Taka-Töölö (sivu #14):
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 7.6.2020)

Helsinki-sivullemme #15.

Taka-Töölö:

A) (Wikipedia, 2020): Taka-Töölö (ruots. Bortre Tölö) on Helsingin 14. kaupunginosa ja samalla peruspiiri. Taka-Töölö kuuluu Helsingin kantakaupunkiin. Taka-Töölön asukkaista on suomenkielisiä 83 %, ruotsinkielisiä 11 % ja muun kielisiä 6 % (2014). Asuntokannasta yli 90 % on rakennettu ennen 1960-lukua.
Puistoja alueella on 36 hehtaaria ja metsäksi luokiteltua aluetta 15 hehtaaria (lähinnä Rajasaaressa, tiedot 2014). Puistoista suurin on Eläintarha, jonka etelälaidalla on kaupunginpuutarha eli Talvipuutarha. Töölönlahden länsirannalla sijaitsee Hesperian puisto ja Seurasaarenselän äärellä Sibeliuksen puisto, jossa on turistibussien vakiokohteisiin kuuluva Sibelius-monumentti.

Taka-Töölössä sijaitsevat muun muassa Helsingin Olympiastadion ja Suomen Kansallisooppera Töölönlahden rannalla Hesperianpuiston pohjoispuolella. Pääministerin virka-asunto Kesäranta sijaitsee meren rannalla Linnankoskenkadun länsipäässä Meilahden puolella noin sadan metrin päässä Taka-Töölöstä. Mannerheimintien varrelta löytyvät 1972 valmistuneet suuret hotellit Scandic Park ja Crowne Plaza (alun perin Inter-Continental ja Hesperia).

Taka-Töölön alueella on runsaasti urheilukenttiä ja muita mahdollisuuksia liikuntaan ja urheiluun. Esimerkiksi Kisahallissa, Olympiastadionilla, Uimastadionilla, Eläintarhan urheilukentällä, Töölön pallokentällä, Jäähallissa, Ruusulankadun keilahallissa, Soutustadionilla ja viereisissä melontaseuroissa toimii monia paikallisia, alueellisia tai kansallisia liikuntajärjestöjä. Urheiluseuroista tunnettuja ovat mm. HJK (jalkapallo) ja HIFK (jääkiekko, jalkapallo, jääpallo). Myös Töölön Vesa, jonka jääkiekkotoiminnan pohjalta syntyi Jokerit, on lähtöisin alueelta.

Arkkitehtonisesti kiinnostaviin kohteisiin Taka-Töölössä lukeutuu Hilding Ekelundin suunnittelema Töölön kirkko, joka valmistui 1930.
Helsingin Olympiastadionin piirsivät Yrjö Lindegren (vaihe 1934–1938) ja Toivo Jäntti (vaihe 1952). Stadionin kunnostus syntyi 1994 Markku Aallon suunnittelemana. Oopperatalon (Helsinginkatu 58; valmistui 1993) suunnitelmasta vastasi työryhmä Eero Hyvämäki, Kari Piela, Tuula Mäkinen ja Antti Laiho. Viereisen Töölönrannan ravintolan (Helsinginkatu 56; 1996) piirustusten takana olivat Eero Hyvämäki ja Pekka Leskelä. Uudempaa arkkitehtuuria edustavat myös Kesäkatu 2–8:n asuintalot (1998–2000) suunnittelijoinaan Timo Vormala, Susanna Raitanen ja Jukka Linko. Yleisradion päätoimipaikka sijaitsi vuodesta 1968 lähtien osoitteessa Kesäkatu 2, kunnes kaikki sen toiminnot siirtyivät vastavalmistuneeseen Isoon Pajaan Pasilaan maaliskuun alussa 1993.

Terveydenhuoltolaitoksia: Taka-Töölössä sijaitsee Töölön sairaala, jonka erikoisaloina ovat käsikirurgia, neurokirurgia, ortopedia ja traumatologia sekä plastiikkakirurgia. Vuonna 1932 valmistunut sairaalan vanhin osa oli alkuaan Suomen Punaisen Ristin sairaala, jossa aloitti toimintansa myös nykyinen Punaisen Ristin veripalvelu. Rakennuksen suunnittelija oli arkkitehti, professori Jussi Paatela, joka on suunnitellut myös Meilahdessa sijaitsevan Naistenklinikan. Sairaalan yhdeksänkerroksinen torniosa edusti varhaista funktionalismia, vaikka rakennus muuten sisälsikin vielä piirteitä klassismista. Sairaalan päivystyspoliklinikkaa on laitoksen varhaisista vaiheista asti kutsuttu tapaturma-asemaksi. Tapaturma-asema on ympärivuorokautinen päivystyspiste, joka on sairaalan erikoisalojen yhteisyksikkö ja palvelee koko HUS-sairaanhoitopiirin 1,4 miljoonaa asukasta. Töölön tapaturma-asema on HUS-piirin merkittävin onnettomuuspotilaiden vastaanottopiste. Sillä on erityisesti suuronnettomuustilanteissa keskeinen asema HUS-piirin sairaaloiden hälyttäjänä. Poliklinikalla on järjestetty myös päivystyksellinen suu- ja leukasairauksien hoito.
Välskärinkadun ja Mechelininkadun välissä sijaitseva Hesperian sairaala valmistui helmikuussa 1962 Helsingin kaupungin keskusmielisairaalaksi. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Martta ja Ragnar Ypyä. Sairaala remontoitiin perusteellisesti 2000-luvun alussa, ja nykyisin sen päärakennus toimii HYKS Psykiatriakeskuksena. Pohjoisen Hesperiankadun puolella olevissa sivurakennuksissa on lisäksi HYKSin Lasten ja nuorten sairaalan toimintaa. Sairaala-alueella olevat kaksi tornitaloa, jotka tehtiin alun perin sairaalan henkilökunnan asunnoiksi mutta olivat myöhemmin sekä potilas- että toimistokäytössä, päätettiin vuonna 2007 muuttaa tavallisiksi asuinrakennuksiksi.

