1971: KTP toisella sarjatasolla (2.div): Ponnistus nousi SM-sarjaan, seuraavina RiPS, MyPa, Honka ja KTP. Peli-Karhut jäi kolmanneksi viimeiseksi ja putosi. KTP:n uusia pelaajia olivat Harri Vihersalo (KTP:n mies jo 60-luvulla) ja lähinnä omista nuorista nostetut Raimo Nieminen, Markku Känä ja maalivahti Pekka Javanainen, jota syksyllä tuurasi Olli Söderström. Vanhoista lopetti Puranen.

1972: KTP toisella sarjatasolta - 'putosi' kolmannelle sarjatasolle sarjauudistuksen vuoksi: Uusia miehiä tuli Jäntevästä: Paavo Nykänen, Pekka Toikka ja mv. Keijo Lahtinen. Kisailijoihin lähtivät Eronen, Kuparinen, Vikström ja Palola. Mainittujen tulijoiden lisäksi kauden rinkiin kuuluivat Söderström, Haltsonen, Raimo Nieminen, Paananen, Raitio, Laiho, Heinonen, Ruuth, Arpula, Vihersalo, Holopainen, Tissari, Immonen ja Känä. Uusia nuoria nostettiin omista junioreista: Hannu Eklund, Kari Korjus, Ari Mattila, Jarmo Hakala, Kalevi Kujamäki ja Jari Pöntinen. Lohkon kärjessä nyt Ponnistus, MiPK, MyPa ja Kiffen. KTP oli viimeinen säilyjä. PaSa ja HePa putosivat. Kauden jälkeen Palloliitto uudisti sarjajärjestelmäsysteemiään. SM-sarjan entisen toisen sarjatason eli 2. divisioonan väliin rustattiin uusi sarjataso eli 1. divisioona. KTP jäi 2. divisioonaan eli 'putosi' virkateitse yhden pykälän kauemmaksi SM-sarjasta.

1973: KTP sarjamuutoksin 'pudotettuna' kolmannella sarjatasolla (2. divisioona): KTP pestasi uuden valmentajan: Veikko Heijari. Uusia pelaajia olivat 30-vuotias Kalervo Paananen, joka palasi HJK-retkiltään, Jouko Alila (Kisailijat) ja Kalevi Eriksson (Kyminlinnan Väkinäiset). Uusina niminä 'edustuksessa' nähtiin myös Erkki Roslakka ja Matti Repo. Haltsonen siirtyi Kyminlinnan Väkinäisiin. Lohkon kärjessä nyt (kolmannella sarjatasolla) olivat HPS, SavU, Honka, PeKa, LaPS, GrIFK ja KTP. Kyminlinnan Väkinäiset jäi viimeiseksi ja putosi sarjatasoa alemmaksi.

1974: KTP kolmannella sarjatasolla (2.divisioona): Veikko Heijarin avuksi valmennukseen tuli Nestori Miikkulainen. Jolkkonen jatkoi huoltajana. KTP 1974: Söderström, Javanainen, R. ja J. Nieminen, Ruuth, K.Paananen, Korpi, Repo, paluun tehnyt Eronen, Alila, Holopainen, Tissari, Nykänen, Eriksson, Känä, Heinonen, Arpula, Immonen, Kujamäki, Pöntinen sekä uuisna Markku Avelin, Arto Hesselgren ja Kari Mustikainen. Lohkon kärjessä nyt (kolmannella sarjatasolla) olivat LaPS, PeKa ja KTP. Kotkan Jäntevä nousi 'kakkoseen' eli kolmannelle sarjatasolle KTP:n ja PeKa:n kanssa. Lähiseutuja kohautti lisäksi MyPa:n nouseminen SM-sarjaan. Tässä kuvassa pelaavat KTP ja PeKa ilmeisesti 2. divisioonan otteluaan vuoden 1974 tienoilla. Vasemmalla KTP:n Heikki Immonen ja oikealla Peli-Karhujen Oiva Ukkonen, joka jo kaudella 1975 pelasi myös KTP-paidassa.

1975: KTP kolmannella sarjatasolla (2. divisioona): Toiseksi valmentajaksi tuli nyt Kalle Lahti. Uusia pelaajia olivat mv. Stefan Lindström (Tor), Bobi Gren (Atomit), Oiva Ukkonen (PeKa), Sakari Harju (Jäntevä, MiPK) ja Juhani Haavisto (Haka). Palola palasi toiseksi maalivahdiksi. Konkareista oli Haaviston lisäksi jäljellä enää oikeastaan vain Ruuth. Lohkon voitti Kiffen, KTP tuli toiseksi (katsojia kotiotteluissa keskimäärin 616). PeKa sijoittui keskikastiin, Jäntevä säilyi täpärästi.

1976: KTP kolmannella sarjatasolla (2. divisioona): Vanhanen palasi valmentajaksi - tavoitteeksi laitettiin vain nousu. Apuvalmentajana Seppo Paananen. Seurasta olivat lähteneet Alila (Mikkeliin), Ukkonen (MyPa) ja Lindström (Hakaan). Kokoonpanoa 1976: Söderstöm, Javanainen, Lasse Tähtinen (mv) ja Eronen, Eriksson, Harju, Kujamäki, Repo, Jouko Suuronen, Lauri Hämäläinen, Immonen, Hesselgren, Holopainen, Veli-Matti Viljakainen, Raimo Nieminen, Ruuth, Holopainen, Tissari, Kari Karppinen, Jaakko Alila, Gren, Mustikainen, Veli Raanti, Jukka Narinen, Pekka Helttunen (mv), Hannu Muuri ja Jorma Hjelt. Pelaajia oli siis paljon, mutta ongelmana oli pelejä ratkaisevien todellisten taitajien ja 'persoonien' puuttuminen. Lohkon voitti FinnPa, sitten LaPa ja KTP. Jäntevä ja PeKa säilyttivät paikkansa. Tämä kuva on pelistä KTP-Jäntevä vuoden 1976 tienoilta 2. divisioonassa. KTP:n Heikki Immonen ja Jäntevän Ari Vilkki (vas.) ja Kari Bergqvist kilvoittelevat 'samasta pallosta'. Bergqvist pelasi Jäntevässä kaudet 1975-77 ja siirtyi sitten KTP-paitaan kaudelle 1983 asti. Lopetti uransa FC Kotkassa (1984-85) neljännellä sarjatasolla. Arto Tolsa vietti kaikki kesät Kotkassa lomaillen ja joka vuosi puhuttiin hänen 'paluustaan'. Kesällä 1976 hän teki kuitenkin vielä kahden vuoden sopimuksen (Tolsa palasi vasta kaudelle 1979 KTP-paitaan).

1977: KTP kolmannella sarjatasolla - nousi toiselle sarjatasolle (1. divisioonaan): Jouko Alila palasi taakisin ja Ari Tissarin maalintekotaito alkanut kehittyä lupaavasti. Kykänen teli pallun. Seinäjoelta muutti puolustaja Markku Kauppinen. Muut 1977: Söderström, Helttunen, Suuronen, Eriksson, Repo, Ruuth, Holopainen, Hesselgren, Karppinen, Kujamäki, Muuri, Mustikainen, Raanti ja Narinen. Alila ja Tissari ratkaisevina pelaajina KTP:n onnistui voittaa lohkonsa ja nousta porrasta ylemmäksi - toiselle sarjatasolle eli '1. divisioonaan', missä KTP ei aikaisemmin vielä ollut pelannutkaan. Vanhanen oli joutunut kesken kauden töihin Kemiin, valmennuksesta olivat ottaneet vastuun Alila ja Kalervo Paananen. PeKa pysyi kakkosessa, Jäntevä putosi kolmoseen.

1978: KTP toisella sarjatasolla nousijana (1. divisioona) - nousi SM-liigaan: Kauden 1978 alla tuli uutispommi - Arto Tolsa on palaamassa Kotkaan pelaajavalmentajaksi, vaikka MyPa, HJK ja KuPS (ja USA) myös olivat hänen perässään. KTP:n jalkapallo-osasto sai uutisesta valtaisan lisäkipinän, mutta toukokuun alussa tulikin tieto, ettei Tolsa tulekaan - hän oli tehnyt vielä vuoden sopimuksen Beerschotin kanssa. Uusia pelaajia olivat Juha-Pekka Vehviläinen ja Kari Bergqvist Jäntevästä sekä PeKa:sta palannut Oiva Ukkonen. Eronen palasi kehiin vakavissaan ja nuorista nostettiin Vesa Nironen. Vanhanen jatkoi valmentajana apunaan herrat Jolkkonen, S.Paananen ja Seppo Muuri. Pelaajat 1978: Söderström ja Helttunen (mv), Eriksson, Immonen, Kujamäki, Muuri, Ruuth, Suuronen, J. & J.Alila, Eronen, Bergqvist, Hesselgren, Hjelt, Ukkonen, Nironen, Hakala, Karppinen, Tissari ja Vehviläinen. KTP:n pelikausi Ykkösessä lähti hyvin käyntiin: Kuusysi-KTP 1-2, KTP-Sepsi-78 3-3, KTP-GrIFK 0-0, OLS-KTP 0-2 ja KTP-MyPa 1-0. Tappioitakin tuli, mutta voittoja tuli enemmän: KTP-MP 4-0, KTP-Kuusysi 7-1, KTP-KPS (Kokkola) 8-3. Mainittujen seurojen lisäksi Ykkösessä pelasivat Ilves, GBK, VPS ja MIFK. 1-divisioona päättyi kotipeliin - vastassa MIFK. KTP jauhoi ja jauhoi, mutta vapauttavaa avausmaalia ei meinannut tulla - katsomosta kuului: Jos maalei ei saatana ala syntyy, ei perkele tulla ens viuonna kattomaa. Ehkä se auttoi, KTP voitti 4-1 ja nousi seurajohdon suunnitelmia kasi vuotta etuajassa SM-sarjaan. Ilves voitti sarjan maalisuhteella - KTP oli tasapistein toinen. Molemmat nousivat. Tissari voitti selvästi Ykkösen maalikuninkuuden 21 maalillaan. Ilveksen Kuuluvainen oli toinen 'vain' 14 maalillaan.

