A) (Wikipedia, 2014): Käpylä (ruots. Kottby) on noin 7 600 asukkaan kaupunginosa Helsingissä. Hallinnollisesti Käpylä on osa Vanhankaupungin peruspiiriä. Se sijaitsee Itä-Pasilan, Kumpulan, Oulunkylän ja Koskelan välissä noin viisi kilometriä Helsingin keskustasta pohjoiseen. Lännessä ja pohjoisessa Käpylä rajoittuu päärataan.
Käpylä on saanut nimensä Kottbyn tilasta. Kottbyn tila, joka mainitaan ensi kerran 1556 muodossa Kåtteby, on sijainnut viereisessä Oulunkylässä. Tilan maat jaettiin. Nyky-Käpylän puoleinen osa liitettiin Helsinkiin 1906 Kumpulan kartanon liitoksen yhteydessä. Kottbyn päärakennus on edelleen nykyisen Oulunkylän keskustassa.
Käpylän suomenkielinen nimi on johdettu ruotsinkielisestä olettaen, että nimen taustalla olisi ruotsin kielen sana kotte, käpy. Todellisuudessa sana lienee viitannut Kottbyn tilan isännän pienikokoiseen, paksuun tai kömpelöön olemukseen. Ennen vuotta 1920 suomenkielinen nimi esiintyi myös muodossa Käpykylä.
Nimellä Kottby (suom. Vanha Käpylä) on 1900-luvun alkupuolella tarkoitettu myös Metsälän aluetta nykyisen Käpylän vieressä.

Käpylässä sijaitseva Park Hotel tuli tunnetuksi Hyvät herrat ja Herrat nauraa -televisiosarjojen kuvauspaikkana, jossa kauppaneuvos Paukku saunotti vieraitaan. Myös Helsingin luonnontiedelukio ja Yhtenäiskoulu toimivat Käpylässä.
Käpylän rautatieasema on perustettu vuonna 1910. Sitä kutsuttiin aluksi Kottbyn laituriksi. Puu-Käpylä on 1920-luvun "englantilaistyyppisenä" puutaloalueena huomattava yhtenäinen rakennuskokonaisuus, jolla on historiallista arvoa.
Taivaskallion laella toimi sotien aikana raskas ilmatorjuntapatteri Taivas, josta muistona kalliolla on useita ilmatorjunta-asemia ja yksi it-tykki. Käpylässä sijaitsee Karjalatalo, joka on rakennettu sotien jälkeen karjalaisen heimon kokoontumispaikaksi.

Käpylän kansanasuntoja kuvattuna 1910-luvun lopussa - kuva julkaistu kirjassa Missä kuljimme kerran (Kjell Westö, Otava, 2006). Käpylän rakentamista asuntoalueeksi alettiin suunnitella 1910-luvulla. Vuonna 1917 tarkoitusta varten perustettiin Helsingin Kansanasunnot-niminen työväen asuntoyhtiö, joka teki asiasta sopimuksen Helsingin kaupunginvaltuuston kanssa. Alueen asemakaavan laativat samana vuonna Birger Brunila ja Otto-Iivari Meurman osana laajempaakin aluetta käsittävää asemakaavaehdotusta. Kaavaa jouduttiin myöhemmin muuttamaan, mutta katuverkon osalta Käpylä rakennettiin suunnilleen ehdotuksen mukaiseksi.
Ensimmäiseksi rakennettiin 1920-luvulla Pohjolankadun molemmin puolin sijaitseva, puutarhakaupunkiaatteen pohjalta suunniteltu puutaloalue, Puu-Käpylä. Ajatuksena oli rakentaa edullisia, helpporakenteisia puutaloja kaupungin asuntopulan helpottamiseksi. Puutaloaluetta voidaan myös kutsua 1900-luvun alun rautatielähiöksi. Hieman uudempia omakotialueita on Käpylässä myös Mäkelänkadun länsipuolella sekä Taivaskallion itärinteellä.
Myöhemmin, 1930-luvulta lähtien, on Käpylään rakennettu myös kerrostaloalueita. Niistä tunnetuimpia ovat Olympiakylä ja Kisakylä. Kun Helsinkiin suunniteltiin vuoden 1940 olympialaisia, jotka tosin sodan vuoksi jouduttiin peruuttamaan, rakennettiin Puu-Käpylän ja Koskelantien väliin Olympiakylä. Vuoden 1952 olympialaisia varten rakennettu Kisakylä taas sijaitsee sen naapurina Koskelantien toisella puolella.

