YLIVIESKA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 25.11.2017)

A) Ylivieskan tietoja:

Ylivieska on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosassa Keski-ja Pohjois-Pohjanmaan rajalla. Ylivieska on rautateiden risteyskohtaan, Kalajoen rantamaille kasvanut kaupunki. Kaupungissa asuu 15 216 ihmistä ja sen pinta-ala on 573,19 km². Ylivieskan naapurikunnat ovat Alavieska, Haapavesi, Kalajoki, Nivala, Oulainen, Merijärvi ja Sievi. Ylivieska on Oulun Eteläinen -nimisen alueen keskuskaupunki ja alueen maakuntakeskus Oulun ollessa Oulun Eteläisen alueen ja koko Pohjois-Suomen valtakunnanosakeskus.
Peltoalaa lisättiin 1800-luvulla voimakkaasti, mutta pelkkä maanviljelys ei kyennyt elättämään tasaisesti kasvavaa väestönmäärää. Vaikean tilanteen laukaisi rautatie. Kunnan elinkeinoelämä alkoi kehittyä, kun se sai oman rautatien 1886. Tuolloin nimittäin rannikkoa pitkin kulkevaksi suunniteltu Pohjanmaan rata rakennettiinkin Kokkola–Oulu-välillä sisämaahan ja vedettiin Ylivieskan läpi. Sanotaan tunnetun ylivieskalaisen kirjailijan ja valtiopäivämiehen Pietari Päivärinnan vaikuttaneen 1882 valtiopäivillä ratkaisevasti radan varhaiseen rakentamiseen ja ainakin sen linjaukseen, ja näin myös vaikuttaneen suuresti koko Ylivieskan tulevaan kehitykseen.
Myöhemmin tehtiin myös yhdysrata Iisalmeen, tämä Iisalmi–Ylivieska-rata valmistui 1925. Ylivieskasta tuli rautateiden tärkeä risteysasema, joka nopeasti alkoi kehittyä Kalajokilaakson talous- ja kulttuurielämän keskukseksi. Parantuneet liikenneyhteydet vetivät puoleensa myös teollisuutta. Jo 1930-luvun alussa esitettiin ajatus Ylivieskan kirkonkylän muuttamisesta kauppalaksi. Kauppala Ylivieskasta tuli kuitenkin vasta 1965, mutta jo kuuden vuoden päästä 1971 se sai kaupunginoikeudet. Tähän nopeaan kehitykseen oli syynä kaupunkikeskuksen puuttuminen silloisen Oulun läänin eteläosasta.

Luonnonmaisemiltaan Ylivieska on tyypillistä Pohjanmaata: tasaista ja loivakaartoista lakeutta, jonka halki kaakosta luoteeseen virtaa kunnan päävesistö Kalajoki. Kalajoen kahden puolen levittäytyvät tasaiset viljelymaat.
Ylivieskan päävesistö on Kalajoki, jonka vesimäärä vaihtelee muiden Pohjanmaan jokien tavoin paljon. Keväällä, kun lumet sulavat maan vielä ollessa jäässä, uhkaavat tulvavedet kohota jokea reunustaville pelloille. Tulvahaitat ovat kuitenkin vähentyneet vesistöjärjestelyiden ansiosta huomattavasti. Kuivien kesähelteiden aikana Kalajoen vesimäärä vähenee niin pieneksi, että joen pohjakivikot tulevat näkyviin. Kalajoessa on muutamia pieniä koskia, joista Ylivieskan alueella merkittävimmät ovat Hannunkoski ja Juurikoski. Kalajokeen yhtyy Ylivieskan alueella vain vähäisiä sivujokia. Pohjoisesta siihen laskevat Mertuanoja ja Pylväsjoki ja etelässä Ojankylänoja ja Olmalan- eli Katajaoja. Muutamista pienistä järvistä huomattavin on Iso-Kähtävä lounaiskulmassa. Se laskee Kähtävänojaa pitkin vasta Alavieskan puolella Kalajokeen. Ylivieskan pohjoisosan järvistä on suurin Iso-Viitanen.
Metsät peittävät noin puolet Ylivieskan pinta-alasta, mutta suurin osa metsämaista on veden vaivaamaa. Soita on pääasiassa etelä ja pohjoisen vedenjakaja-alueilla. Vallitsevina suotyyppeinä ovat nevat ja rämeet. Suurimpia soita ovat muun muassa Vasamanneva ja Konttaneva.

