Etu-Töölö * kaupunginosa #13 (sivu 13):
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 76.2020)

.
Helsinki-sivullemme #14.

Etu-Töölö:

A) (Wikipedia, 2020): Etu-Töölö (ruots. Främre Tölö) on Helsingin 13. kaupunginosa, joka kuuluu Kampinmalmin peruspiiriin. Helsingin kaupungin hallinnossa Etu-Töölö sai nimensä vuonna 1959, kun Töölö päätettiin jakaa kahtia Etu- ja Taka-Töölöön. Nykyään Etu-Töölö luetaan Helsingin keskustaan (esim. postinumeroalueiden osalta Etu-Töölö kuuluu Helsingin keskustan postinumeroalueeseen 00100 Helsinki) ja Töölö kantakaupunkiin. Etu-Töölössä on asukkaita 14 750 (1. tammikuuta 2017). Kaupunginosan asukkaista suomenkielisiä on 82, ruotsinkielisiä 12 ja muunkielisiä kuusi prosenttia.
1910–1930-luvuilla tiiviiksi rakennettu kaupunginosa on yhtenäinen ja arkkitehtuuriltaan homogeeninen alue, jolle ovat ominaisia korkeiden rakennusmassojen sisäänsä sulkemat suuret, puistomaiset ja tehokkaasti rakennetut umpikorttelit, jotka luovat yhtenäisiä katunäkymiä, kuten esimerkiksi Museokatu, Runeberginkatu, Hesperiankadut ja Hesperian puisto, Mechelininkatu, Caloniuksenkatu, Väinämöisenkatu, Sammonkatu ja Tunturikatu. Temppeliaukion ympärillä rakennukset muodostavat pyöreän, suljetun kaupunkitilan.
Kaupunkikuvassa lomittuvat rakennustyylillisesti myöhäisjugend, 1920-luvun klassismi ja alkava funktionalismi. Alue on rakennettu vaikeaan kallioiseen maastoon ja sen erottaa tiiviistä rakennustyylistä, harmoniasta ja punatiilisistä korkeista kerrostaloista.

Etu-Töölö rajautuu etelässä Pohjoiseen Rautatiekatuun, lännessä Hietaniemenkatuun ja Seurasaarenselkään siten, että Hietaniemen uimaranta, Taivalluoto ja Taivallahti kuuluvat Etu-Töölöön. Pohjoisessa rajana on Pohjoinen Hesperiankatu, idässä Töölönlahti, Finlandiatalon ulkoseinä ja Mannerheimintie Eduskuntatalon kohdalla.

Alueen ja nimen historia: Töölön seudun vanhinta asutusta on Töölön kylä (Tölö by), joka on mainittu asiakirjoissa 1400-luvulla. Kylä on sijainnut oopperatalon lähistöllä, mutta sen alueeseen luettiin kuuluvaksi lähes koko nykyinen kantakaupunkialue nykyisen Pasilan ratapihan kohdalla sijainneesta Töölönjärvestä aina Helsingin niemen eteläisimpiin rantakallioihin ja saariin.
1800-luvulla Töölö oli vielä kaupungin varsinaisen rakennetun alueen ulkopuolella. Siellä oli kaupungilta vuokratuilla tonteilla joukko huviloita, joissa asui varsinkin teollisuuden ja käsityön palveluksessa toimineita henkilöitä. Tältä ajalta ovat peräisin esimerkiksi sellaiset keskeiset töölöläisnimet, kuin Arkadia tai Hesperia, jotka ovat olleet alueella sijainneiden huviloiden nimiä. Myös esimerkiksi Apollonkadun ja Minervankadun nimet on luotu vanhojen huvilannimien pohjalta.

Rakennustyyleistä: 1910-luvun jugendiksi tai art nouveauksi kutsuttu uusi, kertaustyylien kierteen katkaiseva suuntaus levisi Keski-Euroopasta Suomeen 1890-luvulla. Tyylin tunnuspiirteinä olivat vapaa arkkitehtuuri, jossa korostuivat epäsymmetria, joutsenkaulaviiva, kukka- ja lehtiornamentit sekä eläinaiheet. Etu-Töölön 1910-luvulla rakennettu asuntoarkkitehtuuri edustaa jo myöhäisjugendia, koristeaiheet ovat maltillisia ja ennakoivat siirtymää kohti 1920-luvun klassismia. Talojen julkisivut ovat riisuttuja kansallisromanttisista aiheista ja koristeornamentit perustuvat abstrakteihin kuvioihin ja ikkunoiden sekä erkkereiden sommittelu on säännöllistä.

1920-luvulla Etu-Töölön katunäkymille on tyypillistä kahden erilaisen tyylikauden sopuisa lomittuminen. Kortteleiden arvokkaimmat kulmatontit on suurelta osin rakennettu 1910-luvun alussa myöhäisjugendtyyliin ja niitä yhdistävät kadunpätkät on täydennetty 1920-luvun lopun klassismia edustavilla rakennuksilla. Uusia vaikutteita haettiin antiikin klassisista pylväsjärjestelmistä, renessanssista ja Italian kansanrakentamisen tutusta empirestä. Esikuvan monille arkkitehtuurin ilmiöille tarjosi Ruotsi, ja pohjoismaista yhteenkuuluvuutta korostettiin muutoinkin itsenäisyyden ensivuosikymmeninä. Usein 1920-luvun klassismia kutsutaan myös pohjoismaiseksi klassismiksi. Koristeaiheet muuttuivat tyylitellymmiksi ja sileän seinäpinnan ala rakennusten julkisivuissa kasvoi.

