(Wikipedia, 2020): Etu-Töölö (ruots. Främre Tölö) on Helsingin 13. kaupunginosa, joka kuuluu Kampinmalmin peruspiiriin. Helsingin kaupungin hallinnossa Etu-Töölö sai nimensä vuonna 1959, kun Töölö päätettiin jakaa kahtia Etu- ja Taka-Töölöön. Nykyään Etu-Töölö luetaan Helsingin keskustaan (esim. postinumeroalueiden osalta Etu-Töölö kuuluu Helsingin keskustan postinumeroalueeseen 00100 Helsinki) ja Töölö kantakaupunkiin.
Etu-Töölössä on asukkaita 14 750 (1. tammikuuta 2017). Kaupunginosan asukkaista suomenkielisiä on 82, ruotsinkielisiä 12 ja muunkielisiä kuusi prosenttia.
1910–1930-luvuilla tiiviiksi rakennettu kaupunginosa on yhtenäinen ja arkkitehtuuriltaan homogeeninen alue, jolle ovat ominaisia korkeiden rakennusmassojen sisäänsä sulkemat suuret, puistomaiset ja tehokkaasti rakennetut umpikorttelit, jotka luovat yhtenäisiä katunäkymiä, kuten esimerkiksi Museokatu, Runeberginkatu, Hesperiankadut ja Hesperian puisto, Mechelininkatu, Caloniuksenkatu, Väinämöisenkatu, Sammonkatu ja Tunturikatu. Temppeliaukion ympärillä rakennukset muodostavat pyöreän, suljetun kaupunkitilan.
Kaupunkikuvassa lomittuvat rakennustyylillisesti myöhäisjugend, 1920-luvun klassismi ja alkava funktionalismi. Alue on rakennettu vaikeaan kallioiseen maastoon ja sen erottaa tiiviistä rakennustyylistä, harmoniasta ja punatiilisistä korkeista kerrostaloista.
Etu-Töölö rajautuu etelässä Pohjoiseen Rautatiekatuun, lännessä Hietaniemenkatuun ja Seurasaarenselkään siten, että Hietaniemen uimaranta, Taivalluoto ja Taivallahti kuuluvat Etu-Töölöön. Pohjoisessa rajana on Pohjoinen Hesperiankatu, idässä Töölönlahti, Finlandiatalon ulkoseinä ja Mannerheimintie Eduskuntatalon kohdalla.
Alueen ja nimen historia:
Töölön seudun vanhinta asutusta on Töölön kylä (Tölö by), joka on mainittu asiakirjoissa 1400-luvulla. Kylä on sijainnut oopperatalon lähistöllä, mutta sen alueeseen luettiin kuuluvaksi lähes koko nykyinen kantakaupunkialue nykyisen Pasilan ratapihan kohdalla sijainneesta Töölönjärvestä aina Helsingin niemen eteläisimpiin rantakallioihin ja saariin.
1800-luvulla Töölö oli vielä kaupungin varsinaisen rakennetun alueen ulkopuolella. Siellä oli kaupungilta vuokratuilla tonteilla joukko huviloita, joissa asui varsinkin teollisuuden ja käsityön palveluksessa toimineita henkilöitä. Tältä ajalta ovat peräisin esimerkiksi sellaiset keskeiset töölöläisnimet, kuin Arkadia tai Hesperia, jotka ovat olleet alueella sijainneiden huviloiden nimiä. Myös esimerkiksi Apollonkadun ja Minervankadun nimet on luotu vanhojen huvilannimien pohjalta.
Rakennustyyleistä: 1910-luvun jugendiksi tai art nouveauksi kutsuttu uusi, kertaustyylien kierteen katkaiseva suuntaus levisi Keski-Euroopasta Suomeen 1890-luvulla. Tyylin tunnuspiirteinä olivat vapaa arkkitehtuuri, jossa korostuivat epäsymmetria, joutsenkaulaviiva, kukka- ja lehtiornamentit sekä eläinaiheet. Etu-Töölön 1910-luvulla rakennettu asuntoarkkitehtuuri edustaa jo myöhäisjugendia, koristeaiheet ovat maltillisia ja ennakoivat siirtymää kohti 1920-luvun klassismia. Talojen julkisivut ovat riisuttuja kansallisromanttisista aiheista ja koristeornamentit perustuvat abstrakteihin kuvioihin ja ikkunoiden sekä erkkereiden sommittelu on säännöllistä.