1979: KTP kymmenen vuoden tauon jälkeen SM-sarjassa - kahdeksas. Arto Tolsa palasi Belgiasta KTP-paitaan. Kaudelle 1979 Suomessa muutettiin jälleen sarjasysteemiä. SM-sarjassa pelattiin12 joukkueella ensin kaksinkertainen sarja, jonka jälkeen kahdeksan parasta jatkoivat yksinkertaisessa loppusarjassa 'runkosarjasta' suoraan samalla pistelaskulla ilman 'lähtöpisteitä'. Arto Tolsa oli tulossa, mutta hänen kautensa Belgiassa venyi pakkasten aiheuttamien rästipelien ja Beerschotin cup-menestyksen vuoksi. Ainoa uusi pelaaja oli MiPK:n maalivahti Jouko Kataja. Ruuth ja Hesselgren siirtyivät FC Kotkan riveihin. SM-sarjan KTP 1979: maalivahdit: Olli Söderström, Pekka Helttunen ja Jouko Kataja - puolustajat: Kari Bergqvist, Kalevi Eriksson, Heikki Immonen, Jouko Suuronen, Jaakko Alila, Timo Parkkonen ja Kalevi Kujamäki - keskikenttä: Jouko Alila, Markku Eronen, Jorma Hjelt, Jorma Holopainen, Vesa Nironen ja Oiva Ukkonen - hyökkääjät: Jarmo Hakala, Kari Karppinen, Jarmo Koski, Ari Tissari ja Juha Vehviläinen. Valmennusvastuussa olivat Pertti Vanhanen ja Pekka Javanainen - Yrjö Jolkkonen, Seppo Muuri, Eero Koukkula ja Seppo Paananen 'taustatukena'. KTP oli hävinnyt edellisen kotipelinsä viimeksi 14.8.1976 - sarja katkesi , kun MiPK tuli ja voitti 3-2. Yleisömäärät olivat pettymyksiä, vaikka sarjan alku meni kohtuullisen hyvin, katsojia kävi vain alle 2000. Tolsa palasi Kotkaan lopulta kesän keskellä - työpaikan järjestelyissä oli ilmennyt yllättäviä ongelmia - ilmeisesti Tolsan tuloaikeisiin ei uskottu, vaikka perheen tavaroita oli jo Belgiasta lähetetty Kotkaan. Tolsan neuvotteluista esim. KuPS:n kanssa puhuttiin yleisesti. Tolsa oli iilmoittanut viettävänsä kesän mökillään Kattilaisissa ja pelaavansa KTP:ssa yhtenä yhdestätoista. Jo lapsien koulunkäynti ja 'kotiuttaminen' Suomeen vaati Tolsan lausuntojen mukaan asettumista tuttuun Kotkaan Belgian vuosien jälkeen. Tolsa oli ilmaissut halunsa ryhtyä lähivuosina myös valmentajaksi. Tolsan ensimmäiseen kotipeliin (Koparit) saapui yli 4000 katsojaa. Koparien Mark Dziadulewicz ajettiin kentältä jo 28 minuutin kohdalla lyötyään Immosta. KTP voitti 1-0 ja Tolsa kommentoi: Tempo on kymmenessä vuodessa parantunut ja koko peli muutenkin. KTP:n kausi kääntyi loppukesän myötä laskuun. Tappioita tuli, Tolsaa kiusasivat jalkavaivat ja hänelle ei seurajohdon harmiksi tuntunut löytyvän 'sopivinta pelipaikkaa', häntä siirreltiin puolustuksesta keskikentälle kesken pelienkin - milloin mitenkin. Kuopiossa riitti riemua, kun Tolsan rutiinipalautus maalivahti Södeströmille nousikin tämän yli ja painui omaan verkkoon. KTP, Pyrkivä, KPV ja Ilves kävivät ankaraa taistelua siitä, mikä joukkue selviää kahdeksan joukkoon 'loppusarjaan' ja pois putoamisuhasta. Tolsan peleissä näkyi hermoilua ja myös siviilipuolelta kuului viestejä henkilökohtaisista ongelmista. KTP onnistui pinnistämään sijalle kahdeksan ja pääsi siten loppusarjaan - mutta viimeisistä seitsemästä pelistä tuli kuusi tappiota ja vain yksi voitto. Kolmessa pelissä KTP:n taakse ehdittiin tehdä yhteensä 18 maalia. KTP ei nähnyt mitään motivaatiota pelata loppusarjan pelejä, joista kaikki 'sijoitusmerkitykset' olivat jo kadonneet. Yleisömäärät Kotkassa - kuten 760, puhuivat puolestaan. Jäntevä nousi 2. divisioonaan, missä Peli-Karhut oli säilyttänyt paikkansa.

1980: KTP SM-sarjassa viides - neljäs Suomen Cup-mestaruus. Valmentajavastuun otti nyt Kalervo Paananen, jonka ensimmäinen 'teesi' oli paremmat vieraspelit. Arto Tolsa tuki valmennushommissa Paanasta ja Sakari Puuras vastasi voima- ja kestävyysharjoittelusta. Vanhoista pelaajista jäivät pois Immonen, Helttunen ja Holopainen. Tolsa halusi itse vielä pelata - hän oli 34-vuotias - sarjan 'nestori'. KTP 1980: Jouko Kataja, Olli Söderholm, Kari Bergqvist, Kalevi Eriksson, Jörre Jäntti, Jouko Suuronen, Markku Eronen, Oiva Ukkonen, Jouko Alila, Ari Tissari, Juha Vehviläinen, Petri Hakkarainen, Jarmo Hakala, Vesa Nironen, Kalevi Kujamäki, Jorma Hjelt (osa kaudesta USA:ssa), Ari Alila, Arto Tolsa, Ari Pakkanen ja Kari Kurkela. Menestyksekäs Cup-kausi 1980 alkoi erikoisissä merkeissä Myllykoskella. KTP johti jo 5-1, mutta MyPa pääsi vielä lukemiin 6-4 ja sai vielä loppuhetkillä kaksi rankkaria, jotka molemmät sössittiin. SM-sarja alkoi upeasti - Sepsi-78 kaatui 5-1. Olympiajoukkuetta kasattaessa KTP-pelaajista kirjattiin ylös nimet Alila, Bergqvist, Tissari ja Kataja. KTP:n vieraspelit olivat parantuneet ja KTP sai vastustajajoukkueidensa valmentajilta moitteita repivästä pelistä ja sumputtamisesta. Lahden vieraspelissä innokkaita kotkalaisfaneja katsomossa vahti ensi kertaa vahva poliiisirivistö - selkä kentälle päin. Hyvä tai huono merkki uudesta suomalaisesta jalkapallokulttuurista. KTP selvisi runkosarjassa turvallisesti viidenneksi - 'puolitetuin lähtöpistein' jatketussa loppusarjassa KTP säilytti viidennen sijansa. Moskovan Olympialaisissa pelasi kesällä 1980 boikottien sävyttämissä kisoissa KTP:n kaverukset Jouko Alila (vas.) ja Ari Tissari. Moskovassa Alilan kisapelit pilasi kuitenkin jalkavaivat, yhtään peliä ei Alila voinut pelata loppuun - jalka sittemmin leikattiin ja kausi oli ohi. MM-karsintaringissä olivat mukana KTP:sta Tolsa, Tissari ja Bergqvist. Heikki Immonen ampuu cup-finaalissa rankkaria 37 minuutin kohdalla, Tolsa jännittää taustalla - Hakan Olli Huttunen torjui, mutta Markku Eronen ampui kimmonneen pallon maalin ja peli oli 1-1. Suomen Cup-finaaliin kTP selvisi kuudennen kerran (viidestä aiemmasta finaalista oli voitettu kolme). Finaalivastustaja oli Haka - katsojia oli yli 7000. KTP voitti 3-2 , Hakan valmentaja Matti Paatelainen kommentoi: Tolsa oli ylivoimainen. Arto Tolsa oli valittu vuosina 1971, 1974 ja 1977 Suomen parhaimmaksi pelaajaksi ja lähellä samainen valinta oli ollut myös kaudella 1980. Cup-mestarit 1980 (KTP) - nimet näkynevät alkuperäisestä kuvatekstistä. Toinen kuva samoista juhlahetkistä (Lehtikuva). Arto Tolsa takarivin vasemmalla ehkä rauhallisimman oloisimpana kaikista. Jäntevä 2. divisioonassa (kolmas sarjataso): (Juha Lehtonen, sähköposti 9.2.2014): Olen entinen kotkalainen ja pelasin Kotkan Jäntevässä koko 70-luvun aina vuoteen 1981 ja vielä vuonna 1986. Tampereelle muutin 1985 ja olen asunut täällä siitä asti. Minulla on tallessa kauden 1980 (II div.) Jäntevän kausiohjelma pelaajaesittelyineen. Valmentajana meillä oli silloin Ilpo Lindberg, joka 1960-luvun lopussa oli pelannut SM-sarjaa Porin Ässissä. Ilpo Lindberg tuli Voikkaan Pallopeikoista Jäntevään 1974 tai 1975, kun Jäntevä pelasi II divarissa. Oli silloinkin kova harhauttelija. Polvi meni pahasti, leikattiin kolmelta puolelta, mutta neljäs puoli olisi tainnut olla se oikea. Valmensi 1979, kun noustiin III divisioonasta kakkoseen ja vielä kaksi seuraavaa vuotta. Veljenpoika on tosiaan Janne Lindberg. Ilpon molemmat pojat (Petri ja Marko) pelasivat pelasivat molemmat Jäntevässä ja myöhemmin 80-luvulla KTP:ssä. Juha Lehtonen lähetti 11.2.2014 Kotkan Jäntevän kausiohjelman - kiitos: Juha Lehtinen ja Pekka Markkanen liittyivät myöhemmin KTP:n miehistöön ja Ari Koivisto Lahden Reippaaseen. Mika Kuusisto taisi voittaa koripalloilussa Suomen mestaruudenkin KTP:n riveissä (isä Veijo Kuusistokin oli KTP:n koripalloilija aikanaan). Juha Vilkki pelasi myöhemmin Jyväskylässä II divaria. Syyspuolen kaudesta 1980 Kotkan Palloseuran (KoPS) 4. divisioonan joukkueessa pelasi kaupungin ensimmäinen ulkomaalaisvahvistus: Pasquale Calafiore (Sisilia, Italia). Mies osoittautui melkoiseksi maalintekijäksi ja laittoi kuulemma KTP:n johdonkin ajatuksiin vastaavan 'vierastyövoiman' hankkimisen seuraavalle kaudelle.

