Kamppi (kaupunginosa #04): (sivu #4):
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 6.6.2020)

Helsinki-sivullemme #5

Helsinki-sivustomme etusivulle

Kamppi (kaupunginosa # 04):

(Wikipedia, 2020): Kamppi (ruots. Kampen) on kaupunginosa Helsinginniemen keskiosassa Helsingissä. Siihen kuuluvat Mannerheimintien länsipuolinen osa Helsingin nykyistä ydinkeskustaa sekä keskustan länsipuolisia alueita Hietalahteen saakka. Kamppi kuuluu Kampinmalmin peruspiiriin, joka on osa Eteläistä suurpiiriä.

Tässä on kuvattu kaupunginosan rajat, ne kulkevat kadun jommankumman reunan kohdalla: Mechelininkatu - Pohjoinen Rautatiekatu - Mannerheimintie - Erottajankatu - Uudenmaankatu - Sinebrychoffinkatu - Bulevardi - Hietalahdenranta - Mechelininkatu.

Usein Kampista puhuttaessa kuitenkin tarkoitetaan vain Kampin kaupunginosan pohjoisinta osaa, jossa sijaitsevat muun muassa Kampin kauppakeskus ja linja-autoasema, Kampin metroasema, Tennispalatsi ja Sähkötalo. Kaupunginosan nimi Kamppi taipuu tavallisesti sisäpaikallissijoissa (Kampissa, Kampista, Kamppiin), joskin ainakin jotkin kaupungin viranomaiset käyttävät ulkopaikallissijoja (Kampilla, Kampilta, Kampille).

Historia ~ Armeijan harjoituskenttä ja hautausmaa-alue: Ruotsin vallan aikana Helsingin kaupunki loppui lännessä Kluuvinlahteen, joka ulottui nykyiseltä Töölönlahdelta Esplanadin puiston tienoille. Lahden länsipuolella sijainnut Kampin alue oli lähes asumatonta. Nimi Kamppi tulee ruotsin sanasta Kampen, jolla on tarkoitettu alueella, nykyisen Kampin kauppakeskuksen ja Narinkkatorin paikkeilla 1600-luvulta 1900-luvun alkuun asti sijainnutta sotaväen harjoituskenttää (ruotsin sanasta kamp on johdettu suomen kielen kamppailu). Venäjän keisarillinen armeija käytti kenttää harjoituksiinsa 1820-luvun lopulta alkaen, ja sen ympärille perustettiin varuskunta. Alueen reunaan, nykyisen Lasipalatsin paikalle silloisen Läntisen Henrikinkadun varteen, rakennettiin vuonna 1833 C. L. Engelin suunnittelema Turun kasarmi, joka tuolloin oli Helsingin suurimpia rakennuksia. Myöhemmin rakennettiin joukko puisia ja tiilisiä kasarmirakennuksia myös harjoituskentän toiselle puolelle, nykyisten Tennispalatsin ja Autotalon paikkeille Fredrikinkadun molemmin puolin.

Nykyisen Vanha kirkkopuiston paikalla sijaitsi hautausmaa-alue, johon vuoden 1710 ruttoepidemian jälkeen haudattiin suuriin joukkohautoihin yli tuhat ruttoon kuollutta helsinkiläistä. Lisäksi Kampin alueella sijaitsi helsinkiläisten peltoja ja puutarhaviljelmiä. Nykyisen Erottajan tienoilla oli 1700-luvulla köydenpunojamestari Röökin köydenpunontarata.

Uudenmaan esikaupunki: 1800-luvun alkupuolella Kluuvinlahti täytettiin ja kaupunkiasutus alkoi levitä Kamppiin. J. A. Ehrenströmin asemakaavassa 1812 nykyisen Kampin eteläosa kaavoitettiin Helsingin IV kaupunginosaksi, joka oli osa silloista Uudenmaan esikaupunkia. Kaupunginosan pääkaduksi tuli puistokatu Bulevardi, joka johti Erottajalta Hietalahdentorille. Sen varrelle jäänyt vanha hautausmaa-alue muutettiin puistoksi, johon rakennettiin vuonna 1826 sittemmin Vanhana kirkkona tunnettu kirkko. Kaupunginosan kadut nimettiin henkilöiden mukaan. Omat nimikkokatunsa saivat ortodoksisen Venäjän suosituimmat pyhimykset Anna, Andreas, Vladimir ja Yrjö. Itsenäistymisen jälkeen Andreaan ja Vladimirin kadut poistettiin liian venäläisinä ja ne saivat uudet kansallishenkiset nimet Lönnrotinkatu ja Kalevankatu. Asemakaavoittaja Johan Albrecht (Albert) Ehrenström sai nimikkokadukseen Albertinkadun. Lisäksi alueelle tuli Abrahaminkatu, Eerikinkatu ja Fredrikinkatu, joiden esikuvista ei ole täyttä varmuutta, mutta Eerikinkadun oletetaan kunnioittavan kreivi Carl Erik Mannerheimia.

Bulevardin varsi ja Vanhan kirkkopuiston lähialueet olivat jo 1800-luvulla hienoston asuinaluetta. Muun muassa Carl Ludvig Engel asui Bulevardi 18:ssa itse suunnittelemassaan ylellisessä puutalossa.