1920-luvulla Etu-Töölön katunäkymille on tyypillistä kahden erilaisen tyylikauden sopuisa lomittuminen. Kortteleiden arvokkaimmat kulmatontit on suurelta osin rakennettu 1910-luvun alussa myöhäisjugendtyyliin ja niitä yhdistävät kadunpätkät on täydennetty 1920-luvun lopun klassismia edustavilla rakennuksilla. Uusia vaikutteita haettiin antiikin klassisista pylväsjärjestelmistä, renessanssista ja Italian kansanrakentamisen tutusta empirestä. Esikuvan monille arkkitehtuurin ilmiöille tarjosi Ruotsi, ja pohjoismaista yhteenkuuluvuutta korostettiin muutoinkin itsenäisyyden ensivuosikymmeninä. Usein 1920-luvun klassismia kutsutaan myös pohjoismaiseksi klassismiksi. Koristeaiheet muuttuivat tyylitellymmiksi ja sileän seinäpinnan ala rakennusten julkisivuissa kasvoi.
Runsas rakentaminen vaati standardisoimista ja valvontaa. Etu-Töölössä otettiin käyttöön uusi rakennustarkastuskeino vuoden 1923 jälkeen: tonttien ostajat joutuivat sitoutumaan korttelikohtaisesti vahvistettuihin julkisivukaavioihin. Siksi moni Etu-Töölön 1920-luvulla rakennetuista kadunpätkistä noudattaa yhtenevää kattokulmaa, räystäslinjaa, julkisivun perusjakoa ja aukotusta. Rakennukset ovat lähes poikkeuksetta 6–7-kerroksisia. Klassistinen tyyli antoi hedelmällisen pohjan yhtenäisyydelle, julkisivun sommittelu lähti katunäkymästä – ei kuitenkaan sisätilasta. Yhtenäisen kaupunkikuvan muodostumiselle olennaista oli suunnittelijoiden taidon, ja myös taitamattomuuden tasapainottuminen. Julkisivukaavioita laati Etu-Töölöä varten muun muassa arkkitehti Birger Brunila. Tämä käytäntö jäi pois vasta 1930-luvun loppupuolella.
Julkisivukaavioiden lisäksi vakiintui myös asuntojen pohjaratkaisujen toistaminen. Julkisivujen vaihtelevuus säilyi käsityövaltaisen rakentamistavan ja yksilöllisen koristelun ansiosta. 1920-luvun kaupunkikuvasta on löydettävissä renessanssipiirteitä sekä tyyliteltyjä klassisia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi medaljonkeja, frontoneita eli päätykolmioita, pilastereita ja ornamentteja. Koristelua on lisätty tavallisimmin kehystämään ovia ja ikkunoita.
Etu-Töölön julkisivujen jäsentelyssä on saanut alun renessanssipalatsista peräisin olevasta kolmijaosta:
katutason kerros on käsitelty kivijalkana,
välikerrokset ns. juhlakerrosten tapaan runsaimmin koristeltuina,
ylin kerros omanaan, usein sisäänpäin porrastettuna,
kerrosjaot on erotettu toisistaan vaakalistoin.
Asuinrakennusten töölöläinen piirre on tummaksi poltetun tiilen käyttö puhtaaksimuuratuissa julkisivuissa. Vuosisadan vaihteessa oli tehty tiilijulkisivuja vain vähän. Syynä tähän olivat muun muassa tuontitiilen korkea hinta ja punatiilen yhdistäminen teollisuusrakentamiseen. Suosituksi tulleen tiilirakentamisen esikuvana toimi hollantilainen ja tanskalainen asuntoarkkitehtuuri. Tiilijulkisivuista tehtiin Etu-Töölössä sileitä ja muurimaisia, ja niitä aukottavat säännöllisesti sommitellut ikkunat. Ornamentin ja koristelun käyttö usein rajoittui muuraustekniikoihin, mutta lähempi julkisivujen tarkastelu paljastaa muurareiden taituruuden. Punatiilikaupunkia moitittiin jo 1930-luvulla synkäksi, mutta pihan puolet on tehty viihtyisiksi rappaamalla ne vaaleiksi.
