1967:

PORI * 1967:

Porin Ässät perustettiin kauden 1967 aikana.
Porin Ässät syntyi Porin Karhujen ja Rosenlewin Urheilijat-38:n fuusiossa seuraavalle kaudelle 1968:


RU-38 nosti uuden fuusioseuran (Porin Ässät) mestaruussarjaan kaudeksi 1968.

Lohkovoittajana RU-38 selvisi nousukarsintasarjaan, johon osallistuivat porilaisjoukkueen lisäksi itälohkon voittaja Helsingin Ponnistus ja pohjoislohkon voittaja OTP (Oulu).
RU-38:n nousu varmistui 25.10.1967 Oulussa pelatussa ottelussa, jonka porilaiset voittivat 4-0. Viimeistä peliä Ponnistus-OTP ei enää turhana pelattu lainkaan.
RU-38:n paluu Oulusta Poriin oli niin riehakasta, että seuraavana aamuna kolme pelaajista heräsi Porin poliisiaseman putkassa (tieto yhdeltä kyseisen kolmikon jäseneltä tämän kirjoittajalle - 1988).

RU-38 nousi siis SM-sarjaan kauden 1967 päätteeksi. Jo kauden aikana oli tullut julkisuuteen RU-38:n ja Karhujen fuusioituminen seuraavalle kaudella Porin Ässät-nimen alle.
Oli siis erikoinen tilanne, kun loppukaudella kaksi seuraa samassa sarjalohkossa pelasi tulevan uuden seuran puolesta. RU-38:n ja Karhujen keskinäisistä otteluista jälkimmäinen oli varsinainen farssi (alempana tarkemmin).

Kuva nousukarsintaottelusta RU-38-OTP - keltapaitaiset porilaiset vasemmalta Matti Unho ja Raimo Tuli. Palloa hallitseva OTP-pakki on Kalle Tikkanen.

RU-38:n valmentajana sen viimeisenä pelikautena 1967 toimi Toivo Johansson (s.1928), joka pelasi itse RU-38:ssa hyökkääjänä pitkän uran 1947-65. "Topi" Johansson jatkoi myös Ässien valmentajan SM-sarjassa seuraavina kahtena kautena - ja joutui vielä loukkaantumissuman pakottamana jopa kentällekin yli 40-vuotiaana.

RU-38:n käsiohjelma kotiottelusta 30.6.1967 HPK:a vastaan kertoo RU-38:n odotetuksi aloituskokoonpanoksi seuraavan:
1. Jouko Karttunen, 2. Ismo Mäenpää, 3. Kalevi Tuli, 4. Timo Mäkelä, 5. Veikko Jokinen, 6. Juhani Ahokas, 7. Markku Peltola, 8. Raimo Tuli, 9. Reijo Bastman, 10. Matti Unho ja 11. Ilpo Lindberg.

(Wikipedia): RU-38 eli Rosenlewin Urheilijat-38 oli vuonna 1938 perustettu porilainen urheilu- ja voimisteluseura. Seuran syntyminen liittyy aikakauteen, jolloin suomalaiset suurteollisuusyritykset tukivat aktiivisesti työntekijöidensä urheilutoimintaa. Seuralla oli toimintaa muun muassa jalkapallossa, jääkiekossa, yleisurheilussa, jääpallossa ja painissa. Seuran jalkapallo- ja jääkiekkotoiminta yhdistyivät vuonna 1967 Porin Karhujen kanssa Porin Ässiksi. Jääpallossa seura pelasi yhden kauden pääsarjassa vuonna 1951.

Porin Ässien synty julkistettiin kesäkuun lopulla 1967. Nimen seuralle keksi Vilho Santala, joka oli valittu Ässien ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Vesa Antikainen suunnitteli seuran patalogon.

____________________

Karhut fuusioitumassa ja auttamassa RU-38:n nousua SM-sarjaan yhteisen Ässät-nimen alle.

Karhut sijoittui Suomensarjassa kahdeksanneksi.

