(Wikipedia * 2025): Pälkäne on Suomen kunta, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa, Tampereen seutukunnassa.
Pälkäneen naapurikuntia ovat Hattula, Hämeenlinna, Kangasala, Padasjoki ja Valkeakoski. Aikaisempia naapurikuntia ovat Pälkäneeseen liitetyn Luopioisen lisäksi olleet Hämeenlinnaan liitetty Hauho, Kangasalaan liitetyt Kuhmalahti ja Sahalahti, Valkeakoskeen liitetty Sääksmäki sekä Hattulaan liitetty Tyrväntö. Pälkäne, Luopioinen ja Kuhmalahti, alun perin lisäksi Sahalahti, muodostivat Kaakkois-Pirkanmaan Kunnassa asuu 6 175 ihmistä, ja sen pinta-ala on 738,12 km².

Kunnan asutus on jakautunut kolmeen suureen taajamaan sekä kunnan länsiosien kyliin. Kirkonkylä Onkkaalan ohella Pälkäneen suurimpia asutuskeskittymiä ovat Iltasmäki ja Laitikkala sekä Luopioisten kirkonkylä, Aitoo, Puutikkala, Rautajärvi ja Kyynärö.

Pälkäneen maamerkki, Pyhän Mikaelin kirkko eli Rauniokirkko (Onkkaalan kylässä) on rakennettu vuosien 1495 ja 1505 välissä. Rakentajista ei ole varmaa tietoa, mutta oviaukon tiilessä oleva painauma voisi viitata dominikaanimunkkeihin, joita kutsuttiin nimellä ”Domini canes”, Herran koirat.
Kirkko on nähnyt uskonpuhdistuksen tuulet, Kostianvirran taistelun 1713, sitä seuranneet isovihan julmat vuodet ja puuaapisen kaiverruksen. Kerrotaan, että kun kirkon katto romahti vuonna 1890, koko Pälkäne vavahti. Nykyisin Rauniokirkko on suosittu nähtävyys ja monenlaisten tapahtumien paikka – ja siinä on maailman kaunein kattofresko! Kuva: Visit Tampere-nettisivu, kiitos.

Pälkäneellä on 1400- ja 1500-lukujen vaihteen tienoilla rakennettu kivikirkko, joka hylättiin uuden kirkon valmistuttua. Nykyisin käytössä oleva tiilikirkko, jonka suunnitteli arkkitehti Carl Ludvig Engel, valmistui 1839. Sappeen kylässä on hiihtokeskus. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Hämeen tutkimusasema toimi Myttäälän entisessä sotilasvirkatalossa vuosina 1927–2005. Muita huomattavia maatiloja ovat Ruotsilan, Ruokolan ja Kuiseman kartanot.

Pälkäneen maisemakuvaa hallitsevat useat järvet, joista suurimmat ovat Mallasvesi Onkkaalan länsipuolella ja Pälkänevesi sen itäpuolella, sekä osittain Kangasalan puolella oleva Roine ja Hauhon (Hämeenlinnan) puolella oleva Ilmoilanselkä. Pälkäneen länsiosassa Roineen ja Mallasveden erottaa toisistaan suurehko Hausalon saari.
Pälkäneen kautta kulkee Salpausselältä Pohjanmaalle ulottuva harjujakso, jonka selväpiirteisin ja korkein osa kunnan alueella on Onkkaalan luoteispuolella oleva Syrjänharju. Syrjänharjun korkeimmalla kohdalla (67 m Mallasveden yläpuolella) on vesitorni. Luoteessa Kangasalan rajalla harju levittäytyy parikymmentä metriä ympäristöään korkeammalla olevaksi Isokankaaksi. Isokankaan eteläosassa on lähes 30 metriä syvä suppa, Isolukko, joka on syntynyt hiekkaan uponneen suuren jäälohkareen sulaessa. Iltasmäessä harju on vielä selvästi näkyvissä, mutta kunnan etelärajaa kohti harjujakso muuttuu vähitellen melko huomaamattomaksi.

