Ragnar ja
Hilding
Ekelund:
(Jukka Joutsi, maaliskuu 2006)
(viimeisimmät lisäykset: 21.10.2016)

Ragnar ja
Hilding
Ekelund:
(Jukka Joutsi, maaliskuu 2006)
(viimeisimmät lisäykset: 10.6.2014)


Talvi Kangasniemen satamassa 1917.
(Näkymä Ekelund-apteekin ikkunasta.)


Ragnar Ekelund

Ragnar ja Hilding Ekelund - nuoruusvuodet Kangasniemellä ruotsinkielisen apteekkarin poikina:

Ragnar Ekelundin tyypillinen maalaus Kangasniemen makasiinirannasta vuodelta 1917. Taustalla erottuu nuorisoseuratalo Pirtin vaalea pääty, Ikosen ja Suurosen makasiinit ja oikealla kauempana Toivosvuoren silhuettia.


RAGNAR EKELUND (=Karl Selim Ragnar Ekelund) syntyi 18.12.1892 Kangasniemellä, missä hänen isänsä Georg Alfred Ekelund (s.27.11.1861 Kirkkonummella) toimi paikkakunnan ensimmäisenä apteekkarina.
Paikkakunnalla oli aiemmin (vuodesta 1879) toiminut "haara-apteekki" (="rohtola"), jota isä-Ekelund oli muutaman muun proviisorin kanssa ollut vuorollaan hoitamassa. Kun vuonna 1897 Kangasniemelle lopultakin (useiden eri anomusten tultua hylätyksi) perustettiin virallinen apteekki, sen ensimmäiseksi omistajaksi tuli proviisori Ekelund.
Häntä arvostettiin paikkakunnalla, koska "hän oli käyttäytynyt kohteliaasti kuntalaisia kohtaan sekä supistanut alkoholia sisältävien lääkkeiden myynnin niin vähään kuin mahdollista".

Veljekset Hilding (vas.) ja Ragnar Ekelund vuosien 1896-98 (?) aikaan.

Koska Ekelundien perhe oli ruotsinkielinen, erottuivat he silloisessa Kangasniemen "katukuvassa" muutoinkin kuin isän arvostetun apteekkariaseman vuoksi.
Apteekkari Ekelundin aikalainen Vilho Svala oli ollut 1900-luvun alussa Ekelundin (vuosina 1892 ja 1893 syntyneiden) Ragnarin ja Hildingin leikkikavereita "kylillä" ja hän usein muisteli myös sitä, miten kohtelias ja huomaavainen heidän apteekkari-isänsä aina oli ollut poikiensa mukana apteekkitalon nurkille leikkimään tulleille kylän rasavilleille.
Vilho muisti Georg Alfred Ekelundin puhuneen myös "kankean hauskaa" suomenkieltä, jolle pojanviikarit "luvallakin" saivat naureskella. Isä-Ekelundista muistetaan mm. tarina, missä hän neuvoi eri lääkkeitä vertailevaa asiakastaan seuraavsti: "Elkää ottaa sitä lääke, se kallis, ottaa tämä, se halpa".

Veljekset Hilding (vas.) ja Ragnar Ekelund kuvattuna v.1911 isänsä kanssa tämän ainoalla ulkomaanmatkalla Tukholmassa.

Ekelundien apteekkitalossa kävi paljon kyläläismiehiä "apuhommissa". Yksi heistä oli yksineläjä Väisänen, josta Ekelundien suvussa vieläkin kiertää mukavia muisteluksia.
Väisänen oli kuulu siitä, että hän seurasi tarkkaan kyläläisten menemiset ja tekemiset. Paikkakuntalainen "everstinrouva" oli ollut yhtäjaksoisesti paikkakunnalta yksin reissullaan talven, kevään ja kesänkin. Tiesi Väisänen sitten apteekkarska Ekelundille kertoa, että everstinrouvalle syntyy syksyllä vauva.
"Kenenkähän se mahtoo olla se överstinnan lapsi?", tuumaili Väisänen merkitsevästi.
"No överstinpä tietennii", oli apteekkarska vastannut.
"Heh`heh, telehvoonissakos se on tehty?", oli Väisänen kommentoinut.

Kangasniemen v.1897 perustettu apteekki, jossa Ragnar Ekelundin isä toimi ensimmäisenä omistaja-apteekkarina.