Kesän 1967 aikana Karhut ja RU-38 pelasivat samassa suomisarjan lohkossa, vaikka seurojen tuleva fuusio oli jo yleisessä tiedossa. RU-38 saavutti lohkossa karsintapaikan ja nousun mestaruussarjaan.
Ottelu Karhut-RU-38 loppukaudesta oli yhtä sirkusta, kun kaksi joukkuetta pelasi samaan maaliin - silti maalit saatiin aikaiseksi vasta myöhään toisella jaksolla - Karhujen Jukka Koskisen piti lopulta vetää omiin 1-0, kun aika alkoi uhkaavasti lähestyä loppua. Peli päättyi 2-0 - harvoin on jalkapallokatsomossa peli itsessään herättänyt niin paljon hilpeyttä kuin tämä klassikko. Veikkaus tuskin olisi päästänyt peliä pelilistoilleen?

Lopulta RU-38:n onnistui voittaa lohko ja nousta kaudeksi 1968 SM-sarjaan Karhujen kanssa yhdessä uuden seuran Porin Ässien tunnuksien alle.

Kausi ennen Karhujen ja RU-38:n fuusiota syksyllä 1967 - Karhujen käsiohjelman esipuheesta ei vielä löydä merkkejä sisäpiirien neuvotteluista kahden seuran fuusioitumisesta. Samassa lohkossa pelasi lisäksi kolmantena porilaisjoukkueena PPT.

Mainitun käsiohjelman mukaan Porin Karhujen puheenjohtaja oli v.1967 Vilho Santala, sihteeri Martti Laippala, jalkapallojaoston puheenjohtaja Olavi Ture ja nuorten jaoston puheenjohtaja oli myöhemmin jääkiekkopiireissä tunnettu Esko Paltanen.

Porin Karhujen valmentaja kaudella 1967 oli Lauri Häyhä ja apureinaan Olavi Ture ja Uolevi Erlin. II-joukkuetta valmensi Karhujen jääkiekkomies Antti Heikkilä.

Tässä Porin Karhujen pelaajalistausta kaudelta 1967. Muistan heistä pelaajina melkein kaikki vielä yli 40 vuoden takaa. Jääkiekkoilijoina Porin Karhuissa heistä olivat voittaneet Suomen mestaruuden keväällä 1965 Anto Virtanen, Kaj Matalamäki ja Keijo Koistinen.
Keijo Koistinen ehti pelata vielä (jalkapalloa) seuraavana kesänä -68 uuden fuusioseura Porin Ässien SM-sarjajoukkueen kevään peleissä, mutta heinäkuussa1968 Keijo Koistinen hukkui Kuopion seudulla.
Koistinen voitti KuPS:ssa jalkapallon SM-kultaa kesällä 1966, jolloin hän edusti sitä harvinaista ryhmää pelaajia, jotka olivat voittaneet SM-kultaa sekä jalkapallossa että jääkiekossa. Koistisen jälkeen tuossa tempussa on onnistunut mitä ilmeisimmin vain Timo Nummelin TPS:ssa.

Etuoikealla Karhujen ykkösvalmentaja Lauri Häyhä vetämässä ilmeisesti varhaiskeväällä metsälenkkiä. Kuva on Karhujen käsiohjelmasta (1967)
Jonossa pelaajat Kaj Matalamäki, Jorma Murto ja (mv) Esa Vironen. Neljäs jonossa melko varmasti Mikko Niinikoski, hänen perässään Kalervo Sandberg. Loppujonosta tunnistan vielä männynrungon oikealta puolelta Jukka Koskisen ja Olli Salmisen.

Tämä kuva on kauden avausottelusta Porin Pallokentältä. Huhtikuun 23. päivänä 1967 Porin Karhut kohtasi Suomensarjan länsilohkon ottelussaan Turun Toverit (TuTo) ja kotijoukkue kuvatekstin mukaan voitti.
Porissa varhaiskevään pelit pelattiin useimmiten juuri tällä Pallokentän pienehköllä hiekkakentällä, jonka pohjoisella pitkällä sivulla sijaitsi melkein kiinni sivurajassa kuvassa takana näkyvä huoltorakennus. Avoin ovi kuvassa johti jonkinlaiseen kanttiiniin.
Yleisö seisoi siis Pallokentän peleissä yhtenä tiiviinä muurina kirjaimellisesti sivurajan kalkkiviivalla. Aktiivisin - kulttimaineeseen noussut iäkäs järjestysmies (kutsumanimeltään 'Jäylä') yritti ainoana turhaan vellovaa ihmismassaa saada kalkkiviivalta metriä taaemmaksi - 'me-e-e-tri, kuului hänen ikimuistoinen äkäinen hokemansa. Talvisin samainen järjestysmies esti meitä pikkupoikia menemästä monojen kanssa vastajäädytetylle kentälle vakiokiellolla: Luistelmakengät!

