'KOTKAN VARISSAARESSA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 10.10.2015)

Risteily Varissaareen Tulikukon edustalta Tekla III-aluksella':

A) Ravintola Tulikukon edustalta on säännöllinen alusliikenne Varissaareen, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungin edustalla. Aluksena toimii Tekla III. Kuvattu 3.6.2009 (S&J).

Matkalippu Varissaareen kesältä 2007 (S&J).

Tekla III -aluksen kapteeni virittelee alusta lähtökuntoon (3.6.2009 ~ S&J).

Tekla III on lähtenyt Varissaareen Tulikukon laiturista (3.6.2009 ~ S&J).

Sisaralus Tekla I tulee kohdatuksi matkalla Varissaareen (3.6.2009 ~ S&J).

Pikkuväellä riittää tutkittavaa - onhan ikkuna tutunturvallisen televisioruudun muotoinen (3.6.2009 ~ S&J).

Onnellisesti perillä Varissaaren laiturissa (3.6.2009 ~ S&J).

Varissaaressa 3.6.2009: (kaikki kuvat: S&J)

B) Varissaari - Fort Elisabeth (kotkan nettisivut 12.1.2010):
Varissaaren linnoitushistoria alkaa 1700-luvulla. Vuosina 1788-1790 käydyn Ruotsin ja Venäjän välisen sodan (ns. Kustaan sodan) aikana käytiin Kotkansaaren ja Varissaaren edustan merialueilla kaksi suurta taistelua. Ne nimettiin tapahtumapaikan mukaan Ruotsinsalmen meritaisteluiksi.
Nykyisen Kotkan alue oli kuulunut meritaisteluja edeltävänä aikana vuodesta 1743 lähtien Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. Alue oli kuitenkin tuolloin lähes linnoittamaton, sillä Kymijoen Ahvenkosken haaran rajalinjalla oli vain joitakin pieniä linnakkeita rajan suojana ja lähin iso linnoitus oli Haminassa. Jo tuolloin kiinnitettiin huomiota Kymijoen Huumanhaaran ja Langinkoskenhaaran suun soveltuvuuteen sotasataman ja merilinnoituksen paikaksi.
Keisarinna Katariina Suuri antoi kenraali Aleksandr Suvoroville jo sodan vielä kestäessä tehtävän suunnitella linnoitusketju, joka suojaisi valtakunnan koko luoteisrajan Ruotsia vastaan. Suvorovin suunnitelmien mukaan nykyisen Kotkan alueelle rakennettiin kaksoislinnoitus, Ruotsinsalmen merilinnoitus ja Kyminlinnan maalinnoitus. Ruotsinsalmen linnoituksen tehtävänä oli toisaalta toimia Pietarin suojaksi rakennetun Kronstadtin merilinnoituksen etuvartiona ja toisaalta toimia Ruotsin puoleisten merilinnoitusten, Loviisan Svartholman ja Helsingin Sveaborgin eli Suomenlinnan vastapainona.

Linnoitusopillisesti Ruotsinsalmi eroaa muista Kaakkois-Suomen linnoituksista, sillä se ei koostu yhtenäisestä bastionikehästä vaan suuresta määrästä erillisiä linnakkeita, redutteja ja tykkipattereita. Rakenteeltaan se noudattelee pienemmässä mittakaavassa samoja periaatteita, joita on toteutettu Kronstadtissa ja Suomenlinnassa.
Linnoituskokonaisuus oli siroteltu Kotkansaarelle ja sen lähisaarille, jotka ympäröivät itse Kotkansaarelle syntynyttä kaupunkimaista yhteisöä ja sen edustalla ollutta sotasatamaa. Päälinnoitus oli Kotkansaarella, nykyisessä Katariinan kaupunginosassa sijaitseva Fort Katariina. Sen ohella linnoituskokonaisuuteen kuului kaksi isompaa linnoitusta: Kukourissa sijaitseva Fort Slava ja Varissaarella sijaitseva Fort Elisabeth.
Suurimmillaan ”linnoituskaupunki” (se ei koskaan ollut juridisesti kaupunki) oli juuri ennen Suomen sotaa 1808, jolloin sen asukasmäärä oli suurimmillaan noin 10.000 sotilasta ja noin 1.000 siviiliä.

