MÄNTYHARJU (sivu #2/2):
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 29.4.2020)

A) Mäntyharjun keskustaajaman näkymiä:

Mäntyharjun ABC-aseman luona 29.7.2010 (S&J). Pienempiin kirkonkyliin on tullut modernisoitunut nykykaupan sanelema yleisilme - tämäkin kuva olisi voitu ottaa missä tahansa vastaavassa nykytaajamassa. Kaikki omaleimainen on katoamassa tai kadonnut jo. Kunhan autoille piisaa parkkitilaa.

Liikenneratkaisut vievät yhä enemmän tilaa keskustaajamien keskeisiltä paikoilta - rakennukset loittonevat ja leviävät laajemmille, vanhemmille rakennusalueille. Jalankulkijoiden matkaetäisyydet kasvavat, kiintopisteitä ei enää juurikaan ole, harvaan rakennetuissa kerrostaloissa vain asutaan. Yhden ihmisen mittakaava on Mäntyharjunkin kaltaisissa kehittyvissä kunnissa lainattu suoraan - ihmeellistä kyllä - kaupunkiarkkitehtuurin malleista (29.7.2010 - S&J).


Näkymä rautatieaseman nurkilta kohti kunnan keskustaajamaa - 19.4.2015 (S&J).


1.

2.

3.

4.

Näkymiä Mäntyharjun keskusväylältä S-Marketin kohdilta (ABC) - kuvat #1-4: 28.10.2015 (S&J).


Rautatien ja S-Marketin välinen puutarha-alue (Penttilän puutarha):

1.

2.

3.

4.

5.

Savon radan länsipuolen puutarha-alue (Penttilän Puutarha) - lienee v. 2011 myyty viereiselle Sokokselle - kuvat #1-5: 28.10.2015 (S&J).

B) Salmelan taidekeskus:

Salmelan taidekeskus kuvattuna tien puolelta 2.5.2010 (S&J).

(Salmelan kotisivut, lokakuu 2010): Taidekeskus Salmela on yksi Suomen suurimmista kesäaikaisista kulttuuritapahtumista ja Finlands Festivalsin jäsentapahtuma. Salmelan yhtenä toiminnan keskeisenä tavoitteena on kulttuurihistoriallisesti merkittävän ympäristön suojeleminen, elävöittäminen ja käyttöönotto.
Salmela sijaitsee Mäntyharjun arvokkaassa kirkonkylämiljöössä Pyhäveden rannalla. Näyttelytilaa Salmelalla on yhteensä noin 1000 m². Vanhimpana näyttelytilana toimii 1850-luvulla rakennettu vanha pitäjäntupa, Salmela. Vuonna 2000 valmistui Salmelan ulkomaalaus, joka palautti rakennuksen 1920-luvun tunnelmaan.

Salmelan rannassa sijaitsee 2008 valmistunut Huvimaja Höijer, joka toimii myös näyttelytilana. Salmelan rannassa sijaitsee myös veden päälle 2009 toteutettu veistosnäyttely. Veistosten vesipuistossa oli ensimmäisenä kesänä veistoksia mm. Eero Hiiroselta. Veistosten vesipuisto uudistuu joka kesä. Myös Salmelan pihapiiri sai kesällä 2009 'kehykset', kun näyttelyalueelle toteutettiin 1920-luvun mallin mukaiset aita ja portit.
Näyttely jatkuu kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla Domanderin näyttelyalueella, noin 150 metrin päässä päärakennuksesta. Miljööseen kuuluvat vanhat Posti- ja Apteekkitalo, Palvelijan asunto sekä piha-aitat ja -rakennukset. Domanderin näyttelyalueella ja Salmelan rannassa sijaitsevat myös maisemalaiturit, joilta kulttuurimaisemaa ja taidetta voi ihailla ”veneperspektiivistä”.