Kuvassa TuTo:lla punavalkoraidallinen pelipaita ja siniset housut (vasemmalla TuTo:n pelaajista Reima Koski) - Karhujen pelipaita oli alkuaikoina sinikeltaraidallinen ja housut valkoiset. Myöhemmin Karhujen paidat ehtivät (ilmeisesti) muuttua kokonaan keltaiseksi? Karhujen pelaajat kuvassa siis Matti Lahtinen ja Keijo Koistinen (hukkui seuraavana kesänä).
Näitä pelejä ei juuri koskaan jätetty väliin, Karhujen keltaisen jäsenkortin kanssa pääsi portista ilmaiseksi - Karhujen peleihin ei tarvinnut mennä klassisesti aidan yli.

Toinenkin kuva kauden avausottelusta Karhut-TuTo (23.4.1967), jonka Karhut voitti 1-0 (katsojia 277). Kuvat tästä pelistä ovat saman kauden Karhujen käsiohjelmasta.

Pallokentän itäisen maalipäädyn lankkuaidan takana sijaitsi poikittain Porin legendaarinen ulkojääkiekkokaukalo Juhannuslehto ja sen takana taas itäänpäin oli 50-luvun RU-38:n hopeisten SM-vuosien nurmikkokenttä Herralahti, jossa oli ajanhengen mukainen, romanttisen pieni, puinen katettu pääkatsomo.
Alue on kovasti muuttunut sitten noista päivistä, kuten seuraava porilainen päivitys kertoo:

(PJ, sähköposti 15.7.2009): Pallokentän alue on täysin muuttunut - hiekkaista jalkapallokenttää ei enää ole lainkaan. Paikalla on rakennuksia, mm. Expert-kodinkoneliike ja Uusi Aika-lehden toimitalo.
Herralahden vanha pääkatsomo on purettu jo vuosia sitten. Herralahdessa on vielä pari vanhaa putkikatsomoa, osin ilmeisesti 60-luvulta. Vanhan pääkatsomon vastapuoli on vain nurmikoitunutta penkkaa.
Juhannuslehdon portin pari pylvästä on yhä paikallaan, ei juuri muuta.
Juhannuslehdon puoleisessa päässä oli Pallokentällä iso puukatsomo, mikä melkein lahosi ja rikottiin niin vaaralliseksi, että se purettiin joskus 50-luvun lopun, ehkä jopa 60-luvun alun puolella kokonaan pois
.

Pallokenttä tuli tutuksi pelimielessä kuitenkin Porin lyseon liikuntatunneilla. Entinen Juhannuslehdon jääkiekkokentän kohta oli tuolloin jo täysin villiintyneen horsmikon peitossa. Sinne ex-HJK/Karhut-kiekkoilijana muistettu opettajamme Ossi Valtonen pahimmat pukariporukat usein ajoikin säheltämään keskenään erilleen muista.
Pentti Nikula hyppäsi kyseisellä Pallokentän hiekka-areenalla toukokuussa 1963 seipään Euroopan ennätyksen, mitä muistan olleeni paikalla todistamassa. Yli viisi metriä, tarkemmin en muista tulosta - tasan viisi metriä Nikula oli edelliskesänä hypännyt kolmantena maailmassa.