Ylivieskan lentokenttä on nykyisin valvomaton lentopaikka, mutta aiemmin sinne on ollut säännöllistä reittiliikennettä. Paikkakunnan lähimmät lentoasemat sijaitsevat Kruunupyyssä noin 95 kilometrin päässä ja Oulussa noin 125 kilometrin etäisyydellä. Ylivieskan oma lentokenttä on yleis- ja harrasteilmailun käytössä.

Nähtävyydet: Savisilta – Suomen toiseksi vanhin betonisilta ylittää Kalajoen Ylivieskan keskustassa, Puuhkalan kotiseutumuseo, Jumbo - vanha entisöity höyryveturi, Eliaksen kotimuseo - Ylivieskan historiaa + vanhaa esineistöä ja kulkuneuvoja, Suomen ainoa körttimuseo, Helaalan mylly (rakennussuojelulailla suojeltu mylly aivan keskustassa), Huhmarkallio (Huhmari), Patsaat: ”Kyösti Kallio” (Risto Saalasti 1971), ”Elämän vesi” (Antonio da Cudan 1985), ”Lakeuden liekki” (Väinö Lätti 1972),, ”Feriatis” – rautatien rakentamisen 100-vuotisjuhlamuistomerkki (Antonio da Cudan 1986) ja ”Kivimiehet” (Lauri Kivi ja Seppo Pälli 1985). Kaupunginosat ja kylät: Alpuminkangas, Hakalahti, Hannunpuhto, Huhtapuhto, Hollihaka, Isokoski, Kaisaniemi, Kangas, Katajaperä, Kantokylä, Keskusta, Kivioja, Koivukallio, Koskipuhto, Kuovila, Järviperä, Lundinkangas, Löytynperä, Niemelänkylä, Niemenranta, Ojakylä, Perkkiönperä, Puuhkala, Pylväs, Pyykangas, Pyörreperä, Raudaskylä, Salmiperä, Savela, Sorvisto (Ylivieska), Säily, Teikkoperä, Toivonpuisto, Tuomela, Visuri ja Vähäkangas.

Tunnettuja Ylivieskassa syntyneitä: Kyösti Kallio, Suomen tasavallan neljäs presidentti * Hannu Kivioja, näyttelijä * Minttu Mustakallio, näyttelijä * Pietari Päivärinta, kirjailija, valtiopäivämies * Hannu Taanila, toimittaja.

Ylivieskan näkymiä:

B) Tämä postikorttikuva on ilmeisesti Karhumäen veljesten ottama ilmakuva 1930-luvun alkupuolen Ylivieskasta. Taustalla erottuvat joen ylittävät vierekkäiset rautatie- ja maantiesillat, kirkko etualallla.

(Wikipedia, 2011): Ylivieska on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosassa. Ylivieska on rautateiden risteyskohtaan, Kalajoen rantamaille kasvanut kaupunki. Kaupungissa asuu 14 121 ihmistä ja sen pinta-ala on 573,12 km2, josta 4,56 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 24,84 asukasta/km2. Ylivieskan naapurikunnat ovat Alavieska, Haapavesi, Kalajoki, Nivala, Oulainen ja Sievi.
Aiemmin, kun maakunnat eivät olleet valtion virallisia hallintotasoja, laskettiin Keski-Pohjanmaan maakuntaan usein myös Kalajokilaakson muodostama Pohjois-Pohjanmaan maakunnan lounaisosa. Ylivieska oli tällöin Keski-Pohjanmaan tärkeimpiä keskuksia. Ylivieskassa toimii viisi kertaa viikossa ilmestyvä sanomalehti Kalajokilaakso sekä kerran viikossa ilmestyvä ilmaisjakelulehti Vieskalainen.
Ylivieskan vaakuna on Ahti Hammarin suunnittelema. Siinä on kuvattuna sininen, apilapäinen haaruristi. Hopeaväri esittää vettä.