Iso-pappilan pihapiirissä 500 m päässä Salmelasta sijaitsee 400 m² näyttelytila, vuonna 1850 rakennettu Graniittimakasiini, jossa sijaitsee Nina Terno Museo.
Näyttelyrakennukset on otettu käyttöön Unescon suositusten ja museoviraston ohjeiden mukaisesti, ja niissä on suoritettu museoviraston hyväksymiä laajoja entisöintitöitä.
Viehättävä Maisemapuisto huvimajoineen yhdistää Taidekeskus Salmelan näyttelytiloja. Maisemapuisto avattiin 2002 ja siihen kuuluvat veistospuisto, huvimajat sekä kahvila-ravintola Kesäheinä. Näyttelyalueella sijaitseva Kesäheinä toimii kuvataiteen näyttelytilana sekä ruokakulttuurin edistäjänä.

Puistoon on toteutettu lampi, jonka rannassa sijaitsevat arkkitehtien C.L.Engelin, Wivi Lönnin ja Aino Marsion suunnittelemat huvimajat. Puistoon on myös sijoitettu kaksi Itä-Suomen rautatiehistoriaan liittyvää huvimajaa. 2004 Salmela järjesti valtakunnallisen Huvimajasuunnittelukilpailun, jonka tavoitteena oli löytää uusia ja esteettisesti korkeatasoisia näkökulmia huvimajarakentamiseen siten, että pääasiallisena rakennusmateriaalina on käytetty suomalaista puuta.
Jaetun ensimmäisen palkinnon saivat arkkitehti Tom Cederqvist (Kadonnut suudelma), arkkitehdit Johanna Vuorinen ja Esa Kangas (Klapi) ja arkkitehti Sami Vikström (Utu). Tuomariston jäseninä olivat professori Juhani Pallasmaa (pj.), maisema-arkkitehti Gretel Hemgård, arkkitehti Roy Mänttäri ja sisustusarkkitehti Yrjö Wiherheimo. Maisemapuistossa sijaitsevat kilpailun suunnitelmien mukaan rakennetut huvimajat Utu ja Huviksesi (Robert Eriksson).

Kaikki ylläolevat seitsemän kuvaa Salmelasta ovat päivämäärältä 2.5.2010 (S&J).


Mäntyharjun säilynyttä vanhempaa rakennuskulttuuria:

Tämä rakennus pihapiireineen sijaitsee Mäntyharjun kirkolta ja Salmelasta nykyiseen taajamaan kuljettaessa rantatien vasemmalla puolella - kuvattu 2.5.2010 (S&J). Rakennukset yhdessä muodostavat museoalueen.

(Soile Hokkanen, sähköposti 3.3.2013): Suuri keltainen rakennus on nimeltään Iso-Pappila, 1812-luvulla valmistunut kirkkoherran virkatalo. Punainen rakennus pihapiirissä on pappilan Väentupa, sekin 1800-luvulta. Alue, jolta kuvat ovat, on nimeltään Iso-Pappilan museoalue.


Kaikki ylläolevat seitsemän kuvaa Iso-Pappilan museotalojen ryhmästä ovat päivämäärältä 2.5.2010 (S&J). Punainen rakennus on 1800-luvulla rakennettu pappilan 'Väentupa'.


Mäntyharjun kesäteatteri:

Mäntyharjun kesäteatterin Pizzeria Kebatzi-lavasteet - kuvattu 2.5.2010 (S&J).

Kuvat kesäteatterista ovat päivämäärältä 2.5.2010 (S&J).

C) Mäntyharjun kirkko:

Mäntyharjun kirkko kuvattuna 2.5.2010 (S&J).