Sibeliuksenkadun puolella samassa korttelissa kuin HYKS Psykiatriakeskus sijaitsee Kivelän sairaala ja Töölön terveysasema. Kivelän sairaalassa hoidetaan pitkäaikaisesti monisairaita vanhuksia. Taka-Töölössä toimivat lisäksi muun muassa Töölönkadulla sijaitseva Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) pääkaupunkiseudun suurin terveysasema sekä yksityinen sairaala Mehiläinen. Taka-Töölössä Töölönkadun varrella toimi vuonna 1891 perustettu Kammion sairaala, joka purettiin vuonna 1962. Tässä yksityisessä mielisairaalassa oli hoidettavina useita aikanaan tunnettuja henkilöitä.

Linnankoskenkadun ja Lastenlinnantien välissä sijaitsee lastentautien sairaala Lastenlinna. Vuonna 1948 valmistunut rakennus on Kaarlo Borgin, Elsi Borgin, Otto Flodinin ja Olavi Sortan suunnittelema ja on arkkitehtonisesti funktionalismin ja romanttisen tyylin synteesi. Rakennus koostuu korkeasta tornimaisesta, toiselta päädyltään pyöreämuotoisesta sairaalarakennuksesta ja siihen liittyvästä matalasta kaarimaisesta siipirakennuksesta. Rakennuksen julkisivuja on elävöitetty rappaukseen ja tornin ikkunanpuitteisiin reliefeinä tehdyillä koristeellisilla kuvioilla. Kansainvälisen Docomomo-järjestö on valinnut Lastenlinnan suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosten listalle. Lastenlinna on nykyisin hallinnollisesti osa HYKSin Lasten ja nuorten sairaalaa.

Taka-Töölössä Ruusulankatu 10:ssä sijaitsee tukiasuntoja päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Asuntoja on yhteensä 93. Useiden Taka-Töölön asukkaiden mukaan tukiasunnot aiheuttavat häiriötä. Myös Helsingin poliisi vahvistaa, että häiriöt Ruusulankadulla ovat lisääntyneet.

Kadunnimistä: Taka-Töölössä sijaitsee joukko katuja, jotka on nimetty suomalaisten kirjailijoiden ja runoilijoiden mukaan. Näitä ovat Runebergin­katu (Johan Ludvig Runebergin mukaan), Topeliuksenkatu (Zachris Topeliuksen mukaan), Linnankoskenkatu (Johannes Linnankosken mukaan), Päivärinnankatu (Pietari Päivärinnan mukaan), Minna Canthin katu, Mikael Lybeckin katu ja Tavaststjernankatu (Karl August Tavaststjernan mukaan). Aikaisempi Meilahdenkatu nimettiin Eino Leinon Seuran aloitteesta vuonna 1948 Eino Leinon kaduksi. Eino Leinon patsaalle kaavailtiin paikkaa kadun luoteispäästä, johon sitä ei kuitenkaan sittemmin pystytetty.

Mannerheimintien osuus Kansallismuseon kohdalta Taka-Töölön kautta Töölön tulliin oli vuoteen 1942 saakka Turuntie. Espoonkadun nimi muutettiin vuonna 1959 Paasikivenkaduksi presidentti Juho Kusti Paasikiven muistoksi. Paasikivi asui tämän kadun varrella ennen presidenttikauttaan ja viimeiset kuukautensa sen jälkeen. Aikaisempi Kammionkatu (Kammion sairaalan mukaan) nimettiin vuonna 1966 Sibeliuksenkaduksi. Säveltäjä Jean Sibelius asui aikoinaan kadun varrella ja nimeäminen liittyi hänen syntymänsä 100-vuotisjuhlaan. Kadun länsipäässä sijaitseva Sibeliuksenpuisto, jonka aikaisempi epävirallinen nimi oli Taivallahdenpuisto, nimettiin Sibeliuksen 80-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1945. Puisto sijaitsee entisten Bråvalla-, Miramar- ja Kinnekulle-nimisten huviloiden tonteilla. Ruusankadun ja Ruusulankadun nimien taustalla on näillä tienoilla sijainnut Rosavillan huvila. Aiempi Lepolankatu, joka oli nimetty Lepolan huvilan mukaan, nimettiin vuonna 1954 Kajanuksenkaduksi säveltäjä ja kapellimestari Robert Kajanuksen muistoksi.

Olympiastadionin ja kaupunginpuutarhan välissä kulkeva Hammarskjöldintie on nimetty vuonna 1962 Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Dag Hammarskjöldin mukaan. Ruotsalainen Hammarskjöld toimi YK:n pääsihteerinä vuodesta 1953 ja sai surmansa selvittämättömäksi jääneessä lento-onnettomuudessa Kongossaselvennä syyskuussa 1961. Hammarskjöld vieraili Suomessa vuonna 1956.

Alueen rajat: Taka- ja Etu-Töölön välinen raja kulkee Pohjoista Hesperiankatua pitkin. Lännessä Taka-Töölön raja kulkee Seurasaarenselällä Rajasaaren takana. Pohjoisraja menee pääministerin virka-asunnon Kesärannan eteläpuolelta ja jatkuu Stenbäckinkatua ja Reijolankatua seuraten edelleen Nordenskiöldinkadulle. Idässä Taka-Töölö jatkuu rataan saakka, joskin Helsinginkadun eteläpuolella kaupunginosien raja kulkee keskellä Töölönlahtea.

B) Hesperianpuisto:

Töölönlahden rantapuistossa (Hesperianpuistoa) pelattiin 1980-luvun alkupuolella ankarat shakkiottelut 'puistoshakkilaudalla' - kuvattu 3.6.1982 (S&J). Tämän ottelun pelaajien kehonkieli kertoi heidän kiistatta kuuluneen reviirinsä kärkihierarkiaan - peli päättyi remissiin eli tasapeliin. Myöhemmin paikalla käydessäni shakkialue on välillä ollut jo täysin hungingolla ja välillä taas käyttökuntoon elvytettynä (2006). Nykytilaa en tiedä.

