Sastamalan syntyhistoriasta: A) (Wikipedia, 2011): Sastamala on kaupunki Pirkanmaan maakunnassa. Kaupungin asukasluku on 24 536 asukasta, ja sen pinta-ala on 1 387,69 km², josta vesistöjä on 96,16 km². Se aloitti toimintansa vuoden 2009 alussa. Kaupunki syntyi Vammalan kaupungin sekä Äetsän ja Mouhijärven kuntien kuntaliitoksella. Tätä ennen Vammalaan oli liitetty Suodenniemi vuonna 2007 ja Tyrvää ja Karkku vuonna 1973. Äetsän kunta oli muodostunut Kiikan ja Keikyän yhdistyessä vuonna 1981. Sastamalan naapurikunnat ovat Huittinen, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kankaanpää, Kiikoinen, Kokemäki, Lavia, Nokia, Punkalaidun, Urjala ja Vesilahti. Sastamalan vaakunaksi valittiin lakkautetun Karkun kunnan vaakuna, jonka on suunnitellut Lauri Ahlgrén. (Wikipedia, 2014): Kiikoinen (ruots. Kikois) on entinen Suomen kunta, joka itsenäisenä kuntana viimeksi oli osa Satakunnan maakuntaa. Vuoden 2013 alusta Kiikoinen liitettiin Pirkanmaan maakunnassa sijaitsevaan Sastamalan kaupunkiin, jolloin siitä tuli osa Pirkanmaan maakuntaa. Kiikka ja Keikyä ovat yhtä kuin Äetsä (1981). Kunnat olivat rakenteeltaan erilaisia, minkä takia liitos herätti poikkeuksellisen paljon keskustelua. Kuvassa Äetsän kuntakylttiä asennetaan 2.1.1981. Yhdistyminen lyhyesti: 1981: Keikyä ja Kiikka yhdistyivät Äetsäksi. 2009: Äetsä, Vammala ja Mouhijärvi yhdistyivät Sastamalan kaupungiksi. Kylät ja kaupunginosat: Keskustan alueen (ent. Vammalan) kaupunginosat: Heinoo, Hoppu, Iisa, Illo, Kalliala, Karkku, Kaukola, Ketola, Lousaja, Marttila, Myllymaa, Nokkakylä, Nuupala, Näntölä, Ojansuu, Parviala, Pitkämäki, Raivio, Roismala, Ruoksamo, Sastamala, Sileekallio, Stormi, Sylvää, Tyrväänkylä, Varila, Vinkinmäki, Vinkki ja Vinkkilä. Vammalan alueen maarekisterikylät: Aluskylä, Eko, Haapaniemi, Haroinen, Heinoo, Hieta, Hoipola, Houhajärvi, Huida, Humaloja, Hurula, Hätilä, Innala, Isojärvi, Jaamala, Jassala, Juurakko, Jysiä, Järvenpää, Järventaka, Kahimala, Kalliala, Kaltila, Kaltsila, Karimäki, Karkunkylä, Kaukola, Ketola, Ketunkylä, Kilpijoki, Kiurala, Koivula, Koivunkylä, Kojola, Komerola, Koskenkylä, Kulmuntila, Kutala, Kärppälä, Lammentaka, Laukula, Leiniälä, Lielahti, Liuhala, Lousaja, Lummaja, Marttila, Mielanniemi, Mäenkylä, Mäkipää, Nohkua, Nuupala, Näntölä, Ojansuu, Oravula, Palviala, Pappila (Karkku), Pappila (Tyrvää), Pitkäkaro, Pohjala, Rainio, Raipio, Rautajoki, Rikainen, Ritala, Roismala, Ruoksamo, Sammaljoki, Soinila, Soukko, Stormi, Tapiola, Teukkula, Toijala, Tyrisevä, Tyrväänkylä, Ulvi, Uusikylä, Varila, Vataja, Vehmainen, Vesunti, Vihattula, Vihtiälä ja Vinkkilä. Mouhijärven alueen kylät: Eskola, Hahmajärvi, Hermala, Hyynilä, Häijää, Iirola, Kairila, Kankarinmaa, Kari, Kortejärvi, Lampinen, Mierola, Murto, Mustianoja, Pappila, Perämaa, Pukara, Pyöräniemi, Rienilä, Ryömälä, Saikkala, Salmi, Selkee, Tervamäki, Tiisala, Tomula, Tuisku, Tupurla, Uotsola, Valkama, Venetmäki, Vestola, Vesunti ja Yliskallio. Äetsän alueen kylät: Hoipola, Honkola, Jaamala, Jokisivu, Keikyä, Kiikka, Kiimajärvi, Kilpijoki, Kinnala, Kortejärvenmaa, Kulmuntila, Kämmäkkä, Meskala, Mielaanniemi, Nevo, Pehula, Teukkula, Tormila, Ulvi, Vehkakorpi ja Vähähaara. Suodenniemen alueen kylät: Jalkavala, Kittilä, Koivuniemi, Kouraniemi, Lahdenperä, Leppälammi, Makkonen, Pajuniemi, Peräkunta, Pohjakylä, Putaja, Pyykoski, Suodenniemi, Sävi ja Taipale.

