|
Vuohijärven rautatieasemalla:
1.
A)
Puutavaralastissa oleva tavarajuna Vuohijärven asemalla 28.10.2015 (S&J). Vesitorni ja keltainen asema pilkistelevät.
Vuohijärven asema Markku Nummelinin kuvaamana 1981 - kirjasta "Radan varrella", 2009.
Selänpään aseman alainen Vuohijärven vaihde sijoitettiin samannimisen järven eteläpäähän, Selänpään kylän takamaille. Vaihde kohotettiin laiturivaihteeksi jo 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen laiturirakennus valmistui 1901. Pari kilometriä lännempänä oli toiminut jo 1800-luvun alusta alkaen Siikakosken saha, mutta liikennepaikan sijainnin suurin merkitys oli yhteys vesitiehen.
Vuohijärvelle perustettiin vaneritehdas 1934. Sen myötä liikennepaikan seutu kasvoi pieneksi tehdasyhdyskunnaksi. Vuohijärvi sai uuden vaatimattoman puisen pysäkkirakennuksen jatkosodan aikana 1941, kun laiturivaihde oli korotettu pysäkiksi edellisenä vuonna.
1960-luvulla rata oikaistiin pysäkin lounaispuolella sijaitsevan lahden poikki ja osa vanhasta radasta järven rannalla jäi Vekarajärven sotilasjunien raiteeksi. 1990-luvulla ratapihaa uusittiin, jolloin osa sotilasraiteesta ja vaneritehtaan raide jäivät pois käytöstä. Aseman ja tehtaan ansiosta syntyneessä taajamassa asui vielä 1970-luvulle tultaessa lähes 600 henkeä, mutta väkiluku on laskenut alle 300 henkeen. Vaneritehtaan toiminta Vuohijärvellä jatkuu kuitenkin edelleen.
Liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1977 ja henkilöliikenne lopetettiin 1981. Vuoden tauon jälkeen henkilöliikennettä jatkettiin vuoteen 1990 ja sen jälkeen Horpun seisake noin kilometrin etelämpänä jäi palvelemaan vuohijärveläisiä sijaitessaan lähempänä kyläkeskusta ja tehdasta.
Myös yleinen tavaraliikenne lopetettiin 1990 ja sen jälkeen Vuohijärveä käytettiin vain sotilaskuljetuksiin. Savon radan taajamajunaliikenteen lopetuksen yhteydessä 2002 Horpun seisake lakkautettiin. Vuohijärven pysäkkirakennus, vesitorni ja muita rakennuksia siirtyi Senaatti-kiinteistöille 2007 (Radan varrella-kirja, 2009).
2.
3.
Puutavaralastissa oleva tavarajuna Vuohijärven asemalla 28.10.2015 (S&J). Vesitorni ja keltainen asema pilkistelevät.
Muutamia satoja metrejä Vuohijärven asemalta Kouvolaan päin löytyy sotilaskuljetusten lastauspaikka (Vekaranjärvi) - kuvattu 28.10.2015 (S&J).
Erikoisempi tapaus Suomessa: Vuohijärvellä sijaitseva Vuohijärven kirkko myytiin kulttuuritaloksi toukokuussa 2014. Nimimerkki "Kotivalo" kuvasi kesäkuussa 2015 (lisenssi, OK).
Vuohijärvi on taajama Kouvolassa Vuohijärven eteläpäässä entisen Valkealan kunnan alueella. Taajaman kautta kulkee Savon rata, ja siellä on ollut Vuohijärven rautatieasema ja Horpun seisake.
Taajama on syntynyt teollisuuslaitosten ympärille. Ensimmäinen teollisuuslaitos oli 1806 rakennettu vesisaha Siikakoskella, muutamia kilometreja Vuohijärveltä länteen.
Pohjanmaalta 1910-luvulla saapuneet veljekset Gustaf Walter, John Artur ja Oscar Helmer Sjöblom aikoivat perustaa Vuohijärvelle Pohjoismaiden suurimman nahka- ja kenkätehtaan ja hankkivat itse tehdasta varten Okaniemestä Siikakosken sahan, koskiosuuksia sekä maata. Kolmikerroksisen tiilisen tehdasrakennuksen pystytys alkoi 1916, mutta rakennustyö jäi kesken, kun sisällissodan aikana punaiset pidättivät veljekset ja heidät ammuttiin Korian sillalla 28. huhtikuuta 1918. Sodan jälkeen perustettu Oy Siikakoski Ab jatkoi sahan ja voimalaitoksen toimintaa mutta nahkatehtaan kesken jääneet rakennukset purettiin rakennustarpeiksi.
Vuonna 1934 perustettiin Kalso Oy:n vaneritehdas järven rannalle, rautatien varrelle. Eri nimillä toimineen tehtaan omistaa 1996 lähtien UPM. Kalson viilutehdas tuottaa sorvattua kuusiviilua, jota käytetään muun muassa parketin taustaviiluna. Tehdas työllistää noin 210 henkilöä (2007).