(Mäntyharjun seurakunta, lokakuu 2010): Mäntyharjun seurakunta perustettiin vuonna 1595, mutta jo ennen sitä tänne oli rakennettu kirkko. Tämän nykyisen kirkon suunnittelijana toimi valtionarkkitehti Charles Bass. Hänen suunnitelmansa mukaan kirkkoon olisi mahtunut 5950 henkilöä. Kun kirkkoa alettiin rakentaa tunnetun kirkonrakentaja Matti Salosen johdolla vuonna 1819, kirkkoa ei kuitenkaan rakennettu niin isoksi kuin alun perin oli suunniteltu.
Kellotapuli saatiin valmiiksi vuonna 1891 ja kirkko valmistui vuonna 1822. Kirkossa istumapaikkoja on noin 1700. Rakennus on Suomen toiseksi suurin puukirkko ja samalla Suomen suurin lamasalvosrakenteinen hirsirakennus.
Alttaritaulun kirkkoon maalasi ja lahjoitti vuonna 1831 mäntyharjulaissyntyinen Berndt Godenhjelm. Alttaritaulun aiheena on Jeesuksen taivaaseen astuminen.
Ensimmäiset urut hankittiin kirkkoon vuonna 1876. Toiset urut hankittiin vuonna 1935, jolloin kirkkoon hankittiin sähköt. Pitkän harkinnan jälkeen kirkkoon rakennettiin kolmannet urut vuonna 2008. Ne rakensivat Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy. Uudet urut edustavat pohjoismaista varhaisromanttista tyylisuuntaa ja ne on toteutettu urkurakentaja P.L. Åkermanin rakennusperinteen mukaisesti. Uruissa on 38 äänikertaa, kaksi sormiota ja Barker-kone (pneumaattinen apukoneisto, joka tekee soittamisen kevyemmäksi). Suomessa lähimmäksi samaa tyyliä edustavat Helsingin vanhan kirkon urut, Mäntyharjun urut ovat Helsingin urkujen "isoveli."

Kahdeksan edellistä kuvaa Mäntyharjun kirkosta ovat päivämäärältä 2.5.2010 (S&J).

Kolme edellistä kuvaa Mäntyharjun kirkosta ovat päivämäärältä 2.5.2010 (S&J).

D) Mynttilän rautatieasema:

Mynttilän rautatieasema kuvattuna 28.10.2015 (S&J).

Mynttilän rautatieaseman ratapihalla jäljellä enää yhdet raiteet - 28.10.2015 (S&J). Laitesuojarakennus oikealla.


Lisää kuvia ja tietoja Mynttilän rautatieasemalta.

E) Vihantasalmen silta:

1.

Vihantasalmen silta kuvattuna 6.4.2014 (S&J).

Vihantasalmen silta on Vihantasalmella Mäntyharjun kunnassa sijaitseva riippuansassilta, joka ylittää Lahnaveden. Sillan yli kulkee valtatie #5. Silta on pääosin puurakenteinen. Se valmistui vuonna 1999 ja avattiin liikenteelle 3. marraskuuta 1999. Vihantasalmen silta sai vuoden 2000 puurakennepalkinnon. Sillan pituus on 168 metriä, ajoradan leveys 11 metriä, kevyenliikenteen väylän leveys 3 metriä, korkeus 31 metriä ja alituskorkeus 4 metriä. Sillan pituus muodostuu viidestä tukivälistä, joiden pituudet ovat 21, 42, 42, 42 ja 21 metriä. Silta on maailman pisin valtatiekäytössä oleva puurakennesilta. Kolmen keskimmäisen välin tukikaaret ovat liimapuupalkista valmistettuja, lisäksi rakenteissa on betonia ja terästä. Sillan rakennuskustannukset olivat noin 33 miljoonaa markkaa vuonna 1999.

2.

3.

4.

Kuvat #1-4 Vihantasalmen sillasta - kaikki 6.4.2014 (S&J).

F) Kinni:

Mika Vähä-Lassilan taidokas piirros ilmeisesti vuonna 1968 puretusta Kinnin liikennepaikkarakennuksesta (eli suomeksi väljästi: asemasta). Kiitos käyttöluvasta (2015/11).