Ylivieskan kirkko paloi kivijalkaan tuhopoltossa 26.3.2016:

Nimimerkki "Hotarju" kuvasi Ylivieskan kirkon sankarihaudat kesällä 2015 (lisenssi, OK ~ CC-BY-SA-4.0). Kirkko poltettiin kivijalkaan pääsiäisviikonloppuna 26.3.2016.

Ylivieskan kirkko vanhassa kuvassa - ei tarkempia tietoja.

Ylivieskan ensimmäinen kirkko valmistui v. 1653. Kirkko sijaitsi suunnilleen nykyisen kirkon paikalla. Kirkko oli niin sanottu pitkä kirkko, jolla oli pituutta n. 18 metriä ja leveyttä 10,80 metriä. Kirkkoon kuului tyylin mukaisesti korkea torni. Kirkko oli nykyiseen kirkkoon verrattuna pieni mutta sai silti palvella Herran huoneena noin 133 vuotta. Kirkon kellotapulissa oli kaksi kelloa, joista isompi painoi n. 340 kg ja oli valettu v. 1725 sekä pienempi 140 kg painoinen kello, joka oli valettu myöhemmin eli v. 1751.
Vanhan jo pahasti rappeutuneen kirkon tilalle rakennettiin toinen eli nykyinen Ylivieskan seurakunnan kirkko vuonna 1786. Kirkon piirustukset laati Pekka Raudaskoski ja ne hyväksyttiin Ruotsin intendenttikonttorissa 6.7.1784. Kirkosta tuli tyypillinen pohjalainen suoranurkkainen ristikirkko. Kirkon seiniä koristivat Raamatun tapahtumia ja eri henkilöhahmoja kuvanneet maalaukset. Niistä ehkä huomattavin oli ruotsalaisen taiteilijan Thomas Kiempen 1780 luvulla maalaama kolmiosainen alttaritaulu, joka oli peittynyt myöhempien korjaustöiden aikana alttarirakennelman ja vuorilaudoituksen alle ja paljastui vasta v. 1957 tehtyjen korjaustöiden yhteydessä. Taulun alin osa kuvasi Herran Pyhää Ehtoollista, keskimmäinen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja ylin osa ylösnousemista. Ehtoollista kuvaava alttaritaulun alin osa on valokuvattu ja kuva on kehyksineen sijoitettu kirkon pohjoissiiven oven yläpuolelle, jossa se on kirkossa kävijöiden nähtävillä. Muut maalaukset olivat peittyneen seinien valkaisujen yhteydessä ja luultavasti osittain vioittuneet myös vesivahinkojen takia.
Nykyinen kirkko korjattiin aika perusteellisesti vuonna 1892, jolloin kirkon ulkoasu uudistui ja sai uutta ilmettä muun muassa länsisiiven päähän rakennetusta kellotapulista. Korjaustöitä koskevat kysymykset käsiteltiin usein kirkonkokouksissa, jolloin niistä voitiin päättää yhteisesti. Mm. kattopaanujen kyllästäminen oli asia, joka päätettiin ja käsiteltiin kirkonkokouksessa. Päätökseksi tuli, että paanujen kyllästäminen suoritetaan vain toiselta puolelta. Paanukatto jouduttiinkin sitten uusimaan peltikatolla jo vuonna 1927. Kirkon sisärakenteet saivat yleistä tunnustusta erityisesti niiden laadukkaasta työstä. Kirkon alttaritaulun hankinnasta oli syntynyt myös jonkin verran erimielisyyksiä. Kirkon kokous oli päättänyt myöntää kirkon kassasta 70 markkaa mainittuun tarkoitukseen. Joiltakin tahoilta todettiin, ettei tällä summalla tarvitse odottaa alttaritaulusta mitään taideteosta. Taulun maalasi taiteilija Sigurd Wetterhoff-Asp ilmeisesti kirkkoherra Montinin päättämänä. Taulu kuvaa Vapahtajaa ristillä. Korjaustöiden yhteydessä poistettiin myös vaivaisukko tapulin oven pielestä. Sen ei huonokuntoisena katsottu enää sopivan kirkon uudistuneeseen ilmeeseen (Ylivieskan srk - ennen kirkon tuhopolttoa maaliskuussa 2016).

