A) Kimarintien ja Puulavedentien välisellä Otto Mannisen tien länsipuolen osuudella sijaitsee tämä v.1980 valmistunut As. Oy. Kivipelto-niminen asuin- ja liikerivitalo. - 18.6.2006 ('S&J').

As. Oy. Kivipelto kuvattuna 5.11.2006 (S&J).

Melkoista pujottelutaitoa vaatia pyöräilijältä selvitä tuosta informaatiotulvasta - kuvattu 13.4.2009 (S&J).

Samaa asuin- ja liikerivitaloa kuvattuna 24.11.2007 (S&J).

Samainen rivitalo loimuaa jouluaamun auringonpaisteessa - kuvattu 25.12.2006 (S&J).

Kivipellon kerrosrivitalopääty kuvattuna Kimarintieltä 12.5.2007 (S&J). Otto Mannisen tien toisella puolella erottuu vanha puhelinkeskuksen talo, jonka edessä olevalla aukealla myllerryskentällä aikoinaan sijaitsi rouva Mannisen talo ja sen etelänaapurina kiertokoulunopettaja Henriikka Mannisen talo.
Uuden rivitalon alle jäivät nahkuri Hurrin (myöh. Elli Välisalon) rakennukset. Kutoja Hilma Pynnösen mökki oli sijainnut Kimarintien puoleisessa tontinosassa 20-30-luvulla.

Kerrosrivitaloa As. Oy. Kivipelto rakennetaan vuonna 1980 ja kuvaussuunta on etelästä Osuuskaupalle.
Säästöpankin edessä, Puulavedentien itäpuolen risteyksessä näkyy Myllykosken tehtaantalo, jossa asuvat Jenny ja Lauri Hämäläinen (kuva: Esko Pylvänäinen).

Rivikerrostalo As. Oy. Kivipelto alkaa saada muotonsa - kuvattu etelästä 21.9.1980 (S&J).

B) Otto Mannisen tien länsipuolen rivitalossa (Kivipelto) sijaitsevat Parturi-Kampaamo Leena sekä Kangasniemen Kunnallislehden ja Länsi-Savon konttorit. Tämä yleisnäkymä on kuvattu apteekin edustan puiden siimeksestä 8.6.2007.

Kivipelto-rivitalon pohjoispäässä oli 2.4.2009 myytävänä Galaksi Group Oy:n toimistotila - kuva S&J.

Kerrosrivitalo Kivipellon nykyisen kahden rakennuksen välissä on kohta, josta 50-luvun loppupuolella erkani länteen sittemmin kadonnut nimetön tie kulkien nykyisten Puulavedentien ja Kimarintien suuntaisena niiden nykyisin vaikeakulkuisessa välimaastossa.
Tie kulki opettaja Rostedtin (punainen katto takavasemmalla) ja Frans Toivakan/Väinö Laitisen (jää Virtakallion piharakennuksen taakse näkymättömiin tässä kuvassa) talojen välistä. Tässä oikealla näkyvä Virtakallion ulkorakennus jäi tielinjan pohjoispuolelle (valmistuttuaan). Tie ei noina päivinä jatkunut suoraan Kankaistentielle asti, vaan se teki nykyisen Eelimin paikkeilla käännöksen suorakulmaisesti etelään Kimarintielle.
Tarkemmin tämän kadonneen tien vaiheita on käsitelty sivuilla 49 ja 69 mm. erinomaisen mielenkiintoisin, V.Laitisen talossa tuolloin vuokralaisina asuneen Mertasen perheen valokuvin vuodelta 1957.

Tämä Kivipellon rivitalon läntiseltä pihapuolelta otettu kuva havainnollistaa vielä entisiä näkymiä: tielinja kulki vasemmalla näkyvän Rostedtin ja keskellä erottuvan nykyään vaaleansinisen F.Toivakka/V.Laitisen talojen välistä ja oikealla olevan Virtakallion piharakennuksen edestä. Kuvattu 12.5.2007 (S&J).

C) Puulavedentien eteläistä puolta ilmakuvassa päivämäärältä 17.8.1959. Tämän sivun kohdealue näkyy kuvassa silloisessa asussaan erinomaisesti. Kimarintie on vielä kapea kärrypolku (risteyksessä lato). Nykyinen Kimarintie ei tosin sijaitse aivan samalla paikalla vaan muutamia kymmeniä metrejä etelämpänä.

Vaalea rakennus Kimarintien risteyskohdan eteläpuolella - Otto Mannisen tien itäpuolella on Hilma Mannisen talo (="rouva Manninen" kyläläisten puheissa). Ompelija Hilma Mannisella oli yksin huollettavanaan kuusi poikaa, aviomies oli kuollut vuoden 1918 sodassa. Yksi pojista oli opettajaksi kouluttautunut Eero Manninen, joka sittemmin nousi maineeseen Linnanmäellä taitavana silhuettileikkaajana. Hilman pojista Olli Manninen toimi Osuuskaupan Esso-huoltamolla ja asui Kyllikki-vaimonsa kanssa Sairaalantiellä.