1930-luvulle siirryttäessä tyyliä on kutsuttu abstraktiksi, pelkistetyksi tai riisutuksi klassismiksi, josta siirtymä funktionalismiin ei ollut suuri. Funkiksen toiminnasta ja rakennuksen sisäisistä tarpeista lähtenyt, valoa ja hygieniaa korostava suunnittelutyyli ehti vaikuttaa Etu-Töölön viimeisiin, 1930-luvulla rakennettuihin kortteleihin lähinnä kaupunginosan länsi- ja pohjoislaidoilla. Kaikkiaan Etu-Töölön alueelle rakennettiin 1930-luvulla noin kuusikymmentä funkistaloa, jotka olivat usein punatiiliverhoiltuja.
Tunnettuja rakennuksia:
* Eduskuntatalo (1931, Annex 1978, lisärakennus 2004; Mannerheimintie 30).
* Finlandiatalo (1971+1975; Mannerheimintie 13 e).
* Hakasalmen huvila Villa Hagasund, Hakasalmen Huvila, XIX vuosisata.
* Helsingin kauppakorkeakoulu (1950, kunnostus 1998; Runeberginkatu 14–16).
* Kansallismuseo (1910; Mannerheimintie 34).
* Kristuskyrkan (1928; Apollonkatu 5).
* Taidehalli (1928; Nervanderinkatu 3).
* Taiteilijakoti Lallukka (1933; Apollonkatu 13).
* Temppeliaukion kirkko (1969; Lutherinkatu 3).
Arkkitehtuurikohteita:
* As Oy Arkadiankatu 20 (rakennusmestari Leuto A. Pajunen, rakennuttaja Veljekset Pajunen 1924). Ajan hengen mukaan 75 asunnon asuintaloon rakennettiin keskuskeittiö, joka toimi vuoteen 1982 saakka. Ruoka tilattiin keittiöstä ja se toimitettiin jokaisessa porraskäytävässä olevan ruokahissin avulla kerroksiin. Asunnoissa oli vain pieni keittonurkkaus, jossa pöydällä oli kaksiliekkinen kaasuhellataso. Talossa ovat asuneet säveltäjä Leevi Madetoja puolisonsa runoilija Hilja Onervan kanssa sekä taiteilija Kauko Käyhkö.
* As Oy Aurorankatu 9 (rakennusmestari Emil Svensson 1911).
* As Oy Hesperiankatu 22, Eteläinen Hesperiankatu 11 - Apollonkatu 23 (arkkitehti Jalmari Peltonen 1938). Kortteli pysyi pitkään rakentamattomana hankalan maastonsa vuoksi. Tontilla sijaitsi alun perin Bergan huvila-alueen puutaloja. Alueen nuoriso huvitteli kallioilla rakentamalla hyppyrimäkiä jyrkkään rinteeseen. Korttelin nuorin rakennus on Reitzin säätiön omistama funkistalo, joka tunnetaan taiteilijaravintola Elitestä. Talon rakennutti rakennusmestari Lauri Reitz, joka ansaitsi gryndaamalla suuren omaisuuden, jonka hän sijoitti taiteeseen ja antiikkiin. Perheen ylimmän kerroksen asunnossa, joka on muutettu kotimuseoksi, on nähtävissä säätiön mittavat kokoelmat. Ravintola Elite tuli tunnetuksi taiteilijakoti Lallukan asukkaista kuten Tauno Palosta ja Matti Pellonpäästä, jotka ovat saaneet nimilaatat kantapöytiinsä. Eliten sisustus on säilynyt lähes alkuperäisessä funkistyylissä. Eliten terassi (avattu 1939) ulottuu Mika Waltarin muistomerkille saakka.
* As Oy Kotirinne, Pohj. Rautatiekatu 11 – Nervanderinkatu 1 – Ainonkatu 4 (arkkitehti Usko Nyström 1911). Myöhäisjugendtyylisen asuintalon rakennutti joukko opettajia.
* As Oy Mechelin, Museokatu 46 - Mechelininkatu 29.(arkkitehti Sigurd Frosterus 1928). Frosteriuksen keskikauden keskeiseen tuotantoon kuuluva talo muodostaa oikeanpuolisen läntisen ”portin” Museokadun yhtenäiseen katutilaan. Sekä talon kadun että pihanpuoliset julkisivut ovat Sigurd Frosteriuksen signeeraamia.
* As Oy Mursu, Museokatu 44 (arkkitehti W. G. Palmqvist 1929). Sonckin korttelia vastapäätä on samaan arkkitehtoniseen kokonaisuuteen kuuluva yhtenäinen suurkortteli.
* As Oy Nervanderin katu 5 (rakennusmestari Emil Svensson 1914, korotus 1933). Myöhäisjugendisessa julkisivussa on nähtävissä runsaasti jugendiin kuuluvia eläin- ja kasviaiheita sekä toisaalta klassismiin viittaavia geometrisia aiheita. Rakennusmestari oli tuottelias suunnittelija, joka vaikutti laajalta Etu-Töölön rakentamiseen 1910- ja 1920-luvun rakennusvaiheiden aikana.
* As Oy Pergola Bost Ab, Väinämöisenkatu 29 (arkkitehti Sven Kuhlefelt 1934). Korttelijonon mielenkiintoisin rakennus, jossa porttikäytävä päättyy pihalla pergolan kattamaan tasanteeseen ja suihkukaivoon. Suihkukaivossa iloitsee Felix Nylundin veistämä kalapoikahahmo. Tunnettu kuvanveistäjä Nylund on veistänyt muun muassa. Kolmen sepän patsaan Mannerheimintien varrella. Asuntoihin suunniteltiin erikoisia mukavuuksia kuten kattolämmitys, jolla vältettiin epäesteettiset patterit, ylösaukeat ikkunat, ylimpiin asuntoihin suunniteltiin kattoikkunat ja talon jätehuolto toimi vaijerivetoisilla vaunuilla, jotka talonmies tyhjensi.
* As Oy Sammonkatu 1 – Temppelikatu 19 – Runeberginkatu 31 (arkkitehdit Kaarlo Borg, Siren ja Åberg 1924). Asuinrakennus on huolellisesti massoitettu punatiilinen kerrostalo, johon arkkitehti Borg myös itse perheineen muutti. Talolle antaa ilmettä 16-ruutuinen ikkunajako. Klassistinen muotokieli yhdistettynä punatiileen on perua Tanskalaisesta rakennustyylistä. Harjakaton päädyssä on ristikoristeet ja kellotornimainen lipputanko jalustoineen.
* As Oy Temppelikatu 1 – Nervanderinkatu 10 (arkkitehdit L.P. Schischko ja M. G. Tschajko 1913). Maaston korkeusero näkyy talon julkisivussa ja korttelin pihoissa. Kerrostalo edustaa myöhäisjugendia ja klassisia elementtejä. Julkisivussa on koristellut klassistiset pilasterit kapiteeleineen.
* As Oy Tusculum Bost Ab, Töölönkatu 8 - Cygnaeuksenkatu 7 (arkkitehti Gustaf Estlander 1911). Asuintalo edustaa tyylillisesti myöhäisjugendia. Cygnaeuksenkadun puolella talon julkisivua on vedetty sisäänpäin, jotta tontin terävään kulmaan sijoittuville asunnoille on saatu tyydyttävät valaistusolosuhteet.
* As Bost Ab Tölögatan, Töölönkatu 7 (arkkitehti Sigurd Frosterus 1910). Asuinrakennus valmistui ensimmäisenä uuden kaavan mukaisena asuintalona ja katujulkisivuissa käytettiin poikkeuksellisesti fajanssikaakeleita. Pihajulkisivu on vapaamuotoisempi ja sommittelultaan jugendmainen. Arkkitehti perusti itse talon rakentaneen yhtiön ja muutti perheineen taloon. Hän johti Suomessa rationaalista, saksalaisvaikutteista arkkitehtuurityyliä, jota ohjasi jugendarkkitehtuuri ja 1920-luvun klassismi.
* Hakasalmen huvila, Helsingin kaupunginmuseo, Karamzininranta 2 (arkkitehti E. B. Lohrmann 1847). Renessanssityylinen huvila rakennettiin prokuraattori, maaherra, salaneuvous Carl Johan Walleenin perheelle kesäpaikaksi kaupungilta vuokratulle maalle, siihen aikaan vielä kaupungin ulkopuolelle. Vuokrasopimus edellytti ympäristön kunnostamista englantilaisen puiston tapaan ja Hakasalmen puisto sai alkunsa. Huvilan osti itselleen Walleenin tytärpuoli Aurora Karamzin (o.s. Stjernvall) (1808–1902), suomalaisen eliitin merkkihahmo. Jäätyään varakkaaksi leskeksi toisesta avioliitostaan venäläisen Karamzinin kanssa hän omistautui hyväntekeväisyydelle ja perusti mm. ksen 1867. Hänen mukaansa on nimetty Aurorankatu ja Karamzininranta.
* Helsingin kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16 (arkkitehdit Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman 1950). Koulun tontilla sijaitsivat 1890-luvulla Koleraparakit. Vuosien varrella parakit palvelivat kulkutauteja sairastavia sekä myös tilapäisasuntoja tarvitsevia helsinkiläisiä. Kauppakorkeakoulu on rakennettu funktionalistiseen tyyliin. Tiilijulkisivu ja Michael Schilkinin reliefit liittävät arkkitehtuurin myös 40-luvun romanttiseen suuntaukseen. Rakennus kuuluu kansainväliseen docomomo-rekisteriin eli modernin arkkitehtuurin suojelukohteisiin.
* Keltainen lippakioski, Runeberginkatu – Arkadiankadunkulma (arkkitehdit Gunnar Taucher, Hilding Ekelund, 1940- ja 1950-lukujen tyypillinen kioski). Myöhäisfunktionalistinen isolippainen makeis- ja virvoitusjuomakioski.
* Lallukan taiteilijakoti, Eteläinen Hesperiankatu 14 - Apollonkatu 13 (arkkitehti Gösta Juslén 1933). Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla rahoilla perustettavasta taiteilijakodista järjestettiin vuonna 1932 arkkitehtisuunnittelukilpailu, jonka voitti Gösta Juslen. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Katujen välinen korkeusero on 11 metriä, yli kolme kerrosta. Funktionalistinen rakennus on edustava esimerkki 1930-luvun rakennustyylistä. Hesperiankadun puolelle sijoittuvat ateljeet näkyvät julkisivuissa.
* Pohjola Pankin talo, Arkadiankatu 23 – Runeberginkatu 23 (arkkitehti Toivo Paatela 1932). Jyhkeässä punatiilisessä talossa yhdistyvät klassismin ja funktionalismin piirteet liiketaloarkkitehtuurille sopivalla tavalla.
* Ostrobotnia, Töölönkatu 3 – Dagmarinkatu 2 – Museokatu 10 (arkkitehti W. G. Palmqvist 1912). Pohjalaisten osakuntien talon arkkitehtuurikilpailun kaikki palkinnot menivät samalle pohjalaiselle arkkitehdille. Talossa toimii nykyisin kolme Helsingin yliopiston osakuntaa. Talon julkisivut ova punagraniittisine koristeineen ja pilastereineen myöhäisjugendia. Tarina kertoo jääkäriliikkeen syntyneen ”Bottalla”.
* Sonckin kortteli, Mechelininkatu - Museokatu - Runeberginkatu - Eteläinen Hesperiankatu (arkkitehti Lars Sonck 1920- (sekä arkkitehdit Elias Paananen, Väinö Toivio, Aarre Ekman, F. Aug. Virta, O.J. Wiljanen 1936-1929). Sonckin korttelin on läpikuljettavassa avopihassa toteutuu Suomessa harvinainen suurkortteli, joita Etu-Töölöön pyrittiin rakentamaan. Asuintaloissa on tasakorkea räystäslinja, yhtenevät julkisivujen jaot ja aukotukset. Talot ovat kuitenkin yksilöllisiä klassissisten ornamenttien ja koristeaiheiden erilaisuuksilla julkisivuissa. Sonckin oma yhtymä Ab Laurentius osti alun perin koko korttelin tontit, mutta joutui rahavaikeuksissa myymään tontit yksityisille asuntoyhtiöille. Talojen suunnittelijat noudattivat Sonckin laatimia piirustuksia.