Isä-Ekelund osallistui kieliongelmistaan huolimatta aktiivisesti Kangasniemen kunnallisiinkin asioihin, aikakirjoihin on jäänyt ehkä vahvimmin Ekelundin voimakas panos nimismies Langia vastaan nousseessa vastarinnassa.
Ekelund oli ajan muiden vaikuttajien (mm. kauppias Roponen ja värjäri Markkanen) kanssa eturintamassa vastustamassa kaikkia "venäläistämistoimenpiteitä". Ekelund ryhmäläistensä kanssa oli ilmituonut kuntakokouksessa helmikuussa 1906 nimismiehen salaisia kirjeitä kuvernöörille ja ryhmän miehille tulevien kirjeiden "ennakkotakavarikkoja". Kuntakokous ei pystynyt kiivaiden väittelyiden jälkeen tekemään asiassa minkäänlaista päätöstä.

Koulunsa nuoret Ragnar ja Hilding kävivät jo pelkästään "kielikysymyksenkin" vuoksi Porvoossa, mistä he valmistuivat yhdessä ylioppilaiksi v.1911. Ragnar siirtyi vuosiksi 1911-14 Helsinkiin opiskelemaan Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun, missä hänen opettajinaan toimivat mm. sellaiset arvostetut taiteilijat kuten Hugo Simberg ja Väinö Blomstedt. Ragnar keskeytti opiskelunsa keväällä 1914 ilman päästötodistusta.
Ragnarin veli Hilding opiskeli Helsingissä arkkitehdiksi.

Apteekkari Alfred Ekelund poikiensa Ragnarin (oik.) ja Hilding kanssa. Kuvauspaikka on vaikeasti määriteltävissä tarkasti, apteekin lähellä kuitenkin ehkä ollaan? (kuva kirjasta 'Hilding Ekelund - arkkitehti', SRM).

Kesänsä Ragnar Ekelund vietti säännöllisesti aina 1920-luvun alkuun asti Kangasniemellä vanhempiensa luona apteekkirakennuksessa, mikä sijaitsi keskeisellä paikalla satama-aukion länsikulmauksessa.
Ekelundin veljekset osallistuivat aktiivisesti mm. Kangasniemen Kalskeen urheilutoimintaan ja myöhemmin Ragnar oli yksi innokkaimmista "palokuntalaisnuorista" eli myöhemmin suojeluskuntalaisista.

Ragnar Ekelundin luova lahjakkuus ei rajoittunut vain maalaamiseen ja piirtämiseen - hän kirjoitti myös yhdeksän runokokoelmaa (ruotsiksi), toimi kääntäjänä, kielentarkastajana ja arvostelijana. Hän oli myös valtion kirjallisuuslautakunnan jäsen.

Ragnar Ekelund potretissa 1910-luvulla.

Vuoden 1912 aikana Ragnar Ekelund pääsi ensi kertaa ulkomaille Pietariin, missä näki ranskalaisen taidenäyttelyn ja ihastui ikiajoiksi Cezannen, Gauguinin ja erityisesti Derainin hillittyyn, järjellä laskelmoidun niukkaan väriasteikkoon.
Vuonna 1914 Ekelund oli kutsuttuna mukana impressionistisen "Septem"-ryhmän näyttelyssä, vaikkei itse tuntenutkaan omakseen "näkövaikutelmamaalarien" räiskyviä sateenkaarivärejä.

Samana vuonna hän matkusti ja vietti pitkiäkin aikoja Tanskassa, missä hänellä oli mahdollisuus tutustua mm. Edvard Munchin tuotantoon.

Ragnar Ekelund v.1956 piirustusnäyttelyssään.

Vuoden 1916 keväällä Ragnar Ekelund oli vangittuna aktivistitoiminnastaan (= "vakoilusta venäläistä keisarivaltakuntaa vastaan"). Hän istui useita kuukausia ensin "päävahdissa" Helsingissä ja sitten lääninvankilassa Katajanokalla. Hänet vapautettiin lokakuussa 1916, jonka jälkeen hän matkusti kotiinsa Kangasniemelle ja keskittyi maalaamaan syystalven kotitalonsa ympäröiviä alakuloisen autioita ranta- ja satamamaisemia.

Ragnar Ekelund: Kangasniemen autio satamanäkymä (1918)..