Ylivieskan kirkko oli Oulun hiippakuntaan kuuluvan Ylivieskan seurakunnan kirkko, joka oli valmistunut vuonna 1786. Kirkko tuhoutui täysin tulipalossa 26. maaliskuuta 2016 illalla. Kalajoen rannalla sijainneen kirkon ympärillä on vanha hautausmaa. Kirkon sankarihautausmaan muistomerkki on kuvanveistäjä Johannes Haapasalon teos vuodelta 1948.
Tyypiltään kirkko oli päätytornillinen ristikirkko. Kirkon suunnitteli Pekka Raudaskoski, ja se rakennettiin vuonna 1786. Se oli saanut uusgoottilaisen muotonsa vuoden 1892 korjauksessa, jonka suunnitteli Julius Basilier. Kirkon kolmannessa kerroksessa sijaitsi kirkkomuseo. Kirkon alttaritauluna oli Sigurd Wettenhovi-Aspan maalaama Ristiinnaulittu vuodelta 1897.
Tulipalo: Ylivieskan kirkko tuhoutui täysin tulipalossa 26. maaliskuuta 2016. Poliisi otti samana iltana kiinni tuhopoltosta epäiltynä yhden henkilön, joka on myöntänyt syyllisyytensä alustavissa kuulusteluissa. Pelastuslaitos sai kirkkopalosta automaattihälytyksen kello 19.30 jälkeen ja muutamien minuuttien sisällä myös puhelinsoittoja ohikulkijoilta. Pelastuslaitos oli palopaikalla muutamassa minuutissa, mutta kirkon pelastamiseksi ei voitu tehdä mitään. Kirkon sisälle ei voinut mennä, joten irtaimistoakaan ei saatu turvaan. Palo ei vaatinut henkilövahinkoja, eikä kirkossa ollut palon alkaessa yleisötapahtumaa. Kirkossa oli tarkoitus järjestää kello 23 pääsiäisyön messu. Messu pidettiin puoliltaöin kirkon raunioiden äärellä (Wikipedia, 27.3.2016).

Iltalehden uutiskuva Ylivieskan kirkon tuhopoltosta pääsiäisviikonloppuna 26.3.2016 (Tiina Saari).

Ylivieskan kirkon tuhopolttouutinen (Iltalehti, 27.3.2016).


Ylivieskan keskellä virtaavan Kalajoen ylittää Suomen toiseksi vanhin betonisilta, Savisilta. Jouko Kaartinen kuvasi tämän 11.8.2007 (p.d.). Silta ja sen alkukohdilla oleva rakennus ovat näkyvillä myös yllä olevassa vanhemmassa ilmakuvassa.

Ylivieskan rautatiekulttuuria:

C) Santeri Kivioja kuvasi 1.5.2017: "Ylivieskan rautatieasema vappupäivän auringonpaisteessa. On se kyllä ihan asiallisen näköinen rakennus pakko myöntää." (kiitos * käyttölupa 2015-12-E).

