A) Kaukola: Kaukola on Laatokan länsirannalla Karjalankannaksella, luovutetussa Karjalassa sijainnut entinen Suomen kunta. Käkisalmen kaupunki sijaitsee sen itäpuolella. Vuoteen 1944 saakka Kaukola kuului Viipurin lääniin. Sen naapurikuntia olivat Käkisalmen maalaiskunta, Käkisalmen kaupunki, Räisälä, Kirvu ja Hiitola. Vuonna 1938 Kaukolan väkiluku oli 4 230 ja sen pinta-ala oli 267,80 km². Kaukolassa oli virallisen kyläjaon mukaan 26 kylää. Karjalan radan asema oli Ojajärven kylässä, Hiitolan-Raudun radan asema Kaarlahden taajamassa. Paikkakunnan nimi elää edelleen muun muassa Kaukolan kansallispuvussa. Tunnettuja Kaukolassa syntyneitä ovat olleet muun muassa kirjailija Viljo Kojo ja poliitikko Ville Pessi. Vuoden 1945 maanhankintalain mukaan Kaukolan evakuoitu väestö sijoitettiin Pohjois-Pirkanmaalle: Ikaalisiin, Kuruun, Kihniölle, Parkanoon, Ruovedelle, Teiskoon, Viljakkalaan ja Ylöjärvelle. Kaukolan kylät: Hautapelto, Heinsalmi, Hyypölä, Iknaattala, Järvenpää, Kaarlahti, Kankaanmäki, Kaukola, Keiholampi, Keräpelto, Kirkonmaa, Kortteensalmi, Koverila, Liinamaa, Miinajoki, Monittula, Munkinsalmi, Pataksela, Piiskunsalmi, Riihilahti, Riihipelto, Rokosina, Suokkala, Säppää, Tervola, Uskinsaari ja Variksela. Entisen Kaukolan kunnan alue jakaantuu nykyisin Kaukolan eli Sevastjanovon maalaiskunnan ja sen sisään jäävän Kaarlahden eli Kuznetsnojen kaupunkikunnan kesken (Wikipedia, 2019).