Vuoden 1917 aikana Ekelundilla oli Helsingissä oma 51 maalauksen ja 4 piirustuksen näyttely, muuten hän vietti aikansa työskennellen kirjallisten ja "kuvallisten" töidensä parissa kotonaan Kangasniemellä. Näyttely sai julkisuudessa hyvät arvostelut, vaikka jäikin ajan myllertävien poliittisten tapahtumien varjoon.

Vuoden 1918 tammikuun 31. päivänä Ragnar Ekelund, joka oli kuulunut kotipaikkakuntansa suojeluskuntaan, kutsuttiin Mikkeliin. Siellä hän sai kahden päivän pikakoulutuksen aseidenkäytöstä ja hänet siirrettin ensimmäisen pataljoonan toiseen komppaniaan pohjoiselle rintamalle luutnantti Eklundin alaisuudessa.
Ragnar joutui taistelemaan useilla eri rintamilla sisällissodan aikana (mm. Sysmä, Asikkala, Kouvola, Heinola , Valtola, Urajärvi, Vierumäki ja Lahden Vesivehmaa). Hänen tehtäviään olivat mm. siltojen ja rautatiekiskojen räjäytykset ja vaaralliset tiedusteluretket punaisten linjojen takana.
Kouvolan valtauksen jälkeen Ekelund korotettiin kersantiksi. Sodan jälkeen Ekelund sai "elämänsä vastenmielisimmän" työtehtävän joutuessaan valvomaan Karjalassa 300 punaisen vankileiriä. Sodan jälkeisten vaikeiden henkisten, avoimien haavojen , koston kierteen ja yleisen kirouksen ajan hän selvisi jotenkin tasapainossa antaessaan taiteilijaminälleen ylivallan:
"Täällä on kaikki erittäin vastenmielistä, toivottavasti pääsen täältä pois mahdollisimman pian, luonto antaa minulle paljon lohdutusta tässä inhottavassa työssä. Täällä on erittäin kaunista siveltimen miehelle. Kirjoitan silloin tällöin, mutta inspiratio on niin epätasainen ja arvaamaton".
Vapauduttuaan lopulta tehtävistään Ragnar riensi vanhempiensa luokse Kangasniemelle.

Ragnar Ekelund: "Laredo" (1955).

Ragnar Ekelundin 'Laredo'-maalaus on tämän kirjoittajan suosikkityö varsinkin Ragnarin Kangasniemen ulkopuolella maalaamista teoksista. Ragnar saattoi viettää ulkomaanmatkoillaan tuntikausia yksittäisten rakennuksien seiniä tutkien - hän teki paikanpäällä millimetrin tarkkoja muistiinpanotutkimuksia näköhavaintoihinsa perustuen siitä, miten sama seinän väri luonnossa vaihtui useisiin eri sävyihin pienelläkin alueella. Arkkitehtiveli Hilding saattoi myös viettää pitkiä aikoja seiniä tuijotellen, häntä puolestaan kiinnosti seinätilan ja ikkunoiden suhde toisiinsa. Hänen tutkimuksensa kiteytyivät lopulta pelkistettyyn todellisuuteen pohjautuvaan syvälliseen, mutta kadehdittavan yksinkertaiseen oivallukseen: Ikkuna on aukko seinässä.
Tätä Ragnarin 'Laredo'-maalausta katsellessani kummankin veljeksen syvälliset ideologiat kiinnittyvät ikimuistoisesti yhteen samassa työssä.

Syyskuussa 1918 Ragnar Ekelund kirjoitti Kangasniemeltä ystävälleen: "Voin niinkuin tavallisesti: maalaan tauluja, jotka eivät tahdo valmistua, poltan pois savukkeita, jotka eivät riitä ja ajattelen välistä eräitä tehtäviä, jotka turhaan odottavat ratkaisua. En kirjoita runoja, eikä elämässäni myöskään ole mitään ongelmia. Pitkiä päiviä, mutta välistä ei kyllin pitkiä. Menen maata klo 9 öljynpuutteen takia. Nousen klo 7.
Täällä sataa, sataa nykyään aina. Tosin kiitollisia aiheita, mutta aina sama tunnelma sateisten maisemien yli. Synkkää ja ikävää välistä - joudun inhoten tuntemaan sen. Sillä ikävyyttä ei pitäisi koskaan tuntea. Miksi on aivot minulle muuten annettu. Luulen tehneeni parhaita töitäni täällä, muutamia sisäkuvia, ranta- ja kyläaiheita. Muuten on kaikki kuin ennen, aiheet muuttumattomina, kun kävelen kylässä ja katselen kummastuneilla silmillä, joita ei uhkaa sellainen vaara kuin ensiksi luulin, koska eräät lääkärit olivat peloitelleet liioitetuilla epäilyksillään."