1981: KTP SM-sarjassa kuudes: Kalervo Paananen jatkoi pestiään KTP-valmentajana. Pelaajia lähti huolestuttavan paljon pois: Tissari (Ruotsiin), Eronen, Söderström, Hakala ja Kujamäki. Tilalle tulivat Lahden Reippaasta 'vuokrattu' Heikki Lampi ja Jäntevästä Juha Lehtinen. Arto Hesselgren palasi KTP-paitaan ja nuorista nostettiin 'edustukseen' Hannu Lohenoja. KTP oli myös ensi kertaa ilmoittanut etsivänsä vahvistuksia ulkomailta - ensisijaisesti Englannista, toissijaisesti tsekkiä - kukaan ei kuitenkaan tarttunut suomalaisen satamakaupungin 'houkutuksiin'. Kausi 1981 alkoi cup-ottelulla toisen sarjatason Kuusysi-joukkuetta vastaan. Ottelu pelattiin Urheilukeskuksen hiekkakentällä 20.4.1981 ja erotuomari Kaj Natri ajoi Tolsan ulos alle 20 minuutin. Tolsa oli jostain syystä käynyt koko alkupelin kuumana kuin hellankoukku - Alila oli häntä koko ajan yrittänyt hillitä, mutta turhaan. Avausmaalistaan huolimatta KTP hävisi vajaalla pelaten 1-2. Ratkaisu syntyi kyseenalaisesta rangaistuspotkusta, joka suututti yleisön, erotuomarin päälle heitettiin hiekkaa. Tolsa sai käytöksestään kahden ottelun pelikiellon - juuri SM-sarjan alkuun. SM-sarjan avauksessa KTP matkusti Helsinkiin - Tolsa istui katsomossa. HJK voitti Atik Ismailin ja Jari Rantasen johdolla 3-0, kotkalaiset protestoivat ankarasti pelin aikana HJK:n rajuista otteista (erityisesti Rantasen), mutta tuomari ei ottanut 'kantaa'. Tolsa antoi lehdistölle pelin jälkeen lausunnon: Taas sama juttu - jalkoihin potkijat ja nyrkkeilijät ovat kentällä, suunsoittajat katsomossa. MM-karsintaotteluun Bulgariaan päävalmentaja valitsi mukaan Tolsan ja vaihtomieheksi KTP:n Bergqvistin (pääsi kentällekin). Takkiin tuli 0-4. Esko Malm antoi L-Saksalle hävityn (myös 0-4) pelin jälkeen lausunnon, ettei Tolsan paikka puolustuksessa ole enää itsestäänselvyys. Pauno Kymäläisessä nähtiin Tolsan korvaaja. Kotkan paikallislehdet jylisivät kiukkuaan lausunnosta: Tolsa erotettiin lehdistötilaisuudessa. Malm on myöhemmin perustellut puheitaan sillä, että hänen tietoonsa oli kyseisen pelin yhteydessä tullut Tolsan pitämä 'ryyppyputki' ennen maaottelua. Tolsan pelit maajoukkueessa todellakin loppuivat - hänen paikkansa otti Juha Helin (Haka/RoPS). Suomelle tuli taas 1-5 tappio ja olimme lohkossa viimeisenä maalisuhteella 1-19! Tolsa reagoi maajoukkueesta poisjättämiseensä omalla tavallaan - KTP hävisi Kuopiossa Kopareille 0-6. Kesän aikana Ari Tissari palasi Ruotsista KTP-paitaan, hän oli ollut vuokralla Vasalundin joukkueessa, mutta oli kyllästynyt istumaan vaihtopenkillä. Tissari jatkoi 'kotoisissa ympyröissään' maalientekoa entiseen malliinsa. KTP:n yleisöennätys Urheilukeskuksessa on kaudelta 1981, jolloin Koparit-ottelua seurasi 6325 katsojaa. Katsojia piti päästää pääkatsomon ja kentän välisellekin alueelle. KTP hävisi 1-2 ja kärki alkoi karata. KTP oli yrittänyt hankkia riveihinsä jugoslavialaista maajoukkuemiestä Vlado Martinovicia - kookas maalintekijätyyppi oli saapunutkin jo Kotkaan, mutta jostain syystä SPL ei antanut hänelle pelilupaa. KTP lähti loppusarjaan sijalta viisi ja päätyi lopulta sijalle kuusi. 30.8.1981 pelattu KTP-TPS jäi kotkalaiseen jalkapallohistoriaan sikäli, että se oli ensimmäinen keinovalaistuksessa pelattu jalkapallo-ottelu Kotkassa. 2.9.1981 pelattiin Kotkassa yksi kaupungin kaikkien aikojen 'arvokkaimmista' otteluista - MM-karsinta Albaniaa vastaan. Katsojia ilmoitettiin olleen lähes 7000, vaikka Tolsa oli poissa ja Bergqvist vain penkillä. Metsolasta oli tuotu lisäkatsomoita. Suomi voitti 2-1. Euroopan cupissa KTP kohtasi ensimmäisessä osaottelussaan 16.9.1981 kotonaan Bastian, joka tuli Korsikalta (=Ranskalle kuuluva saari - alueellinen yhteisö, collectivité territoriale). Kuvassa ylempänä näkyy Bastian 'tähtipelaaja' - Kamerunin legendaarinen Roger Milla - yrittämässä maalintekoa Juha Lehtisen (vas.) ja Kari Bergqvistin välissä. Peli päättyi Kotkassa 0-0. KTP:n kokoonpano: Kataja (mv) , Bergqvist-Tolsa-Lehtinen-Eriksson, J.Alila-Nironen-A.Alila-Ukkonen, Lampi-Tissari (Vaihtomiehet: Kurkela, Suuronen, Immonen, Vehviläinen ja Hakkarainen). Tuskinpa kotkalaiskatsojat syyskuussa 1981 tiesivät Roger Millan pelaamista katsellessaaan, millaisesta 'MM-legendan luovasta' pelaajasta oli itse asiassa kyse. Kamerunin maajoukkuetta Roger Milla edusti kolmissa maailmanmestaruuskilpailuissa, joista ensimmäinen oli 1982. Milla pelasi kaikissa otteluissa, mutta Kamerun jäi turnauksessa alkulohkoon. Hän pelasi myös Los Angelesin olympialaisissa 1984 ja useissa Afrikan-mestaruuskilpailuissa. Milla oli lopettamassa maajoukkueuransa ennen 1990 MM-turnausta, mutta perui lopulta päätöksensä Kamerunin presidentin pyynnöstä. Turnauksessa Kamerun eteni puolivälieriin saakka ja Milla teki neljä maalia sekä valittiin kisojen tähdistöön. Milla edusti Kamerunia vielä vuoden 1994 jalkapallon MM-kilpailuissakin 42-vuotiaana ja teki maalin ottelussa Venäjää vastaan. Näin hänestä tuli MM-kisahistorian vanhin pelaaja ja vanhin maalintekijä. Milla on valittu Afrikan parhaaksi jalkapalloilijaksi vuosina 1976 ja 1990. Hän juhli maalejaan aina näyttävästi ja oli muutenkin yleisöä viihdyttävä pelaaja. Edessä oli Korsikan matka - se vei ajatukset - ennen sitä SM-sarjan pelit menivät huonosti - HJK voitti 0-1 ja Haka 0-2. Korsikassa 'etelämaalainen' tunnelma osaksi säikäyttikin kotkalaisia - todellisia uhkailujakin tuli. Bastia voitti kuitenkin reilusti 0-5. KTP jäi siis SM-sarjassa 'tyydyttävästi' kuudenneksi, mutta muuten kausi 1981 oli Kymenlaaksossa katastrofaalinen: MyPa putosi 2. divisioonaan ja PeKa, Jäntevä ja Sudet putosivat kaikki kakkosesta kolmoseen.

