VEHMAA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 11.1.2017)


Vehmaa (ruots. Vemo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Vakka-Suomen seutukunnan sydämessä, ja sen naapurikuntia ovat Laitila, Mynämäki, Taivassalo ja Uusikaupunki. Kunnalla on runsaasti järviä ja hiukan merenrantaa. Vehmaa on vanhastaan tunnettu graniitistaan, jota louhii nykyään Suomen Kiviteollisuus. Kunnassa on myös erittäin runsaasti sikataloutta, minkä vuoksi sika on otettu jopa kunnan nimikkoeläimeksi.[
Kyliä: Ane, Antola, Ennys, Gunnila, Haapanala, Heikola, Hermula, Hiedo, Hietajärvi, Hilleinen, Himoinen, Hinnuri, Huruinen, Huukainen, Ilmarinen, Inkurinen, Irjala, Isoalho, Kaipinen, Kaivoinen, Karaluoto, Karintaka, Kaukola, Kauramäki, Kesoinen, Ketto, Kiikoinen, Kiima, Kiimkallio, Kirkkomäki, Kirkonkylä, Kivijärvi, Korpi, Koski, Krookkinen, Kupusjärvi, Kuulila, Lahdenranta, Lahdinko, Laittinen, Lallinen, Lammi, Lautanala, Lempiö, Ludila, Maarjärvi, Maitila, Manterkaisti, Mylly, Nakkila, Nuhjala, Oja, Pankkio, Papala, Pappila, Piettinen, Piiloinen, Pitkiskallio, Pullila, Pummainen, Puosta, Puotila, Putta, Pyöli, Rahikkala, Rahkmala, Rautila, Reinilä, Revo, Riihivainio, Riittiö, Ristinkylä, Rokainen, Saarikkala, Salo, Seipsaari, Sillankorva, Soinila, Takala, Tanila, Tarvola, Taskala, Tommila, Tuomarla, Tuomoinen, Uhlu, Ukkila, Vahilainen, Vallila, Vanhakylä, Varttainen, Vihtjärvi, Viiainen, Viljainen, Vilu, Vinkkilä,Ylikylä, Ylöjärvi ja Yötiö.

Nimimerkki "Alphaios" kuvasi Vehmaan kirkon elokuussa 2009. Lisenssi, OK (GNU Free Documentation License).

Vehmaan kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Vehmaalla. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1425–1440. Museovirasto on määritellyt Vehmaan kirkon ja keskiaikaisella paikallaan kirkon länsipuolella sijaitsevan pappilan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Vehmaalla toimii evankelisluterilainen Vehmaan seurakunta. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä vaikuttavat paikkakunnalla ainakin rukoilevaisuus sekä herännäisyys.
Kuuluisia vehmaalaisia: Timo Aaltonen - kuulantyöntäjä, Tuula Amberla - muusikko, Pertti Karppinen - kilpasoutaja, Heljä Liukko-Sundström - professori ja taiteilija, Albin Stenroos - maratonin olympiavoittaja, Jussi Vikainen - kuvanveistäjä ja professori, Olavi Vikainen - sarjakuvataiteilija ja Voitto Vikainen - taidegraafikko (Wikipedia, 2017).

A) Vehmaan rautatiekulttuuria:


Kirkkomäki:

Mika Vähä-Lassilan piirros Vehmaan asemasta - käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

Kirkkomäen liikennepaikka perustettiin syrjäiselle paikalle ja sen ympärlläsijaitsi vain muutama maatila. Laiturivaihde muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi muutaman kuukauden ajaksi 1949 ja pysyvästi 1953. Tavaraliikenteen loppuessa 1956 seisakevaihteesta tuli seisake. Henkilöliikenne lopetettiin 1990. Liikennepaikka on purettu (Radan varrella, 2009).


Uhlu:

Reino Kalliomäki kuvasi Uhlussa vuonna 1979: "Etäällä näkyy kivilouhimon nostureita". Käyttölupa "2015-11-B", kiitos.

(Esko Ampio, 2015): "Nyt tuon katoksen kohdilla on puolipuomilaitoksen relekoppi. Sen aikana, joskus 1990-2000-luvun vaihteissa, nosturin kohdilla oli vielä jäljellä ao. sähkömoottori, jo vähän pusikoituneena - liukurengasmoottori, vielä pyörivässä kunnossa! Löytyi, kun radalla kävelimme kiskolenkkejä tarkastamassa, osana varoituslaitoksen säännönmukaista kunnossapitoa"

Vehmaan kuuluisan punaisen graniitin louhinta aloitettiin Uhlussa 1900. Kiviteollisuus kehittyi rautatien rakentamisen myötä, mutta kiviteollisuuden keskukseksi muodostui Vinkkilä. Uhlun laiturivaihde muutettiin 1946 miehittämättömäksi seisakevaihteeksi. Tavaraliikenne lopetettiin 1976 ja henkilöliikenne 1990 (Radan varrella, 2009).

Reino Kalliomäen kokoelmista: "1936 ~ Oy Granit Ab:n 50-vuotishistoriikistä. Yrityksen ensimmäinen pääpaikka oli Hangossa, mutta sittemmin kiveä louhittiin monin paikoin, usein saaristossa. Uhlun punainen graniitti oli kuitenkin varsin laadukasta, pääasiassa aikansa vientituote. Tunnettiin nimellä "Balmoral Red". Käyttölupa "2015-11-B", kiitos.


Vinkkilä:

Altti Bilund kuvasi Vinkkilän aseman kesäkuussa 2010. Lisenssi, OK (GNU Free Documentation License).