Köyhälistön asuinalue: Suurin osa Kamppia, etenkin sen länsi- ja pohjoisosat olivat pitkään kaupungin laita-aluetta, joka veti puoleensa kasvavan kaupungin työläisasutusta ja muodostui jo 1800-luvun puolivälissä köyhien kaupunginosaksi. Kamppi ja etelämpänä sijaitseva Punavuori (Rööperi) olivat Helsingin vanhimmat työläiskaupunginosat. Vasta 1870-luvulla ja teollistumisen seurauksena alkoi Pitkänsillan pohjoispuolelle, Kallion ja Sörnäisten alueelle, syntyä työläisasutusta. Kampin länsilaita oli pitkälle 1900-luvulle asti puutalovaltainen. Lastenkodinkadulla on yhä jäljellä korttelin verran 1800-luvun lopulla rakennettuja puisia työläisasuntoja, niin sanottuja Sadan markan villoja. Myös Kalevankadulla on säilynyt kolme 1830–1840-lukujen puutaloa, joissa vuosina 2000-2010 toimi Koulumuseo.

Lumpunkerääjien tori eli Narinkka syntyi varuskunnan läheisyyteen, Simonkadun varteen 1870-luvulla. Etupäässä juutalaiset kauppiaat myivät siellä uusia ja käytettyjä vaatteita ja muita tavaroita. Narinkka suljettiin 1929. Nykyiseen Kampin keskukseen liittyvä tori nimettiin vuonna 2005 alueen historiaa kunnioittaen Narinkkatoriksi.

Suomen sisällissodassa Turun kasarmi tuhoutui Helsingin taistelun aikana lähes täysin. Jäljelle jäi vain kasarmin talousrakennus, joka remontoitiin Helsingin linja-autoasemaksi vuonna 1935. Kasarmin vanhan päärakennuksen paikalle valmistui Lasipalatsi vuonna 1936. Tämä linja-autoaseman ja basaarin yhdistelmä oli osa apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckellin pyrkimystä tehdä kaupungista olympiakelpoinen. Lasipalatsi oli tarkoitettu tilapäiseksi, mutta kaupunkilaiset ihastuivat kohteeseen ja se sai jäädä. Se kunnostettiin vuonna 1998. Suurin osa entistä varuskunta-aluetta, Lasipalatsin takaa Fredrikinkadulle saakka, toimi vuosikymmenien ajan linja-autoaseman laiturialueena, josta lähtivät sekä kaukoliikenteen että länsisuunnan lähiliikenteen linja-autot.

Myös Fredrikinkadun varrella sijainneet kasarmirakennukset on kaikki purettu. Tennispalatsi rakennettiin alueelle 1938. Seuraavana vuonna se nimettiin Auto- ja Tennistaloksi. Tennispalatsi-nimeä käytettiin aluksi vain kolmannen kerroksen urheilutiloista. Olympialaisissa 1952 hallit palvelivat koripallon kilpailu- ja harjoitustiloina. Arkkitehtiopiskelija Helge Lundströmin suunnittelema talo ehti saada purkutuomion 1971. Yleinen mielipide kuitenkin muuttui ja talo sai jäädä. Vuonna 1999 korjattu Tennispalatsi sisältää muun muassa Kulttuurien museon, Helsingin kaupungin taidemuseon näyttelytiloja, pelihallin, Hesburgerin ja Finnkinon 14 salia Suomen suurimmassa elokuvakompleksissa.

Modernistinen Autotalo vihittiin vuoden 1958 alussa. Alvar Aallon suunnittelema Sähkötalo valmistui vuonna 1973.

Ensimmäiset pienliikkeet avasivat ovensa 17. toukokuuta 1985 Graniittitalossa, johon alkujaan piti tulla tavaratalo. Heikki ja Kaija Sirenin suunnitteleman talon rakennustyöt alkoivat keväällä 1982. Talossa toimi Anttilan tavaratalo vuosina 1988–2016.

Kampinkadun nimi muutettiin Urho Kekkosen kaduksi syyskuun alussa 1980 Helsingin kaupungin lahjana silloin 80 vuotta täyttäneelle presidentti Urho Kekkoselle. Kekkonen oli asunut Kampinkadun varrella 1930-luvulta lähtien presidentiksi tuloonsa saakka.

Kampissa räjäytettiin heinäkuussa 2002 autopommi. Teko osoittautui myöhemmin palkkamurhaksi, josta kolme miestä tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.
Syksyllä 2002 aloitettiin nimellä Kampin keskus tunnettu Suomen suurimmaksi rakennusurakaksi kutsuttu projekti, jonka tarkoitus oli siirtää linja-autoliikenne maan alle ja rakentaa vapautuvan tilan päälle kauppakeskus, asuintaloja sekä jalankulkijoille tarkoitettuja aukioita. Maanalaista terminaalia varten kaivettiin 300×100×10 metrin kuoppa, josta myös puhkaistiin uusi sisäänkäynti metroa varten. Vapaa tila terminaalin päällä, ja terminaalin ohi kulkeva Salomonkatu muutettiin kävelykaduksi. Kamppiin suunnitellaan rautatieasemaa osana pisararataa.

A) Kampin metroasema:

Markku Ilari Manninen lähetti 8.7.2017 tämän otoksensa Kampin metroasemalta (kiitos * käyttölupa "2017-6-A").