Vanha puhelinkeskuksen talo näkyy Mannisen talon naapurissa oikealla. Puulavedentien risteyksessä näkyy Hämäläisten talo (=Myllykosken talo) ja siitä oikealle Vassisten talo (aiemmin Puukari).
Vassisesta oikealle on Haikaraisten talo (nyt näkyy, miten talo on tielinjasta kauempana - ja eri puolella). Haikaraisia ennen talossa isännöivät Laitiset ja Pihlgrenit.
Haikaraisten talon edessä (eteläpuolen lähinaapurina) näkyy kuvassa luotsi Lauri Siiskosen talo. Vanha tielinja kulki siis Haikaraisten ja Siiskosten talon välistä.

Aivan kuvan oikeassa reunassa näkyvät Bertta ja Mirjam Pekkasen mökki ja myös hiukan nurkkausta nykyinen Haapaniemen omistuksessa oleva talo.
Kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy muuten Otto Mannisen tien varressa kiertokoulunopettaja (Hen)Riikka Mannisen mökki, joka siirrettiin kuvassa näkyvään paikkaan KOP-rakennuksen paikkeilta Anni Swanin puiston eteläreunoilta. Tässä paikalla myös ehti opettajan luona asua myös Vilho Manninen, jonka mielenkiintoisesta kirjasta Kotipuolen raitit on sivustollamme runsaasti lainauksia 20-luvun kirkonkylän oloja ja olosuhteita kuvaamassa. Tässä Vilho Mannisen muistelua Henriikka Mannisen mökin uudelta sijaintipaikalta:
(Vilho Manninen, 1978): Vapaussodan vaiheilla Etelä-Suomesta kirkonkylään muuttaneen rouva Hilma Mannisen perheen koti näytti (vuoden 1978 vierailulla) olevan asuttavassa kunnossa. Kimarinhaassa kiintyi huomioni taitekattoiseen taloon, jonka oli rakennuttanut opettaja Riikan tuvassa asunut kutoja Hilma Pynnönen.
Rouva Hilma Mannisen talon ja Kempin välille oli syksyllä 1931 siirretty opettaja Riikan alkuperäinen mökki osuuskaupan luota. Mökin purki ja rakensi uudestaan Aadi Arkko Vihikankaalta. Kaikki, asunnon katto, seinät ja muut osat, oli talkoilla kyörätty mökin uudelle paikalle. Opettajan kuoltua v.1957 mökki jäi tyhjäksi, siihen oli myöhemmin tullut poliisikonstaapeli Edvard Pynnösen poika pitämään autokoulua. Autokoulun lopetettua toimintansa oli mökki purettu ja sen tilalle oli rakennettu uusi omakotitalo. Muuta en sitten mökin historiasta tiedä kuin sen, että mökin entisten portaiden läheisyyteen jäi koko lailla suureksi kasvanut koivu.

Esko Svalan piirtämän 1930-luvun rakennuskartan mukaan tämän valokuvan alaetureunan paikkeilla on 30-luvulla sijainneet Toivo Dodge Pynnösen kettutarha, poliisi Lahikaisen talo ja Leo Halttusen talo ennen Santalan sahan alueita.

Kangasniemen museossa olevan 1910-luvun rakennuskartan mukaan (Oskari Kyröläinen, Frans Toivakka, Vilho Svala jne...) tällä samaisella kuvan alueella ja siitä uuden uimalan eli entisen Santalan sahan (Ikonen) suuntaan on tuolloin ollut seuraavaa asutusta (sijaintipaikat kartassa suurpiirteisiä):

