Waylon Jennings: Leavin` Town / Waylon Sings Ol` Harlan
(BGM/RCA 1995 * re-issues from 1965-66)



LEAVIN' TOWN
(RCA Victor LSP 3620 * 1966)
Produced by Chet Atkins
Recorded: 02/1966, RCA Victor Studio, Nashville

Leavin` Town (Bobby Bare)
Time To Bum Again (Harlan Howard)
If You Really Want Me To I`ll Go (D.McClinton)
Baby, Don`t be Looking In My Mind (Harlan Howard)
But That`s Alright (Autry Inman)
Time Will Tell The Story (Waylon Jennings)
You`re Gonna Wonder About Me (Mel Tillis)
(That`s What You Get) For Lovin` Me (Gordon Lightfoot)
Anita, You`re Dreaming (Waylon Jennings-Don Bowman)
Doesn`t Anybody Know My Name (Rod McKuen)
Falling For You (Ralph Mooney)
I Wonder Just Where I Went Wrong (Waylon Jennings-Don Bowman)

Fred Carter, Jerry Reed, James Wilkerson - guitar
Ray Edenton - rh.guitar
Henry Strzelecki - bass
Jerry Carrigan - drums
Hargus Pig Robbins - piano/organ
Floyd Cramer - piano
Charlie McCoy - bass guitar/harmonica
Farrell Morris - marimbas
Harold Ragsdale - vibes
Anita Kerr, Dorothy Dillard, Louis Nunley, William Wright - vocal chorus

RCA (=nykyisin BGM/RCA) julkaisi v.1995 nämä kaksi Waylonin klassista "varhaisalbumia" 60-luvun puolivälistä uudelleen siististi pakattuna "näköispainoksina" CD-tuplana.
Kulttuurihistoriallisesti hyvinkin arvokas teko. Nämä albumit olivat Waylonin toinen ja kolmas albumi RCA-yhtiölle, ensimmäinen Folk - Country (RCA LSP 3523) oli tuottanut Jenningsille jo hänen ensimmäiset kaksi listahittiään (That`s The Chance I`ll Have To Take ja Stop The World (And Let Me Off)).

Muistan hyvin vieläkin, miten ensi kertaa tutustuin ilmiöön nimeltä Waylon Jennings. Olin 60-luvun lopussa Johnny Cashin myötä löytänyt aivan uudet "tutkimattomat" kantrimusiikkikentät. Tietoa ja levyjä oli tuolloin todella vaikea saada, joten opiskelu eteni hitaasti. Uusiin laulajiin pääsi tutustumaan hyvin sattumanvaraisesti ja ilman ennakkotietoja.
Tietämättömyys tarjosi ainakin yhden edun, uusiin laulajiin tutustuessa heistä tuli luoduksi oma mielipide ilman aavistustakaan siitä, millaisessa asemassa laulaja todellisuudessa kantrimaailmassa oli. Monia "virhearviointeja" tuli tehtyä, vaikeaa oli edes tietää, ketkä "virallisesti" laskettiin kantrilaulajiksi ja ketkä vuorostaan esimerkiksi pop- tai folk-laulajiin.

Ensimmäisen kerran näin Waylon Jennings-nimen erään silloisen RCA-kokoelman takakannessa, sinne oli painettuna kuva juuri Leavin` Town-albumin kannesta.

Kun sitten aikanaan sain tilaisuuden kuulla ensi kertaa Waylonin lauluäänen, ponnahti mies välittömästi kaikkien silloisten ranking-listojeni kärkipäähän - aivan Cashin kantapäille.
Leavin` Town-albumi edustaa minulle vieläkin Waylonin "Nashville Sound"-vuosien parasta albumia. Hän oli RCA-alkuvuosinaan "kantri-folkin" edustaja Chet Atkinsin suojeluksessa ja säveltäjä Harlan Howard muodostui hänelle erittäin tärkeäksi tiennäyttäjäksi moniksi vuosiksi ja vähitellen sillä tiellä myös folk-vaikutteet alkoivat jäädä hyvinkin pieneen osaan (ei välttämättä kuitenkaan pelkästään myönteisessä mielessä sanottuna). Leavin` Town-albumin kanteenkin on muuten liitetty logo "Folk * Country"!

Leavin` Town-albumilta Waylon sai kolme listasingleä: Anita You`re Dreaming (#17), Time To Bum Again (#17) ja (That`s What You Get) For Lovin` Me (#9).
Mielenkiintoista on havaita, että Waylonin ensimmäisen TOP-10-singlen toi juuri Peter, Paul & Maryn aiemmin v.1965 levyttämä pop-hitti (That`s What You Get) For Lovin` Me , joka Gordon Lightfoot-sävellyksenä edusti enemmänkin folk-linjaa.