1982: KTP jäi SM-sarjan loppusarjan ulkopuolelle, mutta säilyi sarjassa: Kalervo Paanasen valmentama KTP lähti kauteen - kuinkas muuten - mestaruus mielessään. Toisin kuitenkin kävi - toukokuussa KTP hävisi Kuusysille ja liukui sarjataulukossa viimeiselle sijalle. - Ei ole viimevuotisia paukkuja. Peli on lukossa. Puolet joukkueesta oli ulkona. Syötöt meni minne sattui, joutui valmentajana tunnustamaan jo näin varhaisessa vaiheessa kautta. KTP oli hankkinut kevääksi 1982 myös ensimmäisen ulkomaalaisvahvistuksensa. Argentiinalainen Marcelo Houseman, tunnetumman Rene Housemanin veli, osoittautui kuitenkin kovin vaisuksi ja sai potkut jo ennen vappua 1982. Kevättalvella 1982 oli kuitenkin saapunut toinenkin latinopelaaja - Perun 28-vuotias Augusto Palacios tuli vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Kotkaan ja hän osoittautuikin huippuluokan keskikentän rakentajaksi ja syöttelijäksi. Palacios oli pudonnut Argentiinan MM-kisoihin päässeen Perun joukkueesta loukkaantumisen takia. Tässä kuvassa perulainen Augusto Palacios suojaa palloa Koparien Olli Rissasen ahdisteluilta. Taustalla Koparien Hannu Turunen. KTP-miehistöä kaudella 1982: (mv) Kataja ja Kurkela, puolustajat Eriksson-Bergqvist-Suuronen-Lehtinen-Immonen, keskikenttä: Palacios-Ukkonen-Nironen-Jouko ja Ari Alila, hyökkääjät: Tissari-Vehviläinen-Lohenoja. Rinki oli pieni - ja Arto Tolsa oli arvoitus. Edelliskaudella hän oli pelannut 26 ottelussa, mutta nyt tiedot kertoivat hänen 'luovuttaneen'. Tolsa ei käynyt harjoituksissa, mutta valmentaja Kalervo Paananen halusi pitää hänen nimensä kuitenkin KTP:n virallisilla pelaajalistoilla. Paananen kuitenkin viestitti Tolsalle, että mikäli tämä aikoi pelata, harjoituksiin oli tultava. 25.4.1982 KTP hävisi sarja-avauksensa kotonaan HJK:lle 0-1. Paananen otti Tolsaan yhteyttä ja sai tämän mukaan Kuopioon vapun jälkeen. KTP hävisi silti 0-2 Kopareille. Tolsa joutui 'luonnollisesti' kotiyleisön hampaisiin ja sai suunsoitosta varoituksen. Hän oli vähällä joutua ulos lyötyään sormikkaat mielenosoituksellisesti maahan tuomarin edessä. Tämä antoi armon käydä oikeudesta. Televisio näytti 'herkutellen' Tolsan sormikastempausta Urheiluruudussaan. KTP oli aloittanut kautensa kahdella tappiolla - ja Tolsan tarina KTP:n edustusjoukkueessa päättyi tähän peliin. Hän ei enää pelannut KTP-paidassa, muttei silti kokonaan ollut päättänyt lopettaa pelaamista. Vielä samaisen toukokuun aikana hän kävi Grankulla IFK:n harjoituksissa ja seurasiirrosta neuvoteltiin. KTP:n pelit jatkuivat ailahtelevissa merkeissä, joitakin voittojakin tuli, mutta heränneet toiveet murskautuivat aina tylysti (TPS voitti 5-0 ja HJK 6-1). Englannista oli hankittu apuun Bristol Cityn ja Roversin riveissä toisessa ja kolmannessa divisioonassa pelannut hyökkääjä Shaun Penny, mutta hänen pelinsä loppuivat kolmeen - sopimus sanottiin 'taitojen puutteista' johtuen irti. Alamäki jatkui - Koparit voitti Kotkassa 1-6. Erotuomari Kaj Natri antoi Kopareille kolme rangaistuspotkua ja joutui pelin jälkeen vihaisen yleisön piirittämäksi. KTP-luotsi Paananenkin hermoili lehdistölle: Kun on kyse upseerimiehestä, luulisi tajuavan lopettaa erotuomarin touhut tähän. Miten tuomari voi olla tuollainen? Puolan MM-kisapelaaja Stanislaw Sobczynski. Apua etsittiin nyt Puolasta, josta saapui perheineen kovameriittinen Stanislaw Sobczynski (Varsovan Legia), joka oli edustanut maataan Argentiinan MM-kisoissa. Hän olikin kova pelimies vieläkin ja viihtyi Kotkassa hyvin kaksi seuraavaakin kautta. Sobczynski tarvittiin, kun Bergqvist oli loukannut jalkansa. Palacios oli pelannut puolustuksen pohjalla kuin 'Tolsan roolissa' - keskikentällä mies olisi ollut kuitenkin hyökkääjien apuna ehkä tarpeellisempi. Muutaman kokeneimman KTP-sarjajyrän kotkalaiskatsojat saivat todeta jo kääntyneen urallaan ehtoopuolelle. Runkosarjassa KTP sijoittui 13. sijalle eli toiseksiviimeksi. Edessä oli putoamissarja, mihin SM-sarjasta jäivät lisäksi OPS, Sepsi-78 ja Elo. Ykkösdivarista mukaan tuli neljä parasta joukkuetta (Reipas, RoPS, FinnPa ja MP). Putoamissarjan ottelussa Oulussa Nironen tinttasi OPS-pelaajaa naamaan jo 13. minuutin kohdalla ja joutui suoralla punaisella suihkuun. KTP sinnitteli vajaalla kuitenkin tasapelin. Putoamissarja sujui riittävän hyvin - KTP säilytti sarjapaikkansa. Elo:n KTP voitti peräti 7-2 (Tissari viisi maalia). SM-sarjaan seuraavalle kaudelle kelpuutettiin myös OPS, Reipas ja RoPS. Ykkösessä jatkoivat FinnPa, MP, Elo ja Sepsi-78. Kauden päätteeksi valmentaja Kalervo Paananen sanoi lopettavansa ko. tehtävässä ja pelaajista ilmoitti iso ryhmä pelaajia jättävänsä seuran ennen seuraavaa kautta: Palacios, Lehtinen, Ukkonen, Eriksson ja Kataja. KTP:n 'kakkosjoukkue' FC Kotka ja Pe-Ka pysyivät kolmosessa, mutta Jäntevä putosi neloseen. Haminan Pallo-Kissat nousi kolmoseen.

