GARY WILLIAMS:
"Euroopassa ehkä suurempi tähti kuin kotonaan USA:ssa"

(Jukka Joutsi * latest additions: 13.4.2020)



Vuoden 1933 tienoilla syntynyt Gary Williams on artistina erikoinen tapaus. USA:ssa lähes täysin unohdettu upea laulaja, jolla 70- ja 80-luvuilla oli oma toinen uransa Euroopassa. Kun monet vastaavat vähemmän tunnetut laulajat Yhdysvalloissa joutuvat pitkään taistelemaan saadakseen edes pari levyään julkisuuteen uransa aikana, Gary Williamsille löytyi varsinainen albumien tahkoamispaikka Saksassa Jürgen Feuss-nimisen miekkosen "Folk Variety Records"-yhtiössä.
Gary Williams-albumeja suorastaan lapattiin markkinoille ~ Feuss hyödynsi Gary Williamsin vanhempia ja tuntemattomaksi jääneitä USA-nauhoitteita ja teki myös miehen kanssa uusia sessioita Saksassa.

Gary Williamsin kotiseutua oli Washingtonin osavaltion Spokane, ei mitään tavallisinta kantrimusiikin kehittymisaluetta. Garyn kiinnostus musiikin alueella alkoi kuitenkin jo nuorena poikana kohdistua lauluihin, joita hän myöhemmin itse kuvasi seuraavasti: True, authentic country sound.
Williamsin ensimmäinen suuri esikuva oli Jimmie Rodgers ja juuri hänen laulujaan Gary esittikin esiintyessään kitaransa kanssa ensi kertaa televisiossa Spokanessa jo 15-vuotiaana.
"Union Oil Company" sponsoroi Spokanessa kuutena iltana viikossa radio-ohjelmaa, johon "televisiosta tuttu" Gary Williams kiinnitettiin. Samoihin aikoihin "Far West Equipment Company" kiinnitti Garyn kolmena aamuna viikossa radioitavaan musiikkiohjelmaansa, minkä kuuluvuusalue oli huomattavasti suurempi kuin edellämainitulla. Varsinaista läpimurron tuntua oli Gary Williamsin uralla vuonna 1955 pääsy Hollywoodissa filmattuun "Town Hall Party"-ohjelmaan, mikä oli länsirannikon TV-show. Gary Williams esiintyi nyt viikottain miljoonissa amerikkalaiskodeissa sellaisten suurten tähtien rinnalla kuten Lefty Frizzell, Tex Ritter, Merle Travis, Freddie Hart ja monet muut.
Pian "Town Hall Party"-ohjelmaan päästyään Garylle tarjoutui myös mahdollisuus tehdä ensimmäiset levytyksensä "Verve Records"-yhtiölle. Hänen ensimmäisellä singlellään olivat hänen omat sävellyksensä "The Travelin` Blues Boy" ja "I`m Gonna Return". Hieman myöhemmin "Verve"-yhtiö julkasi singlen myyntiluvuista rohkaistuneena myös Williamsin ensimmäisen oman albumin "Travelin` Blues Boy".

Vuonna 1956 Gary Williams sai kutsun Nashvilleen vieraaksi Webb Piercen TV-ohjelmaan ja Gary pääsi Piercen mukana myös muutamiksi viikoiksi vierailevana artistina "Louisiana Hayride"-ohjelmaan Shreveportiin.
Näyttelijä James Arness kutsui Garyn mukaansa länsirannikon kiertueelleen, joka oli luontaista jatkoa Garyn jatkuvalle suosiolle televisio-ohjelmissa "Town Hall Party" ja "Western Ranch Party".

Vuonna 1959 Gary Williams matkusti jälleen Nashvilleen Webb Piercen kutsumana - nyt Gary pääsi mukaan "Grand Ole Opry"-kiertueelle, joka ulottui ympäri Yhdysvaltoja ja jopa Kanadaan asti.
Garyn säveltäjänkyvyt olivat Piercen tiedossa, joka levytti kolme hänen sävellystään "Decca"-yhtiölle: "Love Come To Me", "Public Enemy No.1" ja "Whirlpool Of Love". Viimeksi mainittu oli Piercen vuoden 1959 listoille neloseksi nousseen singlen "No Love Have I" B-puolella, joten rojaltirahoja Gary Williamsille satoi merkittävässä määrin. Kyseinen single julkaistiin muuten myös Saksassa tuoreeltaan.