1) Apteekin kohdalla rannalla aivan eteläisimmän makasiinin luona Aadolf Hokkasen mökki.
2) Satamatien varressa rannanpuolella Markkanen (värjäri ja limonaditehdas).
3) Taneli Paappasen mökki Osuuskaupan ja Säästöpankin eteläpuolella.
4) Kohvakan mökki Paappasen naapurissa
5) Pihlgrenin veljesten mökki Kohvakan järvenpuoleisina naapureina (nyk. Haikarainen).
6) Frimanin mökki puhelinkeskuksen talon naapurissa (länsipuolella).
7) Puhelinkeskus (telefoniyhdistyksen talo)
8) Luotsi Siiskosen talo aivan Pihlgrenin talon etelänaapurina.
9) Mooses Österbergin talo (Siiskosen järvenpuoleinen naapuri).
10) Kempin talo ~ Siiskosista etelään sahan suuntaan.
11) Posti-Tullan talo (paloi sahan tulipalossa) ~ Kempin järvenpuoleinen naapuri.
12) Edla Mannisen talo aivan rannassa ~ Markkasen värjäämön sahanpuoleinen naapuri.
13) Nahkuri Pyykkösen talo (Edla Mannisesta sahalle seuraava) ~ kartassa lukee (1975): nykyisin E.Hämäläinen.
14) Matti Ikosen sahan työläisten asuntoja (piirretty kolme erillistä pikkumökkiä varsinaisen saha-alueen pohjoisreunaan).
15) Santalan saha (Ikonen) (uuden uimalan kohdalla).
16) Iso rivitalo sahan työntekijöille (nykyisen Luotsitien varressa). Puheissa niminä mm. Öykkälä ja Pitkä kurjuus.
17) Albin Lahikaisen mökki (edellisen asuntolan eteläpuolella).
18) Kalle Dysterin mökki - piirretty asuntolan länsipuolelle.
19) Haudankaivaja Liukkosen mökki - asuntolasta etelään.
20) Adolf Attenbergin mökki - asuntolasta etelään (nykyisen Otto Mannisen tien vartta itäpuolella - liki Jussinkujaa jo).
21) Lindströmin mökki (haudankaivaja Liukkosen naapurissa).
22) Aati Arkon mökki - Attenbergin länsipuolella.
23) Manta Mannisen mökki - lähellä Aati Arkon mökkiä.
24) Otto Häkkisen mökki - piirretty ensimmäisenä rantaan Santalan sahasta etelään.
25) Albert Hokkasen mökki - piirretty toisena rantaan Santalan sahasta etelään.
25) Puuseppä Vilppu Suurosen mökki - piirretty kolmantena rantaan Santalan sahasta etelään.
25) Posti-Tullan palonjälkeinen uusi mökki - piirretty neljäntenä rantaan Santalan sahasta etelään.
26) Herman Laitisen mökki (1975: nykyinen Pynnönen) Attenbergista etelään.

Saimme tämän postikorttikuvan käyttöömme huhtikuussa 2013 Seppo Turkin kokoelmista - välittäjänä Vesa Häkkinen - kiitos. Portinkortin julkaisi lohjalainen Kamera-Keskus - kuva on otettu vuoden 1958 tienoilla, koska kuvassa näkyy, miten rantatorin reumnalla nimismies Lahikaisen rakennus on juuri tekeillä (talo valmistui 1958). Puulavedentien ja myöhemmin Otto Mannisen tieksi nimetyn Hokantien risteyksessä erottuu vaalea Säästöpankkirakennus - sitä vastapäätä Mikkelin Työväen Osuuskaupan ja Virtakallion kaupparakennukset. Apteekki vielä paikallaan paloaseman luona, uusi kerrostalo valmistui vasta vuonna 1972.

D) Tuija M. Hokkasen ottama kuva syksyltä 1980 - uusi rivikerrostalo Kivipelto valmistumassa. Kuvattu Kimarintieltä nyk. Otto Mannisen tielle. Taustalla puhelinkeskuksen ja tien välissä rouva Mannisen talona tunnettu rakennus (myöh. purettu). Kiitos käyttöluvasta.

Puhelinkeskuksen ja tien välissä olevalla nykyisin myllerretyllä tontilla sijaitsi aikanaan Rouva Mannisen talona tunnettu rakennus. Hilma Mannisen pojista Eero Manninen (1914-1999) saavutti maineekkaan uran silhuettileikkaajana.

(Maaseudun Tulevaisuus, 1.8.2016): "Monella suomalaisella on sellainen kotonaan. Nimittäin Sirkka Lekmanin leikkaama siluetti. Varjokuva on tullut teetettyä huvipuistossa jossain hattaransyönnin ja vuoristoradassa kieppumisen välissä. Linnanmäki on Lekmanin ensimmäinen ja viimeinen työpaikka. Ura siluettien parissa alkoi isän, Eero Mannisen apurina vuonna 1955. Lekman oli 11-vuotias. Isä, edesmennyt siluettitaiteilija Eero Manninen, päätyi alalle sattumalta. Hän oli nähnyt kesällä 1934 torilla, kun taiteilija leikkasi kuvaa Kangasniemen vallesmannista. Hurmion vallassa Manninen syöksyi kotiin, lainasi äidiltään sakset, eikä koskaan enää lopettanut leikkaamista. Taidemuodosta tuli sukuvika. Kun Sirkka Lekmanille karttui hieman ikää ja kokemusta, hän alkoi tuurata isäänsä saksien varressa."

Eero Manninen aloitti siluettien leikkaamisen jo nuorena. Elämänsä aikana Manninen ikuisti tuhansien suomalaisten muotokuvat mustaan paperiin. Siluettikuva tehtiin usein kaksinkertaisesta paperista, jolloin mallina ollut henkilö sai toisen kuvan itselleen ja toinen kuva jäi allekirjoituksella varustettuna taiteilijalle (Harjavallan kaupungin nettisivut, 2017).