Ylivieskan rautatieasema (lyh. Yv) on Suomen rataverkon liikennepaikka Ylivieskan kaupungissa Pohjois-Pohjanmaalla Pohjanmaan radalla. Ylivieska on risteysasema, jossa Pohjanmaan radalta erkanee rataosa Iisalmeen. Ylivieskan liikennepaikan etäisyys Helsingin rautatieasemalta on 630,3 ratakilometriä mitattuna Haapamäen kautta, ja 615,9 ratakilometriä mitattuna Iisalmen ja Pieksämäen asemien kautta.
Ylivieskassa pysähtyvät kaikki rataosan Seinäjoki–Oulu henkilöjunat, ja useista junista on vaihtoyhteys Iisalmen suunnan taajamajuniin. Raiteilta 1 ja 3 liikennöidään sekä Helsingin että Oulun suuntiin, ja Iisalmen taajamajunat ajetaan raiteelta 2.
Asemarakennus on yhä alkuperäisessä käytössä. Sen on todennäköisesti suunnitellut rautatiehallituksen pääarkkitehti Knut Nylander. Asemarakennus on otettu käyttöön Kokkolan ja Oulun välisen rataosuuden valmistuessa vuonna 1886. Aseman lipunmyynti lakkautettiin 2. elokuuta 2014 , mutta asemalla on lippuautomaatti (Wikipedia, 2017).

Pekka Viitamäen kuvaamana Ylivieskan rautatieasema 5.4.1972 (julkaisulupa, 2.6.2011).

Olavi Huotarin kuvaamana Ylivieskan rautatieasemalla 22.4.2015 (julkaisulupa 2015-12-M). Moottorivaunu Dm12: 4406, sähkömoottorijuna Sm3: 7010 , junatyypit H: 496 ja S: 53.


Olavi Huotarin 24.6.2015 kuvaamana Ylivieskan Kalajoen siltatyömaata - tulviva joki on vallannut osan työmaa-alueesta (julkaisulupa 2015-12-M). Haapajärven radan sillat laskettu maatuilta alas.


Ylivieskan rautatieasemalla Ds2-sarjan moottorivaunu lähtövalmiina Iisalmeen. Vaunu n:o8 oli sijoitettuna Iisalmeen 24.4.-10.11.1933, seuraava sijoituspaikka Turku. Ongelmia tuotti pienehkö polttoainesäiliö (320 l ), joka ei riittänyt edestakaiseen matkaan Ylivieska-Iisalmi.


Kangas:

Olavi Huotari kuvasi 28.3.2015: "Pellettiä Kokkolan satamaan." (kiitos - käyttölupa 2015-12-M).

Kankaan pysäkki sijoitettiin Ylivieskan ja Oulaisten välille, harvaanasutulle Kalajoen ja Pyhäjoen vedenjakaja-alueelle. Asemarakennus on Oulun radan ainoa alkuperäisten tyyppipiirustusten mukainen pysäkkirakennus, jota ei ole laajennettu jälkeenpäin. Vuonna 1886 valmistuneen rakennuksen alkuperäinen ulkoasu on säilynyt hyvin.
Pysäkki kohotettiin asemaksi muiden Pohjanmaan radan pysäkkien tavoin 1888, mutta vuonna 1901 Kangas on jälleen mainittu pysäkkinä. Liikennepaikalla lastattiin mm. miiluhiiltä, mutta sen ympärille ei muodostunut mitään asutus- ja teollisuuskeskusta, vaan vain pieni asutusrykelmä.
Pysäkki alennettiin laiturivaihteeksi 1960, ja tavaraliikenne lopetettiin 1976. Liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi 1982, henkilöliikenne lopetettiin 1983 (Radan varrella, 2009).

Kankaan asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos - käyttölupa 2015-11-A).

Ylivieskan urheilukulttuuria:

D) Ylivieskan jalkapallojoukkue FC YPA pelaa kaudella 2011 Kakkosdivisioonassa (kolmannella sarjatasolla). Kuva seuran nettisivulta.

Ylivieskan jalkapallon erikoissivullemme.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.