Yrjönkatu ~ Mannerheimintien suuntaisena - länsipuolella:

B) Yrjönkadun (36) pohjoispäässä lähellä Simonkadun risteystä Soittojuomala Armas, kuvattu 2009 (Google Maps).

Uimahalli Yrjönkadun mutkassa Kalevankadun ja Eerikinkadun välillä - lähellä hotelli Tornia (Google Maps).

Hotelli Torni Yrjönkadun varrella (#26) Kalevankadun ja Eerikinkadun välillä - lähellä uimahallia. Kuva: Apollo, 1931 / MFA. Tämä kuva otettu Mannerheimintieltä Kalevankatua pitkin lounaaseen - Yrjönkatu ensimmäisenä poikkikatuna.

(Wikipedia, 2020): Hotelli Torni, kaupalliselta nimeltään nykyisin Solo Sokos Hotel Torni, on Helsingissä sijaitseva vuonna 1931 avattu historiallinen hotelli. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Jung & Jung. Hotellissa on 13 kerrosta ja se on 69,5 metriä korkea. Valmistuessaan se oli Helsingin korkein rakennus ja oman aikansa pilvenpiirtäjä. Se oli myös Suomen ensimmäinen sähköistetty rakennus. Se on yhä yksi Suomen korkeimmista hotelleista. Hotelli Torni kuuluu nykyään Sokos Hotels -ketjuun ja rakennuksen omistaa työeläkeyhtiö Varma.

Historiaa: Tornin rakentaminen liittyy Helsingissä 1920-luvulla suunnitteilla olleisiin pilvenpiirtäjähankkeisiin. Sen kanssa samaan aikaan suunnittelussa ollut Kino-Palatsin hanke ei toteutunut, mutta Torni valmistui maaliskuussa 1931, jo ennen kuin sillä oli rakennuslupaa. Tornin valmistuessa kiistan käsittely oli yhä kesken Korkeimmassa oikeudessa. Kino-Palatsi-hankkeen takana olevat piirit pitivät oman hankkeensa tyrmäämistä myös kielikysymyksenä: ruotsinkielinen arkkitehtikunta ja liikemieseliitti hyökkäsi suomenkielistä elinkeinoelämää vastaan aikana, jolloin kielikysymys oli kuumimmillaan.
Valmistuessaan Torni edusti uutta aikaa. Tyylillisesti se oli yhdistelmä art decoa ja funkkista. Hotelliin tuli 100 hotellihuonetta sekä useita ravintoloita ja kabinetteja. Suomen ensimmäiseen sähköistettyyn rakennukseen hissit toimitti Kone ja astiastot Arabia. Uutta aikaa edusti myös rakenteilla olleen hotellin huipulle vuonna 1930 rakennettu kulkuyhteys katolle Helsingissä 24. syyskuuta vierailleen Graf Zeppelin -ilmalaivan telakoitumista varten. Ajatus oli, että ilmalaiva voisi laskeutua katolle ja laivan matkustajat siirtyä sieltä tikapuita pitkin hotelliin cocktailille. Ilmalaiva ei kuitenkaan laskeutunut Torniin, mutta sitä varten tehty kulkuaukko näkyy yhä hotellin huipulla sijaitsevan Ateljee Barin katossa.

Mäntsälän kapinan aikaan keväällä vuonna 1932 majuri evp. Into Auer johti Tornin huoneesta 310 käsin Isänmaan ja Lain Puolesta -liikettä, joka toimi hallituksen vastavallankumouksellisena välineenä oikeistoradikaalia Lapuan liikettä vastaan. Talvisodan aikana hotellin täyttivät ulkomaiset toimittajat. Vuosina 1941–1944 hotelliin oli majoittunut Wehrmacht. Jatkosodan päätytyttyä liittoutuneiden valvontakomission neuvostoliittolaisvaltuuskunta majoittui Torniin vuosiksi 1944–1947. Neuvostoliittolaisten poistuttua hotelli oli siivottomassa kunnossa ja myös sen kalusteita oli hajotettu.

1950-luvulla Tornin kabinetti oli monien ajan viihdejulkkisten kokoontumispaikka. Usein siellä tuolloin nähtyjä henkilöitä olivat muiden muassa tietokilpailumies Tauno Rautiainen, elokuvaohjaaja Aarne Tarkas, toimittajat Jaakko Jahnukainen ja Matti Jämsä sekä iskelmälaulaja Olavi Virta.
Torni vuokrattiin Helsingin Osuuskaupalle vuonna 1972, minkä seurauksena se liitettiin Sokos Hotels -ketjuun.
Vuonna 1981 Tornin vierellä sijaitseva jugendtyylinen asuintalo Kyllikki liitettiin hotelliin. Liitoksen johdosta hotelli laajeni 50 huoneella, jotka edustivat kansallisromanttista tyyliä. Kyllikin puolelle rakennetut sviitit varustettiin Eliel Saarisen kalusteilla.

Ilmeisesti Hotelli Tornin oma mainoskuvapostikortti 1950-luvulta - tarkemmat tiedot puuttuvat.


Ilmeisesti Vappuna ilmapallojen myyntiä Yrjönkadun kulmilla - kauan sitten. Tarkemmat tiedot puuttuvat (SLS ~ lisenssi, OK).