Kangasniemen yhteiskoulun seniori Viljo Lehkonen (s.1921) asui toisen yhteiskouluvuotensa syyslukukauden alusta Rouva Mannisen eli Hilma Mannisen asuintalossa, mikä sijaitsi nykyisen Kimarintien risteyksen kohdalla Otto Mannisen tien itäpuolella.
Yhteiskoulun seniorikirjassa 1925-50 Viljo lehkonen muistelee tuota aikaa, jolloin hänen kortteeripaikkansa sijaitsi puhelinkeskuksen ja kiertokoulunopettaja (Hen)riikka Mannisen mökin välissä:
Pääsin asumaan kirkonkylän keskustaan Hilma Mannisen taloon (syksyllä 1934). Yleisessä kielenkäytössä Hilma Manninen oli rouva Manninen varsin kunnioittavasti lausuttuna.
Mannisen perhe olikin ainutlaatuinen. Äidin lisäksi kaksi tyttöä ja neljä poikaa eli ikäjärjestyksessä: Inkeri, Linnea, Niilo, Lasse, Olavi ja Eero. Perheen isän punaiset tappoivat Vapaussodassa. Rouva Manninen oli tarmokas, määrätietoinen ja melkoisen auktoriteetin omaava nainen. Tässä talossa pidin majaa kahden lukukauden aikana ja minulla on varsin hyvät muistot. Mannisen perheestä tosin vain Olavi asui kotonaan, muut lapset olivat kadonneet mikä minnekin.
Minun aikanani talossa majailivat kouluaikana ainakin Sirkka Perko, Sanelma Laulainen ja Sirkku Salojärvi ja yhden lukukauden aikana nuorin velipuoleni Arvo Hokkanen.
Mannisen naapurina Vihikankaan suunnassa asui entinen pyhäkoulun- ja kiertokoulunopettaja Riikka Manninen Vilho-nimisen kasvattipoikansa kanssa. Vilho Mannista sanottiin ykeisesti "Riikatanvilleksi". Ville hoiti kuntoaan jokapäiväisillä juoksulenkeillä. Hän oli urheilumies ja myöhemmin kirjoitti v.1978 kirjan "Kotipuolen Raitit" 20-luvun muistoistaan.
Mannisen naapurin rantaan johtavan tien varrella sijaitsi Kangasniemen puhelinkeskus (sentraali), jota hoiti Pyykkösen perhe tai oikeastaan Pyykkösen vaimo miehen toimiessa Kangasniemen meijerin kuorma-autonkuljettajana. Pyykkösellä piti kortteeria Luusniemellä toimivan kauppiaan poika Martti Tarvainen, josta tuli minulle läheinen ystävä. Kävin usein puhelinkeskuksessa ja opin jo yhdistämään puheluja (töpselit oikeisiin reikiin). Autoin myös Marttia koulutehtävien teossa.

Linnanmäen huvipuistossa vuosikymmeniä paperisiluetteja leikannut Eero Manninen kädessään marsalkka Mannerheimia esittävä siluetti. Eero oli Linnanmäellä vielä 78-vuotiaana, Alzheimerin tauti lopetti työt.

Avoimeksi myllerretyn puhelinkeskuksen länsipuolen tienvierustontin etelälaidassa puolestaan sijaitsi aikoinaan (nyk. Lahikaisen omakotitalon paikalla) kiertokoulunopettaja Henriikka Mannisen punainen mökki , joka oli siihen siirretty Akseli Viinikaisen käskystä KOP-talon takaiselta tontilta keskuspuistosta. (PÄIVITYS: aukealle niittytontille nousi sittemmin 2010-luvun puolivälissä uusi omakotitalo).

Vanha puhelinkeskus kuvattuna 1.5.2006, jolloin rakennuksen väri oli vielä vaaleanvihreä. Puhelinkeskuksen talossa asuivat pitkään Aino ja Vilho Pyykkönen, joilla oli pojat Matti ja Eero. Matti ajoi sittemmin taksia ja oli yleisurheilumies.

Kirjassaan Kotipuolen raitit (1978) Vilho Manninen muistelee 1920-luvun nuoruusvuosiaan Kangasniemellä ja tästä puhelinkeskuksen talosta hän kirjoittaa seuraavasti:
Kirkonkylän puhelinkeskuksen hoitajana oli useita vuosia 1920 vaiheilla leskirouva everstinna Stenbäck. Hänen nuorella tyttärellään oli ollut syntymästä saakka nurin katsovat silmät, joiden parantamisesta kyläläisten keskuudessa oli aikanaan puhetta. Sittemmin everstinna siirtyi Mikkeliin matkustajakodin hoitajaksi.

Entisen puhelinkeskuksen rakennus kuvattuna 22.10.2006 (S&J) - talo on saanut uudenvärisen maalipinnan. 1910-20-lukujen aikaan Frimanin mökki oli sijainnut puhelinkeskuksen talon naapurissa länsipuolella (Museon vuoden 1910 asutuskartta).

