Kaartinkaupunki ~ kaupunginosa #03: (sivu #3):
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 6.6.2020)

Helsinki-sivullemme #4

Kaartinkaupunki ~ Helsingin kaupunginosa #03:

(Wikipedia, 2020): Kaartinkaupunki (ruots. Gardesstaden) on Helsingin eteläisessä kantakaupungissa sijaitseva kaupunginosa. Se käsittää Esplanadin puiston ja Tähtitornin vuoren välisen alueen. Sen ensimmäinen asemakaava vahvistettiin vuonna 1812, mutta kaupunginosa sai nimensä vasta 1959. Se on Helsingin 3. kaupunginosa ja kuuluu Ullanlinnan peruspiiriin ja Eteläiseen suurpiiriin. Kaartinkaupunki on saanut nimensä Kasarmitorin vierellä sijaitsevan Kaartin kasarmin mukaan. Kasarmin vanhin osa valmistui 1822. Se rakennettiin alun perin Helsingin opetuspataljoonan, Suomen kaartin alkumuodon, asunnoksi.

Kaupunginosan maapinta-ala on 0,33 neliökilometriä. Vuoden 2013 alussa siellä oli vain 999 asukasta ja vuoden 2003 lopussa 11 001 työpaikkaa. Kaartinkaupungissa on siis suurimmaksi osaksi yritysten toimitiloja.

Kaartinkaupungin rajat kulkevat suunnilleen seuraavasti:
Yrjönkatu – Uudenmaankatu – Erottajankatu – Mannerheimintie – Pohjoisesplanadi – Katajanokan kanava, jonka kohdalla raja kääntyy etelään. Eteläsataman vesialueen keskellä se kääntyy Makasiiniterminaalin pohjoispuolitse terminaalin pysäköintialueen yli kohti Eteläranta neljää. Etelärannan itäreunan suuntaisena se kulkee etelään (saksalaisten sotilaiden muistomerkki sijaitsee selvästi Ullanlinnan puolella). Saksalaisen kirkon eteläpuolitse Tähtitorninvuoren puistoalueen reunaa pitkin ja jatkuu edelleen reittiä Fabianinkatu – Kaartinkuja – Kasarmikatu – Punanotkonkatu – Yrjönkatu.
Kaartinkaupunkiin kuuluvat myös Esplanadin puisto ja Kauppatori sekä niiden pohjoisreunaa pitkin kulkevan Pohjoisesplanadin katualue kokonaisuudessaan, mutta eivät mainitun kadun varrella olevat rakennukset tontteineen, jotka kuuluvat jo Kruununhakaan tai Kluuviin.

Nähtävyyksiä: Designmuseon talo Korkeavuorenkatu 23:ssa on vuodelta 1895.
Erottajan pelastusaseman vanhimmat osat ovat vuodelta 1891 osoitteessa Korkeavuorenkatu 26. Samassa rakennuksessa toimii myös palomuseo. Talon kivijalassa on muistolaatta, jossa lukee: ”Tässä kalliosuojassa olleesta johtokeskuksesta johdettiin Helsingin alueen ilmapuolustusta vuosina 1943–1944”.
Esplanadikappelin suunnitteli arkkitehti Axel Hampus Dahlström. Vuonna 1867 avattu rakennus toimii edelleen ravintolana.
Esplanadin puistoalueen tasoitus alkoi vuonna 1818. Puiston vanhimman osan, niin sanotun Kappeliesplanadin, rakentaminen alkoi 1824. Nykyiseen laajuuteensa puisto voitiin tehdä vasta Kluuvinlahden täyttämisen jälkeen.
Kasarmitorin alue tasoitettiin 1815. Sen nimi Kasarmitori vahvistettiin virallisesti 1836. Kasarmitorin kiveämiseen käytettiin rahat, jotka oli alun perin varattu paloturvallisuuden parantamiseksi suunnitellun kanavan rakentamiseen Kauppatorilta Kluuvinlahdelle Esplanadia pitkin. Kasarmitorin eteläreunalla sijaitsee Kaartin kasarmi, jossa toimii puolustusministeriö. Torin itäreunalla osoitteessa Fabianinkatu 15 toimi Suomen Yleisradio vuosina 1934–1981; talossa toimii nykyisin Korkein hallinto-oikeus.
Kauppahalli on vuodelta 1889 ja toimii yhä elintarvikkeiden myyntipaikkana.
Kauppatorin alueen täyttö ja laiturien rakentaminen tapahtui vuodesta 1813 eteenpäin. Elintarvikkeiden torikauppa siirrettiin Senaatintorilta nykyisen Havis Amandan patsaan kohdalle vuonna 1818. Kiveyksensä tori sai vuosina 1830–1835.
Kolera-allas on kauppatorin vieressä sijaitsevan satama-altaan nimi. Se on tuotteitaan myyvien kalastajien ja turisteja kuljettavien alusten suosiossa. Sen sivuitse kulki ennen Katajanokalle vievä rautatie. Satamaradasta on muistona kiskotusta sekä talvella jalankulkijoiden käytössä oleva kääntösilta. Rautatie oli käytössä vuosina 1894–1980.
Päivälehden museo sijaitsee Ludviginkadulla.
Rikhardinkadun kirjaston talo on vuodelta 1881.
Ruotsalainen Teatteri eli Svenska Teatern valmistui osoitteeseen Pohjoisesplanadi 2 vanhan teatterirakennuksen paikalle vuonna 1866. Rakennuksen nykyinen ulkoasu on peräisin vuodelta 1936.
Saksalainen kirkko osoitteessa Unioninkatu 1 on peräisin vuodelta 1864.
Smolnan eli valtioneuvoston juhlahuoneiston on piirtänyt Carl Ludvig Engel. Se valmistui 1824 osoitteeseen Eteläesplanadi 6 ja oli pitkään kenraalikuvernöörien virka-asuntona.
Suomen arkkitehtuurimuseon käytössä oleva talo valmistui 1899 osoitteeseen Kasarmikatu 24.