Kuuluisa Pohjanmaan "lakeusmaalari" Eero Nelimarkka oli sekä Ragnar että Hilding Ekelundin läheinen työtoveri ja ystävä. Nelimarkka vieraili 1910-luvun loppupuolella Ekelundien kotona Kangasniemen apteekkitalossa ja maalasi mm. Ragnarin isästä muotokuvan tämän istuessa pöydän ääressä lukemassa.
Eero Nelimarkka antoi myöhemmin Hilding Ekelundin suunnitella v.1964 Alajärvelle rakennetun 'Nelimarkka'-taidemuseorakennuksen.

Ragnarin ensimmäinen vaimo Inkeri (Inni) Siegberg (kuvattuna 1920).

Vuoden 1918 aikana Ragnar Ekelund meni vielä naimisiin taiteilija Inkeri (Inni) Siegbergin kanssa ja osallistui ekspressionistisen "Marraskuun ryhmän" ensimmäiseen näyttelyyn Helsingissä. Hänen sinisenharmaa väriasteikkonsa ihmisistä autioissa kylämaisemissa soveltui erinomaisesti ekspressionistien tavoittelemaan "tunnevaikutelmaan".
Jos impressionistit maalasivat silmillään, ekspressionistit maalasivat sydämellään.

Vuonna 1919 nuoripari Ekelund vietti pitkän aikajakson Karkussa, Huidan kartanossa. Ragnar osallistui myös Suomen taiteen näyttelyyn Kööpenhaminassa.
Nuoripari asui Helsingissä osoitteessa "Vironkatu 6".

Suomalainen taidemaailma etsiytyi 20-luvulla myös kohti saksalaista 'Neue Sachlichkeitia' , uusasiallisuutta. Ragnar Ekelund (1892 - 1960) kuvasi sitä, mitä ajan kirjallisuuskin innostuneesti painotti, kaupunkia. Mutta Ekelundin kaupunki on kaukana 'Tulenkantajien' iloisesta 20-luvusta ja koneromantiikasta. Se on paljas ja alakuloinen, hiljaisen runollinen rauhan tyyssija. Ekelundille katu merkitsi yhtä voimakasta innoituksen lähdettä kuin Gallen-Kallelalle Karjala. Myös ensimmäinen runokokoelma 'Kadun runoja' liittyi tähän aihepiiriin .

Vuoden 1920 aikana Ragnar teki pitkän ulkomaanmatkan Ranskaan - Pariisiin ja Loire-joen laaksoon. Hänen maalaustyylinsä muuttui Ranskan valossa ja lämmössä - värit kypsyivät lämpimiksi ja syviksi.
Ragnar palasi Ranskaan v.1924 viettäen nyt aikaansa lähinnä Bretagnessa.

Ragnar Ekelund: "Kangasniemen kirkkoranta" (1918).

Vuonna 1921 Ekelundien perhettä kohtasi järkyttävä suru-uutinen: apteekkari-isä Georg Alfred Ekelund kuoli odottamatta äkilliseen sairauskohtaukseen.
Apteekkari oli halunnut tulla haudatuksi "ruotsinkieliseen maahan", joten pyynnöstä hänelle järjestettiin hautapaikka syntymäpitäjästään Kirkkonummelta.
Apteekkari Ekelundin muisto sai v.1940 apteekkariystävänsä Kalervo Killisen muistelemaan seuraavasti:
"Isä-Ekelund oli noita vanhan ajan reiluja miehiä, jossa vilppiä ei ollut. Kielellisistä vaikeudesta huolimatta hän sulautui täydelliseksi kangasniemeläiseksi, joka otti osaa yhteisiin harrastuksiin ja kaikkiin hyviin rientoihin, mutta rakkaimman harrastuksensa hän antoi kuitenkin kodillensa ja perheellensä. Hänellä oli hyvin hellä, hienotunteinen ja toverillinen luonne, joka sydämensä pohjasta otti osaa toisen suruihin ja iloihin ja joka aina toivoi vaan toisen parasta. Hänen harrastuksensa varsinaisen työnsä ohella oli puutarha ja sen hoito. Niinkuin hänen värillisten hoidokkiensa pyrkimys oli valoon ja lämpöön, niin hänenkin sydämessänsä viihtyi vain kauniit, puhtaat ja hyvät ajatukset. Hänen poismenonsa 26.8.1921 jätti totisen kaipauksen ja kunnioituksen tunteen kangasniemeläisten mieliin."