Runsas rakentaminen vaati standardisoimista ja valvontaa. Etu-Töölössä otettiin käyttöön uusi rakennustarkastuskeino vuoden 1923 jälkeen: tonttien ostajat joutuivat sitoutumaan korttelikohtaisesti vahvistettuihin julkisivukaavioihin. Siksi moni Etu-Töölön 1920-luvulla rakennetuista kadunpätkistä noudattaa yhtenevää kattokulmaa, räystäslinjaa, julkisivun perusjakoa ja aukotusta. Rakennukset ovat lähes poikkeuksetta 6–7-kerroksisia. Klassistinen tyyli antoi hedelmällisen pohjan yhtenäisyydelle, julkisivun sommittelu lähti katunäkymästä – ei kuitenkaan sisätilasta. Yhtenäisen kaupunkikuvan muodostumiselle olennaista oli suunnittelijoiden taidon, ja myös taitamattomuuden tasapainottuminen. Julkisivukaavioita laati Etu-Töölöä varten muun muassa arkkitehti Birger Brunila. Tämä käytäntö jäi pois vasta 1930-luvun loppupuolella.

Julkisivukaavioiden lisäksi vakiintui myös asuntojen pohjaratkaisujen toistaminen. Julkisivujen vaihtelevuus säilyi käsityövaltaisen rakentamistavan ja yksilöllisen koristelun ansiosta. 1920-luvun kaupunkikuvasta on löydettävissä renessanssipiirteitä sekä tyyliteltyjä klassisia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi medaljonkeja, frontoneita eli päätykolmioita, pilastereita ja ornamentteja. Koristelua on lisätty tavallisimmin kehystämään ovia ja ikkunoita.

Etu-Töölön julkisivujen jäsentelyssä on saanut alun renessanssipalatsista peräisin olevasta kolmijaosta:
katutason kerros on käsitelty kivijalkana, välikerrokset ns. juhlakerrosten tapaan runsaimmin koristeltuina, ylin kerros omanaan, usein sisäänpäin porrastettuna, kerrosjaot on erotettu toisistaan vaakalistoin.

Asuinrakennusten töölöläinen piirre on tummaksi poltetun tiilen käyttö puhtaaksimuuratuissa julkisivuissa. Vuosisadan vaihteessa oli tehty tiilijulkisivuja vain vähän. Syynä tähän olivat muun muassa tuontitiilen korkea hinta ja punatiilen yhdistäminen teollisuusrakentamiseen. Suosituksi tulleen tiilirakentamisen esikuvana toimi hollantilainen ja tanskalainen asuntoarkkitehtuuri. Tiilijulkisivuista tehtiin Etu-Töölössä sileitä ja muurimaisia, ja niitä aukottavat säännöllisesti sommitellut ikkunat. Ornamentin ja koristelun käyttö usein rajoittui muuraustekniikoihin, mutta lähempi julkisivujen tarkastelu paljastaa muurareiden taituruuden. Punatiilikaupunkia moitittiin jo 1930-luvulla synkäksi, mutta pihan puolet on tehty viihtyisiksi rappaamalla ne vaaleiksi.

1930-luvulle siirryttäessä tyyliä on kutsuttu abstraktiksi, pelkistetyksi tai riisutuksi klassismiksi, josta siirtymä funktionalismiin ei ollut suuri. Funkiksen toiminnasta ja rakennuksen sisäisistä tarpeista lähtenyt, valoa ja hygieniaa korostava suunnittelutyyli ehti vaikuttaa Etu-Töölön viimeisiin, 1930-luvulla rakennettuihin kortteleihin lähinnä kaupunginosan länsi- ja pohjoislaidoilla. Kaikkiaan Etu-Töölön alueelle rakennettiin 1930-luvulla noin kuusikymmentä funkistaloa, jotka olivat usein punatiiliverhoiltuja.

Tunnettuja rakennuksia:

* Eduskuntatalo (1931, Annex 1978, lisärakennus 2004; Mannerheimintie 30).
* Finlandiatalo (1971+1975; Mannerheimintie 13 e).
* Hakasalmen huvila Villa Hagasund, Hakasalmen Huvila, XIX vuosisata.
* Helsingin kauppakorkeakoulu (1950, kunnostus 1998; Runeberginkatu 14–16).
* Kansallismuseo (1910; Mannerheimintie 34).
* Kristuskyrkan (1928; Apollonkatu 5).
* Taidehalli (1928; Nervanderinkatu 3).
* Taiteilijakoti Lallukka (1933; Apollonkatu 13).
* Temppeliaukion kirkko (1969; Lutherinkatu 3).

Arkkitehtuurikohteita:

* As Oy Arkadiankatu 20 (rakennusmestari Leuto A. Pajunen, rakennuttaja Veljekset Pajunen 1924). Ajan hengen mukaan 75 asunnon asuintaloon rakennettiin keskuskeittiö, joka toimi vuoteen 1982 saakka. Ruoka tilattiin keittiöstä ja se toimitettiin jokaisessa porraskäytävässä olevan ruokahissin avulla kerroksiin. Asunnoissa oli vain pieni keittonurkkaus, jossa pöydällä oli kaksiliekkinen kaasuhellataso. Talossa ovat asuneet säveltäjä Leevi Madetoja puolisonsa runoilija Hilja Onervan kanssa sekä taiteilija Kauko Käyhkö.

* As Oy Aurorankatu 9 (rakennusmestari Emil Svensson 1911).

* As Oy Hesperiankatu 22, Eteläinen Hesperiankatu 11 - Apollonkatu 23 (arkkitehti Jalmari Peltonen 1938). Kortteli pysyi pitkään rakentamattomana hankalan maastonsa vuoksi. Tontilla sijaitsi alun perin Bergan huvila-alueen puutaloja. Alueen nuoriso huvitteli kallioilla rakentamalla hyppyrimäkiä jyrkkään rinteeseen. Korttelin nuorin rakennus on Reitzin säätiön omistama funkistalo, joka tunnetaan taiteilijaravintola Elitestä. Talon rakennutti rakennusmestari Lauri Reitz, joka ansaitsi gryndaamalla suuren omaisuuden, jonka hän sijoitti taiteeseen ja antiikkiin. Perheen ylimmän kerroksen asunnossa, joka on muutettu kotimuseoksi, on nähtävissä säätiön mittavat kokoelmat. Ravintola Elite tuli tunnetuksi taiteilijakoti Lallukan asukkaista kuten Tauno Palosta ja Matti Pellonpäästä, jotka ovat saaneet nimilaatat kantapöytiinsä. Eliten sisustus on säilynyt lähes alkuperäisessä funkistyylissä. Eliten terassi (avattu 1939) ulottuu Mika Waltarin muistomerkille saakka.