1983: KTP jäi SM-sarjan 'putoamissarjaan' - ja putosi lopulta 1. divisioonaan kuin kivi. Arto Tolsan elämän viimeisinä vuosina ongelmille ei apua löydy: Kaudelle 1983 valmistauduttaessa Arto Tolsan hahmo taas 'kummitteli'. Hänestä olivat Pekka Kunnari ja Juhani Pusa kirjoittamassa kirjaa. Tolsa itse antoi avomielisen lehtihaastattelun, minkä teemana oli: Vuosi (1982) meni hölmöillessä, mutta nyt alkaa uusi elämä. Jalkapallo muodossa tai toisessa tulee uuden elämän kuvaan voimakkaasti. Jos jatkan KTP:ssa, se tarkoittaa vain pelaamista. Muutama neuvottelupyyntö on tullut pelaaja-valmentajan paikasta alemmista sarjoista. Nyt aletaan alusta, on luotava elämä uudelta pohjalta. Ehkäpä 20 vuoden jatkuva jännittäminen ja menestymisen pakko on yksi perustava syy ongelmiin. Siviilityössä tympäännyin istumaan tyhjän panttina. Tuli myös avioero. Minä selvisin vuoden hölmöilyllä, joiltakin se on vienyt loppuiän. Tolsan biologinen isä ei pitänyt poikaan yhteyttä, KTP-valmentajistaan tuli hänelle 'isähahmoja'. Arton Helvi-äiti lakaisi Kotkan katuja ja puistoja. Pojan luonne oli junioripeleissä silloisten valmentajien mukaan liian 'arka'. Taklauksia oli hänelle harjoituksissa 'väkisin' opetetteva ja aina hän oli pyytelemässä anteeksi. Belgiasta tullessaan perheensä kanssa kaudelle 1979 takaisin Kotkaan Tolsa oli ollut ulkoisesti hyväkuntoinen ja olemukseltaan tasapainoinen. Myöhemmin Arto oli lähipiirilleen kertonut Belgian vuosiensa aikana (1969-79) tottuneensa käyttämään säännöllisesti 'piristeitä', joita tuolloisen tavan mukaan napsittiin yleisesti ainakin Belgian huipputasolla. 'Piristeitä' on tietenkin olemassa monenlaisia 'vakavuusasteeltaan' ja tieto ei kerro, minkälaisista aineista oli ollut kysymys, mutta seuranneiden ongelmien vakavuudesta päätelleen kyseessä on saattanut olla 'koviakin' aineita. Suomeen palattuaan Tolsa ei enää hallinnut alkoholinkäyttöään, johon sotkeutui myös vaarallisesti Belgiassa 'opetettu' lääkeaineiden väärinkäyttö. Arto muuttui usein ravintolassa ollessaan kummalliseksi ja häipyi äkkiä. Kerran hän raivosi sairaalassa, kun ei saanut pyytämäänsä 'lääkettä', muistelee eräs KTP-johtohenkilöistä. Julkisuudelle antamistaan 'lupauksista' huolimatta Tolsa ei enää kyennyt kentälle, puheet valmentamisesta olivat hänet läheltä tunteneille 'puhdasta utopiaa', sillä hän ei yksinkertaisesti perusluonteeltaan pystynyt valmentamaan muita. Kauden 1983 'hiljaisuuden jälkeen' syksyllä (-83) ilmoitettiin paikallisissa lehdissä, että Tolsa alkaa valmentaa kaudella 1984 KTP:n joukkuetta 1. divisioonassa apurinaan Nestori Miikkulainen. Joukkueen kerrottiin yksimielisesti asettuneen Arton taakse häntä ko. projektissa tukemaan. Tolsa nähtiin vielä kentälläkin - hän oli voittamassa ikämiesten SM-kultaa ja veti lasten futiskoulua. Mutta kun kevät 1984 läheni, Tolsan valmennuspestistä ei enää kukaan puhunut mitään. Hänet yhdistettiin huhupuheissa sittemmin moniin eri seuroihin ja projekteihin, mutta mistään ei tuntunut tulevan käytännössä mitään. Vuoden 1986 Meksikon MM-kisojen aikaan 'Eteenpäin'-lehdessä oli Tolsan kommentaattorijuttujen sarja, mutta totuus oli kuitenkin, että toimitus laati itse mainitut kirjoitukset. Vuonna 1987 Tolsa osallistui SPL:n 80-vuotisjuhlaan Kalastajatorpalla, jossa hänen paikalletulonsa 'herätti huomiota'. Arto asui viime ajat huonokuntoisena äitinsä luona Rauhanlinnassa ja teki siellä (30.3.1989) lopullisen ratkaisun oman käden kautta. Arto Tolsan viimeiseksi suureksi otteluksi jäi Suomen cupin finaali 1980. Paljon on sittemmin kirjoitettu siitä, olisiko Tolsaa voitu ongelmissaan auttaa ajoissa. Kaikkien lukemieni aineistojen perusteella saa kuvan, että Tolsa jäi ongelmineen aika yksin. Hän oli Kotkassa 'tabu' jalkapallopiirien ulkopuolellakin ja hänen vaikeuksistaan ei juurikaan avoimesti voitu puhua. Huhuja kulki - liikaakin. Olisiko KTP seurana voinut tehdä jotakin? Ohjattiinko Tolsaa ammattiauttajille esim. lääkeriippuvuus- ja alkoholiongelmiensa kanssa? Saiko Tolsa 'lääkkeensä' laillisia teitä? Mikähän oli tuo miehen itsensä mainitsema työpaikka ollut, jossa 'tympääntymiseen asti sai istua tyhjän panttina'? Joistakin kohdista 'tarinaa' saa käsityksen, että KTP piti kieltämättä kärsivällisesti 'paikkaa auki' Tolsalle kentällä, mutta jos mies ei tullut, kenelläkään ei riittänyt 'taito tai rohkeus' lähteä miestä hakemaan ja myös auttamaan. Tolsa lienee ollut persoonaltaan erittäin vaikea autettava. Voi vain kauhulla kuvitella, millaisten 'siivestäjälaumojen' piirityksessä Tolsan on täytynyt kaupungin varjopuolilla kulkiessaan olla. 'Pelastuskoodiin' oli ilmeisesti liian monta 'tuntematonta tekijää', jotta mikään taho olisi yksittäin pystynyt häntä auttamaan. 'Kokonaispaketin' toteuttamisen aloittajaa ei löytynyt. 'Piipun juurella' (kuva: 9.7.2011 ~ 'S&J'). Kaudesta 1983 muodostui KTP:lle todellinen pannukakku. Valmentajan titteliä kantoi nyt puolalainen pelaaja Stanislav Sobczynski. Pertti Vanhanen oli palannut ruoriin 'manageriksi'. Kaikki alkoi Adidas-cupista - TPS voitti KTP:n 9-0. Poislähteneiden pelaajien ryhmää saatiin korvaamaan vain muutama: toiseksi maalivahdiksi Söderströmin rinnalle palasi Jyväskylästä Pekka Helttunen. Ari Muhonen (STPS/LaPa) ja Aki Niiranen (vuokralla Loviisan Torista) olivat muut uudet nimet. Pelaajarinkiin ei saatu kuin 17 miestä - Jouko Alilan akillesjänteiden leikkauksia jatkettiin vielä huhtikuussa. KTP 1983: maalivahdit Söderström ja Helttunen, puolustajat: Sobczynski, Bergqvist, Suuronen, Immonen, Hjelt ja Hannu Murto-Unkila. Keskikenttä: Niiranen, Nironen, Ari Alila ja Jukka Hanski. Hyökkäys: Lohenoja, Vehviläinen, Muhonen, Jouko Alila ja Risto Jääskeläinen. Runkosarjassa KTP sai 22 pelissä vain yhden voiton ja kolme tasapeliä - yleisö oli jo hyvissä ajoin paennut Urheilupuistosta. Kahdeksan joukkueen karsintasarjasta muodostui todellinen katastrofi - KTP hävisi kaikki seitsemän peliään maalisuhteella 5-45! Edustusjoukkueeseen oli erilaisten vammojen (ja muiden syiden takia) jouduttu nostamaan paljon junioreja, joista osa oli vielä täysin 'raakileita'. Putoamisen syöksykierre oli ollut vielä kovempi kuin kaudella 1969. Kauden jälkeen alkoi julkisuuteen tulla erikoisia uutisia seuran 'rahapolitiikasta'. Ensinnäkin seuran talouden kerrottiin olevan täysin 'kuralla' ja toiseksi pelaajat saivat kurjan kauden 'palkinnokseen' veromätkyjä. Verottaja oli saanut todisteita pelaajille ohi kirjanpidon maksetuista rahakorvauksista, jotka nyt kiskottiin pelaajilta takaisin ruhtinaalisesti. 'Urheiluväen Joulu'-lehti kirjoitti (ilmeisesti jonkinasteisella 'vitsikkyydellään'): KTP:n pelaajat pudottivat seuransa tahallaan kostoksi veromätkyistään. Todellinen syy lienee ollut pelaajarungon kapeus, ostopelaajiin ei yksinkertaisesti ollut rahaa ja seuralla ei - hämmästyttävää kyllä - ollut lainkaan yli 15-vuotiaita junioripelaajia! Tyhjän aukon synnyttäminen yli 15-vuotiaiden ja aikuisten edustusjoukkueen välille oli ollut kohtalokas erehdys juuri tälle kaudelle, jolloin kaikki merkittävämpi apu olisi ollut tarpeen. Juniorityö oli jo vuosia osoittautunut epäonnistuneeksi Kotkassa ja erityisesti KTP:ssa - uusia merkittäviä pelaajia ei tahtonut tulla enää millään edustusjoukkueeseen asti. Ja kun KTP vielä putosi nyt kuin kivi alemmalle sarjatasolle, alle 15-vuotiaidenkin joukkueissa pelipoikien keskuudessa kävi melkoinen 'joukkolopettamisen' aalto. Seura tarvitsi nyt monenlaista apua - ei vähiten talouspuolen konsulttiapua. Ensimmäiseksi neuvoksi saatiin 'käsky' hankkia jalkapalloilun taakse Kotkasta liike-elämän taloudellista tukea. KTP seuraa repi nyt myös jalka- ja koripalloilijoiden välille syntynyt kiista veromätkyjen takia, koripallopuoli katsoi asian koskevan vain jalkapalloa, mutta verottaja ilmoitti asian koskevan koko seuraa. Koripallopuoli katsoi tulleensa vedetyksi näin mukaan jalkapallopuolen kömmähdyksistä johtuvaan sotkuun. Kaiken kukkuraksi TUL alkoi äkkäillä KTP:lle, jonka kakkosjoukkue 'FC Kotka' oli liitetty SVUL-liittoon. TUL koki KTP:n muutenkin hyljeksivän liittoaan. KTP:n johto viestitti takaisin: TUL ei ole KTP:lle välttämätön. Liiton tuki on lähes minimaalinen.. (Juha Lehtonen, sähköposti 10.2.2014): Jos jostakin löydät vuoden 1983 Etelä-Suomen (tai Eteenpäin) peliselostuksen SM-karsintasarjan ensimmäisestä ottelusta KTP-PPT Kotkassa, niin siinä on otsikko vailla vertaa: "Lopun alkua". KTP:n "piti" hoidella PPT, mutta PPT takoi taululle 1-9 numerot ja ne olisivat voineet olla paljon suuremmatkin.