C) Taka-Töölön seutuvilla:


Helsingin Sanomat julkaisi 20.3.2013 tämän kuvan Mannerheimintien varrella (Mannerheimintie 118) sijaitsevasta rakennuksesta, jossa 1950-luvulla toimivat Ravintola Töölöntulli ja elokuvateatteri Sininen kuu. Kuva mainitaan olevan peräisin Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkistosta.


Töölön sairaala (= Punaisen Ristin sairaala):

Maija Leppäniemi lähetti (20.4.2013) tämän postikortikuvan Töölön sairaalasta (Punaisen Ristin sairaala).

(Wikipedia, 2013): Töölön sairaala on Helsingissä Töölön kaupunginosassa sijaitseva HYKS:iin kuuluva sairaala. Sinne on sijoitettu plastiikkakirurgian, ortopedian, käsikirurgian ja neurokirurgian erikoisalat. Sairaalassa on ympäri vuorokauden auki oleva tapaturma-asema, jonne tuodaan traumapotilaita pääkaupunkiseudun alueelta. Tapaturma-asemalle tullaan aina lähetteellä. Tapaturma-asemalla hoidetaan vuosittain noin 18 000 potilasta. Töölön sairaalassa on myös toinen Suomen kahdesta vakavien palovammojen hoitopaikoista. Lisäksi sairaalassa on Huuli-suulakihalkiokeskus HUSUKE, jonne on järjestetty huuli- ja suulakihalkiopotilaiden tutkimukset ja korjaukset. Töölön sairaalassa on oma röntgen ja laboratorio.
Sairaala valmistui 1932 Suomen Punaisen Ristin sairaalana arkkitehti Jussi Paatelan piirustusten mukaan. Arkkitehtonisesti rakennus edustaa klassismin siirtymävaihetta funktionalismiin ja siinä on paljon yhtäläisyyksiä mm. Paatelan toiseen samanaikaiseen sairaalatyöhön, Naistenklinikkaan. Talvi- ja jatkosodan aikana SPR:n sairaala toimi Helsingin väestönsuojelun sairaala-asemana ja Sotasairaala 54 muodostettiin sen ympärille (talvisodassa nimityksenä oli Punaisen Ristin Sotasairaala, PR.SotaS.). HYKS:n perustamisen myötä sairaala siirtyi sen osaksi 1958.
Nykyisen neurokirurgian klinikan, poliklinikan ja tapaturma-aseman käsittävä laajennusosa valmistui 1959. Laajennusosan valmistuttua sisäänkäynti siirtyi nykyiselle paikalleen, aiemman sisäänkäynnin sijaittua alueen halki kulkeneen Punaisen Ristin kujan varrella. Jo alusta alkaen sairaalan keskeinen funktio oli tapaturmapotilaiden hoidossa. Vuoteen 1960 sairaala toimi kuitenkin yleiskirurgisena hoitopaikkana. Tämän jälkeen sairaalan tiloissa aloittivat toimintansa HYKS:n I ja V kirurgian klinikka, erikoisaloinaan ortopedia ja traumatologia ja neurokirurgia.
Suomen Punaisen Ristin sairaalan ensimmäiseksi ylilääkäriksi valittiin professori Richard Faltinin kieltäydyttyä dosentti Simo Brofeldt. Brofeldtin kuoltua nimitettiin 1943 ylilääkäriksi dosentti Aarno Snellman.
Töölön sairaalaa voidaan pitää suomalaisen neurokirurgian kehtona. 1930-luvulla silloinen alilääkäri Aarno Snellman (sittemmin neurokirurgian professori) perehtyi neurokirurgiaan Tukholmassa Herbert Olivecronan oppilaana ja 1936 avattiin maan ensimmäinen neurokirurginen osasto osana SPR:n sairaalaa. Neurokirurgisen osaston toiminta kehittyi pitkälti sodissa kallo-aivovammoista saadun huomattavan kokemuksen myötä. Sotasairaala 54:ssä hoidettiin keskitetysti vaikeimmat neurokirurgiset tapaukset (aivovammat, selkäydinvammat, vaikeat hermovammat). Neurokirurgian klinikan yhteydessä aloitti myös maan ensimmäinen teho-osasto 1959.


Töölön kirkko:

Fred Runebergin kuvaamana Töölön kirkko (kuva kirjasta Asuuko neiti Töölössä - Teos, 2004).

(Wikipedia, 2014): Töölön kirkko on Kangasniemellä syntyneen arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema, 1920-luvun klassismia edustava tiilinen kirkkorakennus Helsingin Taka-Töölön kaupunginosassa. Kirkon osoite on Topeliuksenkatu 4. Arkkitehdin Ragnar-veli oli tunnettu taidemaalari.
Kirkkorakennuksen muoto noudattaa paljolti vuonna 1927 järjestetyn arkkitehtikilpailun voittanutta suunnitelmaa. Kilpailun jälkeen ehdotusta muokattiin. Esimerkiksi rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitseva 400 hengen kirkkosali jäi pienemmäksi kuin Ekelundin alun perin hahmottelema 700 hengen sali. Rakennus vihittiin käyttöön 13. huhtikuuta 1930.
Töölön kirkosta tuli seurakuntansa pääkirkko vasta runsas vuosikymmen valmistumisensa jälkeen; alun perin rakennus toimi seurakuntasalina. Kun Töölöstä muodostettiin 1941 oma evankelis-luterilainen seurakunta, rakennuksen pääkäyttötarkotus muutettiin kirkoksi.
Kirkon alttaritaulu on jäänyt keskeneräiseksi, koska tätä öljyvärimaalausta Iankaikkinen elämä maalannut taiteilija Henry Eriksson kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1930. Vihkikappelin Viinipuu-seinämaalaus, kastekappelin Jeesuksen kaste -seinämaalaus ja ala-aulan kaarisyvennyksen Mooses ja palava pensas -maalaus ovat taidemaalari Paavo Leinosen käsialaa. Kirkon 26-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan Urkutehdas. Muusikko Petri Walli kuoli 28. kesäkuuta 1995 hypättyään Töölön kirkon tornista.
Töölön kirkko on suljettu peruskorjauksen takia jouluun 2014 saakka. Töölön kirkon kellarin kerhohuone Pärinäpirtti eli Päris on ollut monien kerhojen kokoontumispaikka. Muun muassa kappalainen Ilmo Launis veti siellä askartelu- ja tekniikkakerhoja.