* As Oy Kotirinne, Pohj. Rautatiekatu 11 – Nervanderinkatu 1 – Ainonkatu 4 (arkkitehti Usko Nyström 1911). Myöhäisjugendtyylisen asuintalon rakennutti joukko opettajia.

* As Oy Mechelin, Museokatu 46 - Mechelininkatu 29.(arkkitehti Sigurd Frosterus 1928). Frosteriuksen keskikauden keskeiseen tuotantoon kuuluva talo muodostaa oikeanpuolisen läntisen ”portin” Museokadun yhtenäiseen katutilaan. Sekä talon kadun että pihanpuoliset julkisivut ovat Sigurd Frosteriuksen signeeraamia.

* As Oy Mursu, Museokatu 44 (arkkitehti W. G. Palmqvist 1929). Sonckin korttelia vastapäätä on samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen kuuluva yhtenäinen suurkortteli.

* As Oy Nervanderin katu 5 (rakennusmestari Emil Svensson 1914, korotus 1933). Myöhäisjugendisessa julkisivussa on nähtävissä runsaasti jugendiin kuuluvia eläin- ja kasviaiheita sekä toisaalta klassismiin viittaavia geometrisia aiheita. Rakennusmestari oli tuottelias suunnittelija, joka vaikutti laajalta Etu-Töölön rakentamiseen 1910- ja 1920-luvun rakennusvaiheiden aikana.

* As Oy Pergola Bost Ab, Väinämöisenkatu 29 (arkkitehti Sven Kuhlefelt 1934). Korttelijonon mielenkiintoisin rakennus, jossa porttikäytävä päättyy pihalla pergolan kattamaan tasanteeseen ja suihkukaivoon. Suihkukaivossa iloitsee Felix Nylundin veistämä kalapoikahahmo. Tunnettu kuvanveistäjä Nylund on veistänyt muun muassa. Kolmen sepän patsaan Mannerheimintien varrella. Asuntoihin suunniteltiin erikoisia mukavuuksia kuten kattolämmitys, jolla vältettiin epäesteettiset patterit, ylösaukeat ikkunat, ylimpiin asuntoihin suunniteltiin kattoikkunat ja talon jätehuolto toimi vaijerivetoisilla vaunuilla, jotka talonmies tyhjensi.

* As Oy Sammonkatu 1 – Temppelikatu 19 – Runeberginkatu 31 (arkkitehdit Kaarlo Borg, Siren ja Åberg 1924). Asuinrakennus on huolellisesti massoitettu punatiilinen kerrostalo, johon arkkitehti Borg myös itse perheineen muutti. Talolle antaa ilmettä 16-ruutuinen ikkunajako. Klassistinen muotokieli yhdistettynä punatiileen on perua Tanskalaisesta rakennustyylistä. Harjakaton päädyssä on ristikoristeet ja kellotornimainen lipputanko jalustoineen.

* As Oy Temppelikatu 1 – Nervanderinkatu 10 (arkkitehdit L.P. Schischko ja M. G. Tschajko 1913). Maaston korkeusero näkyy talon julkisivussa ja korttelin pihoissa. Kerrostalo edustaa myöhäisjugendia ja klassisia elementtejä. Julkisivussa on koristellut klassistiset pilasterit kapiteeleineen.

* As Oy Tusculum Bost Ab, Töölönkatu 8 - Cygnaeuksenkatu 7 (arkkitehti Gustaf Estlander 1911). Asuintalo edustaa tyylillisesti myöhäisjugendia. Cygnaeuksenkadun puolella talon julkisivua on vedetty sisäänpäin, jotta tontin terävään kulmaan sijoittuville asunnoille on saatu tyydyttävät valaistusolosuhteet.

* As Bost Ab Tölögatan, Töölönkatu 7 (arkkitehti Sigurd Frosterus 1910). Asuinrakennus valmistui ensimmäisenä uuden kaavan mukaisena asuintalona ja katujulkisivuissa käytettiin poikkeuksellisesti fajanssikaakeleita. Pihajulkisivu on vapaamuotoisempi ja sommittelultaan jugendmainen. Arkkitehti perusti itse talon rakentaneen yhtiön ja muutti perheineen taloon. Hän johti Suomessa rationaalista, saksalaisvaikutteista arkkitehtuurityyliä, jota ohjasi jugendarkkitehtuuri ja 1920-luvun klassismi.

* Hakasalmen huvila, Helsingin kaupunginmuseo, Karamzininranta 2 (arkkitehti E. B. Lohrmann 1847). Renessanssityylinen huvila rakennettiin prokuraattori, maaherra, salaneuvous Carl Johan Walleenin perheelle kesäpaikaksi kaupungilta vuokratulle maalle, siihen aikaan vielä kaupungin ulkopuolelle. Vuokrasopimus edellytti ympäristön kunnostamista englantilaisen puiston tapaan ja Hakasalmen puisto sai alkunsa. Huvilan osti itselleen Walleenin tytärpuoli Aurora Karamzin (o.s. Stjernvall) (1808–1902), suomalaisen eliitin merkkihahmo. Jäätyään varakkaaksi leskeksi toisesta avioliitostaan venäläisen Karamzinin kanssa hän omistautui hyväntekeväisyydelle ja perusti mm. ksen 1867. Hänen mukaansa on nimetty Aurorankatu ja Karamzininranta.

