoa. Ensin oma mummoni Hilma Arkko o.s. Pynnönen ja sitten hänen sisarensa Hilda Laaksonen o.s. Pynnönen. Molemmat UKK:n äidin Emilian pikkuserkkuja.

Siiri Laitinen tunnisti kuvasta kaksi henkilöä lisää (31.8.2016): "Vasemmassa alakulmassa on Hugo Kunelius ja edessä oikealla valkohuivinen nainen on meijerin myllärin Mooses Marttisen vaimo Hilda."


Sama tilanne tämän kuvan kanssa, tilaisuus on kuvattu vanhalla seurakuntatalolla, mutta tarkemmat tiedot puuttuvat. Vasemmalla istumassa rovasti Matti Tukia.


Kuva kirjasta Kangasniemen historia 4, Erkki Laitinen, 2015: "Vuonna 1958 aloitetut seurakuntapäivät olivat merkittävä Kangasniemen seurakunnan ykseyttä ja toimintaa kehittänyt tapahtuma. Se järjestettiin vuosittain aina pääsiäisen edellä. Seurakuntapäivillä kuultiin esitelmiä, keskusteltiin ajankohtaisista asioista, annettiin opetusta seurakuntatyön eri aloilla toimiville vapaaehtoisille ja kuunneltiin sanaa. Vuonna 1994 seurakuntapäivät muutettiin seurakuntaviikoksi ja niiden ohjelmaa väljennettiin ja monipuolistettiin. Yhteisten tilaisuuksien ohella ohjelmaa järjestettiin myös lapsille, nuorille ja eläkeläisille. Seurakuntaviikko meni lähemmäs ihmisiä ja veti mukanaan uusia osallistujia. Kuva on alkuaikojen seurakuntapäivien hartaustilaisuudesta seurakuntakodista (Kangasniemen seurakunta)."

Kuvasta ei toistaiseksi ole tunnistettu kuin käytävän oikealta puolelta, toinen penkkirivi: äärivasemmalla rovasti Matti Tukia.

I) Matti Mertanen lähetti (2.3.2007) tämän valokuvan vanhalta seurakuntatalolta. Vieno Mertasen poika Matti toimii nykyisin kanttorina Jyväskylän kaupunkiseurakunnassa, asui Kangasniemellä kouluvuotensa 1956-1969.

Matti Mertanen (sähköposti, 2.3.2007):
Pidin vanhalla seurakuntatalolla poikakerhoa ainakin parina vuotena -65 - 67. Tämä kuva on vuodelta 1966, kerhon hiihtokilpailujen palkintojenjakamistilaisuudesta.
Takarivissä vasemmalla on senaikainen nuorisopappi Pauli Kinnunen ja vieressä toinen kerhonjohtaja Pertti Huiskonen.

J) Vanha seurakuntatalo sai väistyä v.1969 ja tilalle nousi arkkitehti Erkko Virkkusen suunnittelema uusi seurakuntatalo. Uusi seurakuntakoti kuvattuna 1.1.2009 (S&J). Rakennus remontoitiin 2000-luvun alkupuolella arkkitehti Pekka Paavolan suunnitelmien mukaan. Kirkkoherranvirasto, taloustoimisto ja seurakuntatyön toimistot muuttivat pappilasta ja diakoniatoimisto "Torinkulman" kiinteistöstä uuteen srk-rakennukseen, jolloin kaikki seurakunnan toimistot saatiin ensimmäisen kerran saman katon alle. Seurakuntatalon uudeksi nimeksi tulikin siten "seurakuntakeskus".

Seurakuntakeskuksen sisäänkäynti kuvattuna vuoden 2009 ensimmäisenä päivänä (1.1.2009 - S&J).

2000-luvun alkupuolella tehdyssä uudessa länsipäädyssä on nähtävissä mielenkiintoisia kaikuja arvokkaasta funkkis-arkkitehtuurityylisuunnasta ~ kuvattu 1.1.2009 (S&J).

Seurakuntakeskuksen kulmilta pilkistää kirkkokin - kuvattu tunnelmavalaistuksessa 1.1.2009 (S&J).

Kirkkomäeltä johtaa alas uudelle seurakuntatalolle idyllinen mukulakivinen kävelytie, jota tapulinpuolella lisäksi kaunistaa kesällä upeasti kukkivat istutukset. Kuvattu 12.9.2008 (S&J).

