|
|
JYVÄSKYLÄ * 1908-29:
1900-luvun palloilun ensiaskelia Jyväskylässä:
Jyväskylän lyseon pojat ja seminaarilaiset aloittivat virallisen palloilun Jyväskylässä 1900-luvun alkuvuosien aikana. Edellisellä vuosisadalla oli ehditty kokeilla erilaisia liikuntaharrastusmuotoja - 1870-luvulta on säilynyt dokumentteja, mutta varsinaista järjestäytynyttä urheilutoimintaa ei tuolloin vielä ainakaan palloilun saralla ollut.
Vuonna 1902 perustettiin Jyväskylän VPK:n urheiluseura Mies Voimistelu- ja Urheiluseura, jonka tarkoitus oli koota kaikki kaupungin urheilumieliset yhteistoimintaan. Rannikoillamme tuolloin jo nähtyjä englantilaisten merimiesten järjestämiä nahkapallon potkukilpoja pystyttiin tuskin kuitenkaan Jyväskylässä vielä kokeilemaan VPK:n seuran merkeissä.
Vauhtia uusien urheiluseurojen perustamiseen antoi SVUL:n Keski-Suomen piirin perustaminen vuonna 1907.
Vuoteen 1920 mennessä Jyväskylässä toimi jo kymmenkunta eri urheiluseuraa. Niiden joukossa oli Jyväskylän Kisa-Toverit, jonka ohjelmistoon kuului myös muiden lajien ohella jalkapallo.
Kaikki Kisa-Toverien pallonpotkijat eivät olleet tyytyväisiä seuransa antamaan huomioon jalkapalloilutoiminnalle, joten vuonna 1923 innokkaimmat irtaantuivat Kisa-Tovereista ja perustivat uuden, oman palloilun erikoisseuransa, jonka nimeksi tuli Jyväskylän Palloilijat (JyP).
Jyväskylän Palloilijat (JyP) perustettiin vuonna 1923.
Jyväskylän Kisa-Toverien jalkapallon harrastajat irtaantuivat emoseurastaan ja perustivat oman erikoisseuransa v.1923 ~ Jyväskylän Palloilijat (JyP).
JyP otti ohjelmaansa jalkapalloilun ohella pesäpallon ja jääpallon. Uuden seuran isä oli kapteeni Kosti Niemelä, joka myös valittiin seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Perustamishetkellä seuran jäsenluku oli kahdeksantoista. Perustamiskokouksessa oli äänestetty kahdesta eri nimivaihtoehdosta: Jyväskylän Palloilijat oli äänestyksessä voittanut nimimuodon Jyväskylän Palloseura.
JyP:n ensimmäisen toimintavuoden pääohjelma oli jääpalloilu, johon koko energia satsattiin. Kevään koittaessa huomio siirtyi jalka- ja pesäpalloon. Kenttätilanne Jyväskylässä oli kuitenkin surkea. Pelipaikkoina oli milloin Hevostori (kauppatori), milloin Puistokoulun kenttä. Tourujoen takana Ramonin kentällä käytiin usein harjoittelelmassa.
Jalkapalloilijoita veti Kosti Niemelä (pesäpalloilijoita Kalle Vierto).
JyP-veteraani Ahto Järvi muisteli vuonna 1975 Kosti Niemelää seuraavasti: Seuran keskeisin henkilö oli aikanaan kapteeni Kosti Niemelä, joka ensi luokan pelaajana oli kokenut monet tuulet ja tuiskut. Ja muutenkin Niemelä oli seuran hienoinen diktaattori, jota kaikki kunnioittivat. Kunnioitusta hänessä oli omiaan kohottamaan kapteenin univormu, reipas ryhti ja miehekäs olemus.
20-luvun loppupuoli:
Paikalliskilpailijoina JyP ja Kisa-Toverit:
Ensimmäinen JyP:n virallinen jalkapallo-ottelu pelattiin syyskuussa 1924 Puistokoulun kentällä ~ Mikkelin Kilpa-Veikot voitti pelin 3-2. HJK:n kakkosjoukkuetta vastaan oli jo aiemmin ehditty sopia peli, mutta kentän heikon kunnon vuoksi se oli jouduttu peruuttamaan.