* Helsingin kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16 (arkkitehdit Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman 1950). Koulun tontilla sijaitsivat 1890-luvulla Koleraparakit. Vuosien varrella parakit palvelivat kulkutauteja sairastavia sekä myös tilapäisasuntoja tarvitsevia helsinkiläisiä. Kauppakorkeakoulu on rakennettu funktionalistiseen tyyliin. Tiilijulkisivu ja Michael Schilkinin reliefit liittävät arkkitehtuurin myös 40-luvun romanttiseen suuntaukseen. Rakennus kuuluu kansainväliseen docomomo-rekisteriin eli modernin arkkitehtuurin suojelukohteisiin.

* Keltainen lippakioski, Runeberginkatu – Arkadiankadunkulma (arkkitehdit Gunnar Taucher, Hilding Ekelund, 1940- ja 1950-lukujen tyypillinen kioski). Myöhäisfunktionalistinen isolippainen makeis- ja virvoitusjuomakioski.

* Lallukan taiteilijakoti, Eteläinen Hesperiankatu 14 - Apollonkatu 13 (arkkitehti Gösta Juslén 1933). Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla rahoilla perustettavasta taiteilijakodista järjestettiin vuonna 1932 arkkitehtisuunnittelukilpailu, jonka voitti Gösta Juslen. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Katujen välinen korkeusero on 11 metriä, yli kolme kerrosta. Funktionalistinen rakennus on edustava esimerkki 1930-luvun rakennustyylistä. Hesperiankadun puolelle sijoittuvat ateljeet näkyvät julkisivuissa.

* Pohjola Pankin talo, Arkadiankatu 23 – Runeberginkatu 23 (arkkitehti Toivo Paatela 1932). Jyhkeässä punatiilisessä talossa yhdistyvät klassismin ja funktionalismin piirteet liiketaloarkkitehtuurille sopivalla tavalla.

* Ostrobotnia, Töölönkatu 3 – Dagmarinkatu 2 – Museokatu 10 (arkkitehti W. G. Palmqvist 1912). Pohjalaisten osakuntien talon arkkitehtuurikilpailun kaikki palkinnot menivät samalle pohjalaiselle arkkitehdille. Talossa toimii nykyisin kolme Helsingin yliopiston osakuntaa. Talon julkisivut ova punagraniittisine koristeineen ja pilastereineen myöhäisjugendia. Tarina kertoo jääkäriliikkeen syntyneen ”Bottalla”.

* Sonckin kortteli, Mechelininkatu - Museokatu - Runeberginkatu - Eteläinen Hesperiankatu (arkkitehti Lars Sonck 1920- (sekä arkkitehdit Elias Paananen, Väinö Toivio, Aarre Ekman, F. Aug. Virta, O.J. Wiljanen 1936-1929). Sonckin korttelin on läpikuljettavassa avopihassa toteutuu Suomessa harvinainen suurkortteli, joita Etu-Töölöön pyrittiin rakentamaan. Asuintaloissa on tasakorkea räystäslinja, yhtenevät julkisivujen jaot ja aukotukset. Talot ovat kuitenkin yksilöllisiä klassissisten ornamenttien ja koristeaiheiden erilaisuuksilla julkisivuissa. Sonckin oma yhtymä Ab Laurentius osti alun perin koko korttelin tontit, mutta joutui rahavaikeuksissa myymään tontit yksityisille asuntoyhtiöille. Talojen suunnittelijat noudattivat Sonckin laatimia piirustuksia.

* Suomalainen yhteiskoulu, myöh. Museovirasto, nyk. Sibelius-Akatemia[14] Nervanderinkatu 13 (arkkitehti Väinö Vähäkallio 1936–1939). Entinen koulututalo on tyyliltään funktionalistinen. Gunnar Finne on veistänyt pääsisäänkäynnin Tiedonpuu-reliefit.

* Svenska Handelshögskolan, Runeberginkatu 10 – Arkadiankatu 22 – Lapuankatu 1 – Perhonkatu 7 (arkkitehti Kurt Simberg 1951–1953). Koulun päärakennus edustaa 1950-luvun pelkistettyä korkeakoulurakentamista. Runkorakenteena on käytetty teräsbetonia.

* Töölön viiskulma, Caloniuksen- ja Runeberginkadun risteys (arkkitehti Aarne Sarvela 1927, laajennus 1929). Maamerkkinä toimivan asuintalon rakennuttivat Kansa ja Elanto yhdessä.

Tunnettuja etutöölöläisiä:
* Alvar Aalto nuorena arkkitehtiopiskelijana vuokralla, Töölönkatu 7, rv. 1911.
* Teatterineuvos Mia Backman asui vuodesta 1928 Museokatu 46:ssa.
* Osoitteessa Museokatu 34 asui runoilija Aaro Hellaakoski.

Etu-Töölössä on useita nähtävyyksiä:

* Temppeliaukion kirkko on Helsingin suosituin nähtävyys. Etutöölöläiset toivoivat toimintaansa varten omaa kirkkoa 60-luvulla. Paikka oli varattu kirkolle jo Etu-Töölön ensimmäisessä asemakaavassa vuodelta 1906, mutta se oli pysyi rakentamattomana, kunnes 1960-luvulla pidettiin arkkitehtuurikilpailu. Kirkon suunnittelivat loppujen lopuksi arkkitehtiveljekset Timo ja Tuomo Suomalainen ja se vihittiin käyttöön 28.09.1969.

* Eduskuntatalossa kokoontuu Suomen valtion lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa käyttävä elin eli eduskunta. Se myös valvoo hallituksen toimintaa ja osallistuu Euroopan unionin päätöksentekoon.