Seurakuntakeskus edustavan maisemakuvan ankkurina - kuvattu 20.9.2008 (S&J).

K) Uutta seurakuntakeskusta vastapäätä sijaitsee tämä rakennus, jossa toimi Mannisten lastenpukimo (Saimi ja Väinö Manninen) 2000-luvun alkupuolelle asti. Kuvattu 5.12.2005 (S&J). Väinön äiti Hilma Manninen oli asunut perheineen jo vuosikymmeniä samaisella tontilla sijainneessa (viimeisinä vuosinaan vihreässä) puurakennuksessa.

Mannisten lastenpukimon myymälärakennusta laajennettiin asunnonkin käsittäväksi kesällä 1984 (S&J). Puutalo sai uuden keltaisen tiilivuorituksen. Taaempana näkyvä Mannisten vanha vihreä asuinrakennus purettiin samalla pois.

Tämä kuva on otettu aikanaan Mannisten lastenpukimon avajaisissa. Kuvassa oikealla ovat omistajat, Väinö ja Saimi Manninen. Vasemmalla myyjättäret Pirjo Ylönen ja Sirkka Svala. Mannisten liikkeen alkaminen sijoittuu ajallisesti 60-luvun alkuun.


Lastenpukimon Mannisten järvenpuoleisella pihalla juhlittiin 29.5.1964 Esko ja Maikki (Maija) Reinikaisen häitä. Kuvan auto lienee Plymouth-merkkinen. Kuva on Siiri Laitisen valokuva-albumista.

Samaiset Esko ja Maikki (Maija) Reinikaisen häät 29.5.1964. Juhlapari edessä tuoleilla ja juhlaväki taustalla. Auton rooli juhlamenoissa on huomattava. Siiri Laitisen kuva-albumista. Aikuisista toinen ja kolmas oikealta Saini ja Väinö Manninen.


Seurakuntakeskuksen kulmilta entisen Mannisen lastenpukimon suuntaan Kirkkoniementielle - kuvattu 1.12.2007 (S&J).

L) Ent. lastenpukimon piharakennus on uusilla asukkaillakin yhä käytössä. Kuvattu 5.12.2005 (S&J).

Ent. Mannisten piharakennuksen katolla olevaan tuuliviiriin on ikuistettu vuosiluku 1949, mikä lieneekin talon rakentamisvuosi. Tuuliviirin aiheena ilves. Kuvattu 1.3.2009 (S&J).

Ent. Mannisen piharakennuksen ikkunakulmaus edustaa vielä vanhaa kotoisaa arkkitehtuuria, taustalta moderni kunnantalo ikkunoineen tuo rinnalle jännittävääkin vastakohtaisuutta - kuvattu 10.7.2007 (S&J).

Huolellisesti pinottuja polttopuita ulkorakennuksen seinustalla - taustalla Seurakuntakeskus kirkkaudessa ~ 28.1.2007 (S&J).

M) Tässä 1930-luvun alussa otetussa kuvassa on kelloseppä Kaarlo (oik. Karl) Topeliuksen talo (tunnettu myöhemmin nimimuodossa Tarjantin talo ), joka sijaitsi nykyisen Kirkkoniementie 7 kohdalla melkein vastapäätä vanhaa seurakuntakotia. Kaarlo Topelius toimi kellon korjaajana vuosina 1900-1930.

Tämä kuva on otettu 5.12.2005 (S&J) aivan samalta paikalta ja samaan suuntaan kuin edellinen otos Tarjantin talosta, mikä oli otettu hieman yli 70 vuotta sitten.

Tiedossa on, että Rauha Tarjantin muuttaessa talostaan (sen myytyään) hän tuhosi jostakin syystä lähes kaikki valokuvaukseensa liittyvät tavarat - laitteet ja negatiivit.
Tarjantin tontin länsireunalle - Pekkarisen naapuriksi - asuntonsa rakentanut Ahti Kovanen kertoi (kesällä 2007) aikoinaan löytäneensä Tarjantin tontin alueelta haudattuna nipun lasisia negatiiveja, jotka hän oli toimittanut eteenpäin museoviranomaisille säilytettäväksi. Kyseisten negatiivien myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja saatavilla.