Vuoden 1925 aikoihin jääpallo oli JyP:n ykköslaji, mutta kesällä seuran jalkapalloihmiset eivät olleet toimettomina. JyP organisoi Jyväskylässä työpaikkojen välisiä propagandaotteluita, joiden tarkoitus oli levittää lajin innostusta laajemmalti kaupunkiin ja samalla saada omaankin seuraan uusia hyviksi havaittuja pelaajia. Tämä JyP:n työpaikkojen välinen propagandaotteluiden sarja oli maassamme edelläkäypää toimintaa, sillä varsinaiset puulaakisarjat alkoivat kaupungeissa vasta paljon myöhemmin.
Kaupungin liikelaitosten peleihin osallistuneet yritykset olivat lupautuneet antamaan kaikki otteluiden tulot JyP-seuralle, joka puolestaan käytti puolet rahoista omien toimintojensa elvyttämiseen - puolet tuloista lahjoitettiin ylevästi olympiakeräykseen.
JyP järjesti 20-luvun puolivälissä myös koululaisotteluita, joilla yritettiin - ja onnistuttiin - saada myös kouluikäisiä potkijoita seuran riveihin. Vuoden 1925 aikana JyP pelasi vain kaksi virallista jalkapallo-ottelua aikakirjojen mukaan: Parviaisen tehtaat voitettiin 3-1, mutta Savonlinnan suojeluskunnalle hävittiin 2-3.
Vuoden 1925 syyskokouksessa kapteeni Kosti Niemelä jätti seuran puheenjohtajan tehtävät englantilaissyntyiselle insinööri Ragnar Capellille. Seuran jalkapalloväelle uuden puheenjohtajan syntymämaa Englanti antoi arvonnousua.
Jyväskylän Harjun kenttä valmistui syksyllä 1926, mikä oli erityisesti kaupungin jalkapalloilijoille iloinen asia, saatiinhan peliä nyt harrastaa kunnollisissa olosuhteissa. Pelaajien ei enää tarvinnut itse tasoittaa hiekkaplaaneja ja vierasjoukkueetkin olivat nyt mielellään tulossa pelaamaan Jyväskylään hyvälle ruohokentälle.
Harjun kentän vihkiäisotteluun syksyllä 1926 oli saatu vieraaksi arvostettu Kuopion Palloseura, joka voittikin pelin 3-0. JyP:in miehistössä pelasivat lehtitiedon mukaan: maalivahti Palomäki, puolustajina Kokkonen ja Kuusisto, tukimiehinä T.Takala, J.Kuusisto ja Valta, hyökkääjinä Tarmo Takala, Grankvist, Thure Saarinen, Hugo Järvinen ja Kinnunen.
Syksyllä 1926 JyP ehti hävitä vielä Savonlinnan Riennolle 0-2.
Maaliskuussa 1927 JyP:n talous oli pahasti kuralla - pikakokouksessa otettiin esille ehdotus siirtää seura Jyväskylän suojeluskunnan alaiseksi. Asia jäi tutkimusasteelle.
Kesällä 1927 JyP ei saanut käyttää uutta Harjun nurmikenttää kuin kahdessa ottelussa - kaikki harjoitukset ja muut ottelut oli pelattava Puistokoulun huonokuntoisella hiekkakentällä. Harjulla JyP hävisi KuPS:lle 0-5 (...nurmikko oli leikkaamatta, se ulottui pelaajien polviin asti.) ja pelasi Varkauden suojeluskunnan kanssa syksyllä tasapelin 2-2. Suojeluskuntien cupissa JyP oli hävinnyt jo aiemmin kesällä Varkaudessa 1-3 ja pudonnut ensimmäisessä pelissä systeemistä ulos.
JyP järjesti Keski-Suomen Rauta Oy:n sponsoroimana erityisesti nuorille tarkoitetun maaliinammuntakilpailun, jonka voitti G.Ahlbäck.