* Finlandiatalo on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema konsertti- ja kongressikeskus. Talon tyyliä on kuvattu dekoratiiviseksi funktionalismiksi. Se on suunnittelijansa kokonaistaideteos, jossa yksityiskohdat on mietitty ovenkahvoja ja valaisimia myöten.

* Etu-Töölössä sijaitsee myös Helsingin ensimmäinen pysyvä kävelykatu, Perhonkatu, joka avattiin 18. toukokuuta 1976.

* Helsingin taidehalli on kuvataiteen vaihtuvien näyttelyiden näyttelytila.

* Hietaniemen hautausmaalle on haudattu useita kuuluisia henkilöitä muun muassa presidenttejä, taiteilijoita ja muita tunnettuja henkilöitä jo vuodesta 1829 alkaen.

* Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta nykypäivään esinekulttuurin avulla. Kansallismuseolla on noin puolen miljoonan esineen kokoelmat, joista vastaavat museon kokoelma- ja tutkimusyksikkö sekä konservointilaitos ja keskusvarasto.

* Luonnontieteellinen museo on Etu-Töölön huomattavimpia maamerkkejä. Se remontoitiin täydellisesti ja avattiin yleisölle uudelleen vuonna 2008. Sisäänkäynnin edustan Hirvi-veistos on Helsingin yliopiston konservaattorina toimineen Jussi Mäntysen teos vuodelta 1924, alkuperäinen pronssivalos sijoitettiin Viipuriin Torkkelin puistoon.

A) Eduskuntatalo (J.S.Siren, 1931):

Mannerheimintien ja Arkadiankadun risteyksen tienoilla raitiovaunujen ja autojen menoreitit risteilevät - taustalla Eduskuntatalo. Kuvattu 8.3.2006 (S&J).

Eduskunta toimi 1930-luvun alkuun tilapäistiloissa. Vuodet 1907–1910 istunnot pidettiin Helsingin VPK:n talossa Hakasalmenkadulla (nyk. Keskuskatu) ja 1910–1930 Heimolan talossa Hallituskadulla (nykyisin Yliopistonkatu) Vuorikadun kulmassa. Molemmat rakennukset on sittemmin purettu. Valiokunnat sekä eduskunnan hallinto-osasto ja kirjasto toimivat Säätytalossa, jonka laajentamista Eduskuntataloksi pidettiin pitkään yhtenä vaihtoehtona. Vuonna 1924 järjestettiin kilpailu Eduskuntatalon sijainnista. Paikaksi valittiin Tähtitorninmäen sijaan kallioinen Arkadianmäki Läntisen viertotien (nyk. Mannerheimintie) varrella Etu-Töölössä. Seuraavana vuonna järjestettiin Eduskuntatalon suunnittelukilpailu, jossa voiton vei arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (latinaa, tarkoittaa Puhujille). Kilpailuehdotuksen varsinainen laatija, arkkitehti J. S. Sirén, sai lopullisen suunnittelutyön hoidettavakseen. Talon rakennustyöt aloitettiin 1926 ja se valmistui vuonna 1931. Käyttöön Eduskuntatalo vihittiin 7. maaliskuuta 1931. Koko suunnittelu- ja rakennustyön ajan Sirénin lähin apulainen oli arkkitehti Arvo Muroma. Suunnittelua varten perustetussa piirustuskonttorissa työskentelivät myös arkkitehdit Hugo Borgström, Risto Luukkonen sekä Sirkka Koskela. Rakennustyömaan vastaavina mestareina toimivat aluksi Kaarlo Angervuori ja myöhemmin Oskari Tuominen.

Mannerheimintien varrella Eduskuntatalo kuvattuna 3.8.2006 (S&J). Kangasniemeläinen runoilija Otto Manninen kirjoitti runon eduskuntatalon vihkiäisiin 7.3.1931:
Ne nousi pystyt pylväät, / jäsentyi järkäleet./ On haaveen harjat ylväät / kiviksi kiintyneet./ Ne kantaa voimakkaina nyt siniristiään. --- On ylhä ulkokuori, / niin olkoon ydin myös. --- Pyhättö Suomen kunnon / ja Suomen kunnian, / totuuden, omantunnon, / lain lahjomattoman ... --- Jokainen sana väärä / ja turha täältä pois, / ett' ylhä silmämäärä / vain Suomen onni ois!

Seikkailin 13-vuotiaana (keväällä 1967) Eduskuntalon edustalla kuvailemassa Svinhufvudin patsasta.

Pehr Evind Svinhufvud (1861-1944) oli Suomen tasavallan kolmas presidentti 1931-37. Hän muodosti marraskuussa 1917 ns. itsenäisyyssenaatin, joka julisti Suomen itsenäiseksi joulukuun alussa. Hän myös johti lähetystöä, joka kävi vuoden 1917 lopussa Pietarissa hankkimassa kansankomissaarien neuvoston tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle. Svinhufvudin muistomerkin tilasi Wäinö Aaltoselta P. E. Svinhufvudin muistosäätiö 1957 ja muistomerkki paljastettiin presidentin syntymän 100-vuotispäivänä 15.12.1961. Veistos on pronssia ja jalustakivi on punaista graniittia. P. E. Svinhufvud seisoo muistomerkissään vasen käsi pikkutakin taskussa ja oikea käsi nyrkkiä pöytään tukien. Aaltonen toistaa tässä teoksessaan samaa mallia, jota hän käytti samaan aikaan tekemässään K. J. Ståhlbergin muistomerkissa. Veistos on 1900-luvun alkupuolen suomalaisen muistomerkkiperinteen tyypillinen näköispatsas.

Presidentti Kyösti Kallion patsas Eduskuntatalon liepeillä ~ 3.8.2006 (S&J). Kyösti Kallion patsas , hänen poikansa Kalervon työ, paljastettiin vuonna 1962.