Apteekkarin Elin-leski sinnitteli Kangasniemellä vielä kaksi vuotta, mutta muutti sitten v.1923 Helsinkiin, missä hänen pojillaan olivat perheensä.
"Savolaisuus" oli leskirouvassa lujassa (lähtöisin Mikkelin seudulta) - sukulaiset vieläkin muistelevat hänen vierailujaan Carl Kniefin lihakaupassa Helsingin Satamakadun ja Tehtaankadun kulmassa: Äiti-Ekelund herätti kai mukana olleiden poikiensa mielestä kiusallistakin huomiota sisääntulollaan pääkaupungin hienostorouvien keskuudessa:
"Päevee, päevee - antakee hyvvee paestija - elekee sitä, antakee tuota."

Kangasniemellä vuodet 1913-29 lääkärinä toiminut Mandi Karnakoski (Richter) muutti sittemmin myös Helsinkiin ja hänestä tuli Elin Ekelundin "perhelääkäri" tämän elämän loppuun asti. Mandi itse eli 102 vuotiaaksi!
Elin Ekelund kuoli v.1951 ollessaan 84-vuotias.

Elin Ekelund ~ Ragnarin ja Hildingin äiti ~ Helsingissä 1940-luvulla.

Ragnar Ekelund oli 20- ja 30-lukujen aikana vakiinnuttanut paikkansa suomalaisten maalarien (ja jopa runoilijoidenkin) kärkikaartissa.
Hän teki säännöllisesti ulkomaanmatkoja - usein Ranskaan ja Viroon. Taidemuseoissa hän tutki tuntikausia suosikkimaalariensa töitä yksityiskohtaisesti, jokaisella sommittelun osasella ja pienimmälläkin väriläikällä piti olla oma laskettu paikkansa maalauksen kokonaisuudessa. Siksi hän erityisesti keskittyi Cezannen tuotannon tutkimiseen.
Ekelund piti myös Akseli Gallen-Kallelan hiljaisemmista nuoruudentöistä, myöhemmistä räiskyvistä toimintakuvista hän ei enää välittänyt.

Vuonna 1937 Ragnar Ekelund avioutui toisen kerran - nyt Karin Allardtin kanssa.
Arvid Ekelund, Ragnarin poika, kirjoitti v.1994 julkaistussa kirjasessa "Äitini Inni Siegberg" seuraavasti:
Ragnarin muutto pois kotoa ja sitä seurannut avioero muodosti käännekohdan (äitini) Innin elämässä. Huolimatta siitä, että Inni oli halunnut avioeroa todettuaan elämän Ragnarin kanssa käyneen liian vaikeaksi, hän pohjimmiltaan kai kuitenkin oli elättänyt toivoa, että Ragnar jäisi perheen piiriin. Näin ei tapahtunut - Ragnar avioitui Karin Allardt`in kanssa vuonna 1937. "Karinin kanssa tunnen itseni vapaaksi", Ragnar kirjoitti.
Inni oli ehkä ollut liian epäitsenäinen ja tarvinnut miehistä taustatukea elämäänsä. Inni oli myös taloudellisesti riippuvainen Ragnarista mitä Karin ei ollut.

Ragnar ja Karin Ekelund v.1945 (Graninge).

Vuonna 1956 Ragnar Ekelund oli mukana perustamassa "Prisma"-taiteilijaryhmää, jonka muut "alkuperäisjäsenet" olivat Yngve Bäck, Gösta Diehl, Torger Enckell, Unto Pusa, Sigrid Schauman ja Sam Vanni.

Ragnar Ekelundin maalauksissa Kangasniemen kirkonkylä elää vielä 1910- ja 20-lukujen hiljaisessa sateenharmaudessaan - autiudessa, johon Ragnar aikamiehenäkin vielä mielellään palasi elämänsä erilaisten myllerrysten keskeltä ottamaan "perspektiiviä" asioihin.