Hinding Ekelundin piirtämä Töölön kirkko vanhassa kuvapostikortissa.


Näköala Töölönlahdelle päin, taustalla on Medican lääketehdas (piippu). Kuvaaja: Alexander Savialoff Alexander (1920-29), Museovirasto - Musketti (CC BY 4.0). Kerrostalot taustalla Töölönkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun kulmakorttelissa.

Töölönkatu 26. Westerlundin karamellitehdas, myöhemmin Medican lääketehdas. Arkkitehti Josef Stenbäck ja laajennusoasan arkkitehti K.G. Grahn, 1800–1900-luvun vaihde. Talo purettu 1970-luvun alussa. Käyttölisenssi CC BY-SA 4.0. * Helsingin Kaupunginmuseo. Kuvaaja ja ajankohta ei tiedossa.

Nykyisen Mannerheimintien varrelta ennen vanhaan:

D) Kuvattu 1930-luvulla (Foto Roos): Töölönkatu 21 - Turuntie 46-50 (nyk. Mannerheimintie 46-50). Taustalla Töölönlahti. Etualalla nk. Töölön kasakkakasarmi ja vas. sotilasapteekin talo (Kivelänkadun ja Mannerheimintie 48-50:n kulmassa, 1939 - 1969 Töölön sivukirjasto, purettu 1969) (nykyisin tontilla vuonna 1972 rakennettu hotelli Scandic Continential). Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 3.0).

(JF, 2020): "50-luvulla noista puutaloista oli suuri osa jo purettu. Vai liekö sota vienyt? Tuli tilaa varastoida puistojen penkkejä talveksi ja liukumäkiä kesäksi. Töölöntorin puolella tuli tilaa pakettiauto- ja kuorma-autopirssille. Sitä kautta pääsi oikaisemaan kirjastolle Töölönkadulta.

6.

Selventävä karttaosa kohdealueelle (Google Maps).

Suomen Kansallisooppera ja -baletti (rakennus valmistui 1993):

E) Suomen Kansallisooppera ja -baletti talo Töölönlahdelta kuvattuna. Nimimerkki Paasikivi kuvasi kesällä 2016 (Wikipedia, CC BY-SA 4.0).

(Wikipedia, 2020): Suomen kansallisooppera ja -baletti Helsingissä on Suomen ainoa ammattimainen oopperatalo. Kansallisoopperassa esitetään oopperoita ja baletteja sekä konsertteja. Kansallisoopperalla on oma ammattilaisorkesteri, Suomen kansallisoopperan orkesteri, jossa on 111 oopperamuusikkoa. Kansallisoopperan 50-jäseninen kuoro on Suomen ainoa päätoiminen ammattikuoro. Oopperassa toimii myös 50 laulajan lapsikuoro. Oopperasolisteista 8 on vakinaisia ja lisäksi käytetään vierailijoita. Suomen kansallisbaletissa on hieman alle 80 tanssijaa. Vuonna 2016 Kansallisoopperassa toimi kuukausipalkkaisesti 538 työntekijää.

Kansallisooppera ja -baletti toimii vuonna 1993 valmistuneessa oopperatalossa, joka sijaitsee Hesperian puiston pohjoisreunassa, Mannerheimintien ja Helsinginkadun risteyksessä lähellä Töölönlahtea. Sen takana Töölönlahden puolella oleva kadunpätkä on Oopperan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi nimetty Oopperankujaksi.

Suomalainen Ooppera: Kansallisoopperan rakennus on nykyisin jälleen nimeltään Aleksanterin teatteri. Ooppera toimi siinä vuosina 1919–1993. Uuden oopperatalon suunnittelu alkoi jo 1970-luvulla. Rakennustyöt alkoivat Töölönlahdella entisen Töölön sokeri­tehtaan paikalla vuonna 1987 ja sitä rakennettiin kuusi vuotta. Rakennuskulut olivat yhteensä noin 780 miljoonaa markkaa. Alfons Almi osallitui oopperatalon harjannostajaisiin vielä vuonna 1990, mutta hän kuoli vuonna 1991 ennen oopperatalon valmistumista. Suomen ensimmäinen oopperatalo avattiin 30. marraskuuta 1993, ja sen vihki käyttöön kulttuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa. Juhlanäytäntönä oli Aulis Sallisen oopperan Kullervo Suomen-ensi-ilta.


Töölön sokeritehdas:

Töölön sokeritehdas vuonna 1930, nyk. Mannerheimintie 15. Kuva: Sääski Oy (Helsingin kaupunginmuseo * CC BY 4.0). Vasemmassa alanurkassa Tölö Järnhandel.

(Wikipedia, 2020): Töölön sokeritehdas oli Helsingin Töölössä, nykyisen ooppera­talon paikkeilla vuosina 1822–1965 toiminut sokeritehdas.
Tehtaan vaiheet ja omistajat: Sokerin valmistuksen Helsingissä aloitti Bernhard Manecke vuonna 1806 myöhemmin Kiseleffin talona tunnetussa rakennuksessa nykyisten Aleksanterin- ja Unionin­katujen kulmassa. Vuonna 1812 tehtaan osti venäläis­syntyinen Feodor Kiseleff. Keskellä kaupunkia, aivan Senaatintorin kulmalla sijainnut teollisuus­rakennus kävi ajan mittaan ahtaaksi ja alettiin pelätä palovaaraa. Kun lisäksi tehtaan valitettiin levittävän ikäviä hajuja, se siirrettiin vuonna 1823 Töölöön Turkuun johtaneen maantien ja Töölönlahden väliselle alueelle, joka silloin oli vielä selvästi kaupungin ulko­puolella.

Feodor Kiseleffin kuoltua tehdasta ylläpitivät hänen perillisensä, kunnes he vuonna 1860 myivät sen varta vasten perustetulle osakeyhtiölle. Vuonna 1918 tehdas yhdistettiin silloin perustettuun Suomen Sokeri Osakeyhtiöön. Vuosina 1839–1859 Töölön sokeritehdas oli ainoa Suomessa toiminut sokeritehdas. Töölön sokeri­tehtaalla puhdistettiin muun muassa Kuubasta, Brasiliasta ja Jaavalta tuotua raakasokeria. Alun perin siitä valmistettiin toppasokeria, 1800-luvun lopulta lähtien myös palasokeria.