Lönnrotinkatu:


Helsingin Vanha Kirkko (Lönnrotinkatu 6):

C) Vanha kirkko nähtynä Hotelli Tornista kesällä 2011 - kuvaaja: nimimerkki KFP (Wikipedia, CC BY SA 3.0). Kirkon takana Ruttopuisto eli Vanha Kirkkopuisto, joka rajoittuu Lönnrotinkadun ja Bulevardin väliin luoteiskaakko-suunnassa ja Yrjönkadun ja Annankadun väliin koillisluode-suunnassa.

(Wikipedia, 2020): Helsingin vanha kirkko on Helsingin kantakaupungin vanhin kirkko. Se on vihitty käyttöön 17. joulukuuta 1826, ja sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel.
Vanha kirkko oli alun perin tarkoitettu vain väliaikaiseksi ratkaisuksi Ulrika Eleonoran kirkon saadessa purkutuomion Senaatintorin tieltä. Vanhaankirkkoon siirrettiin Ulrika Eleonoran kirkosta mm. kattokruunu ja penkkejä; Vanhan kirkon nykyinen saarnastuoli on vielä tuota perua. Helsingin tuomiokirkko oli jo rakenteilla, mutta valmistui vasta 1852. Väliaikaisuuden vuoksi Vanha kirkko rakennettiin puusta eikä sinne hankittu edes kelloja. Myöhemmin kirkonkelloja korvaamaan on hankittu sähköinen kellolaite.

Alttaritauluna kirkossa on Robert Wilhelm Ekmanin Jeesus siunaa lapsia. Heleävärinen teos oli alkujaan tarkoitettu tuomiokirkon alttaritauluksi, mutta keisari Nikolai I piti sitä liian lempeänä ja lahjoitti tuomiokirkkoon synkän Kristuksen ristiltäoton.
Vanhaa kirkkoa ympäröi Vanha kirkkopuisto, joka oli entinen hautausmaa ja sellaisena käytössä jo kauan ennen Vanhaa kirkkoa. Sitä kutsutaan joskus myös "ruttopuistoksi", koska hautausmaalle haudattiin runsaasti isovihan aikana vuonna 1710 Helsinkiä koetelleen ruton uhreja. Hautauksia puistoon ei ole tehty sitten vuoden 1919, ja nykyisin puisto on lähes yksinomaan virkistyskäytössä ja läpikulkutilana. Kirkko sijaitsee puiston pohjoisreunassa Lönnrotinkadun varrella. Puistoon johtaa Bulevardilta Engelin suunnittelema portti, josta alkaa kirkolle johtava leveä ja suora puistokäytävä. Sen päästä johtaa kirkkoon kuitenkin vain sivuovi, sillä kuten useimmissa muissakin vanhoissa kirkoissa, Vanhassa kirkossakin on pääovi länsipäässä ja alttari itäpäässä.

Vanha kirkko oli pitkään koko Helsingin vanhin kirkko, kunnes vuonna 2009 osa Sipoota liitettiin osaksi Helsinkiä ja samalla Östersundomin kirkko siirtyi Helsingin puolelle perien näin Helsingin vanhimman kirkon tittelin. Hautausmaan koilliskulmassa on kauppias Johan Sederholmin hautakappeli.

Nykypäivä: Vanhassa kirkossa on noin 1 200 istumapaikkaa. Se kuuluu Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan. Vanha kirkko on erittäin suosittu kaste-, vihki- ja siunauskirkko. Vanhassa kirkossa hautaan siunatuista henkilöistä kenties tunnetuimmat ovat valtioneuvokset K. A. Fagerholm ja Johannes Virolainen, pääministerinä, valtiovarainministerinä ja talvisodan aikaisena ulkoministerinä toiminut Väinö Tanner, arkkitehti Alvar Aalto, juoksun olympiavoittaja Paavo Nurmi sekä säveltäjät Erkki Melartin ja Aarre Merikanto.

Claire Ahon vuonna 1958 julkaistu kuva Vanhan kirkon puiston käytäviltä (Suomen kaupungit).

Vanhan kirkon puiston käytäviltä - kuva: Matti Poutvaara, 1958 (Suomen kaupungit).

D) Lapinlahdenkatu:

Kuvasin tämän 9.3.2006 (S&J) osoitteessa Lapinlahdenkatu 11. Päiväkoti Pienola toiminut rakennuksessa 70-luvulla.

VERROKKIKUVA: Lapinlahdenkatu 11 * remontoituna siistiin julkisivukuntoon v. 2009 (Google Maps).

E) Elokuvateatteri Capitol (osoite: Mannerheimintie 16:n sisäpihalla )

Capitol rakennettiin Mannerheimintie 16:n sisäpihalle. Rakennus, jonka läpi elokuvateatteriin kuljetaan, valmistui jo 1890 (Konstantin Kiseleff ja Elia Heikel). Kuva on 1930-luvulta (Kai Vase, kirjasta Asuuko neiti Töölössä, Teos, 2004). Kuvassa on esitysvuorossa viidettä ennätysviikkoa elokuva Laulava Venus (One Night of Love - 1934) - ohjaaja: Victor Schertzinger. Pääosissa: Andrés de Segurola ja Grace Moore.
Valokuvassa Capitol-teatterin sisäänkäynnin lähiympäristöstä erottuu Vaatetusliike S.Rakewitsch, Parturi, Naiskampaamo (Manicur * Pedicur) ja hedelmäkauppa.