Vammala vuoden 1918 sotamme näyttämönä: B) Nämä yllä olevat kaksi kuvaa ovat osasuurennoksia samasta otoksesta Vammalan pääraitilta maaliskuun lopulta 1918 (kuva: T.Salmisaari). Kuva on julkaistu tässä muodossa Heikki Ylikankaan kirjassa Tie Tampereelle, mutta siellä kuvatekstissä virheellisesti väitetään kuvan olevan Messukylästä. Jari Nurmelle kiitos virheen korjaamisesta sivullemme (7.9.2012). Huomaa kuvan etualalle nouseva lintuaiheinen tuuliviiri. Kuvan lohdottumuuteen tuo oman säväyksensä etualalla marssiva yksinäinen valkoinen sotilas. (Jari Nurmi, sähköposti 7.9.2012): Vuoden 1918 tapahtumien kuvista kahden (sama otos, vasen ja oikea puoli) on sivullanne aiemmin kerrottu olevan valokuva Messukylästä. Kuvat on kaiketi saatu Ylikankaan kirjasta Tie Tampereelle. Tiedossa on, että Ylikankaan kirjaan on tullut virhe. Kuvat ovat Vammalasta vuodelta 1918. Taustalla näkyy Tyrvään kaksitorninen kirkko. Messukylän kirkko on yksitorninen.

Tyrvään keskiaikainen kivikirkko: C) Tyrvään keskiaikainen kivikirkko tutustumiskohteena ~ kuvattu 13.6.2010 (S&J). Tyrvään Pyhän Olavin kirkko: Tyrvään Pyhä Olavi komeilee Rautaveden kansallismaisemassa Kallialan kylässä, noin kolmen kilometrin päässä Sastamalan keskustasta ja seurakunnan pääkirkolta. Suomen keskiaikaisten kirkkojen tutkija ja tuntija Markus Hiekkanen ajoitti väitöstutkimuksessaan kirkon valmistumisen vuoden 1510 paikkeille. Tuhopoltto 21. syyskuuta 1997 teki paikkakuntalaisten vanhanakirkkona tuntemasta Pyhästä Olavista maankuulun. Palon jälkeen koko myötätuntoinen Suomi sai tiedotusvälineistä seurata, kuinka vammalalaiset nostattivat rakkaan kirkkonsa tuhkasta ennennäkemättömillä talkoilla. Rakentui uusi, mutta työmenetelmiltään ja materiaaleiltaan vanhanaikainen ja entisen kaltainen kirkko. Sui generis, vertaansa vailla, kuvasi arkkipiispa Jukka Paarma historiallista suururakkaa 1997-2003. Alun perinkin kivipyhäkkö oli noussut talkoilla, mutta keskiajalla kirkon rakentamiseen osallistuminen oli pakollista. Lain mukaan jokaisen maata omistavan talollisen täytyi tuoda työmaalle raaka-aineita ja työvoimaa. Tyrvään keskiaikainen kirkko kuvattuna vuonna 2005 ~ kuvaaja: J.Niemenmaa (lisenssi, OK). Tyrvään Pyhän Olavin kirkko: Tyrvään Pyhä Olavi toimi seurakuntakirkkona siihen asti, kun uusi kaksitorninen valmistui Vammaskosken partaalle 1855. Vanhakirkko jäi ylhäiseen yksinäisyyteensä, syrjään pitäjän keskustasta. Sitä ei enää korjailtu tai uudistettu, mutta mitään ei myös purettu. Koskemattomuudella ja kehityksen pysähtymisellä oli puolensa. Unohduksen vuodet säilyttivät 1600- ja 1700-lukujen sisätilan aitouden, kun monet muut keskiajan kivikirkot Suomessa modernisoituivat ja samalla niiden vanhat rakenteet hävisivät. Tyrvääläisten kirkkoa pidettiin kansallisaarteena ennen muuta sen vuosisatoja säilyneen alkuperäisen interiöörin takia. Kokonaisuuteen kuuluivat alttariseinän triumfikrusifiksi. harvinainen barokkisaarnatuoli, puiset penkkikorttelit ja Anders Löfmarkin kauniit maalaukset kuorissa ja lehterien peileissä. Kirkko oli niin kirkas helmi aikalaistensa joukossa, että ennen 1997 tuhopolttoa väläyteltiin sen pääsyä jopa Unescon maailmanperintökohteeksi. Koko Vammalan kaupunkia tunnetuksi tehnyt jälleenrakennus onnistui 1 200 ihmisen talkootyön, keräysten ja lahjoitusten avulla. Nykyajan kirkonrakentajat naputtelivat yhteisen allekirjoituksensa puisin tikkukirjaimin sakariston puoleiseen lappeeseen: TALKOILLA RAKENNETTU. - Pyhän Olavin kirkon korjaus