Nimimerkki Cako kuvasi Eduskuntatalon julkisivua vuonna 2006 - lisenssi OK.

(Eduskunta, 2011): Helsingin Arkadianmäellä sijaitseva Eduskuntatalo toivottaa pääkaupunkiin saapuvan tervetulleeksi jylhällä olemuksellaan. Eduskuntatalo on ollut osa suomalaista kansallismaisemaa ja identiteettiä vuodesta 1931. Kun säätyvaltiopäivät vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksellä muutettiin yksikamariseksi eduskunnaksi, tarvittiin istuntosali, johon koko 200-jäseninen parlamentti mahtui kokoontumaan. Säätyvaltiopäivien rakennukset Säätytalo ja Ritarihuone eivät enää riittäneet uudelle eduskunnalle. Järjestettiin kilpailu eduskuntatalon suunnittelemisesta. Sen voitti Eliel Saarinen Tähtitorninmäelle aiotulla ehdotuksellaan. Hanke ei kuitenkaan toteutunut, ja eduskunta kokoontui vuokratiloissa: ensin Vapaapalokunnan talossa Keskuskadulla 1907 - 1910 ja sitten Heimolan talossa Hallituskadun (nykyisen Yliopistonkadun) ja Vuorikadun kulmassa 1911 - 1930. Nämä rakennukset on purettu 1960-luvulla.
Vuonna 1924 järjestettiin uusi kilpailu eduskuntatalon suunnittelemisesta. Voiton vei arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Lberg ehdotuksellaan Oratoribus (Puhujille). Johan Sigfrid Sirén (1889?-1961) oli kilpailuehdotuksen varsinainen laatija, ja hänelle annettiin eduskuntatalon suunnittelutehtävä. Talo rakennettiin vuosina 1926 - 1931. Juhlallisia vihkiäisiä vietettiin 7.3.1931.


Ansa Ikonen (roolinimenä Ansa Koskeli) oppaana Eduskuntatalon edessä elokuvassa SF-paraati (Yrjö Norta, 1940).

Aarne Tenhovaara kuvasi samaisen SF-Paraati-elokuvan filmaustouhuja Eduskuntatalon edustalla 1940. Kuva kirjasta Asuuko neiti Töölössä? (Teos, 2009).

Opas Ansa Ikonen (Ansa Koskeli) ja turistibussin kuski Joel Rinne (roolinimenä Jopi Rintee!) poseeraavat Eduskuntatalon edessä (SF-Paraati, 1940).

Töölönlahden rannoilla:

B) Töölönlahden näkymä kesäiltana 3.8.2006 (S&J) aseman ratapihan suuntaan itään.


Finlandiatalo:

Hesperianpuistoa ja Finlandia-talon kattorakennelmia - 3.8.2006 (S&J).

Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo kuvattuna 3.6.1982 (S&J), kongressi- ja tapahtumakeskus Helsingin keskustassa - valmistui 1971. Finlandia-talo on kokonaistaideteos, joka on pieniä yksityiskohtia myöten Aallon käsialaa. Talo suunniteltiin vuonna 1962 ja rakennettiin vuosina 1967–1971. Kongressisiipi puolestaan suunniteltiin vuonna 1970 ja rakennettiin vuosina 1973–1975.


Raumalaismies tutkii vuonna 2009 (Töölönlahden itäpuolelta - Sinisen Huvila Kahvilan edustalta) vastarannan Finlandia-talon maisemia. Kuva: Heli Malmsten (kiitos käyttöluvasta).

Kansallismuseo:

C) Mannerheimintien varrelle on ilmeisesti tämän postikorttikuvan ilmestymisen aikoihin valmistunut Kansallismuseo, jonka suunnittelivat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Ulkoasu jäljittelee vapaasti Suomen eri aikakausien arkkitehtoonisia aiheita, mm. keskiaikaisia kirkkoja ja linnoja. Arkkitehtuuri edustaa kansallisromantiikkaa, ja sisäosat ovat pääasiassa jugendia. Museo rakennettiin 1905–1910, ja se avattiin yleisölle vuonna 1916. Museo nimettiin Suomen kansallismuseoksi maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1917. Viimeisimmän suuren peruskorjauksen jälkeen museo avattiin 2000.

VR:n tavaramakasiinit paloivat tulimerenä 5.5.2006 - kuva: Petteri Sulonen (lisenssi, OK). Taustalla Kansallismuseon torni.

Töölön seutuvilla:

D) Kuvapostikortti 1920-luvulta - Raitiolinja 5 kulki aikoinaan Etu-Töölössä Nervanderinkatua pitkin. Dagmarinkatu vasemmalle. Taustalla haarautuvat Tunturikatu ja Museokatu.

Verrokkikuvassa sama maisema vuodelta 2009 (GoogleMaps).


Kristus-kirkko Apollonkadulla:

Kuvasin nämä kaksi otosta Töölön kaupunginosan Kristus-kirkosta keväällä 1967. Ylempi Vänrikki Stoolin kadulta Apollonkadulle noustessa, alempi Apollonkadulta noustessa kohti Kristus-kirkkoa (Atte Willberg, 1928).

Verrokkikuva tarkalleen alempaan - GoogleMaps kesäkuu 2009.