Helsinkiläiset riensivät vuonna 1931 elokuvateatteri Capitoliin katsomaan Harold Lloydin uutta komediaa Jalat edellä (Helsingin Sanomat, 31.12.2011 * Olof Sundström).

Mannerheimintie 16 kuvattuna 2009 (sisäänkäyntejä: Forum * Apollo Live Club * McDonals) * Google Maps.

Forumin kauppakeskuksen kulma (Simonkatu):

F) Vanhan linja-autoaseman aikaa, linjurilaitureita vielä avolumessa maan päällä - kuvattu 8.3.2006 (S&J). Takana Forumin kulma ja Simonkatu.

'Forum'-kauppakeskuksen sisänäkymiä - molemmat kuvattu 8.3.2006 (S&J).

Sisänäkymä kauppakeskus Forumista 3.8.2006 (S&J).

Kauppakeskus Kampin ympyriäistä, modernia arkkitehtuuria - 3.8.2006 (S&J).

Kauppakeskus Kampin liukuportaita korkeuksissa - 3.8.2006 (S&J).

Keilahalli valotehosteineen Kampin ylimmissä kerroksissa - 3.8.2006 (S&J).

Kampin kauppakeskukselta näkymä Tennispalatsille (Taidemuseo Tennispalatsi * Kulttuurien museo) ~ 8.3.2006 (S&J).


Lasipalatsin sisäänkäynti kuvattuna 8.3.2006 (S&J). Kuvaushetkellä tiloissa oli Ravintola Lasipalatsin lisäksi toiminnassa mm. Proffice-henkilöstöpalvelu, Kaupunginkirjasto, työvoimatoimiston työnhakukeskus ja Eurooppa-Tiedotuksen aineistopiste.

Turun kasarmi - myöhemmän Kampin linja-autoaseman ja Lasipalatsin kohdilla:

G) Turun kasarmi Helsingissä 12. huhtikuuta 1918 Suomen sisällissodan aikana. Helsingin valtauksen yhteydessä Turun kasarmi syttyi tuleen ja tuhoutui lähes täysin. Kuvassa näkyvä tuhoutunut Turun kasarmi sijaitsi melko tarkalleen nykyisen Lasipalatsin kohdilla.

Turun kasarmi (Lasipalatsin edeltäjä) * Engelin suunnittelema 1833 valmistunut Turun kasarmi oli nykyisen lasipalatsin paikalla. Se tuhoutui sisällissodassa vuonna 1918. Nimi tuli varmaan siitä, että rakennus oli silloin varsinaisen kaupunkialueen laidalla, lähellä Espoon tullia, josta alkoi Turkuun johtanut maantie. Oikealla myös alunperin Engelin suunnittelman mukaan vuonna 1827 valmistunut puinen Arkadia-teatteri, joka aluksi oli Esplanadin puistossa ja siirrettiin sitten Ruotsalaisen teatterin valmistumisen jälkeen tälle paikalle 1861. Huonokuntoinen talo purettiin 1908. Foto Eugen Hoffers 1870-luku, Helsingin Kaupunginmuseo (CC BY 4.0).

Tässä Eugen Hoffersin kuvassa tuomikirkon tornista vuodelta 1866 näkyvät taustalla vaaleina kookkaina rakennuksina sekä Turun kasarmi että Arkadiateatteri * Helsingin Kaupunginmuseo (CC BY 4.0). Kuvassa oikealla näkyy vielä Helsingin vanha rautatieasema arkikäytössään.


(Wikipedia, 2014): Turun kasarmi: Turun kasarmi oli Helsingin Kamppiin, silloisen Läntisen Henrikinkadun (nyk. Mannerheimintien) varrelle vuonna 1833 valmistunut suuri venäläisen sotaväen kasarmirakennus.
Kampin alue oli jo Ruotsin vallan aikana käytetty sotaväen leiri- ja harjoitusalueena, joka tunnettiin nimellä Campementsplats, mistä kaupunginosan nimikin johtuu. Myöhemmin alue oli Suomen Kaartin käytössä, kunnes alue tuli Helsinkiin sijoittuneen venäläisen sota­väen käyttöön.
Turun kasarmi rakennettiin vuosina 1830-1833 nykyisen Lasipalatsin paikalle, joka silloin oli varsinaisen kaupunkialueen laidalla, lähellä Espoon tullia, josta alkoi Turkuun johtanut maantie. Sitä ennen olivat Helsinkiin sijoitetut sota­väen­osastot toimineet pääasiassa Katajanokan Merikasarmissa, joka nyt siirtyi kokonaan merivoimien, Suomen meriekipaasin käyttöön.
Kasarmin alkuperäiset piirustukset laati Carl Ludvig Engel, mutta se rakennettiin Nikolai Sinebrychoffin urakoimana Kasarmin päärakennuksen länsi- ja lounaispuolelle rakennettiin vähitellen koko joukko sivurakennuksia, joiden väliin, nykyisen Narinkkatorin paikkeille, sijoitettiin myös suuri harjoituskenttä.
Suomen sisällissodan aikana, Helsingin valtauksen yhteydessä 12. huhtikuuta 1918, Turun kasarmi syttyi tuleen ja tuhoutui lähes täysin. Tämän jälkeen sitä ei enää jälleen­rakennettu, vaan sen purkutyöt aloitettiin seuraavana vuonna, joskin osa raunoista pysyi paikoillaan 1930-luvulle saakka.
Kasarmin läheisyydessä sijainneet, jäljelle jääneet sivurakennukset olivat 1920-luvulla Suomen puolustusvoimien käytössä, ja niissä toimivat muun muassa komennuskomppania ja kenttätykistö. Myöhemmin nekin on melkein kaikki purettu, esimerkiksi eräät Fredrikin­kadun varrella olleet tiilirakennukset kuitenkin vasta 1950-luvulla. Jäljellä on enää ainoastaan päärakennuksen länsipuolella sijainnut talousrakennus, joka toimi vuodesta 1935 lähtien Kampin keskuksen valmistumiseen saakka 2005 Helsingin linja-autoasemana. Nykyisin siinä toimii ravintoloita sekä kaupunkisuunnitteluviraston näyttely­uoneisto Laituri. Kasarmin harjoituskenttä oli 1930-luvulla käytössä urheilukenttänä ja luistinratana.
Valtio luovutti Turun kasarmin tontin vaihtokaupalla Helsingin kaupungille vuonna 1934. Seuraavana vuonna sen tuhoutuneen osan sijoille rakennettiin alkujaan väliaikaiseksi tarkoitettu Lasipalatsi.