ja uudelleenrakentaminen ei ollut vain vammalalaisten, satakuntalaisten tai pirkanmaalaisten, ei vain Tyrvään seurakunnan tai edes kirkkomme hanke. Hyvällä syyllä voi sanoa siitä tulleen kansallinen projekti. Valtiovallan tuki osoitti, että kyse oli suomalaisten yhteisestä asiasta, kehui arkkipiispa Jukka Paarma kirkon käyttöönottojuhlassa 3.8.2003. Tyrvään keskiaikainen kirkkosali ~ 13.6.2010 (S&J). Tyrvään Pyhän Olavin kirkko: Pyhän Olavin kirkon vuosituhannen vaihteessa rakennuttanutta Tyrvään seurakuntaa ei enää ole. Vuoden 2004 alussa Tyrvään ja Karkun seurakunnat yhdistyivät Vammalan seurakunnaksi. Vammalan, Kiikan, Keikyän ja Mouhijärven seurakunnat yhdistyivät vuoden 2009 alussa Sastamalan seurakunnaksi. Kirkot kuitenkin säilyttivät vuosisataiset nimensä. Sastamalan seurakunnan pääkirkko on Tyrvään kirkko ja vanhakirkko edelleen Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Pyhän Olavin kirkko on nykyään kaupungin suosituin nähtävyys. Jo rakennusvaiheen aikana työmaahan tutustui 100 000 turistia. Tyrvää erkani vuoden 1520 paikkeilla Sastamalan keskiaikaisesta seurakunnasta omaksi kirkkoherrakunnakseen. Jo Ala-Sastamalan tai Kallialan kappelilla oli ollut oma puinen kirkkonsa. Sen vaiheista kertovat Kallialan kirkon keskiaikaiset tilit. Tälle kirkolle oli hankittu 1487 hetkipalvelusten kirja eli Breviarium, joka yhä on seurakunnan omistuksessa. Seurakunta sai uuden kivikirkon todennäköisesti 1515 ja silloin sen vihkimisen toimitti piispa Arvid Kurki. Kirkko omistettiin Pyhälle Olaville. Kirkon pitkään historiaan liittyvät mm. tulipalo 1600-luvun alkupuolella, paanukaton rakentaminen 1748 Antti Piimäsen johdolla, sisätilan laajentaminen ja maalaaminen 1780 sekä jääminen autioksi 1855 uuden kaksitornisen kirkon valmistuttua Vammaskosken partaalle. 1960-luvulta Iähtien kirkko alkoi elää uutta elämää. Sitä korjattiin ja siitä tuli mm. suosittu vihkikirkko. 1996 käynnistyivät talkoot paanukaton uusimiseksi. Eteläisen lappeen, asehuoneen ja sakariston haapapaanuista tehdyn katon valmistumista juhlittiin 31.8.1997. Kolme viikkoa sen jälkeen tuhopolttaja iski, ja seistiin savuavilla raunioilla. Tyrvään keskiaikaisen kirkkosalin moderneja maalauksia ~ 13.6.2010 (S&J). Tyrvään Pyhän Olavin kirkko: Tuhopolton jälkeen alkoi sitkeyttä ja voimia kysynyt jälleenrakentamisaika. Museovirasto ja arkkitehti Ulla Rahola laativat suunnitelmat ja piirustukset, jotka seurakuntayhtymä hyväksyi. JäIleen tulivat apuun myös talkoolaiset ja monet muut kirkonrakentajat sekä lahjoittajat ja rukoilijat. Ulkoasultaan kirkko päätettiin saattaa entiseksi ja sisätiloiltaan entisen kaltaiseksi, tilalliseksi rekonstruktioksi. Tavoitteena oli palauttaa menetetyn kirkon sisätilan tunnelma. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko otettiin puuvalmiina uudelleen käyttöön 3.8.2003. Sen vihki Turun piispa Ilkka Kantola. Maalaustyöt muodostavat oman kokonaisuutensa. Niiden tekemisestä entisten kuva-aiheiden pohjalle on kirkkovaltuuston päätös. Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala aloittivat työt kesällä 2005. Valmiit maalaukset otti vastaan Turun piispa Kari Mäkinen 15.8.2009 ja kirkko otettiin taas käyttöön. Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan tekemiä kirkkomaalauksia Tyrvään kirkossa ~ 13.6.2010 (S&J). Tyrvään kirkon viereisen vanhan maatilan mielenkiintoista idylliä ~ 13.6.2010 (S&J). Tulee mieleen mainio kotimainen elokuva Postia pappi Jaakobille ~ sehän kuvattiin näillä seuduilla.