Pallokentällä tai Herralahdessa ei juniorijoukkueet 60-luvulla koskaan pelanneet tai edes harjoitelleet (ainakaan Karhut tämän kirjoittajan aikana). Tiilimäelle oli tullut uudet harjoituskentät urheilukeskukseen, jonne toiminta oli siirtynyt kokonaan. Uusi stadion vihittiin valmiina käyttöön upeine pääkatsomoineen syksyllä 1965.
Tämän kirjoittaja vietti noina vuosina paljon laatuaikaansa urheilukeskuksen eri toiminnoissa mukana ollen - pelaten tai sivusta seuraten. Ei ollut ihme, että osuin polkupyöräni kanssa sattumalta paikalle, kun Porin stadionin pääkatsomon rakentamisen aloitusseremoniat olivat käynnistymässä. Umpiautoja ja juhlapukuiisa herroja oli kentän viereinen niitty mustanaan.
Tulevan katsomon perustaan heitti pikkulapiolla ensimmäiset betonikokkareet silloinen eduskunnan puhemies Kauno Kleemola, joka oli ollut ministerinä monissa Kekkosen hallituksissa. Kleemola upotti betoniin myös jälkipolville metallisen lieriön, johon oli tallennettu jälkipolville ajan dokumentteja.
Kauno Kleemola kuoli diabetekseen 12.3.1965, joten pääkatsomon rakentamisen aloittamisen ajankohdan määrittämiseen se ainakin antaa ehdottoman takarajan.
Tämän kirjoittajalla on myös sellainen muistikuva, että kesäkauden 1965 päätteeksi myöhään syksyllä pidettiin uuden stadionin viralliset vihkiäiset (pääkatsomokin siis valmistuneena), jolloin muiden juhlallisuuksien viimeisenä ohjelmanumerona oli silloisten D-junioreiden välinen ottelu RU-38-Karhut, jossa itse olin mukana hölkyttelemässä. Paikalla muistan olleen paljon valokuvaajia - ja filmiryhmiäkin.
Uudella urheilukeskuksen nurmikentällä oli kuitenkin varmuudella pelattu jo ainakin kaudella 1964, kun paikalla ei ollut vielä mitään huolto- eikä katsomorakennuksia. Muistan esim. Uudenkaupungin Roiman pelaajien noituneen olosuhteita silloisella uudella kentällä, heidän pukusuojanaan kun oli kentän vierelle raijattu tavaravaunua muistuttava puuparakki.

Tämä kuva on 15.5.1967 pelatusta ottelusta Karhut-VaKP (Valkeakosken Kosken-Pojat). Pelipaikkana on Porin uusi stadion. VaKP:n pelipaita oli vihreä - Karhujen tasavaalea peliasu hämää tässäkin kuvassa. Juniorit pelasivat loppuun asti sinivalkoraitaisissa paidoissa. Kuva Karhujen käsiohjelmasta.

Karhujen ja RU-38:n fuusioituminen kaudelle 1968 Ässiksi pisti tietenkin edustustasolla Porin jalkapalloilun vanhat arvot täysin sekaisin ja yleisesti oltiin aika skeptisiä siitä, miten vanhojen kilpailevien seurojen pelaajat ja varsinkin johtomiehet (eri junioritasojen valmentajat) onnistuvat sopeutumaan uuteen hämmentävään tilanteeseen.
Edustustason pelaajat löysivät itselleen sopivan joukkueen ilmeisesti melko vaivattomasti, mutta junioripuolella kahden eri vihollisleirin pelaajien ja valmentajien yhteensovittaminen ei niin helppoa sitten ollutkaan.
Mieleen on jäänyt yksi esimerkkitilanne, josta kuvastuu tämän vaikean vaiheen syvällä sykkineitä jännitteitä. Ässien tarinahan alkoi siten, että heti jalkapallokauden 1967 päätyttyä syksyllä alkoi Porin Ässien ensimmäinen jääkiekkokausi, jolloin kahden eri seuran junioritkin ensi kertaa sulautettiin samoihin harjoituksiin (hyvin monet jalkapallojuniorit pelasivat tuolloin myös jääkiekkoa).
Satuin näkemään tapauksen (vaikka en jääkiekkoa pelannutkaan), kun eräs iäkkäämpi, entinen Karhujen puolen valmennuspuolen mies pyysi entisiä Rosenlewin puolen kiekkolupauksia illaksi jakamaan Ässien edustusjoukkueen jääkiekkopeliin ohjelmalehtisiä. Juniorikiekkoilijat eivät heille oudon johtomiehen ehdotukselle lämmenneet ja elekielellä sen myös tälle selvästi osoittivat. Pyytäjän vastareaktiosta kuvastui ajan jännitteet: Vai ei herroille työ maistu!.

___________________

PPT Suomensarjassa viidentenä ~ naapuriseurojen tuleva fuusio hämmensi.