Samalla kun ovet eurooppalaisiin aiheisiin olivat avautuneet, isän kuolema v.1921 kuitenkin oli sulkenut Ragnarilta Kangasniemen aihemaailman. Hän ei nähnyt lapsuutensa maisemia useaan vuosikymmeneen.
Keväällä 1960, muutamaa kuukautta ennen lopullista sairastumistaan, hän sai vastustamattoman halun nähdä uudelleen ne seudut, jossa hän varhaisimmat vuotensa oli viettänyt. Lyhyelle Kangasniemelle suuntautuneen matkansa aikana hän saattoi todeta, että sukupolvet olivat vaihtuneet, kyläkuva muuttunut ja sen ihmiset käyneet hänelle oudoiksi.
Kylällä oli kuitenkin häntä vastaan tullut vanhempi mies, joka selvällä savonkielellä oli kysynyt, "Outteko työ se apotiekkarin poeka?".
Ekelund myönsi olevansa ja keskustelusta kävi pian ilmi, että hän itse, kysyjä Valerian ja veljensä Asasser olivat poikavuosinaan kuuluneet Kangasniemen Kalskeen innokkaisiin jäseniin.
Ragnar palasi Helsinkiin varsin tyytyväisenä matkansa tuloksiin ja kertoi huvittunut pilke silmissään ylläolevan tarinan. Hänelle tuntui riittävän tämä lyhyt, kaukainen kontakti edes yhteen lapsuudentoveriin. Pääasia oli, että hän oli todennut kylää ympäröivät metsät ja rantojen ääriviivat muuttumattomiksi. Kotiseudun kuva, sen maiseman sisin olemus näytti hänestä yhä siltä, millaiseksi hän sen taiteeseensa ja runouteensa oli jo varhain halunnut vangita.

Ragnar Ekelund kuoli 8. kesäkuuta 1960 Mehiläisen sairaalassa Helsingissä 67-vuotiaana.

Arkkitehtiopiskelija Hilding Ekelund kuvattuna v.1914 tutkimusmatkallaan Etelä-Pohjanmaalla, missä hänen innostuksenaan oli piirtää talteen alueen vanhoja kansanomaisia hirsirakennuksia.
Kuva on kirjasta 'Hilding Ekelund - arkkitehti' - kuvaajana oli toiminut hänen opiskelijaystävänsä Valter W.Forsblom
.

Joakim Hansson kirjoittaa 'Hilding Ekelund - arkkitehti'-kirjassa: Kangasniemen lapsuudenkodin kiinnostuksen taiteisiin - eräs virolainen taidemaalari asuikin heillä apteekkitalossa pitkään - on täytynyt toimia virikkeenä perheen poikien Ragnarin ja Hildingin taiteelliselle kehitykselle. Molemmat kävivät Porvoon lyseota. Veljesten kiinnostus piirtämiseen ja maalaamiseen tuli esiin varhain. He tekivät mm. kauniita postikortteja, tapa jota Hilding vaimonsa Evan kanssa jatkoi.

Arkkitehti Hilding Ekelund ja hänen arkkitehtivaimonsa Eva Kuhlefelt-Ekelund. Kuva on kirjasta 'Hilding Ekelund - arkkitehti' (SRM).

Joakim Hansson jatkaa: Eva Kuhlefelt (1892-1985) oli Loviisan pormestarin Georg Kuhlefeltin ja Ellen Poppiuksen tytär. Isä oli virassaan vastustanut Suomen venäläistämispolitiikkaa, mikä johti perheen karkoittamiseen 1904-05. Karkoitusajan perhe vietti Tukholmassa, ja tämän ei niinkään vapaaehtoisen oleskelun aikana sai alkunsa Eva Kuhlefeltin läheinen suhde Ruotsiin.

Hilding Ekelund nimitettiin v.1941 kesken sota- ja pulakauden Helsingin kaupunginarkkitehdiksi. Hildingin aiempia päätöitä olivat olleet mm. Töölön kirkko (1929), Soutustadion ja Velodromi (1940) Helsingissä. Samoin hänen laaja 'Olympiakylä'-suunnitelmansa on jäänyt pysyvästi kotimaamme arkkitehtihistoriaan.
Hilding sai arkkitehtuurin professorin viran v.1950 ja virkaanastumispuheessaan hän runsain kielikuvin hehkutti esille näkemyksiään:
Ne selvät ja yksiymmärteiset päämäärät, jotka viitoittavat tiemme funktionalismin ensimmäisinä vuosina, niinkuin tulipatsas johti Israelin lapsia läpi erämaan, on toisinaan korvattu epämääräisillä ja hajanaisilla iskulauseilla. Tulipatsaan sijaan on tullut joukko häilähteleviä virvatulia, ja me arkkitehdit voimme oikeaa tietä etsiessämme usein olla yhtä suuressa pulassa kuin suurkaupungin flanööri valitessaan oikeaa aperitifjuomaansa kaikkien niiden merkkien joukosta, joita bulevardien neonvalot mainostavat.
Toisinaan tämä epävarmuus ilmenee siinä, että arkkitehti mistä hinnasta tahansa yrittää seurata viimeisiä iskulauseita, jolloin hänen tiensä käy yhtä vaivalloiseksi kuin kameleontin kulku ruudullisen skotlantilaisvaipan yli, erotuksena vain se, että asianomainen tuskin huolehtii yhtä tarkasti värin sopeutumisesta taustaan. Uusi idea - olkoon se kuinka kummallinen tai luonnoton tahansa - saa aina koko joukon kannattajia, jotka ahmaisevat sen, niin kuin sorsat, toinen toisensa jälkeen, ahmaisivat paroni von Münchhausenin nuoraan pujottaman rasvaisen lihapalan.

Kangasniemelle Hilding Ekelund piirsi 'Betanian rukoushuoneen' (1921), mikä on tarkemmin esitelty sivullamme #20 kuvaruudussa A. Rukoushuone on edelleen pystyssä ja sijaitsee vain parikymmentä metriä vanhan Ekelundin apteekin sijaintipaikasta kirkollepäin.

Arkkitehti Hilding Ekelund (Ragnarin vuotta nuorempi veli) kuoli Helsingissä 30.1.1984.

Hilding Ekelundin suunnittelema Helsingin pyöräilystadion (Velodromi 1938-40). Kuva on kirjasta 'Hilding Ekelund - arkkitehti' (Arkkitehti 6-7/1952).

...
Kylä siintää kaukaa,
nousee savun vana
saloseudun majoista
syystummaan taivaaseen,
auhtoon avaruuteen
piirtyy valkeana,
pian pilveen sumenee,
sen suureen harmauteen.

Hopeinen kimmel
rannan paatten päällä,
rannan leppäpuita
huurre hunnuttaa.
Valkeanaan oksat,
mutta siellä täällä
lehti ruosteenpunainen
yhä leimuaa.


Ragnar Ekelund: Hopeinen kimmel (1922)
(suom. Eila Kivikkaho)


Virallinen ateljeemuotokuva (Aterilier Rembrandt, Helsinki) ~ Ragnar Ekelund.

Ragnar Ekelundin kotitalon - Kangasniemen apteekin - paikalle v. 1972 rakennettu kerrostalo (kuvattu 26.12.2005 - 'S&J').

Ragnar ja Hilding Ekelundin näyttely 'Katujen kertomaa':
Amos Anderson taidemuseossa Helsingissä (16.9.2011-9.1.2012).


Helsingin Sanomat esitteli lauantain 1.10.2011 numerossaan Helsingin Amos Andersonin taidemuseossa vastikään avatun Ragnar ja Hilding Ekelundin näyttelyn 'Katujen kertomaa'. Jutun oli kirjoittanut Timo Valjakka. Kuvaksi oli valittu Ragnar Ekelundin maalaus Maisema Segoviasta (1950-luku). Näyttely on auki 9.1.2012 saakka. Ohessa kokonaan mainittu HS:n artikkeli:

Ragnar ja Hilding Ekelund toivat eurooppalaisia vaikutteita Suomeen.

Ragnar Ekelund (1892-1960) ja Hilding Ekelund (1893-1984) syntyivät ruotsinkieliseen apteekkariperheeseen Etelä-Savossa.
Pieni paikkakunta ei kuitenkaan tarjonnut mahdollisuutta koulunkäyntiin äidinkielellä, ja pojat lähetettiin Porvoon lyseoon.
Kumpikin kasvoi taiteilijaksi ja teki tahollaan pitkän uran. Ragnar tuli tunnetuksi taidemaalarina, Hilding merkittävänä arkkitehtina.

Porvoon arkkitehtuuri ja katujen labyrintit tekivät veljeksiin ainakin yhtä suuren vaikutuksen kuin elämä kaupungissa. Ragnar palasi maalaustelineineen Porvooseen monta kertaa.
Hildingin tyylilajiksi valikoitui Italian-matkojen seurauksena 'architettura minore', ihmisen mittainen arkirakentaminen. Sen juuret saattavat hyvin olla hänen kouluvuosissaan.
Nuoren Ragnarin saamiin vaikutteisiin kuului myös Strindbergin salongissa Helsingissä 1914 järjestetty näyttely, jossa oli esillä Valili Kandinskin ja muiden der Sturm-ryhmän taiteilijoiden teoksia.
Moni hänen varhaisista maalauksistaan edustaa tummasävyistä ja melankolista ekspressionismia.