1984: KTP pudonneena 1. divisioonassa (toisella sarjatasolla): putoamiskierre jatkui suoraan 2. divisioonaan (kolmannelle sarjatasolle): KTP lähti 1. divisioonakauteensa pudonneena SM-sarjasta seuraavalla miehistöllä: Maalivahdit: Pekka Helttunen ja Olli Söderström; puolustajat: Stanislaw Sobczynski (33v.), Heikki Immonen, Hannu Murto-Unkila, Juha Rahikka, Pasi Piipari ja Pekka Kuosa. Keskikenttä: Jukka Hanski, Risto Inkeroinen, Ari Alila, Petri Lindberg ja Vesa Laurikainen; hyökkääjät: Pekka Markkanen, Jukka Piispa, Kari Kotiniemi ja Petri Kolari. Valmentajaksi ryhtyi nivusvammojensa takia kentiltä sivuun joutunut Jouko Alila, apurinaan Nestori Miikkulainen. Pelaajalistaa katsoessa kiinnittyy heti huomio eturivin kokemattomuuteen, neljän pelaajan iät olivat kauden alkaessa 22-21-19-19. Mukaan saatiin kuitenkin kokemusta, kun Tissari liittyi joukkoon kesken kauden. Mikkelistä tuli lisäksi Esa Hujanen (MiPK/MP) ja Raimo Tiainen (MiPK). Kaikki jatkui kuitenkin edelliskauden syöksykierteessä. 202 maksanutta katsojaa oli katsomassa 1. divisioonan kauden viimeistä kotiottelua KTP-Pallo-Iirot, jossa häviö lukemin 2-6 kuvasti koko kautta. Putoaminen 2. divisioonaan oli ratkennut jo kauan ennen tätä viimeistä kärsimystä. Jälkikäteen - ulkopuolisena havainnoitsijana - on kovin helppo nähdä ilmeinen korrelaatio Tolsan paluun ja 'luopumisen' välillä: Tolsa palasi kaudelle 1979, jolloin KTP oli hiljaisten vuosien jälkeen juuri noussut pääsarjatasolle - Tolsa pelasi 'kunnolla' kaudet 1979-81, jolloin KTP sijoittui myös 'kunnolla' SM-sarjassa ja voitti Cup-mestaruuden. Kun Tolsa pelasi kaudella 1982 enää yhden pelin, KTP rämpi 'putoamiskarsintasarjassa' säilyttäen kuitenkin sarjapaikkansa. Kaudella 1983 Tolsa oli KTP:sta ja tasapainoisesta elämästä jo täysin irti - KTP putosi 1983 1. divisioonaan ja jatkoi pudotustaan v.1984 2. divisioonaan. Laskujohdanteiden yhteläisyydet eivät voi olla pelkkää sattumaa. Uskon, että Tolsan merkitys kotkalaisen jalkapallon 'suurhahmona' on ollut erityisesti henkisellä puolella vielä arveltua suurempikin.

1985: KTP 2. divisioonassa pudonneena viidentenä (kolmas sarjataso): KTP sijoittui ensimmäisellä 2. divisioonan kaudellaan viidenneksi. Tissari oli edelleen paras maalintekijä seitsemällä maalillaan, Pasi Piipari teki seitsemän. Kauheaa katsottavaa on KTP:n kyseisen kauden katsojalukujen tilastot kyseiseltä kaudelta 1985: suurin yleisömäärä oli 382 - pienin 97.

1986: KTP 2. divisioonassa kuudentena (kolmas sarjataso): Parhaat maalintekijät Pekka Markkanen (6), Kotiniemi ja Laurikainen (5). Suurin yleisömäärä 432 - pienin 336. Valmentajat Jouko Alila ja Eero Tauru huokailivat julkisuuteen - saimme käsiimme niin nuoren poikaporukan, että monet olivat valmiit lähettämään meidät suoraan 3. divisioonaan.

1987: KTP 2. divisioonassa (kolmas sarjataso): sarjapaikka varmistui vasta uusinnassa: Kun muita jatkajia valmentajaksi ei löydetty, Jouko Alila jatkoi. Sarjapaikka kakkosessa säilyi vasta uusinnassa - Apollo kaatui sentään 2-1. Kauden parhaat KTP:n maalintekijät: Mika Kalatsew (6), Hannu Lohenoja (5) ja Jukka Hanski (4). Suurin yleisömäärä oli 417, pienin 300. Kun katsoo 2. divisioonan pelikausien kotiotteluiden yleisölukuja, liikuttiin hämmästyttävän tasaisesti 300 ja 400 välillä. Paikalla taisivat käydä enää samat, tietyt innokkaimmat ja uskollisimmat KTP-fanit, joilla vielä riitti uskoa kotkalaiseen jalkapalloiluunkin.

1988: Vesa Laurikainen (kuva: 3.6.2009 ~ 'S&J'). KTP 2. divisioonassa (kolmas sarjataso): kahdeksas Tauru palasi Alilan pariksi, siinä muutos edelliseen - muuten sujui 'entiseen malliin'. Vesa Laurikainen oli paras maalintekijä 12 maalillaan. Hannu Lohenoja teki neljä ja Ari Alila kolme. Yleisölukujen ääripäät 379 ja 204. KTP sai 20 pistettä maalisuhteen ollessa 29-30. Vieraspelien heikkous pistää silmään (taas) - pisteitä matkapeleistä kertyi kauden aikana vain viisi. Lohkon voitti selvästi 'Kumu-Peikot' (Kuusankoskelta). Vesa Laurikainen (s.1966) alotti pelinsä KTP:n edustusjoukkueessa kaudella 1983, jolloin KTP vielä pelasi SM-sarjassa mutta alkoi sitten suoran putoamisen kolmannelle sarjatasolle asti. Laurikainen pelasi KTP-paidassa säännöllisesti kaudelle 1997 asti, jolloin seura oli noussut jo yhden pykälän ylemmäs sarjapyramidissa. Laurikainen sai maistaa vielä kaudella 1999 Veikkausliigaakin pelaten 14 ottelussa tehden yhden maalinkin. Kaudella 2001 hän pelasi pari kertaa 'KooTeePee'-seurassa kolmannella sarjatasolla ja näyttäytyi sitten taas kaudella 2004 'KTP'-seurassa - nyt neljännellä sarjatasolla. Tämän kirjoittajalla oli tilaisuus nähdä Laurikainen vielä tositoimessa 3.6.2009 Arto Tolsa Areenalla, kun oikullinen cup-arpa oli heittänyt KTP:n yli 35-vuotiaiden 'kunnossa-kaiken-ikää'-joukkueen Veikkausliigan JJK-seuraa vastaan. JJK voitti 8-0 (tarkemmin tämän sivuston pelikauden 2009 kohdalla edempänä - lisää kuviakin).