Sokeritehtaan tontti ja rakennukset: Sokeri­tehtaan tontti rajoittui etelässä Hesperian puistoon, lännessä Mannerheimin­tiehen ja pohjoisessa nykyiseen Helsinginkatuun. Idässä tontti ulottui alun perin Töölön­lahden rantaan saakka, mutta vuonna 1938 sen rannan puoleisesta reunasta lohkaistiin maa­kaistale rantaa pitkin kulkevaa, Hakasalmen huvilan tienoilta lahden pohjoisrannalle saakka ulottuvaa jalan­kulku- ja pyörä­tietä varten.
Ennen sokeri­tehdasta paikalla oli ollut Kiseleffin huvila ja tiiliruukki. Tienoolla oli ollut teollisuutta jo 1600-luvulta saakka, ja tiilten ohella siellä oli tuotettu puutavaraa.
Sokeritehtaan ensimmäisen, vuonna 1823 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Carl Ludvig Engel. Myöhemmin alueelle rakennettiin toistakymmentä muutakin rakennusta, joiden suunnittelijoina toimivat eri aikoina Theodor Höijer, Waldemar Aspelin, Runar Finnilä, Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman. Varsinaisten teollisuusrakennusten lisäksi sinne rakennettiin varastorakennuksia sekä myös asuintaloja, joissa oli työsuhdeasuntoja sekä johtajille että työläisille. Asuin­rakennuksista huomattavin oli Waldemar Aspelinin suunnittelema jugendtyylinen työläisten asuinrakennus kulmatorneineen. Lähes kaikki tehtaan työntekijät asuivat alueella.

Vuonna 1952 alueen reunaan, Mannerheimin­tien varteen valmistui Hugo Harmian ja Woldemar Baeckmanin suunnittelema Suomen Sokerin puna­tiilinen pääkonttori­rakennus, joka ainoana sokeritehtaan aikaisista rakennuksista on alueella vielä jäljellä. Sen edustalle pystytettiin vuonna 1956 Viljo Savi­kurjen veistos Sokerityttö. Nykyisin siinä toimii Soprano Oyj:n pääkonttori ja Töölönlahden koulutuskampus. Rakennuksen ulkoseinässä on vuonna 1997 paljastettu reliefillä varustettu muistolaatta, jossa kerrotaan suomeksi ja viroksi Viron varapääministerin Jüri Vilmsin kuolleen sokeritehtaan alueella 13. huhtikuuta 1918. Perinteisen käsityksen mukaan saksalaiset olisivat teloittaneet Vilmsin sokeritehtaalla Helsingin valtauksen yhteydessä. Historiantutkija Seppo Zetterberg on myöhemmin kyseenalaistanut tämän käsityksen.

Vuodesta 1901 lähtien alueelle johti pistoraide Töölönlahden eteläpuolella sijainneelta ratapihalta. Tämä Töölön sokeritehtaan rautatie oli alun perin kapea­raiteinen, mutta muutettiin vuonna 1955 leveä­raiteiseksi.

Tehtaan purkaminen ja alueen myöhemmät vaiheet: Töölön sokeritehdas lopetti toimintansa vuonna 1965, jolloin Suomen Sokerin uusi Kantvikin sokeritehdas aloitti toimintansa Kirkko­nummella. Alue siirtyi kaupungin haltuun, ja jo samana vuonna sieltä purettiin kaikki muut rakennukset paitsi vuonna 1952 valmistunut pääkonttori.
Alvar Aallon laatiman Helsingin keskustasuunnitelman mukaan aivan Töölönlahden rantaan, myös entiselle sokeritehtaan alueelle, olisi rakennettu rivi kulttuurirakennuksia. Suunnitelmaa ei koskaan sellaisenaan toteutettu, mutta Suomen kansallisoopperan uusi rakennus päätettiin sijoittaa alueelle, ei kuitenkaan kiinni rantaan. Pitkähkön kiistelyn jälkeen uutta oopperataloa alettiin rakentaa vasta vuonna 1986, ja se valmistui 1993. Sitä ennen, jo vuonna 1972, oopperan ja Suomen Sokerin pääkonttorin väliin oli rakennettu Sakkaroosi-niminen, alkujaan vakuutusyhtiö Pohjalle kuulunut toimistotalo. Oopperatalon valmistuessa sen eteläpuolelle jäänyt, pitkään tyhjillään ollut tontin osa taas liitettiin osaksi Hesperian puistoa. Vuonna 1952 valmistuneen Suomen Sokerin entisen pääkonttorin lisäksi sokeritehtaasta on jäljellä vain osa rantatien puoleista tiilimuuria.

Töölön sokeritehdas vuonna 1962, Mannerheimintie 15. Kuva: Pertti Jenytin (Wikipedia, public domain).

Töölön sokeritehtaan radan lavettivaunu ja veturi. Lavettivaunu oli avotasoinen tavaravaunu, jonka päälle saatettiin ottaa sellaisenaan esim. normaaliraideleveyksille tehtyjä tavaravaunuja ilman hankalia tavaroiden purkuja ja lastauksia. Kuva on Resiina-lehden vuoden 1983 numerosta 3 (T-P.Langen kokoelma).
Töölön sokeritehdas oli anonut rautatiehallitukselta jo vuonna 1897 normaalin sivuraiteen rakentamista Helsingin tavararatapihalta tehtaalle. Tarvittavien jyrkkien kaarteiden takia oli katsottu, että normaalileveydellä tehty rata olisi ollut hankala toteuttaa, siksi päätettiin tehdä kapearaiteinen rata, jossa käytössä oli lavettivaunuja isompien kuormien kuljetukseen. Tehtaan johtomiehiin kuulunut Anton E. Alfthan oli Saksassa nähnyt lavettivaunuja tehdasratakäytössä ja niin vuonna 1901 valmistuneelle Töölön sokeritehtaalle hankittiin kapearaiteiselle radalle lavettivaunut. Päivittäin radalla kulki n. 70 vaunukuormaa (raideleveys 100cm ja radan pituus yksi kilometri). Tehtaalla oli käytössä kaikkiaan kymmenen lavettivaunua - viisi oli kahdeksan metriä pitkiä ja viisi oli yhdeksänmetrisiä (ruuvijarrut).
Töölön lavettivaunuissa ei ollut keskuspuskimia, kuten yleensä kapearaiteisissa vaunuissa, vaan vaunun kummassakin päässä oli kaksi kiinteää puskinlevyä. Junanopeudet olivat vaatimattomia - vain 4-5 km tunnissa. Lavettivaunut oli valmistanut Aktiebolaget Sankvikens skeppsdocka Helsingissä.