Webb Pierce järjesti yhteisen kiertueen jälkeen Gary Williamsille DJ-paikan omistamallaan radioasemalla, mutta Gary ei hommassa oikein viihtynyt - veri veti maantielle keikkailemaan. Hän perusti oman yhtyeen ja lähti kiertämään Yhdysvaltoja nyt sooloartistina.
Pitkien keikkamatkojensa myötä Gary Williams ihastui erityisesti eksoottisena pitämäänsä Alaskaan. Hän kirjoitti laulun "Alaska", minkä hän myös levytti "Panorama"-yhtiölle.
"Manito"-yhtiölle Gary Williams levytti v.1960 kokonaan omista sävellyksistä koostuneen albumin "My Reflection".

Gary Williamsin levytykset myivät paikallisesti hyvin, mutta valtakunnallista läpimurtoa hänen ei onnistunut tehdä - yksikään hänen pikkuyhtiöille tekemistään levytyksistä ei onnistunut näyttäytymään Billboard-lehden kantrilistoilla.
Vuonna 1965 miehemme alkoi olla kypsä keikkailuun ja valitsemansa ammatin stressitekijöihin. Hän päätti tehdä elämässään muutoksia muutenkin - uskonnollisen kääntymyksensä myötä Gary lopetti kokonaan varsinaisen keikkailun - laulajana hän suostui sittemmin esiintymään julkisesti vain kitaransa säestyksellä kirkollisissa tilaisuuksissa.
Gospel-laulajana Gary sai nopeasti uuden yleisön, jonka keskuudessa hän oli hyvinkin arvostettu, mutta suosio ei hänelle ihmisenä merkinnyt oman kertomansa mukaan mitään. Isommat asiat olivat tulleet hänen elämässään ykkössijalle.

Savuisiin ja levottomiin baareihin Gary Williams ei enää suostunut menemään. Hän levytti lukuisia gospel-albumeja eri yhtiöille ja suostui sittemmin myös studioissa laulamaan joitakin "tavallisiakin kantrilauluja" levyilleen.
"Connie Sue"-levymerkille tehdyt kaksi singleä myivät hyvin - erityisesti laulu "Wanderin` Star" (Garyn oma sävellys - ei Lee Marvinin elokuvassa laulama ja Rautavaarankin aikanaan esittämä "Toiset on luotuja kulkemaan") soi pitkään paikallisilla radioasemilla ja miehen nimi palasi taas alan lehtiinkin.

Suuri "Capitol"-yhtiökin kiinnostui vielä Gary Williamsista 70-luvun alkupuolella, mutta yhteistyö ei lähtenyt käyntiin lainkaan toivotulla tavalla. Itse asiassa mitään tietoja tehtyjen nauhoituksien julkaisemisesta ei ole ollut saatavilla.

Kun Gary Williamsin mielestä oma ura alkoi kirkkokeikkoja lukuunottamatta nyt olla jo tiukasti paketissa, alkoi tapahtua jotakin kummallista. Saksassa Jürgen Feuss-niminen mies pyöritti traditionaaliseen kantrimusiikkiin keskittyvää "Folk Variety Records"-yhtiötä, jonka julkaisupolitiikkaan kuului idea tarttua Yhdysvalloissa pikkuyhtiöille levytyksiä tehneisiin artisteihin ja julkaista uudelleen heidän materiaaliaan eurooppalaisille kantrifaneille, joille samoihin aikoihin pahasti viihteellistynyt pop-kantri ei enää tuntunut kelpaavan.