Erottajan ympäristössä:

Erottajakadun ja Ludviginkadun kulma ~ elokuvateatteri: Bio Royal

A) Elokuvateatteri Bio Royal kuvattuna 1930-luvulla (Erottajankatu / Ludviginkatu) (Aho & Soldan).

Bio Royalin sijaintipaikka kuvattuna vuonna 2009 (Google Maps).

Korkeavuorenkadulla:

B) Lars Sonckin v. 1905 piirtämä Helsingin Puhelinyhdistyksen toimitalo edustaa Helsingin arkkitehtuurissa jonkin aikaa vallinnutta innostusta raakagraniittifasadeihin. Rakennus muistuttaa samalla puhelinliikenteen varhaisesta leviämisestä Suomessa. Kuva on Matti Klingen kirjasta 'Lyhyt Suomen historia' (2011, Otava).

(Puhelinmuseo Elisa, Jukka Laine - 2003): Lars Sonck oli 1900-luvun alkupuolen ehkä merkittävin ja tuotteliain suomalainen arkkitehti. Hän suunnitteli Helsingin Puhelinyhdistykselle (HPY) sen ensimmäisen vuonna 1905 valmistuneen päärakennuksen (Korkeavuorenkatu 35) ja useita muita keskuskiinteistöjä. Hänen tuo-tantoaan ovat lukuisat suuret kirkot ja muut julkiset rakennukset, mm. Tampereen tuomiokirkko, Kallion kirkko, Kouluhallitus ja Naantalin Kultaranta.
Viime vuosisadan alussa HPY:llä oli vain yksi keskus em. Korkeavuorenkadun talossa. Helsingin ydin oli pieni, ja tilaajat sijaitsivat lähellä keskusta. Töölö oli vielä lähes maaseutua. 1910-luvulla alueelle alkoi nousta kerrostaloja, ja niiden mukana tuli uusia tilaajia. Etäisyys Korkeavuorenkadulle oli niin suuri, että yhteydet jouduttiin toteuttamaan totuttua kalliimmalla tekniikalla. Töölön tilaajat olivatkin yhtiölle tappiollisia. Aluksi asiaa yritettiin korjata erikoistariffilla, mutta asukasmäärän kasvaessa päädyttiin tekemään päätös Töölön keskuksen perustamisesta. Samanlainen kehitys oli nähtävissä myös Sörnäisten alueella. Sinnekin rakennettiin samaan aikaa oma Sonckin suunnittelema keskusrakennus.

C) Kasarmikadun ja Pienen Robertinkadun risteyksen seutuvilla:

Pihanäkymä: Pieni Robertinkatu 1 - Kasarmikatu 30. Kuvaaja: Signe Brander, 1907 * Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0.

Pienen Robertinkadun (vasemmalle) ja Kasarmikadun (oikealle) risteysnäkymä 2009 (Google Maps).

Kasarmitorilla:

D) Jugendtyylisiä taloja 1900-luvun alusta. Helsingin Kasarmitorin kulmatalot ovat monista monumentaalitöistään tunnetun Eliel Saarisen suunnittelemia. Kuva Matti Klingen kirjasta Lyhyt Suomen historia (2011 - Otava).

VERROKKIKUVA: Sama Fabianinkatun ja Pohjoisen Makasiinikadun risteys kuvattuna v. 2009 (Google Maps).

Kasarmitoria kuvattuna v. 2009 (Google Maps).