Turun kasarmin raunioilla 17.4.1918 (kuva: Gunnar Lönnqvist) - julkaistu kirjassa Missä kuljimme kerran - Kjell Westö, Otava, 2006.


Turun kasarmin talousrakennus on kasarmialueen ainoa jäljellä oleva rakennus. Se toimi Helsingin linja-autoasemana vuosina 1935-2005. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel, ja se on rakennettu 1830-luvulla. Kuvasi nimimerkki Thermos 16.7.2006 (lisenssi, OK - kiitos).


Narinkkatori - Kampin linja-autoaseman seutuvilla:

Narinkkatori. Taustalla Kampin keskus ja Hotelli Presidentti. Nimimerkki "Mahlum" kuvasi kesällä 2007 (Wikipedia, public domain).

(Wikipedia, 2020): Narinkka tai Narinkkatori (ruots. Narinken) on aukio Helsingin Kampissa. Sitä ympäröiviä rakennuksia ovat länsi­puolella Kampin keskus, idässä Turun kasarmin entinen talous­rakennus ja etelässä Scandic-hotelli Simon­kenttä. Pohjoisessa aukio rajoittuu Salomonkatuun, joka on nykyään kävelykatu, etelässä aukion ja Simon­kadun välissä on Kampin kappeli (Hiljaisuuden kappeli). Aukio muodostettiin nykyiselleen Kampin keskuksen rakennus­töiden yhteydessä ja valmistui vuonna 2005. Tällöin se sai myös nimensä.
Aukiolla on pidetty useita yleisö­tapahtumia kuten erilaisia näyttelyitä, urheilu­kilpailuja sekä ulko­ilma­konsertteja, vuonna 2007 myös Helsingissä pidettyihin Eurovision laulukilpailuihin liittynyt Eurovillage-tapahtuma. Siellä on myös vuonna 2006 paljastettu Eva Löfdahlin Yrittäjäveistos (Leverty), joka on pystytetty kutsukilpailun perusteella Suomen yrittäjien kunniaksi ja tunnustukseksi.

Narinkkatori Kampin alueella, taustalla vanha linja-autoasema. Kuvan lähetti V.Mustonen 29.12.2013 - kiitos.

Historia: Nykyisen Narinkka­torin paikalla oli aikoinaan Turun kasarmin piharakennuksia ja kasarmialueeseen liittynyt venäläisen sotaväen harjoitus­kenttä. Turun kasarmi tuhoutui Suomen sisällis­sodassa vuonna 1918, ja sen paikalle rakennettiin myöhemmin Lasipalatsi. Jäljelle jäi kuitenkin kasarmin talous­rakennus, joka toimi Helsingin linja-autoasemana vuosina 1935–2005, kunnes linja-auto­asema siirrettiin Kampin keskuksen yhteyteen maan alle. Kauko­liikenteen lähtö­laiturit olivat linja-auto­aseman ja Lasi­palatsin välisellä aukiolla, nykyisen Narinkkatorin paikalla oli saapuvien autojen laituri sekä pää­asiassa Pohjois-Espoon ja Länsi-Vantaalle liikennöivien bussien lähtö­laiturit. Entisessä linja-auto­asema­rakennuksessa toimii nykyään ravintoloita sekä kaupunkisuunnittelu­viraston näyttelytila Laituri.