Kangasniemen Talonpoikaiskulttuurisäätiö piirrätti v.1975 kartan kirkonkylän asutuksesta vuoden 1910 aikaan. Muistelijoina kartan teossa olivat olleet mukana mm. Oskar Kyröläinen, Vilho Svala, Frans Toivakka ja Veikko Virtakallio. Kartan oli piirtänyt puhtaaksi Seppo Partti. Kartta on nykyisin nähtävänä Kangasniemen museossa. Topeliuksen talo oli 1910-luvulla ollut ainoa rakennus meijerin lisäksi kirkolta ja tapulilta meijerin suuntaan mentäessä.

Kaarlo Topeliuksen ja tämän Elin-vaimon tytär Rauha Tarjanti (muutti sukunimensä) jatkoi talossa asumista vanhempiensa kuoltua. Rauha Tarjanti oli ammatiltaan valokuvaaja ja hänellä oli omat toimitilat kuvassa näkyvässä piharakennuksessa. Kuva on otettu nykyisen rivitalon rantatien voimalinjapylväiden kohdalta kohti nykyistä Kalliolan koulua.
Rauha Tarjanti myi talonsa ja tonttinsa vuonna 1968 Hugo Pekkariselle, joka purki talon ja rakensi tilalle matalan tiiliomakotitalonsa.
Rauha Tarjanti muutti Jussinkujan varrelle Saima ja Väinö Mannisen rakennuksen vinttihuoneistoon, missä vietti rauhaisat 'eläkevuotensa' (vrt. sivu #77). Rauha Tarjanti kuoli vuonna 1998.

Hugo Pekkarinen myi myöhemmin Rauha Tarjantilta ostamansa tontin länsipuolen opettajapariskunta Ahti ja Valma Kovaselle, jotka rakensivat paikalle Pekkarisen talossa kiinniolevan "jatko-osan".

Tämä postikorttina käytetty valokuva Tarjantin talosta löytyi Svalan suvun kuva-albumista. Postikortin on 3.7.1918 lähettänyt Kerttu Topelius Sirkku ("Sere") Svalalle. Kuva on mitä todennäköisimmin lähtöisin Tarjantin valokuvaamosta (Topeliushan oli Tarjantien nimi ennen suomentamista). Kuvassa näkyy meijeri havainnollisesti alkumuodossaan. Näyttäisi tarkkaan katsottuna siltä, kuin valokuvaaja olisi kehitysvaiheessa retusoinut meijerin piipusta nousevan savun kynällä.
Kirkkoniementietä ei siis ollut tuolloin vielä nykyisellä paikallaan, tie meijeriin kulki Tarjantin talon ohi rannan puolelta. Kuvasta näkyy tien jatko meijeriltä vielä nykyiseen Meijeriniemeen. Tarjantin talon länsipuolen julkisivussa erottuu ensimmäisen ja toisen ikkunan välissä jokin valkea ympyräkuvio tummalla taustalla - ehkä Kaarlo Topeliukseen liittyen kellosepän mainostaulu. Pihalla rannan porttikehikon ja rattaiden edessä erottuu ehkä leikkivä lapsi? Kuva on otettu silloisen seurakuntakodin suunnalta.

...

Vasemmalla kuvassa Elin Topelius ja oikealla kvartetti muodikkaita Kangasniemen neitoja: edessä Helmi Toivakka, takana vasemmalta Sirkku Svala (s. 1897 - k. 1939), Tyyne Pyykkönen ja Rauha Tarjanti (Elin Topeliuksen tytär siis).

Tapio Lukkonen (Vantaa) lähetti sähköpostilla 13.9.2007 mielenkiintoista lisätietoa Topelius/Tarjanti-suvusta. Yhteydenotossa näytteli pääosaa allaolevissa kuvissa näkyvä vanha virsikirja:

Tapio Lukkonen (sähköposti, 13.9.2007): Elin Topelius on äitini isän vanhin sisko omaa sukua Granskog ja siis äitini täti, siksi olen ollut aiheesta kiinnostunut (kotoisin Viitasaarelta ja Pyhäjärveltä O.L.) . Koska tiesin Kangasniemellä asuneen sukua, etsin tietysti myös näitä tietoja ja sivustoltanne myös löysin.
Minulla on ollut vanha suomalainen virsikirja, painettu Jyväskylässä vuonna 1878, jossa on muutamia merkintöjä: Siinä on leima Karl Johan Topelius Kelloseppä kirjoitettuna fraktuuralla. Lisäksi kirjan takakannessa on käsinkirjoitettu teksti: "Omistaa Karl Topelius tämän kirjan kirjoitettu Laukaassa se 28 päivä Elokuuta vuonna 1883 ja joka tämän varastaa sitä piru rakastaa". Virsikirjan tekstit ovat kiehtoneet mieltä jo pienestä lapsesta lähtien, kukahan tämä henkilö on ollut? Nyt sitten virsikirjan omistaja vähitellen selvisi.
Laukaalla syntynyt Karl Johan Topelius ja Elin Granskog vihittiin Viitasaarella 1893, missä Elinin vanhemmat asuivat. Karl Topelius asui useita vuosia Viitasaarella. Kun nuori pari muutti pois paikkakunnalta, jäi kuvassa oleva virsikirja anoppilaan. Perheeseen syntyi viisi lasta.
Kangasniemellä kelloseppä Karl Topelius oli myös valokuvaaja, jolla oli huone ja siinä yksi maisemafondi valokuvausta varten (tämä selviää Internetin Museovieras valokuvaajat -tiedostosta, K.J.Topelius=Kalle Topelius). Pariskunnan tytär Rauha jatkoi kuvaamista samassa talossa nimellä Tarjanti. Muut Rauhan sisarukset muuttivat Helsinkiin. Olen nähnyt sekä Topeliuksen että Tarjantin ottamat postikorttikuvat, joissa on jokin Kangasniemen aihe, mm. Kangasniemen kirkko.
Mainittakoon, että Rauha Tarjantin ottamia valokuvia on kirjassa Perinnealbumi - Vanhat valokuvat kertovat, Etelä-Savo 1 (Kimy-kustannus Oy 1979) sivulla 518. Kirjassa on kolme kuvaa Kangasniemen maatalousnäyttelystä vuonna 1934. Kuvat tunnistaa Tarjantin ottamiksi niissä olevien selostustekstien tekstauksen käsialasta. Valokuvaaja käytti kuvissaan kääntöpuolella leimaa, jossa tekstinä oli: Valokuvaamo Tarjanti Kangasniemi.

Valokuvaamo Tarjantin leima valokuvan takaa (TL, 29.1.2008).

N)

Samaa entisen Tarjantin tontin paikkaa kuvattuna 26.4.2009 (S&J). Nyt Kovanen ja Pekkarinen.

Tarjantin tontilta nykykuva - tehtävä: Mikä rakennusosa kuuluu mihinkin? Kuvattu 19.4.2009 (S&J).

Tämä Kangasniemen seurakunnan kuva-arkistosta peräisin oleva ilmaotos esittää Kirkkoniementien maisemia ilmeisesti 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Seurakunnan puutarhan ansarit ovat vielä toiminnassa.

O) Kirkkoniementietä ja seurakunnan puutarha-aluetta kuvattuna 80-luvun puolivälissä Svalan edestä (S&J). Seurakunnan tontilla sijaitsevan puutarhan kasvihuoneet näkyvät orapihlaja-aidan takaa. Ansarit purettiin 2000-luvun alkuvuosina. Vasemmassa reunassa näkyy uusi seurakuntatalo.

Melko tarkalleen samalta paikalta otettu valokuva Jussi Svalasta Bedford-kuorma-autonsa (rekisterikilvessä MM-838) ohjauspyörän takana Kirkkoniementiellä. Ajankohta on ilmeisesti 60-luvun alussa. Jussi kertoo (19.9.2006) ostaneensa ensimmäisen Bedfordinsa v.1956 uutena.
Vasemmalla näkyy vanha seurakuntatalo (purettiin v.1969) ja oikealla seurakunnan puutarhan ansarit. Huomaa myös takana näkyvän kirkon jatkettu torniosa (kattoratsastaja), mikä oli käytössä 1930-luvun puolivälistä 70-luvun puoliväliin asti.