(Wikipedia, 2013): Kasarmitori (ruots. Kaserntorget) on suora­kulmainen aukio Helsingin Kaartinkaupungissa. Sitä rajoittavat etelässä ja pohjoisessa Eteläinen ja Pohjoinen Makasiini­katu, idässä Fabianinkatu. Länsipuolella torin ja Kasarmikadun välissä on Iikka Martaksen alun perin näyttelyhalliksi suunnittelema kaksikerroksinen Kaartinhalli , jossa nykyisin toimii Kiinteistö Oy Kasarmitorin kauppakeskuksen vuokralaisina posti ja useita liikkeitä, muun muassa päivittäistavaroiden valintamyymälä ja hampurilaisravintola. Torin alla on maan­alainen, vuonna 2005 valmistunut pysäköinti­halli.
Torin, samoin kuin ohi kulkevan Kasarmi­kadun ja myös Kaartin­kaupungin nimi johtuu sen eteläpuolella sijaitsevasta Kaartin kasarmista, jossa nykyisin toimii Suomen puolustusministeriö.
Kasarmitori sisältyi jo Johan Albrecht Ehrenströmin vuonna 1812 laatimaan Helsingin asemakaavaan. Sen nimenä oli aluksi Nya Torget (Uusi tori), mutta vuonna 1820 sen nimeksi vahvistettiin Förstads torget (Esi­kaupungin tori), sillä Esplanadin eteläpuolelle kaavoitettua uutta kaupungin­osaa nimitettiin aluksi Uudenmaan esikaupungiksi. Ajoittain 1800-luvulla olivat käytössä myös nimet Handelstorget (Kauppatori) ja Stora Torget (Suuri tori).
Torin eteläpuolella oleva tontti varattiin aluksi teatteria varten, mutta ennen kuin sitä oli alettu rakentaa, Suomen ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder määräsi kyseiselle tontille rakennettavaksi kasarmin, joka alun perin oli tarkoitus rakentaa Hietalahteen tontille, johon myöhemmin rakennettiin Teknillisen korkeakoulun päärakennus. Perimätiedon mukaan syynä suunnitelman muutokseen oli se, että Rehbinderin oli tarkastusmatkallaan tarkoitus kulkea Hietalahteen saakka katsomaan kasarmille varattua tonttia, mutta nautittuaan ylellisen päivällisen runsaine juomineen hän ei jaksanut kävellä Esi­kaupungin­toria pidemmälle vaan määräsi kasarmin rakennettavaksi sen reunaan.
Engelin suunnittelema kasarmi valmistui vuonna 1822, ja pian sen jälkeen torista alettiin käyttää nimeä Kasern Torget, joka esiintyi kartoissa vuodesta 1837 lähtien. Myös suomen­kielinen nimi Kasarmi­tori oli käytössä jo 1800-luvulla. Vuonna 1909 nimi kuitenkin vahvistettiin muotoon Kasarmin tori, mutta palautettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1928.
Torista 1800-luvulla käytetty nimitys Handels­torget johtuu siellä pidetyistä talvimarkkinoista, jotka kuitenkin lopetettiin vuonna 1865. Nykyään Kasarmi­torilla ei harjoiteta torikauppaa.
Kaupunki rakennutti torin keskelle vuonna 1814 yleisen kaivon, joka uusittiin vuonna 1839 ja siihen lisättiin pumput. Kaivo poistettiin käytöstä vuonna 1889 ja purettiin kaksi vuotta myöhemmin. Kaivon seinämät löydettiin maan alta pysäköintihallin rakentamisen yhteydessä vuonna 2003.
Kasarmitorin länsireunassa olevaan penkereeseen rakennettiin vuonna 1824 viisi holvattua myymälää teurastajien harjoittamaa lihakauppaa varten. Vuonna 1906 paikalle valmistui Selim A. Lindqvistin suunnittelema kauppahalli, joka kuitenkin purettiin vuonna 1958 monista vastalauseista huolimatta, minkä jälkeen paikalle rakennettiin näyttelyhalliksi nykyinen Kaartinhalli.
Kasarmitorin itäpuoleiseen kortteliin Fabianinkadun varrelle rakennettiin 1800-luvulla kolme kaksikerroksista puutaloa. Vuosisadan vaihteessa paikalle rakennettiin kerrostaloja, joista keskimmäisessä toimi myöhemmin Yleisradio.
Vuonna 1973 Kasarmitorille sijoitettiin joukko Itä- ja Pohjois-Helsinkiin liikennöivien bussien päätepysäkkejä. Kun Rautatientori oli ylikuormitettu, siirrettiin muutamien linjojen päätepysäkit aluksi ruuhka-aikoina, myöhemmin myös keskellä päivää Kasarmitorille. Sinne kulkevien linjojen tunnuksissa oli numeron jäljessä S-kirjain. Helsingin metron tultua käyttöön muutettiin Itä-Helsingin linjat metroasemilta lähteviksi liityntälinjoiksi, mutta muutamia linjoja liikennöitiin edelleen Kasarmitorille. Viimeiset päätepysäkit poistettiin sieltä 2000-luvun alussa, kun pysäköintihallia alettiin rakentaa torin alle.