Vammalan rautatiekulttuuria: D) Tuomo Ala-Keturi kuvasi 26.9.2017 Vammalan asemalla (käyttölupa 2017-1-D, kiitos). Vammalan rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (käyttölupa 13.5.2011, kiitos). Vammalan asema oli alunperin nimeltään Tyrvää. Aseman perustamisvuosi oli 1895 - alkuperäisiä Porin radan asemia. Tyrvään kirkonkylästä muodostettiin v.1912 Vammalan kauppala, joka tuhoutui pahoin sisällissodassa v.1918. Asemanseutu liitettiin Vammalan kauppalaan kuitenkin vasta v. 1955, jolloin (1.6.1955) asema sai myös Vammalan nimen. Reino Kalliomäen kokoelmista (kiitos, käyttölupa 2015-11-B), kuvausaika epäselvä:"Piiskamummo-veturi on tuonut junan Tampereelta. Kortti on kulkenut 1953. Joku filatelisti varmaan tietää milloin tämä korttisarja on tehty. Asema oli nimeltään Tyrvää 1.6.55 saakka." Jussi Liimatta kuvasi tämän asemakuvan Vammalassa 6.10.2007. Kiitos käyttöluvasta. Jukka Voudinmäki kuvasi Vammalan asemalla 15.7.2009 (käyttölupa 2015-12-L). Reino Kalliomäki kuvasi Vammalan veturitallilla 1968, vasemmalla lepohuone (käyttölupa 2015-11-B). (Tero Virta,2016): "3/98 resiinassa todetaan, että vasen sivuseinä oli yksinkertainen, jatkeseinäksi tarkoitettu. Oikeanpuoleinen sivuseinä oli tarkoitettu julkisivuksi, Siinä oli tavanomaiset koristeaiheet räystään alla ja vinoneliösyvennykset." Nohkua: Mika Vähä-Lassilan piirros Nohkuan v. 1963 rakennetusta odotushuoneesta (käyttölupa 2015-11-A). Vaikka Nohkuan liikennepaikka avattiinkin joulukuussa 1909, löytyy se jo edellisenä kesänä Nahkuan nimellä. Nohkuan liikennepaikan ympärille muodostui pieni mutta tiivis kyläkeskus. Alkeperäinen odotussuojarakennus korvattiin uudella 1940, mutta liikennepaikkaa siirrettäessä 400 metriä länteen uusi odotushuone rakennettiin jälleen 1963. Nohkua muutettiin miehittämättömäksi liikennepaikaksi 1968. Myöhemmin seisakkeella on ollut vain sadekatos ja sekin on purettu. Liikennepaikka lakkautettiin henkilöliikenteen loppuessa 1989 (Radan varrella, 2009). YLEISKUVAUS: Nohkua-Tyrisevän alue sijaitsee Sastamalan itäosassa Kuloveden rannalla. Nimensä mukaisesti alue koostuu Nohkuan ja Tyrisevän kylistä. Naapurina lännessä on Karkku, etelässä Kutala, pohjoisessa Häijää ja idässä Nokian Suoniemi. Matkaa molemmista kylistä Sastamalan keskustaan on noin 23 km ja Tampereelle reilu 40 km. Asukkaita alueella on noin 200. Luonnonläheisyydestä johtuen vapaa-ajan asukkaita on vähintään saman verran. Aluetta halkoo Pori-Tampere -rautatie. Nohkuan aseman toiminta päättyi vuonna 1968 ja seisakkeen toiminta vuonna 1989. Maisemallisesti alueelle luonteenomaisia ovat peltomaisemat, mutta myös suurehkot korkeusvaihtelut. Nohkuan eteläpuolella ja Tyrisevän länsipuolella sijaitsee Jyrävuori, jossa on Sastamalan korkein kohta (180 metriä) (Kyläkortti Nohkua-TYrisevä, 2017). Mika Vähä-Lassilan piirros: Nohkua (vanhin) (käyttölupa 2015-11-A).

Äetsä: E) Äetsän rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (lupa 13.5.2011 - tarkka kuvausaika ei tiedossa). Äetsään syntyi kosken partaalle teollisuutta villakehruu- ja kutomotehdas sekä konepaja. Tuotteet kuljetettiin aluksi hevosilla Kiikan ja Kauvatsan asemille, mutta v.1899 isännöitsijä Alfred Viljanen anoi parempia tieyhteyksiä ja omaa rautatiepysäkkiä Äetsälle. Äatsä sai asemansa v.1902. Aseman suunnitteli Bruno Granholm ja rakennusta laajennettiin vuosina 1915 ja 1937. Vaunukuormaliikenne loppui lähes kokonaan 1990-luvulla ja v.1997 lopetettiin lipunmyynti. Henkilöliikenne loppui v.2003. Senaatti-kiinteistölle asema siirtyi v.2007. Äetsän kunta oli muodostunut Kiikan ja Keikyän yhdistyessä vuonna 1981. Äetsän asema vaihtamassa omistajaa (Samuli Kinnari, Sopuli 10.10.2008): Äetsän kunnanhallitus on päättänyt, että kunta