Voikosken ja Varpasen välillä oli vielä sodan loppuessa pitkä osuus ilman junankohtauspaikkaa, mikä tuotti ongelmia liikenteenhoidossa. Tilanteen helpottaiseksi avattiin 1947 uusi kohtauspaikka Kinniin. Liikennepaikalla oli lähinnä liikennehoidollinen merkitys, sillä se sijaitsi asumattomalla ja tiettömällä metsäalueella. Pysäkki muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1963. Aikanaan Kinni toimi jopa paikallisliikenteen pääteasemana, sillä Mouhussa veturia tai moottorivaunua ei voinut siirtää junan toiseen päähän, vaan vaihtotyö tehtiin Kinnissä. Vuonna 1968 Kinnin seisakevaihde jäi radalta sivuun radanoikaisun vuoksi. Uudelle radalle avattiin junien kohtauspaikka, mutta henkilö- ja tavaraliikenne Kinniin lopetettiin. Vanha liikennepaikkarakennus on purettu, ja liikennepaikalla on vain laitesuojarakennus (tiedot: "Radan varrella", 2009).


Pekka Laurikaisen nettisivulta: Kinnin vanha asema rakennus - Isäni ottama kuva lienee 1956 kesältä, kuvan henkilöistä tunnistan isän äidin, siskoni ja äitini. Pienikokoinen kuva on valitettavasti alunperin erittäin epätarkka, eikä siitä saanut yhtään parempaa, vaikka skannasin sen suurimmalla mahdollisella pixelimäärällä. Vanhan aseman takana oikealla puolella oli asemahenkilökunnan asuintalo, jollen ihan väärin muista niin siinä oli ainakin kolmen perheen asuintilat. Resiinavajakin näkyy, siellä säilytettiin myös öljylamppuja ja taisipa siellä oli sitä "paloöljyä" tai "valopetroolia" eli sitä jota käytettiin mm. vaihdeopastimissa ja taisipa olla tuo asemakin ilman sähköä. Kamppipuhelin siellä oli ja tuosta ovesta mentäessä oli asemanhoitajan välineet, erilaisine lippuineen ja "lähestyskeppi" sekä myös se pitkä keppi jonka päässä oli vanne. Sen avulla ohikulkevaan junaan annettiin viesti, mikäli se oli tarpeen.
Muutaman kerran olen pienenä poikana hakenut sen vanteen radanvarresta. Edelleen minulla on muistona vanha lappu, jolla junille näytettiin yöllä merkkiä, siinä on valkea, vihreä ja punainen valo. Kesällä tuo oli kaiketi aika helppoa, mutta talvisin voin vain kuvitella miten hankalaa oli, sitten tuli sähköistetyt laitteet ja kauko-ohjatut opastimet ja vaihteiden vaihdot. Ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole aseman purkamisesta, mutta veikkaan että 70-luvun puolivälissä se purettiin. Asemahan oli välillä 68-73 Ruunalampi ja sijaitsi melkein Käävän ylikäytävällä. Ylikäytävä, josta vielä 80-luvulla ajoimme meidän mökille. Rataa nostettiin melkoisesti ja sen myötä ylikäytävä muuttui hankalasti ajettavaksi, kuin myös radan varressa kulkeminen (ei siis radalla) hankaloitui, kun tuonne Kinnin asemalle ei ollut kuin pieniä polkuja ja nekin kiersivät todella kaukaa.
Aseman taakse, vasta uuden ratalinjauksen myötä asemalle pääsi autolla ja vanhaa ratapohjaa käytettiin metsänhoidollisiin tarkoituksiin eli siitä noustiin ilmaan lentokoneilla. (Ainakin niin olen kuullut, varmuutta siitä ei ole). Asema siis purettiin ja niinpä seisakkina oli Outinen, joka oli yhtä hankalan matkan päässä. Kunnes sitten lopettiin sekin ja nykyisin menee silta radan ylitse ja meidän mökille mennään ihan toista kautta. Kirjanhan tässä voisi tehdä niistä muistoista, joita olen pelkästään radan varrella kokenut. Olenhan ollut lähes kaikki kesät aina 13-vuotiaaseen asti mökillä ja vähintään viisi kertaa matkattiin junalla Kouvolan kautta Kymin asemalle. Sekä kauppa-auton myötä kerran viikossa Outisen seisakkeella. Joskus ihan muuten vaan tultiin metsätietä pitkin ihailemaan junien kulkua.