Kauden 1928 aikana JyP:in jäsenmäärä oli huolestuttavasti pudonnut 60:stä 38:aan, mutta kun SPL aloitti Suomen sarjan (Itä-Länsi-sarja varsinaiselta nimeltään) pelaamisen kolmessa alasarjassa (Etelä-Suomi, Savo ja Pohjanmaa), JyP lähti voimansa kooten Savon alasarjaan. JyP oli aiemmin ottanut osaa Savon Malja-kilpailuihin, mutta menestys oli ollut heikkoa.
SPL:n sarjasysteemit perustuivat paljolti karsimiseen cup-tyylillä, joten varsinaisista sarjoista ei vielä ollut kysymys. JyP ehti pelata yhden harjoitusottelun (tappio 1-5 KuPS:lle) ja sitten olikin edessä ensimmäinen sarjaottelu eli karsintapeli - vastassa oli Mikkelissä sikäläinen Kilpaveikot. JyP hävisi tylysti 1-10 ja koko kauden sarjatoiminta loppui heti siihen. Masennus valtasi JyP-palloilijat ja koko kesänä ei enää pelattu yhtään jalkapallo-ottelua. Kotoinen Harjun kenttäkin olisi ollut käytettävissä - nurmikin leikattuna.
JyP pelasi nuo kaksi peliään seuraavilla pelaajilla: Maalissa Lankinen, puolustajina Grankvist ja Cabell, tukimiehinä Aimo Lintinen, Tommi Takala ja Karhu sekä hyökkääjinä Ahlbäck, Järvinen, Ansio, Arjander ja Siltanen. Varamiehiksi oli merkitty Thure Saarinen, Heimo Vuorenmaa ja Jäppinen. Jonkinlainen kakkosjoukkuekin JYP:llä on kesällä 1928 ollut seuran paperien mukaan, mutta sen saavutuksista ei ole merkintöjä.
JyP lopetti pesäpallon pelaamisen vuoden 1928 tienoilla lopullisesti, koska paikallinen suojeluskunta oli houkutellut säännöllisesti parhaat pelaajat pois JyP:stä omiin riveihinsä.
Vuonna 1929 JyP sai uuden puheenjohtajan - tri A.Nyyssösen, joka elvytti kiertopalkinnollaan Lyseon ja Yhteislyseon keskinäiset turnaukset, myös kansakouluille organisoitiin palkintoturnaus seuran taholta.
Artturi Nyyssönen oli pelannut Suomen maajoukkueessa Tukholman olympialaisissa ja JyP-veteraani Ahto Järvi muisteli vuonna 1975 Nyyssöstä seuraavasti: Tohtoriudestaan piittaamatta Nyyssönen tuli meidän joukkoomme hyökkääjälinjaan näyttämään kuinka vastustajan puolustus jallitetaan. Kansa väittikin, että Nyyssönen käytti liimaa kengissään, koska palloa ei saatu häneltä pois, paitsi milloin hän sen syötti pelitoverilleen.
Jalkapallo pysyi kuitenkin Jyväskylässä melko laimeana innostukseltaan. Harjun kenttä oli koko kesän 1929 remontissa ( ... kaupungissa ei tuntunut kukaan tietävän, miten urheilukentän nurmikkoa pitäisi hoitaa.) ja Puistokoulun kentän kunto oli entistä surkeampi.
JyP:n jalkapallojoukkueen tukipelaajista Viktor Karhu, Riska Kelin, Tarmo Takala, Niilo Lahtinen, Sven Strang ja Veikko Saarinen siirtyivät paikalliskilpailija Jyväskylän Kisa-Toverien riveihin, mikä takaiskuna melkein lopetti koko JyP:n jalkapallotoiminnan. Koko kesän 1929 aikana JyP sai pelatuksi vain yhden ottelun - Varkaudessa hävittiin sikäläiselle VPK:n joukkueelle 0-2.
Kesäksi 1930 SPL julkaisi tulevan sarjaohjelmansa ja JyP oli samassa Savon lohkossa paikallisen Jyväskylän Kisa-Toverien kanssa. JyP-johto katsoi, ettei kaupungissa ollut edellytyksiä kahdelle heikolle jalkapallojoukkueelle toimia toistensa kilpailijoina, joten lehti-ilmoituksella (!) JyP-johto etsi neuvottelukosketusta JKT:n johtoon fuusioneuvotteluihin.
