Punavuori * kaupunginosa # 05 (sivu #5):
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 6.6.2020)

Helsinki-sivullemme #6

Punavuori * kaupunginosa # 05:

(Wikipedia, 2020): Punavuori (ruots. Rödbergen, stadin slangiksi Rööperi) on Helsingin 5. kaupunginosa, ja osa Ullanlinnan peruspiiriä sekä Eteläistä suurpiiriä. Helsinginniemen lounaisosassa sijaitsevassa Punavuoressa on yli 9 000 asukasta (1.1.2017). Punavuoren asukastiheys on yli 20 000 asukasta neliökilometrillä, joten se on Helsingin tiheimmin asuttu kaupunginosa.

Kaupunginosan raja noudattaa seuraavaa reittiä:
Tehtaankadun eteläreuna - Munkkisaarenkadun eteläreuna - Hietalahdenlaiturin länsireuna - kiertää Hietalahdenaltaan vanhaan rautatiesiltaan asti - Palaa Köydenpunojankadun risteyksen kohdalta Hietalahdenrannan kaakkoisreunaa - Bulevardin lounaisreuna - Sinebrychoffinkadun koillisreuna - Uudenmaankadun lounaisreuna - Yrjönkadun lounaisreuna - Ratakadun kaakkoisreuna - Laivurinrinteen kaakkoisreuna - Laivurinkadun itäreuna - Tehtaankadun eteläreuna.

Historia: Nykyisten Sepän- ja Punavuorenkatujen välillä olleita rantakallioita nimitettiin 1600-luvun asiakirjoissa nimellä Rödberget niiden punertavan värin vuoksi. Vuoden 1866 karttaliitteessä alue esiintyi suomenkielisenä käännöksenä nimellä Punavuoret. Vuoden 1870 kartassa alueen nimenä on Rödbergs-Trakten. Kuitenkin vasta vuonna 1959 Helsingin viidennen kaupungiosan nimeksi vahvistettiin virallisesti Punavuori–Rödbergen.
Alueen itäosa on vanhaa kerrostaloaluetta, länsiosa eli "Rööperi" oli 1800-luvun lopulla työväen asuttamaa omaleimaista puutaloaluetta, mutta nykyisin puutalojen tilalle on rakennettu kerrostaloja.
Nykyisen Punavuoren pohjoisosa sisältyi jo Johan Albrecht Ehrenströmin vuonna 1812 laatimaan asemakaavaan ja muodosti tuolloisen Uuden­maan esi­kaupungin yhdessä nykyisen Kampin eteläosien ja Kaartin­kaupungin kanssa. Suurin osa Punavuoresta kuitenkin liitettiin asemakaavaan vasta vuonna 1875, joskin asutus oli jo sitä ennen levinnyt alueelle ilman vahvistettua asemakaavaa.
1700- ja 1800-luvuilla Punavuoren asukkaita olivat merenrannan läheisyyden vuoksi erityisesti merimiehet ja kalastajat puisissa mökeissä. Punavuori oli siis työväestön köyhää seutua. Alue muuttui erityisesti 1870-luvulla, kun Katajanokka tyhjennettiin hökkeleistä, ja alueen entiset asukkaat suuntasivat erityisesti Punavuoreen ja Kamppiin. Joukossa oli paljon rikollisia ja salakuljettajia, ja erityisesti siitä syystä Punavuori sai varsin huonon maineen joka säilyi aina 1970-luvulle saakka.

Toisen maailmansodan jälkeen suomalainen aikakauslehdistö, erityisesti Apu-lehti, kirjoitti paljon Helsingin vaarallisuudesta. Huomion kohteina olivat varsinkin Punavuori, Kallion ja Sörnäisten seutu sekä asemanseutu. Rööperin pahamaineisuutta symboloi usealla vuosikymmenellä Pursimiehen- ja Albertinkadun kulmassa sijannut yömaja, ”Nubbis”. Lehtien kirjoitteluissa korostuivat alueen levottomuus, ränsistyneisuus ja huonomaineisuus. Satama merimiehineen ja säännöstelytalous vaikuttivat olennaisesti alamaailman toimintamuotoihin, joihin kuului varastetun ja salakuljetun tavaran, laittoman viinan sekä huumeiden kauppa.