1989: KTP 2. divisioonassa (kolmas sarjataso) - keskikastissa. Arto Tolsa kuoli 30.3.1989 (tarkemmin jo kauden 1983 kohdalla ylempänä). KTP-valmentajana 1989-91 puolalainen: Czeslaw Boguszewicz Kaudelle 1989 KTP:n valmentajaksi tuli puolalainen Czeslaw Boguszewicz (jatkoi kaudelle 1991 asti). Apunaan hänellä olivat Pekka Javanainen, Erkki Notko ja Matti Salmela. Joukkueen johtajana toimi nyt Ari Tissari, jonka peliura KTP-paidassa oli kestänyt lähes yhtäjaksoisesti kaudet 1969-85. KTP:n parhaat maalintekijät 1989: Marko Härmä (11), Jarno Karjalainen (6) ja Vesa Laurikainen (5). Koko kaudella KTP:n kotipelejä seurasi yhteensä vain 2595 katsojaa. Peli-Karhut oli samassa lohkossa kolmantena (KTP 6 pistettä takana) - Pe-Ka:lla kauden aikana katsojia yhteensä 5450 eli yli puolet enemmän kuin KTP:lla.

1990: KTP 2. divisioonassa (itälohko) (kolmas sarjataso) - keskikastissa Peli-Karhujen kanssa. Parhaat maalintekijät 1990: Marko Härmä (16), Vesa Laurikainen (5) ja Petri Lindberg (4). KTP:n kauden yleisömäärä kasvoi merkittävästi - yhteensä 5750 kävi kotipeleissä. Vertailukohteena mainittakoon - saman lohkon Gnistan keräsi kaudella yhteensä 180 katsojaa, peliä kohti huikeat 16 katsojaa.

1991: KTP 2. divisioonassa (itälohko): kolmas sija. Pekka Ihonen tuli kaudella 1991 puolalaisen Boguszewiczin kakkosmieheksi. KTP sijoittui kaudella 1991 kolmanneksi VanPa:n ja Ponnistuksen takana. Parhaat maalintekijät 1991: Marko Härmä (10), Tommi Keveri (9), Vesa Laurikainen ja Jukka Piispa (3). Lohkon maalikuningas oli Peli-Karhujen Kovacs (20 maalia).

1992: KTP 2. divisioonassa (itälohko): keskikastissa. Puolalaisen Boguszewiczin korvasi valmentajana Pekka Ihonen apunaan Javanainen. Parhaat maalintekijät (KTP 1992): Marko Härmä (10), Jukka Vilkki (6) ja Jarkko Hulmi (5). Samassa 2. divisioonan lohkossa pelasi Veikkausliigaan nousseen MyPa:n kakkosjoukkue 'FC MyPa' (kahdeksas). Samasta lohkosta Peli-Karhut putosi.

1993: KTP 2. divisioonassa (itälohko): Nousu 1. divisioonaan (toiselle sarjatasolle). KTP:n onnistui kaudella 1993 nousta takaisin 1. divisioonaan (toiselle sarjatasolle), josta oltiin kaudella 1984 pudottu. Tämä oli siis yhdeksäs peräkkäinen pelikausi kakkosessa - pitkä aallonpohja Kotkalaisessa jalkapalloilussa saatiin nyt 'katkeamaan'. Valmennusvastuun oli kaudelle 1993 ottanut Heikki Immonen apunaan Ari Väärtinen. KTP voitti itälohkon selvästi saatuaan yhteensä 46 pistettä - erikoista kyllä, vieraskentiltä tuli enemmän pisteitä (25). Parhaat maalintekijät: (KTP 1993): Vesa Laurikainen (17), Tommi Keveri (12) ja Petri Ihonen (7). Lohkon maalikuninkaaksi nousi toisen nousijan eli Lahden Reippaan Joonas Kolkka 19 maalillaan. Hän siirtyikin tämän kauden jälkeen MyPa:n Veikkausliigajoukkueeseen (ja 1995 alkaen Hollantiin, Kreikkaan ja Englantiin). Nousua Ykkösen juhlisti v.1993 myös jalkapallohallin valmistuminen Kotkan Ruonalaan.

1994: KTP nousijana Ykkösessä: sijoitus kymmenes. Immosen pariksi Ykkösen valmennukseen tuli Ihonen. KTP:n 1. divisioonan joukkue 1994: maalivahdit: Veijo Kilpeläinen, Ari Pulkkinen ja Jan-Erik Solvang; puolustajat: Ari Alila, Marko Luoma, Tomi Pakarinen, Jukka Piispa, Jonne Saarelainen, Petri Vainio ja Jukka Vilkki. Keskikenttä: Pekka Immonen, Petri Koivulehto, Mika Mertanen, Vesa Laurikainen, Marko Lindberg, Tuomo Paakkari ja Harri Soini; hyökkääjät: Jarkko Haavisto, Jarkko Hulmi, Marko Härmä, Petri Ihonen, Tommi Keveri, Mika Pulkkinen ja Jarno Tamminen. KTP sijoittui 26 ottelussa saamillaan 31 pisteellä kymmenenneksi. Parhaat maalintekijät (KTP 1994): Marko Härmä (11), Vesa Laurikainen (8), Tomi Pakarinen, Jukka Piispa ja Mika Pulkkinen (3). Yleisölukujen ääripäät 752 ja 180. Eipä kovin paljon vielä Kotkassa oltu innostuttu KTP:n noususta toiselle sarjatasolle, kun ei kertaakaan saatu tuhatta rikki yleisömäärissä. .

1995: KTP Ykkösessä: sijoitus toinen. KTP hävisi MP:lle karsintapelit noususta SM-sarjaan 0-1 ja 0-2. Merkittävä muutos oli kaudelle 1995 Tampereelta saatu valmentaja Markku Wacklin (s.1951), joka oli pelannut urallaan (1968-84) lähinnä eri seuroissa Tampereella (ja kaudet 1971-72 Hakassa) pääsarjatasolla. Pelaajahankintoihin ei seuralla ollut varaa - ainoa uusi mies oli MyPa:sta tullut Tomi Pakarinen. Pelit sujuivat nyt hyvin ja KTP sijoittui toiseksi jääden kuitenkin suoran Veikkausliiganousun saavuttaneesta FC Interistä 12 pistettä. Parhaat KTP:n maalintekijät 1995: Marko Härmä (7), Vesa Laurikainen ja Jukka Vilkki (5). Useita kausia peräkkäin KTP:n oman 'maalipörssin' oli voittanut Marko Härmä (s.1970). Hän oli pelannut ensimmäisen kautensa KTP:n edustusjoukkueessa kaudella 1989. Hän jatkoi KTP-paidassa kauteen 1996 asti, mutta pelasi kauden 1997 Veikkausliigassa - seinäjokelaisessa seurassa Törnävän Pallo-55. Sieltä hän palasi yhden kauden jälkeen takaisin KTP-paitaan kaudeksi 1998, mutta sitten on tiedoissa tyhjä aukko vuosien 1999 ja 2000 kohdalla. Kaudella 2001 Härmä pelasi Ykkösen FC Kuusankoskessa ja kauden 2002 Ykkösen FC KooTeePee:ssa. Taas 'aukkovuodet' 2003-04, kunnes vielä kaudella 2005 KTP-paidassa neljännellä sarjatasolla. Yleisökin alkoi herätä, suurimmaksi yleisömääräksi saatiin jo 1623 - pienimmillään vielä 426. Silloisen sarjasysteemin mukaan (jo) Ykkösen kakkoseksi sijoittunut joukkue karsi kaksiosaisessa ottelussa Veikkausliigassa toiseksiviimeiseksi jääneen joukkueen kanssa. Ensimmäiseen karsintapeliin Kotkaan tuli paikalle yli 3000 katsojaa. MP Mikkelistä kuitenkin voitti 1-0. Toise osaottelun Mikkelissä KTP hävisi 0-2. MP säilytti sarjapaikkansa Veikkausliigassa ja KTP joutui jäämään toiselle sarjatasolle Ykköseen. .

1996: KTP Ykkösen etelälohkossa: sijoitus toinen. Kaudelle 1996 Palloliitto jälleen sorkki sarjajärjestelmiään - edelliskaudella Ykkönen oli pelattu yhdessä 14 joukkueen lohkossa. Nyt herrat päättivät jakaa Ykkösen kahteen lohkoon - etelä ja pohjoinen, joissa molemmissa oli nyt 10 joukkuetta. Lohkot pelattiin kolminkertaisina eli 27 peliä yhteensä. KTP selvisi etelälohkossa toiseksi HangöIK:n jälkeen - kahdeksan pistettä hankolaisia perässä. KTP teki 27 ottelussaan hämmästyttävän vähän maaleja suhteessa sijoitukseensa: vain 35 maalia (esim. voittaja HIK teki kaudella 66 maalia). Hyvään sijoitukseen johti KTP:n kuitenkin vastaavasti omaan päähän tehtyjen maalien pieni määrä eli 17. KTP:n parhaat maalintekijät olivat (1996): Tomi Pakarinen (7), Jukka Vilkki ja Eliel Dias de Oliveira (5). KTP:n yleisömäärät koputtelivat parhaimmillaan jo 2000 rajaa - pienimmillään vain alle 300. Veikkausliigankin joukkuemäärää oltiin juuri sorkkimassa myös, joukkueiden lukumäärä oli ollut 12, nyt haluttiin pudottaa määrä kymmeneen. Tästä järjestelystä johtuen ei KTP:n lohkon ylivoimainen voittaja HIK päässyt nousemaan Veikkausliigaan. Sen tie pysähtyi karsintapeleihin HJK:n ja TP-Seinäjoen kanssa. .