(Helsingin kaupunginosat, 2013): Kristus-kirkon kaupunkikuvallinen asema on tärkeä, sillä korkea torni kohoaa mäen päällä piirtäen piikin kaupungin silhuettiin. Vänrikki Stoolin kadun ja Apollonkadun risteyksessä on aistittavissa ripaus romanttista näkemystä maalauksellisesta katukuvasta, jota Lars Sonckin kilpailuehdotus Etu-Töölön asemakaavaksi tavoitteli. Lars Sonck itse myös piirsi paikalle suurkirkkoa vuosina 1925-26, mutta toteutettavaksi haluttiin taloudellisista syistä pienempi kirkko jonka piirtäminen lankesi Atte Willbergille (1928).
Sanotaan että kirkon tornin esikuva löytyy Tukholman kaupungintalosta. Kristus-kirkko kuuluu Helsingin ruotsinkieliselle metodistiseurakunnalle ja monitoimirakennukseen kuuluu myös asuintalo ja vanhainkoti. Aiemmin talossa toimi Concordia-sairaala. Punatiiliset, 20-luvun klassismia edustavat rakennukset, mukaanlukien asuintaloksi muutettu Tekniska läroverket, muodostavat arkkitehtonisesti ehjän kokonaisuuden. Kirkko muodostaa myös Camillo Sitten oppien mukaisen kadunpääteaiheen lähestyttäessä ylämäkeen sekä Museokadun että Töölönkadun suunnalta.

Näkymä Vänrikki Stoolin kadulta Apollonkatua myöten alas Töölönkadulle (1957). Kaikki rakennukset edelleen paikoillaan (Museovirasto - Musketti).


Helsingin Sanomat julkaisi 20.3.2013 tämän kuvan Mannerheimintien varrella sijaitsevasta rakennuksesta, jossa 1950-luvulla toimivat Ravintola Töölöntulli ja elokuvateatteri Sininen kuu. Kuva mainitaan olevan peräisin Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkistosta.



Mika Waltarin patsas Töölössä:

Mika Waltari on ulkomailla tunnetuin suomalainen kirjailija, kotimaassa hän oli historiallisten romaaniensa eurooppalaisuude ja varovaisen humanismin edustaja - myös kontrastina maaseuturealismille. Hänen oma ylioppilasosakuntansa, Eteläsuomalainen Osakunta, pystytti hänelle 1985 monumentin Helsinkiin, Töölön kaupunginosaan. Näköispatsaan kannattajien taholla debattia herättäneen veistoksen teki Veikko Hirvimäki. Kuva on Matti Klingen kirjasta Lyhyt Suomen historia (Otava, 2011) - kuva on alkujaan Helsingin Kaupunginmuseon arkistosta.


Pohjalaisten osakuntien rakennus - ravintola Botta (Töölönkatu 3):

E) Sisäkuva Bottan alakerran ravintolatiloista (Manala) - 3.8.2006 (S&J).

(Wikipedia, 2011): Ostrobotnia (tuttavallisemmin "Botta") on pohjalaisten osakuntien (Vasa nation, Etelä-Pohjalainen Osakunta sekä Pohjois-Pohjalainen Osakunta) hallinnoima rakennus Helsingin Töölössä Kansallismuseon tuntumassa. Talon katuosoite on Töölönkatu 3.
Rakennuksessa on osakuntien lisäksi näiden omistama ravintolarypäs johon kuuluvat vuodesta 1985 lähtien ravintola Manala, St. Urho's Pub ja erityinen juhlakerros, mutta talossa on ollut myös muuta ravintolatoimintaa aina sen valmistumisesta vuodesta 1912 lähtien. Talon on piirtänyt arkkitehti W. G. Palmqvist.
Ajatus omasta talosta heräsi pohjalaisten ylioppilaiden keskuudessa 1842, jolloin pidetyssä kokouksessa toimi sihteerinä Zacharias Topelius. Suunnitelmat kuitenkin raukesivat. Seuraava yritys tapahtui 1903. Talolle todettiin olevan tarvetta, koska pohjalaisilla opiskelijoilla oli Helsingissä hyvin vähän tuttuja perheitä, ja he tunsivat olonsa kodittomiksi.
Sopiva tontti löytyi Kansallismuseon vierestä, ja syyskuussa 1908 Helsingin kaupunki myi silloin vielä kovin syrjäisen tontin pohjalaisille osakunnille. Julistettiin arkkitehtikilpailu, jonka kaikkien palkittujen ehdotusten takaa löytyi W. G. Palmqvist. Ostrobotnia vihittiin juhlavin menoin 9. marraskuuta 1912.
Ostrobotnian toisen kerroksen kassahuoneessa pidettiin 27. lokakuuta 1914 kokous, josta sai alkunsa Suomen itsenäistymiseen tähdännyt Jääkäriliike. Kassahuone, jossa liikkeen ensimmäiset kokoukset järjestettiin, kunnostettiin ja uudelleennimettiin Jääkärisaliksi, ja vihittiin uudelleen helmikuussa 1941.
Vuosina 1928 – 1963 Ostrobotnialla toimi Pohjalainen ylioppilaskoti, opiskelija-asuntola osakuntalaisille.
Talon toisen kerroksen Snellman-kabinetissa syttyi 29.11.2008 tulipalo, joka tuhosi kabinetin täysin ja sen mukana alkuperäiset Fredric Westinin maalaaman Frans Mikael Franzénin sekä Oskar Nylanderin maalaaman J. V. Snellmanin muotokuvat. Tulipalo vaurioitti erityisesti myös viereistä Snellman-kabinettia, mutta koko rakennuksen toinen kerros, nk. juhlakerros ja siellä sijaitseva irtaimisto maalauksineen kärsivät mittavia savuvahinkoja. Savuvahingoista kärsivät myös rakennuksen ylemmät kerrokset.

Botta-ravintola Manalan julkisivua katutasossa - 9.3.2006 (S&J). Restaurant-sanan alla olevissa tiloissa toiminut aikooinaan kauan Alkon myymälä.


Nykyisen Bottan tiloissa (Manala) toiminut alkoholiliike, Museokatu 10 (Töölönkatu 3), kuvattu vuonna 1952. Kuva: Volker von Bonin. Helsingin kaupunginmuseo - (CC BY 4.0).