ei käytä etuosto-oikeutta Äetsän rautatieaseman kaupassa. Asema on siirtymässä äetsäläisten Elise ja Esa Vilmusen omistukseen. He tarjosivat vuonna 1896 rakennetusta asemasta ja vajaan hehtaarin tontista 15 000 euroa. Äetsän asema siirretään asuintaloksi toisaalle (Samuli Kinnari, Sopuli 11.8.2009): Pirkanmaan ympäristökeskus on antanut luvan purkaa ja siirtää Äetsän rautatieasema. Nykyisten omistajien on tarkoitus kuljettaa rakennus toisaalle asuinrakennukseksi. Ympäristökeskus edellyttää, että hankkeesta ollaan yhteydessä Pirkanmaan maakuntamuseoon. Asema on valmistunut vuonna 1896. Matkustajajunien pysähtyminen Äetsässä loppui kuusi vuotta sitten. Äetsä Sastamalan kaupunkikartassa (Heikki Elo, Keikyä ~ 'Lauttakylä'-lehti 1.7.2010): Olen paluumuuttaja. Lähdin Keikyästä 1960-luvun puolivälissä ja palasin vaimoni kanssa Keikyään pari vuotta sitten. Entisenä keikyäläisenä ja nykyisenä Sastamalan keikyäläisenä olen ollut kiusaantunut ja vaivautunut monista Tyrvään Sanomien ja Alueviestin kirjoituksista, joissa on käsitelty entisen Keikyän kunnan alueen asioita. Keikyän osalta nimistösotku on täydellistä ja mielestäni hyvin tarkoitushakuista. Se osa kaupunkia, joka lehdissä loistaa poissaolollaan, on Keikyä. Jokin aika sitten katsoin Sastamalan kaupunkikarttaa. Kartalla on samanarvoisina niminä Kiikka ja Keikyä. Olin kummissani, kun näiden väliin Hailanraitin ja Raukontien kohdalle oli ilmaantunut edellisten kanssa samanarvoinen Äetsän kaupunginosa. Äetsä on kartassa selvästi entisen Kiikan kunnan alueella, mihin nimi luontevimmin kuuluukin. Viittaan Kiikassa olleeseen Äetsän rautatieasemaan. Miksi Äetsä-nimeä yritetään väen väkisin ujuttaa entisen Keikyän kunnan alueelle? Ei ihme, että ihmiset ovat kummissaan. Kun luin, että Äetsän patsaspuistossa on ollut patsaspuistotapahtuma, päätin ilmaista paluumuuttajan mielipiteen. Jos Äetsän pohjoispuolella oleva Sastamalan kaupunginosa on kartan mukaan Kiikka (aikaisemmin itsenäinen kunta), niin miksei sen eteläpuolella oleva osa ole kuten kartassa Keikyä (aikaisemmin itsenäinen, Suur-Huittisista lohkaistu kunta). Keikyän asutustaajaman Pehulan nimeä ei ole muutettu Äetsäksi. Mikäli näin olisi tapahtunut, silloin kirjoitukset olisivat nimistön osalta olleet asiallisia. Keikyän ja Kiikan muodostamaa lyhytaikaista liitoskunta Äetsää ei enää ole. Muutama sata metriä patsaspuistosta olevassa tieportissa lukee Pehula, myös kaupunkikartassa lukee Pehula. Oikea ilmaisu olisi ollut ”Keikyän (tai Pehulan) patsaspuistossa”. Ja tapahtumaan osallistuneet ihmiset olisivat olleet lähinnä joko keikyäläisiä tai pehulalaisia, eivät äetsäläisiä. Pyyntö kaupunkikartan laatijoille. Poistakaa sekasotkua aiheuttava nimi Äetsä. Onneton liitoskunta saisi jäädä unholaan jo nimenkin osalta. Visa Pöntinen kuvasi 3.6.2014 Äetsän vielä pystyssä sinnitelleen asemarakennuksen: "Äetsän aseman rappioromantiikkaa kadun puolelta kuvattuna. Ratapiha melko aution oloinen, mutta aseman lähistö pusikoituu" (käyttölupa 2016-1-D). Reino Kalliomäki kuvasi tämän vuonna 1973 Äetsän Finnish Chemicalsin tehtaalla (käyttölupa 2015-11-B). Jukka Voudinmäki kuvasi Äetsässä 15.7.2009 (käyttölupa 2015-12-L): "Klooritehtaan raidetta Äetsän uima- ja palloiluhallin nurkilla. Tehtaan päässä raidetta ei enää ole lukuunottamatta yhtä pientä pätkää, jota ei ole kaivettu asfaltista." Kiikka: Kiikan rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (lupa 13.5.2011 - tarkka kuvausaika ei tiedossa). Kiikan asema on Porin radan alkuperäisiä, otettiin käyttöön 4.11.1895. Asemaa laajennettiin v.1905 (Bruno Granholm). Liikennepaikka muuttui miehittämättömäksi v.1968, henkilö- ja tavaraliikenne lopetettiin v.1983 ja viimeiset vaihteet purettiin v.1987. Kiikan