Töölön Sokeritehtaan räjäytys vuonna 1966. Kuva: Lehtikuva (Uusi Suomi) (Helsingin kaupunginmuseo * CC BY 4.0).

Töölön Sibeliuksen puisto :

F) Presidentti Urho Kekkonen ja taiteilija Eila Hiltunen Sibelius-monumentin paljastustilaisuudessa (7.9.1967). Kuva: Aarne Tynnilä / Pietinen Mainosvalokuvaamo - Wikipedia (public domain).

(Wikipedia, 2020): Sibelius-monumentti on Eila Hiltusen tekemä haponkestävästä teräksestä valmistettu veistos Helsingin Töölössä Sibeliuksen puistossa. Veistos painaa 24 tonnia, ja siinä on yli 600 putkea. Monumentti on 8,5 metriä korkea, 10,5 metriä pitkä ja 6,5 metriä syvä. Se on Helsingin suosituimpia veistoksia ja tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä. Abstrakti teos nähdään usein urkupillistönä. Sen katsotaan kuvaavan hyvin Jean Sibeliuksen suurimuotoista sinfonista musiikkia, mutta silti siitä voi erottaa myös pieniä yksityiskohtia. Katsoja voi kulkea teoksen sisällä ja synnyttää kaikuja ja ääniä sen onkaloissa. Veistos yhdistyy kauempaa katsottaessa ympäröivien puiden ja kallioiden muotoihin.

Syntytausta: Joulukuussa 1957 perustettu Sibelius-seura julkisti vuonna 1961 valtakunnallisen kilpailun Sibelius-monumentin suunnittelemiseksi. Tavoitteena oli, että työ olisi voitu paljastaa Sibeliuksen syntymän satavuotisjuhlavuoden kuluessa vuonna 1965. Patsas valmistui kuitenkin vasta vuonna 1967. Suurin osa hankkeen rahoituksesta saatiin seuran järjestämän laajan kansalaiskeräyksen avulla, mutta myös valtion tuki oli merkittävä.

Toivo Jaatinen voitti Säveltäjämestari-luonnoksellaan monumenttikilpailun. Tuota teosta ei kuitenkaan toteutettu, sillä kaksi kuukautta myöhemmin palkintolautakunnan puheenjohtaja professori L. A. Puntila soitti jälleen Jaatiselle ja kertoi, ettei hänen voittajatyötään toteuteta. Kesän 1961 veistoskilpailuun oli osallistunut kaikkiaan 50 kipsiluonnosta. Viiden palkitun teoksen kesken järjestettiin jatkokehittelykierros, jossa päädyttiin Eila Hiltusen Credo-ehdotuksen jatkokehitelmään. Kilpailun jatkokierroksen voitti Eila Hiltunen ehdotuksellaan Passio Musicae.

Kilpailun saama julkisuus oli valtava aikana, jolloin abstraktia ja esittävää taidetta oli tapana asetella vastakkain. Kohun seurauksena Hiltunen lisäsi teokseen Sibeliuksen kasvoreliefin, joka sijaitsee varsinaisen monumentin vieressä kallion päällä. 7. syyskuuta 1967, jolloin monumentti paljastettiin, Ilta-Sanomat kirjoitti otsikolla "Kallis, kiistelty Sibelius-monumentti": "Tänään paljastetaan Sibeliuspuistossa kuvanveistäjä Eila Hiltusen luomus, jota tänään kutsutaan monumentiksi – muutama vuosi sitten sitä pidettiin peltihäkkyränä tai epämuodostuneena urkupillistönä." Lehti tunnusti teoksen upeuden ja ennusti, että monumentista tulisi "ainutlaatuinen matkailunähtävyys, jonka arvon ainakin Helsingin kaupunki voi vielä laskea rahassa".

Eila Hiltunen kertoi itse myöhemmin, että monumentin ympärillä pyörinyt kohu oli hänelle henkisesti erittäin raskas kokemus. Hiltusen luonnos julistettiin monelta taholta huijaukseksi, kansalliseksi skandaaliksi sekä Sibeliuksen ja isänmaan häpäisyksi. Hiltusen kotiin tulvi haukkumakirjeitä ja -kortteja, joita olivat kirjoittaneet monet arvovaltaisetkin henkilöt. Lisäksi teoksen neljä vuotta kestänyt hitsaaminen hatarassa, talvisin pakkaselle menevässä parakissa oli taiteilijalle ankara fyysinen koettelemus. Hitsauskaasujen hengittäminen aiheutti hänelle kroonisen keuhkoputkentulehduksen. Taiteilijalle luvatun palkkion maksamisessakin oli ongelmia. Veistoskilpailun järjestänyt Sibelius-seura sijoitti kansalaiskeräyksen tuoton osakkeisiin, joiden arvo romahti. Hiltusen palkkiota leikattiin sillä tekosyyllä, että teos oli "epäpopulääri". Monumentin paljastustilaisuudessa presidentti Urho Kekkonen ja muut kutsuvieraat sekä sitä television välityksellä seuranneet katsojat näkivät avoimesti itkevän taiteilijan.

Vuonna 1979 Hiltunen kirjoitti: ”Teokseen liittyvät luomisen tuskat, vastustus, vaikeat työolosuhteet ja nuiva vastaanotto ovat jättäneet niin kipeän kohdan mieleeni, että mikään jälkeenpäin tuleva ylistys, ulkomailta tuleva palkinto tai kunnianosoitus tai valtionpäämiesten huomio – – ei ole pystynyt pyyhkimään mielestäni näitä ikäviä kokemuksia.” Kun Hiltunen vuonna 2000 vastaanotti hänelle myönnetyn taiteen Suomi-palkinnon, hän totesi Helsingin Sanomien haastattelussa jääneensä kotimaassa paitsioon, vaikka hän oli saanut runsaasti tunnustusta ulkomailta: ”Suomalaisessa miesvaltaisessa ammattikunnassani oli vaikeata kohdata nuori nainen, josta oli tullut maailmankuulu.”

Sibelius-monumentti on nykyisin yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä. Sitä käy katsomassa vuosittain noin puoli miljoonaa kävijää.

Sibeliuksen monumentti 1980-luvulla, postikortti - tarkemmat tiedot puuttuvat.

Helsingin Olympiastadion:

G) Tämä postikorttikuva (Paletti 2466/15) on peräisin Seppo Turkin kokoelmista - Vesa Häkkinen välitti käyttöömme huhtikuussa 2013 - kiitos. Kortti postileimattu 28.3.2000.

(Wikipedia, 2013): Helsingin olympiastadion on Suomen suurin urheiluareena. Stadion sijaitsee Helsingin Töölössä, parin kilometrin päässä ydinkeskustasta. Se edustaa tyylisuunnaltaan funktionalismia. Urheilutapahtumien lisäksi siellä pidetään kesäisin konsertteja. Se oli vuoden 1952 kesäolympialaisten keskuspaikka. Valmistumisen jälkeen stadionia on laajennettu moneen otteeseen.
Stadionin tornin korkeus on 72 metriä. Stadionrakennuksen pituus on 243 metriä ja suurin leveys 159 metriä. Stadionilla on nykyisin 40 600 istumapaikkaa, joista noin 15 000 katettuja.
Stadionilla on järjestetty useiden lajien kilpailuja. Vuoden 1952 olympiakisojen jälkeen siellä on pidetty yleisurheilussa kahdet maailmanmestaruuskisat (1983 ja 2005) ja kolmet Euroopan mestaruuskisat (1971, 1994 ja 2012). Stadion on myös perinteisen joka toinen vuosi Ruotsia vastaan käytävän yleisurheilumaaottelun tapahtumapaikka. Lisäksi stadionilla on pelattu jääpallon MM-kisat 1957 ja miesten pikaluistelun MM-kisat vuosina 1948 ja 1958.
Jalkapallossa olympiastadionilla on pelattu vuosien varrella niin Suomen sarjapelejä kuin Suomen cupiakin. Stadion on myös Suomen jalkapallomaajoukkueen kotikenttä.
Olympiastadionin kohtalosta on alettu keskustella 2000-luvulla, ja yhtenä vaihtoehtona on ollut sen purkaminen kokonaan ja uuden urheiluareenan rakentaminen. Toisaalta sille voitaisiin tehdä perusteellinen, joskin kallis, rakenteita uudistava remontti tai halpa, lähinnä pintaehostusta sisältävä kunnostus. Esimerkiksi Kansainvälisen jalkapalloliiton uudemmat vaatimukset edellyttäisivät kenttäalueen laajentamista nykyisten juoksuratojen päälle. Uudistamisessa pitää lisäksi ottaa huomioon se, että stadion on Museoviraston suojelukohde.
Peruskorjaus on merkitty Kataisen hallitusohjelmaan, ja korjaus on arvioitu tehtävän 2018–2020. Korjaustarpeita ovat muun muassa kaikkien katsomoiden kattaminen, infrastruktuurin peruskorjaaminen ja sisustuksen uusiminen. Uusia tiloja rakennettaisiin maan alle. Suunnitelmana on, että stadion pysyisi käytössä koko työn ajan.[1] Toukokuussa 2012 Suomen valtio ilmoitti osallistuvansa Olympiastadionin remonttiin.
Yksi käännekohta olympiastadionin historiassa oli 11. joulukuuta 1927, jolloin Helsingin kaupunki ja useat liikuntajärjestöt perustivat Stadion-säätiön. Tarkoituksena oli saada Helsinkiin urheilustadion, joka voisi toimia kesäolympialaisten pääareenana. Säätiötä johti vuoteen 1977 Erik von Frenckell. Stadionin suunnittelemisesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jonkaa voittivat arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti puhdaslinjaisella funktionalistisella ehdotuksellaan. Sen työnimi oli "1500".
Olympiastadionin rakennustyöt alkoivat 12. helmikuuta 1934, ja se vihittiin käyttöön 12. kesäkuuta 1938. Samana vuonna Taisto Mäki juoksi stadionin ensimmäisen maailmanennätyksen alittamalla 10 000 metrillä puolen tunnin haamurajan. Areenaa alettiin pian laajentaa, koska vuoden 1940 olympiakisat oli tarkoitus järjestää Helsingissä.
Talvisodan syttymisen vuoksi vuoden 1940 olympiakisoja ei voitu pitää, mutta stadionilla käytiin 1940 kaatuneiden muistokilpailut sekä kolmoisyleisurheilumaaottelu Suomen, Ruotsin ja Saksan kesken. Vuonna 1941 stadionia käytettiin ensimmäisen kerran talviurheiluun, kun Suomi kohtasi Ruotsin jääpallo-ottelussa. Siipirakennukseen sijoitettu Suomen Urheilumuseo avasi ovensa 1943.
XV olympiakisat järjestettiin 1952 Helsingissä. Helsingin oikeus järjestää kisat varmistui vuonna 1947. Kisoihin osallistui 4 925 urheilijaa 69 maasta, mukaan lukien Neuvostoliitto ensimmäistä kertaa ja Saksa ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen. 17 urheilulajissa järjestettiin yhteensä 149 kilpailua. Olympiasoihdun sytyttivät juoksijasankarit Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen. Kisat avasi virallisesti presidentti Juho Kusti Paasikivi.
Avajaisten ja päättäjäisten lisäksi olympiastadionilla kilpailtiin yleisurheilussa, kenttäratsastuksessa ja käytiin useita olympialaisten jalkapallo-otteluja mm. Unkari-Jugoslavia - loppuottelu. Stadionin yleisökapasiteetti oli laajimmillaan juuri olympialaisten aikaan, jolloin katsojapaikkoja oli väliaikaisesti yli 70 000.