Työväestövaltaisen kaupunginosan asukasluku oli 1960-luvulla lähes 15 000, mutta kuten muuallakin kantakaupungissa, asukasmäärä on laskenut asumisväljyyden kasvun myötä. Huonomaineisena pidetty alue on myöhemmin keskiluokkaistunut.
Telakkatoiminnan siirtyminen uudempiin ja tarkoituksenmukaisempiin tiloihin Hernesaareen on mahdollistanut asemakaavan laatimisen Telakkarantaan, johon tulee asuntoja noin 400 asukkaalle. Vuonna 2020 Telakkarantaan muutti Euroopan kemikaalivirasto. Aluetta alettiin rakentaa vuonna 2017 ja alue valmistunee vuonna 2026.

Tehtaankadulla sijaitsee funktionalistinen Lars Sonckin suunnittelema Mikael Agricolan kirkko, jota rakennettiin vuosina 1933–1935. Lars Sonckin suunnittelema on myös Punavuorenkadun ja Fredrikinkadun kulmaan vuonna 1929 noussut Metodistikirkko.

Sinebrychoffin alue: Sinebrychoffin eli Koffin tehtaat sijaitsivat luoteiskulmassa Hietalahden torin laidalla. Tehdas siirtyi 1990-luvulla Keravalle, ja entiselle laajalle tehdastontille on rakennettu uusia asuintaloja. Alueen historiasta muistuttavat yhä muutamat muuhun käyttöön siirretyt tehdasrakennukset ja tehtaan entisessä pääkonttorirakennuksessa sijaitseva Sinebrychoffin taidemuseo sekä läheisten Sinebrychoffinkadun, Sinebrychoffin puiston ja Mallaskadun nimet. Mallaskatu alittaa tunnelissa Sinebrychoffin puiston.

Sinebrychoffin tehtaan lisäksi ovat Punavuoren länsilaidalla toimineet myös Suomen Kaapelitehdas Oy:n sekä Fazerin tehdas. Kummallakin on ollut kokonaisen korttelin käsittävä teollisuusrakennus. Nykyisin molemmat ovat kuitenkin siirtyneet muualle, ja vanhoissa tehdasrakennuksissa, nykyisiltä nimiltään Merikortteli ja Mestaritalo, toimii pienyrityksiä. Tehdasalueesta on jäljellä enää kadun nimi, Tehtaankatu.

Telakkakadulla on rakenteilla raitiotie, joka kulkee Bulevardilta Telakkakatua pitkin Hernesaareen. Aleksi Mäkelän elokuva Rööperi sijoittuu Punavuoreen.[14] Popyhtye Jormas nauhoitti Pepe Willbergin johdolla laulun Rööperiin, joka on Juha Vainion sanoittama suomenkielinen versio The Beatlesin laulusta Penny Lane. Myöhemmin laulun on esittänyt moni muukin suomalainen artisti.

Kuvia

Punavuori:

A) Merimiehenkatu 40, 38, 36, 34. Oikealla Tokankatu (nykyinen Telakkakatu) 9. Vasemmalla Perämiehenkatu 13, 11. Signe Brander * 1908 * Helsingin kaupunginmuseo * CC BY 4.0.

Vertailukuvaa vuodelta 2009 edelliseen Signe Branderin kuvaan (Google Maps): Vasemmalla Telakkapuisto (ent. Tokanpuisto), Hietalahdenranta muuttumassa Telakkakaduksi, Mermiehenkatu seuraavasta vasemmalla, puiston takana kuvaussuunnan kanssa yhdensuuntaisesti Perämiehenkatu.

Signe Branderin 1911 kuvassa aukion takana näkynyt rakennus on yhä pystyssä Merimiehenkadun ja Perämiehenkadun kulmassa (Telakkapuiston itäreunalla). Google Maps-kuva 2009. Kuvaushetkellä rakennuksessa toiminnassa (tiiliosassa) Päiväkoti Meripirtti ka keltaisessa osassa Punavuoren asukastalo Betania.

Tokanpuisto, nykyinen Telakkapuisto * Brander Signe * 1912 * Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0). Vasemmalla Punavuorenkatu 25, 23. Oikealla Perämiehenkatu 15, 13.