(MH, 2020): "Äitini (s.1922) asui lapsena tässä lähellä. Kouluissa oli raittiuskasvatus kovasti esillä. Äiti ja ystävänsä pieninä koululaisina olivat kovasti huolissaan ihmisistä, jotka kävivät tässä kaupassa. He seisoivat kaupan oven vieressä ja jakoivat tekemiään lappusia joissa luki ”Älkää ostako viinaa!” Ei se kuulema tehonnut!"

(HM, 2020): "Vieressä oli keinupuisto. Meitä lapsia peloteltiin humalaisista, jotka tulivat viinakaupasta penkille istumaan ja juomaan."

(HL, 2020): "Juuri tämä myymälä oli viineistä erityisesti kiinnostuneen esimiehensä ansiosta varmasti epävirallisesti Helsingin ykkösmyymälä mistä viininharrastajat saattoivat tehdä löytöjä."

Helsingin keskustan vanhempaa rakennuskantaa (Etu-Töölön ja Kampin alueilla):

1.

F) Tämän kuvaruudun valokuvat Helsingin keskustan vanhemmanpuoleisista kerrostaloista ovat kaikki otetut 8.3.2006 (S&J). #1 = Runeberginkatu 6. (Hietaniemenkadun risteyskulma).

2.

(Kauko Jokinen, sähköposti 5.11.2013): Tunturikatu 4 ja 6.

3.

Tunturikadun, Cygnaeuksenkadun ja Nervanderinkadun risteyskohta.

4.

(Kauko Jokinen, sähköposti 5.11.2013): Cygnaeuksenkatu 2.

5. 6.

Kuvan 5. ja 6. porttikäytäväkuvat läheltä Temppelinaukion kirkkoa (?).

G) Hietaniemen hautausmaa:

Eemil Halosen veistämä Otto ja Sulevi Mannisen hautamuistomerkki Hietaniemen hautausmaalla (kuva: Matti Poutvaara, 1958 - Suomen kaupungit).

Suomen Marsalkka Mannerheimin hautamonumentti (kuva: Matti Poutvaara, 1958 - Suomen kaupungit).

Hietaniemen sankarihauta-alueella (kuva: Matti Poutvaara, 1958 - Suomen kaupungit).

Leppäsuo:

H) Taustalla vasemmalla koleraparakit. Niiden edessä rakenteilla olevat kunnalliset työväenasunnot. Etualla Leppäsuon huvila B. Kuvaaja: Brander Signe * 1907 * Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0). Kuvattu nykyisen Malmikadun länsipään kohdasta lähes suoraan pohjoiseen. Brander kuvasi tältä paikalta neljän rinnakkaiskuvan panoraaman, joista tämä on toinen vasemmalta.

Verrokkikuva edelliseen vuodelta 2009 Malminkadun länsipäästä pohjoiseen (Google Maps). Pohjoinen Rautatiekatu entisen satamaradan (nyk. Baanan) toisella puolella.

(Wikipedia, 2020): Leppäsuo (ruots. Alkärr) on alue Helsingissä Kampin ja Etu-Töölön rajalla. Se sijaitsee entisen satamaradan ja Hietaniemen hautausmaan välissä, Marian sairaalan pohjois­puolella. Leppäsuon länsireunassa hautausmaan ohitse kulkee Mechelininkatu. Aluetta halkovat lisäksi vilkas­liikenteisen Pohjoisen Rautatiekadun länsiosa sekä kapea Leppäsuonkatu, jonka itäosa on nykyisin pihakatu.
Paikannimi Alkärr on ollut käytössä 1800-luvulta lähtien. Suomenkielinen vastine Leppäsuo virallistettiin vuonna 1928, mutta oli ollut käytössä jo sitä ennen. Vielä 1800-luvun lopulla Leppäsuo oli rakennetun kaupunkialueen äärimmäisellä laidalla. Vuonna 1875 Mårten Gabriel Stenius perusti sinne suuren kauppapuutarhan, joka toimi paikalla vuoteen 1930 saakka. Töölö kaavoitettiin kerrostalovaltaiseksi kaupunkialueeksi jo vuonna 1906, mutta silloin vahvistetussa asemakaavassa oletettiin vielä Leppäsuon kauppapuutarhan jäävän paikalleen.
Kauppapuutarhan alueen reunaan, nykyisen Mechelininkadun varteen rakennettiin 1800-luvun lopulla osittain kolmikerroksinen puinen Leppäsuon perheasuntojen osakeyhtiön talo. Se muutettiin vuonna 1936 lastentarhaksi ja toimi sellaisena vuoteen 1976 saakka, jolloin talo purettiin. Aluetta sivuavan satamaradan varteen valmistui vuonna 1897 ruumishuone. Se poistui käytöstä vuonna 1924 Harjun ruumishuoneen valmistuttua, minkä jälkeen Maria Åkerblom ylläpiti rakennuksessa koira­tarhaa löytö­koiria varten.
Kauppapuutarhan poistuttuakin alue pysyi aina 2000-luvulle saakka suurelta osin rakentamattomana aukkona keskellä muutoin tiiviisti rakennettua kantakaupunkia. Sen pohjois­reunaan rakennettiin kuitenkin vuonna 1947 ylioppilasasuntolaryhmä, Domus Academica, jota on myöhemmin laajennettu lisä­rakennuksilla. Alueella oli lisäksi pitkään kaksi huoltoasemaa sekä Lapinlahdenkadun päässä, Marian sairaalan edustalla joukko kukkakioskeja. Lisäksi alueelle sijoitettiin 1970-luvun lopulla Matka­huollon tavaraterminaali ja linja-autojen pysäköinti­alue.
Leppäsuon itälaitaa sivusi vuodesta 1894 lähtien Helsingin satamarata, joka kulki tällä kohdalla kuilussa useita metrejä ympäröiviä katuja alempana. Se purettiin vuonna 2009, ja sen paikalle on myöhemmin rakennettu kevyen liikenteen väylä, Baana.

Helsinki-sivullemme #14.

Suomi-sivustomme etusivulle

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)