Kasarmitori ja Kaartin kasarmi. Oikealla Kaartinhallin pääty. Nykyisin Suomen puolustusministeriön päärakennus Kasarmitorilla, kuvasi nimimerkki Hyperboreios kesällä 2007 (lisenssi OK).

E) Fabianinkadun eteläosat (Esplanadin eteläpuolelta):

Fabianinkatu 4, 6. Liikehuoneita. Kuvaaja: Signe Brander (1930-luku). Filatelia (Handler Oy), Kirjansitomo, obligatio- ja arpajaistoimisto Lucrum, kirjapaino ja ruokala-kahvila (Helsingin kaupunginmuseo * CC BY 4.0).

VERROKKIKUVA (2009): Fabiankinkadun ja Pohjoisen Makasiinikadunkulma - kulmatalo yhä pystyssä - Filatelia-liikkeen paikalla nykyisin kasvisravintola Zucchini. Oikealle kulman takaa avautuu Kasarmitori (Google Maps).


Fabianinkatu 9 * Kuvaaja: Signe Brander (1920-luku). Tidningsaktiobolaget Nyland (Helsingin kaupunginmuseo * CC BY 4.0). Rakennuksen paikalla nykyisin uusi kerrostalo (Alkon myymälä) * Kasarmitorin eteläpuolella - kadun itäpuolella.

Eteläsatamaa ja Kauppahalli:

F) Tämä Karhumäen veljesten vuoden 1935 tienoilla otettu ilmakuva Helsingin Eteläsatamasta toimii upeana tienavaajana seikkailullemme tämän sivun kohdealueella Helsingisn kauppatorin ympäristössä.

Vertailuksi samoilta Eteläsataman alueilta kuvapostikortti 1920-luvun alkupuolelta - tarkemmat tiedot puuttuvat.

(SA, 8.4.2008): Jos katsotte tuota nyk. Ruotsin suurlähetystöä Pohjoisesplanadi 7:ssa (toinen rakennus tuosta Kauppatorin obeliskista oikealle), niin huomaatte, ettei rakennus ole vielä nykyisessä asussaan. Antti Mannisen Puretut talot -kirjassa sanotaan sivulla 16, että suurlähetystön teettämät korjaus- ja muutostyöt valmistuivat 1924. Kuva lienee siis 1920-luvun alusta.

Höyryveturi Kauppatorilla joskus 1900-luvun alulla. Veturi näyttäisi olevan C-luokan tavarajunaveturi, kuvasi Gustaf Sandberg (SLS, lisenssi, OK).

Vuonna 1907: Satamarata Eteläsatamassa Kauppatorin kohdalla. Kuvaaja: Signe Brander * Helsingin kaupunginmuseo * CC BY 4.0 * Kuvan vasemmassa reunassa erottuu hotelli: KLEINEHS HOTELL.

Kauppatorilla joskus 1900-luvun alussa ~ kuvasi Gustaf Sandberg (SLS, lisenssi, OK). Kirjasta Helsingfors i ord och bild.


Kauppatorin näkymää maaliskuussa 2006. UPM Kymmene-rakennus antaa oman leimansa miljöölle (S&J ~ 8.3.2006). Nykyisen pörssiyhtiö UPM:n pääkonttorin 5-kerroksinen kulmatalo valmistui v.1912 (arkkitehti Karl Lindahl).Torinkulmassa olevaa pientä venesatama-aluetta kutsutaan herttaisesti kolera-altaaksi.

Tässä kuvassa sama paikka Eteläranta 18 kuvattuna ennen 1950-luvun alkua, jolloin keskimmäinen rakennusosa purettiin. Puretun osan oli piirtänyt Valter Thomé (1909). Sen keskellä oli julkisivussa yksi parveke.
Puretun rakennuksen liikekylteistä erottuvat seuraavat tekstit: H.Elmgren & Co , Advokatbyrl Sjöholm & Westerholm, Asianajotoimisto ja Kahvila - Cafe).
Kuvan vasemmassa reunassa olevassa kolmannessa matalimmassa osassa erottuu liiketeksitin loppuna: '----gren ; Ship Chandler'. Tämä Carl Ludwig Engelin 1830-luvulla suunnittelema kaksikerroksinen klassinen empirerakennus on yhä paikallaan (Ravintola Sundmans).
Toisen maailmansodan jälkeen Thomen piirtämä keskiosa purettiin ja paikalle valmistui v.1952 Ole Gripenbergin piirtämä korostetun yksinkertainen toimistotalo - graniittijulkisivussa kuin ruudukkona seitsemän kerrosta pieniä, yksitoikkoisia ikkunoita.

Helsingin Eteläsatama vuonna 1911 - kuvapostikortti.