Vanha puhelinkeskuksen rakennus (kuvassa vasemmalla) sijaitsee Otto Mannisen tien itäpuolella muutamia kymmeniä metrejä ennen Puulavedentien risteystä. Kuvattu 12.5.2007 (S&J). Rakennuksen ja Otto Mannisen tien välille oli kuvaushetkellä suunnitteilla rivitalo (paikalle valmistui kuitenkin omakotitalo - ja vasta 2010-luvun puolivälissä).

Puhelinkeskus-rakennuksen sisäänkäynnin lähellä kasvavan ikivanhan, suuren kuusen alle on kehittynyt melkoinen oksien suojaama maja katvealueeksi. Kuvattu 22.10.2006 (S&J).

E) Jatkettaessa Otto Mannisen tien itäpuolta vanhasta puhelinkeskuksesta apteekin suuntaan tullaan Puulavedentien risteyksessä Jenny ja Lauri Hämäläisen asuintalolle. Tämä kuva otettu 12.5.2007 (S&J)(Snellmanin päivänä).

Hämäläisten pihapiiriä kuvattuna 10.12.2005 (S&J). Talon rakensi Myllykoski Oy vuonna 1949 (Nurkkala). Lauri osti sen itselleen v.1986 ja lunasti tontin seurakunnalta. Lauri on työskennellyt Myllykoski Oy:lle yli 30 vuotta, Jenny palveli Ikosella 13 vuotta ennen ryhtymistään yrittäjäksi (Maritva).

Matti Mertasen mukaan (15.5.2007) farmaseutti Lydia Utriainen oli asunut tässä ns. Myllykosken talossa perheensä kanssa vuoteen 1957 asti, jolloin hänen aviomiehensä oli kuollut. Lydia oli muuttanut kolmen lapsensa kanssa Väinö Laitisen taloon Kimarintien ja Puulavedentien välimaastoon (nykyinen Kuusela).

Tässä Myllykosken talossa asui Lydia Utriaisen jälkeen vuodet 1957-1965 Leo Pesonen perheineen. Tyttäristä Pirkko, Leena ja Paula ovat muistelleet noita nuoruusvuosiaan sähköpostein:

(Leena Enqvist, os. Pesonen, sähköposti 16.3.2008): Asuimme Kangasniemellä monessakin talossa. Suurin osa vuosista meni Myllykosken talossa isän työsuhdeasunnossa. Sittemmin muutama vuosi Torinkulmassa ja lopulta Peiponrinteellä hyvin lähellä Mertasen perhettä. Äitini asui viimeiset vuotensa Satamatiellä. Olen iloinen, että voin näiden kuvien kautta palata lapsuuden tunnelmiin!
Terveisin, Leena Enqvist

(Pirkko Karlsson, os. Pesonen, sähköposti 17.3.2008): Iloiseksi yllätyksekseni löysin sivustoltanne itsenikin parista kuvasta 50–luvulta. Myllykosken talosta eli nyttemmin Hämäläisen talosta kertoisin lisää. Tämä talo remontoitiin perusteellisesti v. 1957, jolloin perheemme, eli Pesosen perhe muutti siihen. Isäni Leo Pesonen oli Myllykoski Oy:n palveluksessa ja asuimme talossa vuoteen 1965, jolloin isäni kuoli ja jouduimme muuttamaan pois työsuhdeasunnosta.
Muutimme parin vuokra-asunnon kautta vastavalmistuneeseen rivitaloon Peiponrinteellä.
Myllykosken taloon liittyy paljon onnellisia lapsuudenmuistoja. Pihalla oli omenapuita ja viinimarjapensaita sekä kasvimaa, jolla me lapset hankimme taskurahoja kitkemishommissa. Etupiha oli suurempi kuin nyt, tie kulki kauempana ja etupihalla oli mahtava hopeapaju, jonka voi joissakin ilmakuvissa nähdä.
Terveisin, Pirkko Karlsson, os. Pesonen.