Kangasniemen seurakunnalla oli 4.7.2004 omat 350-vuotisjuhlansa, jolloin järjestettiin mm. historiallinen kulkue. Kuvassa romanttiset autovanhukset kuvattuna Kirkkoniementiellä tulossa seurakuntakeskuksen eteen (kuva: Hannu Hakala).

P) Seurakunnan oman puutarhan päärakennus, joka on sijainnut jo vanhan seurakuntakodin ajoilta tontin itäreunalla. Kuvassa oleva talo on ollut toiminnassa jo 60-luvun alussa. Elli Manninen toimi alkuvaiheessa kauppapuutarhurina ja Manne Luhta myöhemmin 70-luvulle asti. Seurakunta vuokrasi tilat Osmo ja Hilkka Löppöselle, jotka pitivät Kangasniemen Puutarhaa kyseisissä tiloissa runsaat 17 vuotta (1982-2000). Rakennuksessa sijaitsi puutarhatyöntekijöiden asuntoja ja autotallit. Alakerrassa oli sauna ja pesutilat. Kuvattu 5.12.2005 (S&J), jolloin oli jo tullut julkisuuteen ensimmäisiä tietoja siitä, että paikalle oli suunnitteilla rakennettavaksi jonkinlainen rivikerrostalo.


Vasemmalla: Seurakunnan puutarhuri Manne Luhta haastattelussa Savon Sanomissa vuonna 1981 kesäaikaan siirtymisestä (Helvi Ojala).

Oikealla: Helvi Ojalan esittelyssä Savonsanomissa 3.3.1982 Seurakunnan puutarhurin sijaisena aloittanut keuruulainen Marjaana Ylijoki.


"Kangasniemen Kunnallislehti" kirjoitti 2.3.2006 (Sirpa Katainen): Puutarha pois seurakuntakeskuksen vierestä:
Seurakuntakeskuksen vieressä olevalle tontille kaavaillaan pienkerrostaloa. Kirkkoneuvosto on hyväksynyt kaavamuutosesityksen, jonka mukaan entinen puutarhan tontti kaavoitetaan asuinkerrostaloalueeksi. Tontti on kooltaan 3800 neliötä. Siihen on suunniteltu enintään kaksikerroksista taloa, johon voitaisiin rakentaa noin 1300 kerrosneliömetriä. Talon julkisivun on määrä sopia yhteen lähellä olevan seurakuntakeskuksen kanssa. Seurakuntakeskuksen puoleiselle tontinosalle on aikomus rakentaa yleisiä parkkipaikkoja, sillä niitä on nykyisellään liian vähän. Seurakunta osallistuu kaavamuutoskustannusten jakamiseen kunnan kanssa.

Toukokuussa 2007 oltiin entisen seurakunnan puutarhan päärakennuksen kanssa tultu tähän pisteeseen. Lopullista puskutraktorin tasoitusta odotellessa rakennuksesta oli poistettu kaikki hyödyllinen irtain ikkunakehyksiä myöten. Kuvattu 6.5.2007 (S&J).

Tässä kuvassa Hilkka ja Osmo Löppönen kuvattuna 1990-luvun loppupuolella, kun puutarhan toiminta näissä tiloissa vielä jatkui vilkkaana (kuva: S.Svala).

Löppösten ajan myymälätila kuvattuna 90-luvun loppupuolella (kuva: S.Svala).

Sama puutarhan myymälätila kuvattuna 6.5.2007 "loppuunmyynnin" jälkeen (S&J).

Mm. Luhdan puutarhuriperheen olohuoneen ikkunanäkymän viimeisiä pinnistyksiä kuvattuna 6.5.2007 (S&J).

Perjantaina 11.5.2007 (S&J) kauhakaterpillari oli jo saanut työnsä valmiiksi, seurakunnan puutarhan entinen päärakennus oli purettu kivijalkaan.

Seurakunnan entisen puutarhan puhdistetut paikat kuvattuna 27.9.2009 (S&J) Kalliolan koulun pihasta. Taustalla moderni kunnantalo. Tyhjäksi raivatulle entiselle seurakunnan puutarhan tontille oli suunniteltu kerrostaloa (rakentaminen alkoikin vuoden 2010 aikana). Samaisella paikalla sijaitsi vuosina 1946-58 parakkikansakoulu.

seuraavalle sivulle #2

Sivuluettelo 1-107

etusivulle