kirkonkylä on kasvanut 1300 asukkaan taajamaksi, mutta sen merkitys on vähentynyt, kun Pehulasta tuli v.1981 perustetun Äetsän kunnan keskus. Äetsä, Vammala ja Mouhijärvi muodostivat v.2009 liitoksessa uuden Sastamalan kaupungin. Visa Pöntinen kuvasi Kiikan pusikoituneen aseman 3.6.2014 (käyttölupa 2016-1-D). Eljas Pölhön kokoelmista (käyttölupa 2014-1-A): "22.6.1971 ~ VMT Move 1A valmistenumero 29 vuodelta 1947. Veturi on kuvattu Perusyhtymä Oy:n Kiikan tiilitehtaalla. Tehdas avattiin 1954 ja sen omisti Ojaputki Oy vuoteen 1967/68 saakka. Perusyhtymä Oy oli alkuperäiseltä nimeltään Pellonraivaus Oy. Kiikan kunta tuli osaksi Äetsää 1981. Tehdas näkyy peruskartan lehdellä 2121 04. Tehtaalla on ollut rataa alusta alkaen ja sama veturi on ollut siellä koko ajan. Veturin alkuperäinen bensiinimoottori vaihdettiin dieseliksi noin 1961. Rata oli käytössä vuosittain n. 7 kuukauden ajan. Talvella savi ajettiin savivarastoon kuorma-autoilla. Kesäkaudella rata toimi 2-vuorotyössä. Junassa oli 13 kpl 0,75 m3 tilavuuksista kaatovaunua (kuuppavaunua) ja käytössä oli kaksi junarunkoa. Savimaalla oli ketjukaivinkone. Kiikan tiilitehtaalle johti myös sivuraide, jonka raidesopimuksen Pellonraivaus Oy teki 1953 (Ojaputki Oy oli Pellonraivauksen tytäryhtiö). Veturi on säilynyt. Kuva on skannattu julkaisusta Kenttäratojen käyttö maalajien kuljetuksessa, mutta koska sekä kuva että julkaisu ovat omiani, ei kuvan julkaisulle täällä ole ongelmia."

Karkku: F) Karkun rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (lupa 13.5.2011 - tarkka kuvausaika ei tiedossa). Karkun kunnan nimikkorautatieasema sijoitettiin v.1895 Palvialan kylään. Pitäjän keskiaikainen kirkko sijaitsi useita kilometrejä Palvialasta Vammalan suuntaan, ja vuonna 1913 valmistunut uusi kirkkokin sijoitettiin lännemmäs. Karkun asemarakennus valmistui vuonna 1895 Oulun radan pysäkin piirustusten mukaan (mm. Siuron tapaan). Rakennusta laajennettiin Bruno Granholmin suunnittelemalla, alkuperäistä rakennustapaa noudattavalla poikkipäädyllä vuonna 1904. Asemarakennuksen ulkoasu on säilynyt molempien rakennusvaiheiden osalta hyvin. Karkun aseman tavaramakasiinirakennus on vuodelta 1946. Rata kulki Karkusta länteen nykyistä rataa etelämpänä, kansanopiston ja Rautaveden rannan välistä, kunnes noin kolmen kilometrin pituinen uusi ratalinja avattiin v.1984. Asema oli (ainakin vuoden 2009 tienoilla) vielä henkilöliikenteen käytössä erityisesti paikallisen oppilaitoksen ansiosta. Asemarakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöille v. 2007. Rakennuksessa on toiminut viime vuosina kahvila sesonkiaikaan (tiedot kirjasta 'Radan varrella' - 2009). Jussi Liimatta kuvasi tämän upean asemakuvan Karkussa 6.10.2007. Kiitos käyttöluvasta. Jukka Voudinmäki kuvasi Karkun rautatieasemalla 2.8.2014 (käyttölupa 2015-12-L): "Taajamajuna H467 Tampereelta Poriin saapuu Karkkuun." PT lähetti tämän kuvan 24.6.2011 Karkun rautatieasemasta - kuvattu kesäkuun 2011 alkupäivinä. Tämän kirjoittaja (vasen kuva) sunnuntaiaamuna 9.5.1971 Karkussa noin 180 metriä korkealla mäennyppylällä, jonka päällä näkötorni (kuvat: 'P&J'). Näköalapaikan tarkempi nimi ei ole säilynyt muistissa. Heinoo (Karkku): Heinoon rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (lupa 13.5.2011 - tarkka kuvausaika ei tiedossa). Heinoon rautatieasema 19.3.2009 Jussi Liimatan kuvaamana (kiitos käyttöluvasta). Jussi Liimatta kuvasi Heinoon sivuun jääneellä asemalla 19.3.2009 (käyttölupa 2015-12-N): "Pihalla näkyi yksi vaihdelyhty ja päätepuskin, mutta en ruvennut kaivamaan lumesta mahdollista ratakiskoa näkyviin, uusi ratalinja kulkee n. 100 m:n päästä rakennuksesta." (Risto Itkonen, 20.3.2009): "Rakennuksen nykyinen omistaja on näköjään teettänyt