PPT pelasi kauden 1967 Suomisarjassa seuraten sivusta RU-38:n ja Karhujen fuusiopuuhia.
Lainaus kaudesta PPT:n 40-vuotiskirjasta: Suomisarjassa jalkapallon edustusjoukkueemme aloitti voitokkaasti. TPV kaatui 1-0, HPK 4-1, PS-44 taisteli tasapelin 0-0. Voitot tulivat Pyrkivästä 3-2 ja TaPa:sta 1-0. Hävisimme TuTo:lle 1-3 ja RU-38:lle 0-3. Joukkueemme taisteli lohkovoitosta sinnikkäästi, mutta onni ei ollut myötä. Seuraavana vuonna pelattiin edelleen Suomensarjassa.
PPT:n edustusjoukkuetta valmensi edelleen Heikki Kylänpää. Suomen cupissa PPT:n taival päättyi heti ensimmäiseen otteluun (SePS, 1-2). Kakkosjoukkuetta vetivät Armas Käppi ja Reima Leino.

Porin uudella stadionilla 7.5.1967 pelattu porilainen paikallisottelu Karhut-PPT. Lopputulos ei ole tiedossa. Keskellä Karhujen Keijo Koistinen - vasemmalta kengänpohjan nappuloilla akillesjänteelle kurottaa (ilmeisesti) Matti Helppolainen, oikealla PPT:n Tapio Aro. Karhujen Keijo Koistinen hukkui seuraavana kesänä heinäkuussa Kuopiossa.
PPT:n pelipaita oli punainen, housut siniset. Karhujen pelipaita näyttää olevan tässä kuvassa kokokeltainen - housut valkoiset. Kuva Karhujen käsiohjelmasta.
PPT:n Tapio Arosta muistuu mieleen tarina, missä hänen kerrottiin ennen erästä pelikautta lyöneen vetoa siitä, että hän tekee maalin heti pelin alussa, kun oma joukkue aloittaa - vieruskaveri siirtää alkupotkun hänelle ja varsinkin Porin lyhytmittaisella Pallokentällä hänen oli tarkoitus heti syötöstä laukaista pitkä leijapotku vastustajan vielä alkuvalmisteluissaan keskittymättömän maalivahdin yli verkkoon.
En tiedä, olivatko tarinat vedonlyönnistä totta vai ei, mutta muistan nähneeni hänen kikkaa muutaman kerran yrittävän - maalia ei kaiketi saatu kuitenkaan aikaiseksi?


PTU (Pihlava) nousi Maakuntasarjasta (lohko #4) Suomensarjaan kaudelle 1968 ~ MuSa putosi.

Pihlavan Työväen Urheilijat nousivat Maakuntasarjasta (kolmas sarjataso) Suomensarjaan kaudelle 1968.

PTU:n riveissä aloitti tällä kaudella edustusjoukkuetasolla uransa hyökkääjälupaus Miikka Toivola (s. 1949), joka herätti 'alasarjassakin' nopeasti valtakunnallista huomiota ja hänet ostettiin jo kaudelle 1969 TPS:n SM-sarjajoukkueeseen. TPS-paidassa Toivola pelasi vielä kesän 1972 ja siirtyi sitten HJK:n eturiviin kausiksi 1973-80 (kaikki SM-sarjassa).
Kausilla 1983-84 Toivola jäähdytteli vielä Vantaan Pallo-70:ssa. SM-sarjassa Toivola teki kaikkiaan 69 maalia ja uransa aikana hän pelasi peräti 61 A-maaottelua Melkoiset 'kasvattajameriitit' siis pienelle pihlavan kaupunginosajoukkueelle.

___________________

MUSAN SALAMA putosi Maakuntasarjan lohkosta #4 Aluesarjaan.


Aluesarja 1967 * lohko #6: Kolme porilaisjoukkuetta sarjan viimeisinä:

Kolme joukkuetta Raumalta ja Harjavallan Työväen Urheilijat (HTU) jättivät Aluesarjan lohkossa #6 tylysti kolme porilaisjoukkuetta sarjan viimeisille sijoille.

NIITTYMAAN URHEILIJAT (NiU) - sijalla 5/7.
HARJUNPÄÄN TUISKU (Tuisku) - sijalla 6/7.
MÄNTYLUODON KIRI - putosi Aluesarjan uutena tulokkaana heti takaisin Piirisarjan labyrintteihin.

Kausi 1966 * Kausi 1968.

Jalkapallosivuston ETUSIVULLE.