(Paula Dierig, os. Pesonen, sähköposti 17.3.2008): No nyt alkaa Pesosen tytöiltä löytyä muisteluita lisää. Minä olen sarjan vanhin ja asun nykyään (jo 40 vuotta) Saksassa.
Tuohon Myllykosken taloon: Kesäisin saimme siskokset nukkua talon tienpuoleisessa ns. "vinttikomerossa". Sieltä seurasimme kiinnostuneena valoisina kesäiltoina ohikulkijoita. Erittäin huvittuneita olimme siitä, kun vastapäätä asuva Välisalon Elli kiiruhti kiireesti tielle rikkalapion ja ämpärin kanssa korjaamaan tieltä ohimenevien hevosten kakat. Niitä hevosia nimittäin siihen aikaan vielä liikkui kirkonkylällä. Ellillä oli kaunis puutarha ja sen kukkien salaisuus oli nimenomaan tuo hevosen kakka - meistä lapsista lähinnä huvittavaa.
Talvi-iltoina tuli myös seurattua liikennettä tiellä ohikulkijoiden tietämättä. Kun lumi oli aurattu maantieltä isoksi penkaksi, teimme sen sisään onkaloita, jotka olivat meidän lasten möngittävissä. Sieltä sitten huutelimme jekkuja ihmisille ja iloitsimme, kun he hämmästyneenä katsoivat ympärilleen, mistä äänet tulivat.
Isämme Leo oli kuolemaansa saakka (46-vuotiaana) intohimoinen kalastaja. Kun hän lähti kalaan, voi olla varma siitä, että hän palasi aina saaliin kanssa. - Tästä olivat myös kaikki naapureiden emmännät niin varmoja, että kun näkivät isän auton kaartavan takaisin kalareissulta Myllykosken talon pihaan, seisoi emäntiä jo emalivadit kainalossa kohta odottamassa milloin lahnaa, milloin madetta, milloin mitäkin. Suurimmat hauet (niitäkin tuli siihen aikaan) myytiin joko Virtakallion kauppaan tai Savonseudun ravintolaan.
Myllykosken pihassa leikittiin ison lapsikatraan kanssa iltaisin mielellämme pihaleikkejä. Muistan, että hauskinta oli "kymmenen tikkua laudalla".
Minulla, vanhimmalla tyttärellä, oli oma huone sinne Säästöpankin taloon päin. Siihen aikaan Säästöpankin johtaja oli Reino Tenhola. Hänellä ja Elsa-vaimolla oli yksi kylän ensimmäisiä telkkareita. Vaikka en varmaan pystynyt erottamaan muuta kuin mustavalkoisia hahmoja, muistan lapsena seuranneeni kiinnostuneena sitä merkillistä vekotinta ikkunastani - suoraan Tenholan olohuoneessa olevaa telkkaria. Osuuskaupan ikkunasta käytiin sitten tarkemmin ihmettelemässä tuota ihmettä.

Jenny ja Lauri Hämäläisen asuinrakennus kuvattuna 11.6.2006 (S&J) risteysalueen vastakkaiselta puolelta, missä aiemmin sijaitsi Elli Välisalon parturi-kampaamo.

(Paula Dierig, os. Pesonen, sähköposti 19.3.2008): Tässä kuvassa näkyy tuo mainitsemani tienpuoleisen ns. vinttikomeron ikkuna. Sitä tasan vastapäätä oli nimittäin juuri tuo Välisalon Ellin parturi-kampaamo, jossa mekin lapsena kävimme tukkaamme leikkuuttamassa (harmiksemme aina liian lyhyeksi, kun se hänestä oli sillä lailla "siisti").
Virtakallion kauppa oli vinosti vastapäätä meiltä katsoen oikealle viistoon. Muutenkin mittasuhteet näyttävät niistä ajoista nykyiseen vähän muuttuneen. Myllykosken tontti on selvästi pienentynyt. Jalkakäytävään on otettu tilaa tontista.
Alempana olevassa mustavalkoisessa kuvassa näkyy vielä kaikki olevan paikallaan.
Kun katselen tuota ulkorakennusta, tulee mieleeni taas uusia juttuja. Esim. meidän neljän tytön vastuulla oli talvella polttopuiden vetäminen isohkolla vesikelkalla liiteristä kuistin eteen ja niiden kantaminen kuhunkin huoneeseen, jossa oli silloiset kattoon ulottuvat pyöreät uunit. Sitä hommaa riitti, kun talo ei silloin ollut mitenkään hyvin eristetty. Lauri Hämäläinen, joka muutoin toimi isäni eläessä hänen apulaisenaan, remontoi sitten talon ostettuaan ja laittoi siihen keskuslämmityksen. Meidän taloon muuttaessamme vuonna 1957 Utriaisten jälkeen siihen tehtiin kyllä remonttia ja vedettiin vesijohdot ja tehtiin eteiseen pieni vessa. Vain kylmä vesi tuli.
Jouduimme vuorotellen saunan lämmitykseen. Yksi laittoi saunalle tulet kiukaan alle ja padan alle; sitten laskettiin vettä saunan pataan ja puusaaviin letkulla keittiön hanasta ikkunan kautta ja pihan poikki. Yksi sisaruksista piti letkua hanassa kiinni, toinen vahti ikkunasta kunnes kolmas huusi saunalta astioiden täytyttyä "riittää!" - Nuorin meistä neljästä taisi päästä vähän vähemmällä.
Meillä oli myös kalansavustusvuorot: Kun sitä kalaa kerran niin paljon tuli, savustimme sitä vuorotellen ulkorakennuksen edessä savustuslaatikossa. Ei siihen aikaan pelätty panna lapsia vuolemaan puukolla lastuja halosta (ja sen piti olla leppähalko, jonka osasimme kyllä valita liiteristä) tai käsittelemään tulta. Se kuuman laatikon nostaminen tulen päältä ei ehkä myöskään nykyisen mittapuun mukaan ollut ihan vaaratonta hommaa: otettiin molempiin käsiin halko tai puukeppi ja niillä nostettiin.
Terveiset Münsteristä, Saksasta, Paula.