omalla kustannuksellaan aseman nimikyltit, joiden fontti tosin poikkeaa alkuperäisestä. On kuitenkin hieno asia, että rakennuksen omistaja kunnioittaa sen historiaa. Rakennuksesta voi voi vielä aistia rautatieaseman tunnelmaa." Jukka Voudinmäki kuvasi Heinoon sivuun jääneellä asemalla 15.7.2009 (käyttölupa 2015-12-L): "Heinoon asema ja puutarharata entisellä Tampere-Pori -ratalinjalla." Jukka Voudinmäki kuvasi Heinoon asemalla (käyttölupa 2015-12-L): "Heinoon asema, joka jäi rataoikaisun takia vaille ratayhteyttä lokakuussa 1965. Vuonna 1895 valmistuneen aseman omistajia oli paikalla, kun kävin täällä, ja he ystävällisesti ja avoimesti esittelivät asemaansa sekä ulkoa että sisältä. Asema on pyritty säilyttämään aikakautensa hengen mukaisesti. Hienoa toimintaa sekä kulttuuriperinteen vaalimista! Siinä on mallia monelle muulle rautatieaseman omistajalle." Heinoo oli Karkun kunnan toinen taajama, jossa asutusalue keskittyi lähinnä aseman eteläpuolelle. Asemarakennus rakennettiin Oulun radan pysäkin tyyppipiirustuksilla - Karkun aseman tapaan. Alkujaan Porin rata kaarsi Karkun kirkolta maantien suuntaisesti Heinoon pysäkille ja edelleen nykyisen ratalinjan poikki kaartuen tämän jälkeen jyrkästi kohti etelää. Kun uusi ratalinja avattiin v.1965, Heinoon asemarakennus jäi pari sataa metriä sivuun radasta, ja uudella ratalinjalla avattiin samanniminen seisake. Rakennus on kuitenkin yhä jäljellä restauroituna, ja sen eteen on rakennettu lyhyt pätkä rataa. Henkilöliikenne seisakkeelle lopetettiin v.1983. Liikennepaikka suljettiin v.1984, mutta lännemmäs avattiin samanniminen junien kohtauspaikka v.1999. Vielä vuonna 1960 Heinoo oli 300 asukkaan taajama, mutta 1980-luvulle tultaessa väkiluku oli vähentynyt jo niin, ettei asutuskeskusta laskettu taajamaksi (tiedot kirjasta 'Radan varrella' - 2009). Jukka Voudinmäki kuvasi Heinoon liikennepaikalla 2.8.2014 (käyttölupa 2015-12-L): "Heinoon uusi liikennepaikka Porin/Rauman suunnasta katsoen."

G) Mouhijärvi ~ 1.1.2009 osaksi Sastamalan kaupunkia Vammalan ja Äetsän kanssa. Mouhijärven kirkko ja sen lähiympäristö: Mouhijärven tiilikirkon edustalla 24.1.2014 (S&J). Mouhijärven kirkko kuvattuna 24.1.2014 (S&J). (Wikipedia, 2014): Mouhijärven kirkko on Pehr Johan Gylichin suunnittelema, 1858 valmistunut punatiilinen kirkkorakennus Sastamalan Mouhijärvellä. Kirkko kuuluu nykyisin Sastamalan seurakunnalle. Kirkko on päätytornillinen, sisäviisteinen ja tasavartinen ristikirkko. Sen keskustassa on matalahko monisärmäinen pyramidikatto. Kirkon kellotorni sijaitsee alttarilta katsottuna vastapäisen sakaran jatkeena. Kaikissa sakaroissa on laakeat satulakatot. Kirkon alttaritauluna on Felix Frangin maalaama Ristiinnaulittu vuodelta 1918. Seurakunnalla on lisäksi kaksi vanhempaa samaan aiheeseen pohjautuvaa alttaritaulua. Aikaisemmat kirkot: Mouhijärven seurakunnalla on ollut kaksi aikaisempaa kirkkoa. Vanhin oli 1500-luvun lopulta eikä sen tarkka sijainti ole tiedossa. Toinen kirkko oli rakennettu Selkeen kartanolta saadulle maalle ja se purettiin vuonna 1878. Kesäkappeli: Vuonna 1878 puretun kirkon tontilla on nyt hautausmaa sekä vanhan kirkon kellotapulista kunnostettu kesäkappeli. Kesäkappelin on suunnitellut arkkitehti Marja Rauhala ja se valmistui vuonna 1999. Mouhijärven tiilikirkko kuvattuna pakkaspäivän aamuhetkinä 24.1.2014 (S&J). Mouhijärven vanhan kirkon kellotapulista kunnostettu kesäkappeli (Maija Rauhala, 1999) - molemmat kuvattu 24.1.2014 (S&J). Mouhijärven kirkkomaalla, oven päällä vuosiluku 1815 - kuvattu 24.1.2014 (S&J). Mouhijärven hautausmaan idylliä - molemmat kuvattu 24.1.2014 (S&J). Mouhijärven hautausmaan näkymä - 24.1.2014 (S&J). Mouhijärven hautausmaan uudempaa rakennuskantaa - 24.1.2014 (S&J).