Vuohijärvellä sijaitseva Vuohijärven kirkko myytiin kulttuuritaloksi toukokuussa 2014. Vuohijärvellä on asiamiesposti, kauppa ja baari. Vuohijärvi on lähinnä Repoveden kansallispuistoa sijaitseva merkittävä taajama (Wikipedia, 2015).
4.
Vuohijärvi on Kymijoen vesistön Mäntyharjun reittiin kuuluva keskikokoinen järvi Kymenlaakson ja Etelä-Savon maakunnissa, Kouvolan ja Mäntyharjun kuntien alueella. Vuohijärven pinta-ala on 86 km² ja se on Suomen järvistä 52. suurin . Järven pituus noin 21 km ja suurin leveys noin 8 km. Syvin kohta on 75,5 metriä, joka sijaitsee Lautaniemestä kaakkoon Selkäluodon itäpuolella. Sen keskisyvyys on 16,3 metriä. Vuohijärvi on Kymenlaakson syvin järvi, ja koko Suomen järvien syvyystilastoissa sijoilla 8. (keskisyvyys) ja 7. (suurin syvyys). Vuohijärvi on kirkasvetinen ja ekologiselta tilaltaan erinomainen.
Mäntyharjun reitin yläosan vedet laskevat Vuohijärven koilliskulmaan Voikosken kautta. Idässä Vuohijärveen liittyy kapean Hillosensalmen välityksellä samassa tasossa oleva Repoveden, Tihvetjärven ja Luujärven muodostama vesistö. Luoteesta Vuohijärveen laskee Nurmaanjärvi. Vuohijärvi laskee lounaiskulmastaan Siikakosken, useiden pienten järvien, Verlankosken ja Lintukymin kautta Kymijoen Pyhäjärveen. Vuohijärven suurimmat saaret ovat Kouvolaan (entiseen Valkealaan) kuuluvat Kinansaari koillisessa Voikosken eteläpuolella ja (entiseen Jaalan kuulunut) Hevossaari järven luoteiskulmassa. Saaria on 86lähde?, mutta suuri osa järvestä on avaraa selkävettä.
Vuohijärven länsiranta kuuluu (entiseen Jaalaan) nykyisin Kouvolaan ja siellä merkittävin asutus on Paljakan kylä järven luoteisimmassa lahdenpohjukassa. Pohjoisessa Mäntyharjun alueella vanhoja kyliä ovat Nurmaa (nykyisin Vuohijärvestä erilleen kuroutuneen Nurmaanjärven rannalla) ja Leppäniemi. Voikosken rannoilla, osittain Mäntyharjun, osittain (entisen Valkealan) nykyisen Kouvolan puolella on Voikosken pieni tehdaskylä. Kinansaari on vanha kylä. Järven eteläpäässä on Vuohijärven pieni teollisuustaajama.
Vuohijärvellä on pitkät perinteet puunuitossa muun muassa Mäntyharjun reitillä. Vuosisadan alussa järvellä liikennöivät höyryalukset Tapio I ja Tapio II. Vuonna 1928 valmistui Vuohijärvelle höyryhinaaja s/s Vuohijärvi ja vuonna 1938 varppaaja s/s Voikoski, joka oli Vuohijärven viimeinen höyryalus toimien vuoteen 1966 asti. Lisäksi järvellä on liikennöinyt muun muassa Suomen nuorin tervahöyry (s/s?) Tapio vuosina 1945–1955.
Vuohijärven ympärillä on toiminut useampi saha muun muassa Siikakoskella (perustettu 1826) ja Voikoskella (perustettu 1775).
Nykyisin Vuohijärvellä toimii Kalson vaneritehdas. Siikakoskessa (rakennettu alun perin 1917) ja Voikoskessa (rakennettu 1916) toimivat voimalaitokset. Voikoskella toimii samassa yhteydessä Woikoski Oy:n kaasutehdas.
Vuohijärven ympäriltä löytyvät palvelut ovat pääosin Vuohijärven kylässä, jossa toimivat asiamiesposti, baari, kauppa ja Vuohijärven kirkko. Hillosensalmella toimivat vanhassa asemarakennuksessa kesäkahvila ja Orilammen lomakeskus.
Kalastuslupia myydään muun muassa Orilammen majalla ja Hartolan kyläkaupassa.
Vuohijärven rannoilla on runsaasti kesäasutusta. Vuohijärven vesi on erityisen puhdasta, kirkasta ja käytännössä juomakelpoista (Wikipedia, 2015).
5.
6.
Veturina #3050 (Sr1).
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
Kaikki kuvat #1-14 kuvattu 28.10.2015 (S&J). Veturina #3050 (Sr1).
Jukka Voudinmäki kuvasi Vuohijärven asemarakennuksen ja vesitornin 12.8.2013 (julkaisulupa 2015-12-L).
(Mikko Heino, 22.12.2014): Kuvasta voi joten kuten hahmottaa Vuohijärven pikku erikoisuuden eli sen, että kahdella läntisimmällä raiteella on sähköt vain ratojen päissä.
|