Tässä 8.3.2006 otetussa kuvassa (S&J) näkyy oikeassa reunassa v.1952 valmistunut Ole Gripenbergin toimistorakennus ja sen vasemmalla puolella keltainen Carl Ludwig Engelin 1830-luvun kaksikerroksinen empiretalo. Rannan erillinen tiilirakennus on kauppahalli. Sen takaa näkyy Palace-hotelli.

Lähempi yksityiskohta edellisestä kuvasta (8.3.2006 - S&J). Engelin keltaisen empiretalon vasemman puoleisen, korkeamman talon päädyssä on Ravintola Sundmansin mainos (vuodesta 1812). Punaisen talon harjalla lukee Taivas ja vasemman reunan vaalean kivitalon liiketeksti on Hsh Nordbank.


Kauppahallin kulmilla , kauppatorin laiturissa kalakauppa sujuu kuin siimana 1930-luvulla (Aho & Soldan).

Kauppahallin kulmilla 1910-luvun alkupuolilla.

Kauppahallin kulmilla ruokatarjoilua pitkien pöytien ääressä 1890-luvun lopulla - kuvan tekijästä ei ole tietoa.

Kauppahalli kuvattuna 8.3.2006 kauppatorin puolelta (S&J).

Kauppahallin sisänäkymä kuvattuna 8.3.2006 hämäränä talviaamuna (S&J).

Kauppatoria ja Eteläsatamaa

G) Havis Amanda on kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Pariisissa vuonna 1906 muovailema pronssipatsas ja suihkulähde Helsingissä Kauppatorin laidalla. Alkuperäiseltä nimeltään se on Merenneito. Patsas symboloi merestä nousevaa Helsinkiä. Tämä postikorttikuva on peräisin Seppo Turkin kokoelmista - Vesa Häkkinen välitti käyttöömme huhtikuussa 2013 - kiitos. Kortin kuvaaja: Volker von Bonin (Kuvataide 691/10).


Tässä kuvassa Helsingin kauppatori ja Eteläsataman laiturit yhdessä tasaisen pilviverhon takaa pilkistävän aamuauringon kanssa luovat erikoisen tunnelman verrattuna saman paikan kesäiseen vilskeeseen - 8.3.2006 (S&J).

Alimman kuvan oikeassa reunassa erottuu Uspenskin katedraali ja sen vierellä v.1962 valmistunut, Alvar Aallon suunnittelema surullisenkuuluisa Enso-Gutzeitin pääkonttorirakennus. Molemmat kuvat 8.3.2006 (S&J).

Arkkitehti Toivo Pajunen (= Matti Oravisto) on jäänyt yksin Kauppatorille, ruotsalainen muotisuunnittelija Anne Englund (= Harriet Andersson) on kyllästynyt Helsinkiin ja Toivoon - ja lähtenyt. Kyseessä on Jörn Donnerin elokuva 'Täältä alkaa seikkailu' (1965). Taustalla oikealla Enso-Gutzeitin pääkonttorirakennus (Alvar Aalto, 1962) ja keskellä Uspenskin katedraali (A.Gornostajev, 1868). Vasemmalla keisarinnan kiven jalusta. Carl Ludwig Engelin suunnittelema obeliski pystytettiin v. 1835 keisari Nikolai I:n ja eritoten hänen puolisonsa Alexandra Feodorovan kesäkuussa 1833 toteutuneen Helsinki-vierailun muistoksi. Etkö muista, että kutsuin sinua keisarinna Anneksi, kysyy Toivo Annelta. Valokuva: Paul Apoteker-Hamilton Millard.

Olin 13-vuotiaana ollut kameran kanssa samoilla paikoilla tallentamassa näkymiä kauppatorin kulmilta - kuvattu keväällä 1967.


'J.L.Runeberg'-laiva Kauppatorin liepeillä laiturissa kuvattuna 3.8.2006 (S&J).

Katajanokalle johtavilta silloilta vielä näkymä Kauppatorin suuntaan - 3.8.2006 (S&J).

Presidentinlinna kuvattuna 3.8.2006 (S&J).