Käpylän kirkko edustaa funktionalismia - otettiin käyttöön v. 1930. Kuvasi nimimerkki 'Paju' kesällä 2009 (lisenssi, OK). Käpylän vuonna 1930 valmistunut kirkko on Helsingin kirkoista puhtain funktionalismin edustaja. Sen ankaran suoraviivaisessa kirkkosalissa katse kiinnittyy pyöreään, punaista hohtavaan kuoriin.

('Käpylän kirkko - hyvä tietää', 2014): Puu-Käpylän rakentaminen alkoi 1920-luvulla. Ennen kuin kirkko kymmenen vuotta myöhemmin valmistui, seurakunnallinen toiminta tapahtui vuokratiloissa. Käpylän seurakunta syntyi vuonna 1949, kun alue irrotettiin Paavalin seurakunnasta. Vuoden 2011 alusta Käpylän seurakunnasta tuli osa Oulunkylän seurakuntaa.
Vuonna 1930 valmistuneen kirkon on piirtänyt arkkitehti Erkki Ilmari Sutinen. Rakennus edustaa puhdasta funktionalismia. Ulkokuori on paljas, karu ja vaatimaton. Kirkkosali on ankaran suoraviivainen ja pelkistetty kuutio, jonka sisäänkäynnin päädystä kohoaa yksinkertainen torni. Kuorin pyöreyttä korostaa sen punainen väritys. Tummaa temppelimäistä tilavaikutelmaa luovat ylös sijoitetut neliömäiset ikkuna-aukot. Niiden kautta tuleva kirkas valo luo tehokkaan vastakohdan salin varjolle.
Kirkon punaista kuoriseinää koristavat taide- ja koristemaalari Bruno Tuukkasen maalaukset Hyvä paimen ja Soihtua kantava enkeli. Kirkkosalin kahden seinän yläosassa on viisi suurta kuvanveistäjä Aarre Aaltosen raamattuaiheista korkokuvaa, Jeesus pesee opetuslasten jalat, Jeesus siunaa lapsia, Vaalenevat vainiot, Ehtoollisen asettaminen ja Tuhlaajapojan paluu. Saarnatuolin päällä on Aaltosen pronssattu enkeli kruunu kädessään. Marttojen 1969 lahjoittamaa vihkiryijyä Yhdessä säilytetään seurakuntasalissa.
Kangasalan urkutehdas on valmistanut kirkon urut. Niissä on 22 äänikertaa. Kirkon kylkeen liittyy matalampi siipirakennus ja etualalla on luostaripuutarhoista vaikutteita saanut kirkkopiha. Kirkko on Oulunkylän seurakunnan käytössä.

(Erkki Nuutio, 2015): "Helsingin kaupungin kunnalliskertomuksissa Käpylä oli Käpylänä vuonna 1920 (ja eteenpäin), mutta Kottbynä vielä vuonna 1918 (vuosi 1919 on epäselvä tässä suhteessa). Siten 1918...1919 on kortin todennäköisin kuvausvuosi. Ei ole luultavaa, että tämä kilpi olisi säilynyt vuoteen 1925. Kilven suuri koko voi johtua siitä, että siitä on ylimaalattu sen alunperin alekkainen venäjän- ja ruotsinkielinen teksti.

Käpylän ensimmäinen odotushuonerakennus valmistui vuonna 1910. Vanha odotushuone siirrettiin Nuppulinnaan 1922 ja tilalle valmistui uusi kaksikerroksinen liikennepaikkarakennus. Se purettiin 1970-luvun lopussa. Nykyinen lähiliikenteen asema valmistui vuonna 1991. Käpylä on laskettu osaksi Helsingin liikennepaikkaa vuodesta 2005 (Radan varrella, 2009).