Hieman tuonnempana katsotaan "Folk Variety"-julkaisuja tarkemmin, mutta oikaistaan asioissa sen verran, että Gary Williamsin suosio Euroopassa ja erityisesti Saksassa nousi suuriin mittoihin. Hän saapui vuonna 1980 laajalle Euroopan kiertueelle kiertäen Saksan lisäksi mm. Italiassa, Israelissa, Ranskassa, Kreikassa ja Englannissa.

Jürgen Feuss julkaisi kaikkiaan 7-8 albumillista Gary Williamsin levytyksiä. Muita Feussin "talliin" kuuluneita USA:n peruskantriartisteja tuolloin 70- ja 80-luvulla olivat mm. Mac Odell, Howard Vokes ja Charlie Peltier.
Charlie Peltierin vuoden 1980 albumin "Authentic Country * The Great Old Favorites Sung In The Original Style" takatekstit oli kirjoittanut ystävämme Gary Williams, joka lienee Peltierin Feussille esitellytkin, sillä Peltier oli myös saman Washingtonin Spokanen kasvatteja. Gary soittaa albumilla Peltierin kitaran ja laulannan taustalla "Hawaiaan steel-kitaraa ja myös välillä soitinta nimeltään Spanish lead guitar.
Albumillani käyttämäni Hawaiaan steel-kitara oli rakennettu kokonaan puusta, ei yhtään metallisia osia kuten esimerkiksi dobrossa. Siinä on suorastaan pirullisen mielenkiintoinen ääni, jonka olemme Charlien (=Peltier) kanssa oppineet kuuntelemalla hänen vanhoja savikiekkojaan, joilla vastaavaa soitinta käsittelivät mestarillisesti miekkoset kuten Frank Marvin, Roy Smeck ja Cliff Carlisle. Toivottavasti teen heille oikeutta..

1980-luvun alun jälkeen tapahtui se mitä oli pelättävissä. Feussin "Folk Variety"-yhtiö lakkasi julkaisemasta uusia levytyksiä ja CD-kaudelle tultaessa sen aiempaa olemassaoloa ei tainnut enää kovin moni alan harrastajakaan muistaa. Saksalaisten huomion vei sittemmin "Bear Family"-firma ja muutamat muut uudelleenjulkaisuihin erikoistuneet firmat.
Nyt vuonna 2006 yli 50 vuotta vanhoja äänitteitä julkaistaan täysin laillisesti ilman lakirajoitteita ja maailma alkaa olla täynnä myös kantrimusiikin puolella noita toinen toistaan kirjavampia kokoelmia eri artistien ennen 50-luvun puoliväliä tekemistä levytyksistä (esimerkiksi Gene Autryn vanhaa materiaalia on eräs keräilijä laskenut ilmestyneen jo yli sata erilaista jälkikoostetta).
"Folk Varietyn" toiminnan pysähdyttyä katosivat myös samalla kaikki uutiset Gary Williamsin tekemisistä . Mitään uusia uutisia miehestä ei ole ollut kerrottavana - en tiedä, onko hän enää edes elossa. Internetin kaikkitietävät hakuohjelmatkaan eivät asiassa suostu auttamaan. Gary Williams olisi nyt noin 73-vuotias. Jürgen Feuss pyörittää Saksassa vielä levyjen myyntifirmaa nimeltä "Harlekin".




"My Reflection" (FV 12004):

Ensimmäisenä Gary Williams-albumina "Folk Variety" julkaisi v.1977 uudestaan Williamsin uran toisen albumin "My Reflection" vuodelta 1960 "Manito Records"-yhtiölle.
Williams oli tuolloin ehtinyt 22-vuotiaana jo tehdä ensimmäisen albuminsa nimellä "Travelin` Blues Boy". Tällä albumillaan Gary oli kirjoittanut itse kaikki 12 laulua ja hän esiintyi kitaransa kanssa laulaen vain steel-kitaristi Johnny Norrisin avustaessa säestäjänä.
Albumilla kuullaan laulut: "My Reflection", "At Times Like This", "Manhunt", Never Ever Again", "You`ll Never See Me Again", "You And Your True Love", "My Restless Rollin` Mind", "Old Fashioned Love", "Living In My Memory No More", "So Much Love To Give", "Passing Of The Night" ja "Walla Walla State Prison".