(Wikipedia, 2011) Presidentinlinna on Suomen tasavallan presidentin edustusasunto Helsingissä Kauppatorin laidalla. Talo edustaa enimmäkseen pietarilaissävytteistä empiretyyliä. Presidentinlinnassa järjestetään joka vuosi 6. joulukuuta itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, joka on vuosittain suurin tapahtuma kävijämäärältään linnassa.
Arkkitehti Pehr Granstedt suunnitteli talon alkujaan 1814 varakkaan Heidenstrauch-suvun kauppiastaloksi ja asunnoksi. Kolmikerroksisen rakennuksen ensimmäinen kerros oli varattu kaupankäyntiä varten, toinen Heidenstrauchien omaksi asunnoksi ja kolmas kerros oli jaettu pieniksi vuokrahuoneistoiksi.
Heidenstrauchit ehtivät asua kauppakartanossaan vain 17 vuotta, kunnes Suomen senaatti osti talon vuonna 1837 Venäjän keisareiden Suomen palatsiksi. Kauppaa edelsi vuosia kestänyt suunnitteluvaihe, jolloin palatsia oli suunniteltu sijoitettavaksi milloin minnekin päin Helsinkiä, mm. Tähtitornin vuorelle ja Katajanokan vuorelle. Suomeen Berliinistä tuotu Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehti Carl Ludvig Engel olisi halunnut rakennuttaa keisarille uuden palatsin joko Esplanadin puiston päähän Kauppatorin länsipuolelle taikka Katajanokalle. Keisari ei kuitenkaan lämmennyt Engelin ajatuksille, vaan määräsi Heidenrauchien kauppiaskartanon ostamisesta valtiolle.
Rakennusta muutettiin ja laajennetiin huomattavasti Engelin suunnitelmien mukaan 1843. Rakennusta kutsuttiin nyt virallisesti nimellä "keisarillinen palatsi Helsingissä". Palatsin ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin palatsin keittiöt sekä henkilökunnan asuintilat. Toisessa kerroksessa eli pääkerroksessa sijaitsivat keisarin vastaanottotilat ja osa keisarillisista makuuhuoneista, sekä kolmanteen kerrokseen ulottuvat suuri ja pieni ruokasali sekä tanssisali. Palatsin kolmannen kerroksen makuuhuoneet varattiin keisarille ja tämän lähiseurueelle, ja sieltä oli myös kulku pienelle näköalatornille.
Linnan laajennusta suunniteltiin useampaan otteeseen 1800-luvun loppupuolella, mutta vasta vuonna 1907 rakennettiin suurempi valtiosali odotushalleineen arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnitelmien mukaisesti.
Ensimmäisen maailmansodan aikana palatsi toimi sotasairaalana, jonne voitiin sijoittaa 200 rintamalla haavoittunutta sotilasta. Venäjän vallankumouksen aikana se toimi venäläisen sotilas- ja työläisneuvoston päämajana. Vuoden 1918 sisällissodan aikana talossa oli saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten esikunta. Sisällissodan jälkeen rakennusta kaavailtiin Suomen kuninkaan linnaksi, jolloin rakennuksesta alettiin puhua "linnana". Se ehdittiin jopa osittain sisustaa tähän tehtävään.
Vuosina 1919–1921 talon kolmannessa kerroksessa oli Suomen ulkoasiainministeriö. Presidentinlinnaksi rakennus kunnostettiin vuonna 1921. Tällöin esimerkiksi ortodoksinen kirkkosali linnan toisesta kerroksesta purettiin ja paikalle rakennettiin kirjasto. Kirkkosalin kirkkoesineet lahjoitettiin vanhainkoti Helenaan, jossa ne ovat edelleen aktiivikäytössä.
Presidentin virka-asunto sijaitsi alun perin presidentinlinnassa. Linnassa ovat asuneet perheineen Kaarlo Juho Stlhlberg, Lauri Kristian Relander, Pehr Evind Svinhufvud, Kyösti Kallio, Risto Ryti sekä Juho Kusti Paasikivi. Vuonna 1940 Tamminiemi lahjoitettiin presidentin virka-asunnoksi; Ryti ja C. G. E. Mannerheim asuivat siellä, kun taas Paasikivi vietti koko presidenttikautensa linnassa. Urho Kekkonen muutti presidenttikautensa alussa 1956 Tamminiemeen, jossa hän asui kuolemaansa 1986 asti ja josta tehtiin myöhemmin museo. Mauno Koivisto asui presidentinlinnassa, kunnes uusi virka-asunto Mäntyniemi valmistui 1993. Presidentti voi kuitenkin itse päättää missä edustusasunnoista asuu.


Presidentinlinnan ympäristöä kuvattuna kaksiosaisessa postikortissa. Kyseinen postikortti on peräisin Seppo Turkin kokoelmista - Vesa Häkkinen välitti käyttöömme huhtikuussa 2013 - kiitos. Kortin julkaisija: 'PR Kortti - kustannus ja tuonti'. Kortti on kulkenut - leimattu 17.4.1989.

Presidentinlinna kuvattuna 3.8.2006 (S&J).

Kauempaa etelästä - Tähtitorninmäeltä - kuvattu postikorttinäkymä. Kortti on kulkenut 29.7.1964. Ainoat kortin tiedot: Curteichcolor * 3-D natural color reproductions (reg. U.S.A.). Minulle kuvasta tulee mieleen lähinnä Komisario palmu-elokuvat ja lähtevät autolautat.