F) Tämä kuva 30-luvun loppupuolelta havainnollistaa hyvin tällä sivulla käsiteltävää aluetta. Vanha Puulavedentien tielinja näkyy hyvin verrattuna vaaleaan Pihlgrenin puurakennukseen. Edessä rantaviivalla silloinen työväentalo.
Myöhemmin (vuodesta 1949 alkaen) Pihlgrenin/Haikaraisen taloa vastapäätä asuivat ompelija Bertta Pekkanen ja hänen tyttärensä Mirjam omassa mökissään. Paikalle tuli v.1996 kerrostalo Mirjala.

Esko Svalan piirtämän Kangasniemen keskustan 1930-luvun rakennuskartan mukaan paikalla ovat tuolloin sijainneet luotsi Siiskosen talo (silloisen tielinjan eteläpuolella) ja melkein vastapäätä pohjoispuolella Pihlgrenin veljesten talo. Pihlgrenin talo on nykyisen Haikaraisten talon alkuperäismuoto ja sijaitsee siis nykypäiväisen Puulavedentien eteläpuolella.

Vanhan tielinja kulki siis aikanaan Wilhelm ja Albin Pihlgrenin (veljekset) talon eteläpuolitse, nyt Puulavedentie kulkee parikymmentä metriä tien pohjoispuolelta.

Laivaliikenteessä tarvittiin luotseja ajoväylien merkitsemiseen - yksi heistä oli Siiskonen, Pihlgrenin veljesten naapuri.
Vilho Manninen kirjoitti Kotipuolen raitit-kirjassaan (1978) muistellessaan näitä asuinpaikkoja 1920-luvulta seuraavasti:
Siiskonen toimi luotsina kirkonkylän ja Otavan välillä. Hänen poikansa Lauri auttoi häntä luotsin työssä. Lauri työskenteli jo nuoresta alkaen isänsä apulaisena. Laittoi purjehdusmerkkejä kuntoon, maalasi, tervasi ja korjaili muuta purjehduskalustoa. Kuljetti isänsä kanssa reimarit ja poijut laivareitin varsille paikoilleen ja kokosi ne syksyllä talvisäilöön suojaan.
Luotsin ammattia varten oli rakennettu kestävä, kookas, tervattu savolaismallinen, rauta-ankkurilla varustettu vene. Siinä veneessä ei ollut moottoria, oli tultava toimeen airoilla ja peräsimellä. Luotsin työssä tarvittiin rohkeutta ja kuntoa varsinkin tuulisilla selkävesillä. Isällä ja pojalla oli runsaasti voimaa, jota luotsin työssä tarvittiinkin. Olivathan he harteikkaita miehiä. Laurin tulin tuntemaan voimapesänä koulun välituntien aikana. Luotsin ammatissa oli miellyttävää se itsenäisyys, voi ajoittaa työnsä, työtä tehdessä sai paljon raitista ilmaa ja aurinkoa, soutamisesta ja painojen nostelusta kuntoa.
Opettaja Reinbergin karannut, pillastunut lehmä puski Laurin nuoremman noin kymmenvuotiaan veljen Artturin kuoliaaksi Rantakadulla suurta lehtikuusta vasten. Saman kuusen lähelle oli v.1921 aloitettu rakentaa vapaakirkollista rukoushuonetta.
Siiskosten naapurit, nuo lupsakkaat Pihlgrenin veljekset Ville ja Otto olivat muurareita. Amerikassa siirtolaisina eläneitä miehiä. He olivat valinneet kotipaikakseen kauniin kirkonkylän. Talostaan käsin he tekivät töitään pitäjän alueella ja viihtyivät vanhoina poikina hyvin. Että kyllä se tuo elämä näkyi käyneen ilman akkojakin.

Samainen Luotsi Siiskosen perhe esiintyy myös Eeva Lylyn (os. Närväinen, Vaimosniemeltä - s.1920) muistelmissa kirjassa Vaimosniemen Närväisiä (1989):
Kolmeksi lukuvuodeksi 1930-33 uudessa kivikansakoulussa pääsin Kempin talosta Ida Ukkosen luota kortteeriin luotsi-Siiskoselle. Viihdyin siellä erinomaisesti. Vanhan luotsi Siiskosen kanssa pelasimme usein tammea. Talon vintillä oli aarreaitta: suuri pyykkikorillinen kirjoja, sekä koulukirjoja että romaaneja. Ahmin niitä. Siiskosten jo aikuistuneitten lasten koulukirjoista, varsinkin historian kirjasta, löysin läksyjemme höysteeksi runonpätkiä kuten: "Lähtee kesä, lähtee talvi, lähtee jäätkin järvestä, vaan ei lähde Laiska Jaakko Novgorodin linnasta".
Olin siinä iässä jolloin halusin lukea kaikkea mahdollista. Lainasin koulu- ja kunnankirjaston kirjoja ehtimiseen. Siinä menivät niin Anna-sarjat kuin poikien seikkailukirjatkin. Luokkatoverini ja parhaan ystäväni Helena Mannisen kanssa kuvittelimme olevamme noita tyttökirjojen henkilöitä. Kummallakin lensi mielikuvitus.