Williamsin laulu on vielä tällä varhaisalbumilla melko nuorekas ja ohuenlainen, vaatimaton taustamusiikkikaan ei ainakaan sitä asiaa paranna. Gary Williams laulaa hempeästi kuin kantri-iskelmiä, mutta albumin päättää virkistävän erilainen vankilalaulu "Walla Walla State Prison", jota albumin takateksteissä luonnehdittiinkin jonkinlaiseksi varhaiseksi "Country-Rock"-kokeiluksi.
"Manhunt"-laulun teksti erottuu aiheeltaan ja esitykseltään edukseen muista lempeämmän linjan lurituksista ja nimikkolaulussa on jonkinlaista imua.

Ei suosikkini Gary Williams-albumeista, artisti on vielä vähän liian "kiltti" - vaatimaton säestys yksinkertaistaa hommaa liiaksi. "Manhunt (For Harry Tracy)"-laulussa olisi ollut ainesta suureksikin erilaisella, pateettisemmalla sovituksella. Gary levyttikin laulun v.1978 uudestaan upealle albumilleen "Murders, Mysteries & Manhunts" ja nyt homma loksahtikin paikalleen.



Vasemmalla "My Reflections"-albumin takakannesta tietoja ja oikealla "Manhunt"-laulun päähenkilö Harry Tracy (1875-1902) vankilapotretissaan.

"In all the criminal lore of the country there is no record equal to that of Harry Tracy for cold-blooded nerve, desperation and thirst for crime. Jesse James, compared with Tracy, is a Sunday school teacher ~ Seattle Daily Times, July 3, 1902.


"The Travelin` Blues Boy" (FV 12009):

Tämä albumi oli suora uudelleenjulkaisu Gary Williamsin ensimmäisestä vuoden 1955 tienoilla "Verve Records"-yhtiölle tehdystä albumista, jolla aikoinaan oli sama titteli. Williams oli tuolloin juuri tehnyt jonkinlaisen läpimurtonsa länsirannikon televisiomaailmassa "Town Hall Party"-ohjelmassa.


"Wanderin` Star, Vol.2" (FV 12011):

Edelliseen verrattuna soundi on nyt paljon tuhdimpaa ja soittimia on tullut lisää pianosta ja rummuista alkaen.
Nyt Gary laulaa jo huomattavasti vahvempaan tyyliinsä ja hänen äänensä on iän myötä luonnostaan mataloitunut sopivasti. Nyt ei olla enää iskelmälinjalla lainkaan, nyt ollaan kantrihommissa tosissaan.

Albumilla kuullaan seuraavat laulut: "Wanderin` Star", "House For Sale", "Buckskin", "The Good Old USA", "Crime Of The Century", "Devil`s Island", "Fields Of Rolling Stone", "Twenty Years Ago", "Big City Blues", "Love Dies Hard", A Girl In My Past" ja "County Jail Blues".

Gary Williams on jälleen itse tehnyt kaikki laulunsa - nyt siis enemmän kantrityyliin ja laajemmalta aihepiiriltä tekstejä hakien kuin edellä.
Valitettavasti tältä "uudelleenjulkaisulta" ei löydy mitään tietoja mukanaolevista muusikoista, tämän albumin ansioihin kuitenkin kuuluu laajin Williamsin uran esittely takateksteissä.

Hieno albumi, missä Gary Williams antaa itsestään jo merkittävän kantrilaulajan kuvan. Hänen äänensä on nyt kypsynyt Jim Reeves-tyylin matalista samettisävyistä karkeampiinkin honky tonk-sävyihin. Pääpaino Garylla on nyt nopeammissa peruskantrilauluissa ja suosikkiteemana ovat petollisen naisen tuomat tuskat ja kaipuu kotiin - sodasta tai kulkurinraiteilta.