SINGS OL' HARLAN
(RCA Victor LSP 3660 * 1966)
Produced by Chet Atkins
Recorded: 05-06/1966, RCA Victor Studio, Nashville

She Called Me Baby (Harlan Howard)
Sunset And Vine (Harlan Howard)
Woman, Let Me Sing You A Song (Harlan Howard)
The Everglades (Harlan Howard)
She`s Gone, Gone, Gone (Harlan Howard)
Busted (Harlan Howard)
Beautiful Annabel Lee (Harlan Howard)
Heartaches By The Number (Harlan Howard)
Tiger By The Tail (Harlan Howard-Buck Owens)
Heartaches For A Dime (Harlan Howard)
Foolin` Around (Harlan Howard-Buck Owens)
In This Very Same Room (Harlan Howard)

Fred Carter, Shirl Milete - guitar
Roy Huskey - bass
Richie Albright - drums
Hargus Pig Robbins, Jerry Smith - piano
Gerald Gropp - harmonica/guitar
Anita Kerr, Dolores Edgin, Lula Howard - vocal chorus

Waylonin kolmas albumi RCA-yhtiölle oli kunnianosoitus säveltäjä Harlan Howardille, joka kuuluu luonnollisesti Nashvillen legendaarisimpien säveltäjien joukkoon.
Howard oli Nashvillessa aivan ensimmäisten riimejä raapustelevien nuorukaisten joukossa luomassa vuosikymmenten perinnettä songwriter-kavereineen. Mukana olivat myös mm. Willie Nelson ja Roger Miller. He päivystivät Opryn viereisessä Tootsien pikkukapakassa kärkkyen huomiota paukulla piipahtaneilta tähtiartisteilta.

Lexintonissa (Kentucky) 8. syyskuuta 1927 syntynyt Harlan varttui Detroitissa ja muutti Nashvilleen kesäkuussa 1960 saatuan säveltäjänä siten ennen menestystä jo Los Angelesin suunnalla.
Erityisesti Ray Pricen esittämä Heartaches By The Numbers merkitsi säveltäjälleen paljon, listakakkoseksi noussut levytys toi taloudellista varmuutta perheeseen, olihan Harlan v.1957 avioitunut Lula Grace Smith-nimisen naisen kanssa. Myöhemmin vaimo tunnettiin laulajattarena Nashvillessa nimellä Jan Howard. Albumilla näkyy muuten Waylonin taustakuoron jäsenenä nimi Lula Howard. Harlanin avioliitto päättyi eroon v. 1967.

"Music City" on tulokkaille "tuulinen ja kylmä" kaupunki, mutta Harlan selviytyi alkuvaikeuksistaan - hän vuoli seuraavat 40 vuotta "sulkakynällään" kultaa säveltämällä yli 4000 laulua, joista yli sata oli TOP-10-hittejä!
Kantrilaulun kirjoittamien kestää 15 minuuttia ja elämäniän, Harlan kerran kuvaili omaa työtään.

Laulajanroolia Harlan kokeili montakin eri kertaa pitkän Nashville-uransa aikana, mutta se ei ottanut tuulta alleen. Hän sai yhden ainoan singlen näyttäytymään kantrilistoilla (Sunday Morning Christian #38, kevät 1971, Nugget Records).
Harlan oli esim. Ruotsissa todellinen kulttihahmo ja siellä hän kunnostautui myös laulajana: hän julkaisi Mill-levymerkillä omia laulujaan, joita hän "annetulla lauluäänellään" parhaansa mukaan yritti kauniisti tulkita. Laulajana Harlan ei nyt kuitenkaan ollut lähelläkään säveltäjäansioitaan.
Kysyttäessä eri haastattelutilanteissa Harlan yleensä lyhyesti kuittasi levytyksiensä kaupalliset epäonnistumiset fraasillaan: Annoin aina parhaat sävellykseni muiden levytettäviksi, itselleni jäi aina vain vaatimattomimmat laulettavaksi.

Harlan Howard-sävellykset merkitsivät 60-luvulla erityisen paljon kahdelle laulajalle: Buck Owens ja Waylon Jennings.
He molemmat ammensivat Howard-sävellyksistä singlehittien ohella myös oman turvallisen peruskantrityylinsä, jonka varassa molempien pitkä ura sai kuin peruskiven alleen Howard-sävellyksistä.

Nyt, lähes 38 vuoden jälkeen albumin sessiomuusikoiden lista on kuin opaskirjanen tuon ajan levytyssysteemeihin. RCA ja Atkins erityisesti, niin paljon kuin häntä onkin jousitetuista "Nashville Sound"-sovituksistaan myöhemmin syytelty, keräsi aina sessioon pelkästään arvostetuimpia alan ammattilaisia. Itsekin yhtenä arvostetuimmista kitaristeista Atkins luotti luonnollisesti kitaran "kaikkivaltiaaseen voimaan" ja jos katsoo näiden kahden albumien kitaristien listaa, niin paljon toivomisen varaa ei jää. Erityisesti Atkinsin "suojattina" ollut Jerry Reed kannattaa huomioida!.

Jenningsin Howard-albumilta ei kuitenkaan noussut yhtään laulua kantrilistoille. Huomion vei Waylonin levytys Green River, joka oli elokuvasta Nashville Rebel. Kapinallisen rooliviittaa alettiin siis jo tuolloin asetella Waylonin tukeville hartioille, sillä hän itse myös näytteli ko. elokuvassa.
Samanniminen albumikin julkaistiin v.1967. Muita tuon ajan Waylon-albumeja olivat mm. One And Only (1967), Love Of The Common People (1967) ja Hangin` On (1968).

Waylon viihtyi RCA-yhtiössä vuoteen 1986 asti ja kuoli 13.2.2002 sokeritaudin heikentämänä . Hieman aiemmin häneltä oli jouduttu mm. amputoimaan toinen jalka.
Harlan Howard kuoli 3.3.2002 eli vain muutamia viikkoja Waylonin jälkeen 74-vuotiaana. Hän oli kärsinyt pitkään verenkierto-ongelmista ja oli joutunut kävellessään jo vuosia käyttämään kävelykepin apua. Kuolinsyynä mainittiin sydänkohtaus.
Näiden kahden albumin tekoaikaan molemmat miehemme olivat vielä elinvoimaisimmillaan.

(Jukka Joutsi, lokakuu / October 2003)

Waylon Jennings