Kuvasin Helsingin Olympiastadionin Pallokentän puolelta keväällä 1967.


Helsingin Olympiastadion kelpasi olympiavuonna 1952 muotikuvien taustaksi. Molemmat kuvat kirjasta 'Hyvä Suomi 1952! (Amanita, 2012).

Se historiallisin hetki Helsingin Olympiastadionilla: 1952 - Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen - lisenssi, OK.

Alkamassa jalkapallomaaottelu Suomi-Portugali Helsingin Olympiastadionilla 6.9.2006 - kuvasi nimimerkki 'Lumijaguaari' - lisenssi, OK.

Nimimerkki 'Joni' kuvasi Helsingin Olympiastadionin tornin vuonna 2004 - lisenssi, OK. Suorastaan huokuu funkkista.

Helsingin Messuhalli (nykyisin nimenä Töölön Kisahalli)::

H) Kuvasin Messuhallin keväällä 1967. Messuravintola mainosti jokailtaisia tansseja - ratikat viereisellä Mannerheimintiellä. Olin tuolloin 13-vuotias.

Kuvasin Messuhallin samalla kertaa keväällä 1967 myös Stadionin tornista.

Mielenkiintoinen verrokkikuva edelliseen ~ nimimerkki Joonas kuvasi Messuhallin (Töölön Kisahallin) Stadionin tornista elokuussa 2004 - lisenssi OK.

(Wikipedia, joulukuu 2013): Töölön kisahalli, entinen Messuhalli, on urheiluhalli Helsingin Töölössä. Se sijaitsee Olympiastadionin, Oopperan, Helsingin jäähallin, Sonera-stadionin ja Töölön pallokentän lähistöllä. Halliin on sisäänkäynnit Mannerheimintieltä ja Paavo Nurmen kujalta. Rakennus valmistui vuonna 1935 ja oli alun perin nimeltään Messuhalli. Sen rakennutti Suomen Messut Osuuskunta messu- ja näyttelytiloiksi. Vuonna 1950 sen pohjoispuolelle valmistui lisärakennus, josta käytettiin nimeä B-Messuhalli tai Pikku-Messuhalli. Vuonna 1962 rakennettiin viereisen aukion, nykyisen Mäntymäenkentän, toiseen reunaan lisätiloiksi väliaikaisella luvalla vielä aaltopeltihalli, josta käytettiin nimeä C-messuhalli eli Kansojen halli. Se purettiin vuonna 1975.
Messuhalleja käytettiin myös urheilukilpailuissa ja konserteissa. Vuoden 1952 olympialaisissa siellä pidettiin voimistelu-, paini-, nyrkkeily- ja painonnostokilpailut sekä koripallon loppuottelut. A-Messuhallissa ovat konsertoineet mm. The Beach Boys, Deep Purple, Paul McCartney & Wings, Slade, Gary Glitter ja Uriah Heep.
Kun Itä-Pasilaan vuonna 1975 valmistui uusi Messukeskus, vanha Messuhalli siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen ja sai nykyisen nimensä. Kisahallilla voi harjoittaa monia liikuntamuotoja. Siellä on kuntosali, koripallokenttä, lentopallo- ja sulkapallokenttiä, pingispöytiä, permanto, volttirata, nyrkkeilysäkkejä, painimatto ja miekkailualueita sekä mahdollisuudet telinevoimisteluun. Helsinkiläisistä urheiluseuroista muun muassa koripalloseuraTorpan Pojat pelaa ottelunsa Töölön kisahallissa. Kisahallissa toimivat myös miekkailuseurat Miekka-Miehet, Ylioppilasmiekkailijat ja HABDA. Telinevoimisteluseuroista Kieppi, Suomen Taitovoimistelu Klubi? ja Alppilan Salamat toimivat aktiivisesti Kisahallissa. Cheerleaderit ovat myös yksi kisahallin suurimpia käyttäjäryhmiä. Rakennuksen pohjoispäässä Paavo Nurmen kujan puolella on päihtyneiden selviämisasema. Messuhallin eteläpäässä olleessa ravintolassa oli ulospäin näkyvä 20 neliömetrin kokoinen moniosainen lasimaalaus. Sen maalasi Eino Kauria noin 1946 tai 1947. Se siirrettiin 1980-luvulla Tampereelle ravintola Tillikkaan. Molemmat ravintolat omisti Yhtyneet Ravintolat Oy, joka katsoi että Tillikan remontin yhteydessä se sopisi hyvin sinne. Osa laseista varastoitiin ja vain osa tuli ravintolaan.


Hippodrom * Huvimessut Tivoli * Mannerheimintie 17 n. 1949. Suunnittelija K. A. Andersson, valmistui 1910. Ragnar Nyberg / Helsingin kaupunginmuseo. Messuhalli B valmistui tälle paikalle v. 1950.

Helsingin ensimmäinen jäähalli Nordenskjöldinkadulla (HIFK):

I) Kari Hakli kuvasi v. 1972 tulvan Nordenskiöldinkadulla jäähallin (HIFK) edustalla.

Tämän kirjoittaja tuli kuvatuksi 13-vuotiaana Nordenskiöldinkadun jäähallin edustalla keväällä 1967.

Pallokentän alue * uusi jalkapallostadion:

J) HJK-FC Inter käynnissä silloisella Finnair Stadionilla 3.8.2006 (S&J) - sittemmin Sonera Stadion.

Finnair Stadionilla menossa 3.8.2006 HJK-FC Inter (S&J). HJK voitti 5-0 (Farid Ghazi 3 maalia, Rami Hakanpää 2).

Tämä kuva myös samaisesta ottelusta HJK-FC Inter (3.8.2006 - S&J).

Helsinki-sivullemme #15.

Helsinki-sivustomme etusivulle

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)