Entinen Narinkka: Narinkka sai nimensä Simonkadun varrella, nykyisen Scandic-hotelli Simonkentän paikalla vuosina 1876–1929 toimineesta torista, jossa etupäässä juutalaiset ja venäläiset myivät käytettyjä vaatteita. Nimi johtui venäjän sanoista na rynke * torilla ). Tämän niminen käytettyjen vaatteiden kauppapaikka oli Helsingissä ollut olemassa jo 1700-luvulla, aluksi nykyisen Päävartion paikalla, myöhemmin nykyisen Suomen Pankin tontilla, josta se siirrettiin Kamppiin, kun Suomen Pankin päärakennusta alettiin rakentaa.
Kampin entisen Narinkkatorin paikalla oli myöhemmin Haagan ja Konalan suuntaan liikennöivien bussien päätepysäkkialue Simonkenttä. Maastonmuotojen vuoksi jyrkkä kalliorinne erotti sen vieressä alempana, nykyisen Narinkkatorin paikalla, ollesta kaukoliikenteen laiturialueesta. Nykyisin sen paikalla on hotellirakennus. Nimi on käytössä myös Helsingin kaupunginmuseon vuosittain julkaiseman, Helsingin historiaa käsittelevän Narinkka-kirjasarjan nimenä.

Kampin Narinkkatorin Shell-huoltoasema kuvattuna 1930-luvulla (Aho & Soldan).

Yleiskuva Kampin Narinkkatorilta 1930-luvulla - Shell-huoltoasema (Aho & Soldan).


Kampin kauppakeskukselta näkymä Tennispalatsille ( Taidemuseo Tennispalatsi * Kulttuurien museo ) ~ 8.3.2006 (S&J).

H) Lasipalatsi (entisen Turun kasarmin paikalla):

F) Nimimerkki Mahlum kuvasi Lasipalatsin kesällä 2007 - lisenssi OK, kiitos. Kenkämainos kulmalla oli saanut olla paikallaan yli 70 vuotta - samoin vaakasuorat lipputangot.


Lasipalatsi Simonkadun puolelta A.Pietisen kuvaamana valmistumisvuonnaan 1936 - kuva kirjasta Asuuko neiti Töölössä? (teos, 2009).

(Wikipedia, 10.1.2014): Lasipalatsi on Helsingin Kampissa Mannerheimintien varrella sijaitseva 1930-luvulla suunniteltu funktionalistinen liikerakennus. Lasipalatsi on yksi Helsingin huomattavimpia funktionalistisia rakennuksia.
Lasipalatsin paikalla oli aiemmin Turun kasarmi, joka tuhoutui sisällissodassa 1918. Kolmen nuoren arkkitehdin Viljo Revellin, Heimo Riihimäen ja Niilo Kokon suunnittelema Lasipalatsi kohosi paikalle vuonna 1936. Se liittyi läheisesti vieressä sijainneeseen linja-autoasemaan. Liikehuoneistoja, ravintoloita ja elokuvateatterin sisältävä Lasipalatsi suunniteltiin alun perin väliaikaisrakennukseksi, joka oli tarkoitus myöhemmin purkaa suuremman liikerakennuksen tieltä. Varubodenin ruokakauppa, Oy Siemens Ab ja HOK:n jäätelöbaari (aikaisemmin Valion baari) olivat vuosikymmeniä Lasipalatsin näkyvimpiä yrityksiä. Elokuvateatteri Bio Rex oli valmistuessaan yksi kaupungin suurimmista, ja siellä järjestettiin muun muassa kotimaisten elokuvien juhlallisia ensi-iltanäytöksiä.
Lasipalatsin alkuperäiset purkusuunnitelmat lykkääntyivät vuosikymmenestä toiseen, mutta rakennusta ei myöskään kunnostettu, koska sen lopullinen kohtalo oli ratkaisematta. 1980-luvulla Ale-pubin suurikokoiset mainoslakanat alleviivasivat rapistuneen talon alennustilaa. Vasta kun rakennuslautakunta asetti uhkasakon, kiinteistövirasto kunnostutti talon ulkoseiniä. Kesällä 1985 vanha harmahtavan sävyinen maali vaihdettiin läpivärjättyyn valkoiseen laastiin. Kaupunkilaiset vastustivat rakennuksen purkamista kerta toisensa jälkeen, ja myös museovirasto asettui kannattamaan sen suojelua.
Vuosikymmenten nuhjaantumisen jälkeen Lasipalatsi suojeltiin ja peruskorjattiin 1998 kulttuuri- ja mediakeskukseksi. Peruskorjauksen suunnittelivat arkkitehdit Pia Ilonen ja Minna Lukander. Rakennuksessa toimii kahviloita, Ravintola Lasipalatsi ja monia media-alan yrityksiä. Rakennuksessa on myös nettipalveluita ja näyttelytiloja. Yleisradion Aamu-TV-lähetys toimitettiin Lasipalatsista marraskuusta 1998 vuoden 2007 kesään asti. Myös 1990-luvun suosittua nuorten Jyrki-ohjelmaa kuvattiin Lasipalatsissa. Elokuvateatteri Bio Rex on erikoistunut esittämään valtavirrasta poikkeavia kulttuurielokuvia.
Välittömästi Lasipalatsin länsipuolella sijaitseva aukio oli vuoteen 2005 saakka kaukoliikenteen linja-autojen lähtölaiturialueena. Varsinaisena linja-autoasemana toimi aukion toisella puolella sijainnut Turun kasarmin piharakennus, jossa nykyisin on ravintola ja näyttelytiloja. Kun Kampin keskus valmistui, linja-autojen lähtölaiturit siirtyivät sen alle maanalaisiin tiloihin, ja aukio on nyt vain jalankulkijoiden käytössä. Siellä on järjestetty muun muassa valokuvanäyttelyitä. Lasipalatsin aukiolla järjestetään myös isoja projisointeja, kuten joulukuun ajan näkyvä, Kontupisteessä tuotettu Animaatiojoulukalenteri. Projisoitavat videot ja kuvat ovat nähtävissä BioRexin aukion puoleisessa seinässä. Konstsamfundet on suunnitellut Lasipalatsin aukion alle uusia tiloja Amos Andersonin taidemuseolle.