Tähtitorninmäeltä Eteläsatamaan tämäkin kuva - kirjasta Suomen kaupungit (Claire Aho, 1958). Makasiineissa eroja edelliseen.

Helsingin Eteläsatamaa kauppatorin ja tuomiokirkon suuntaan - kuvattu 3.6.21982 (S&J).

Höyrylaiva ”Östra skärglrden” kauppatorin tienoilla 1900-luvun alkupuolilla. Kirjasta 'Helsingfors i ord och bild'. ~ foto: Gustaf Sandberg (SLS ~ lisenssi, OK).

Panoraama Tähtitorninmäeltä Eteläsatamaan ja Katajanokalle (1890-1910), Foto: Charles Riis & Co. (lisenssi, OK), kirjasta 'Helsingfors i ord och bild', Svenska litteratursällskapet i Finland, 2012.

H) Esplanadi:

Esplanadin kuuluisa kioskimiljöö kuvattuna 3.8.2006 (S&J).

Johan Ludvig Runeberg (5.2.1804 Pietarsaari – 6.5.1877 Porvoo) oli Suomen kansallisrunoilija. Hän oli suomalainen ruotsinkielinen runoilija, kirjailija ja toimittaja, jonka tuotanto on hyvin isänmaallista. Hän on ollut arvostettu myös Ruotsissa ja hänen tuotantonsa vaikutti suuresti koko ruotsinkieliseen kirjallisuuteen. Runoilijan poika, kuvanveistäjä Walter Runeberg teki tämän muistomerkin isästään Esplanadille vuonna 1885. Kuvattu 3.8.2006 (S&J).

Pohjoisesplanadin pohjoispuolen rakennukset kuuluvat Unioninkadun risteyksen länsipuolella Kluuviin (#01) ja itäpuolella Kruununhakaan (#02), tie- ja puisto-osuudet kuuluvat eteläisempään Kaartinkaupungin kaupunginosaan (#03).


Elokuvateatteri Kit Cat:

D) Eteläesplanadi 20. Talossa mm. tupakkakauppa, hautaustoimisto, sekä elokuvateatteri Kit-Cat (Bio Bar). Kuvaaja: Kari Hakli (1971). Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0). Samassa talossa lisäksi Dan Ward, Seuramatkat (Skandivian Matkapalvelu Oy), Muotiasuste. Seuraavassa kulmatalossa tekstejä: Palahalli, Lassila & Tikanoja Oy, TopMan, V-Patent, Tiklas Cavalier ja Espan Matto.

Elokuvateatteri Kit-Cat * Etelä-Esplanadi 20. Esitysvuorossa kuvanottamisen aikaan: Lentoprikaadit (Devil Dogs of the Air) (1935 * ohjaaja: Lloyd Bacon * pääosassa James Cagney).

I) Esplanadin länsipäässä ~ Helsingin Ruotsalainen teatteri (Svenska Teatern)::

Helsingin ruotsalainen teatteri kuvattuna Stockmannin tavaratalon katolta 2009 (HS.fi).