"A Tribute To Jimmie Rodgers * The Classic Gary Williams Vol.1" (FV 12013):

Tällä albumillaan vuodelta 1977 (levytetty 1975-76) Gary Williams osoittaa kunnioitustaan nuoruutensa suurimmalle esikuvalle eli "laulalle Jarrumiehelle" Jimmie Rodgersille.
Puheosuuksissaan Gary selvittelee omia taustojaan, suhdettaan Jimmie Rodgersin lauluihin ja kiittelee mm. Hank Snowin hänelle aikoinaan (Garyn ollessa vasta 17-vuotias) antamaa oppituntia aiheesta "kuinka soittaa kitaraa tyyliin Jimmie Rodgers".

Tällä albumilla kuullaan seuraavat esitykset: "A Tribute To Jimmie Rodgers" (narration), "The Life Of Jimmie Rodgers", "Blue Yodel #7 (Anniversary Yodel)", "Hobo Bill`s Last Ride", "Jimmie`s Texas Blues", "When Jimmie Rodgers Said Goodbye", "Hobo`s Meditation", "Blue Yodel #4 (California Blues)", "The Mystery Of Number 5", "Blue Yodel #2 (My Lovin` Gal Lucille)", "T.B.Blues" ja "The Death Of Jimmie Rodgers".

Albumin lauluista kaksi on Gene Autryn aikoinaan heti Jimmie Rodgersin kuoleman jälkeen tekemää tribute-laulua kuolleelle kantrimusiikin ensimmäiselle suurelle tähdelle, muut albumin lauluista ovatkin Jimmie Rodgers-klassikoita tämän levytysohjelmistosta.

Valitettavasti emme nytkään saa mitään tietoa albumin taustamuusikoista, dobro ja huuliharppu soivat kauniisti muun "tavanomaisen" soitannan lomassa.

Gary Williams ei yritä imitoida Jimmien laulutyyliä, hän vetää hommansa läpi omalla suoraviivaisella tyylillään. Useimmat näistä lauluista on kuitenkin kuultu Rodgersin itsensä lisäksi mm. Lefty Frizzellin ja Merle Haggardin tasoisten mestarien esittäminä lukuisia kertoja, joten nyt kyllä Gary Williamsin tehtävä on "vertailumielessä" liian vaikea.
Tämä albumi ei ole miehemme mielenkiintoisimpia.


"Murders, Mysteries & Manhunts * 11 True Ballads" (FV 12018):

Gary Williams levytti tämän uransa ehkä mielenkiintoisimman albumin v.1978 Whitneyn studioilla Los Angelesissa. Hän soitti itse ilmeisesti kaikkia taustoilla kuultavia soittimia, mikä sinänsä ei välttämättä ainakaan aina ole niinkään hyvä asia. Laulut Gary kirjoitti myös kaikki itse.

Albumilla on erittäin persoonallinen teema: kaikki laulut kertovat eriasteisista rikollisista - ryöstäjistä ja murhamiehistä.
Mukana ovat seuraavat laulut: "John Dillinger", "Lizzie Borden", "The Lone Bandit" (Train-Robber Bill Carlisle), "Jack The Ripper", "The Deautremont Brothers", "The Legend Of Earl Durand", "Public Enemy Number One", "John Wesley Hardin", "Black Bart" (Phantom Poet Of The Sierras), "Tragedy Trail Of Michael Olds" ja "Manhunt For Harry Tracy".

Näissä kaikissa lauluissa on kerrottu yhden tai useamman rikollisen elämäntarina. Gary Williams on elämänsä jossakin vaiheessa työskennellyt vankeinhoidon parissa ja hänellä tuntuu riittävän "ymmärtämystä" lainrikkojille. Monien kohdalla Garyn viesti on selkeä: "Kun hän sanoi jotain puolustuksekseen, miestä ei kuunneltu - häntä kuunneltiin vain hänen puhuessaan aseellaan".
Nämä laulut ovat "tekstiä täynnä", Garylla on paikoin kiire ehtiä sanomaan kaikki haluamansa, laulupuoli tahtoo vähän "unohtua"... tuntuu, kuin puhumalla ehtisi enemmän. Pienellä tiivistämisellä olisi hommaa varmasti voinut rauhoittaa. Muutamiin kappaleosiin olisin kaivannut mahtipontisempia taustojakin.