Aleksanterin teatteri (Oopperatalona 1919-93) * (Bulevardi 23-27):

B) Kuvasin Aleksanterin teatterin - silloisen oopperatalon - keväällä 1967.

(Wikipedia, joulukuu 2013): Suomalainen Ooppera: Suomen itsenäistyminen toi Suomalaiselle Oopperalle sen ensimmäisen oman talon, kun venäläinen teatteri jäi valtion haltuun. Aleksanterin teatteri luovutettiin Suomalaiselle Oopperalle väliaikaiseksi toimipaikaksi kunnes suunnitelmissa ollut oopperatalo valmistuisi. Aleksanterin teatteri oli Oopperan käytössä vuodesta 1919 vuoteen 1993. Suomalainen Ooppera oli jatkuvasti rahavaikeuksissa, vaikka laulajien palkat olivat pienet ja vaikka Edvard Fazer ei ottanut laitoksen johtamisesta lainkaan palkkaa. Keväällä 1925 toiminta jouduttiin keskeyttämään. Jatkamaan päästiin seuraavana vuonna, kun asetusmuutoksella sallittiin raha-arpajaisten järjestäminen oopperan rahoittamiseksi. Rahapulasta huolimatta Suomalainen Ooppera esitti uusia kotimaisia oopperoita, joista menestyneimmäksi nousi 1924 kantaesitetty Leevi Madetojan Pohjalaisia. Suomalainen Ooppera pyrki seuraamaan aikansa oopperavirtauksia ja esitti esimerkiksi Ernst Krenekin Jonny spielt auf vain vuoden päästä sen ensiesityksestä.
Suomalainen oopperaelämä oli pitkälti samojen ihmisten varassa itsenäisen Suomen ensimmäiset vuosikymmenet. Edvard Fazer jatkoi Suomalaisen oopperan johtajana vuoteen 1938 asti, jonka jälkeen johtajana toimi vuoden verran Aino Ackté. Acktén johtajakautena toteutettiin useita suurimittaisia, mutta taloudellisesti tappiollisia ensi-iltoja. Ensitenorina ja välillä ohjaajana toimi Wäinö Sola, myös oopperan perustajajäseniä. Vuosina 1939 - 1952 johtajana toimi Oiva Soini, joka oli aikaisemmin ollut ensibaritoni.
Armas Järnefeltin jäätyä eläkkeelle Tukholman Kuninkaallisesta oopperasta vuonna 1932 sai hän kutsun Suomalaisen Oopperan taiteelliseksi johtajaksi. Järnefeltin muutaman vuoden kestäneellä kaudella suosittiin oopperassa Wagneria: Parsifal esitettiin 1933 ja koko Der Ring-sarja 1930-luvun kuluessa. Järnefeltin kausi oli taiteellisesti onnistunut, mutta yleisömäärät vähenivät. Järnefelt erosi tehtävästään vuonna 1936 menetettyään paikkansa Oopperan hallituksessa. Eroon vaikuttivat erimielisyydet oopperan linjasta, sillä Järnefelt vastusti operettia ja balettia.
Ooppera jatkoi toimintaansa koko sota-ajan vaikka teatterirakennus vaurioituikin lievästi talvisodan pommituksissa. Esityksiä haittasi myös se, että miespuolisista työntekijöistä suuri osa oli rintamalla. Näyttävimmän sotilasuran teki tenori Alfons Almi, jolle ehdotettiin Mannerheim-ristiä ansioistaan suorasuuntaustykin johtajana. Sodan aikana perustettiin Oopperan balettikoulu (nykyään nimeltään Suomen kansallisoopperan balettioppilaitos).
Sotien jälkeen esitettiin perinteistä oopperaa, mutta ohjelmassa oli myös Benjamin Brittenin Carl Nielsenin teoksia. [9] Soini toteutti myös suunnitelmansa ulkomaiden- ja maaseutukiertueista. Oopperan baletti (1946) ja Madetojan Pohjalaisia (1950) vierailivat Tukholmassa. Myös yhteydet kansainvälisiin oopperapiireihin tiivistyivät, ja Suomalaisessa oopperassa alkoi esiintyä enenevässä määrin ulkomaisia kapellimestareita ja laulajia; muun muassa slovenialainen Leo Funtek toimi kapellimestarina vuosina 1925–1959. Vuonna 1956 Suomen Kansallisoopperaksi nimetty entinen Suomalainen Ooppera pyrki seuraamaan ulkomaista modernismia, ja 1960-luvulla sen ohjelmistoon pääsivät jo Alban Bergin Wozzeck ja Lulu.
1960-luvulle tultaessa uusia suomalaisia oopperoita nähtiin harvoin, sillä koko vuosikymmen aikana Kansallisoopperassa oli vain neljä kantaesitystä. Vuonna 1967 tapahtui kuitenkin useita merkittäviä seikkoja, jotka loivat pohjaa oopperan renessanssille 1970-luvulla: Kansallisoopperassa esitettiin Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä ensi kertaa Merikannon Juha ja paljon huomiota herättänyt Tauno Pylkkäsen Tuntematon sotilas.