(Wikipedia, 2014): Ruotsalainen teatteri (ruots. Svenska Teatern) on Helsingissä toimiva ruotsinkielinen teatteri. Teatterin rakennus sijaitsee Erottajalla Esplanadin puiston länsipäässä, Eteläesplanadi ja Pohjoisesplanadi -nimisten katujen välissä.
Svenska Teaternilla on tätä nykyä kaksi näyttämöä, Stora scenen eli Suuri näyttämö ja Miniscenen eli Mininäyttämö. Suuremman näyttämön katsomoon mahtuu noin 500 henkeä ja pienemmän näyttämön katsomoon 127 henkeä. Ruotsalaisen teatterin Mannerheimintien puoleinen julkisivu on valaistu eri värein meneillä olevan ohjelman mukaan vihreäksi (suomenruotsalainen draama), keltaiseksi (lasten ja nuorten näytelmät), punaiseksi (musiikkiteatteri) tai siniseksi (näytelmät maailmalta ja klassikot).
Helsingin ensimmäinen teatterirakennus vihittiin käyttöön vuonna 1827. Kyseessä oli pieni puurakennus, joka sijaitsi keskellä Esplanadipuistoa hieman nykyistä idempänä. Rakennuksen oli suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Teatterin käyttöönoton yhteydessä teatterilla ei ollut omaa, vakituista näyttelijäkuntaa, mutta Helsingissä vieraili tuolloin useita kiertueella olevia teatteriryhmiä. Ne olivat useimmiten matkalla joko Pietariin tai Pietarista pois. Ennen teatterirakennusta nämä teatteriryhmät olivat esittäneet näytelmänsä vaatimattomissa tiloissa.
Kun Helsingissä nyt oli oikea teatteri, teatterissa käynnistä tuli nopeasti suosittu ajanviete. Engelin suunnittelema teatterirakennus kävi pian ahtaaksi, ja vuonna 1860 vihittiin käyttöön toinen teatterirakennus, joka sijaitsi nykyisen Svenska Teaternin paikalla Erottajalla. Sen suunnitteli arkkitehti G. T. Chiewitz. Tämä teatteri oli kivirakennus, ja se vihittiin käyttöön 28. marraskuuta 1860.
Ensimmäinen rakennuksessa esitetty näytelmä oli Sakari Topeliuksen ja Fredrik Paciuksen Prinsessan av Cypern (Kypron prinsessa).
Vain kolme vuotta aiemmin vihitty rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1863. Jälleenrakennustyöt aloitettiin melkein heti, ja vuonna 1866 käyttöön vihittiin käyttöön rakennus, joka myöhemmin jäi ruotsinkieliseksi näyttämöksi nimellä Svenska Teatern. Rakennuksen suunnitteli venäläinen arkkitehti Nicholas Benois.
Vuoteen 1887 saakka teatteria kutsuttiin Nya Teaterniksi eli Uudeksi teatteriksi, mutta suomenkielisen teatterin perustettua Helsinkiin uuden näyttämön vuonna 1872 nimeksi muutettiin Svenska Teatern.
Svenska Teaternin laajennustyöt käynnistyivät vuonna 1935 Eero Saarisen ja Jarl Eklundin johdolla. Tällöin teatterin ulkoasua muokattiin perusteellisesti. Arkkitehti Benoisin 1860-luvulla luomat salonki ja lämpiö sekä rakennuksen pyöreä osa säilyivät lähes alkuperäisessä muodossa. 1900-luvun alussa, vielä ennen Suomen itsenäistymistä, teatterin taiteellinen johto koostui lähinnä ruotsalaisista. Myös suuri osa näyttelijöistä tuli Ruotsista. Virallinen päätös siitä, että teatterista tulisi suomenruotsalaisen yleisön kansallisnäyttämö tehtiin vuonna 1915. Teatteri siis suomenruotsalaistuisi, ja ammattitaitoisten näyttelijöiden pulaa helpottamaan perustettiin vuonna 1908 Svenska Teaterns elevskola, joka koulutti suomalaisia näyttelijöitä. Kun Suomen teatterikoulu 1979 muutettiin Teatterikorkeakouluksi, tämä koulu yhdistettiin siihen.
Teatterissa tehtiin peruskorjaus joka valmistui 2012. Teatteri on uusi kantavia rakenteita lukuunottamatta. Teatteriin tuli uusi Amos-näyttämö, joka on teknisesti hyvin monipuolinen, ja sinne saadaan avautumaan näkymä puistoon. Lavasteet siirretään paikalleen kokonaisina, ja esimerkiksi esirippu avautuu automatiikalla. Näyttämö on pyörivä, ja sen lattiassa on 16 hissiä. Istumapaikkojen määrä on lisääntynyt, sillä valaistustekniikka on siirretty pois salista.
Kattomaalaukset ja sisustus on entistetty, ja vaatesäilytys on kaksinkertainen. Kahvilan nimi vaihtui Kafé Kafkasta Café Thaliaksi. Remontti käynnistyi 2003. Suunnittelijaksi tuli vuonna 2005 arkkitehti Stefan Ahlman. Kustannukset ovat 50 miljoonaa euroa. Teatterin johtajat vuoden 1919 jälkeen: August Arppe 1919, Nicken Rönngren 1919–1954, Runar Schauman 1954–1963, Carl Öhman 1963–1982, Jack Witikka 1982–1987, Georg Dolivo 1987–1996, Lars Svedberg 1996–2002 ja Johan Storglrd 2002– .

Helsingin ruotsalainen teatteri näkyy Keskuskadun päässä 1930-luvun lopulla (Aho & Soldan).

(Omakaupunki, Marja Salmela - 23.1.2009): Helsingin keskustassa sijaitseva Ruotsalainen teatteri aiotaan korjata valtion rahoilla. Teatteri on saamassa 20 miljoonaa euroa vuonna 2009 ja toiset 20 miljoonaa vuonna 2010. Asiasta päättää valtioneuvosto ensi torstaina.
Teatterin on itse hankittava 10 miljoonaa euroa, sillä peruskorjaus maksaa 50 miljoonaa euroa. Teatterinjohtaja Johan Storglrd uskoo, että tukea saadaan muun muassa Helsingin kaupungilta. Svenska Teatern on jo neuvotellut itselleen evakkopaikan. Teatteri suunnittelee muuttavansa keväällä 2010 vuodeksi Aleksanterin teatteriin Bulevardille.

Nimimerkki Japsu kuvasi Ruotsalaisen teatterin tammikuussa 2007 yövalaistuksessa - lisenssi OK, kiitos.

Helsinki-sivullemme #4

Helsinki-sivustomme etusivulle

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)