* Suomalainen yhteiskoulu, myöh. Museovirasto, nyk. Sibelius-Akatemia[14] Nervanderinkatu 13 (arkkitehti Väinö Vähäkallio 1936–1939). Entinen koulututalo on tyyliltään funktionalistinen. Gunnar Finne on veistänyt pääsisäänkäynnin Tiedonpuu-reliefit.
* Svenska Handelshögskolan, Runeberginkatu 10 – Arkadiankatu 22 – Lapuankatu 1 – Perhonkatu 7 (arkkitehti Kurt Simberg 1951–1953). Koulun päärakennus edustaa 1950-luvun pelkistettyä korkeakoulurakentamista. Runkorakenteena on käytetty teräsbetonia.
* Töölön viiskulma, Caloniuksen- ja Runeberginkadun risteys (arkkitehti Aarne Sarvela 1927, laajennus 1929). Maamerkkinä toimivan asuintalon rakennuttivat Kansa ja Elanto yhdessä.
Tunnettuja etutöölöläisiä:
* Alvar Aalto nuorena arkkitehtiopiskelijana vuokralla, Töölönkatu 7, rv. 1911.
* Teatterineuvos Mia Backman asui vuodesta 1928 Museokatu 46:ssa.
* Osoitteessa Museokatu 34 asui runoilija Aaro Hellaakoski.
Etu-Töölössä on useita nähtävyyksiä:
* Temppeliaukion kirkko on Helsingin suosituin nähtävyys. Etutöölöläiset toivoivat toimintaansa varten omaa kirkkoa 60-luvulla. Paikka oli varattu kirkolle jo Etu-Töölön ensimmäisessä asemakaavassa vuodelta 1906, mutta se oli pysyi rakentamattomana, kunnes 1960-luvulla pidettiin arkkitehtuurikilpailu. Kirkon suunnittelivat loppujen lopuksi arkkitehtiveljekset Timo ja Tuomo Suomalainen ja se vihittiin käyttöön 28.09.1969.
* Eduskuntatalossa kokoontuu Suomen valtion lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa käyttävä elin eli eduskunta. Se myös valvoo hallituksen toimintaa ja osallistuu Euroopan unionin päätöksentekoon.
* Finlandiatalo on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema konsertti- ja kongressikeskus. Talon tyyliä on kuvattu dekoratiiviseksi funktionalismiksi. Se on suunnittelijansa kokonaistaideteos, jossa yksityiskohdat on mietitty ovenkahvoja ja valaisimia myöten.
* Etu-Töölössä sijaitsee myös Helsingin ensimmäinen pysyvä kävelykatu, Perhonkatu, joka avattiin 18. toukokuuta 1976.
* Helsingin taidehalli on kuvataiteen vaihtuvien näyttelyiden näyttelytila.
* Hietaniemen hautausmaalle on haudattu useita kuuluisia henkilöitä muun muassa presidenttejä, taiteilijoita ja muita tunnettuja henkilöitä jo vuodesta 1829 alkaen.
* Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta nykypäivään esinekulttuurin avulla. Kansallismuseolla on noin puolen miljoonan esineen kokoelmat, joista vastaavat museon kokoelma- ja tutkimusyksikkö sekä konservointilaitos ja keskusvarasto.
* Luonnontieteellinen museo on Etu-Töölön huomattavimpia maamerkkejä. Se remontoitiin täydellisesti ja avattiin yleisölle uudelleen vuonna 2008. Sisäänkäynnin edustan Hirvi-veistos on Helsingin yliopiston konservaattorina toimineen Jussi Mäntysen teos vuodelta 1924, alkuperäinen pronssivalos sijoitettiin Viipuriin Torkkelin puistoon.
6.