"Geocaching"-harrastajat eli piiloitetun kohteen etsijät tuntuvat helposti löytävän Kinnin entisen seisakkeen sijoille:
Kätkö kuljettaa etsijän vuosikymmenten taa rautatieromantiikan kulta-aikaan, jolloin junat kulkivat haloilla ja höyryllä. Kätköpaikalla on edelleen vanha resiinavaja ja kivipengerryksen jäänteitä. Kinnin seisake on sijainnut noin kilometrin päässä varsinaisella ratapiha-alueella. Kätkö sijaitsee vanhan ratapohjan välittömässä läheisyydessä Kinnin vanhalla ratapiha-alueella. Alueella on sijainnut myös jokin asuinrakennus, josta on jäljellä enää vähän kivijalkaa ja tiiliä. Talon kellari on myös löydettävissä hieman taaempana alueella. Resiinavaja on edelleen tallella ja siihen liittyvän kivipengerryksen jäänteet ovat myös hyvin havaittavissa. Radan rakentamisen aikaan 1880-luvun lopulla hieman ennen kätköpaikkaa on rataa rakentaessa tehty huomattavia kallioleikkauksia ja siitä jääneet kivenlohkareet ovat muodostaneet suuria louhikoita ratapohjan kummallekin puolelle. Vanhaa ratapohjaa käytetään nykyään metsäautotienä, joten paikalle pääsee kyllä autollakin varovasti ajaen. Talvella kätkö on löydettävissä, jos metsäautotie on aurattu tai sitten hiihtäen. Pääteasema vanhoine ratapiha-alueineen sijaitsee vajaan kilometrin päässä kätköpaikasta pohjoiseen (Mäntyharjuun päin) ja sieltä on myös löydettävissä suurehkon rakennuksen kivijalka ja kellari. Kyseisessä rakennuksessa on asunut VR:n asemahenkilökuntaa. Voikosken ja Mäntyharjun välisellä rataosuudella (siis juuri näillä paikoilla) käytiin myös ankaria taisteluita sisällissodan aikaan kevättalvella 1918. Kätköpurkista löytyy kynä.

Geocaching-harrastajien ottama kuva: Kinnin pysäkkiseutua nykyään. Resiinavaja jäljellä. Kuva syksyltä 2013.

Geocaching-harrastaja "haq72" oli löytänyt Kinnin kohteen 19.7.2015: Mönkijällä paikan päälle - alkumatkan varrella pysähdyin ihailemaan kallioleikkauksia ja ottamaan kuvia. Sitten uudelleen liikeenteeseen, ja hetken matkaa ajettuani olin nollapisteellä, jossa minua tervehti lukemattomat hyttyset. Hetken pyörin paikan päällä ja luin aikaisempia loggauksia, kunnes sitten onnisti ja purkki oli kädessä. Kiitokset hienon paikan esittelystä!

Harrastaja nimimerkiltään "LOcce" (14.7.2015): Inccan kanssa Mäntyharjulla kätköjä etsimässä. Auto parkkiin kohdalle keskelle tietä ja nopeasti löytyi kätkö. Hiljaista oli paikalla, jos hyttysiä ei lasketa. KK.

Nimettömäksi jättäytyneen Geocaching-harrastajien ottama kuva Kinnin kohteelta.