Nykyinen Varissaari käsitti 1790-luvulla vielä kaksi erillistä pientä saarta, jotka linnoitustöiden yhteydessä yhdistettiin matalan salmen yli rakennetulla linnoitusmuurilla ja sen takana olevalla penkereellä. Itse linnoitus Fort Elisabeth rakennettiin epäsäännölliseksi, saaren rantaviivaa myötäileväksi siten että tykkipatterit saattoivat yhdessä viereisen saaren Fort Slavan kanssa valvoa eteläisiä sisääntuloväyliä Ruotsinsalmen redille.
Suomen sodan jälkeen Varissaaressa jatkettiin vielä kunnostustöitä, joilla pyrittiin pitämään saaren puolustuskykyä yllä, mutta 1820-luvulta alkaen linnoituksesta vähitellen luovuttiin. 1800-luvun puoliväliin ja Krimin sotaan mennessä oli Ruotsinsalmen varuskunta lähes kokonaisuudessaan lakkautettu ja paikalla oli vain pieni vartio-osasto.

Varissaaren alue alkoi rappeutua 1800-luvun jälkipuoliskolla. Uuden nousun se koki 1890-luvulla, kun Kotkan pursiseura perusti saareen paviljongin. Paviljonkirakennus sijaitsi itäisen Varissaaren eteläosassa, linnoituksen puolipyöreän muurin keskellä olevalla tasanteella.
Saaren rannat eivät kuitenkaan olleet soveliaita purjehduskäyttöön ja seura siirtyikin pian muualle. Paviljongista tuli kuitenkin laajemmalti kotkalaisten kesänviettokohde. Vaikka paviljonki myöhemmin purettiin, oli Varissaari kesänviettopaikkana saavuttanut oman asemansa kotkalaisten perinteessä.
Saaren suosiota eri aikoina kuvastaa hyvin erilaisten kalliohakkausten suuri määrä. Vanhin vuosiluku on ’1788’ eli vuosi, jolloin ns. Kustaan sota alkoi. Seuraava vuosiluku on ’1796’, jolloin linnoitus pääpiirteissään valmistui.
1900-luvun alun kautta kuvaavat erilaiset vaakuna- ja laiva-aiheet eri puolilla saaren kallioita; vaakuna aiheet kuvaavat hyvin ajanjakson erilaisia intressipiirejä: leijonavaakunoita ja kaksipäisiä kotkia. Nuoremmat kalliohakkaukset edustavat 1940- ja 1960-lukua, joskin nuorempiakin hakkauksia saarelta on löydettävissä – tekniikka on heikentynyt, mutta perinne on säilynyt hyvin pitkään.

Nykyisin alkuperäisten kahden saaren välinen matala salmi on täytetty hiekalla, joskin vanhan salmen sijainti on edelleen hyvin hahmotettavissa. Alkuperäisistä rakennuksista on jäljellä kasarmin ja ruutikellarin pohjat saaren luoteisosassa. Linnoituksen muurien koillisimman osan sisälle on Kotkan kaupungin toimesta rakennettu ravintola.

Nykyisin linnoitusta on restauroitu Museoviraston rakennushistorian osaston toimesta ja päämääränä on ollut saattaa linnoitusrakenteet sellaiseen kuntoon, että saari on edelleenkin turvallinen kotkalaisten kesänvietto-paikkana sekä edustava esimerkki Ruotsinsalmen merilinnoituksen keskeisenä puolustusvarustuksena.

Näkymä Varissaaren eteläkärjestä merelle (3.6.2009 ~ S&J).

Tämäkin pieni, viehättävä puutalo löytyy Varissaaresta (3.6.2009 ~ S&J).

Takaisin Kotkan kaupungin sivullemme #1

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle