Mestaruussarja 1969:

Kokkola * 1969: KPV kolmatta peräkkäistä kautta SM-sarjassa - voitti Suomen mestaruuden! Leikekirjastani kaudelta 1969 (Joutsi). ... ja näin ratkesi Suomen Mestaruus Kokkolan Pallo-Veikoille syksyllä 1969 - Tapio Raatikaisen "kauden komeimmalla laukauksella" (omat kokoelmat * Joutsi).

Kuopio * 1969: KuPS ja Elo mestaruussarjassa ~ KuPS hopealla, Elo 9. sijalla (säilyi): KuPS hopealla : Leikekirjastani kaudelta 1969 (Joutsi). Oikealla Jarmo Flink (s. 1948) * 1966 KuPS, 1967-68 Reipas, 1969 KuPS, 1970 Koparit, 1971 KuPS, 1972-73 Koparit, 1974 Kuusysi, 1975-76 Elo, 1977-78 KP-48 ja 1979 Elo. Elo 9. sijalla (säilyi):

Helsinki * 1969: SM-sarja 1969 ~ HJK pronssisijalla (ainoa helsinkiläisjoukkue SM-sarjassa). HJK-osiota leikekirjastani kaudelta 1969. Kuvissa vasemmalta Henry Forssell, Kai Pahlman ja Kaj Kaartinen. HJK:n pelaajat kaudella 1969 olivat silloisten lehtitietojen mukaan seuraavat: Maalivahdit: Paavo Heinonen, Leo Ristlakki, Kari Niskala ja Pertti Alaja. Puolustajat: Reijo Jalava, Jaakko Murtovaara, Ari Ojala, Pentti Kokko (kapteeni) ja Pekka Hotti. Tukimiehet: Kalervo Paananen, Bo Sjostedt, Henry Forssell, Markku Peltoniemi, Nils Laine ja Nils Suomalainen. Hyökkääjät: Erkki Jauhiainen, Raimo Pajo, Timo Rahja, Kai Pahlman, Pekka Talaslahti, Kaj Österberg, Ron Redfern (Wales), Sakari Heistaro, Kai Kaartinen ja Pauli Degert. Valmentaja: Aulis Rytkönen. Walesin vahvistus HJK:ssa 1969 oli Ron Redfern Suomalaisessa jalkapallossa ei oltu 60-luvulla vielä oikein totuttu ulkomaalaisvahvistuksiin. Kun HJK kaudelle 1969 esitteli walesilaisen vahvistuksensa Ron Redfernin, fanit ja lehdistö eivät oikein tienneet miten suhtautua. Osa piti miestä ennen kautta 'ylivoimaisena pideltävänä' muiden SM-sarjajoukkueiden puolustuksille, osa epäili Walesin 'maalikuninkaan' vain tulleen sotkemaan HJK:n pelinmiesten valmiita nuotteja. Varsinaisella pelikaudella Ron Redfern jäi kuitenkin statistin rooliin, tilastoihin jäi vain lohduton saldo kauden esiintymisistä: 2+1/-. Kauden jälkeen mies poistui HJK:sta ja pelasi ainakin kaudella 1975-76 Walesin toisella sarjatasolla Point Of Ayr-seurassa. Kaudet 1976 ja 1977 mies taas vietti Helsingin maisemissa ja pelaili FinnPa:ssa toisella ja kolmannella sarjatasolla (tehden tilastoihinsa yhden maalin). Kaudella 1979 Walesin Ron Redfern putkahti vielä esille Suomessa (36-vuotiaana) - nyt Järvenpään Palloseurassa neljännellä sarjatasolla. Vielä helsinkiläiskirjoittajan havainto kaudelta 1969: Huudetaanko Englannin pelikentillä todella toisille pelaajille sillä tavalla kuin Redfern teki. Tosin aina positiivisessa tarkoituksessa. Epäilen. Eiköhän tuossa huutamisessa ollut pientä oppimestarin otetta. Se saattaa aiheuttaa suomalaispelaajassa turhaa päänvaivaa, jos se jatkuu samanlaisena. Olipa Ron Redfern tuonut kai mukanaan lehtiotsikon Walesista, jota usein kopioitiin: Local Boy Makes Good ~ Redfern hat-trick halts Holyhead. Kai Pahlman harjoittaa keskivartalolihaksiaan armeija-aikanaan punkkansa päädyssä. Kai Pahlman tietysti puhututti banaani- ja saksipotkuineen - kuten aina. Jo otsikko Vanha mieshän se Pahlman jo on kertoi mistä oli kysymys usein. Häviöpeleissä häntä seurattiin - poistuiko mies toisella puoliajalla kertaakaan keskiympyrästä. Kai Pahlman oli syntynyt 8.7.1935, joten kyseisen kauden aikana keskikesällä hän täytti 34 vuotta. Kuitenkin hänellä oli vielä edessään kolme kautta (1970-72) Lahden Reippaassa ylimmällä sarjatasolla. Pahlmanin aloitti uransa HPS:ssa (kaudet 1952-63 - niistä ylimmällä sarjatasolla kahdeksan viimeistä). Vuodelta 1964 hänen tilastoissaan on tyhjä aukko, joka johtui SPL:n hänelle kauden 1963 päätteeksi antamasta vuoden pelikiellosta. Pahlman oli liiton perusteluiden mukaan vahingoittanut lausunnoillaan jalkapallon mainetta. Hänen siirtymisensä HPS-paidasta HJK:n riveihin kauden 1964 tauon aikana tapahtui kuumissa tunnelmissa. Kauden 1965 aikana italialaisseura Mantova tarjosi Pahlmanille ammattilaissopimusta, mutta mies hylkäsi sen rahallisesti riittämättömänä. Musiikkipuolenkin taitajana Pahlman oli saanut katsomoissa lempinimen "Sörkän Sibelius". Kaudet 1965-69 hän pelasi ylimmällä sarjatasolla HJK:ssa. A-maaotteluja Kai Pahlman pelasi kaikkiaan 52. Kauden 1969 ajalta löytyy lehtikommentti: Kirjailijaksi ryhtynyt Pahlman on menettänyt tuntuvasti viimeistelytarkkuuuttaan. Pekka Talaslahti pelasi HJK:ssa kaudet 1965-71. Pekka Talaslahti erottuu noista lehtiotsikoista ~ kahdessa pelissä mies teki yhteensä seitsemän maalia! Kaiken kaikkiaan kaudella 1969 Talaslahti pelasi HJK:ssa 19 ottelua ja teki 17 maalia - huikeat tehot. Talaslahti aloitti uransa Töölön Vesassa 1964 ja siirtyi HJK:n sinivalkoisiin kausiksi 1965-1971. Kaudet 1972-73 menivät HPS:ssa ja uran kuusi viimeisintä vuotta (1974-79) Talaslahti harrasti FinnPa:n kanssa hissiliikettä viidennen ja toisen sarjatason välillä.

LAHTI * 1969: Lahden Reipas ja Upon Pallo fuusioituivat ~ edustusseuran nimenä Lahden Reipas. ____________________________ Nimellä "Lahti-69" pelasivat UPO:n ja LPM:n ne miehet, jotka uuteen fuusio-Reippaaseen eivät mahtuneet. Uusi fuusion lippulaiva Lahden Reipas SM-sarjassa "vasta" viides. Lahtelaista jalkapalloelämää ravisteli marraskuussa 1968 uutispommi: Lahden Reipas ja Upon Pallo olivat yhdistyneet yhdeksi ja mahtavaksi suurseuraksi. Kaupungin liike-elämän tuen toivottiin asettuvan entistä enemmän nyt uuden seuran tueksi ja kahden seuran parhaista pelaajista kootun yhdistelmän uskottiin olevan vuosittain hyvin vahva mestariehdokas ja raivaamaa siten tiensä myös Euroopan kentille. Ensimmäiset säröt fuusioharmoniaan alkoivat tulla esille jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Alunperin oli sovittu, että uusi fuusioseura saa uuden nimen, mutta kun joukkuetta vuoden 1969 tammikuussa alettiin koota, seuran nimeksi olikin jäänyt Lahden Reipas. Puhetta oli ollut nimimuodosta Lahti-69, mutta se ei lopulta käynytkään kaikille Reippaan taustavoimille. Lahtelaisessa palloiluelämässä oli sotien jälkeen kaupunkiin evakoituneen Reippaan ja paikallisen LPM-seuran (myöhemmin Upon Pallo-nimellä) kesken ollut tervettä urheilullista kilpailuhenkeä, mutta osin myös oudoksuttavaa karjalaisantipatiaa lahtelaisten puolelta - ja toisinkin päin. Kun lakkautetusta Upon Pallosta oli parhaat pelaajat siirretty uuteen fuusioituneeseen Lahden Reippaaseen ja heille oli annettu päälle oranssimusta viirupaita, rannalle jääneet entisen Upon Pallon (ja vielä LPM:nkin veteraanit) tunsivat tulleensa osin petetyiksi ja jätetyksi tyhjän päälle. 'Kakkosseuralaisiksi' jääneet pelaajat ja toimitsijat olivat halukkaat jatkamaan omaa toimintaansa, vaikka uudelta fuusioseuralta 'Lahden Reippaalta' ei rahaa kakkosjoukkueelle suostuttu antamaan. Uuden Reippaan valmentajaksi nimitettiin Raimo Valtonen, entinen Upon Pallon valmentaja. Hän otti ryhmäänsä lopulta viisi pelaajaa edelliskauden Upon Pallosta: Raimo Saviomaa, Simo Syrjävaara, Olli Köykkä, Markku Kumpulampi ja Raimo Hukka. Kun Reipas kauden päätteeksi jäi vain viidenneksi, oltiin rahapiireissä luonnollisesti pettyneitä. Syy Reippaan heikkoon menestykseen oli, ettei henki joukkueessa ollut hyvä, kertoi Raimo Valtonen myöhemmin kaudesta 1969. Pelaajat kyllä tulivat toimeen keskenään, mutta minulle jäi käsitys, etteivät Reippaan johtomiehet koskaan hyväksyneet meitä upolaisia. Leima pysyi otsassa koko kauden, tilitti puolestaan Simo Syrjävaara tuntojaan myöhemmin. Uuden fuusioseura Lahden Reippaan taakse jäi LPM/Upo-veteraaneja tyhjän päälle: Perustettiin uusi seura "Lahti-69" - säilyi SM-sarjassa 10. sijallaan. Uusi Lahti-69 jatkoi siis suoraan LPM:n ja Upon Pallon viitoittamaa tietä. Kaikki uuteen fuusioseuraan halutut pelaajat eivät Upon Pallosta kuitenkaan halunneet vetää Reippaan viirupaitaa päälleen - kokeneet Rauno Kestilä, Timo Mäkinen, Pertti Tiitta ja Pekka Sippo jäivät uuteen seuraan, jonka vannoutuneimmat LPM- ja Upo-miehet halusivat perustaa Upon Pallon raunioille vain pari kuukautta ennen uuden sarjakauden alkamista. Eero Nopsasesta tehtiin valmentaja. Jääkiekko jätettiin heti suosiolla pois ohjelmasta. Arvi Tammivuori oli ilmoittanut, ettei urheiluun panostaminen enää viehättänyt Upon tehtaanjohtoa. Asko-Upon johdossa oltiin tuskaannuttu yhä kasvaviin menoihin - varsinkin Seppo Liitsolan valmentaman Upon Pallon mestaruussarjaan nousseen jääkiekkojoukkueen rahamenot saivat tehtaan sikarisohvalaiset yskimään ankarasti. Tammivuori oli aikoinaan luonut LPM:sta rahakkaan Upon Pallon SM-sarjan kärkipäähän, mutta nyt häneltä ei riittänyt enää mielenkiintoa ennen sarjakautta perustetulle Lahti-69-seuralle. Hänen kerrotaan olleen yllättäen yksi merkittävimmistä vaikuttajista yleensäkin, että fuusioneuvottelut loppuvaiheessa loksahtivatkin tuntuvasti juuri Lahden Reippaan suuntaan. Sen verran Tammivuoressa virtasi vielä Upon Pallon henki, että hän antoi Lahti-69:n käyttöön ilmaiseksi kaikki Upon Pallon varusteet - sarjapaikkaa myöten. Äkikseltään koottu Lahti-69-seura selvisi SM-kaudestaan nipin napin kuivilla - kymmenes sija säilytti sarjapaikan. Heidän onnensa oli, että kesällä 1969 SM-sarjan heittopussit KTP ja Ässät olivat ajautuneet todellisiksi pisteautomaateiksi - edellinen Arto Tolsan lähdön vuoksi ja jälkimmäinen uskomattoman loukkaantumissuman seurauksena. Lahti69-seuraa alettiin hetimiten lahtelaisen jalkapalloväen keskuudessa kutsua Kuusysiksi, mikä nimimuoto seuralle sittemmin virallistettiinkin. Lahti-69 aloitti SM-kautensa ilman mainittavaa rahoitusta, mutta myös ilman velkoja. Seuran taustalle alkoi vähitellen nousta uusi taloudellinen tukija - Laihialta Lahteen muuttanut linja-autofirman (Lahden Linjat Oy) johtaja Martti Rinta oli aluksi toiminut vain LPM:n ja Upon Pallon pelimatkojen liikennöitsijänä, mutta vähitellen hän oli alkanut sijoittaa omasta pussistaan rahaa enenevässä määrin myös seuran välttämättömiin menoihin, kun kassa muuten kumisi tyhjyyttään. Paperilla Reipas ja Lahti-69 olivat fuusiota seuranneen kesän samaa organisaatiota. Tammivuori toimi molempien seurojen puheenjohtajana ja seuroilla oli yhteinen nappulaliiga. Henkisesti molemmat miellettiin kuitenkin alusta alkaen eri seuroiksi, joiden välillä eli vanha Upon ja Reippaan kilpailuhenki, olkoonkin että toinen osapuoli oli raadeltu henkihieveriin.

MIKKELI * 1969: MP neljättä peräkkäistä kautta Mestaruussarjassa - viides sija: (5/12): Mikkelin Palloilijat (MP) * puheenjohtaja (1969): Reino Lemmetty, valmentaja: Raimo Marttinen, pelipaita: sininen - housut: valkoiset. Kauden 1969 alussa joukkueesta lähtivät Martti Kuusela (HIFK) ja 'askotti' algerialainen Hadj Benyamina - tilalle tulivat Jorma Thusberg (HIFK) ja Upon Pallosta kovan luokan maalintekijä Pentti Toivola. Pentti Toivola (s.1945) tuli Mikkelin Palloilijoihin kaudeksi 1969 pelattuaan sitä ennen kaudet 1962-1966 SePS:n suomisarjajoukkueessa ja kaudet 1967-68 pääsarjassa Lahdessa (Upon Pallo). Hän siirtyi Mikkelistä takaisin Seinäjoelle kaudeksi 1973 ja edusti urallaan vielä neljää seuraa: SePS, Sisu, KaIK ja Sepsi-78. Pentti Toivola ehti urallaan voittaa pääsarjatasolla yhtenä harvoista maalikuninkuuden sekä jalkapallon että jääpallon pääsarjatasolla. Pentti Toivola pelasi kesän 1969 aikana myös A-maajoukkueessa, missä myös Matti Vanhanen oli vaihtomiehenä. Vilho Rajantie oli nuorten maajoukkueen vakiotoppari koko kesän ja Reijo Haapiainen pelasi poikien maajoukkueessa (hän ei seuran edustustasolle sittemmin kuitenkaan yltänyt). Vilho Rajantie (s.1948) pelasi MP:n edsutusjoukkueen paidassa kaudet 1968-1977. Kaudella 1980 hän pelaili vielä SavU:n viidennen sarjatason joukkueessa. A-maaotteluja kertyi uralle 20 ja nuorten maaotteluja kuusi.

TAMPERE * 1969: Ilves-Kissat nousijana SM-sarjassa - kuudennella sijalla: Kauden 1969 leikekirjastani I-Kissojen osuutta (Joutsi). Alarivissä vasemmalta Pekka Patrikainen, Simo Piiparinen ja Pertti Peltonen. Omista vanhoista muistiinpanoistani löytyy merkintöjä, että näin kaudella 1969 I-Kissojen SM-peleistä ainakin seuraavat: (4.5.1969) I-Kissat-Reipas 5-1, (1.6.1969) I-Kissat-Ässät 6-0, I-Kissat-KuPS 1-2, I-Kissat-HJK 1-0 ja Ässät-I-Kissat 1-9. Lisäksi tulin olleeksi paikalla cup-ottelussa Raumalla: RaPa-I-Kissat 1-5. Laitahyökkääjä Semi Nuoranen (s. 1941) oli yksi noiden vuosien suosikkipelaajistani. Urallaan Semi Nuoranen pelasi 31 A-maaottelua. Hän aloitti uransa Lahden Reippaassa, missä pelasi pitkänhuiskeana ja poikkeuksellisen teknisenä taiturina laitahyökkääjää aluksi kaudet 1960-66 piipahtaen kaudella 1965-66 Skotlannissakin pelaamassa Patrick Thistle-seurassa. Kaudeksi 1967 Nuoranen siirtyi Ilves-Kissoihin, missä pelasi seuraavat viisi kautta. Vuonna 1972 Nuoranen jatkoi vielä Lahden Reippaassa kaksi kautta, kunnes alkoi jäähdyttelyvuodet. Vuonna 1976 hän pelaili vielä viidennellä sarjatasolla Kissalan Pojissa. Matti Mäkelä (s.1939) pelasi urallaan 32 A-maaottelua. Ilves-Kissoissa aluksi vuodet 1957-60, sitten 1961-65 TaPa, 1966-67 Upon Pallo (Lahti) ja 1968-72 taas Ilves-Kissoissa. Sitten Mäkelä seikkailikin vuosi per seura Tampereella uransa viimeiset vuodet: 1973 TaPa, 1974 I-Kissat, 1975 Ilves ja 1976 TPV. Aarno Rinne (s.1941) pelasi urallaan 8 A-maaottelua. Hän edusti koko uransa 1958-1973 Ilves-Kissoja. Ilves-Kissat hävisi 8.6.1969 Valkeakoskella Hakalle niukasti 0-1. Se oli Ilves-Kissojen johtokunnalle liikaa ja valmentaja Yrjö Asikainen sai riitaisissa tunnelmissa tylysti potkut, vaikka sarjataulukossa Ilves-Kissat oli vielä nousijalle kunniakkaalla 9. sijalla.Aamulehti uutisoi näkyvästi valmentajan erottamisesta ja Kalevi Nupposta ja Arto Lehtiötä spekuloitiin seuraavina valmentajakandidaatteina - kuten sitten myös tapahtuikin. Kauden 1969 aikana TPV, TaPa ja Ilves-Kissat perustivat Tampereen Jalkapallo Allianssi-nimisen yhdistyksen. Vuonna 1969 perustetun yhdistyksen (Allianssi) tarkoitus oli viedä tamperelaista jalkapalloilua eteenpäin yhteisvoimin. Lyhytikäiseksi jääneen Allianssin huomattavin saavutus oli 6.7.1969 Ratinassa pelattu ottelu kuuluisaa neuvostoliittolaista Kiovan Dynamoa vastaan. Moninkertainen Neuvostoliiton mestraijoukkue voitti Tampereen Allianssin puhtaasti 6-0. Tampereen Allianssi pelasi vuonna 1969 myös ruotsalaista Sikstuna IFK-seuraa vastaan ja voitti 2-1. TPV:n pelaajista Allianssissa olivat mukana Ahti Helen, Kalevi Salonen, Kalevi Toivonen, Jorma Latosaari, Tapio Nummela, Jorma Mäkinen, Timo Vuokivi, Pekka Kuusisto ja Tampio Nummela (tietolähde: TPV - mestarien kasvattaja 1930-2000, Olli Helen).

VALKEAKOSKI * 1969: Haka SM-sarjassa - sijoitus: 7/12. Kauden 1969 leikekirjastani Hakan osuutta (Joutsi). Kuvissa maalivahti Martti Halme ja Kari Kumpulampi. Kauden 1969 leikekirjastani Hakan osuutta (Joutsi). Kuvissa Esko Malm ja Asko Mäkilä. Kauden 1969 leikekirjastani Hakan osuutta (Joutsi). Kuvissa Veijo Valtonen, Mauri Paavilainen ja Juhani Peltonen.

TURKU * 1969: TPS Mestaruussarjassa kahdeksannella sijalla:

KOTKA * 1969: KTP putosi Ässien kanssa SM-sarjasta - sijoitus: 11/12. Näissä kuvissa esittäytyy KTP:n kauden 1969 mestaruussarjakaudelta 14 pelaajaa. Kausi johti kuitenkin selkeään putoamiseen kuudella pisteellä, taakse jäi silti myös vain kuusi pistettä kesän aikana kasaan saanut Porin Ässät. Putoamisviivan yläpuolelle 10. sijalle jääneeseen Kuusysiin jäi eroa selkeät yhdeksän pistettä. Mestaruuden voitti kaudella 1969 KPV Kokkolasta. Satakunnan Kansa antoi ennen kauden 1969 alkua seuraavanlaisen KTP:n kokoonpanon: Maalivahdit: Jorma Palola ja Mika Arola. Puolustajat: Matti Laiho, Einari Arpula, Juhani Korpi ja Matti Raitio. Tukimiehet: Raimo Nieminen, Risto Haltsonen, Juhani Haavisto, Harri Vihersalo, Pekka Heikkilä ja Seppo Paananen. Hyökkääjät: Arto Tolsa, Martti Ruuth, Jorma Holopainen, Juhani Franssila, Juha Kinnaslampi ja Markku Eronen. Maalivahti Kylliäinen muutti Valkeakosken Hakaan Martti Halmeen kakkosmolariksi, puolustaja Keijo Kinnunen palasi MyPa:an ja Juha Kinnaslampi palasi Peli-Karhuihin oltuaan vielä keväällä KTP:n ringissä. Polvensa kanssa tuskaillut Puranen lopetti. Arto Tolsan siirtymisestä ammattilaiseksi Euroopan kentille minä hetkenä tahansa oltiin yleisesti varmoja Nuoria pelaajia oli pakko nostaa edustusjoukkueen mukaan harjoittelemaan. sillä ostomiehiin ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia (jos halujakaan). Pertti Vanhanen vetäytyi valmennuksesta, tilalle tuli Into Koskimaa. Vaikeuksien kasvaessa Vanhanen suostui kauden aikana palaamaan Koskimaan avuksi. Pekka Heikkilä loukkasi polvensa työpaikallaan - hän oli viemärikaivannossa asentamassa putkistoa, kun sortunut reunama vioitti polven. Polvi leikattiin 16.5.1969 ja toipumisloman pituudesta ei uskallettu esittää arvioita. KTP hävisi kaikki neljä ensimmäistä peliään - ensimmäinen piste tuli vasta kotiottelusta Hakaa vastaan (1-1). KTP:n seuraksi - samanlaisen loukkaantumissuman uhrina - jäi sarjataulukon pohjalle muhimaan Porin Ässät. 18.6.1969 tämän kirjoittaja oli ensi kertaa Kotkassa katsomassa jalkapallo-ottelua ja kyseessä oli - Porista kun olin - jumbofinaali KTP-Ässät. KTP voitti 5-2 (4-2). Yleisöä oli 1356. Tolsa teki kaksi maalia. Nieminen, Eronen ja Ruuth tekivät KTP:n loput. Ässien maalit teki ensimmäistä kauttaan edustusjoukkueessa pelannut Tapio Furuholm (nykyisen FC Interin Timo Furuholmin isä). Porilainen Satakunnan Kansa kirjoitti seuraavana aamuna: Jossittelu siitä, kumpi on heikompi joukkue - KTP vai Ässät - loppui eilen illalla ainakin joksikin aikaa, kun kotkalaisjoukkue pyöritteli selvän ja oikeutetun voiton kankean puolustuspelin pelanneesta porilaisjoukkueesta. Lopputulos 5-2 ei edes tee oikeutta kotijoukkueelle, siksi paljon parempia kotkalaiset olivat tällä kertaa. Omiin muistoihini tästä nimenomaisesta ottelusta KTP-Ässät liittyy kenttäkuulutus pelin aikana - Jorma Kinnunen oli heittänyt jossakin maailmalla keihäänheiton uuden maailmanennäksen numeroin 92,70 m. Tässä lehtijuttujen koostessa KTP-aiheista asiaa pelikaudelta 1969. Kiistelty hahmo, Arto Tolsa, siirtyi kesken kauden (heinäkuussa) 1969 ammattilaiseksi Belgiaan Beerschotiin. Arto Tolsa kuului kaudella 1969 maajoukkueemme kalustoon, vaikka lehdistö hänen automaattista valintaansa silloin tällöin mollasikin. Tolsan lähdettyä KTP jäi täysin tuuliajolle ja putosi armotta. Tolsan lähdettyä KTP sai 11 ottelusta yhden vaivaisen pisteen. Seuraavanlaiset otsikot saattelivat KTP:n joukkuetta kohti syksyn putoamista: Arto Tolsan hyvästit: Kaksi täysosumaa, KuPS ei halunnut löylyttää KTP:tä, RoPS pudotti nyt Kotkan, Kissat pyöritti Kotkaa, Hakakin teki viisi maalia, KTP luopunut, Hans Martin teki 5 maalia KTP:n verkkoon, Heikkilän paluukaan ei pelastanut KTP:tä, KPV leikitteli Kotkassa, 4-0, KTP:n tahti jo huolestuttava, Kaksi heikkoa kohtasi, KTP vaisuakin vaisumpi, Kehnoa Kotkassa, Kotka hellittää jo? HJK teki helposti 5-1, Kotkan asema synkkenee yhä, Yllätys Kotkassa - KTP:lle piste Kuopion Elolta ja Kotkalla tappiollinen päätösottelu Mikkelissä. Sarjan päätteeksi KTP ja Ässät olivat molemmat kuudella pisteellään kaverillisesti yhdeksän pisteen päässä säilymisviivasta - KTP:lla kaksi voittoa koko kaudella, Ässillä yksi ainoa. Varsinaisen jumbofinaalin voitti Porissa Ässät 3-2. Tämän kirjoitajakin on ollut paikalla, mutta mitään kerrottavaa ei ole ko. pelistä mieleen jäänyt. Katsojamäärä oli järkyttävän pieni 121. Pitkän linjan kotkalaisfanit katsoivat toivorikkaina KTP:n A-junioreiden suuntaan, josko sieltä olisi pelastus ollut tulossa seuraaville vuosille: Pentti Tähtisen valmentamat KTP-nuoret: Pekka Javanainen, Raimo Nieminen, Jorma Heinonen, Pertti Vainikka, Risto Sommarberg (Aimon poika), Erkki ja Pauli Roslakka, Seppo Korjus, Heikki Immonen, Erkki Pöyry, Ari Tissari, Markku Mättö, Kauko Saarela, Mikko Hytönen ja Ismo Kotilainen. Kuva kirjasta Piipun juurelta Euroopan huipulle - Arto Tolsan tarina (1983). KTP-juttuja leikekirjassa 1969 (Joutsi).

Pori * 1969: Porin Ässät putosi SM-sarjasta 1969 heikon kauden jälkeen ~ viimeinen sija. Ässät joutui säälimättömään loukkaantumisten kiroukseen, josta ei pelastusta ollut. Leikekirja 1969 * Joutsi. Toinen mestaruussarjakausi 1969 muodostui Ässille ja yleensäkin porilaiselle jalkapalloilulle katastrofiksi. Loukkaantumissuma söi Ässien muutenkin kapean materiaalin - jopa yli 40-vuotias valmentaja Toivo Johansson joutui Helsingissä HJK-pelissä kentälle pelaajien loputtua tyystin. Tuloksena murskaava 10-1 tappio. Ässät ja KTP putosivat - molemmilla vaivaiset kuusi pistettä. Kuvassa kesän 1969 otsikoita. Pelaajat kuvissa Veikko Jokinen (vas) ja Ilpo Lindberg (oik). Jokisen ura loppui kokonaan tuon kauden loukkaantumiseen, Lindberg jatkoi kesään 1976 asti Kymenlaaksossa (Jäntevä ja PaPe). Leikekirja 1969 * Joutsi. Jalkapallokirja 1969 kertoo Ässien pelaajasiirroista kaudelle 1969: Uudet pelaajat: Kimmo Nokikuru (Karhut), Reijo Mustonen (Karhut), Jarmo Manninen (Karhut), Pentti Kilkku (Karhut), Uolevi Erlin (Karhut), Matti Harju (Ruosniemen Visa), Markku Silver (Ruosniemen Visa), Antti Raesola (Niittymaan Urheilijat) ja Lasse Honkanen (PPT). Pois seurasta olivat siirtyneet: Erkki ja Pertti Lehtonen (PTU), Timo Mäkelä (PPT), Ari Oras (PPT) ja Gösta Eklund. Lisäksi Markku Peltola siirtyi kaudelle 1969 PoPS-paitaan kolmannelle sarjatasolle. Porin Ässien kokoonpano kauden 1969 alussa (ennen loukkaantumissuman alkua): Maalivahdit: Esa Vironen ja Seppo Sairanen. Puolustajat: Kalevi Tuli, Ismo Mäenpää, Markku Saarela, Kimmo Nokikuru ja Pentti Kilkku. Tukimiehet: Veikko Jokinen, Pertti Kekki, Esa Furuholm, Raimo Tuli ja Heikki Saine. Hyökkääjät: Olli Salminen, Jarmo Manninen, Matti Unho (kapteeni) ja Ilpo Lindberg. Ässien loukkaantuneitten pelaajien tilalle ei löydetty vielä omista junioreista tarpeeksi 'kypsiä' korvaajia, vaikka A-junioreissa muhikin 'tulevaisuuden pelaajia'. Ässien A-juniorit voittivat v.1970 Suomen mestaruuden, mutta kesällä 1969 heistä ei vielä ollut mestaruussarjaan edustusjoukkuetta pelastamaan. Jos 'kutsu' olisikin tullut heille vuoden tai varsinkin kahden päästä, tilanne olisi ollut jo aivan toinen. Nyt kävi kuitenkin köpelösti. Kun lahjakas nuorten pelaaja-aines olisi pari vuotta myöhemmin ollut valmis astumaan ylimmälle sarjatasolle, olikin Ässät pudonnut jo rymisten alempiin kerroksiin. Parhaassa iässä olleet nuorukaiset jäivätkin täysin ilman kunnollisia jatkomahdollisuuksia ainakin omassa kaupungissa. Valmentajana toimi edelliskauden tapaan Toivo Johansson, joka joutui loukkaantumissuman pyörteissä itsekin vielä Helsingissä SM-sarjan HJK-ottelussa kentälle 40-vuotiaana! Ässät hävisi Olympiastadionilla 1-10. Valmentaja Johanssonilla oli keinot vähissä kauden aikana muutenkin - vain yksi voitto siunaantui joukkueelle. Muistan, miten tämän kirjoittajalle alkoi kesän puolivälin paikkeilla väistämätön totuus tulevasta tuhosta selvitä. Ässille oli arpa heittänyt cup-vastustajan Maakuntasarjasta - vieraspeli Lapualla Virkiää vastaan sopi omiin matkustusohjelmiin ja tarkoitus oli saada nähdä sille kesälle harvinaista nähtävää eli Ässien voitto. Koko Ässien tilanteen uinuva katastrofaalisuus paljastui tuossa pelissä. Ässät ajoi pakon sanelemana sisään junioreitaan - ja 40-vuotias valmentaja Toivo Johansson kirmasi pelaajana mukana kentälle. Virkiä voitti 8-2 (2-1)! Harvoin olen jalkapallo-ottelusta kesken pois lähtenyt, mutta silloin piti sekin temppu tehdä. Vain masokisti olisi sellaista nöyryytystä pystynyt loppuun asti katselemaan. Tuon kokemuksen jälkeen en Ässiltä enää mitään odottanut - edessä oli vain yksi tie alaspäin mustaan aukkoon. 29.6.1969 Ässät kohtasi Porissa SM-sarjan 10. kierroksella Hakan. Peli oli 58. peliminuutin jälkeen 0-5 Hakalle. Jotain porilaisissa jalkapallojännäreissä tapahtui: Satakunnan Kansan urheilutoimittaja 'Lare' kirjoitti seuraavan aamun lehdessä: Eilinen peli oli yksi porilaisten heikoimpia kautta aikojen. Iäkäs mieshenkilö poistui jo ennen puoliaikaa katsomosta. Askeleet suuntautuivat kohti porttia ja ulos urheilupyhätöstä. Hän katsoi kerran taakseen, painoi päänsä kumaraan ja kiirehti pois. Tämän menneitten vuosien ansiokkaan jalkapalloilijan poistuminen katsomosta ei sinänsä olisi ollut mikään merkkitapaus, ellei se olisi tapahtunut liikuttuneessa mielentilassa. Hän ei peitellyt kyyneleitten kastelemia silmiä, hän ei yrittänytkään pyyhkiä niitä pois. Ne olivat surun kyyneleitä porilaisen jalkapalloilun puolesta. Kuinka selvästi tämän paljon nähneen vanhuksen liikuttuminen paljastikin kotijoukkueen Ässien peliesityksen. Ilmeistä oli, ettei hän halunnut olla todistamassa Ässien vieläkin tuntuvampaa romahdusta. Hänelle riitti se, mitä hän oli 30 minuutin aikana nähnyt. Ja se ei totta vie ilahduttanut. Erehdyn tuskin suurestikaan todetessani eilisestä katselijoista lähes 99 prosentin menettäneen toivonsa nähdä mestaruussarjatason jalkapalloilua ensi vuonna Porissa. Leikekirja 1969 * Joutsi. Pelaajien loukkaantumisongelmien alkuvaiheessa puolustukseen etsittiin jääkiekkoilijoiden leiristä Kaj Matalamäki apuun. Hän oli jo Tampereen aikoinaan pelannut jalkapalloa TaPa:ssa (1962-65) ja Poriin muutettuaan hän palloili Karhuissa vuodet 1966-67. Loukkaantumissuman myötä korvaajia etsittiin omista nuorten joukkueista. Loppukaudesta olivat enemmän tai vähemmän mukana edustusjoukkueen epätoivoisessa 'kuolinkamppailussa' ainakin seuraavat, SM-sarjan kyytiin vielä liian kokemattomat nuorukaiset: Tapio Furuholm, Reijo Kostiainen, Jukka Sulamäki, Jorma Mäntylä, Juha Granath ja Esa Dahl. Muitakin ehkä oli. Kaudella 1969 Ässät teki SM-sarjassa 22 ottelussa 19 maalia: Jarmo Manninen 6, Tapio Furuholm 5, Raimo Tuli 3, Esa Furuholm 2, Matti Unho 2 ja Kai Matalamäki 1. Nuoren Tapio Furuholmin tekemät viisi maalia oli erityismaininnan arvoinen, sillä tulihan nuorukainen SM-kuvioihin mukaan vasta kesken kautta. Vasemmalla kuva kauden 1969 SM-sarjaottelusta Elo-Ässät (4.5.1969). Peli oli toisella kierroksella - Elo voitti 5-0. Tuolloin sen selitti itselleen vielä työtapaturmana - vaikka patoon olikin tullut jo heti vakava murtuma. Elolla oli punainen pelipaita, Ässät joutui pelaamaan kakkosasussaan - vihreä paita, jossa punainen numero. Oikealla Matti Unho. Leikekirja 1969 * Joutsi.