1997: KTP: Ykkösen etelälohkosta 'Yläloppusarjaan' - neljänneksi. Markku Wacklin lähti muihin haasteisiin kauden 1996 jälkeen Kotkasta - tilalle tuli kymmenen vuotta Wacklinia nuorempi mies Kuusankoskelta - Olli-Pekka Smal. Smal oli pelannut Kuusankosken Kumu-Peikoissa kaudet 1979-88 kolmannella ja neljännellä sarjatasolla, 'KuMussa' hän pelasi kaudet 1989-91, jolloin hän keskikenttämiehenä pääsi pelaamaan Futisliigassakin (silloin ylimmän sarjatason nimi - 'Veikkausliiga'-nimi kaudesta 1992 alkaen) yhden kauden (1990). Ykkösen sarjasysteemiä sotkettiin Palloliiton konttorissa oikein ylitöitä tehden: nyt kaksilohkoisen sarjan jälkeen alkoi vielä 'ylä- ja alaloppusarjat'. KTP pelasi hyvin - alkusarjan sijoitus oli kolmas, joten tie jatkui 'yläloppusarjaan'. FC Haka hallitsi 'yläloppusarjaa' - KTP jäi neljänneksi. KTP:n paras maalintekijä oli 'uudeksi Tolsaksikin' tituleerattu Janne Hyppönen - seuraavina Antti Väisänen (8), Jukka Vilkki (5) ja Vesa Laurikainen (4).

1998: KTP: Ykkösen etelälohkosta 'Yläloppusarjaan' - kolmanneksi ja nousu Veikkausliigaan. Olli-Pekka Smal sai toisella valmentajavuodellaan KTP:n menestymään entistä paremmin. Nyt KTP oli alkusarjan jälkeen etelälohkossa kolmanneksi ja pelit jatkuivat siis 'yläloppusarjassa'. Koska jälleen oli päätetty sorkkia sarjajärjestelmiä - nyt oltiin Veikkausliigaa kasvattamassa takaisin 10 joukkueen sarjasta 12 joukkueen sarjaksi - KTP ja muut 'yläloppusarjan seuran' kärkiseurat oli määrä karsia Veikkausliigaan siten, että kolme parasta nousevat suoraan ja neljäs karsii Veikkausliigan toiseksi viimeisen kanssa. KTP sijoittui 'yläloppusarjassa' toiseksi. FC Lahti voitti ja FC Inter tuli kolmanneksi. Vierasmaalisäännön mukaan liigaan nousi karsintapeleissä myös neljänneksi Ykkösessä sijoittunut TPV, joka voitti FinnPa:n (Jaro oli pudonnut suoraan). Veikkausliigaan nousu aiheutti toimenpiteitä myös seuraorganisaation puolella. Perustettiin uusi tukielin 'Kotkan TP Oy' ja seura alkoi seuraavasta kaudesta alkaen liigapelinsä käyttäen virallisesti nimimuotoa 'Kotkan TP' entisen tutun 'KTP'-muodon sijasta. 'KTP' luopui edustusjoukkueestaan kauden 1998 päätteeksi. Puheenjohtaja Veijo Kuusiston mukaan seuralla ei ollut resursseja liigaporukan ylläpitoon. 'Kotkan TP Oy' perustettiin 'KTP':n taustaorganisaatioksi hoitamaan edustusjalkapalloa. Perus-'KTP':lle jäivät nuoret. Valmentaja Olli-Pekka Smal joutui kauden päätösottelun jälkeen (Tampereella KTP voitti TPV:n 4-0) Janne Hyppösen 'kyydissä' vaatteet päällä suihkuun. Uusi KTP:n taustaelin 'Kotkan TP Oy' ei kuitenkaan onnistunut neuvotteluissaan valmentaja Smalin pestin jatkumisesta - mies sai lähteä. Miehen päästämistä harmiteltiin seurassa myöhemmin pitkään, olihan Smal kahdella kaudellaan saanut KTP:n pelaamaan aivan eri tavalla kuin aikaisemmin moniin vuosiin.

1999: Uusi nimi 'Kotkan TP' - Veikkausliigassa nousijana seitsemäs. 'Kotkan TP'-nimellä Veikkausliigassa alkoi pelata uuden tukiorganisaation 'Kotkan TP Oy':n tukema joukkue, jolle entinen 'KTP' oli antanut liigalisenssinsä. 'Kotkan TP Oy:n toimitusjohtajaksi tuli Jukka Vakkila. Budjetti oli kasvanut samalla lähes viisinkertaiseksi eli rahaa oli käytettävissä. Perinteisestä kotkalaisesta 'talkoohengestä' oltiin siirrytty nyt puhtaaseen liiketoimintaan, ehkä vähän jopa myöhäjunassa koko Suomea ajatellen. Valmentajaksi palkattiin turkulaislähtöinen Hannu Touru, jolla oli Veikkausliigaan 1999 käytettävissä seuraavat pelaajat: Maalivahdit: Elkhan Gasanov, Antti Pynnönen ja Olli Sihvonen. Puolustajat: Aleksei Goulo, Lassi Lehtonen, Kim Liljeqvist, Meelis Lindmaa, Tuomo Paakkari, Petri Vainio ja Jukka Vilkki. Keskikenttä: Marko Härmä, Tuomas Kallaste, Janne Kauria, Janne Moilanen ja Mika Pulkkinen. Hyökkääjät: Argo Arbeiter, Janne Hyppönen, Vesa Laurikainen, Lembit Rajala ja Antti Väisänen. Myöhemmin joukkueeseen liittyivät vielä: Vesa Helenius, Mauri Keskitalo, Tommi Keveri, Urmas Kirs, Sandor Matus, Toni Pulli, Martin Reim ja Sukrü Uzuner. 'Kotkan TP' selvisi runkosarjassa sijalle seitsemän ja sitä kautta 'ylempään loppusarjaan'. Lopulliseksi sijoitukseksi tuli senkin jälkeen seitsemäs. Yleisö oli löytänyt Urheilukeskukseen uuden 'KotkanTP':n Veikkausliigaotteluihin. Yleisökeskiarvo pyöri kotiotteluissa silmämääräisesti 3000 paikkeilla. MyPa-ottelun näki 4622. Kausikorttejakin oli myyty jo ennalta yli 700 kpl. MUTTA - vaikka katsojaluvut näyttivätkin kentällä katsottuina erinomaisilta, lipputuloista tuli kuitenkin jälkipyykkiä. Lipputulorahat jäivät nimittäin lähes miljoona markkaa alle ennakkobudjetin. Maksaneiden katsojien keskiarvoksi tuli alle 1500 + kausikorttilaiset, joten peleissä oli paikalla aina yli 1000 sellaista, joilta ei saatu lippurahoja. Ensi kertaa oli käytössä 'yleisölaskurit' ja 'sormimenetelmät', joiden tulokset vahvistivat epäsuhdan : keskiarvo oli ollut 'vapaakorttilaisten' kanssa yli 3300. Ristiriitaa luvuissa ei pystytty koskaan ratkaisemaan, mutta 'KotkanTP Oy' oli saanut heti toimintansa alkuun 1,1 miljoonan tappion. Vakkila oli tullessaan korostanut - yli varojen ei eletä. Hän tähyili mielessään täysammattilaisuuteen 3-4 vuoden tähtäimellä. Herätys arkeen oli tyly. Parhaat maalintekijät 1999: Keskitalo ja Pulkkinen (5), Uzüner (4) ja Arbeiter (3). Vertauksen vuoksi - maalipörssin voittanut Popovitch teki 23 maalia. Veikkausliigassa, ykkösessä ja kakkosessa pelasi Suomessa kaudella 1999 kaikkiaan peräti 199 ulkomaalaista pelaajaa - heistä 9 pelasi 'Kotkan TP':ssa. Sekin oli kotkalaiskatsojille uutta, virolaisnimien kanssa oli vaikeuksia. Surkuhupaisaa oli Veikkausliigan kirkkaan jumbon eli TPV:n ulkomaalaispolitiikka - seura käytti kauden 1999 aikana 22 vierasmaalaista. TPS pelasi vain kotimaisin voimin koko kauden. Ikävää Kotkassa oli se, että kauden 1999 aikana oli tullut myös ongelmallisia tietoja siitä, että uuden 'KotkanTP':n ja vanhan 'KTP':n yhteistyö kangerteli. 'KTP ry:n' edustusjoukkue pelasi kaudet 1999-2000 nimellä 'FC KooTeePee' 3. divisioonassa, jossa se myös voitti lohkonsa - mutta ei kuitenkaan noussut kakkoseen. Mainittakoon, että nimi 'FC KooTeePee' sai joukukuussa 2000 aivan uuden merkityksen - siitä edempänä lisää.