Seurahuoneelle kokoontui molemmista seuroista aikanaan yhteensä n. 30-40 innokkainta jalkapalloihmistä suunnittelemaan seurojen jalkapallojoukkueiden yhdistämistä. Eteen tuli kuitenkin se klassisin ongelma: JyP-herrat vaativat uuden joukkueen pelaavan JyP-tunnuksien alla ja vastaavasti JKT:n johto vaati yhdistetyn joukkueen pelaavan heidän seuransa tunnusten alla. Sopuun ei päästy. JyP-johdon Toimi Takala erosi seurasta kielteisen päätöksen jälkeen.
Kesän jalkapallo-ottelut keskittyivätkin kahden paikallisseuran herruusotteluihin, joihin saksalainen kreivi Vitzhum oli lahjoittanut kiertopalkinnon. Kreivi itse toimi pelien tuomarinakin.
Kesällä seurat pelasivat palkinnosta viisi ottelua, JyP sai palkinnon haltuunsa kolmella voitolla. Varsinaisen sarjaottelun JyP kuitenkin hävisi 0-2, jolloin seuran sarjatie katkesi taas heti ensimmäisen ottelun jälkeen. JyP kävi myös harjoitusottelussa Kuopiossa, kotiintuomisina tappio 0-12.
Vuoden 1930 aikana JyP joutui pelaajapulan vuoksi lopettamaan jääpalloilun - hiljaiseloa narukeräpuolella jatkuikin kaupungissa vuoteen 1936 asti.
Kaudella 1931 JyP ei enää halunnut osallistua 'Savon sarjaan' lainkaan. Pelailtiin vain JKT:n kanssa kreivi Vitzhumin kiertopalkinnosta. Jälleen JyP sai pitää palkinnon kolmella voitolla viidestä ottelusta (yksi tasapeli).
Kaudella 1931 JyP ja JKT onnistuivat lähestymään neuvotteluissa sen verran toisiaan, että kahden joukkueen pelaajista onnistuttiin yhdistämään 'Jyväskylän kaupunkijoukkue' otteluun Kuopiota vastaan. Kuopiolaiset tulivat ylimielisinä ja hävisivät, Kuopion lehdet selittivät katkeraa tappiota seuraavana päivänä 'B-joukkueen käyttämisellä'. Kuopiolaiset ihmettelivät kuitenkin, miksi niin hyvin pelanneilla jyväskyläläisillä ei ollut parempaa intoa pelata Savon virallisessa sarjassa.
JyP-veteraani Ahto Järvi muisteli vuonna 1975 JyP:n varhaisvuosien pelaajia seuraavasti:
Nuoremmista pelaajista muistuu mieleen 'Hugi' Järvinen, joka yleensä ei pitänyt ilmapelistä, vaan pysytti rauhallisesti pallon mahdollisimman lähellä maata kuin suurpelaajat ainakin.
Topi Takala oli niitä sisupelaajia, joka ei koskaan väsynyt, paitsi kerran kun oli treenattu kolmatta tuntia ja sitten pelattiin ystävyysottelu päälle.
Puolustuksesta piti huolen varmapotkuinen ja lujaotteinen Kuusisto, joka oli oikeata murtajatyyppiä.
Keskushyökkääjän paikalla pelasi ylioppilas 'Hara' Punakivi. Hän tavallisesti - milloin tarvis vaati - painui hakemaan pallon omalta maalilta, toimitti sen hyökkääjille ja kiiruhti heti mukaan hyökkäyksen punontaan.
Nuoren lyseolaispojan Anderssonin leipälajeja oli maaliin ammunta metrin korkeudelta suoraan ilmasta, jollaista palloa maalivahti harvoin saattoi torjua.
Samat henkilöt olivat tietysti paljon mukana jalkapallossa ja jääpallossa - pesäpallossakin, kun sitä vielä pelattiin. Erityisen lahjakas varsinkin jääpallon puolella oli Aaro Kivilinna. Hän pelasi myöhemmin jääkiekkoa Helsingissa HJK:n riveissä ja valittiin jopa yhteen maaotteluunkin. Hän antoi kuitenkin henkensä talvisodassa isänmaan puolesta.
.
|
1. 