Tämä postikorttikuva on 1930-luvun puolivälistä. Esko Svalan tiedoin kuva julkaistiin Yhteiskoulun seniorikirjassa, osa 2. Etualalla keskellä havainnollisesti esillä: 31) muurari Pihlgrenin talo ja 32) luotsi Siiskosen talo.
Muut numeroidut vasemmalta: 24) Osuuskauppa, 27) Osuuspankki (vanha Kassantalo), 28) Vilho Pyykkönen, 33) apteekki ja 35) työväentalo.

G) Yhä Säästöpankin talona tunnetun asuin- ja liikerakennuksen Puulavedentien puoleisella eteläsivulla on asunto-osakkeita kolmessa kerroksessa. Kuvattu 6.1.2008 (S&J) Hämäläisen pihapiirin yli Otto Mannisen tieltä.

H) Hämäläisten talosta järven suuntaan itään Puulavedentietä - naapurissa on Vassisen valokuvaamo- ja asuinrakennus. Kuvattu tammikuussa 1986 (S&J), jolloin liikkeen toiminta oli vielä vireää.

Vassisten hiljentynyt valokuvaamotalo (Kuvapojat) kuvattuna 11.6.2006 (S&J). Valokuvaaja Erkki Vassisen Kuva-Pojat-valokuvaamo ehti toimia vuosikymmeniä tässä kiinteistössä. Ennen Vassista tässä talossa isännöi Puukari. Erkki Vassinen kuoli kesäkuussa 2003 ja hänen leskensä kesällä 2006.

Vassisen Kuva-Pojat-liike ja taustalla alempana Puulavedentien varrella nykyinen hieroja Haapaniemen talo ~ kuvattu 6.1.2008 (S&J). Haikaraisen talo välissä jää tässä kuvakulmassa piiloon.

I) Vassisen talon jälkeen Puulavedentien eteläpuolta jatkettaessa sijaitsee tämä Haikaraisten talo. Kuvattu 24.10.2006 ('S&J').
Tämän rakennuksen alkuhistoriaan kuuluvat Pihlgrenin veljekset Wilhelm ja Albin. Heidän jälkeensä talossa asuivat poliisi Sulo Laitinen ja hänen vaimonsa Vuokko Laitinen. Tehilla Laitinen (Valerian Laitisen sisko) on asunut talossa vuokralla.

(Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 24.8.2008): Tämä kuvan talo oli Huoposen perheen talo siihen saakka, kunnes he muuttivat Kutemajärven kauppaa pitämään. Sittemmin ainakin 70-80 luvulla siinä asui Reijo Haikarainen perheineen.

Tämä kuva tuo tunnelmia Pilgrenin veljesten ajoilta. Entisaikoina puhelinkeskuksen talolta oli suora tielinja rantaan nykyisen Haikaraisen talon (=siis ent. Pihlgren) ja sen etelänaapurin, luotsi Siiskosen talon (nyk. purettu) välistä. Tämä 12.5.2007 ('S&J') otettu kuva puhelinkeskuksen talon edestä havainnollistaa kadonneen tielinjan kulkusuuntaa.

K) Puulavedentien eteläisellä reunalla toiseksi viimeisenä talona lännestä tultaessa (Haikaraisten talon jälkeen) on kuvassa näkyvä rakennus, jossa vuodesta 1995 alkaen on isännöinyt Esa Haapaniemi pitäen (aluksi) piharakennuksessa hierontayritystään.
Talon rakensivat vuonna 1951 Eino ja Anni Laine. Seuraava omistaja oli Meeri Alisalo. Häneltä talo siirtyi Eino Ravolaiselle ja hänen perheelleen. Taloa asuttivat seuraavassa vaiheessa Aila ja Ilkka Ropo perheensä kanssa (Pekka ja Ringa Ropo). Tämä kuva otettu 24.10.2006 ('S&J') kerrostalo Mirjalan viereltä (S&J).

Haapaniemen kiinteistössä alkoi alkuvuodesta 2008 laajennustyö - kuvattu 9.2.2008 (S&J).

23.2.2008 oltiin jo näin pitkällä Haapaniemen rakennustyömaalla (S&J).

Haapaniemen lisärakennus alkaa ulkoasultaan olla jo valmis - 12.9.2008 ('S&J').

Tämä kuva on otettu 14.4.2009 ('S&J') samaisesta Haapaniemen rakennuksesta.