"Traveler Of The World" (FV 12026):

Gary Williams kirjotti nämä albumin laulut vuoden 1980 aikana tekemänsä "Euroopan kiertueen aikana".

Albumilla kuullaan seuraavat laulut: "Traveler Of The World", "My Life", "Heart Of The West", "Ruth", "The Torch You Threw Down", "I`ve Known A Lotta People In My Time", "When Mount St. Helens Blew", "A Little Dutch Girl", "The Human Rat Race", "Goodbye Pretty Girl", "That Kind Of Man" ja "Heartbreak Special". Gary Williams soittaa laulujensa taustalla useita soittimia itse, mutta apuakin hän on saanut seuraavilta muusikoilta: Bobby Wayne (vocal, guitars) , Cliff Carl (vocal, harmonica), Donna Johnson (fiddle) ja Sheila Wright (fiddle).

Nimestään ja taustahistoriastaan huolimatta monetkaan tämän albumin lauluista eivät ole mitään "matkakertomuksia", vaan aivan tavallisia kantrilauluja perinteisiin tyyliin - usein aiheena onneton rakkaus... kiusalliseen surkutteluun asti.
Viimeistään näissä albumin lauluissa alkaisi jo kaivata Gary Williamsilta lauluihinsa hieman lisää "särmää", sillä hän laulaa mielenkiintoiset ja vaihtelevatkin tuntonsa läpi koko albumin samalla vaihteella.




Muita Gary Williams-levytyksiä:

Gary Williamsin "Folk Variety"-levytysten listalla kummittelevat joissakin tietolähteissä nimikkeet "The Prisoner`s Song" (FV 12014) ja "Wreck Of The Old 97" (FV12015), joiden "olisi pitänyt" ilmestyä vuoden 1978 aikana. Jos ne todellakin julkaistiin, tarkemmat tiedot niistä puuttuvat.
Mainittujen albumien lisäksi Gary Williams on julkaissut myös seuraavat albumit, joista tarkemmat tiedot vielä myös puuttuvat: "Brand New Good Ol' Cowboy Songs" (PIC 3342) ja "I Love To Tell Of Jesus" (GTR 1010).

Eräällä kasettialbumien listalla esiintyy kaikkiaan seitsemän Gary Williams-levytystä "Empire"-levymerkillä: "Ghost Riders In The Sky", "It makes No Difference Now", "Strawberry Roan", "The Ballad Of Jimmie Rodgers", "Wabash Cannonball", "Way Out There" ja yhdessä Bobby Waynen kanssa tehty "Glory Bound * The Gospel Guitars Of Gary Williams & Bobby Wayne".
Tarkemmat tiedot näistä kasettialbumeista puuttuvat ainakin vielä tyystin.

(Jukka Joutsi * up-dated: 4.6.2006)

GARY WILLIAMS:

(J.Joutsi, 22.8.2010): Gary Williams is a mystery to me. He is very well remembered in Europe of his 7-8 "Folk Variety"-vinyl LPs released in Germany by Jürgen Feuss during the 70-80's. Gary Williams' pure, traditional country singin' voice and style made him well-known among the European country music purists. Then he suddenly disappeared from the European scene and nothing was heard of him in magazines or even in Internet.
I wrote a story of Gary Williams back in 2006 (in Finnish) and tried then to find some new information of him - but no results. Finally, in August 2010 I could get a contact with Wade Hockett (USA), who had something to tell about 'Gary Williams today':
(Wade Hockett, USA ~ E-mail 11.8.2010): Gary lives up in Spokane, WA, is 'retired', broke and has time on his hands. He's an interesting guy, eternally a 15 year old kid. I think he has one of the coolest 'origin stories' in country music (Jimmie Rodgers etc) and he also has a pre-rock and roll voice.

(Roy Fosback, USA - 2013): I played petal steel for Gary Williams late 1960 early 1961. He lived across the street from my uncle. Enjoyed his music.

If you've got interesting information to add of Gary Williams ~ please, contact:

E-MAIL (feedback)

front page ~ "COUNTRY #1" .