Vinkkilän rautatieasema (lyh. Vnl) on Uudenkaupungin radan varressa sijaitseva lakkautettu rautatieasema. Asemarakennus valmistui Jarl Ungernin piirustusten mukaan vuonna 1923 ja se avattiin liikenteelle seuraavana vuonna. Rautatien avaaminen aiheutti sekä Vinkkilän kylän että alueen kiviteollisuuden voimakkaan kasvun ja alueelle syntyi useita kivilouhimoita. Teollisuuden ja väestön kasvun myötä Vinkkilän taajama oli jo vuonna 1970 Vehmaan kirkonkylää suurempi. Asema muutettiin kuitenkin miehittämättömäksi vuonna 1982 ja tavaraliikenne asemalta lakkautettiin seitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 1987. Asema palveli henkilöliikennettä koko radan lakkauttamiseen asti 1.1.1993.
Vuonna 2007 asema siirtyi Senaatti-kiinteistöjen myyntikohteeksi, jolloin myyntiin tulivat 2,2 hehtaarin tontilla sijaitseva asemarakennus, asuintalo, sauna ja kaksi ulkorakennusta sekä tavarasuoja. Ne siirtyivät uudelle omistajalle vuoden 2008 alkupuolella. Aseman yhteydessä sijaitsee myös Hankkija-Maatalouden hallinnoima Vinkkilän viljavarasto. Sen toiminta on päätetty lopettaa vuoden 2010 aikana (Wikipedia, 2017).

Reino Kalliomäki kuvasi Vinkkilän ratapihalla vuonna 1979: "Makasiinien takana näkyy kivitehtaan nostolaitteita." "2015-11-B", kiitos.

Santeri Kivioja kuvasi 9.4.2016: "Vinkkilän puolipuomilaitoksella - kevyen liikenteen kokopuomeilla Vehmaan kunnan keskustassa. Tässä tasoristeyksessä sijaitsi ennen nykyistä varoituslaitosta Agan valo ja äänivaroituslaitos." Käyttölupa 2015-12-E", kiitos.


Kiimkallio:

Mika Vähä-Lassilan piirros Kiimkallion asemasta - käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

(J.P.Lassila - "Skepsis", 2005): "Mitä tulee ufokokemuksiin voin kyllä kertoa julkisesti oman tapaukseni. Painotan, etten pidä sitä [tieteellisesti] mitenkään merkittävänä, lukuunottamatta luonnollisesti tiettyä vaikutusta omiin näkemyksiini.
Vanhempieni kanssa olen haarukoinut tapauksen syyskuun loppupuolelle 1987 (kyseessä oli viikonloppu), olin tuolloin täyttänyt kahdeksan vuotta. Havainnon on täytynyt tapahtua klo 21-22.30 välillä. Paikka oli Vehmaan Kiimkallion käytöstä poistunut rautatieasema, jota saatoimme käyttää tuolloin kesämökkinä.
Havaintoni alkoi reaktiolla johonkin määrittelemättömään ärsykkeeseen. Havaitsin viistosti selkäni takaa ylhäältä minua lähestyvän valaistetun esineen, joka eteni pyöräilyvauhdilla havaintopaikkaani kohden. Esine oli uskoakseni yläpuolellani enintään parin sekunnin kuluttua havainnon alkamisesta. Muistikuvieni perusteella en osaa sanoa oliko esineen nopeus havainnon aikana vakio.
Lähimmillään esine oli minua noin kolmen metrin korkeudella suoraan yläpuolellani. Minulla ei ole varmaa muistikuvaa, lähtikö kyseinen esine suoraan ylöspäin vai nousiko pikemminkin jo mainitun asemarakennuksen katon yli (havaintopaikkani oli lähestulkoon tämän päärapun edessä). Vanhempani tulivat noutamaan minua jokatapauksessa sisälle, ennen kuin ehdin reagoida mahdollisesta shokista ja toimia oma-aloitteisesti vastaavalla tavalla, joskin ehkä nopeutetusti.
Kerroin tapauksesta äidilleni todennäköisesti seuraavan viikon kuluessa [vanhojen päiväkirjamerkintöjen mukaan heti maanantaina kun itse havainto tapahtui ilmeisesti lauantaina]. Tuolloin kyselin oletusarvoisesti "oudosta möröstä" tarkemman kuvailevan sanavalikoiman puuttuessa. Asia jäi tuolloin siihen. Kokemukseni sytytti ainakin vuonna 1990 pientä kiinnostusta ufoilmiöön mediassa olleiden kirjoitusten ja ohjelmien myötä. Kokemus muutti jossain määrin myös persoonaani varsin syrjäänvetäytyvään suuntaan pitkäksi aikaa aina yläasteelle saakka. Aloin esimerkiksi piirtämään ja kirjoittamaan aikaisempaa enemmän. Piirrokseni (n. vuosi kokemuksen jälkeen) tosin olivat lähinnä tyypillisiä humanoidi-piirroksia, joten oletettavasti osasin jo yhdistää jossain vaiheessa kokemuksen ufoilmiöön."

Tuomas Pätäri vieraili 19.7.2016 Kiimkallion entisellä seisakkeella: "Kiimkallio sijaitsee verrattain syrjäisellä paikalla. Autoreitti tänne on pitkä ja hiekkainen. Seisakkeen henkilöliikenne on lakkautettu vuonna 1993. Turku-Uusikaupunki päällysrakenteen vaihto on verkkoselostuksessa merkitty vuodelle 2017." Käyttölupa 2017-1-E, kiitos.

Jukka Martio kuvasi Vehmaalla heinäkuussa 1961: "Tässä Turusta Uuteenkaupunkiin menevä juna on ohittamassa Mustajärveä ja lähestymässä Kiimkallion seisaketta." Käyttölupa "2016-1-G", kiitos.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.