Lasipalatsin julkisivua 1936 silloisen Heikinkadun puolelta (nyk. Mannerheimintie) - kuva: A.Pietinen - Asuuko neiti Töölössä? (Teos, 2009).

Kotimainen filmiteollisuus halusi heti tuoreltaan hyödyntää modernia vastavalmistunutta Lasipalatsia - elokuvassa Onnenpotku (O: Glory Leppänen, 1936) turkiksiin sonnustautuneet ystävättäret Maire (Ester Toivonen) ja Eeva (Kaisu Leppänen) piipahtavat hedelmäostoksilla Lasipalatsin katutasossa sijainneessa Helsingin Osuuskaupan siirtomaatavaramyymälässä (HOK). Osoite tuolloin Heikinkatu 28, nykyisin Mannerheimintie 22-24. Kuva kirjasta Asuuko neiti Töölössä? (Teos, 2009).

Samaisessa Onnenpotku-elokuvassa 1936 Reino Aro (Toivo Palomurto) ja Hillin-Jussi (Aku Korhonen) joutuvat nälkäisinä katselemaan Lasipalatsin HOK-myymälän herkkuja sosiaalisen lasimuurin takaa. Kuva kirjasta Asuuko neiti Töölössä? (Teos, 2009).

Lasipalatsi kuvattuna iltavalaistuksessa melko pian valmistumisensa jälkeen 1930-luvun loppupuolella. Kuva SEA:n kokoelmista - kiitos.

Kaikki tiet vievät Lasipalatsiin: (kirjasta Asuuko neiti Töölössä? - Outi Heiskanen, Minna Santamäki - Teos, 2009):
Lasipalatsin tontilla sijainnut Turun kasarmi kärsi pahoja vaurioita kansalaissodassa 1918. Rauniot jäivät paikalleen Heikinkatu 28:aan (nykyinen Mannerheimintie 22-24) lähes pariksi vuosikymmeneksi. Arkkitehtiylioppilaat Niilo Kokko, Viljo Revell ja Heimo Riihimäki ideoivat 1930-luvulla ongelmalliselle rauniotontille väliaikaiseksi tarkoitetun basaarirakennuksen, Lasipalatsin - ja saivat ajatuksensa läpi kaupungin byrokratian rattaissa!
Nuoret ylioppilaat sovelsivat innolla kansainvälisen funktionalismin ajankohtaisia ideoita Lasipalatsinsa suunnitteluun. Katutason liikehuoneistoista tehtiin läpinäkyviä ja -kuljettavia: sisäänkäynnit suunniteltiin sekä Heikinkadun että linja-autoaseman puolelle. Vuonna 1936 valmistuneeseen basaariin sijoitettiin yli 20 eri alojen pientä liikettä palvelemaan sekä helsinkiläisiä että maaseutulaisia.
Hankkeesta vastanneet SOK ja Valio olivat muiden osuustoiminnallisten yritysten tavoin uudistusmielisiä sekä rakennuttajina että sisustajina. Hehkuvanvalkoisen Lasipalatsin kookkaat näyteikkunat paljastivat ulospäinkin sisätilojen viimeistellyt väritykset ja funkissisustukset. Iltaisin rakennus loisti lyhtynä kadunkulkijoille.
Kaupungin suurin, 700 hengen ravintola toisessa kerroksessa houkutteli muotitietoisia asiakkaita: Kaikki tiet vievät Lasipalatsiin. Huokeat hinnat! Ei juomarahoja! ravintolaa mainostettiin. Elokuvatetatteri Bio Rexiä kiiteltiin pohjoismaiden asianmukaisimmaksi - 800 katsojan teatteri sisustettiin modernein teräsputkihuonekaluin.
Suurravintola muutti vuonna 1949 Lasipalatsista Mannerheimintie 9:ään, SOK:n vastavalmistuneeseen uuteen liiketaloon (Sokoksen talo, Erkki Huttunen, 1939-52).
Lasipalatsi-rakennuksen pitkä alamäki alkoi ravintolatilan pilkkomisesta toimistokäyttöön. 1970-luvulla tila toimi jopa bingohallina, ja rakennuksen purkaminenkin sai kannatusta. Lasipalatsi kuitenkin pelastui - se suojattiin kaupungin osayleiskaavassa 1991, ja muutamaa vuotta myöhemmin Helsingin kaupunki alkoi kehittää rakennuksesta elokuva- ja mediataiteen sekä tietotekniikan yleisökeskusta. Rakennuksen peruskorjaus toteutui vuonna 1998. Lasipalatsiin palautettiin alkuperäinen upea funkisilme loisteliaine värityksineen ja alkuperäisen idean mukaisine läpinäkyvyyksineen.


Sisäkuva Ravintola Lasipalatsista (Lasipalatsin omat nettisivut 2014, kiitos).

Helsinki-sivullemme #5

Helsinki-sivustomme etusivun hakemistoon.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)