B) Kaukolan kirkko: Kaukolan kirkko ~ nimimerkki "Evakonpoika" kuvassi kesällä 2004 (käyttölupa: CC BY-SA 3.0). Kaukolan kirkko on luterilainen kirkko Kirkkojärven Munkkisalmen rannalla entisessä Kaukolan kunnassa luovutetussa Karjalassa. Kaukolan edellisen kirkon tuhouduttua tulipalossa vuonna 1932, tilattiin uuden kirkon piirustukset rakennusmestari Paavo Björkiltä. Uusi kirkko rakennettiin punatiilestä vuosina 1932-1933 entisen kirkon paikalle. Kaukolan kirkko on tornillinen pitkäkirkko. Munkkisalmen rannan puoleisessa päässä sijaitsee kuoriosa ja sen päällä kellotorni. Kuoriosassa oli puolipyöreä apsis ja kuorin kummallakin puolella on muuta kirkkoa matalammat poikkivarret, joihin oli sijoitettu muun muassa sakaristo sekä muita tiloja. Kuoriosan päällä on korkea nelikulmainen kellotorni, jonka ylin osa oli muuta tornia kapeampi. Kirkon toisessa päässä sijaitsee kolmiovinen pääsisäänkäynti, jonka yläpuolella on suurehko pyöröikkuna. Kirkkosalin seiniä kiertävät pareittain sijoitetut kapeat ja korkeat ikkunat, jollaiset on myös kellotornissa. Apsista kiertävät ikkunat ovat kirkon muita ikkunoita pienemmät. Kirkkosali oli valkoiseksi kalkittu ja ainoa lehteri sijaitsi pääsisäänkäynnin yläpuolella. Se oli tarkoitettu urkuparveksi, mutta urkuja ei ehditty ennen talvisotaa asentaa, mutta ne oli kylläkin jo hankittu. Alttaritaulua kirkossa ei ollut, vaan sen tilalla alttarin takana oli saarnastuoli. Kellotornissa oli kaksi kelloa, jotka oli saatu pelastettua edellisen kirkon tulipalosta. Sota-aika: Kaukolan kirkko ei kärsinyt tuhoja talvisodan ilmapommituksissa. Sodan jälkeen kirkko siirtyi Neuvostoliitolle. Kirkon kellot ja irtaimisto evakuoitiin supistuneen Suomen alueelle. Venäläiset purkivat sodan jälkeen tornin ylimmän osan, kuorin, alttarin, penkit ja lattian. Jatkosodan takaisinvaltauksen yhteydessä vuonna 1941 suomalaiset tuhosivat suorasuuntaustykillä kirkon tornissa olleen venäläisten tykistön tulenjohtoaseman. Kellotorni ei kuitenkaan kärsinyt suuria vahinkoja. Jatkosodan aikana kirkossa tehtiin korjaustöitä. Vuonna 1944 kirkko siirtyi taas Neuvostoliitolle. Nykytila: Sodan jälkeen venäläiset käyttivät kirkkoa karjasuojana ja varastona. Kirkko kärsi hoidon puutteesta ja niinpä 1980-luvulle tultaessa oli vesikatto osittain romahtanut ja kaikki puurakenteet olivat rikkoutuneet. Kirkon katto ja ikkunat uusittiin vuonna 1988, jolloin kirkosta alettiin kunnostaa nuorisotilaa. Vuonna 1992 entiset kaukolalaiset pitivät kirkossa jumalanpalveluksen. Sittemmin kirkko on kärsinyt ilkivallasta, ikkunoita on rikottu ja muun muassa ovet on varastettu. Nykyisin Kaukolassa toimii Inkerin luterilaisen kirkon alainen seurakunta. Seurakunnan 20 -vuotisjuhlaa vietettiin kirkossa syyskuussa 2016. Huhtikuussa 2018 kirkko siirtyi Inkerin kirkon omistukseen. Kirkon esineistö saatiin evakuoitua melko hyvin. Kaukolan kirkon suurempi kello sijaitsee nykyisin Parkanon Harjun hautausmaalla olevassa kappelissa ja pienempi Ylöjärvellä, Pengon­pohjan kirkossa. Parkano ja Harju ovat molemmat kaukolalaisten sijoituskuntia. Kaukolan ehtoolliskalusto puolestaan lahjoitettiin Siilinjärven seurakunnalle vuonna 1950. Aikaisempia kirkkoja: Vaikka Kaukolan luterilainen seurakunta itsenäistyikin lopullisesti vasta 1896, on paikkakunnalla ollut luterilaisia kirkkoja jo 1600-luvulta lähtien. Kaukolan ensimmäinen kirkko rakennettiin puusta 1640-luvulla. Se oli 1600-luvun lopulla ränsistynyt ja sen korjaus valmistui 1692. Isonvihan aikana kirkko kärsi vaurioita ja uusi puukirkko valmistui vuonna 1751. Tämän kirkon kohtalosta ei ole tietoa, mutta joka tapauksessa jo 1770-luvulla ryhdyttiin rakentamaan uutta kirkkoa. Tämä Kaukolan kolmas kirkko valmistui 1779 ja sen rakennustöitä johti kirkkorakentaja Eskil Collenius. Kirkko oli malliltaan kapenevavartinen ristikirkko, jonka korkean katon päällä ristikeskuksessa oli kattoratsastaja. Kirkon ristivarsilla oli lehterit. Sakaristo oli sijoitettu itäisen ja pohjoisen ristivarren väliin. Kirkon vieressä oli erillinen kaksinivelinen ja alaosaltaan kahdeksankulmainen kellotorni. Kirkkoa korjattiin vuonna 1909 lääninarkkitehti Ivar Aminoffin suunnitelmien mukaan. Korjaus- ja muutostöiden myötä kirkon ulkoasu muuttui, mutta ei niin jyrkästi kuin esimerkiksi Sortavalan luterilaisessa kirkossa. Muun muassa kirkon ikkunoita suurennettiin, vuorilaudoitusta uusittiin, eteisten kattoja nostettiin ja kattoratsastaja korvattiin terävähuippuisella pikkutornilla. Tämä kirkko tuhoutui mielisairaan sytyttämässä tulipalossa juhannusaattona vuonna 1932 (Wikipedia, 2019).

C) Kaarlahden rautatieasema Hiitolan-Raudun radalla (Kaukola): Kaarlahden rautatieasema Hiitolan-Raudun radalla. Kaarlahti eli Kuznetsnoje on Leningradin alueen Käkisalmen piiriin kuuluva kaupunkikunta ja kaupunkimainen taajama, jossa on noin 4 300 asukasta. Kunta sijaitsee Laatokan rannan tuntumassa Käkisalmen pohjoispuolella. Pienialainen kunta on lähes kokonaan Kaukolan kunnan ympäröimä, mutta kohtaa pohjoisessa Karjalan tasavallan Hiitolan kunnan rajan. Suomeen kuuluessaan Kaarlahti oli Kaukolan kunnan kylä ja rautatieasema Hiitolan–Raudun radalla. Kaarlahden asema sijaitsee 18 km Hiitolasta ja 155 km Pietarista. Kaarlahden talous on toisen maailmansodan jälkeen perustunut graniitinlouhintaan, ja siellä on useita suuria louhoksia. Rakennuskiven tuotannon lisäksi louhokset ovat olleet myös Leningradin alueen tärkeimpiä sepelintuottajia. Seudulla harrastetaan kalliokiipeilyä (Wikipedia, 2019).

D) Ojajärven asema Karjalan radalla (Kaukolan asukkaiden käyttämä * Kaukolan, Hiitolan ja Kirvun rajakohdassa): Ojajärven rautatieasema Karjalan radalla. Asema rakennettiin v. 1893 Oulun radan tyyppipiirustuksin. Muutostyötä tehtiin 1943 - ennen luovutusta 1944.