Luopioinen sijaitsee vedenjakajaseudulla, ja maastoltaan se on kankare- ja mäkimaata, jossa korkeuserot ovat monin paikoin yli 20, jopa 50 metriä. Korkeimmat maastonkohdat ovat 180 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuvat Multivuori ja Isovuori luoteessa entisten Kuhmalahden ja Sahalahden rajan tuntumassa. Luopioisten järvistä huomattavin on Kukkia, johon laskevat kaakosta Kuohijärvi ja koillisesta Rautajärvi, Kyynäröjärvi ja Ämmätsänjärvi. Kukkian vedet purkautuvat Vihavuoden kosken kautta Isoon Roineveteen entisen Hauhon puolelle.

Pälkäneellä käytiin vuonna 1713 Kostianvirran taistelu. Se oli osa suurta Pohjan sotaa.
Suuren Pohjan sodan vuoksi Viipurista pakenemaan joutunut kirjanpainaja Daniel Medelplan oleskeli Kukkolan kylässä, jossa hän kaiversi aapisen puulaatoille ja painoi niillä pienehkön määrän kirjoja vuonna 1719. Viimeinen tiedossa ollut kappale Medelplanin painamaa aapista oli ostettu Turun akatemian kirjastoon ja tuhoutui Turun palossa vuonna 1827. Pälkäneellä on kaksi Medelplanille omistettua muistokiveä: toisen pystytti Pälkäneen seurakunta vanhan kirkon pihaan vuonna 1949, ja toisen Kukkolan kyläläiset hänen vanhalle asuinpaikalleen vuonna 1964.
Pälkäne joutui uudelleen sotanäyttämöksi kansalaissodan aikana kevättalvella 1918. Tällöin tuhoutuivat tulipaloissa muiden muassa Närin ja Kuiseman kartanoiden päärakennukset. Laitikkalan taistelussa kaatuneiden teiskolaisten ja ylöjärveläisten valkoisten muistomerkki on kylän lounaispuolella keskellä peltoaukeaa, nykyisen kantatie 57:n varrella.
Pälkäneelle asutettiin toisen maailmansodan jälkeen Kivennavan siirtoväkeä.

Pälkäneeseen aikaisemmin kuulunut Roineen länsipuolella sijaitseva, muusta kunnasta erillään ollut Painon kylä siirrettiin Valkeakoskeen vuonna 1975. Pälkäne ja Luopioinen yhdistyivät kuntaliitoksessa 1. tammikuuta 2007. Uuden kunnan nimeksi tuli Pälkäne ja vaakunaksi Luopioisten vaakuna. Kuntaliitokseen saakka käytössä olleen vaakunan oli suunnitellut Gustaf von Numers ja se oli vahvistettu vuonna 1956.

Seuraavassa Pälkäneen kylät on jaoteltu kahteen ryhmään vuonna 2007 tehtyä kuntaliitosta edeltäneen kuntajaon mukaan:
Pälkäne * Epaala, Harhala, Huhtioinen, Huntila, Kaitamo, Kankahainen, Kantokylä, Kinnala, Kirpu, Kollola, Kotila, Kuisema, Kukkola, Kuuliala, Kärväntälä, Laitikkala, Lovensalo, Luikala, Myttäälä, Mälkilä, Mällinoja, Oksala, Onkkaala, Pappila, Pitkäjärvi, Pohjalahti, Ruokola, Ruotsila, Salmentaka, Sappee, Seitsye, Tauriala, Tausti, Tommola, Töyräniemi, Vuolijoki ja Äimälä.
Asutusalueita, jotka eivät ole rekisterikyliä: Iltasmäki, Ohveno ja Vimmu.

Luopioinen * Haltia, Luopioinen, Kuohijoki, Kyynärö, Padankoski, Puutikkala, Rautajärvi, Ämmätsä, Evinsalo, Kajantila, Kantola, Karviala, Kaukkala, Kouvala, Lemmettylä, Miemola, Mustilahti, Okerla, Sairiala, Säynäjärvi ja Vahdermetsä.
Asutusalueita, jotka eivät ole rekisterikyliä: Aitoo, Holja ja Vihavuosi.