|
|
Myllymäen rautatieasemalla (Ähtäri):
Tämä kuva Myllymäen rautatieasemasta on otettu 16.7.2011 (S&J).
(Wikipedia, 2011): Rautatie kiinnosti ihmisiä kaikkialla, niin myös Ähtärissä. 1872 näytti siltä, että poikittaisrata tulee Ähtäriin, mutta pitkittäisradat tultaisiin vetämään Ilmajoelle, jonne tulisi risteysasema. Liikenneyhteyksien tärkeys ymmärrettiin jo tuolloin: asian vauhdittamiseksi talolliset luovuttivat ilmaiseksi maata rautatien rakentamiseen kuntakokouksen päätöksellä. Haapamäki–Seinäjoki-radan linjaukset tehtiin vuosina 1877 – 1878 ja työt aloitettiin vuonna 1879. Enimmillään ratatöissä oli yli 1000 miestä. Ensimmäinen juna puksutti radan päästä päähän 27. lokakuuta 1882 Keskinopeus oli 27 km/h. Vuosisadan vaihteen jälkeen kiskot vaihdettiin järeämmiksi, ja 1911 keskinopeus oli jo 50 km/h.
Tärkein asema oli Myllymäki. Siellä työskenteli 20 rautatieläistä, mutta kulkuyhteydet houkuttivat kylään kymmenittäin kauppa- ja palveluyrittäjiä, myös teollisuutta. 1883 saatiin toinen asema, Etseri (nyk. Inha). Ähtärin nykyisen keskustaajaman kohdalle perustettiin vaihde 1886, Albergin vekseli. Siitä tuli varsinainen rautatieasema, Ostola 1896.
Myllymäen rautatieasema kuvattuna 16.7.2011 (S&J).
('Radan Varrella'-kirja, 2009): Myllymäen asemarakennus oli ainoa Tampereen-Vaasan rataosan asemista, joka laadittiin vuonna 1881 hyväksyttyjen III luokan aseman piirustusten mukaan. Vuonna 1883 valmistunut asema suunniteltiin radan suurimmaksi väliasemaksi, sillä siitä piti tulla yksi maan merkittävimmistä risteysasemista.
Vuoden 1877 valtiopäivillä suunniteltiin rakennettavaksi kaksi rautatietä, toinen Pietarin radalta Taavetista Mikkelin ja Jyväskylän kautta Vaasaan, toinen Tampereelta Kärsämäen kautta Ouluun. Näiden kahden radan risteysasema olisi sijoittunut Myllymäelle. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin kuitenkin vain rataosat Tampereelta Myllymäelle ja sieltä Vaasaan.
Suunnitelmat muuttuivat pian, ja Oulun rata rakennettiin Seinäjoelta, Jyväskylän rata Haapamäeltä. Vanhoista suunnitelmista Myllymäellä muistuttaa suurikokoinen asemarakennus, joka on säilynyt alkuperäisessä 1800-luvun asussaan varsin hyvin.
Myllymäki oli kuitenkin muuten merkittävä asema sijaitessaan likimain Tampereen ja Vaasan puolivälissä. Alkuvuosina sekä päivällä kulkevat postijunat että yöllä kulkevat matkustajavaunuilla avrustetut tavarajunat kohtasivat Myllymäen asemalla, ja yöjunat seisoivat asemalla viitisen tuntia.
Myllymäen asemalla oli pitkään kaksi veturitallia, joissa oli yhteensä viisi paikkaa. Vanhin tallirakennus oli yksipaikkainen puurakennus, joka on poistunut käytöstä 1920-luvulla. Nelipaikkainen tiilinen veturitalli on yhä jäljellä.
Syrjäisestä sijainnistaan ja toteutumattomista ratasuunnitelmista huolimatta Myllymäki oli vilkas asema. Puutavaraa kuljetettiin jopa lähikunnista asemalle, ja maailmansotien välisenä aikana Myllymäki oli yksi maan suurimmista lastauspaikoista.
Työväen käytössä olleista kasarmeista yläkasarmi on edelleen jäljellä asuinkäyttöön kunnostettuna.
Asemalla puutavaraliikennettä palveli päivystäjäveturi vuoteen 1989 ja puutavaranosturi vuoteen 1990. Lisäksi asemalla on ollut merkittävää turveliikennettä. Asema oli myös henkilöliikenteen vaihtopaikka, sillä Myllymäelle saapuivat Saarijärven suunnan postiautot, jotka toivat niin postia kuin matkustajiakin junalle.
Nykyisin liikenne asemalla on hiljentynyt. Museovirasto on luokitellut asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.
Myllymäen rautatieasema ja viereinen tavaramakasiini (16.7.2011):
1. 
Myllymäen rautatieasema kuvattuna 16.7.2011 (S&J). Aseman kuistille kerätty vanhoja maataloustyökaluja.
2. 
Tämä - kuten kaikki muutkin tämän kuvaruudun otokset Myllymäen rautatieasemalta ja sen ratapihalta - on kuvattu 16.7.2011 (S&J). Myllymäen rautatieasema (vuodelta 1883) ja sen läheinen asemakylä edustavat tämän kirjoittajalle yhtä vaikuttavimmista kyseisen alan säilynyttä rakennuskokonaisuutta.
3. 
4. 
5. 
6. 
7. 
8. 
9. 
10. 
11. 
12. 
13. 
Myllymäen rautatieasemalla (kuvat #1-13) * kuvattu 16.7.2011 (S&J).
Myllymäen rautatieasema ja viereinen tavaramakasiini ~ (aamupäivä ~ sunnuntai 5.10.2014):
1. 
Myllymäen asema kuvattuna sunnuntain aamupäivällä 5.10.2014 (S&J) - kuten kaikki alempana tässä osiossa olevat asema- ja makasiinikuvatkin.
2. 
3. 
4. 
5. 
6. 
7. 
8. 
9. 
10. 
11. 
12. 
Myllymäen rautatieasema ja viereinen tavaramakasiini ~ (iltapäivä ~ sunnuntai 5.10.2014):
1. 
Myllymäen asema kuvattuna sunnuntain iltapäivällä 5.10.2014 (S&J) - kuten kaikki alempana tässä osiossa. Taajamajuna Seinäjoelta saapumassa.
2. 
3. 
4. 
5. 
6. 
7. 
8. 
1. 
Myllymäen asemalla sunnuntain iltapäivällä 5.10.2014 (S&J). Taajamajuna Seinäjoelta saapuu.
2. 
3. 
4. 
5. 
6. 
Myllymäen rautatieaseman lähiympäristöä:
Myllymäen asema-alueen vanha varasto- ja puuliiterirakennus - 5.10.2014 (S&J). Ei juurikaan muutoksia.
Kaikilta osin ei maali- ja maalaustekniikkavalinnat ole Myllykosken asemalla vuosien saatossa onnistuneet - 5.10.2014 (S&J).
Myllymäen veturitalli:
Tämän säilyneen nelipaikkaisen tiiliveturitallin lisäksi Myllymäen aseman ratapihalla oli puinen, yksipaikkainen veturitalli 1920-.luvulle asti. Kuvattu 16.7.2011 (S&J).
Vuoden 1877 valtiopäivillä suunniteltiin rakennettavaksi kaksi rautatietä, toinen Pietarin radalta Taavetista Mikkelin ja Jyväskylän kautta Vaasaan, toinen Tampereelta Kärsämäen kautta Ouluun. Näiden kahden radan risteysasema olisi sijoittunut Myllymäelle. Näiden yli 130 vuotta sitten tehtyjen suurten suunnitelmien 'ylimitoitus' on hämmentävänä lisämausteena vieläkin aistittavissa Myllymäen ratapihalla. Siksi käynti Myllymäen rautatieasemalla on nykyisin piristävä kokemus useimmille muille hiipuville ja tuhoontuomituille pikkuasemillemme tehtyjen vierailujen lomassa.
Myllymäen ratapihan veturitalli 5.10.2014 (S&J).
Järeää puuaitaa Myllymäen veturitallin suojana - 5.10.2014 (S&J).
Myllymäen veturitallin edustalla sijaitseva veturien kääntöpöytä on päässyt pahasti metsittymään - 5.10.2014 (S&J).
Myllymäen neljäpaikkainen veturitalli itsessään on säilytetty ulkoisesti hyvässä kunnossa - 5.10.2014 (S&J).
Sami Mustajoki lähetti 29.9.2011 mielenkiintoista tietoa sukunsa historiasta, joka sivusi läheisesti myös Myllymäen rautatieasemaa ja sen lähiympäristöä:
(Sami Mustajoki, 29.9.2011): Tietojeni mukaan isäni on asunut sodan aikana Ähtärin Myllymäellä rautateiden henkilökunnan asunnossa. Isäni oli kuitenkin ollut Ähtärin aikana vasta yksivuotias, joten muistikuvia tuskin
hänellä Myllymäen asemasta ja sen viereisistä rakennuksista on. Hänen kaksi vuotta vanhempi isosiskokaan ei
tunnistanut kuvassa yllä olevaa punaista piharakennusta. Isäni perhe oli Myllymäellä väliaikaisessa
majoituksessa, isoisäni toimi sodan aikana sotilaspappina läheisessä
sairaalassa.
Myös Museoviraston sivuilla on kuva samasta rakennuksesta. Lähetin
sinne kyselyn, onko tämä rakennus ollut käytössä rautateiden
virkailijoiden asuntona. Vastausta en vielä ole saanut.
Isoäitini Tellervo Mustajoki (1914-1998) muisteli kasetille 90-luvulla
omaa lapsuuttaan ja sota-aikaa. Poimin tähän sivullesi kaikki Myllymäkeä koskevat
muistelut:
Tellervo Mustajoki (1914-1998): Myllymäelle (kerrottu aikoinaan kasetille):
Vihdoin viimein kun moneen kertaan oli tätä asiaa
pohdittu, olimme hirveän onnellisia saadessamme
Myllymäeltä (Ähtärin sivuasema) asunnon.
Se oli valtion virkailijoiden punainen talo,
jossa asui omassa rapussaan lähettäjä, ja toisessa
rapussa ratamies ja me. Norjanen oli tämän naapurin
nimi. Meillä oli yhteinen vessa tämän asemamiehen
kanssa yhteisessä eteisessä. Pumppukaivosta
radanvarresta haimme veden.
P: Milloin tämä Myllymäelle meno suunnilleen
tapahtui? Mikä vuodenaika? Eka oli syntynyt ja
te olitte sen 1942 talven Hildan mökissä?
M: Eka täytti yhden vuoden Myllymäellä. Syksyllä
muutimme sinne.
P: Olitte siis Hildan mökissä melkein vuoden?
M: Joo. Myllymäki oli oikein hyvä paikka. Meidän
otettiin lämmöllä vastaan.
P: Sinä odotit silloin taas?
M: Niin, kaksosia odotettiin. Meillä oli ruokaa.
No niin, me olemme näissä muisteloissa siirtymässä
Myllymäelle. Asunto saatiin Jumalan
johdatuksesta. Ilmajoella syntynyt pastori Kaukola
antoi vihjeitä meille tästä talosta. Hänen appensa
ja anoppinsa olivat Myllymäen asemalla
asemapäällikköinä. Sieltä lähetettiin junan sähköttäjä
rintamalle, ja niin hänen asuntonsa jäi
tyhjäksi. Mutta sellainen varaus siinä oli, että jos
tämä sähköttäjä palaa rintamalta, meidän olisi
siitä lähdettävä. Niin me levittäydyimme sinne
asumaan. Vähän jännitti mutta tuntui myös
kauhean hyvältä. Siellä oli ystävällistä väkeä ja
hyvät naapurit. Vielä pitkään sieltä lähdön jälkeen
pidimme yhteyttä sinne.
Asuimme rakennuksessa
junalähettäjän ja asemamiehen kanssa.
Asunto oli iso ja hyvä. Muutenkin meillä tuntui
olevan kaikki hyvin. Lauri kulki töihin pyörällä.
Hän lähti aamulla aikaisin polkemaan 20 km
työpaikalleen, ja palasi illalla. Se tuntui kotoisalta,
että perheen isä oli ainakin yöt kotona. Lapsistakin
se tuntui onnelliselta että isä oli olemassa,
ja kotonakin. Erkki silloin selittikin, että
meillä on isä nykyään yöt kotona.
Laurilla oli hirveän hauskaa tulla kirkolta töistä
kotia. Vaikka hän oli väsynyt, hän alkoi heti ensimmäiseksi
leikkimään lasten kanssa. Olimme
oppineet Veikko Tammiselta, meidän vihkipapilta,
semmoisen konstin miten isä saa houkuteltua
lapset leikkimään hänen kanssaan. Isän piti mennä
karhuksi konttaamaan lattialle ja lapset saivat
kiivetä hänen selkäänsä. Lauri teki näin ja mörisi
mennessään! Erkki oli tietysti ensimmäinen perässä
konttaaja. Ja tytöt nauraa tirskuivat. Tämä
oli tällaista kontaktia joka tuli sysäyksenä isän ja
lasten välille. Ja ehkä silloin lapset tajusivat jollain
lailla kodin kokonaisuuden että isä ja äiti
kuuluvat samaan kotiin. Sitä ennen lapsilla oli
aina kyselyjä: Missä isä on? Koska isä tulee?
Pirkko oli erityisesti suruissaan siitä että hänen
isänsä on niin kaukana ja tulee harvoin kotia.
Monesti hän isää ikävöiden nukahti itkien. Jo
Kurikassakin hän koki, että toisten isät olivat kotona,
mutta hänen ei. Sitä Pirkon ikävää oli tuskallista
seurata, vielä kun tiesin että Pirkko ymmärsi
jo paljon asioita siihen aikaan.
Toisessa päässä sitä rakennusta oli junanlähettäjä,
jolla oli Pirkkoa hiukan vanhempi Seppo-niminen
poika. Pirkolla riitti tarpeeksi leikkitovereita,
ja pienemmät lapset leikkivät siinä mukana.
Meillä on sellaisia valokuviakin missä
Pirkko on Sepon kanssa uimassa samassa vesisaavissa
räystään alla.
Kerran tämä Seppo oli
mennyt kotiinsa ja kovistellut isäänsä, että isän
pitää ostaa heillekin vauva. Isä oli vastannut siihen,
että ne on niin kalliita, ettei meillä ole oikein
rahaa ostaa. Seppo oli vastannut että
raaskihan Lauri-setäkin ostaa kaksi! Tästä
perheestä tuli hyvin läheiset tutut meille. Seppo
valmistui myöhemmin papiksi ja tarvitsi usein
kasvatusisää teologian asioissa, ja soitteli siten
Laurille ja kävikin meillä muutaman kerran. Ja
näin jäi jotkut jäljet meidän olostamme Myllymäelle.
Myllymäellä oli myös joitakin vanhempia ihmisiä, joihin tutustuimme.
Yksi oli Lehtisen täti,
jolla oli tytär, joka luki lääkäriksi. Hän oli meillä
ihan jokapäiväinen vieras, tuli aina auttamaan.
Kaikki olivat myös meitä ilolla vastaanottamassa,
siinä oli sellaista kirkollista kunnioitusta kun
sai papin kylään. Siellä oli myös eräs ruotsalainen
Varosen perhe, joilla oli yksi tytär. He puhuivat
vähän huonoa suomea. Tämä rouva sanoi
aina jotain meidän lasten vaatteista ja lausui hyvin
ruotsalaisittain mm. lemminlakki.
(Tuula Pahankala, sähköposti 17.6.2013): Syntyperäisenä kyläläisenä ehdottaisin muutamia korjauksia:
punainen rakennus, jonka oletit olevan vanha henkilökunnan rakennus, on aina ollut varasto/puuliiveri.
Tämän vieressä on nk. yläkasarmi, joka on kunnostettu 1990-luvulla. Yläkasarmista ei ole kuvaa.
Itse alakasarmit (olivat ne punaiset asuinrakennukset) purettiin 1970-lopulla - 1980-luvun alussa. Ne sijaitsivat radan toisella puolella asemarakennuksesta katsottuna.
|