Nimimerkki KLS kuvasi Aleksanterin teatterin toukokussa 2010 - lisenssi OK.
.

(Wikipedia, joulukuu 2013): Aleksanterin teatteri on Helsingin Bulevardin ja Albertinkadun kulmatontille vuonna 1879 valmistunut teatterirakennus. Alkujaan se oli venäläinen varuskuntateatteri, jonka tarkoitus oli tarjota viihdykettä Helsingissä olleille venäläisille sotilaille ja virkamiehille.
Aleksanterin teatteri sijaitsee Helsingin Kampin kaupunginosassa Kurjen korttelissa osoitteessa Bulevardi 23–27. Sen suunnittelivat everstiluutnantti Petr Petrovitš Benard ja rakentamista valvonut insinöörieversti Koschperoff; sisätilat ovat venäläisen arkkitehdin Ieronim Osuhovskin ja Johan Jacob Ahrenbergin käsialaa. Talon rakentamisessa käytettiin kiviä Bomarsundin linnoituksesta Ahvenanmaalta ja sen rakentamisen kerrotaan sujuneen ilmiömäisen nopeasti. Teatteri on pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen ja sen U-muotoisessa katsomossa on 500 paikkaa. Katsomossa on komeita edustusaitioita: keisarin aitiota ja siihen liittyvää huoneistoa varten on oma sisäänkäynti Bulevardilta. Sen portiikki on massiivinen ja jättää siten varjoonsa pienemmän Albertinkadun puoleisen pääsisäänkäynnin.
Vuonna 1918 teatterirakennus luovutettiin Suomalaisen oopperan (myöhemmin Suomen Kansallisooppera) käyttöön, ja se toimi oopperatalona vuoteen 1993 saakka, jolloin Töölöön valmistui Helsingin uusi oopperatalo.
Uuden oopperatalon valmistuttua 1993 Aleksanterin teatteri siirtyi ensin Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen ja vuodesta 2005 Bulevardin teatteriyhdistys r.y:n hallintaan. Nykyisellään Aleksanterin teatteri on vierailuteatteri, joka tarjoaa monipuolisesti sekä oopperaa, balettia, sirkusta, draamaa ja komediaa että tiloja useille tanssin ja muun liikunnan ammattilais- ja harrasteryhmille. Talossa pitävät residenssiä muun muassa Tero Saarinen Company, Tanssin tiedotuskeskus, Nomadi tuotanto, M.A.D. Tanssimasterit, Gruppen Fyra, Katrilli, Ismo Dance Company ja Tanssivintti. Talon harjoitussaleja, kellarikahvilaa, lämpiötä ja tsaarin sviittiä on mahdollista vuokrata.

Albertinkadun ja Sepänkadun risteyksen alue:

C) Helsingin Sanomat julkaisi 15.1.2012 tämän kuvan ja uutisen 50 vuoden takaa (15.2.1962). Albertinkadun ja Sepänkadun kulmasta ollaan kuvassa purkamassa Merimieslähetyksen vanhaa taloa (Merimieslähetyksen lukusali). Vertailun vuoksi laitetaan alle Google Mapsista verrokkikuva vuodelta 2009:

Helsinki-sivullemme #6

Helsinki-sivustomme etusivulle

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)