Sisällissodan kuohuissa Ragnar Ekelundin ilmaisu seestyi ja kirkastui samalla kun rakenteellisuus syrjäytti ilmaisun vimman. Oppi-isäksi nousi Paul Cézanne ja kiinnostuksen kohteeksi kaupunki, jonka hän yleensä esittää suorien viivojen ja geometristen pintojen ihmisistä tyhjänä näyttämönä.
1930-luvulla kuvan rakenteet olivat saaneet jo niin suuren vallan, että Ekelundin maalauksia tulisi luonnehtia abstraktioiksi, ellei niillä olisi niin näkyviä yhteyksiä todellisuuteen. Esimerkiksi vanhaa Tallinnaa esittävien teosten talot ja kadut ovat edelleen aivan samannäköisiä kuin lähes 80 vuotta sitten valmistuneissa maalauksissa.
Näyttely ei ole niin karun urbaani kuin sen nimi ehdottaa. Ragnar Ekelund oli formalisti, joka viihtyi Ranskan ja Italian idyllisissä pikkukaupungeissa tehden maalauksia, joissa ei ole hitustakaan metafysiikkaa. Muoto, rakenne ja väri ovat niiden ainoa sisältö. Etelään Ekelundia vetivät paitsi valo myös vuorten rinteet ja komeat katedraalit.
Esillä on hieno ryhmä 1950-luvun näkymiä Espanjasta, jonka vuoristoiset rinteet tarjosivat hänelle suotuisampia lähtökohtia kuin topografialtaan tasainen Suomi ja sen melankoliaa ruokkivat säät.

Hilding Ekelundin päätyöt Helsingissä ovat Taidehalli (1928) ja Töölön kirkko (1930), mutta hänen käsialaansa ovat myös Velodromi (1940) ja Käpylän Olympiakylä (1940). Kaupunginarkkitehtina 1941-49 hän vaikutti merkittävästi myös Helsingin lähiöiden rakentamiseen.
Tämä ei kuitenkaan näy näyttelyssä.
'Katujen kertomaa' on ennen kaikkea Ragnarin näyttely.
Hildingiltä on esillä lähinnä hänen Italian-matkallaan 1921-22 tekemiään luonnospiirustuksia ja päiväkirjamerkintöjä sekä edesmenneen elokuvateatteri Capitolin italialaishenkiseen sisustukseen (1926) liittyviä suunnitelmia.
Kiinnostava yksityiskohta on Ekelundin toteutumaton suunnitelma Vallilan kirkoksi (1929).
Uljaan valkoinen funkisehdotus valmistui vain noin vuosi italialaishenkistä uusklassismia edustavan Taidehallin jälkeen
(Timo Valjakka, HS, 1.10.2011).


'Kangasniemen Kunnallislehti' muisti myös näyttävästi numerossaan 29.9.2011 Helsingin Amos Andersonin taidemuseossa avattua 'kylänsä omien poikien' Ragnar ja Hilding Ekelundin näyttelyä. Artikkelin kirjoittajaa ei oltu mainittu.

Helsingin Sanomissa 23.12.2011 julkaistu Ekelund-näyttelyn mainos.

takaisin sivulle #28 (Kangasniemen ensimmäisen apteekin seudut ennen ja nykyään).

Tärkeimmät LÄHDETIEDOT:
Antero Manninen: Kangasniemen historia 1-2,
Ragnar Ekelund 1892-1960 (Amos Andersonin taidemuseo): Näyttelyesite,
L.Bäcksbacka: Ragnar Ekelund ~ En studie över stilutvecklingen in hans måleri 1913-1920,
Arvid Ekelund: Isovanhempani (1992),
Arvid Ekelund: Äitini Inni Siegberg (1994),
Hilding Ekelund (1893-1984) - Arkkitehti (Suomen rakennustaiteen museon monografiasarja),
Helsingin Sanomat, 1.10.2011,
Kangasniemen Kunnallislehti, 29.9.2011,
Haastattelut 1980-2011 (Svala & Joutsi).