Pekka Laurikaisen omalta nettisivulta kuva Kinnin aseman säilyneestä kivijalasta (Niklas Savinsaari).


Presidentti Urho Kekkonen taisteli Savon radan maisemissa valkoisten riveissä vuoden 1918 sodassa, josta tällä sivulla on ollut Mouhun kohdalla jo dokumentointia. Myös Kinnissä Kekkonen oli mukana, taisteluista väsyneenä etsiytynyt Kajaanin lehden sotakirjeenvaihtajaksi. Ohessa Kekkosen postikortti Juho-isälleen:
Postikortti Juho Kekkoselle 30.3.1918: Työnjohtaja J. Kekkonen, Kajaani:
Kinni 30.3.18. Rakas kotiväki! Olen nyt ollut täällä Kinnin rintamalla ja olemme lyöneet takaisin pari punikkien hyökkäystä. Olen ollut muuten hyvissä voimin, mutta liikanainen vahdinpito, vähä nukkuminen ja nukkumattomuus ovat vaikuttaneet, että olen sangen heikko. Kulmia pakottaa, vatsaa pohottaa ja koko ruumis on heikko. Mutta kuitenkin tässä vielä jaksan hetkisen. Kohta koittaakin vapauden hetki, jolloin roistot on masennettu. Lähetin kirjeen kerrallisesta taistelusta Kaj. Lehdelle. Pyysin sieltä nyt sotakirjeenvaihtajan valtuudet, niin saanen ehkä olla hiukan helpommalla vahdissa. En ota osaa kuin tappeluihin muulloin lepään. Hyvää vointia kotiväelle ja pikku Uunolle terveisiä. Kasvahan kunnon pojaksi! Poikanne Urho.

G) Autiotalo:

1.

Autiotalo jossain Mäntyharjulla - kuvattu 4.6.2014 (S&J). Tarkka kuvauspaikka unohtunut, mutta sijaitsi Vihantasalmen sillalta noin 10 minuutin ajomatkan päässä Mouhun suuntaan (Kaakkoon) - ja vastaavasti noin 20 minuutin ajomatkan verran ennen Mouhua. Jos joku osaa autiotalon kartalle sijoittaa, apu olisi tervetullut.

2.

3.

Kuvat #1-3 samasta tienvarren autiotalosta - kaikki 6.4.2014 (S&J).

H) Varpanen:

Varpasen asema kuvattuna 28.10.2015 (S&J). Varpanen sijaitsee Mäntyharjun asemalta 7½ km etelään Kouvolaa kohti.

Varpanen avattiin Savon radan valmistuessa Mäntyharjun aseman alaiseksi laituripaikaksi, josta Valkealan ja Tuohikotin suunnalta tullut tie jatkui radan suuntaisesti Mäntyharjulle. Kun laiturivaihde korotettiin pysäkiksi 1941, paikalle rakennettiin eteläisemmän Vuohijärven tavoin uusi vaatimaton puinen asemarakennus. Maantieltä asemalle johtaneen pienen tien varrelle muodostui asutusrykelmä, muttei mitään varsinaista taajama-asutusta.
Liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi ja tavaraliikenne lopetettiin 1976, ja henkilöliikenne lopetettiin 1990. Ratapihaa käytettiin tavaravaunujen säilytyspaikkana vuoteen 2000. Sivuraiteet poistettiin käytöstä ja liikennepaikka lakkautettiin seuraavana vuonna. Asemarakennus ja muita rakennuksia siirtyi Senaatti-kiinteistölle 2007 ("Radan varrella"-kirja, 2009).

Varpasen erikoissivullemme.

I) Mouhu:

Sisällissodan valkoisten pystyttämä muistomerkki Mouhun entisen laiturivaihteen lähellä - 6.4.2014 (S&J).

Mouhun erikoissivullemme.

Mäntyharjun sivullemme #1.

Etusivulle.

Suomen sivumme hakemistoon.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)