H) Kiikoinen Satakunnasta liitettiin Pirkanmaan Sastamalan kaupunkiin 1.1.2013: (Wikipedia, 2014): Kiikoinen (ruots. Kikois) on entinen Suomen kunta, joka itsenäisenä kuntana viimeksi oli osa Satakunnan maakuntaa. Vuoden 2013 alusta Kiikoinen liitettiin Pirkanmaan maakunnassa sijaitsevaan Sastamalan kaupunkiin, jolloin siitä tuli osa Pirkanmaan maakuntaa. Vuonna 2012 kunnassa asui 1 245 ihmistä, ja sen pinta-ala oli 144,32 km2. Kiikoisten naapurikunnat olivat Kokemäki, Lavia, Ulvila, ja Sastamala. Kiikoisten kautta kulkevat valtatie 11 ja kantatie 44, jotka risteävät Tervahaudassa. Lähimpiä kaupunkeja ovat Pori (45 km), Tampere (65 km), Huittinen (40 km) ja Kokemäki (30 km) - varsinainen Sastamalan kaupunki - ennen - (30 km). Suurimmat järvet ovat Kiikoisjärvi ja Kuorsumaanjärvi. Kolmas suurehko järvi, Marjajärvi, kuivatettiin viljelysmaaksi 1960-luvun lopulla. Kunnan tunnuseläin on liito-orava ja tunnuskasvi sinivuokko. Kiikoinen tunnetaan "kuttupitäjänä", mihin viittaa myös Gustaf von Numersin suunnittelemassa ja vuonna 1956 vahvistetussa kunnan vaakunassa esiintyvä pukki. Kunnassa järjestetään vuosittain heinäkuussa Kiikoisten Purpurijuhlat. Kiikoisten purpuri on yksi vanhimpia purpuritansseja. Kiikoisten asutus on keskittynyt Jaaran, kirkon seudun ja Tervahaudan alueille. Kirkon ja Tervahaudan välissä sijaitsee Kiikoisten ainoa peruskoulu, 1990-luvun alussa rakennettu Toukolan koulu. Suurin osa Kiikoisista, erityisesti läntinen Kiikoinen, on asutettu enimmäkseen etelästä Kiikasta päin. Alueen itäosien asuttajat sen sijaan olivat usein Tyrvään kylien torppareita. Kiikoinen on perustettu vuonna 1847, jolloin se irrotettiin omaksi kappeliseurakunnakseen Tyrvään seurakunnan Kiikan kappelista. Itsenäiseksi seurakunnaksi Kiikoisista tuli virallisesti vuonna 1904, joskin itsenäistyminen toteutui vasta vuonna 1922. Kiikoisten puinen kirkko, arkkitehti Pehr Johan Gylichin suunnittelema, on vuodelta 1851. Kiikoisiin asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) siirtoväkeä. Kiikoinen sijaitsee Pirkanmaan ja Satakunnan maakuntien rajalla. Se siirtyi Pirkanmaasta Satakuntaan vuonna 1997, mutta vaihtoi maakuntaa uudelleen liittyessään pirkanmaalaiseen Sastamalaan vuoden 2013 alussa. Kiikoisten kunnanvaltuusto päätti asiasta 18. huhtikuuta 2012. Liittymisestä päätettiin äänin 10–7. Kymmenen kokoomuksen valtuutettua äänesti puolesta ja seitsemän keskustalaista vastaan. Kylät: Jaara, Kiikoinen, Kuorsumaa, Niemenmaa, Myöntee, Rautu, Jylhänmaa, Nevanperä, Hongistonmaa, Tervahauta. Jaaranjoki Kiikoisissa Satakunnassa. Kuvassa näkyy Jaarankosken alku - kuvasi nimimerkki 'Hamartolos' kesällä 2010 (public domain). Kiikoisten puukirkko kuvattuna 24.1.2014 pakkasaamun sarastuksessa (S&J). (Kiikoisten nettisivut, 2014): Kiikoisten kirkko, Kiikostentie 300, puinen, empire-tyylinen ristikirkko valmistui vuonna 1851 ja vihittiin käyttöönsä vuonna 1853. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Pehr Johan Gylich. Kellotorni sijaitsee länsipäädyssä ja siinä on kaksi kelloa. Getsemanen puutarhassa rukoilevaa Jeesusta esittävän alttaritaulun on maalannut Felix Frang vuonna 1924. Kiikoisten puukirkon edustalla 24.1.2014 (S&J). Kiikoisten puukirkko kesäasussaan - Kiikoisten nettisivut, kuva: Aulikki Lehtinen - kiitos. Kiikoisten puukirkko ja Kiikoisjärvi - Kiikoisten nettisivut, kuvaajan nimeä ei mainittu. Kiikoisten puukirkko - 24.1.2014 (S&J).

I) Kiskokabinetti (Shell) - Ellivuori: Ellivuoren Shell - Kiskokabinetti (Hannu Keinänen). Kiskokabinetin vierellä muistomerkkiveturi "Kana" #659 (Vr1). Kuvasi Mikael Erkkilä, 27.4.2014 (käyttölupa 2015-12-C).

J) Lehtijuttuja tämän sivun kohdealueilta: Kangasniemen Kunnallislehdessä julkaistiin pikku-uutinen 28.10.1953 Kiikan srk:n kirkkoherran rovasti N.J.Heikkilän siirtymisestä Hämeenkyröön. Heikkilä oli aiemmin palvellut Kangasniemen seurakuntaa useita vuosia.